Yök mikä eväiden löyhkä taas junavaunussa! Ottakaa mukaan joku pähkinäpussi tms, on kumma jos ei aikuinen ihminen muutamaa tuntia pärjää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä, aikuinen ihminen ja ei muutamaa tuntia pärjää löyhkässä.

Kyllä on mukavaksi opetellut yhteisessä maailmassa.

Kumma kun ei aikuinen ihminen ole hankkinut selllaista ammattia, että olisi varaa syödä ravintolavaunussa.

Ap

Kyllä jaksat vikistä kaikesta! Kuka ne työt tekee, jos kaikilla on ammatti jolla on varaa käydä ravintolavaunussa? Siis tuottamattoman työn ammatti. Eikö niitä oikean työn palkkoja pitäisi ennemmin nostaa? Ei minulla ole usein ennen eikä jälkeenkään junamatkan mahdollisuutta käydä syömässä. Tottakai eväät syödään junassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuljin aikanaan suht usein Oulu-Tampere-Oulu-väliä ja ihmettelin tätä samaa. Porukka asettui paikalleen ja ennen kuin juna ehti edes nytkähtää liikkeelle, kaivettiin repusta leivät, salaatit, hedelmät, hyvä ettei kannetavaa mikroa ja aamupuurot höysteineen.

Kyseinen junamatka on kuitenkin noin 4 tuntia, joten kukaan aikuinen ihminen ei siinä välissä nälkään kuole. Pienen lapsen eväshetken ymmärrän.

Ja miten ne eväät olivatkin aina juuri metvurstia, tonnikalaa ja kaikkea muuta, joiden haju jäi junavaunuun leijumaan loppumatkaksi. Mutta ihmiset eivät oikein enää osaa ajatella muita, mielessä on vaan minäminäminä.

Mäkin kuljen välillä Oulusta etelämmäs, joko Tampereelle tai Helsinkiin, ja yleensä juna millä täältä lähden lähtee siihen aikaan kun normaalisti söisin aamupalaa (tai nukkuisin) kotona. Mulle tulee helposti huono olo, jos en syö mitään aamulla ja syön mieluummin aamupalan vasta junassa kun ei tarvitse enää stressata kotoa lähtöä ja aikatauluja. Eväitä otan reilusti, koska tiedän että ei mulla tule olemaan mahdollisuutta rynnätä syömään heti kun juna on Tampereella. Se että sinä pystyt istumaan tuntikausia syömättä ilman verensokerinlaskuja ja pääset sitten pääteasemallasi nopeasti ruoan ääreen ei valitettavasti koske kaikkia muita matkustajia.

Okei, mutta miksi ne eväät pitää yleensä olla niitä mitkä löyhkäävät eniten?

Eri

Tulee oikein lämpiminä muistoina mieleen matkat viime talvelta, kun junissa oli maskipakko. Pakkohan sitä oli syödä mussuttaa KOKO helvetin matka, jos ei halunnut maskia käyttää. Minäkin Kajaanista matkustin Helsinkiin niin oli siinä tekemistä :-D Jaksoin kuitenkin kun hitaasti söin.

Vierailija kirjoitti:

Ei nämä nykyajan röllykkävatsaiset lylleröt pärjää, jos ei koko ajan ole jotakin mättää nenän alle. Saattais vaikka muutama gramma painoa tipahtaa! Luoja varjele siltä...

Ei kyse ole nälästä, vaan minusta on tosi kivaa kun on matkaevästä ja matkakarkkeja ja elokuvissa popcornit ja karkit ja limsat.

Kun matkustaa tai käy elokuvissa muutaman kerran vuodessa, niin se on kivaa kun on koko paketti. Itse ostan aina lentokoneessakin syötävää, jos ei kuulu hintaan. Aika menee niin mukavasti syödessä ja juodessa. Otan aina jopa teen ja jälkiruuankin.

