Pitäis kokata maatilan väelle viikon ajan, apua?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tehdä jääkaappiin esim muutama täytetty patonki. Rehunteon aikana voi tapahtua mitä vaan, esim paalaaja hajoaa ja jonkun pitää lähteä 100 km päästä täyttä vauhtia hakemaan varaosaa. Siihen on helppo tyrkätä mukaan se patonki ja vichypullo!

Tämä on muuten totta! Itse hoidan tuon niin, että ruokaa jää aina yli, toisin sanoen jääkaapissa on aina ylijäämäruokaa, jota voi mikrottaa näissä poikkeustilanteissa. Ruokaa siis pitää aina tehdä reilusti. Meillä syynä on myös se, että kiireaikaan unohdan huolehtia lapsen jalkapallotreeneistä ja siitä, että ruoka on ennen treenien alkua. Mutta se ei haittakaan, kun lapsi löytää jääkaapista silloin aina ylijäämäruokaa ja mikrottaa sen ja lähtee treeneihinsä.

Muulloin meillä on tuollaisten hätätilanteiden varalta pakastimessa lihapiirakoita. Siinä vaiheessa nekin ovat parempi kuin ei mitään. Ja noita hätätilanteita tulee aina varmasti.

T. Maatilan emäntä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syömässä käydään, kun ehditään, ei välttämättä edes  samaan aikaan. Ruuan tulee siis olla sellaista, että se on syötävissä 1-3 tunnin ajan. Lounasaika voi olla klo 11:30, mutta yhtä hyvin syömään tullaan vasta klo 13:00. Padat ja keitot on hyviä.

Meillä tehdään nyt rehua ja jokainen viidestä tekijästä osaa itse lämmittää ruokansa. Riittää, että sitä on jääkaapissa/pakastimessa ja salaattia löytyy vierelle valmiiksi pilkottuna. Jälkiruokaa ei meillä ole syöty kuin viikonloppuisin, sitä ei kaipaisi kukaan.

Juomista on jokaisella mukana kylmälaukussa traktorissa, ei pehtoori ja rengit niin avuttomia ole, ettei osaisi itse itsestään huolehtia. Nyt on 2020-luku, ei 1960-luku, jolloin ruokakin vietiin pellolle.

Missä nykyisin on pehtooreita tai renkejä? Kyllä siellä maatalontöissä on yleensä viljelijä itse ja tarvittaessa urakoitsijoita jotka hyvin voivat nykyisin olla omissa eväistä eli eivät edes ole tulossa ruokailemaan vaikka ruoka olisi talon puolesta tarjolla.

Kyllä meillä ja monella muullakin työntekijää kutsutaan rengiksi, koska työnkuva on sellainen. Ja selvästihän ap sanoi, että koko väki käy talossa ruokailemassa. Ei ap sinne turhaan ole palkattu ruokaa tekemään.

Jälkiruuista tuli mieleen, että itse en ole tehnyt lounaalle jälkiruokaa, vaan iltapäiväkahvilla tarjoilen jotain pullaa, kääretorttua, tms. makeampaa.

Ja perunoiden kuoriminen on sellaista näpertelyä, että siihen rehunteossa ei haluttaisi käyttää aikaa. Joten en suosittele kuoriperunoita, vaan muussia, lohkoperunoita uunissa, ym. valmiiksi lautaselle lapioitavia.

T. Maatilan emäntä

Ne perunat voi keittää kuorittuna.

Olen maatilan emäntä ja kokenut isoimmaksi haasteeksi sen mikä täälläkin on mainittu, eli ensimmäinen tulee syömään klo 11 ja viimeinen 13.30. Esimerkiksi perunamuusin kanssa tuo on iso haaste, koostumus ja maku on parhaimmillaan ihan vasta tehtynä. Siinä mielessä keitot on helpoimpia, ne säilyy ja on nopea lämmittää lisää. Laatikkoruoat voi odotella jonkin aikaa uunissa. Myös uunilihaa teen usein, siihen kylmät lisukkeet kuten makaroni/perunasalaatti.

Vierailija kirjoitti:

Perunamuusi ruskea nakkikastike lounaaksi, päivälliseksi lohikeitto. Lisukkeeksi leivät, ja tuore salaatti. Täydellinen paketti raskasta työtä tehdessä. Kahvitauoille jätskiä ja mehua.

Sitten iltasella voivat grillailla itse niitä makkaroita.

Nuo uuniruoat on aikalailla talviruokia.

