Miten te 33-40 vuotiaat olette löytäneet/aloittaneet uuden suhteen?

Älä ainakaan opettele soittamaan mitään. Yhtäkään naista en ole sillä hurmannut vaikka YT näyttökertoja videoilla on useampia miljoonia. 

T. 20v kitaraa ja pianoo soittanut. 

Vierailija kirjoitti:

Älä ainakaan opettele soittamaan mitään. Yhtäkään naista en ole sillä hurmannut vaikka YT näyttökertoja videoilla on useampia miljoonia. 

T. 20v kitaraa ja pianoo soittanut. 

Ei hätiä, yritin joskus opetella pianon soittoa, mutta oli pakko todeta, ettei insinöörin aivot taivu musikaalisuuteen. 

ap

Vaellussinkut?

Itse kysymykseen: minä ei niin kauan aikaa sitten nelikymppisenä naisena löysin facebook-tuttujeni joukosta.

Ensinnäkin: harrastuksesi ovat mukavan monipuolisia, eivätkä millään lailla äijähommaa. Liity vaikka harrastusryhmiin facebookissa ja osallistu tapahtumiin, joissa voi tavata samanhenkisiä ihmisiä. Myös naisia.

Itse löysin kumppanini Tinderistä, joskaan en ihan helposti. Se otti yli vuoden ajan dick picien ja mitä mielikuvituksellisempien törkeyksien sietämistä, paskoja treffejä, turhia keskusteluja ja turhautumista, mutta omalla kohdallani se kannatti. Asun syrjässä, enkä todellakaan halunnut kuluttaa aikaani ajelemalla kymmenien kilometrien päähän kaupunkiin väkisin keksittyjen harrastusten pariin tavatakseni miehiä. Siksi nettideittailu oli varteenotettavin vaihtoehto.

Itse tapasin viimeisimmän miesystäväni hississä. Siinä juteltiin niitä näitä ja molemmille jäi hyvä mielikuva toisesta. Myöhemmin kohdatessamme juteltiin enemmän ja mies antoi yhteystietonsa. Pallo jäi minulle, ja otin häneen yhteyttä.

Muuten liikun lähinnä harrastusryhmissä. Kotikaupungissani on melko kattava tarjonta, joten olisi yllättävää, jos mikään kursseista ei nappaa yhtään eikä uskalla edes kokeilla. Toisilla tunneilla ei ole luontevaa mennä juttelemaan mutta joillain kursseilla se on ihan yleinen käytäntö käydä välillä katsomassa toisten projekteja ja jutella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin yksin ja ilman seksi rakkaus 12 vuotta, Kun laset mutanet kotoa,omat puolisot. Menin paarin ja mies iski mut. 2 vuotta nuorempi.Ei säväytänyt yhtään,Puhu ympäri pyöryksiin.Ajattelin on niin ruma kukaan ei sitä huoli!Niin vaan rumuuden alta löytyi jalokivi. Siskon pojan vaimo kysy ,mitä näet tossa läskissä? Itse hän oli raskaasti ylipainoinen. Kehtasi kysyä,mitä näet tossa läskissä.Näin ihmisen, ihmisen sydämmen! hän on valitettavasti kuollut nyt.

Mitä sä sönkkäät?

Ei oo varmaan suomi äidinkieli, mut ihan hyvin tosta selvän sai. Jotkut poliitikot puhuu harvoin noinkaan ymmärrettävää suomea😂

Olen 41 v nainen mutta vastaan. Aika kuluu koiraharrastuksissa metsässä, muut mummoja ja mammoja. Teen etätöitä, en käy missään iltariennoissa. Tinderissä pyyhin kaikki vasemmalle vaikka parisuhde vähän kiinnostaisi. Olen ollut sinkku 5 vuotta. Ota hei mallia minusta. Älä vain ole missään näkyvillä, välttele tapaamasta deittisovelluksissa ketään. Näin varmistetaan että ei ole pienintäkään mahdollisuutta tutustua uusiin ihmisiin. Voidaan varmasti luottaa siihen että Jumala lähettää ovelle unelmien kumppanin seuraavan 40 vuoden sisään. Vai neuvoisitko minua toimimaan jotenkin toisin?