Eikä noilla ole mitään merkitystä painooni. En nimittäin juo koskaan alkoholia, tai limsoja ja herkkuja syön äärettömän harvoin, joten muutaman kerran vuodessa voin kyllä herkutella siellä junassa tai koneessa. Sen painon tai laihtumisen takia ei minun ainakaan tarvitse luopua matkaeväistä. Mielummin jätän aamiaisen syömättä, jotta voin syödä junassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No anteeksi nyt vaan, mutta silloin harvoin kun istun junassa niin matkaan kuluu vähintään kuusi tuntia kun täältä pohjoisesta matkustan Etelä-Suomeen. Olen opiskelija enkä halua ostaa ylihintaisia ravintolavaunun ruokia, jotka nykyään suositellaan melkein syömään omalla istumapaikalla kun ravintolavaunut on aina niin täynnä. Mitään super haisevia ruokia en yleensä mukanani tuo, mutta jos joku kolmiovoileipä tai valmissmoothie saa jonkun voimaan pahoin niin minä en sille mitään mahda. Hajuherkät voi junassa varmaan muutenkin pahoin, kun on kaikenlaisia hajuja ja ahtaat tilat täynnä ihmisiä. Itsehän ovat päättäneet muiden seassa matkustaa.

Just nuo kolmioleivät säilytyskaasupakkauksineen. Tee näkkäri, päälle juustoa ja kurkkuviipale.

Näkkäri murenee ja sen rouskuttaminen junassa on minusta epämukavaa. En pidä juustosta saati että laittaisin näkkärin päälle pelkkää juustoa ja kurkkua, jotka junamatkan aikana ovat sulautuneet ihanasti yhteen kun viimein avaan evääni. Hyi olkoon.

" Tästähän on paljon tutkimuksia, että juuri AP:n kaltainen ajattelumalli johtaa pitkällä aikavälillä yhteiskunnassa yksinäisyyden kasvuun.

Kun elintasonnousu mahdollistaa sen, ettei matkoja tarvitse tehdä enää muiden kanssa eikä ruohonleikkuriakaan tarvitse lainata naapurilta,

laskee ihmisen kyky sietää normaalia muista ihmisistä syntyvää epämukavuutta,

ja syntyy tälläisiä avauksia.

Lisääntymisiässä sitten kitistään, kun turvaverkkoja ei ole,

ja haikaillaan "koko kylä kasvattaa"-ajan pariin.

Tiedättekö mitä me muut palstalaiset vastaamme siihen?"

Viisas kommentti. Ei mitään lisättävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuljin aikanaan suht usein Oulu-Tampere-Oulu-väliä ja ihmettelin tätä samaa. Porukka asettui paikalleen ja ennen kuin juna ehti edes nytkähtää liikkeelle, kaivettiin repusta leivät, salaatit, hedelmät, hyvä ettei kannetavaa mikroa ja aamupuurot höysteineen.

Kyseinen junamatka on kuitenkin noin 4 tuntia, joten kukaan aikuinen ihminen ei siinä välissä nälkään kuole. Pienen lapsen eväshetken ymmärrän.

Ja miten ne eväät olivatkin aina juuri metvurstia, tonnikalaa ja kaikkea muuta, joiden haju jäi junavaunuun leijumaan loppumatkaksi. Mutta ihmiset eivät oikein enää osaa ajatella muita, mielessä on vaan minäminäminä.

Mäkin kuljen välillä Oulusta etelämmäs, joko Tampereelle tai Helsinkiin, ja yleensä juna millä täältä lähden lähtee siihen aikaan kun normaalisti söisin aamupalaa (tai nukkuisin) kotona. Mulle tulee helposti huono olo, jos en syö mitään aamulla ja syön mieluummin aamupalan vasta junassa kun ei tarvitse enää stressata kotoa lähtöä ja aikatauluja. Eväitä otan reilusti, koska tiedän että ei mulla tule olemaan mahdollisuutta rynnätä syömään heti kun juna on Tampereella. Se että sinä pystyt istumaan tuntikausia syömättä ilman verensokerinlaskuja ja pääset sitten pääteasemallasi nopeasti ruoan ääreen ei valitettavasti koske kaikkia muita matkustajia.

Okei, mutta miksi ne eväät pitää yleensä olla niitä mitkä löyhkäävät eniten?

Eri

Eivät ne löyhkää sen enempää kuin kahvilassa tai ravintolassa myytävä ruoka. Sinulla on ehkä nälkä itselläsi ja siksi tunnet ne hajut vahvemmin. Ota sinäkin ensi kerralla omat eväät ja huomaat ettei muiden eväät enää haise.

