Lue keskustelun säännöt.
Mies ei pärjää lapsen kanssa
08.06.2022 |
Lapsi on jo viisi, eli aika kauan tässä on jo harjoiteltu. En tiedä mitä tehdä. Mies ei pärjää lapsen kanssa, siis oman lapsensa. Tai pärjää silloin, kun lapsi on erittäin hyvällä tuulella ja pirteä. Mutta jos on vähänkin väsynyt tai vastahankaan jossain asiassa (kuten lapset monesti ovat), niin mies ei selviä. Ei saa tilanteita hoidettua, ei saa houkuteltua lasta toimimaan/tekemään asioita, ja mies ahdistui ja menee paniikkiin, lopulta lapsikin vain itkee. En uskalla enää jättää lasta miehen kanssa, kun mies ei vain pärjää. Mikä ihme tähän neuvoksi. Miehen mielestä lapsi on hankala, minun mielestä ihan tavallinen lapsi, jonka saa helposti kannustettua väsyneenäkin tekemään asioita, jos yhtään viitsii yrittää.
Kommentit (258)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme syyllistämistä ap:ta kohtaan. Kyllä tuollaisia miehiä on. Sellaisia, jotka vain jättää hoitamatta. Joilta puuttuu joku perustavanlaatuinen taju siitä, miten avuton pieni lapsi lopultakin on. Miten paljon on aikuisella vastuuta.
Niitä miehiä on, joille ei voi lasta "heittää", koska ne EI OTA KOPPIA.
Samantapaisesta on kokemusta. Meillä tosin oli erityislapsi joten ehkä? ymmärrettävää, ettei mies vaan tajunnut, kun ei toimi kuin normilapsi, mutta ajan kanssa sekin helpotti. Löytyi yhteinen harrastus josta molemmat pitää. Ja kun lapsi kasvaa, se tarvitsee paljon vähemmän varsinaista hoitoa ja huolenpitoa. Isompi lapsi toimii paremmin puheella.
Minulla ei oikeastaan ole neuvoja, sillä me oltiin samassa tilanteessa eikä se korjaantunut, kuin vasta lapsen kasvaessa. Tai ei ihan sama tilanne. Mies ei ahdistu tai mene paniikkiin, vaan uppiniskaisesti on sitä mieltä, että hän tekee näin ja sen pitää lapselle riittää / kelvata.
Iltasatua ap käytti esimerkkinä, että lapsi ei pidä isän tavasta lukea. No, isän iltasatuhetki voi olla jotain muuta kuin elävää lukemista. Isä voi vaikka soittaa jonkun äänikirjan, ja silitellä lasta. Tai järjestää lapsen pehmolelut nukkumaan lapsen kanssa. Jotain, mikä sopii niin isälle kuin lapselle. Oma iltarutiini siihen nukkumaanmenoon. Jos se vaan onnistuu.
Sitä en nyt tiedä, miksi mies sanoo, että lapsi ei suostu. Mies voisi kokeilla ihan vaan sanoa, jos lapsi jostain kieltäytyy, että "Minä päätän tämän, nyt mennään pesulle." Tai "Aikuinen päättää tämän. Nyt mennään kuuntelemaan kirjaa". Viisivuotiaalle voisi vielä toimiakin. Jos ei lapsella ole ylipäätäänkin ongelmaa siirtymätilanteissa.
Mies ja lapsi voisi kokeilla jotain kivaa yhteistä tekemistä ihan niiden pakollisten arkijuttujen ulkopuolella. Lapsi alkaa paremmin toimimaan sellaisen kanssa, joka lapsen kanssa jotain tekee, on jonkunlainen suhde. Pyöräretki? Hakevat jäätelöt kaupasta, kioskista? Retki leikkipuistoon? Kirjastoon? Metsään? Etsimään hienoja kiviä?
