Lue keskustelun säännöt.
Positiivinen kadehtiminen, kerro mitä kadehdit
Kerro rehellisesti mitä kadehdit. Muiden kommentteja ei saa arvostella eikä vastaväittää, pidetään ketju asiallisena ja kunnioittavana. Katsotaan onnistutaanko.
Kommentit (264)
Olen tosi positiivisesti kateellinen perheelleni, aviomiehelläni on hieno lauluääni, ja yhteinen tyttäremme on todella hyvä piirtämään. Minulle ei tosiaankaan ole suotu tippaakaan kumpaakaan, mutta onneksi pääsen sivusta seuraamalla nauttimaan heidän lahjoistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turvallisesti kiintyneitä, tasapainoisen kiintymyssuhteen perheestään saaneita ihmisiä.
viimesin ihalilun kohde oli sähkömersussa ajava
komea mies ja mikä nainen olikaan mukana.
ei grammaankaan rasvaa ja perse ku potkupallo
pyöreä.. vau. Ehkä ens elämässä sitte
Tämä on kyllä hieno ketju. Olen ihan kateellinen kaikille kommentoijille. Positiivista kateutta voi olla monipuolisesti ja monenlaista. Hirveän paljon on kateutta, siis kadehdittavan paljon positiivista kateutta!
Olen kyllä kateellinen monille, mutta ei se ole mitään positiivista kateutta.
Ihan ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadehtia on mulle liian vahva sana, eikä kuvaa osuvasti omaa tunnettani. Ihailen osaamista ja joitakin luonteenpiirteitä ja tunnen haikeutta ehkä joistain toisen omistamista asioista, mut varsin pintapuolisesti.
Ois ihanaa olla niin hyvissä varoissa, ettei tarvitsisi yhtään miettiä rahankäyttöä arjessa. Vois huoletta matkustella ja syödä ravintoloissa.
Ois myös upeaa omata sellainen suolistobiomi, joka pitäis kropan hoikkana. Ei tarttis ihan jokaista suupalaa funtsia, eikä kieltäytyä ihan kaikesta hiukankin lihottavasta. Ois mielettömän upeaa voida hölkätä vielä tällä ikää! Pim: nivelrikko hus pois!
Kadehdin lottovoittajia. Siinä kohtaa voi ajatella, että miksi juuri tuo, miksi en minä.
Kadehdin myös niitä joilla on ollut lahjoja ja intohimoa johonkin tiettyyn asiaan, ja jotka ovat saaneet siitä itselleen elämäntyön. Etenkin taiteellisilla aloilla menestyneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heitä jotka jaksavat pitää kotinsa tiptop kunnossa, siivottuna.
Vierailija kirjoitti:
Heitä jotka jaksavat pitää kotinsa tiptop kunnossa, siivottuna.
Wautsi, muakin siis joku kadehtii! Ei vais, itestähän toikin on kiinni. Oon kova liikkumaan, joten suhtaudun viikkosiivoukseen kuin palauttavaan treeniin. Parituntinen rivakka rupeama lauantaiaamuisin ei oo homma eikä mikään 🙂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kadehdin niitä ihmisiä, jotka tekevät kaikki asiat hyvissä ajoin, eikä viime tipassa tai vähän sen jälkeen. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään, enkä ole osannut kouluttaa itseäni sieltä pois. Ärsyttää, kun kaikki vähäkin vastenmieliset tai tylsät hommat pitää aina tehdä kauheassa stressissä ja paniikissa, kun on vetkutellut liian pitkään. Ja tuon vetkuttelun aikana ne kuitenkin kolkuttelevat takaraivossa, joten ei sekään ole stressitöntä aikaa.
Koulutin itseni pois myöhästelystä. Kesti 20 vuotta ja nyt teen hommat ennakoiden. Minulla säilyi pitkään myöhästelijän identiteetti, enkä ihan uskonut alkuun, että joku toinen hoitaa hommat myöhemmässä kuin minä. Huikea tunne kun huomasin, että olen ajoissa. Nyt kadehdin liikunnasta nauttivia. Sen taidon kun vielä ennättäisi saada haltuun!
Ihmisiä, jotka on löytäneet vastakkaista sukupuolta edustavan ihmisen, jonka kanssa on keskinäinen täydellinen ymmärrys. Periaatteessa siis kadehdin täydellistä parisuhdetta, mutta en ole tavannut yhtäkään tällaista paria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kadehdin lottovoittajia. Siinä kohtaa voi ajatella, että miksi juuri tuo, miksi en minä.
Kadehdin myös niitä joilla on ollut lahjoja ja intohimoa johonkin tiettyyn asiaan, ja jotka ovat saaneet siitä itselleen elämäntyön. Etenkin taiteellisilla aloilla menestyneitä.
No äläpä. Itse olen kiinnostunut vähän kaikesta ihan oikeasti. Miten siinä valitsee yhtä kiinnostusta yli muiden!
Vierailija kirjoitti:
Kadehtia on mulle liian vahva sana, eikä kuvaa osuvasti omaa tunnettani. Ihailen osaamista ja joitakin luonteenpiirteitä ja tunnen haikeutta ehkä joistain toisen omistamista asioista, mut varsin pintapuolisesti.
Ois ihanaa olla niin hyvissä varoissa, ettei tarvitsisi yhtään miettiä rahankäyttöä arjessa. Vois huoletta matkustella ja syödä ravintoloissa.Ois myös upeaa omata sellainen suolistobiomi, joka pitäis kropan hoikkana. Ei tarttis ihan jokaista suupalaa funtsia, eikä kieltäytyä ihan kaikesta hiukankin lihottavasta. Ois mielettömän upeaa voida hölkätä vielä tällä ikää! Pim: nivelrikko hus pois!
Raha ois jees! Täällä yksi, joka pysyy hoikkana kaikesta huolimatta MUTTA reumaa ja nivelrikkoa löytyy 😬
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen positiivisesti kateellinen, eli ihailen ihmisiä, jotka ovat saaneet kotikasvatuksen myötä elämäniloisuutta ja itsevarmuutta. Näitä ihmisiä on tosi harvassa. Heistä jotenkin säteilee sellainen valoisuus kaikkialle ympärilleen.
Vierailija kirjoitti:
Kadehdin neurotyypillisiä. Autistina on erittäin vaikea elää, kun en ymmärrä yhtään kirjoittamattomia sääntöjä ja ihmiset pitää juttujani joko omituisina tai hyökkäävinä, kun itse näen ne neutralaaleina.
Ymmärrän. Minäkään en ole tyypillinen vaan adhd. Monet katsovat minua kieroon. Mieheni on autisti ja häntä on vielä vaikeampi tajuta. Itse edes yritän.
Heitä jotka juhlistavat aterian perheen kanssa. Hienot käytöstavat.
Kadehdin ihmisiä jotka pystyvät olemaan oma itsensä kaikkien kanssa!! Haaveilen että itsekin saisin muurit ympäriltäni sulamaan ja voisin tuoda valloittavan persoonani esiin.
Kadehdin kateellisia ihmisiä koska en tiedä miltä tuntuu olla kateellinen.
Energisiä ihmisiä. En tarkoita sitä teennäistä kiireellisyyttä vaan aitoa energisyyttä. Olin jo lapsena vähän väsähtänyt.
Olen aina kaikille kateellinen. Silleen positiivisesti.