Go for it! kirjoitti:

Noh, naisena kerron, että liity sellaisiin kerhoihin ja klubeihin, joissa on - naisia. Kas kummaa, kielikursseilla enemmistö naisia. Alat opiskella työväenopiston tai kansalaisopiston kielikurssilla vaikka espanjan alkeita tai italialaisten oopperoiden syvimpiä saloja.  Ja jo löytyy daameista juttukaveria.  Harrastuspiirejä suosittelisin. Reissulle jonnekin, missä paljon sinkkunaisia. Ei ehkä kuitenkaan Gambiaan. Ja sitten joku vakkaripaikka, missä käyt säännöllisesti ja voit hymyillä kauniisti kiinnostavalle naiselle. Kirjasto, lähikauppa, kunnantalo, sali... ei välttämättä kirkko, siellä ei voi jutustella, yleensä. 

Ei kohtaamisen tarvi alkaa muusta kuin katseesta ja hymystä ja jo alkaa tapahtua!

Kertokaa miehet rehellisesti: milloin suhteenne naiseen on alkanut siitä, että jossain sattumanvaraisessa tilanteessa nainen on hymyillyt niin pitkään sinulle, että siitä on alkanut suhde? Ja pohditaan erityisesti 2010-luvulla Tinderin tulon jälkeen.

Olen itse 35-vuotias nainen, ja pystyn hyvin ymmärtämään Ap:n pohdinnat. En itse käytä alkoholia, en pidä festareiden ihmispaljoudesta, viihdyn kirjastoissa/ museoissa/ taidekursseilla/ metsäpoluilla.. Pitkälti harrastuksissa, joissa enemmistä on naisia (metsäpolkuja toki lukuun ottamatta, siellä saa onneksi olla omassa rauhassa). Tinder ei tunnu lainkaan omalta, vaikka muutama hyvä ystävyys sitä kautta on joskus löytynytkin. 

Mutta huomasin aivan pari päivää sitten pohtivani, missä kaikki miehet oikein ovat? Kuten yllä joku jo totesikin, lienee enemmän sattuman kauppaa, että löytää juuri itselleen sopivan kumppanin. Ja mielellään sitä löytäisikin sellaisen ihmisen, jonka kanssa on samanhenkinen ja joka nauttisi samanlaisista asioista. Ehkä voisi siltikin laajentaa mukavuusaluettaan ja testata jotain uutta harrastusta. Vaan tsemppiä Ap etsintään! Suosittelen poikkeamaan esim. taidenäyttelyiden avajaisissa, näissä käy useimmiten varsin fiksuja ja mukavia naisia. 

Vierailija kirjoitti:

Olen itse 35-vuotias nainen, ja pystyn hyvin ymmärtämään Ap:n pohdinnat. En itse käytä alkoholia, en pidä festareiden ihmispaljoudesta, viihdyn kirjastoissa/ museoissa/ taidekursseilla/ metsäpoluilla.. Pitkälti harrastuksissa, joissa enemmistä on naisia (metsäpolkuja toki lukuun ottamatta, siellä saa onneksi olla omassa rauhassa). Tinder ei tunnu lainkaan omalta, vaikka muutama hyvä ystävyys sitä kautta on joskus löytynytkin. 

Mutta huomasin aivan pari päivää sitten pohtivani, missä kaikki miehet oikein ovat? Kuten yllä joku jo totesikin, lienee enemmän sattuman kauppaa, että löytää juuri itselleen sopivan kumppanin. Ja mielellään sitä löytäisikin sellaisen ihmisen, jonka kanssa on samanhenkinen ja joka nauttisi samanlaisista asioista. Ehkä voisi siltikin laajentaa mukavuusaluettaan ja testata jotain uutta harrastusta. Vaan tsemppiä Ap etsintään! Suosittelen poikkeamaan esim. taidenäyttelyiden avajaisissa, näissä käy useimmiten varsin fiksuja ja mukavia naisia. 