Ilmeisesti ruuan haju häiritsee nirppanokkia pelkästään junassa, ei esimerkiksi kotona ruokaa laittaessa tai ravintolassa? Eivät kai he syömättäkään elä?

 

Minäminäminäminäminä.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuljin aikanaan suht usein Oulu-Tampere-Oulu-väliä ja ihmettelin tätä samaa. Porukka asettui paikalleen ja ennen kuin juna ehti edes nytkähtää liikkeelle, kaivettiin repusta leivät, salaatit, hedelmät, hyvä ettei kannetavaa mikroa ja aamupuurot höysteineen.

Kyseinen junamatka on kuitenkin noin 4 tuntia, joten kukaan aikuinen ihminen ei siinä välissä nälkään kuole. Pienen lapsen eväshetken ymmärrän.

Ja miten ne eväät olivatkin aina juuri metvurstia, tonnikalaa ja kaikkea muuta, joiden haju jäi junavaunuun leijumaan loppumatkaksi. Mutta ihmiset eivät oikein enää osaa ajatella muita, mielessä on vaan minäminäminä.

Mäkin kuljen välillä Oulusta etelämmäs, joko Tampereelle tai Helsinkiin, ja yleensä juna millä täältä lähden lähtee siihen aikaan kun normaalisti söisin aamupalaa (tai nukkuisin) kotona. Mulle tulee helposti huono olo, jos en syö mitään aamulla ja syön mieluummin aamupalan vasta junassa kun ei tarvitse enää stressata kotoa lähtöä ja aikatauluja. Eväitä otan reilusti, koska tiedän että ei mulla tule olemaan mahdollisuutta rynnätä syömään heti kun juna on Tampereella. Se että sinä pystyt istumaan tuntikausia syömättä ilman verensokerinlaskuja ja pääset sitten pääteasemallasi nopeasti ruoan ääreen ei valitettavasti koske kaikkia muita matkustajia.

verensokerilaskujen torjuntaan riittää ihan vaikka yksi digestive keksi

Toki, mutta aamupalaksi siitä keksistä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä, aikuinen ihminen ja ei muutamaa tuntia pärjää löyhkässä.

Kyllä on mukavaksi opetellut yhteisessä maailmassa.

Kumma kun ei aikuinen ihminen ole hankkinut selllaista ammattia, että olisi varaa syödä ravintolavaunussa.

Ap

Kumma kun et ole hankkinut sellaista ammattia, että olisi varaa omaan autonkuljettajaan, eikä tarvitsisi julkisilla kulkea. 

Varsinkin ruotsia puhuvat tuntuvat yleensä kaivavan eväspussin heti junan lähdettyä ja työntävän naamaansa banaania koko loppumatkan. Ei voisi syödä etukäteen niin kestäisi pari tuntia kuolematta nälkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nämä nykyajan röllykkävatsaiset lylleröt pärjää, jos ei koko ajan ole jotakin mättää nenän alle. Saattais vaikka muutama gramma painoa tipahtaa! Luoja varjele siltä...

Ei kyse ole nälästä, vaan minusta on tosi kivaa kun on matkaevästä ja matkakarkkeja ja elokuvissa popcornit ja karkit ja limsat.

Kun matkustaa tai käy elokuvissa muutaman kerran vuodessa, niin se on kivaa kun on koko paketti. Itse ostan aina lentokoneessakin syötävää, jos ei kuulu hintaan. Aika menee niin mukavasti syödessä ja juodessa. Otan aina jopa teen ja jälkiruuankin.

Eikä noilla ole mitään merkitystä painooni. En nimittäin juo koskaan alkoholia, tai limsoja ja herkkuja syön äärettömän harvoin, joten muutaman kerran vuodessa voin kyllä herkutella siellä junassa tai koneessa. Sen painon tai laihtumisen takia ei minun ainakaan tarvitse luopua matkaeväistä. Mielummin jätän aamiaisen syömättä, jotta voin syödä junassa.

Montako sataa kiloa painat jos pitää vetää mässyä 247?

Harvoin tekee mieli sanoa näin, mutta tää on kyllä Only in Finland. Tässä maassa ei ylipäätään haise juuri missään juuri millekään, se yleinen hajuttomuus on jopa hämmentävää muihin maihin verrattuna. Ja silti heti joku alkaa itkemään kun jossain kaivetaan esiin voileipä tai kahvi. Nämä ihmiset varmaan itse syövät neuroottisesti jotain pahviin pakattuja hajuttomia einesmuroja tai pähkinöitä kotonaan lukkojen takana.