Kahvilla jätski ja mehu maistuvat varmasti, mutta siinä tarvitaan myös jotain ruokaisampaa, eli leivät tarjolle, karjalanpiirakoita, tms. Jos kahvitarjoilukin kuului kuvioon.

Kuten edellä muutamat ovat maininneet, ruokaa kannattaa varata reilusti. Olen nähnyt, että yksi ruokailija saattaa ottaa kuusi isoa perunaa, lautasellisen porsaansuikalekastiketta, puoli lautasellista salaattia, neljä voileipää, neljä lasillista piimää, jälkiruoan (valmis annos jälkiruokakulhossa) ja kaksi mukillista kahvia. Kannattaa laittaa runsaasti leipää, voita, juustoa ja leikkeleitä esille siltä varalta, että pelkkä lämmin ruoka ei riitä jollekulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syömässä käydään, kun ehditään, ei välttämättä edes  samaan aikaan. Ruuan tulee siis olla sellaista, että se on syötävissä 1-3 tunnin ajan. Lounasaika voi olla klo 11:30, mutta yhtä hyvin syömään tullaan vasta klo 13:00. Padat ja keitot on hyviä.

Meillä tehdään nyt rehua ja jokainen viidestä tekijästä osaa itse lämmittää ruokansa. Riittää, että sitä on jääkaapissa/pakastimessa ja salaattia löytyy vierelle valmiiksi pilkottuna. Jälkiruokaa ei meillä ole syöty kuin viikonloppuisin, sitä ei kaipaisi kukaan.

Juomista on jokaisella mukana kylmälaukussa traktorissa, ei pehtoori ja rengit niin avuttomia ole, ettei osaisi itse itsestään huolehtia. Nyt on 2020-luku, ei 1960-luku, jolloin ruokakin vietiin pellolle.

Missä nykyisin on pehtooreita tai renkejä? Kyllä siellä maatalontöissä on yleensä viljelijä itse ja tarvittaessa urakoitsijoita jotka hyvin voivat nykyisin olla omissa eväistä eli eivät edes ole tulossa ruokailemaan vaikka ruoka olisi talon puolesta tarjolla.

Kyllä meillä ja monella muullakin työntekijää kutsutaan rengiksi, koska työnkuva on sellainen. Ja selvästihän ap sanoi, että koko väki käy talossa ruokailemassa. Ei ap sinne turhaan ole palkattu ruokaa tekemään.

Jälkiruuista tuli mieleen, että itse en ole tehnyt lounaalle jälkiruokaa, vaan iltapäiväkahvilla tarjoilen jotain pullaa, kääretorttua, tms. makeampaa.

Ja perunoiden kuoriminen on sellaista näpertelyä, että siihen rehunteossa ei haluttaisi käyttää aikaa. Joten en suosittele kuoriperunoita, vaan muussia, lohkoperunoita uunissa, ym. valmiiksi lautaselle lapioitavia.

T. Maatilan emäntä

Ne perunat voi keittää kuorittuna.

Voi totta kai. Mutta rehunteko on todella hektistä aikaa, joten ruokailijat arvostavat sitä, jos heidän ei itse tarvitse käyttää aikaa perunoiden kuorimiseen.

T. Maatilan emäntä

Joku ehdotti, että salaatit ovat turhia. Ei pidä paikkansa. Kyllä maallakin salaattia syödään. On karut tarjoilut, jos mitään tuoretta ei ole tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Olen maatilan emäntä ja kokenut isoimmaksi haasteeksi sen mikä täälläkin on mainittu, eli ensimmäinen tulee syömään klo 11 ja viimeinen 13.30. Esimerkiksi perunamuusin kanssa tuo on iso haaste, koostumus ja maku on parhaimmillaan ihan vasta tehtynä. Siinä mielessä keitot on helpoimpia, ne säilyy ja on nopea lämmittää lisää. Laatikkoruoat voi odotella jonkin aikaa uunissa. Myös uunilihaa teen usein, siihen kylmät lisukkeet kuten makaroni/perunasalaatti.

En allekirjoita tuota. Muusi on hyvää lämmitettynä. Ei kärsi yhtään muutamasta tunnista.

Ehkä sun muusi ei ole niin hyvää. Itse teen muusin Lapinpuikulasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syömässä käydään, kun ehditään, ei välttämättä edes  samaan aikaan. Ruuan tulee siis olla sellaista, että se on syötävissä 1-3 tunnin ajan. Lounasaika voi olla klo 11:30, mutta yhtä hyvin syömään tullaan vasta klo 13:00. Padat ja keitot on hyviä.