Periaatteessa ajatuksena kaunis, mutta ei kovinkaan toteutuskelpoinen. Kukaan nainen ei lähde taidenäyttelyistä treffeille, ellei käy ihan uskomaton tuuri ja nainen ole todella vailla kumppania, mikä sekin on uskomatonta sattumaa. Kyllä väitän, että online deittailu pahimmillaankin on tuloksellisempaa, kun antaa ammattilaisen ottaa kuvat ja kehittää ulkonäön niin maksimiin, kun voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse 35-vuotias nainen, ja pystyn hyvin ymmärtämään Ap:n pohdinnat. En itse käytä alkoholia, en pidä festareiden ihmispaljoudesta, viihdyn kirjastoissa/ museoissa/ taidekursseilla/ metsäpoluilla.. Pitkälti harrastuksissa, joissa enemmistä on naisia (metsäpolkuja toki lukuun ottamatta, siellä saa onneksi olla omassa rauhassa). Tinder ei tunnu lainkaan omalta, vaikka muutama hyvä ystävyys sitä kautta on joskus löytynytkin. 

Mutta huomasin aivan pari päivää sitten pohtivani, missä kaikki miehet oikein ovat? Kuten yllä joku jo totesikin, lienee enemmän sattuman kauppaa, että löytää juuri itselleen sopivan kumppanin. Ja mielellään sitä löytäisikin sellaisen ihmisen, jonka kanssa on samanhenkinen ja joka nauttisi samanlaisista asioista. Ehkä voisi siltikin laajentaa mukavuusaluettaan ja testata jotain uutta harrastusta. Vaan tsemppiä Ap etsintään! Suosittelen poikkeamaan esim. taidenäyttelyiden avajaisissa, näissä käy useimmiten varsin fiksuja ja mukavia naisia. 

Periaatteessa ajatuksena kaunis, mutta ei kovinkaan toteutuskelpoinen. Kukaan nainen ei lähde taidenäyttelyistä treffeille, ellei käy ihan uskomaton tuuri ja nainen ole todella vailla kumppania, mikä sekin on uskomatonta sattumaa. Kyllä väitän, että online deittailu pahimmillaankin on tuloksellisempaa, kun antaa ammattilaisen ottaa kuvat ja kehittää ulkonäön niin maksimiin, kun voi.

Aika kova yleistys. Mihin tämä ajatuksesi perustuu? Itse taideharrastajana pystyisin hyvinkin lähtemään taidenäyttelystä kahvittelemaan, jos joku mukavan oloinen mies kyselisi. Taidenäyttelyt on oikeastikin todella mukavia paikkoja tutustua ihmisiin, kun voi yhdessä ihmetellä teoksia ja tehdä omia tulkintoja. Kynnys jutella tuntemattomille on todella pieni.

Vierailija kirjoitti:

Luota sattumaan. Itse M32, asunut vieraalla paikkakunnalla jo muutaman vuoden, en koe kotiutuneeni, ei sellaisia kavereita paikkakunnalla,  joiden kanssa viettäis aikaa vapaa-ajalla. Työpaikka sellanen, että maksetaan liian hyvin pois lähtieksäni. Mahdoton oravanpyörä. Ihan sama käytkö baarissa tai vaikka oisit fyysisesti siinä kunnossa että pystyt tekemään ihmislipun. Mikään ei auta. Sattuman kauppaa että joku oikea tulee vastaan.  Anteeksi etten aivan osunut hakemaan vuosikirjoon mutta meitä vastaavanlaisia on.

Ap on 37-vuotias mies. Mitään ei tule elämässä enää sattumalta, jos ei tee hitosti töitä sen eteen. Tuossa iässä laatunaisen löytäminen vaatii sattuman lisäksi kovaa panostusta ulkonäköön ja terveyteen. 

