Pitäis kokata maatilan väelle viikon ajan, apua?

Vierailija kirjoitti:

Vaikka ruokailijamäärä on melko inhimillinen, niin tuossa hommassa on ihan täysi työ saada se kunnialla hoidettua. Eikä talonväki varmasti kauhistu, vaikka et ihan kaikkea tee alusta asti itse, jos aika ei tunnu siihen riittävän (esim sämpylät tms.). Ostat sitten valmista tai pakastimen paistovalmiita. Onnea matkaan! 

Mä ainakin olen huomannut että mitä.vähemmän stressiä tuosta ruokailusta ottaa sen parempi. Jos joku ei ole tyytyväinen ruokiin hän muistaa kyllä varata seuraavana päivänä itselleen omat eväät. Ruoka on työväelle toki plussaa mutta ei mitenkään pakollinen ei ne työväki töihin tule ruuan takia vaan siksi että siitä tulee tuloja.

Uunijuurekset on mun suosikki silloin, kun tulee ruokavieraita. Eli pellillinen perunaa, porkkanaa, lanttua. Erikseen punajuurta ja sipulia. Paloitellaan ja laitan isoon kulhoon, johon sekoitan öljyä, Provencen yrttimaustetta, pippuriskoitusta, valkosipulijauhetta ja suolaa. Lohkot saavat maustua parikin tuntia. Punajuuret ja sipulit samoin erillisessä kulhossa.

Sitten uunipellille, leivinpaperia kaksi kerrosta alle. Paistetaan uunissa, kunnes ovat jo hieman ruskeita. Kääntelen välillä, mutta aikaa menee yleensä tunti vähintään. Juuresten kanssa jotain lihaa, vaikka porsaanpaistia tai fileetä. Ne paistan ensin pannulla pinnalta ruskeiksi, sitten paistopussiin ja uuniin. Mieluummin ylikypsäksi, eli paistan usein ensin uunijuureksia ( 2- 3 tuntia riippuen koosta) ja lisään lihat uudelleen lämpiämään uuniin kun juurekset alkavat olla valmiit.

Grillaus kuulostaa työläältä ja ruokailijoilla ei ole aikaa odotella. Ennemminkin uunimakkaraa ja lisäksi muusia.

Tee täyttävää, tavallista ja vähän tylsää kotiruokaa, mieti koulujen ruokalistoja omasta nuoruudesta.

Jonain päivänä oikopolkuja, vaikka purkkihernekeittoa kun lämmittää ison satsin ja hoitaa sinapit ja sipulit, leipää ja juustoa, niin sellaisena päivänä voi jaksaa tehdä pannukakkua jälkiruuaksi. Mutta joka päivä en tekis jälkiruokaa, jos sitä pitää olla niin kaupasta pullapitkoja, muffineita tai jäätelöä.

Kalapuikot voi kanssa olla sellanen helppo, niiden kanssa perunat, kermaviilikastike ja raaste.

Jos haluat jonain päivänä yllättää niin kotitekoiset jauhelihapihvit ja sämpylöitä ja muita täytteitä kotitekoisiin hampurilaisiin. Tähänkin ranskalaiset kylkeen.

Vierailija kirjoitti:

Grillaus kuulostaa työläältä ja ruokailijoilla ei ole aikaa odotella. Ennemminkin uunimakkaraa ja lisäksi muusia.

Tee täyttävää, tavallista ja vähän tylsää kotiruokaa, mieti koulujen ruokalistoja omasta nuoruudesta.

Jonain päivänä oikopolkuja, vaikka purkkihernekeittoa kun lämmittää ison satsin ja hoitaa sinapit ja sipulit, leipää ja juustoa, niin sellaisena päivänä voi jaksaa tehdä pannukakkua jälkiruuaksi. Mutta joka päivä en tekis jälkiruokaa, jos sitä pitää olla niin kaupasta pullapitkoja, muffineita tai jäätelöä.

Kalapuikot voi kanssa olla sellanen helppo, niiden kanssa perunat, kermaviilikastike ja raaste.

Jos haluat jonain päivänä yllättää niin kotitekoiset jauhelihapihvit ja sämpylöitä ja muita täytteitä kotitekoisiin hampurilaisiin. Tähänkin ranskalaiset kylkeen.

