Millainen alkoholin käyttö sinusta on normaalia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso juo joka pe ja la sekä lomalla usein joka päivä n. 2 litraa olutta/ lonkeroa ja pari viinilasillista.

On humalassa, joka tekee hönestä poissaolevan, nuokkuu ja kuorsaa tv: n ääressä, muu perhe katselee aikansa tuota ja tehdään muuta tai mennään nukkumaan. Mies jää sohvalle yöksi.

Itse en juo kuin alkoholittomia. Kyllä tuo miehen juominen on jo riippuvuutta, kun joka viikonloppu pitää juoda. Omasta mielestään ei ole ongelma, eikä kuulemma aio muuttua.

Ongelmana miehellä on myös unettomuus ja ylipaino ym. Eniten haittaa tuo miehen poissaolevuus ja muista välinpitämättömyys, haihtuu ikäänkuin pois perheestä.

Noin käy miehelle jolla on rasittava muija, pakko paeta, nähty monta kertaa.

Tyypillinen alkoholistin perustelu! Syy juomiselle on AINA muissa ihmisissä tai tilanteissa. Kyllä juominen on usein oma perinnöllinen ongelma: suvussa löytyy juomareita vuosikymmenten ajalta.

Jos juominen olisi perinnöllistä niin miten ihmeessä Suomessa olisi yhtäkään absolutistia? Omasta suvustakin niitä alkkiksia kyllä löytyy. Nuorena tuli jotain alkoholeja maistettua, mutta totesin, että pahaa on ja itse en niitä tarvitse.

Jos alkoholismi olisi sairaus niin niinhän olisi muutkin riippuvuudet esim. tupakointi (nikotinismi?). Sairaudesta ei myöskään pysty irrottautumaan omalla päätöksellä. Vai oletteko kuulleet syöpäpotilaasta, joka on päättänyt lopettaa syöpänsä ja -puf- syöpä on poissa?

Et taida ymmärtää miten perinnöllisyys toimii.

Googlettele vähän. Alkoholismi on tutkitusti voimakkaasti perinnöllistä, ja yleistyvä konsensus on että se on sairaus. Eikä siitä pystykään irrottautumaan omalla päätöksellä - alkoholisti on alkoholisti, mutta se voi lopettaa juomisen. Kakkostyypin diabetes on toinen sairaus minkä voi saada omilla elintavoilla ja mistä ei parannu, mutta minkä kanssa voi elää jos säilyttää terveelliset elämäntavat.

Se, että jotkut käytösmallit periytyy ei tarkoita että kyseessä olisi periytyvä sairaus. Jos ihminen on taipuvainen alkoholin liikakäyttöön hän saattaa olla muutenkin taipuvainen erilaiseen dopamiinia lisäävään käytökseen. Moni ns. ex-alkoholisti vaihtaa vaan sen riippuvuuden johonkin muuhun, joskus jopa johonkin alkoholia haitallisempaan kuten uhkapelaamiseen.

Tuon kirjoittanut ei edes yhdistänyt noita kahta, vaan sanoi että alkoholismi ei ole perinnöllistä ensinkään, eikä myöskään sairaus.

Sellainen että sitä juodaan kun tarjotaan. Kieltäytyminen epänormaalia.

Normaalia on enintään yhtenä iltana viikossa. Satunnainen humaltuminen on normaalia kunhan pääsee itse kotiin eikä sekoile tavalla jota joutuu katumaan.

Normaalia on sellainen, ettei alkoholi haittaa elämän muita osa-alueita merkittävästi (lievä haitta on ihan normaalia, kun pienetkin määrät ovat jossain määrin terveydelle haitaksi). Alkoholi ei valtaa alaa esim harrastuksilta, ihmissuhteilta jne ja kun sitä käytetään, se on tuomassa lisäarvoa esim seurusteluun tai ruokailuun, eikä se itse juominen ole keskeinen aktiviteetti vaan ikään kuin mauste. Sitä ei myöskään käytetä käsittelemään tai pakenemaan vaikeita tunteita.

Humalahakuinen juominen silloin tällöin (kunhan ei vedä överiksi) on normaalia, tissuttelu voi olla normaalia kunhan määrät ovat maltillisia eivätkä kasva.