Onhan sellaisia miehiä toki. Mutta pointti on se että sellainen mies ei ole ihan normaali vaan jotain on jäänyt sellaisella miehellä kehittymättä. Ongelma ei siis ole se että hän on mies vaan että hänellä on on vakavia ongelmia vuorovaikutus- ja tunnetaidoissa. Ja yleensä ne näkyvät myös elämän muilla osa-alueilla, parisuhteessa ja työelämässäkin.
Ap:n mies on todennäköisesti ihan normaali. Asiat nyt on vain menneet vähän väärille urille alusta saakka. Mies pelkää, että tekee väärin ja nykyäänhän tämä on ihan validi pelko naistenkin keskuudessa. Ennen vanhaan lapset oli osa perhettä ja osallistuivat kykyjensä mukaan ja saivat asioita perheen varallisuuden mukaan. Kavereiden kanssa leikittiin ja kotona tehtiin hommia (ja leikittiin, kun hommat oli tehty). Nykyään lapsi on tabula rasa, johon istutetaan valtakunnassa kulloinkin voimassa olevaa pedagogiikkaa ihan urakalla ja jos äiti- tai isäparka eivät osaa aikatauluttaa, hoidattaa tarhassa, virikkeistää ja mitä vielä, niin ei kunnian kukko laula. Rutiinit on tärkeämpiä kuin jopa lapsi itse :(
AP:n mies kieltäytyy ottamasta vastaan mitään ulkopuolista apua, lukee sadut monitonisesti osan tekstistä yli hyppien eikä osaa kertoa lainkaan miksi lapsi milloinkin itkee. Lisäksi hän kieltäytyy yrittämästä uudestaan jos asiat eivät lapsen kanssa heti suju. Kuulostaako tuo sinusta todella ihan normaalilta?
Kuulostaa. Olen itse suurperheen äiti ja satujen lukeminen oli yhtä helevettiä. Minulta löytyy kyllä ymmärrystä ihmisiä kohtaan, jotka eivät halua lukeja satuja ja hyvänen aika, kieltäytyvät jopa yrittämästä uudelleen! Mitä kurittomuutta!
Ehkäpä ei nyt puhuttu siitä onko sadun lukeminen tuhannetta kertaa jotenkin motivoivaa sille joka niitä joka ilta lukee vaan siitä että yritetään rakentaan vuorovaikutusta isän ja lapsen välillä tilanteessa jossa se ei ole koskaan oikein toiminut. Ja jos silloinkaan ei saada aikaan edes mitään kunnollista yritystä niin se on kyllä epänormaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme syyllistämistä ap:ta kohtaan. Kyllä tuollaisia miehiä on. Sellaisia, jotka vain jättää hoitamatta. Joilta puuttuu joku perustavanlaatuinen taju siitä, miten avuton pieni lapsi lopultakin on. Miten paljon on aikuisella vastuuta.
Niitä miehiä on, joille ei voi lasta "heittää", koska ne EI OTA KOPPIA.
Samantapaisesta on kokemusta. Meillä tosin oli erityislapsi joten ehkä? ymmärrettävää, ettei mies vaan tajunnut, kun ei toimi kuin normilapsi, mutta ajan kanssa sekin helpotti. Löytyi yhteinen harrastus josta molemmat pitää. Ja kun lapsi kasvaa, se tarvitsee paljon vähemmän varsinaista hoitoa ja huolenpitoa. Isompi lapsi toimii paremmin puheella.
Minulla ei oikeastaan ole neuvoja, sillä me oltiin samassa tilanteessa eikä se korjaantunut, kuin vasta lapsen kasvaessa. Tai ei ihan sama tilanne. Mies ei ahdistu tai mene paniikkiin, vaan uppiniskaisesti on sitä mieltä, että hän tekee näin ja sen pitää lapselle riittää / kelvata.
Iltasatua ap käytti esimerkkinä, että lapsi ei pidä isän tavasta lukea. No, isän iltasatuhetki voi olla jotain muuta kuin elävää lukemista. Isä voi vaikka soittaa jonkun äänikirjan, ja silitellä lasta. Tai järjestää lapsen pehmolelut nukkumaan lapsen kanssa. Jotain, mikä sopii niin isälle kuin lapselle. Oma iltarutiini siihen nukkumaanmenoon. Jos se vaan onnistuu.