Eikö ap:lla ole varaa ostaa paikkaa työskentelyhytistä? Ei tarvitse edes nähdä muita matkustajia saati haistella näiden eväitä. Vai oliko kysymys siitä, että ap harmittelee nälissään, kun ei ollut varaa ostaa eväitä mukaan?

Se sämpylä on muuten paljon vaarattomampi vaihtoehto kuin pähkinäpussi. Et voi tietää, kuka kanssamatkustajistasi on pähkinäallergikko ja voi jopa tukehtua pähkinäpussin rapisteluun.

Vierailija kirjoitti:

Okei, mutta miksi ne eväät pitää yleensä olla niitä mitkä löyhkäävät eniten?

Eri

Mistä sen tietäisi, mikä ketäkin herkkänenäistä häiritsee? Omaan nenään kuin ei ruoka "löyhkää".

Junassa voi varata itselleen työskentelyhytin omaan käyttöön. Toki sielläkin vaivaa ajoittain junille tyypillinen viemärin löyhkä. Mutta ehkä se ei ärsytä ap:n nenää yhtä paljon kuin eväiden tuoksu?

Kyllä jotkut ihmiset tekee elämästään vaikeita. Hitto vie, evääthän avataan jo viimeistään Pasilan kohdalla, kun Helsingistä lähdetään. Pasteijoita, täytettyjä patonkeja, karkkia ja limua. Jess!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuljin aikanaan suht usein Oulu-Tampere-Oulu-väliä ja ihmettelin tätä samaa. Porukka asettui paikalleen ja ennen kuin juna ehti edes nytkähtää liikkeelle, kaivettiin repusta leivät, salaatit, hedelmät, hyvä ettei kannetavaa mikroa ja aamupuurot höysteineen.

Kyseinen junamatka on kuitenkin noin 4 tuntia, joten kukaan aikuinen ihminen ei siinä välissä nälkään kuole. Pienen lapsen eväshetken ymmärrän.

Ja miten ne eväät olivatkin aina juuri metvurstia, tonnikalaa ja kaikkea muuta, joiden haju jäi junavaunuun leijumaan loppumatkaksi. Mutta ihmiset eivät oikein enää osaa ajatella muita, mielessä on vaan minäminäminä.

Mäkin kuljen välillä Oulusta etelämmäs, joko Tampereelle tai Helsinkiin, ja yleensä juna millä täältä lähden lähtee siihen aikaan kun normaalisti söisin aamupalaa (tai nukkuisin) kotona. Mulle tulee helposti huono olo, jos en syö mitään aamulla ja syön mieluummin aamupalan vasta junassa kun ei tarvitse enää stressata kotoa lähtöä ja aikatauluja. Eväitä otan reilusti, koska tiedän että ei mulla tule olemaan mahdollisuutta rynnätä syömään heti kun juna on Tampereella. Se että sinä pystyt istumaan tuntikausia syömättä ilman verensokerinlaskuja ja pääset sitten pääteasemallasi nopeasti ruoan ääreen ei valitettavasti koske kaikkia muita matkustajia.

Okei, mutta miksi ne eväät pitää yleensä olla niitä mitkä löyhkäävät eniten?

Eri

Kaikki ruoka haisee joltain, sille ei vaan voi mitään. Eri hajut ällöttää eri ihmisiä, joten tässä ei vaan voi voittaa kun jotain pitää kuitenkin syödä. Pähkinöille olen allerginen ja kuivahedelmät eivät pidä nälkää. Mulla on yleensä mukana joku helposti kuorittava hedelmä kuten banaani, välipalapatukka ja esimerkiksi kaupasta ostettu valmiiksi täytetty patonki tai omatekoiset leivät, johon laitan täytteeksi mitä kotoa löytyy, yleensä juustoa, leikkelettä (ei metwurstia!) ja kurkkua/paprikaa. Hedelmän ja patukan syön aamupalaksi ja patongin tai leivät hieman ennen kuin pääsen junasta pois, jotta en ole nälkäkiukussa kun pääsen perille.

Onko munavoileivät menneet pois muodista.