Se, montako annosta juo vaihtelee henkilöstä toiseen, ja vähemmän juovan juominen voi olla ongelmallisempaa kuin toisen, joka juo enemmän. Ihmisten sietokyvyt, metaboliat, henkiset resilienssit ja kaikki muut muuttujat ovat niin moninaiset, että alkoholiannosten laskeminen on parhaimmillaankin vain suuntaa-antavaa.

Vierailija kirjoitti:

Kohtuullisen käytön yläraja on vähän semmoinen mielipidekysymys. Minulle se on puoli litraa tiukkaa viinaa päivässä. Mieheni mielestä taas sen verran jo läikyttääkin.

Se on noin 13 annosta alkoholia. Jotkut juo mäyriksen kaljaa, toinen kossun, joku juo kodin ja perheen sekä työn.

Vierailija kirjoitti:

Normaalia on sellainen, ettei alkoholi haittaa elämän muita osa-alueita merkittävästi (lievä haitta on ihan normaalia, kun pienetkin määrät ovat jossain määrin terveydelle haitaksi). Alkoholi ei valtaa alaa esim harrastuksilta, ihmissuhteilta jne ja kun sitä käytetään, se on tuomassa lisäarvoa esim seurusteluun tai ruokailuun, eikä se itse juominen ole keskeinen aktiviteetti vaan ikään kuin mauste. Sitä ei myöskään käytetä käsittelemään tai pakenemaan vaikeita tunteita.

Humalahakuinen juominen silloin tällöin (kunhan ei vedä överiksi) on normaalia, tissuttelu voi olla normaalia kunhan määrät ovat maltillisia eivätkä kasva.

Se, montako annosta juo vaihtelee henkilöstä toiseen, ja vähemmän juovan juominen voi olla ongelmallisempaa kuin toisen, joka juo enemmän. Ihmisten sietokyvyt, metaboliat, henkiset resilienssit ja kaikki muut muuttujat ovat niin moninaiset, että alkoholiannosten laskeminen on parhaimmillaankin vain suuntaa-antavaa.

Itse juon n. 15 annosta per päivä keskimäärin. Se ei kuitenkaan haittaa elämäni muita osa-alueita; töitä ei ole, eikä ystäviä tai muitakaan merkityksellisiä ihmissuhteita. Harrastuksena lähinnä sohvalla löhöily ja telkkarin kattominen, ja sitä alkoholi ei haittaa lainkaan.

Käyttöni on siis normaalin rajoissa.

Määrät sekä putkien kestot vaihtelee paljonkin, mutta mielestäni se on normaalia että juodaan, kunnes sitä märkää ei enää ole.

Joku yhden tai kahden ottaminen, siinä ei ole tippaakaan järkeä. Saa vaan terveyshaittoja ilman muita vaikutuksia kuin paha mieli ja kova jano. Parempi olla juomatta. Todellista alkoholin väärinkäyttöä.

Viina sitä paitsi pulaantuu nopeasti jääkaapissa tai muussa säilössä, hyvä jos yön yli säilyy.

Minulla se raja menee örveltämisessä. En siedä yhtään örveltämistä, kännäämistä, oksentelua, sammumista tai ilkeilyä. Jos ihminen alkaa lrveltää yhdestä annoksesta, niin se on liikaa.

Jos hän ei muutu kymmenenkään annoksen jälkeen, niin kymmenen annosta on ok.

Epänormaalia on juoda niin, että persoonallisuus muuttuu vieraaksi.

Epänormaalia on se, että juo vaikka juominen aiheuttaa ongelmia (ristiriitoja kotona).

Minusta oma alkoholinkäyttö on ihan normaalia. Harvemmin juon viikolla mitään, ellei satu joku juhlapäivä tai kesälomalla joskus, mutta pääsääntöisesti en. Viikonloppuisin juo viiniä. Pari lasia viiniä perjantai-iltana ja lauantaina saattaa mennä 4-5 lasillista. Saatan siis ottaa ensimmäisen viinilasillisen lounaalla, seuraavan joskus neljän maissa kun luen vaikka kirjaa, kolmannen saunan jälkeen jne. Oluesta en pidä, mutta saunassa saatan juoda pe ja la vaikka lonkeron. Humalassa en ole. Vaikka juon viiniä viikonloppuisin, niin se ei ole mikään pakko. Välillä on muuta menoa viikonloppuisin, ja silloin en osta mitään.