Muuten hyvä, mutta jättäisin tuon hampurilaisen pois. Ihan oikeasti. Ennemmin ne jauhelihapihvit kastikkeen ja perunoiden/muusin kanssa. Jos jaksaa, niin sämpylöitä voi leiväksi pyöräyttää.

Ruoaksi tulisi tarjoilla täyttävää ja ravitsevaa ruokaa. Ei rasvahöttöstä, kuten ranskalaiset, jotka ei pidä nälkää.

Tulin vain katsomaan, joko mammat on ehdottaneet nachopeltiä :D

Vierailija kirjoitti:

Tulin vain katsomaan, joko mammat on ehdottaneet nachopeltiä :D

Ei muuten hullumpi vaihtoehto mutta ehkä liian hintava. Maatilojen kannattavuus on nykyisen sen verran huono että ei siihen ruokaan voi ihan hirveästi rahaa laittaa.

Vähän nyt mietin, että mikä siinä traktorissaistumisesta tekee sellaista, että ruokaa menee järjettömiä määriä. Mies ja poika käväisi äsken syömässä, molemmilla oli puolet lautasesta salaattia (kurkku-tomaatti-vesimeloni-lehtisalaatti-mango-jne), 2 jauhelihapihviä ja lopulla lautasta kermaperunalaatikkoa. Jauhelihapihvit oli 97% lihaa eli aika jytyä ruokaa, mutta ei tuolla istuessa mikään sudennälkä taida tulla. Molemmat otti lähteissään aamulla pakastimeen laitetun 1,5 litran vesipullon ja laittoi tilalle toisen jäätymään iltaa varten, juomistakaan ei mennyt enempää kuin tavallisesti, toki tiedän, että hytissä on jo lekien sula pullollinen odottamassa.

Rehunteko on aika lailla koneellistettua ainakin meillä, traktoreissa on ilmastoinnit ja ratinpyöritys kohtalaisen yksinkertaista työtä, joten en ymmärrä, mitä ruokamääriä ap:lle oikein neuvotaan tehtäväksi. Talossa toki talon tavalla, mutta ei se ruuanlaitto neljälle mitään rakettitiedettä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vähän nyt mietin, että mikä siinä traktorissaistumisesta tekee sellaista, että ruokaa menee järjettömiä määriä. Mies ja poika käväisi äsken syömässä, molemmilla oli puolet lautasesta salaattia (kurkku-tomaatti-vesimeloni-lehtisalaatti-mango-jne), 2 jauhelihapihviä ja lopulla lautasta kermaperunalaatikkoa. Jauhelihapihvit oli 97% lihaa eli aika jytyä ruokaa, mutta ei tuolla istuessa mikään sudennälkä taida tulla. Molemmat otti lähteissään aamulla pakastimeen laitetun 1,5 litran vesipullon ja laittoi tilalle toisen jäätymään iltaa varten, juomistakaan ei mennyt enempää kuin tavallisesti, toki tiedän, että hytissä on jo lekien sula pullollinen odottamassa.

Rehunteko on aika lailla koneellistettua ainakin meillä, traktoreissa on ilmastoinnit ja ratinpyöritys kohtalaisen yksinkertaista työtä, joten en ymmärrä, mitä ruokamääriä ap:lle oikein neuvotaan tehtäväksi. Talossa toki talon tavalla, mutta ei se ruuanlaitto neljälle mitään rakettitiedettä ole.

Jos traktorissa pystyy istumaan koko päivä niin tuskin se kovin raskasta on. Mutta aika harvoin kai käytännössä pystyy vaan rehuntekokin on työ jossa sieltä traktorista on välillä tultava alas ja taas uudestaan mentävä traktoriin. Kyllä siinä kivan porrastreenin useinkin saa helteessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän nyt mietin, että mikä siinä traktorissaistumisesta tekee sellaista, että ruokaa menee järjettömiä määriä. Mies ja poika käväisi äsken syömässä, molemmilla oli puolet lautasesta salaattia (kurkku-tomaatti-vesimeloni-lehtisalaatti-mango-jne), 2 jauhelihapihviä ja lopulla lautasta kermaperunalaatikkoa. Jauhelihapihvit oli 97% lihaa eli aika jytyä ruokaa, mutta ei tuolla istuessa mikään sudennälkä taida tulla. Molemmat otti lähteissään aamulla pakastimeen laitetun 1,5 litran vesipullon ja laittoi tilalle toisen jäätymään iltaa varten, juomistakaan ei mennyt enempää kuin tavallisesti, toki tiedän, että hytissä on jo lekien sula pullollinen odottamassa.