Siis taas joku muka löytänyt tinderistä kavereita. Ei kukaan mies ole halunnut musta pelkkää kaveria. Kiinnostaisi kyllä tietää minkälaisia ihmisiä nämä kaverin löytäjät ovat...

Mutta joo, tinder kai on se paras paikka miehen kalasteluun. Se vaan vaatisi todella pitkää pinnaa. Kaikki ne vanhentuneet kuvat, törkeydet jne. Ei vaan nyt jaksa. Muutaman kerran olen siis kyseistä sovellusta kokeillut. N38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse 35-vuotias nainen, ja pystyn hyvin ymmärtämään Ap:n pohdinnat. En itse käytä alkoholia, en pidä festareiden ihmispaljoudesta, viihdyn kirjastoissa/ museoissa/ taidekursseilla/ metsäpoluilla.. Pitkälti harrastuksissa, joissa enemmistä on naisia (metsäpolkuja toki lukuun ottamatta, siellä saa onneksi olla omassa rauhassa). Tinder ei tunnu lainkaan omalta, vaikka muutama hyvä ystävyys sitä kautta on joskus löytynytkin. 

Mutta huomasin aivan pari päivää sitten pohtivani, missä kaikki miehet oikein ovat? Kuten yllä joku jo totesikin, lienee enemmän sattuman kauppaa, että löytää juuri itselleen sopivan kumppanin. Ja mielellään sitä löytäisikin sellaisen ihmisen, jonka kanssa on samanhenkinen ja joka nauttisi samanlaisista asioista. Ehkä voisi siltikin laajentaa mukavuusaluettaan ja testata jotain uutta harrastusta. Vaan tsemppiä Ap etsintään! Suosittelen poikkeamaan esim. taidenäyttelyiden avajaisissa, näissä käy useimmiten varsin fiksuja ja mukavia naisia. 

Periaatteessa ajatuksena kaunis, mutta ei kovinkaan toteutuskelpoinen. Kukaan nainen ei lähde taidenäyttelyistä treffeille, ellei käy ihan uskomaton tuuri ja nainen ole todella vailla kumppania, mikä sekin on uskomatonta sattumaa. Kyllä väitän, että online deittailu pahimmillaankin on tuloksellisempaa, kun antaa ammattilaisen ottaa kuvat ja kehittää ulkonäön niin maksimiin, kun voi.

Aika kova yleistys. Mihin tämä ajatuksesi perustuu? Itse taideharrastajana pystyisin hyvinkin lähtemään taidenäyttelystä kahvittelemaan, jos joku mukavan oloinen mies kyselisi. Taidenäyttelyt on oikeastikin todella mukavia paikkoja tutustua ihmisiin, kun voi yhdessä ihmetellä teoksia ja tehdä omia tulkintoja. Kynnys jutella tuntemattomille on todella pieni.

Ajatukseni perustuu matemaattiseen tilastoon, etten ole kuullut kenenkään miespuolisista tai naispuolisista ystävistäni löytäneen kumppania tuolla tavalla ainakaan 20 vuoteen. En tiedä, onko sinun lähipiirisi 37-vuotiaat miehet löytäneet tuolla tavoin naisensa? Itse en ole, kuin vuoden tuota perässä, ja hyvä, jos kaupungilla edes näkee tuon ikäluokan naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse 35-vuotias nainen, ja pystyn hyvin ymmärtämään Ap:n pohdinnat. En itse käytä alkoholia, en pidä festareiden ihmispaljoudesta, viihdyn kirjastoissa/ museoissa/ taidekursseilla/ metsäpoluilla.. Pitkälti harrastuksissa, joissa enemmistä on naisia (metsäpolkuja toki lukuun ottamatta, siellä saa onneksi olla omassa rauhassa). Tinder ei tunnu lainkaan omalta, vaikka muutama hyvä ystävyys sitä kautta on joskus löytynytkin. 

