Mies ei pärjää lapsen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme syyllistämistä ap:ta kohtaan. Kyllä tuollaisia miehiä on. Sellaisia, jotka vain jättää hoitamatta. Joilta puuttuu joku perustavanlaatuinen taju siitä, miten avuton pieni lapsi lopultakin on. Miten paljon on aikuisella vastuuta. 

Niitä miehiä on, joille ei voi lasta "heittää", koska ne EI OTA KOPPIA. 

Samantapaisesta on kokemusta. Meillä tosin oli erityislapsi joten ehkä? ymmärrettävää, ettei mies vaan tajunnut, kun ei toimi kuin normilapsi, mutta ajan kanssa sekin helpotti. Löytyi yhteinen harrastus josta molemmat pitää. Ja kun lapsi kasvaa, se tarvitsee paljon vähemmän varsinaista hoitoa ja huolenpitoa. Isompi lapsi toimii paremmin puheella. 

Minulla ei oikeastaan ole neuvoja, sillä me oltiin samassa tilanteessa eikä se korjaantunut, kuin vasta lapsen kasvaessa. Tai ei ihan sama tilanne. Mies ei ahdistu tai mene paniikkiin, vaan uppiniskaisesti on sitä mieltä, että hän tekee näin ja sen pitää lapselle riittää / kelvata. 

Iltasatua ap käytti esimerkkinä, että lapsi ei pidä isän tavasta lukea. No, isän iltasatuhetki voi olla jotain muuta kuin elävää lukemista. Isä voi vaikka soittaa jonkun äänikirjan, ja silitellä lasta. Tai järjestää lapsen pehmolelut nukkumaan lapsen kanssa. Jotain, mikä sopii niin isälle kuin lapselle. Oma iltarutiini siihen nukkumaanmenoon. Jos se vaan onnistuu. 

Sitä en nyt tiedä, miksi mies sanoo, että lapsi ei suostu. Mies voisi kokeilla ihan vaan sanoa, jos lapsi jostain kieltäytyy, että "Minä päätän tämän, nyt mennään pesulle."  Tai "Aikuinen päättää tämän. Nyt mennään kuuntelemaan kirjaa". Viisivuotiaalle voisi vielä toimiakin. Jos ei lapsella ole ylipäätäänkin ongelmaa siirtymätilanteissa. 

Mies ja lapsi voisi kokeilla jotain kivaa yhteistä tekemistä ihan niiden pakollisten arkijuttujen ulkopuolella. Lapsi alkaa paremmin toimimaan sellaisen kanssa, joka lapsen kanssa jotain tekee, on jonkunlainen suhde. Pyöräretki? Hakevat jäätelöt kaupasta, kioskista? Retki leikkipuistoon? Kirjastoon? Metsään? Etsimään hienoja kiviä? 

Onhan sellaisia miehiä toki. Mutta pointti on se että sellainen mies ei ole ihan normaali vaan jotain on jäänyt sellaisella miehellä kehittymättä. Ongelma ei siis ole se että hän on mies vaan että hänellä on on vakavia ongelmia vuorovaikutus- ja tunnetaidoissa. Ja yleensä ne näkyvät myös elämän muilla osa-alueilla, parisuhteessa ja työelämässäkin.

Ap:n mies on todennäköisesti ihan normaali. Asiat nyt on vain menneet vähän väärille urille alusta saakka. Mies pelkää, että tekee väärin ja nykyäänhän tämä on ihan validi pelko naistenkin keskuudessa. Ennen vanhaan lapset oli osa perhettä ja osallistuivat kykyjensä mukaan ja saivat asioita perheen varallisuuden mukaan. Kavereiden kanssa leikittiin ja kotona tehtiin hommia (ja leikittiin, kun hommat oli tehty). Nykyään lapsi on tabula rasa, johon istutetaan valtakunnassa kulloinkin voimassa olevaa pedagogiikkaa ihan urakalla ja jos äiti- tai isäparka eivät osaa aikatauluttaa, hoidattaa tarhassa, virikkeistää ja mitä vielä, niin ei kunnian kukko laula. Rutiinit on tärkeämpiä kuin jopa lapsi itse :(

AP:n mies kieltäytyy ottamasta vastaan mitään ulkopuolista apua, lukee sadut monitonisesti osan tekstistä yli hyppien eikä osaa kertoa lainkaan miksi lapsi milloinkin itkee. Lisäksi hän kieltäytyy yrittämästä uudestaan jos asiat eivät lapsen kanssa heti suju. Kuulostaako tuo sinusta todella ihan normaalilta?