Sitä en nyt tiedä, miksi mies sanoo, että lapsi ei suostu. Mies voisi kokeilla ihan vaan sanoa, jos lapsi jostain kieltäytyy, että "Minä päätän tämän, nyt mennään pesulle." Tai "Aikuinen päättää tämän. Nyt mennään kuuntelemaan kirjaa". Viisivuotiaalle voisi vielä toimiakin. Jos ei lapsella ole ylipäätäänkin ongelmaa siirtymätilanteissa.
Mies ja lapsi voisi kokeilla jotain kivaa yhteistä tekemistä ihan niiden pakollisten arkijuttujen ulkopuolella. Lapsi alkaa paremmin toimimaan sellaisen kanssa, joka lapsen kanssa jotain tekee, on jonkunlainen suhde. Pyöräretki? Hakevat jäätelöt kaupasta, kioskista? Retki leikkipuistoon? Kirjastoon? Metsään? Etsimään hienoja kiviä?
Onhan sellaisia miehiä toki. Mutta pointti on se että sellainen mies ei ole ihan normaali vaan jotain on jäänyt sellaisella miehellä kehittymättä. Ongelma ei siis ole se että hän on mies vaan että hänellä on on vakavia ongelmia vuorovaikutus- ja tunnetaidoissa. Ja yleensä ne näkyvät myös elämän muilla osa-alueilla, parisuhteessa ja työelämässäkin.
Ap:n mies on todennäköisesti ihan normaali. Asiat nyt on vain menneet vähän väärille urille alusta saakka. Mies pelkää, että tekee väärin ja nykyäänhän tämä on ihan validi pelko naistenkin keskuudessa. Ennen vanhaan lapset oli osa perhettä ja osallistuivat kykyjensä mukaan ja saivat asioita perheen varallisuuden mukaan. Kavereiden kanssa leikittiin ja kotona tehtiin hommia (ja leikittiin, kun hommat oli tehty). Nykyään lapsi on tabula rasa, johon istutetaan valtakunnassa kulloinkin voimassa olevaa pedagogiikkaa ihan urakalla ja jos äiti- tai isäparka eivät osaa aikatauluttaa, hoidattaa tarhassa, virikkeistää ja mitä vielä, niin ei kunnian kukko laula. Rutiinit on tärkeämpiä kuin jopa lapsi itse :(
AP:n mies kieltäytyy ottamasta vastaan mitään ulkopuolista apua, lukee sadut monitonisesti osan tekstistä yli hyppien eikä osaa kertoa lainkaan miksi lapsi milloinkin itkee. Lisäksi hän kieltäytyy yrittämästä uudestaan jos asiat eivät lapsen kanssa heti suju. Kuulostaako tuo sinusta todella ihan normaalilta?
Kuulostaa. Olen itse suurperheen äiti ja satujen lukeminen oli yhtä helevettiä. Minulta löytyy kyllä ymmärrystä ihmisiä kohtaan, jotka eivät halua lukeja satuja ja hyvänen aika, kieltäytyvät jopa yrittämästä uudelleen! Mitä kurittomuutta!
Lapsesi tuskin jäävät jatkuvasti ruokkimatta ja iltatoimet hoitamatta tai lapset jatkuvasti itkevät kanssasi ymmärtämättä edes syytä. Joten ei nyt puhuttu ihan samasta asiasta vaikka kuinka yrität tämän vitsiksi kääntää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme syyllistämistä ap:ta kohtaan. Kyllä tuollaisia miehiä on. Sellaisia, jotka vain jättää hoitamatta. Joilta puuttuu joku perustavanlaatuinen taju siitä, miten avuton pieni lapsi lopultakin on. Miten paljon on aikuisella vastuuta.
Niitä miehiä on, joille ei voi lasta "heittää", koska ne EI OTA KOPPIA.