Rehunteko on aika lailla koneellistettua ainakin meillä, traktoreissa on ilmastoinnit ja ratinpyöritys kohtalaisen yksinkertaista työtä, joten en ymmärrä, mitä ruokamääriä ap:lle oikein neuvotaan tehtäväksi. Talossa toki talon tavalla, mutta ei se ruuanlaitto neljälle mitään rakettitiedettä ole.

Jos traktorissa pystyy istumaan koko päivä niin tuskin se kovin raskasta on. Mutta aika harvoin kai käytännössä pystyy vaan rehuntekokin on työ jossa sieltä traktorista on välillä tultava alas ja taas uudestaan mentävä traktoriin. Kyllä siinä kivan porrastreenin useinkin saa helteessä.

Miksi sieltä on tultava alas? Siis mitä tapahtuu esim 2-3 kertaa tunnissa, jotta homma menee seis ja pitää laskeutua tekemään jotain. Ihan sillä mielellä kyselen, että olen katsonut varmaan 3 tuntia traktoria, joka ilman mitään taukoja menee tuolla pellolla rehunteossa. Käärintämuoviakaan ei tarvitse kovin usein lisätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän nyt mietin, että mikä siinä traktorissaistumisesta tekee sellaista, että ruokaa menee järjettömiä määriä. Mies ja poika käväisi äsken syömässä, molemmilla oli puolet lautasesta salaattia (kurkku-tomaatti-vesimeloni-lehtisalaatti-mango-jne), 2 jauhelihapihviä ja lopulla lautasta kermaperunalaatikkoa. Jauhelihapihvit oli 97% lihaa eli aika jytyä ruokaa, mutta ei tuolla istuessa mikään sudennälkä taida tulla. Molemmat otti lähteissään aamulla pakastimeen laitetun 1,5 litran vesipullon ja laittoi tilalle toisen jäätymään iltaa varten, juomistakaan ei mennyt enempää kuin tavallisesti, toki tiedän, että hytissä on jo lekien sula pullollinen odottamassa.

Rehunteko on aika lailla koneellistettua ainakin meillä, traktoreissa on ilmastoinnit ja ratinpyöritys kohtalaisen yksinkertaista työtä, joten en ymmärrä, mitä ruokamääriä ap:lle oikein neuvotaan tehtäväksi. Talossa toki talon tavalla, mutta ei se ruuanlaitto neljälle mitään rakettitiedettä ole.

Jos traktorissa pystyy istumaan koko päivä niin tuskin se kovin raskasta on. Mutta aika harvoin kai käytännössä pystyy vaan rehuntekokin on työ jossa sieltä traktorista on välillä tultava alas ja taas uudestaan mentävä traktoriin. Kyllä siinä kivan porrastreenin useinkin saa helteessä.

Miksi sieltä on tultava alas? Siis mitä tapahtuu esim 2-3 kertaa tunnissa, jotta homma menee seis ja pitää laskeutua tekemään jotain. Ihan sillä mielellä kyselen, että olen katsonut varmaan 3 tuntia traktoria, joka ilman mitään taukoja menee tuolla pellolla rehunteossa. Käärintämuoviakaan ei tarvitse kovin usein lisätä.

Isot on rehukärryt jos useamman tunnin voi samoilla kärryillä ajaa yhtä mittaa purkamatta kuormaa välillä. Yleensä äidin siinä vaiheessa kun sitä puretaan joutuu tekemään käsinkin jotakin eikä se aina onnistu pelkästään traktorissa istuen.