Kuulostaa. Olen itse suurperheen äiti ja satujen lukeminen oli yhtä helevettiä. Minulta löytyy kyllä ymmärrystä ihmisiä kohtaan, jotka eivät halua lukeja satuja ja hyvänen aika, kieltäytyvät jopa yrittämästä uudelleen! Mitä kurittomuutta!

Ehkäpä ei nyt puhuttu siitä onko sadun lukeminen tuhannetta kertaa jotenkin motivoivaa sille joka niitä joka ilta lukee vaan siitä että yritetään rakentaan vuorovaikutusta isän ja lapsen välillä tilanteessa jossa se ei ole koskaan oikein toiminut. Ja jos silloinkaan ei saada aikaan edes mitään kunnollista yritystä niin se on kyllä epänormaalia.

Sitä yritetään nyt rakentaa väkisin tavalla, jota isä ei ole saanut itse valita. Toiset ovat päättäneet, että isä on "vajavainen kasvattaja", jonka pitää tehdä tietyt asiat tietyllä tavalla, että pedagogisia totuuksia laukova naisjoukko on tyytyväinen.

No lapsi nyt pitää yleisesti ottaen saada ruokittua, saada illalla hampaat pestyä ja yöpuku vaihdettua ja sitten vielä rauhoittumaan sänkyyn. Ne asiat voi tehdä miljoonalla eri tavalla mutta ne pitää silti saada tehdyksi. Nyt ongelma on se että mies ei saa niitä perusasioita tehtyä millään tavalla eikä edes jaksa kunnolla yrittää. Ei siis siitä että ne pitäisi tehdä pilkulleen oikealla tavalla.

Jo on avuton lapsi kun ei mitään saa itsekään tehtyä. Ehkä yhteistyö isän kanssa sujuisi, jos lasta ohjaisi toimimaan pikkuisen omatoimisemmin? Eihän lasta voi loputtomiin manipuloida tekemään pakollisia juttuja, täytyyhän tuon ikäisen vähitellen ymmärtää, että ne hammaspesut ja yöpuvun vaihtamiset ovat hänen omaksi parhaakseen.

Näinhän se on. En ole kuitenkaan ihan saanut tässä tapauksessa sitä kuvaa että perusongelma olisi se että mies ei antaisi lapsen olla omatoiminen vaan että mies ei saa oikein mitään ohjaavaa kontaktia lapseen. Tai että mies ei omatoimisesti oikein keksi mitään omia tapoja joilla voisi lasta motivoida tekemään asioita. Yleensähän on nimenomaan niin että miehet antavat hövelimmin ja aikaisemmin lasten hoitaa asioita omatoimisesti (että miesten ei tarvitse itse tehdä niin paljon) mutta nyt ei taida sekään tältä mieheltä onnistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme syyllistämistä ap:ta kohtaan. Kyllä tuollaisia miehiä on. Sellaisia, jotka vain jättää hoitamatta. Joilta puuttuu joku perustavanlaatuinen taju siitä, miten avuton pieni lapsi lopultakin on. Miten paljon on aikuisella vastuuta. 

Niitä miehiä on, joille ei voi lasta "heittää", koska ne EI OTA KOPPIA. 

Samantapaisesta on kokemusta. Meillä tosin oli erityislapsi joten ehkä? ymmärrettävää, ettei mies vaan tajunnut, kun ei toimi kuin normilapsi, mutta ajan kanssa sekin helpotti. Löytyi yhteinen harrastus josta molemmat pitää. Ja kun lapsi kasvaa, se tarvitsee paljon vähemmän varsinaista hoitoa ja huolenpitoa. Isompi lapsi toimii paremmin puheella. 

Minulla ei oikeastaan ole neuvoja, sillä me oltiin samassa tilanteessa eikä se korjaantunut, kuin vasta lapsen kasvaessa. Tai ei ihan sama tilanne. Mies ei ahdistu tai mene paniikkiin, vaan uppiniskaisesti on sitä mieltä, että hän tekee näin ja sen pitää lapselle riittää / kelvata. 