Mutta huomasin aivan pari päivää sitten pohtivani, missä kaikki miehet oikein ovat? Kuten yllä joku jo totesikin, lienee enemmän sattuman kauppaa, että löytää juuri itselleen sopivan kumppanin. Ja mielellään sitä löytäisikin sellaisen ihmisen, jonka kanssa on samanhenkinen ja joka nauttisi samanlaisista asioista. Ehkä voisi siltikin laajentaa mukavuusaluettaan ja testata jotain uutta harrastusta. Vaan tsemppiä Ap etsintään! Suosittelen poikkeamaan esim. taidenäyttelyiden avajaisissa, näissä käy useimmiten varsin fiksuja ja mukavia naisia. 

Periaatteessa ajatuksena kaunis, mutta ei kovinkaan toteutuskelpoinen. Kukaan nainen ei lähde taidenäyttelyistä treffeille, ellei käy ihan uskomaton tuuri ja nainen ole todella vailla kumppania, mikä sekin on uskomatonta sattumaa. Kyllä väitän, että online deittailu pahimmillaankin on tuloksellisempaa, kun antaa ammattilaisen ottaa kuvat ja kehittää ulkonäön niin maksimiin, kun voi.

Aika kova yleistys. Mihin tämä ajatuksesi perustuu? Itse taideharrastajana pystyisin hyvinkin lähtemään taidenäyttelystä kahvittelemaan, jos joku mukavan oloinen mies kyselisi. Taidenäyttelyt on oikeastikin todella mukavia paikkoja tutustua ihmisiin, kun voi yhdessä ihmetellä teoksia ja tehdä omia tulkintoja. Kynnys jutella tuntemattomille on todella pieni.

Ajatukseni perustuu matemaattiseen tilastoon, etten ole kuullut kenenkään miespuolisista tai naispuolisista ystävistäni löytäneen kumppania tuolla tavalla ainakaan 20 vuoteen. En tiedä, onko sinun lähipiirisi 37-vuotiaat miehet löytäneet tuolla tavoin naisensa? Itse en ole, kuin vuoden tuota perässä, ja hyvä, jos kaupungilla edes näkee tuon ikäluokan naisia.

Sun matemaattisen tilaston otanta on lopulta hyvin pieni. Omassa tuttavapiirissä moni on tutustunut juurikin taideharrasteiden kautta. 

Ei kannata pilata elämää parisuhteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse 35-vuotias nainen, ja pystyn hyvin ymmärtämään Ap:n pohdinnat. En itse käytä alkoholia, en pidä festareiden ihmispaljoudesta, viihdyn kirjastoissa/ museoissa/ taidekursseilla/ metsäpoluilla.. Pitkälti harrastuksissa, joissa enemmistä on naisia (metsäpolkuja toki lukuun ottamatta, siellä saa onneksi olla omassa rauhassa). Tinder ei tunnu lainkaan omalta, vaikka muutama hyvä ystävyys sitä kautta on joskus löytynytkin. 

Mutta huomasin aivan pari päivää sitten pohtivani, missä kaikki miehet oikein ovat? Kuten yllä joku jo totesikin, lienee enemmän sattuman kauppaa, että löytää juuri itselleen sopivan kumppanin. Ja mielellään sitä löytäisikin sellaisen ihmisen, jonka kanssa on samanhenkinen ja joka nauttisi samanlaisista asioista. Ehkä voisi siltikin laajentaa mukavuusaluettaan ja testata jotain uutta harrastusta. Vaan tsemppiä Ap etsintään! Suosittelen poikkeamaan esim. taidenäyttelyiden avajaisissa, näissä käy useimmiten varsin fiksuja ja mukavia naisia. 

Periaatteessa ajatuksena kaunis, mutta ei kovinkaan toteutuskelpoinen. Kukaan nainen ei lähde taidenäyttelyistä treffeille, ellei käy ihan uskomaton tuuri ja nainen ole todella vailla kumppania, mikä sekin on uskomatonta sattumaa. Kyllä väitän, että online deittailu pahimmillaankin on tuloksellisempaa, kun antaa ammattilaisen ottaa kuvat ja kehittää ulkonäön niin maksimiin, kun voi.