Vierailija kirjoitti:

Vähän nyt mietin, että mikä siinä traktorissaistumisesta tekee sellaista, että ruokaa menee järjettömiä määriä. Mies ja poika käväisi äsken syömässä, molemmilla oli puolet lautasesta salaattia (kurkku-tomaatti-vesimeloni-lehtisalaatti-mango-jne), 2 jauhelihapihviä ja lopulla lautasta kermaperunalaatikkoa. Jauhelihapihvit oli 97% lihaa eli aika jytyä ruokaa, mutta ei tuolla istuessa mikään sudennälkä taida tulla. Molemmat otti lähteissään aamulla pakastimeen laitetun 1,5 litran vesipullon ja laittoi tilalle toisen jäätymään iltaa varten, juomistakaan ei mennyt enempää kuin tavallisesti, toki tiedän, että hytissä on jo lekien sula pullollinen odottamassa.

Rehunteko on aika lailla koneellistettua ainakin meillä, traktoreissa on ilmastoinnit ja ratinpyöritys kohtalaisen yksinkertaista työtä, joten en ymmärrä, mitä ruokamääriä ap:lle oikein neuvotaan tehtäväksi. Talossa toki talon tavalla, mutta ei se ruuanlaitto neljälle mitään rakettitiedettä ole.

Mene kokeilemaan sellaiselle tilalle ,jossa ainakin toinen traktori on 1980-luvulta. Ei kaikilla ole niitä isoja ilmastoituja, joilla voi tehdä kaikki työvaiheet ilman mitään fyysistä työtä. Voisit myös ihan silkasta uteliaisuudesta käydä kokeilemassa, onko rehunteko oikeasti ratinpyöritystä. Ehkä sellaisiakin vehkeitä on, mutta harvalla maajussilla on sellaisiin varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vähän nyt mietin, että mikä siinä traktorissaistumisesta tekee sellaista, että ruokaa menee järjettömiä määriä. Mies ja poika käväisi äsken syömässä, molemmilla oli puolet lautasesta salaattia (kurkku-tomaatti-vesimeloni-lehtisalaatti-mango-jne), 2 jauhelihapihviä ja lopulla lautasta kermaperunalaatikkoa. Jauhelihapihvit oli 97% lihaa eli aika jytyä ruokaa, mutta ei tuolla istuessa mikään sudennälkä taida tulla. Molemmat otti lähteissään aamulla pakastimeen laitetun 1,5 litran vesipullon ja laittoi tilalle toisen jäätymään iltaa varten, juomistakaan ei mennyt enempää kuin tavallisesti, toki tiedän, että hytissä on jo lekien sula pullollinen odottamassa.

Rehunteko on aika lailla koneellistettua ainakin meillä, traktoreissa on ilmastoinnit ja ratinpyöritys kohtalaisen yksinkertaista työtä, joten en ymmärrä, mitä ruokamääriä ap:lle oikein neuvotaan tehtäväksi. Talossa toki talon tavalla, mutta ei se ruuanlaitto neljälle mitään rakettitiedettä ole.

Istumiseenkin käytetään lihaksia. Se on kuluttavaa, eikä kaikilla ole välttämättä sitä uusinta traktoria tai koneita, joilla homma sujuisi kuin tanssi. Lisäksi vielä paahtava helle, josta kroppa on kovilla.

Joku kysyi, mikä siellä voisi mennä pieleen että pitää hyppiä usein traktorinkopista alas. Esimerkkinä, jos niittokone tai paalain hajoaa sinne pellolle. Joko rassaat sen siellä tai kotipihassa. Monesti nähnyt myös, että korjauksen jälkeen noustaan ulos vain varmistamaan että kone pelittää kuten pitääkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän nyt mietin, että mikä siinä traktorissaistumisesta tekee sellaista, että ruokaa menee järjettömiä määriä. Mies ja poika käväisi äsken syömässä, molemmilla oli puolet lautasesta salaattia (kurkku-tomaatti-vesimeloni-lehtisalaatti-mango-jne), 2 jauhelihapihviä ja lopulla lautasta kermaperunalaatikkoa. Jauhelihapihvit oli 97% lihaa eli aika jytyä ruokaa, mutta ei tuolla istuessa mikään sudennälkä taida tulla. Molemmat otti lähteissään aamulla pakastimeen laitetun 1,5 litran vesipullon ja laittoi tilalle toisen jäätymään iltaa varten, juomistakaan ei mennyt enempää kuin tavallisesti, toki tiedän, että hytissä on jo lekien sula pullollinen odottamassa.