Samantapaisesta on kokemusta. Meillä tosin oli erityislapsi joten ehkä? ymmärrettävää, ettei mies vaan tajunnut, kun ei toimi kuin normilapsi, mutta ajan kanssa sekin helpotti. Löytyi yhteinen harrastus josta molemmat pitää. Ja kun lapsi kasvaa, se tarvitsee paljon vähemmän varsinaista hoitoa ja huolenpitoa. Isompi lapsi toimii paremmin puheella.
Minulla ei oikeastaan ole neuvoja, sillä me oltiin samassa tilanteessa eikä se korjaantunut, kuin vasta lapsen kasvaessa. Tai ei ihan sama tilanne. Mies ei ahdistu tai mene paniikkiin, vaan uppiniskaisesti on sitä mieltä, että hän tekee näin ja sen pitää lapselle riittää / kelvata.
Iltasatua ap käytti esimerkkinä, että lapsi ei pidä isän tavasta lukea. No, isän iltasatuhetki voi olla jotain muuta kuin elävää lukemista. Isä voi vaikka soittaa jonkun äänikirjan, ja silitellä lasta. Tai järjestää lapsen pehmolelut nukkumaan lapsen kanssa. Jotain, mikä sopii niin isälle kuin lapselle. Oma iltarutiini siihen nukkumaanmenoon. Jos se vaan onnistuu.
Sitä en nyt tiedä, miksi mies sanoo, että lapsi ei suostu. Mies voisi kokeilla ihan vaan sanoa, jos lapsi jostain kieltäytyy, että "Minä päätän tämän, nyt mennään pesulle." Tai "Aikuinen päättää tämän. Nyt mennään kuuntelemaan kirjaa". Viisivuotiaalle voisi vielä toimiakin. Jos ei lapsella ole ylipäätäänkin ongelmaa siirtymätilanteissa.
Mies ja lapsi voisi kokeilla jotain kivaa yhteistä tekemistä ihan niiden pakollisten arkijuttujen ulkopuolella. Lapsi alkaa paremmin toimimaan sellaisen kanssa, joka lapsen kanssa jotain tekee, on jonkunlainen suhde. Pyöräretki? Hakevat jäätelöt kaupasta, kioskista? Retki leikkipuistoon? Kirjastoon? Metsään? Etsimään hienoja kiviä?
Onhan sellaisia miehiä toki. Mutta pointti on se että sellainen mies ei ole ihan normaali vaan jotain on jäänyt sellaisella miehellä kehittymättä. Ongelma ei siis ole se että hän on mies vaan että hänellä on on vakavia ongelmia vuorovaikutus- ja tunnetaidoissa. Ja yleensä ne näkyvät myös elämän muilla osa-alueilla, parisuhteessa ja työelämässäkin.
Ap:n mies on todennäköisesti ihan normaali. Asiat nyt on vain menneet vähän väärille urille alusta saakka. Mies pelkää, että tekee väärin ja nykyäänhän tämä on ihan validi pelko naistenkin keskuudessa. Ennen vanhaan lapset oli osa perhettä ja osallistuivat kykyjensä mukaan ja saivat asioita perheen varallisuuden mukaan. Kavereiden kanssa leikittiin ja kotona tehtiin hommia (ja leikittiin, kun hommat oli tehty). Nykyään lapsi on tabula rasa, johon istutetaan valtakunnassa kulloinkin voimassa olevaa pedagogiikkaa ihan urakalla ja jos äiti- tai isäparka eivät osaa aikatauluttaa, hoidattaa tarhassa, virikkeistää ja mitä vielä, niin ei kunnian kukko laula. Rutiinit on tärkeämpiä kuin jopa lapsi itse :(
AP:n mies kieltäytyy ottamasta vastaan mitään ulkopuolista apua, lukee sadut monitonisesti osan tekstistä yli hyppien eikä osaa kertoa lainkaan miksi lapsi milloinkin itkee. Lisäksi hän kieltäytyy yrittämästä uudestaan jos asiat eivät lapsen kanssa heti suju. Kuulostaako tuo sinusta todella ihan normaalilta?