Aika kova yleistys. Mihin tämä ajatuksesi perustuu? Itse taideharrastajana pystyisin hyvinkin lähtemään taidenäyttelystä kahvittelemaan, jos joku mukavan oloinen mies kyselisi. Taidenäyttelyt on oikeastikin todella mukavia paikkoja tutustua ihmisiin, kun voi yhdessä ihmetellä teoksia ja tehdä omia tulkintoja. Kynnys jutella tuntemattomille on todella pieni.

Ajatukseni perustuu matemaattiseen tilastoon, etten ole kuullut kenenkään miespuolisista tai naispuolisista ystävistäni löytäneen kumppania tuolla tavalla ainakaan 20 vuoteen. En tiedä, onko sinun lähipiirisi 37-vuotiaat miehet löytäneet tuolla tavoin naisensa? Itse en ole, kuin vuoden tuota perässä, ja hyvä, jos kaupungilla edes näkee tuon ikäluokan naisia.

Sun matemaattisen tilaston otanta on lopulta hyvin pieni. Omassa tuttavapiirissä moni on tutustunut juurikin taideharrasteiden kautta. 

Okei. No toivotan toki onnea, jos joku 37-vuotias mies löytää tämän päivän touhussa kumppaninsa taidenäyttelystä kylmän lähestymisen kautta. Kova suoritus on, jos näin käy!

Suosittelen kuitenkin tapahtumia silloin tällöin, vaikka viihtyisit kotona. Ei tarvitse lähteä Ruisrockiin tai pikkukaupunkisi yökerhoon, vaan vaikka jonnekin ruoka- tai juomateemaisille festareille / messuille tai isolle kirkolle jonkun hyvän bändin klubikeikalle tai konserttiin. Siellä sitten suuta auki ja jutustelemaan naisille, jotkut ovat ehkä varattuja tai eivät muutoin romanttisesti kiinnostuneita, mutta tuskin asiallisesta yhteiseen mielenkiinnonkohteeseen kohdistuneesta jutustelusta kukaan pahastuu. Joku voi sitten lähteä jutusteluun syvemmin mukaan ja vastata flirttailuun. Kyllä luonnossa ihmisten tapaamisessa kuitenkin on sitä jotain Tinderiin verrattuna. Toinen vaihtoehto on hankkia uusia kavereita elämäänsä, tutustua vaikkapa työkavereihin paremmin, ja toivoa että näiden kautta törmäisi kiinnostaviin ihmisiiin.

Go for it! kirjoitti:

Noh, naisena kerron, että liity sellaisiin kerhoihin ja klubeihin, joissa on - naisia. Kas kummaa, kielikursseilla enemmistö naisia. Alat opiskella työväenopiston tai kansalaisopiston kielikurssilla vaikka espanjan alkeita tai italialaisten oopperoiden syvimpiä saloja.  Ja jo löytyy daameista juttukaveria.  Harrastuspiirejä suosittelisin. Reissulle jonnekin, missä paljon sinkkunaisia. Ei ehkä kuitenkaan Gambiaan. Ja sitten joku vakkaripaikka, missä käyt säännöllisesti ja voit hymyillä kauniisti kiinnostavalle naiselle. Kirjasto, lähikauppa, kunnantalo, sali... ei välttämättä kirkko, siellä ei voi jutustella, yleensä. 

Ei kohtaamisen tarvi alkaa muusta kuin katseesta ja hymystä ja jo alkaa tapahtua!

Säälittävää ja ikävää mennä johonkin harrastusryhmään vain etsiäkseen naista. Kyllä sen ihmiset siellä pian tajuaa ja sitten on ryhmähenki pilalla kun siellä liikuskelee epätoivoinen mies, joka yrittää naisia vuoron perään. NEVER!

Kannattaa lähettää peniksen kuva naiselle. Se toimii aina.