Iltasatua ap käytti esimerkkinä, että lapsi ei pidä isän tavasta lukea. No, isän iltasatuhetki voi olla jotain muuta kuin elävää lukemista. Isä voi vaikka soittaa jonkun äänikirjan, ja silitellä lasta. Tai järjestää lapsen pehmolelut nukkumaan lapsen kanssa. Jotain, mikä sopii niin isälle kuin lapselle. Oma iltarutiini siihen nukkumaanmenoon. Jos se vaan onnistuu. 

Sitä en nyt tiedä, miksi mies sanoo, että lapsi ei suostu. Mies voisi kokeilla ihan vaan sanoa, jos lapsi jostain kieltäytyy, että "Minä päätän tämän, nyt mennään pesulle."  Tai "Aikuinen päättää tämän. Nyt mennään kuuntelemaan kirjaa". Viisivuotiaalle voisi vielä toimiakin. Jos ei lapsella ole ylipäätäänkin ongelmaa siirtymätilanteissa. 

Mies ja lapsi voisi kokeilla jotain kivaa yhteistä tekemistä ihan niiden pakollisten arkijuttujen ulkopuolella. Lapsi alkaa paremmin toimimaan sellaisen kanssa, joka lapsen kanssa jotain tekee, on jonkunlainen suhde. Pyöräretki? Hakevat jäätelöt kaupasta, kioskista? Retki leikkipuistoon? Kirjastoon? Metsään? Etsimään hienoja kiviä? 

Onhan sellaisia miehiä toki. Mutta pointti on se että sellainen mies ei ole ihan normaali vaan jotain on jäänyt sellaisella miehellä kehittymättä. Ongelma ei siis ole se että hän on mies vaan että hänellä on on vakavia ongelmia vuorovaikutus- ja tunnetaidoissa. Ja yleensä ne näkyvät myös elämän muilla osa-alueilla, parisuhteessa ja työelämässäkin.

Ap:n mies on todennäköisesti ihan normaali. Asiat nyt on vain menneet vähän väärille urille alusta saakka. Mies pelkää, että tekee väärin ja nykyäänhän tämä on ihan validi pelko naistenkin keskuudessa. Ennen vanhaan lapset oli osa perhettä ja osallistuivat kykyjensä mukaan ja saivat asioita perheen varallisuuden mukaan. Kavereiden kanssa leikittiin ja kotona tehtiin hommia (ja leikittiin, kun hommat oli tehty). Nykyään lapsi on tabula rasa, johon istutetaan valtakunnassa kulloinkin voimassa olevaa pedagogiikkaa ihan urakalla ja jos äiti- tai isäparka eivät osaa aikatauluttaa, hoidattaa tarhassa, virikkeistää ja mitä vielä, niin ei kunnian kukko laula. Rutiinit on tärkeämpiä kuin jopa lapsi itse :(

AP:n mies kieltäytyy ottamasta vastaan mitään ulkopuolista apua, lukee sadut monitonisesti osan tekstistä yli hyppien eikä osaa kertoa lainkaan miksi lapsi milloinkin itkee. Lisäksi hän kieltäytyy yrittämästä uudestaan jos asiat eivät lapsen kanssa heti suju. Kuulostaako tuo sinusta todella ihan normaalilta?

Kuulostaa. Olen itse suurperheen äiti ja satujen lukeminen oli yhtä helevettiä. Minulta löytyy kyllä ymmärrystä ihmisiä kohtaan, jotka eivät halua lukeja satuja ja hyvänen aika, kieltäytyvät jopa yrittämästä uudelleen! Mitä kurittomuutta!

Lapsesi tuskin jäävät jatkuvasti ruokkimatta ja iltatoimet hoitamatta tai lapset jatkuvasti itkevät kanssasi ymmärtämättä edes syytä. Joten ei nyt puhuttu ihan samasta asiasta vaikka kuinka yrität tämän vitsiksi kääntää.

Ap:n lapsi ei ole jatkuvasti ruokkimatta, tiedät sen ihan hyvin. Enkä yritä kääntää tätä vitsiksi ollenkaan, mielestäni tämä on vakava asia. Pahimmillaan ap tulee siihen tulokseen, että hänen miehensä on kykenemätön isäksi, eikä mitään ole tehtävissä. Sitten seuraa ero ja lapsi kärsii. Jos se ero nyt otetaan iltasadun tai "iltatoimien" takia, niin se on todellinen tragedia. Sen rinnalla on pientä se, että isä ei uskaltanut tai osannut toimia pedagogisesti oikein taaperon kanssa.

