Lue keskustelun säännöt.
Positiivinen kadehtiminen, kerro mitä kadehdit
Kerro rehellisesti mitä kadehdit. Muiden kommentteja ei saa arvostella eikä vastaväittää, pidetään ketju asiallisena ja kunnioittavana. Katsotaan onnistutaanko.
Kommentit (264)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen kadehtiminen joka ei ole pahantahtoista toiselle on ihan normaali tunne ja täysin sallittua.
Saa olla rehellinen ja saa sanoa. Kukaan ei voi tulla väitämään muuta.
On monia asioita joita voi kadehtia mutta ei niitä voi ihailla.
Esim. Olen kateellinen niille joilla on mökki, rantasauna ja siinä uintimahdollisuus.
Mutta ei näitä mökkien omistajaihmisiä ihailla.
Olen kade niille jotka ei ärsyynny mistään, heitä ei siis oikeasti ärsytä juuri mikään.
Ja vaikka joku tietoisesti yrittää ärsyttää niin he pysyvät neutraleina.
Olen nnnnniiiiiinnnnnn kateellinen niille joiden ei tarvitse miettiä jatkuvasti rahojen riittämistä ja pelätä että jos tulee ylimääränen meno niin millä edes elän.
Te ette usko miten uuvuttavaa tää on.
Ja huom. En voi ihailla tässä kateellisuuden aiheessa ketään
Kadehdin ihmisiä jotka ovat taitavia käsistään. Teen itsekin monenlaisia käsitöitä omaksi ilokseni mutta tuotokseni ovat epämääräisiä räpellyksiä. Ihailen muiden tekemiä taidokkaita töitä. Tämä on siksi positiivista kadehtimista, että osaan arvostaa muiden töitä ja yrittää tavoitella itsekin samaa taitotasoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadehdin laajaa sivistystä ja näkemystä maailmasta, sekä hienoja työuria. Olen itsekin maisteri humanistiselta alalta, mutta koen alemmuutta esim. joidenkin menestyneiden toimittajien tai tutkijoiden rinnalla. Niin ikään kadehdin ihmisiä joilla tuntuu olevan aina pakka kasassa, hyvä ulosanti ja fiksua sanottavaa, jotka osaavat olla sosiaalisissa tilanteissa luontevasti itseään korostamatta, mutta on silti luontaista auktoriteettia ja vetovoimaa.
Enimmäkseen olen iloinen toisten onnistumisista. Kateutta olen tuntenut siitä, että jotkut tutut saavat hyväpalkkaisen asiantuntijatyön tekemättä tutkintoaan loppuun. Itse tein kiltisti vaativat kurssit hyvillä arvosanoilla, mutta hyväpalkkaisten töiden ovet eivät koskaan auenneet. Onneksi sain lopulta tosi kivan vakityön, palkka vain on pikkuruinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadehdin ihmisiä jotka saavat asioita aikaiseksi. Itselläni on paljon suunnitelmia joiden toteutuminen riippuu vain itsestäni, mutta kun en saa tehtyä.
Kadehdin ihmissuhderintamalla rohkeita ihmisiä jotka toteuttaa sen mitä haluavat eivätkä tunne häpeää.
Itse olen menettänyt monia tilaisuuksia häpeän takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kadehdin ihmisiä joilla on hyvä kielitaito.
Sama ja ettei itsellä ollut erityisen rakastavat vanhemmat.
Musikaalisuutta, ne geenit menivät veljelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadehdin ihmisiä, joilla on hyviä ystäviä. Kaipaan sellaista kunnon ystävää, jonka kanssa voi jakaa kaiken. Omat ystävyyssuhteet ovat aika pinnallisia.
Kadehdin sitä joka sai sen kenet halusi, huolimatta siitä että oli kakkosvaihtoehto.
Itseltä meni ohi.