Rehunteko on aika lailla koneellistettua ainakin meillä, traktoreissa on ilmastoinnit ja ratinpyöritys kohtalaisen yksinkertaista työtä, joten en ymmärrä, mitä ruokamääriä ap:lle oikein neuvotaan tehtäväksi. Talossa toki talon tavalla, mutta ei se ruuanlaitto neljälle mitään rakettitiedettä ole.

Mene kokeilemaan sellaiselle tilalle ,jossa ainakin toinen traktori on 1980-luvulta. Ei kaikilla ole niitä isoja ilmastoituja, joilla voi tehdä kaikki työvaiheet ilman mitään fyysistä työtä. Voisit myös ihan silkasta uteliaisuudesta käydä kokeilemassa, onko rehunteko oikeasti ratinpyöritystä. Ehkä sellaisiakin vehkeitä on, mutta harvalla maajussilla on sellaisiin varaa.

Ei se jouda, pitää istua päivittämässä vauvapalstaa.

Miksei kysy mieheltään, mikä siinä on se fyysinen osuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syömässä käydään, kun ehditään, ei välttämättä edes  samaan aikaan. Ruuan tulee siis olla sellaista, että se on syötävissä 1-3 tunnin ajan. Lounasaika voi olla klo 11:30, mutta yhtä hyvin syömään tullaan vasta klo 13:00. Padat ja keitot on hyviä.

Meillä tehdään nyt rehua ja jokainen viidestä tekijästä osaa itse lämmittää ruokansa. Riittää, että sitä on jääkaapissa/pakastimessa ja salaattia löytyy vierelle valmiiksi pilkottuna. Jälkiruokaa ei meillä ole syöty kuin viikonloppuisin, sitä ei kaipaisi kukaan.

Juomista on jokaisella mukana kylmälaukussa traktorissa, ei pehtoori ja rengit niin avuttomia ole, ettei osaisi itse itsestään huolehtia. Nyt on 2020-luku, ei 1960-luku, jolloin ruokakin vietiin pellolle.

Missä nykyisin on pehtooreita tai renkejä? Kyllä siellä maatalontöissä on yleensä viljelijä itse ja tarvittaessa urakoitsijoita jotka hyvin voivat nykyisin olla omissa eväistä eli eivät edes ole tulossa ruokailemaan vaikka ruoka olisi talon puolesta tarjolla.

Kyllä meillä ja monella muullakin työntekijää kutsutaan rengiksi, koska työnkuva on sellainen. Ja selvästihän ap sanoi, että koko väki käy talossa ruokailemassa. Ei ap sinne turhaan ole palkattu ruokaa tekemään.

Jälkiruuista tuli mieleen, että itse en ole tehnyt lounaalle jälkiruokaa, vaan iltapäiväkahvilla tarjoilen jotain pullaa, kääretorttua, tms. makeampaa.

Ja perunoiden kuoriminen on sellaista näpertelyä, että siihen rehunteossa ei haluttaisi käyttää aikaa. Joten en suosittele kuoriperunoita, vaan muussia, lohkoperunoita uunissa, ym. valmiiksi lautaselle lapioitavia.

T. Maatilan emäntä

Ne perunat voi keittää kuorittuna.

Voi totta kai. Mutta rehunteko on todella hektistä aikaa, joten ruokailijat arvostavat sitä, jos heidän ei itse tarvitse käyttää aikaa perunoiden kuorimiseen.

T. Maatilan emäntä

Yhden perunan kuorimisessa ei monta sekuntia mene. Et taida olla ainakaan perunatilan emäntä. Kuorineen keitetyistä ylijääneistä voi tehdä seuraavana päivänä pyttipannua tai paistettuja perunoita. Silloin on kokki se, joka ne kuorii.