AP:n mukaan on jos hän jättää miehen ja lapsen illaksi kahdestaan. Enkä edelleenkään ymmärrä mistä repäiset tuon että isä ei osaa toimia täysin pedagogisesti oikein kun jokainen tieto jonka olemme saaneet kertoo siitä että mies ei osaa toimia lapsen kanssa oikein mitenkään. Ei edes vähän sinnepäin. Eikä edes oikein yritä vaan heittää hanskat heti tiskiin.

En vain pysty näkemään, miten olisi lapsen edun mukaista menettää isänsä sen takia, ettei hän osaa hoitaa "iltatoimia". Useimpien kirjoittajien mielestä on ilmeisesti lapsellekin parempi, että hän menettää isänsä, kuin että jäisi iltasatu kuulematta tai pitäisi itse ottaa iltapalaa kaapista. Juuri kukaan ei halua nähdä, että äitikin voi olla osa ongelmaa tai jopa aiheuttanut sen. Enkä nyt sano, etteikö isässäkin olisi vikaa. Lapsi ei aikuisena kuitenkaan muista taaperoaikaansa vaan ihan muita asioita. Ap:n pitäisi nopeasti saada muutettua suhdettaan mieheensä niin, että hän tästä käsillä olevasta ongelmasta huolimatta voisi kunnioittaa tätä.

Minusta ainakin ongelma on nimenomaan molemmissa. Miehellä on omat ongelmansa mutta äitikin on vain jumiutunut siihen ajatukseen että mies ei vain "osaa eikä opi" mutta ei näe oikein mitään asioita mitkä voisivat olla sen takana. Ei miehessä eikä itsessään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia

-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?

- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?

- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?

Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.

Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.

Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.

Ap

Mitä tarkoittaa "jättää hoitamatta"? Kävelee pois ja jättää lapsen oman onnensa nojaan? Vai ilmoittaa sinulle, ettei onnistu ja sinä riennät hoitamaan homman hänen puolestaan?

Jättää hoitamatta. Ja jos olen vaikka ulkona menoissani itse, niin kun palaan kotiin, niin vastassa on itkuinen väsynyt lapsi, joka ei ole syönyt juurikaan iltapalaa, iltapesut on hoitamatta, iltasadut lukematta jne. Ja ahdistunut mies, joka sanoo, että lapsi ei suostu mihinkään. Ap

Iltasadut lukematta? Ihan oikeasti nyt. Ottakoon lapsi itse jonkun jugurtin jääkaapista jos on nälkä.

No ihan oikeasti. Lapsi itse haluaa, että hänelle luetaan iltasatu. Mitä pahaa siinä on?

Ap

Eikö mies suostu lukemaan sitä vai eikö lapsi suostu kuuntelemaan?

Mies lukee lapsen mielestä väärin, eikä lapsi siinä ihan väärässä ole. Mies lukee jotenkin epäkiinnostuneella äänellä monotonisesti molottaen, jättää joka sivulta osan lukematta, jotta kirja loppuisi nopeammin jne. Ja lapsi sanoo, että ei halua isän lukevan vaan äidin pitää lukea. Ap

Mitä sinä teet tuossa tilanteessa? Sanot että voi raukkaa, äiti lukee kun isi ei osaa vai? Ihan aikuisten oikeasti sinun äitinä pitäisi sanoa lapselle, että minä en nyt lue, jos isin luku ei kelpaa niin voit mennä nukkumaan ilman satua.

Ei ole ihme, että lapsi ei suostu tekemään mitään mitä isä pyytää ja isä ei koe iloa lapsen kanssa olosta, jos kotiin on muodostunut toimintamalli, jossa isä ei kelpaa edes iltasatua lukemaan, kun on vaan niin huono isä.

Te tarvitsette koko perhe jotain apua, siis teidän kaikkien keskinäinen vuorovaikutus. Miehen kuuluu olla isä ja hoitaa isän vastuut, mutta sinun kuuluu olla tiimi miehesi kanssa eikä lapsesi kanssa.