Meillä tehdään nyt rehua ja jokainen viidestä tekijästä osaa itse lämmittää ruokansa. Riittää, että sitä on jääkaapissa/pakastimessa ja salaattia löytyy vierelle valmiiksi pilkottuna. Jälkiruokaa ei meillä ole syöty kuin viikonloppuisin, sitä ei kaipaisi kukaan.

Juomista on jokaisella mukana kylmälaukussa traktorissa, ei pehtoori ja rengit niin avuttomia ole, ettei osaisi itse itsestään huolehtia. Nyt on 2020-luku, ei 1960-luku, jolloin ruokakin vietiin pellolle.

Missä nykyisin on pehtooreita tai renkejä? Kyllä siellä maatalontöissä on yleensä viljelijä itse ja tarvittaessa urakoitsijoita jotka hyvin voivat nykyisin olla omissa eväistä eli eivät edes ole tulossa ruokailemaan vaikka ruoka olisi talon puolesta tarjolla.

Kyllä meillä ja monella muullakin työntekijää kutsutaan rengiksi, koska työnkuva on sellainen. Ja selvästihän ap sanoi, että koko väki käy talossa ruokailemassa. Ei ap sinne turhaan ole palkattu ruokaa tekemään.

Jälkiruuista tuli mieleen, että itse en ole tehnyt lounaalle jälkiruokaa, vaan iltapäiväkahvilla tarjoilen jotain pullaa, kääretorttua, tms. makeampaa.

Ja perunoiden kuoriminen on sellaista näpertelyä, että siihen rehunteossa ei haluttaisi käyttää aikaa. Joten en suosittele kuoriperunoita, vaan muussia, lohkoperunoita uunissa, ym. valmiiksi lautaselle lapioitavia.

T. Maatilan emäntä

Ne perunat voi keittää kuorittuna.

Voi totta kai. Mutta rehunteko on todella hektistä aikaa, joten ruokailijat arvostavat sitä, jos heidän ei itse tarvitse käyttää aikaa perunoiden kuorimiseen.

T. Maatilan emäntä

Ap ne kuorii niin mitä väliä ja keittää perunat ilman kuoria. Onko se niin vaikea ymmärtää???

Laitoin joitain ideoita pari sivua sitten. Ole hyvä.

Tavallisesti nämä ihmiset syövät paljon.

Normi 2 perunaa/henkilö ei tiitä mihinkään.

18- vuotiaana söin 10 perunaa aterialla.

Ja olin hoikka.

Vierailija kirjoitti:

Joku ehdotti, että salaatit ovat turhia. Ei pidä paikkansa. Kyllä maallakin salaattia syödään. On karut tarjoilut, jos mitään tuoretta ei ole tarjolla.

Heijastuu jossain kohtaa terveyteenkin. En laske kaupan majoneesisalaateista montaakaan kovin kasvispitoiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Joku ehdotti, että salaatit ovat turhia. Ei pidä paikkansa. Kyllä maallakin salaattia syödään. On karut tarjoilut, jos mitään tuoretta ei ole tarjolla.

Mä ole ainakaan huomannut että joku olisi väittänyt niiden olevan turhia. Itse vain ole huomannut että niiden kulutus esim. juuri rehunteossa on yllättävän vähäistä. Eikä se automaattisesti johdu siitä etteikö samat ihmiset söisi normaalisti salaatteja. Kiireisenä työpäivänä siihen vain ei kiinnitetä huomiota, syödään nopeasti jotakin josta saa nopeasti energiaa.

Kasvikset käy hyvin kauppansa kun ne on mukana ruuasta esim. laatikkoruokaan laitan usein mukaan kasviksia, samoin keittoihin ja kastikkeisiin jos sellaisia tarjoan.

Jos on etukäteen tiedossa, että ruokailu on porrastetusti, niin melkein mikä vain ruoka säilyy uunissa lämpimänä. Sinne voi laittaa vaikka sen jauhelihakastikkeen ja muussin odottamaan eikä siinä ole mitään ongelmaa.

Keitto on tietysti tuollaisessa tilanteessa helppo ja armollinen. Silti olen samaa mieltä monen kanssa, että keitto on fyysisen työn tekijöille turhan heppoista ruokaa. Itse en tee koskaan keittoja työmiehille. Poikkeuksena sakea hernekeitto runsailla lisukkeilla, mutta meidän työmiehet sattuvat rakastamaan hernekeittoa, niin sekin vaikuttaa.