Kuulostaa. Olen itse suurperheen äiti ja satujen lukeminen oli yhtä helevettiä. Minulta löytyy kyllä ymmärrystä ihmisiä kohtaan, jotka eivät halua lukeja satuja ja hyvänen aika, kieltäytyvät jopa yrittämästä uudelleen! Mitä kurittomuutta!
Ehkäpä ei nyt puhuttu siitä onko sadun lukeminen tuhannetta kertaa jotenkin motivoivaa sille joka niitä joka ilta lukee vaan siitä että yritetään rakentaan vuorovaikutusta isän ja lapsen välillä tilanteessa jossa se ei ole koskaan oikein toiminut. Ja jos silloinkaan ei saada aikaan edes mitään kunnollista yritystä niin se on kyllä epänormaalia.
Sitä yritetään nyt rakentaa väkisin tavalla, jota isä ei ole saanut itse valita. Toiset ovat päättäneet, että isä on "vajavainen kasvattaja", jonka pitää tehdä tietyt asiat tietyllä tavalla, että pedagogisia totuuksia laukova naisjoukko on tyytyväinen.
Miksei kukaan ole vielä kirjoittanut tätä aika ilmeistä vastausta: mies ei oikein viihdy lapsensa kanssa, ja siksi ei oikein nappaa edes kunnolla yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme syyllistämistä ap:ta kohtaan. Kyllä tuollaisia miehiä on. Sellaisia, jotka vain jättää hoitamatta. Joilta puuttuu joku perustavanlaatuinen taju siitä, miten avuton pieni lapsi lopultakin on. Miten paljon on aikuisella vastuuta.
Niitä miehiä on, joille ei voi lasta "heittää", koska ne EI OTA KOPPIA.
Samantapaisesta on kokemusta. Meillä tosin oli erityislapsi joten ehkä? ymmärrettävää, ettei mies vaan tajunnut, kun ei toimi kuin normilapsi, mutta ajan kanssa sekin helpotti. Löytyi yhteinen harrastus josta molemmat pitää. Ja kun lapsi kasvaa, se tarvitsee paljon vähemmän varsinaista hoitoa ja huolenpitoa. Isompi lapsi toimii paremmin puheella.
Minulla ei oikeastaan ole neuvoja, sillä me oltiin samassa tilanteessa eikä se korjaantunut, kuin vasta lapsen kasvaessa. Tai ei ihan sama tilanne. Mies ei ahdistu tai mene paniikkiin, vaan uppiniskaisesti on sitä mieltä, että hän tekee näin ja sen pitää lapselle riittää / kelvata.
Iltasatua ap käytti esimerkkinä, että lapsi ei pidä isän tavasta lukea. No, isän iltasatuhetki voi olla jotain muuta kuin elävää lukemista. Isä voi vaikka soittaa jonkun äänikirjan, ja silitellä lasta. Tai järjestää lapsen pehmolelut nukkumaan lapsen kanssa. Jotain, mikä sopii niin isälle kuin lapselle. Oma iltarutiini siihen nukkumaanmenoon. Jos se vaan onnistuu.
Sitä en nyt tiedä, miksi mies sanoo, että lapsi ei suostu. Mies voisi kokeilla ihan vaan sanoa, jos lapsi jostain kieltäytyy, että "Minä päätän tämän, nyt mennään pesulle." Tai "Aikuinen päättää tämän. Nyt mennään kuuntelemaan kirjaa". Viisivuotiaalle voisi vielä toimiakin. Jos ei lapsella ole ylipäätäänkin ongelmaa siirtymätilanteissa.