Varmaan aika vaikea olla tiimi miehen kanssa tilanteessa, jossa mies selkeästi ei edes halua yrittää lukea kunnolla sitä satua. Ei se mies vahingossa jätä lukematta joka sivulta osaa tekstistä.

Tässä tapauksessa on jäänyt täysin hämärän peittoon se että millainen tiimi tämä pariskunta on noin yleensäkin, niin parisuhteessa kuin vanhempina.

Minä uskon sinua. Olet todennäköisesti tehnyt kaiken mahdollisen auttaaksesi miestäsi olemaan isä. Joillakuilla ei vaan ole sellaista otetta lasten kanssa. Mies on ehkä ollut epävarma alusta alkaen ja nyt ei oikeastaan tunne lastaan. Koska ei luonnostaan osaa on helpompi vetäytyä kuin opetella. Minulla ei ole neuvoja. Osaako isä yhtään keskustella lapsen kanssa? Kun lapsi vanhenee, voi olla helpompaa tutustua kun/jos lapsi osaa sanoa toiveita ja tuntemuksia ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia

-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?

- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?

- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?

Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.

Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.

Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.

Ap

Mitä tarkoittaa "jättää hoitamatta"? Kävelee pois ja jättää lapsen oman onnensa nojaan? Vai ilmoittaa sinulle, ettei onnistu ja sinä riennät hoitamaan homman hänen puolestaan?

Jättää hoitamatta. Ja jos olen vaikka ulkona menoissani itse, niin kun palaan kotiin, niin vastassa on itkuinen väsynyt lapsi, joka ei ole syönyt juurikaan iltapalaa, iltapesut on hoitamatta, iltasadut lukematta jne. Ja ahdistunut mies, joka sanoo, että lapsi ei suostu mihinkään. Ap

Iltasadut lukematta? Ihan oikeasti nyt. Ottakoon lapsi itse jonkun jugurtin jääkaapista jos on nälkä.

No ihan oikeasti. Lapsi itse haluaa, että hänelle luetaan iltasatu. Mitä pahaa siinä on?

Ap

Eikö mies suostu lukemaan sitä vai eikö lapsi suostu kuuntelemaan?

Mies lukee lapsen mielestä väärin, eikä lapsi siinä ihan väärässä ole. Mies lukee jotenkin epäkiinnostuneella äänellä monotonisesti molottaen, jättää joka sivulta osan lukematta, jotta kirja loppuisi nopeammin jne. Ja lapsi sanoo, että ei halua isän lukevan vaan äidin pitää lukea. Ap

Mitä sinä teet tuossa tilanteessa? Sanot että voi raukkaa, äiti lukee kun isi ei osaa vai? Ihan aikuisten oikeasti sinun äitinä pitäisi sanoa lapselle, että minä en nyt lue, jos isin luku ei kelpaa niin voit mennä nukkumaan ilman satua.

Ei ole ihme, että lapsi ei suostu tekemään mitään mitä isä pyytää ja isä ei koe iloa lapsen kanssa olosta, jos kotiin on muodostunut toimintamalli, jossa isä ei kelpaa edes iltasatua lukemaan, kun on vaan niin huono isä.

Te tarvitsette koko perhe jotain apua, siis teidän kaikkien keskinäinen vuorovaikutus. Miehen kuuluu olla isä ja hoitaa isän vastuut, mutta sinun kuuluu olla tiimi miehesi kanssa eikä lapsesi kanssa.

Varmaan aika vaikea olla tiimi miehen kanssa tilanteessa, jossa mies selkeästi ei edes halua yrittää lukea kunnolla sitä satua. Ei se mies vahingossa jätä lukematta joka sivulta osaa tekstistä.

Tässä tapauksessa on jäänyt täysin hämärän peittoon se että millainen tiimi tämä pariskunta on noin yleensäkin, niin parisuhteessa kuin vanhempina.

No rivien välistä käy ilmi ainakin, että ap on aika pettynyt siihen millainen isä miehestä kuoriutui ja että ap:n on nykyään vaikea luottaa mieheensä.