Tuossa tipottain syömään tulemisessa on kuitenkin minullekin ollut pulmallista se, jos oli tarkoitus leipoa kahville jotain, ja sitten ruokia ei saa siivottua pois, ja koko ajan joku tulee syömään, niin leivo siinä sitten. Ei aina meinaa onnistua. Olen sitten myös itse huomauttanut, että jos työni tehdään mahdottomaksi, niin sitten se on mahdotonta. Ja huomautuksen jälkeen on kuin onkin löytynyt jokin kohtuullisempi järjestys ilman, että maatilan työtkään kärsivät.

T. Maatilan emäntä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku ehdotti, että salaatit ovat turhia. Ei pidä paikkansa. Kyllä maallakin salaattia syödään. On karut tarjoilut, jos mitään tuoretta ei ole tarjolla.

Mä ole ainakaan huomannut että joku olisi väittänyt niiden olevan turhia. Itse vain ole huomannut että niiden kulutus esim. juuri rehunteossa on yllättävän vähäistä. Eikä se automaattisesti johdu siitä etteikö samat ihmiset söisi normaalisti salaatteja. Kiireisenä työpäivänä siihen vain ei kiinnitetä huomiota, syödään nopeasti jotakin josta saa nopeasti energiaa.

Kasvikset käy hyvin kauppansa kun ne on mukana ruuasta esim. laatikkoruokaan laitan usein mukaan kasviksia, samoin keittoihin ja kastikkeisiin jos sellaisia tarjoan.

Ok, eli salaatteja ei vain kulu. Minulla on päinvastaista kokemusta, mutta tämä on varmasti kyläkohtaista, talokohtaista tms.

Ap:n kannattanee aloittaa ensimmäisenä päivänä jollain takuuvarmalla ruualla, kuten mureke ja muussi + salaatti. Siitä sitten oppii määriä ja juurikin tuon, että kuluuko salaattia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syömässä käydään, kun ehditään, ei välttämättä edes  samaan aikaan. Ruuan tulee siis olla sellaista, että se on syötävissä 1-3 tunnin ajan. Lounasaika voi olla klo 11:30, mutta yhtä hyvin syömään tullaan vasta klo 13:00. Padat ja keitot on hyviä.

Meillä tehdään nyt rehua ja jokainen viidestä tekijästä osaa itse lämmittää ruokansa. Riittää, että sitä on jääkaapissa/pakastimessa ja salaattia löytyy vierelle valmiiksi pilkottuna. Jälkiruokaa ei meillä ole syöty kuin viikonloppuisin, sitä ei kaipaisi kukaan.

Juomista on jokaisella mukana kylmälaukussa traktorissa, ei pehtoori ja rengit niin avuttomia ole, ettei osaisi itse itsestään huolehtia. Nyt on 2020-luku, ei 1960-luku, jolloin ruokakin vietiin pellolle.

Missä nykyisin on pehtooreita tai renkejä? Kyllä siellä maatalontöissä on yleensä viljelijä itse ja tarvittaessa urakoitsijoita jotka hyvin voivat nykyisin olla omissa eväistä eli eivät edes ole tulossa ruokailemaan vaikka ruoka olisi talon puolesta tarjolla.

Kyllä meillä ja monella muullakin työntekijää kutsutaan rengiksi, koska työnkuva on sellainen. Ja selvästihän ap sanoi, että koko väki käy talossa ruokailemassa. Ei ap sinne turhaan ole palkattu ruokaa tekemään.

Jälkiruuista tuli mieleen, että itse en ole tehnyt lounaalle jälkiruokaa, vaan iltapäiväkahvilla tarjoilen jotain pullaa, kääretorttua, tms. makeampaa.

Ja perunoiden kuoriminen on sellaista näpertelyä, että siihen rehunteossa ei haluttaisi käyttää aikaa. Joten en suosittele kuoriperunoita, vaan muussia, lohkoperunoita uunissa, ym. valmiiksi lautaselle lapioitavia.

T. Maatilan emäntä

Ne perunat voi keittää kuorittuna.

Voi totta kai. Mutta rehunteko on todella hektistä aikaa, joten ruokailijat arvostavat sitä, jos heidän ei itse tarvitse käyttää aikaa perunoiden kuorimiseen.

T. Maatilan emäntä

Ap ne kuorii niin mitä väliä ja keittää perunat ilman kuoria. Onko se niin vaikea ymmärtää???