Mies ja lapsi voisi kokeilla jotain kivaa yhteistä tekemistä ihan niiden pakollisten arkijuttujen ulkopuolella. Lapsi alkaa paremmin toimimaan sellaisen kanssa, joka lapsen kanssa jotain tekee, on jonkunlainen suhde. Pyöräretki? Hakevat jäätelöt kaupasta, kioskista? Retki leikkipuistoon? Kirjastoon? Metsään? Etsimään hienoja kiviä?
Onhan sellaisia miehiä toki. Mutta pointti on se että sellainen mies ei ole ihan normaali vaan jotain on jäänyt sellaisella miehellä kehittymättä. Ongelma ei siis ole se että hän on mies vaan että hänellä on on vakavia ongelmia vuorovaikutus- ja tunnetaidoissa. Ja yleensä ne näkyvät myös elämän muilla osa-alueilla, parisuhteessa ja työelämässäkin.
Ap:n mies on todennäköisesti ihan normaali. Asiat nyt on vain menneet vähän väärille urille alusta saakka. Mies pelkää, että tekee väärin ja nykyäänhän tämä on ihan validi pelko naistenkin keskuudessa. Ennen vanhaan lapset oli osa perhettä ja osallistuivat kykyjensä mukaan ja saivat asioita perheen varallisuuden mukaan. Kavereiden kanssa leikittiin ja kotona tehtiin hommia (ja leikittiin, kun hommat oli tehty). Nykyään lapsi on tabula rasa, johon istutetaan valtakunnassa kulloinkin voimassa olevaa pedagogiikkaa ihan urakalla ja jos äiti- tai isäparka eivät osaa aikatauluttaa, hoidattaa tarhassa, virikkeistää ja mitä vielä, niin ei kunnian kukko laula. Rutiinit on tärkeämpiä kuin jopa lapsi itse :(
AP:n mies kieltäytyy ottamasta vastaan mitään ulkopuolista apua, lukee sadut monitonisesti osan tekstistä yli hyppien eikä osaa kertoa lainkaan miksi lapsi milloinkin itkee. Lisäksi hän kieltäytyy yrittämästä uudestaan jos asiat eivät lapsen kanssa heti suju. Kuulostaako tuo sinusta todella ihan normaalilta?
Kuulostaa. Olen itse suurperheen äiti ja satujen lukeminen oli yhtä helevettiä. Minulta löytyy kyllä ymmärrystä ihmisiä kohtaan, jotka eivät halua lukeja satuja ja hyvänen aika, kieltäytyvät jopa yrittämästä uudelleen! Mitä kurittomuutta!
Ehkäpä ei nyt puhuttu siitä onko sadun lukeminen tuhannetta kertaa jotenkin motivoivaa sille joka niitä joka ilta lukee vaan siitä että yritetään rakentaan vuorovaikutusta isän ja lapsen välillä tilanteessa jossa se ei ole koskaan oikein toiminut. Ja jos silloinkaan ei saada aikaan edes mitään kunnollista yritystä niin se on kyllä epänormaalia.
Sitä yritetään nyt rakentaa väkisin tavalla, jota isä ei ole saanut itse valita. Toiset ovat päättäneet, että isä on "vajavainen kasvattaja", jonka pitää tehdä tietyt asiat tietyllä tavalla, että pedagogisia totuuksia laukova naisjoukko on tyytyväinen.
Onko? Jos mies on jätetty lapsen kanssa illaksi niin nyt ei ole kritisoitu sitä että mies ei ole tehnyt asioita täsmälleen oikealla tavalla vaan sitä että vastassa on nälkäinen lapsi joka ei ole tenyt mitään iltatoimia ja joka on itkuinen. Minulle on ainakin äitinä ollut aivan samantekevää että miten mies on meidän lapsen kanssa saanut ne perusjutut hoidettua kunhan ne on hoidettu. Ja niin ne meillä on aina hoidettukin. Eri tavalla kuin minä olisin ne tehnyt mutta ihan hyvin siltikin ja vastassa on ollut iloinen lapsi ja tyytyväinen isä jos olen ne kahdestaan jättänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme syyllistämistä ap:ta kohtaan. Kyllä tuollaisia miehiä on. Sellaisia, jotka vain jättää hoitamatta. Joilta puuttuu joku perustavanlaatuinen taju siitä, miten avuton pieni lapsi lopultakin on. Miten paljon on aikuisella vastuuta.