Vierailija kirjoitti:

Minä uskon sinua. Olet todennäköisesti tehnyt kaiken mahdollisen auttaaksesi miestäsi olemaan isä. Joillakuilla ei vaan ole sellaista otetta lasten kanssa. Mies on ehkä ollut epävarma alusta alkaen ja nyt ei oikeastaan tunne lastaan. Koska ei luonnostaan osaa on helpompi vetäytyä kuin opetella. Minulla ei ole neuvoja. Osaako isä yhtään keskustella lapsen kanssa? Kun lapsi vanhenee, voi olla helpompaa tutustua kun/jos lapsi osaa sanoa toiveita ja tuntemuksia ääneen.

Kiitos sinulle ihana ihminen, et usko miten hyvältä tuntui, kun vihdoin joku sanoi, että uskoo minua tässä asiassa. Nousi kyyneleet silmiin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä uskon sinua. Olet todennäköisesti tehnyt kaiken mahdollisen auttaaksesi miestäsi olemaan isä. Joillakuilla ei vaan ole sellaista otetta lasten kanssa. Mies on ehkä ollut epävarma alusta alkaen ja nyt ei oikeastaan tunne lastaan. Koska ei luonnostaan osaa on helpompi vetäytyä kuin opetella. Minulla ei ole neuvoja. Osaako isä yhtään keskustella lapsen kanssa? Kun lapsi vanhenee, voi olla helpompaa tutustua kun/jos lapsi osaa sanoa toiveita ja tuntemuksia ääneen.

Kiitos sinulle ihana ihminen, et usko miten hyvältä tuntui, kun vihdoin joku sanoi, että uskoo minua tässä asiassa. Nousi kyyneleet silmiin. Ap

12 sivua ja vasta nyt tuli kommentti johon olit tyytyväinen? Kaikki muut kirjoittajat ovat olleet väärässä?

Tällaiset ketjut saavat aina muistamaan miten upea isä se oma mies on ollut lapsillemme. Se aina unohtuu aina välillä kun sitä pitää niin itsestäänselvyytenä mutta eihän se kyllä sitä ole.

Muistan vieläkin miten mieheni otti esikoisemme heti niin luontevasti vastaan ja kärsivällisesti kanniskeli ja heijasi uneen kun vauva huusi yöllä koliikkiaan ja minäkin olin jo ihan poikki ja neuvoton. Ja jatko oli sitten myös sitä samaa läheisyyttä ja luontevuutta ihan lasten aikuisuuteen saakka.

Osalle se on varmaan luontevaa ja toisille sitten hyvinkin vaikeaa ja epäluontevaa kuten tämän ketjun aloittajan miehelle.

Ja sinä tietenkin olet täydellinen kaikin puolin. ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä uskon sinua. Olet todennäköisesti tehnyt kaiken mahdollisen auttaaksesi miestäsi olemaan isä. Joillakuilla ei vaan ole sellaista otetta lasten kanssa. Mies on ehkä ollut epävarma alusta alkaen ja nyt ei oikeastaan tunne lastaan. Koska ei luonnostaan osaa on helpompi vetäytyä kuin opetella. Minulla ei ole neuvoja. Osaako isä yhtään keskustella lapsen kanssa? Kun lapsi vanhenee, voi olla helpompaa tutustua kun/jos lapsi osaa sanoa toiveita ja tuntemuksia ääneen.

Kiitos sinulle ihana ihminen, et usko miten hyvältä tuntui, kun vihdoin joku sanoi, että uskoo minua tässä asiassa. Nousi kyyneleet silmiin. Ap

12 sivua ja vasta nyt tuli kommentti johon olit tyytyväinen? Kaikki muut kirjoittajat ovat olleet väärässä?

Eipä niinkään. Olen minä tätä ennenkin kommentoinut, että kommentti saattoi osua oikeaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä uskon sinua. Olet todennäköisesti tehnyt kaiken mahdollisen auttaaksesi miestäsi olemaan isä. Joillakuilla ei vaan ole sellaista otetta lasten kanssa. Mies on ehkä ollut epävarma alusta alkaen ja nyt ei oikeastaan tunne lastaan. Koska ei luonnostaan osaa on helpompi vetäytyä kuin opetella. Minulla ei ole neuvoja. Osaako isä yhtään keskustella lapsen kanssa? Kun lapsi vanhenee, voi olla helpompaa tutustua kun/jos lapsi osaa sanoa toiveita ja tuntemuksia ääneen.