Keittojen, laatikoitten ja kiusausten lisäksi laittaisin listaan pataruuat sellaisina ruokina, jotka säilyvät syöntikelpoisina pitkään, jos käydään syömässä eri aikaan. Jos tulee kiire, kiusaukseen voi käyttää perunasipulipakastetta, jolloin valmistukseen ei mene aikaa, mutta kypsentämiseen pitää varata vähintään tunti. Sillä aikaa voi tehdä muita hommia, vaikka kuoria perunoita saman päivän päivällisen perunamuusia varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän nyt mietin, että mikä siinä traktorissaistumisesta tekee sellaista, että ruokaa menee järjettömiä määriä. Mies ja poika käväisi äsken syömässä, molemmilla oli puolet lautasesta salaattia (kurkku-tomaatti-vesimeloni-lehtisalaatti-mango-jne), 2 jauhelihapihviä ja lopulla lautasta kermaperunalaatikkoa. Jauhelihapihvit oli 97% lihaa eli aika jytyä ruokaa, mutta ei tuolla istuessa mikään sudennälkä taida tulla. Molemmat otti lähteissään aamulla pakastimeen laitetun 1,5 litran vesipullon ja laittoi tilalle toisen jäätymään iltaa varten, juomistakaan ei mennyt enempää kuin tavallisesti, toki tiedän, että hytissä on jo lekien sula pullollinen odottamassa.

Rehunteko on aika lailla koneellistettua ainakin meillä, traktoreissa on ilmastoinnit ja ratinpyöritys kohtalaisen yksinkertaista työtä, joten en ymmärrä, mitä ruokamääriä ap:lle oikein neuvotaan tehtäväksi. Talossa toki talon tavalla, mutta ei se ruuanlaitto neljälle mitään rakettitiedettä ole.

Istumiseenkin käytetään lihaksia. Se on kuluttavaa, eikä kaikilla ole välttämättä sitä uusinta traktoria tai koneita, joilla homma sujuisi kuin tanssi. Lisäksi vielä paahtava helle, josta kroppa on kovilla.

Joku kysyi, mikä siellä voisi mennä pieleen että pitää hyppiä usein traktorinkopista alas. Esimerkkinä, jos niittokone tai paalain hajoaa sinne pellolle. Joko rassaat sen siellä tai kotipihassa. Monesti nähnyt myös, että korjauksen jälkeen noustaan ulos vain varmistamaan että kone pelittää kuten pitääkin.

Terveyden ja hyvinvoinnin kannalta on huono asia istua samalla prseensijalla tuntikausia, olipa se sitten metsäkone, maataloustraktori tai konttorituoli. Vaikka mitään erityistä syytä ei olisikaan, on hyvä nousta välillä ylös.

Ja mikä voisi olla sellainen syy, jonka vuoksi pitäisi nousta? Esimerkiksi se, että joku omituinen ääni saa epäilemään, että on on jotain vialla ja pitää käydä tarkistamassa. 

Terveisin muutaman tunnin traktorissa istunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää varmaan varata paljon mehuja ja vichyvettä? Ei pelkkä vesi ja maito taida riittää jos on kuumaa. Ap

Kylää juomista kannattaa varata. Monilla on juomista esim. sitä vettä mukana mutta ulkona ja/tai traktorissa lämpenee nopeasti joten ruoka tauolla voi olla kiva juoda jotain kylään. Kotikalja tai vastaava käy yleensä kauppansa.

Ovatko tyypit itse ihan typeryksiä, jos eivät osaa varata edes juomista itselleen?

Tule toki kokeilemaan itse. Ihan sama paljonko varaat juomista, niin sitä kuluu... ja juomat lämpenee yllättävän nopeasti. Traktorin koppi ei ole mikään tilaihme, joten vastaukseksi "kylmälaukku" ei ole vaihtoehto.

Lämmin juoma menee, jos se on vaikkapa marjamehua tai muuta sellaista, josta happojen haihtuminen ei haittaa. Ei juomia tarvitse koko aikaa traktorissa kuljettaa vaan pienissä pulloissa kylmälaukuissa sellaisessa paikassa, jossa käydään purkamassa kuormaa tai muuten kuljetaan ohi. Tekee hyvää jaloitella sen verran traktorin ulkopuolella, että käy nappaamassa välillä kylmän juomapullon kyytiin.

Entä siinä vaiheessa, jos pelto ei sijaitse siinä pihapiirissä missä käydä jaloittelemassa? Tai ole muutoin tarve ajella ohi kuin silloin, kun mennään syömään?

Niinpä. Et taida tietää asiasta yhtään mitään.

Silti tiedän paljon enemmän kuin sinä. Et tiedä sitäkään, että traktorin saa halutessaan pysähtymään vaikka keskelle peltoa eikä vain pihapiiriin. Harvemmin vaan kukaan haluaa sinne pysähtyä.