Olet ilmeisesti eri vastaaja. Minä vastasin siihen kommenttiin, missä sanottiin, että perunat voi keittää kuorineen. Niin kieltämättä on vähän vaikea ymmärtää, kun ensin keitetään kuorineen ja nyt sinä sanot, että keittää ilman kuoria.

Melko usein silloin kun tehdään rehua on vähintään lämmintä ellei jopa helteistä, sateella rehua tehdään harvemmin. Joten vaikka energiaa kuluisi ei välttämättä se kaikkein energia pitoisin ruoka maistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syömässä käydään, kun ehditään, ei välttämättä edes  samaan aikaan. Ruuan tulee siis olla sellaista, että se on syötävissä 1-3 tunnin ajan. Lounasaika voi olla klo 11:30, mutta yhtä hyvin syömään tullaan vasta klo 13:00. Padat ja keitot on hyviä.

Meillä tehdään nyt rehua ja jokainen viidestä tekijästä osaa itse lämmittää ruokansa. Riittää, että sitä on jääkaapissa/pakastimessa ja salaattia löytyy vierelle valmiiksi pilkottuna. Jälkiruokaa ei meillä ole syöty kuin viikonloppuisin, sitä ei kaipaisi kukaan.

Juomista on jokaisella mukana kylmälaukussa traktorissa, ei pehtoori ja rengit niin avuttomia ole, ettei osaisi itse itsestään huolehtia. Nyt on 2020-luku, ei 1960-luku, jolloin ruokakin vietiin pellolle.

Missä nykyisin on pehtooreita tai renkejä? Kyllä siellä maatalontöissä on yleensä viljelijä itse ja tarvittaessa urakoitsijoita jotka hyvin voivat nykyisin olla omissa eväistä eli eivät edes ole tulossa ruokailemaan vaikka ruoka olisi talon puolesta tarjolla.

No ap on laittamassa ruokaa talonväelle ja 2 työntekijälle, meillä työntekijää kutsutaan rengiksi, miten teillä? Pehtoriksi meillä kutsutaan tuota 17v poikaa, joka ei omista tilaa, mutta vastaa tietyistä osista talon töitä näin kesällä.

Yhä useammalla maitotilalla alkaa olla palkattua työväkeä ja työnjohtoa, koska sellaista 4 robotin navettaa ei kahdella tekijällä oikein jaksa ympäri vuoden pyörittää. Viljatiloilla puolestaan tehdään aika harvoin rehua.

No rehuntekoon se työväki harvemmin osallistuu joka tilalla on töissä ympäri vuoden ja yleensä työpaikkaruokalaa ei ole järjestettynä. Joten navettatöissä työskentelevät työntekijät huolehtivat ruokailusta jotenkin muuten kuin syömällä samassa pöydässä 'emännän" ja "isännän" kanssa.

Aha, pitänee mennä sanomaan Masalle ja Leolle, että hus pois rehunteosta, harvemmin tämmöiseen rehuntekoon kokovuotinen työväki osallistuu. Mihin minä heidät sitten laitan, taimet on metsään istutettu eikä taimikonhoitorästejä tähän hätään ole? Aidantekoon takalaitumelle? Navetassa  pyörii ihan oma väkensä, ei sinne peltopuolelta komennusta saa. Paitsi tällä palstalla, jossa todella hyvin tiedetään, miten kaikilla Suomen maatiloilla on eläminen ja tekeminen järjestetty.

Enkä oikein keksi, mikä on 'emäntä" ja mikä "isäntä", meillä ollaan emäntä ja isäntä ilman mitään lainausmerkkejä.

Vaikka ruokailijamäärä on melko inhimillinen, niin tuossa hommassa on ihan täysi työ saada se kunnialla hoidettua. Eikä talonväki varmasti kauhistu, vaikka et ihan kaikkea tee alusta asti itse, jos aika ei tunnu siihen riittävän (esim sämpylät tms.). Ostat sitten valmista tai pakastimen paistovalmiita. Onnea matkaan! 

Jos tuossa ruokailijamäärässä ei ollut paljon lapsia mukana, vaan 5 aikuista, niin vinkiksi, että perunoita 5 litran kattila täyteen ja kastiketta kolmen litran kattilallinen (jos nyt ei ihan piripintaan, niin sen verran, että saa vielä hyvin sekoiteltua). Mittasuhteet ovat tuollaiset, ja voi olla vähän kitsaasti tuokin, riippuen syöjistä ja muiden salaattien ja tykötarpeiden määrästä.