Kiitos sinulle ihana ihminen, et usko miten hyvältä tuntui, kun vihdoin joku sanoi, että uskoo minua tässä asiassa. Nousi kyyneleet silmiin. Ap

No nyt sait siis sen vastauksen. Mies ei vain osaa eikä varmaan tule oppimaankaan. Nyt vain hyväksyt sen ja lopetat yrittämästä ja annat miehen olla rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Ja sinä tietenkin olet täydellinen kaikin puolin. ;)

En varmasti ole. Enkä ole väittänyt mitään sellaista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sinä tietenkin olet täydellinen kaikin puolin. ;)

En varmasti ole. Enkä ole väittänyt mitään sellaista.

Ap

No miksi sitten kaikki viestisi käsittelevät miehen puutteita vanhempana? Kaksihan teitä on.

Nyt kun sait haluamasi vastauksen niin voit kertoa miehellesi että hänen ei tarvitse enää yrittää olla lapsen kanssa. Saa olla jos joskus siltä tuntuu ja itse löytää jonkun hänelle sopivan tavan. Mutta muuten voi poistua lapsen elämästä ja elää vain omaa elämäänsä. Ja se on ihan ok. Ei kaikkien tarvitse osata olla lapsien kanssa.

Onko niillä muilla neljällä lapsella kaikilla eri isät?

Vai onko tämä ressukka voittanut yh-äiti+4 lasta jättipotin parisuhdemarkkinoilla?

Oliko äidilläkin peiliin katsomisen paikka jos lapset ovat usein väsyneitä ja vastahankaan?

Vierailija kirjoitti:

Onko niillä muilla neljällä lapsella kaikilla eri isät?

Vai onko tämä ressukka voittanut yh-äiti+4 lasta jättipotin parisuhdemarkkinoilla?

Oliko äidilläkin peiliin katsomisen paikka jos lapset ovat usein väsyneitä ja vastahankaan?

Millä neljällä muulla lapsella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sinä tietenkin olet täydellinen kaikin puolin. ;)

En varmasti ole. Enkä ole väittänyt mitään sellaista.

Ap

No miksi sitten kaikki viestisi käsittelevät miehen puutteita vanhempana? Kaksihan teitä on.

Niin on kaksi ja puutteet minussakin. Niistäkin olen joskus tehnyt tänne aloituksen. Tällä kertaa halusin neuvoja miehen suhteen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sinä tietenkin olet täydellinen kaikin puolin. ;)

En varmasti ole. Enkä ole väittänyt mitään sellaista.

Ap

No miksi sitten kaikki viestisi käsittelevät miehen puutteita vanhempana? Kaksihan teitä on.

Niin on kaksi ja puutteet minussakin. Niistäkin olen joskus tehnyt tänne aloituksen. Tällä kertaa halusin neuvoja miehen suhteen. Ap

Halusitko oikeasti neuvoja vai vain sääliä ja myötätuntoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sinä tietenkin olet täydellinen kaikin puolin. ;)

En varmasti ole. Enkä ole väittänyt mitään sellaista.

Ap

No miksi sitten kaikki viestisi käsittelevät miehen puutteita vanhempana? Kaksihan teitä on.

Niin on kaksi ja puutteet minussakin. Niistäkin olen joskus tehnyt tänne aloituksen. Tällä kertaa halusin neuvoja miehen suhteen. Ap

Halusitko oikeasti neuvoja vai vain sääliä ja myötätuntoa?

No vaikeassa tilanteessa oleva ihminen varmaan aina kaipaa myötätuntoa. Onko siinä jotain pahaa? Mutta lisäksi tietenkin haluan neuvoja. Sääliä en kaipaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sinä tietenkin olet täydellinen kaikin puolin. ;)

En varmasti ole. Enkä ole väittänyt mitään sellaista.

Ap

No miksi sitten kaikki viestisi käsittelevät miehen puutteita vanhempana? Kaksihan teitä on.

Niin on kaksi ja puutteet minussakin. Niistäkin olen joskus tehnyt tänne aloituksen. Tällä kertaa halusin neuvoja miehen suhteen. Ap

Halusitko oikeasti neuvoja vai vain sääliä ja myötätuntoa?

No vaikeassa tilanteessa oleva ihminen varmaan aina kaipaa myötätuntoa. Onko siinä jotain pahaa? Mutta lisäksi tietenkin haluan neuvoja. Sääliä en kaipaa. Ap

Täällä ei ole empatiaa, on vain korppikotkia.