Kylmälaukun voi viedä pellon laitaan, vaikka johonkin sellaiseen paikkaan, jossa siirrytään seuraavalle lohkolle tai käännytään.

Monet aikaisemmista ehdotuksista kuulostavat varsin tuhdeilta, kun ajattelee että niitä kuuluisi nauttia kesäkuumalla rankan työrupeaman jälkeen. Siksi en tekisi esimerkiksi muusia. Mieluummin vaikka ihan kokonaisina keitettyinä perunoina tai paistinpottuina tarjota kastikkeen tai murekkeen kanssa kuin muusina.

Osan ruuista järjestäisin sellaisiksi, että niitä voisi syödä kylmänä. Esimerkiksi erilaiset peruna- ja pastasalaatit voi tehdä helposti todella energiapitoisiksi. Kun joukossa on tärkkelyspitoisia kasviksia, jotain protskua ja rasvaa niin sillä jaksaa aika kivasti. Jos jaksaa värkätä niin erilaiset täytetyt leivät voisi olla hyviä myös lisänä. Niistäkin saa energiapitoisia, kun kiinnittää huomiota täytteisiin. Myös uunimunakkaat erilaisilla täytteillä voisi olla maistuvia. Ne voi vetää kylmänä tai lämmitettynä. Energiapitoisuutta saa lisättyä vaikka perunalla ja porkkanalla ja vähän rasvaisemmalla lihalla. Siirtäisin lämpimien ruokien painotuksen enempi sinne päivällisaikaan, kun ei välttämättä ole enää niin kuuma mitä keskipäivällä.

Ei kaikki "kesäruuatkaan" ole mitään överikevyitä kesäkeitto-tyyppisiä ruokia. Se, että jokin ruoka nautitaan kylmänä, ei tarkoita automaattisesti kevyttä.

Vierailija kirjoitti:

Monet aikaisemmista ehdotuksista kuulostavat varsin tuhdeilta, kun ajattelee että niitä kuuluisi nauttia kesäkuumalla rankan työrupeaman jälkeen. Siksi en tekisi esimerkiksi muusia. Mieluummin vaikka ihan kokonaisina keitettyinä perunoina tai paistinpottuina tarjota kastikkeen tai murekkeen kanssa kuin muusina.

Osan ruuista järjestäisin sellaisiksi, että niitä voisi syödä kylmänä. Esimerkiksi erilaiset peruna- ja pastasalaatit voi tehdä helposti todella energiapitoisiksi. Kun joukossa on tärkkelyspitoisia kasviksia, jotain protskua ja rasvaa niin sillä jaksaa aika kivasti. Jos jaksaa värkätä niin erilaiset täytetyt leivät voisi olla hyviä myös lisänä. Niistäkin saa energiapitoisia, kun kiinnittää huomiota täytteisiin. Myös uunimunakkaat erilaisilla täytteillä voisi olla maistuvia. Ne voi vetää kylmänä tai lämmitettynä. Energiapitoisuutta saa lisättyä vaikka perunalla ja porkkanalla ja vähän rasvaisemmalla lihalla. Siirtäisin lämpimien ruokien painotuksen enempi sinne päivällisaikaan, kun ei välttämättä ole enää niin kuuma mitä keskipäivällä.

Ei kaikki "kesäruuatkaan" ole mitään överikevyitä kesäkeitto-tyyppisiä ruokia. Se, että jokin ruoka nautitaan kylmänä, ei tarkoita automaattisesti kevyttä.

Et taida tietää minkälaista maatalon työt ovat. Kannattaisi tietämättömien ottaa selvää tai pitää suu kiinni, typerää tulla viisastelemaan asioista joista ei tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet aikaisemmista ehdotuksista kuulostavat varsin tuhdeilta, kun ajattelee että niitä kuuluisi nauttia kesäkuumalla rankan työrupeaman jälkeen. Siksi en tekisi esimerkiksi muusia. Mieluummin vaikka ihan kokonaisina keitettyinä perunoina tai paistinpottuina tarjota kastikkeen tai murekkeen kanssa kuin muusina.

