Lue keskustelun säännöt.
Positiivinen kadehtiminen, kerro mitä kadehdit
Kerro rehellisesti mitä kadehdit. Muiden kommentteja ei saa arvostella eikä vastaväittää, pidetään ketju asiallisena ja kunnioittavana. Katsotaan onnistutaanko.
Kommentit (264)
Vierailija kirjoitti:
Kadehdin ihmisiä, jotka asuvat väljästi ja osaavat olla täyttämättä tilansa turhalla tavaralla. Lisäksi kadehdin perheitä, joissa kaikki perheenjäsenet ovat terveitä.
Ja kadehdin myös perheitä joissa ei ole luurankoja kaapeissa eikä virtahepoja olohuoneissa, voi puhua kaikista asioista vapaasti (tosin en osaa sanoa onko tällaisia kovin paljoa)
Toisaalta ymmärrän olla kiitollinen ja onnellinen omasta terveydestäni ja parisuhteestani ja kaikesta siitä, mikä elämässä on mennyt varsin hyvin, toistaiseksi.
... Ja kadehdin ihmisiä, jotka voivat lomailla kodin ulkopuolella haluamallaan tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadehdin ihmisiä, jotka saavat tehdä sellaista työtä, josta ihan oikeasti tykkäävät ja jossa pääsevät omasta mielestään toteuttamaan itseään riittävästi.
Kadehdin sveitsiläisiä.
Rikas ja kaunis maa.
Tosi isot palkat, matalat verot.
Seurauksena suuri ostovoima ja elintaso.
Lisäksi sveitsi saa ulkomailta kymmeniä miljardeja sijoituksia.
Eli aivan päinvastainen kuin suomi jossa rahapula on joka ilta keskeinen uutinen.
Suomen systeemi on täysin järjetön ja mätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kadehdin ihmisiä, jotka asuvat väljästi ja osaavat olla täyttämättä tilansa turhalla tavaralla. Lisäksi kadehdin perheitä, joissa kaikki perheenjäsenet ovat terveitä.
Ja kadehdin myös perheitä joissa ei ole luurankoja kaapeissa eikä virtahepoja olohuoneissa, voi puhua kaikista asioista vapaasti (tosin en osaa sanoa onko tällaisia kovin paljoa)
Toisaalta ymmärrän olla kiitollinen ja onnellinen omasta terveydestäni ja parisuhteestani ja kaikesta siitä, mikä elämässä on mennyt varsin hyvin, toistaiseksi.... Ja kadehdin ihmisiä, jotka voivat lomailla kodin ulkopuolella haluamallaan tavalla.
Juuri palasin lomalta USAssa vaikka lippujen hinnat olivat kaksinkertaiset viime vuodesta eivatka istuimet yhtaan leveampia. :D
t. usalainen
Hienoja puutarhoja. Omani on vähän työn alla vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kadehdin / ihailen....ihan miten vaan.... ihmisiä jotka ovat pitkäpinnaisia, harkitsevia ja ottavat elämän kipukohdat kerta toisensa jälkeen jotenkin lunkisti eivätkä stressaa ja lähde laukalle asioiden kanssa vaan korjaavat tilanteen tai vaan antavat olla.
Niin totta, sama täällä.
Oon niin kade mm tästä taidosta
+ siitä että kun "yksi jättää niin toinen ottaa" ajattelutavasta.
Ei jäädä vuosiksi murehtimaan menetettyä rakasta vaan etsitään uusi ja rakastutaan siihen (tai vaikkei rakastutakaan, mut ollaan yhdessä kunhan vaan on joku).
Kadehdin sitä, että Kreikasta saa niin hyvää leipää, kalaa, lihaa, juustoja, vihanneksia, hedelmiä, pähkinöitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadehdin heitä joilla oli normaali perhe ja rakastavat vanhemmat.
Olkaa ylpeitä siitä.
Saitte hyvät emotionaaliset lähtökohdat elämään.
Itsellä ei ihan just näin ollut ja nyt keski-ikäisenä tunnistan mihin kaikkeen se onkaan vaikuttanut negatiivisesti elämässäni.
Kyllä käy kateeksi niitä jotka ovat saaneet elämänkumppanikseen sen jonka halusivat ja liitto on kestänyt.
Mä en tiedä tällasesta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadehdin naisia, jotka herättävät fiksujen miesten mielenkiinnon ja he löytävät seurustelukumppanin tuosta vain. En ole koskaan oppinut, miten he sen tekevät. Tai sitten oma olemukseni ei ylipäätänsä miehiä kiinnosta.
Sitä että monilla muilla ikäisilläni aikuisilla on koulutus ja työpaikka, ja siten mahdollisuus ansaita rahaa.