No, ehkä jonain päivänä vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kadehdin ihmisiä, joilla on hyviä ystäviä. Kaipaan sellaista kunnon ystävää, jonka kanssa voi jakaa kaiken. Omat ystävyyssuhteet ovat aika pinnallisia.
Sama.
Mä luulin et mulla oli tällanen ystävä jonka kanssa voi jakaa kaiken, jolle voi olla raadollisen rehellinen, sanoa kipeitäkin asioita niiden oikeilla nimillä, eikä tarvitse pidätellä / sievistellä sanojaan jos joskus keittää yli.
Oli itse elämää nähnyt ja kolhuja kokenut, luulin että olisi ymmärrystä aidosta elämästä kaikkine moninaisuuksineen.
Oletin että häneen voi luottaa.
Tajusin vasta vuosien päästä että näin ei ole ollutkaan. Hän vaan esitti ymmärtävää ja myöhemmin paljastui ihan erilainen persoona.
Ehkä merkit oli havaittavissa mutta koska luotin hänen olevan se mitä esittää, en osannut tulkita merkkejä varoituksena.
Olisi pitänyt vaan vetää jotain teatteria hänenkin kanssaan.
En tosin ole ollut enää häneen yhteydessä vuosiin. Tuli petetty olo.
Kadehdin / ihailen....ihan miten vaan.... ihmisiä jotka ovat pitkäpinnaisia, harkitsevia ja ottavat elämän kipukohdat kerta toisensa jälkeen jotenkin lunkisti eivätkä stressaa ja lähde laukalle asioiden kanssa vaan korjaavat tilanteen tai vaan antavat olla.
Olen niin kateellinen teille siskot joilla on vielä keski iässä kauniit sääret ja voitte kulkea kesämekoissa ja shortseissa.
Minä en voi, onneks kohta tulee syksy.
Olen kateellinen teille jotka ette ole koskaan tulleet petetyksi ja jätetyksi.
Olette säästyneet paljolta tuslalta. Olkaa onnellisia.
Kateellinen ihminen löytyy tästäki luurista.
Olen aina kadehtinut (no, tai ihaillut) heitä jotka ovat tyytyväisiä siihen mitä heillä on eivätkä tuon tuostakin haikaile jotain muuta tai jonnekin muualle.
Ovat siis löytäneet jonkinasteisen rauhan elämässään.
Minä vielä etsin sitä tilaa.
Mä kadehdin kaikkia ihmisiä, joilla on elämää edessä ja joiden ei tarvitse miettiä joka päivä, milloin ja miten he kuolevat.
Ikää mulla on vasta 54, mutta mulla on todettu levinnyt rintasyöpä, kasvaimia ilmestyy kiihtyvällä tahdilla keuhkoihin ja maksaan, suolistoon ja luustoon. Hoidot eivät toistaiseksi ole tepsineet, ehkä vielä voidaan hidastaa, mutta parantaa ei voida. Kivut on toistaiseksi hallinnassa, elämän tiimalasissa hiekka hupenee nopeasti.
Surullisinta on se, että kaikki on muuten ihan älyttömän hyvin, paremmin kuin koskaan. On rakas puoliso, kaksi ihanaa lasta 10 ja 12 v, työ jota rakastan, koti, ystäviä.
En siis kadehdi edes ihmisten terveyttä, sairaanakin olisi ok, jos vain saisin elää.
Hanki puilla lämmitettävä pihasauna ja sitten pihalle ulkosuihku, amme tai allas, jossa on viileähköä vettä. Sitten voit käydä siinä vilvoittelemassa. Ulkosauna on ihana sekä kesällä että talvella, niin idyllinen. Talvella voi käydä lumessa pyörimässä. Ei tarvitse olla iso sauna ja veden voi vetää letkulla sisältä. Kun laittaa kiukaan, jossa on vesivaippa, saa kuumaa vettä. Kauha ja ämpäri -pesussa on oma idyllinsä ja rituaalinsa, joka rauhoittaa. Ihosta ja hiuksista tulee kiuasvedellä ihanan pehmeät.