Osan ruuista järjestäisin sellaisiksi, että niitä voisi syödä kylmänä. Esimerkiksi erilaiset peruna- ja pastasalaatit voi tehdä helposti todella energiapitoisiksi. Kun joukossa on tärkkelyspitoisia kasviksia, jotain protskua ja rasvaa niin sillä jaksaa aika kivasti. Jos jaksaa värkätä niin erilaiset täytetyt leivät voisi olla hyviä myös lisänä. Niistäkin saa energiapitoisia, kun kiinnittää huomiota täytteisiin. Myös uunimunakkaat erilaisilla täytteillä voisi olla maistuvia. Ne voi vetää kylmänä tai lämmitettynä. Energiapitoisuutta saa lisättyä vaikka perunalla ja porkkanalla ja vähän rasvaisemmalla lihalla. Siirtäisin lämpimien ruokien painotuksen enempi sinne päivällisaikaan, kun ei välttämättä ole enää niin kuuma mitä keskipäivällä.

Ei kaikki "kesäruuatkaan" ole mitään överikevyitä kesäkeitto-tyyppisiä ruokia. Se, että jokin ruoka nautitaan kylmänä, ei tarkoita automaattisesti kevyttä.

Et taida tietää minkälaista maatalon työt ovat. Kannattaisi tietämättömien ottaa selvää tai pitää suu kiinni, typerää tulla viisastelemaan asioista joista ei tiedä.

Ruokahuollosta vastaavan olisi mieluummin tunnettava ne ruokailutottumukset kuin se millaista työn. Vaikka työ olisi samanlaista eri tiloilla (ei kyllä yleensä ole) voi ruokailutottumukset vaihdella suurestikin. Joku ei syö kalaa, toinen syö mieluummin lihaa kuin kasviksia, kolmas päinvastoin. Yksi haluaa syödä tuhdisti aamupalalla, toinen vasta illalla kun työt on tehty. Joku tankkaa ennen stressaavaa työ jaksoa ja syö hyvinkin kevyesti työjakson aikana. Joku taas syö ihan mitä tekee mieli ja siihen aikaan kun sattuu ehtiä.

Vierailija kirjoitti:

Monet aikaisemmista ehdotuksista kuulostavat varsin tuhdeilta, kun ajattelee että niitä kuuluisi nauttia kesäkuumalla rankan työrupeaman jälkeen. Siksi en tekisi esimerkiksi muusia. Mieluummin vaikka ihan kokonaisina keitettyinä perunoina tai paistinpottuina tarjota kastikkeen tai murekkeen kanssa kuin muusina.

Osan ruuista järjestäisin sellaisiksi, että niitä voisi syödä kylmänä. Esimerkiksi erilaiset peruna- ja pastasalaatit voi tehdä helposti todella energiapitoisiksi. Kun joukossa on tärkkelyspitoisia kasviksia, jotain protskua ja rasvaa niin sillä jaksaa aika kivasti. Jos jaksaa värkätä niin erilaiset täytetyt leivät voisi olla hyviä myös lisänä. Niistäkin saa energiapitoisia, kun kiinnittää huomiota täytteisiin. Myös uunimunakkaat erilaisilla täytteillä voisi olla maistuvia. Ne voi vetää kylmänä tai lämmitettynä. Energiapitoisuutta saa lisättyä vaikka perunalla ja porkkanalla ja vähän rasvaisemmalla lihalla. Siirtäisin lämpimien ruokien painotuksen enempi sinne päivällisaikaan, kun ei välttämättä ole enää niin kuuma mitä keskipäivällä.

Ei kaikki "kesäruuatkaan" ole mitään överikevyitä kesäkeitto-tyyppisiä ruokia. Se, että jokin ruoka nautitaan kylmänä, ei tarkoita automaattisesti kevyttä.

Miten muusi on sinun mielestäsi tuhdimpaa ruokaa kuin paistinperunat? Meillä muusi on se kevyempi vaihtoehto ja nopeampi valmistaa kuin paistinpotut.

Edelleen sama neuvo, joka on nähty jo monessa muussakin vastauksessa: kysy niiltä ihmisiltä itseltään, millaista ruokaa toivovat. 20-30-vuotiaat haluavat epäilemättä erilaista ruokaa kuin heidän vanhempansa tai isovanhempansa, jotka ovat ennen sitä tilaa pyörittäneet ja hampurilainen voi olla aivan hyvä vaihtoehto.