Sairastelun takia jäänyt itseltä kokonaan tuo työelämä, vaikka en tälläkään hetkellä ole sairaslomalla ja paperilla olen "työkykyinen" monista ongelmista huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen lähes täysin immuuni kateudelle. En tajua, mitä esim. toisen hyvä ulkonäkö, varallisuus tai jokin erityistaito olisivat minulta pois. Varsinkin, kun näitä kaikkia voi itselleen hankkia/parantaa askel kerrallaan, jos vain on energiaa. Mutta olen huomannut, että usein se energia suunnataan ennemmin kadehtimiseen kuin itsensä kehittämiseen.
En ota lähelleni kateellisuuteen taipuvaisia ihmisiä. Olen oppinut, ettei siitä hyvä seuraa.
Muiden ihmisten terveyttä. Itse olen kärsinyt mielenterveysongelmista lähes 40 vuotta ja se on vienyt aikalailla kaiken. No juu, minulla on oma asunto ja työ, mutta minulla ei yksikään ihmissuhde kestä, olen niin yksinäinen ja toivoton. En kykene opiskelemaan paremmalle alalle, en kykene parisuhteisiin, ystävyyksiin, suututan ihmisiä kerta toisensa jälkeen. Ja pahinta on, että oikeasti yritän olla hyvä ihminen ja silti olen ihan paska. En tiedä mitä teen väärin, niin en voi korjatakaan asiaa.
Kadehdin heitä joilla on ystäviä, tukiverkostoja, parisuhde, perhe, osaavat luontevasti olla sosiaalisia ja varsinkin heitä joiden seurassa viihdytään. Heitä joita ihmiset haluavat tavata, kutsua kylään tai joiden luo tullaan kylään. Heitä, joiden olemassaolo muistetaan. Heitä, jotka ovat arvokkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadehdin heitä joilla on lämpimät ja välittömät välit omiin vanhempiin ja sisaruksiin. Ja miksei muihinkin sukulaisiin. Kadehdin myös niitä vanhempia, joilla on esim isovanhemmat mukana lastenlasten elämässä ja ehkä jopa satunnaisena hoitoapuna.
Vierailija kirjoitti:
Kadehdin heitä joilla oli normaali perhe ja rakastavat vanhemmat.
Olkaa ylpeitä siitä.
Saitte hyvät emotionaaliset lähtökohdat elämään.
Itsellä ei ihan just näin ollut ja nyt keski-ikäisenä tunnistan mihin kaikkeen se onkaan vaikuttanut negatiivisesti elämässäni.
Tervetuloa kerhoon. Terapiassa juuri käsitellään sitä, että olen ollut 40 vuotta väkivaltaisessa ja sairaassa ihmissuhteessa.
Olisi helpompi vain heittää hanskat tiskiin.
Kadehdin välittömiä, ulospäinsuuntautuneita ihmisiä, jotka tutustuvat ja ystävystyvät (ainakin näennäisen) helposti ihmisten kanssa. Itselläni on sosiaalisesti huono itseluottamus.
Kadehdin niitä, jotka nauttivat pihatöistä ja puutarhanhoidosta. Nauttisinpa minäkin.
Kadehdin luovia ja taiteellisia ihmisiä, joilla on jokin lahja, esim. soittotaito, tai joilla on ainakin ollut motivaatiota ja pitkäjänteisyyttä opetella sellainen.
Kadehdin ihmisiä, jotka ovat osanneet jo parikymppisenä tehdä järkeviä valintoja elämässään ja ovat tienneet mitä haluavat. Joilla on ollut suunta.
T. 35v. haahuilija, joka vieläkin opettelee elämää.
Kadehdin pienten lasten vanhempia, joiden omat vanhemmat ovat toimintakykyisiä ja auttamishaluisia.
Juuri nyt kadehdin kovasti kaikkia, joiden anoppi on lempeä, ystävällinen, hienotunteinen, armollinen, suurpiirteinen, terveet rajat hahmottava sekä tilannetajuinen.
Vierailija kirjoitti:
Kadehdin neurotyypillisiä. Autistina on erittäin vaikea elää, kun en ymmärrä yhtään kirjoittamattomia sääntöjä ja ihmiset pitää juttujani joko omituisina tai hyökkäävinä, kun itse näen ne neutralaaleina.
Mulla on tää sama :D Paitsi, että mulla ei ole koskaan diagnosoitu autismia
joidenkin kirjailijoiden kykyä sanoa asiat niin helpon oloisesti- kun itse saa miettiä ja änkätä vaikka kuinka paljon ja todennäköisesti vaturalleen menee kuitenkin.
Kadehdin ihmisiä, jotka asuvat väljästi ja osaavat olla täyttämättä tilansa turhalla tavaralla. Lisäksi kadehdin perheitä, joissa kaikki perheenjäsenet ovat terveitä.
Ja kadehdin myös perheitä joissa ei ole luurankoja kaapeissa eikä virtahepoja olohuoneissa, voi puhua kaikista asioista vapaasti (tosin en osaa sanoa onko tällaisia kovin paljoa)
Toisaalta ymmärrän olla kiitollinen ja onnellinen omasta terveydestäni ja parisuhteestani ja kaikesta siitä, mikä elämässä on mennyt varsin hyvin, toistaiseksi.