Niitä miehiä on, joille ei voi lasta "heittää", koska ne EI OTA KOPPIA.
Samantapaisesta on kokemusta. Meillä tosin oli erityislapsi joten ehkä? ymmärrettävää, ettei mies vaan tajunnut, kun ei toimi kuin normilapsi, mutta ajan kanssa sekin helpotti. Löytyi yhteinen harrastus josta molemmat pitää. Ja kun lapsi kasvaa, se tarvitsee paljon vähemmän varsinaista hoitoa ja huolenpitoa. Isompi lapsi toimii paremmin puheella.
Minulla ei oikeastaan ole neuvoja, sillä me oltiin samassa tilanteessa eikä se korjaantunut, kuin vasta lapsen kasvaessa. Tai ei ihan sama tilanne. Mies ei ahdistu tai mene paniikkiin, vaan uppiniskaisesti on sitä mieltä, että hän tekee näin ja sen pitää lapselle riittää / kelvata.
Iltasatua ap käytti esimerkkinä, että lapsi ei pidä isän tavasta lukea. No, isän iltasatuhetki voi olla jotain muuta kuin elävää lukemista. Isä voi vaikka soittaa jonkun äänikirjan, ja silitellä lasta. Tai järjestää lapsen pehmolelut nukkumaan lapsen kanssa. Jotain, mikä sopii niin isälle kuin lapselle. Oma iltarutiini siihen nukkumaanmenoon. Jos se vaan onnistuu.
Sitä en nyt tiedä, miksi mies sanoo, että lapsi ei suostu. Mies voisi kokeilla ihan vaan sanoa, jos lapsi jostain kieltäytyy, että "Minä päätän tämän, nyt mennään pesulle." Tai "Aikuinen päättää tämän. Nyt mennään kuuntelemaan kirjaa". Viisivuotiaalle voisi vielä toimiakin. Jos ei lapsella ole ylipäätäänkin ongelmaa siirtymätilanteissa.
Mies ja lapsi voisi kokeilla jotain kivaa yhteistä tekemistä ihan niiden pakollisten arkijuttujen ulkopuolella. Lapsi alkaa paremmin toimimaan sellaisen kanssa, joka lapsen kanssa jotain tekee, on jonkunlainen suhde. Pyöräretki? Hakevat jäätelöt kaupasta, kioskista? Retki leikkipuistoon? Kirjastoon? Metsään? Etsimään hienoja kiviä?
Onhan sellaisia miehiä toki. Mutta pointti on se että sellainen mies ei ole ihan normaali vaan jotain on jäänyt sellaisella miehellä kehittymättä. Ongelma ei siis ole se että hän on mies vaan että hänellä on on vakavia ongelmia vuorovaikutus- ja tunnetaidoissa. Ja yleensä ne näkyvät myös elämän muilla osa-alueilla, parisuhteessa ja työelämässäkin.
Ap:n mies on todennäköisesti ihan normaali. Asiat nyt on vain menneet vähän väärille urille alusta saakka. Mies pelkää, että tekee väärin ja nykyäänhän tämä on ihan validi pelko naistenkin keskuudessa. Ennen vanhaan lapset oli osa perhettä ja osallistuivat kykyjensä mukaan ja saivat asioita perheen varallisuuden mukaan. Kavereiden kanssa leikittiin ja kotona tehtiin hommia (ja leikittiin, kun hommat oli tehty). Nykyään lapsi on tabula rasa, johon istutetaan valtakunnassa kulloinkin voimassa olevaa pedagogiikkaa ihan urakalla ja jos äiti- tai isäparka eivät osaa aikatauluttaa, hoidattaa tarhassa, virikkeistää ja mitä vielä, niin ei kunnian kukko laula. Rutiinit on tärkeämpiä kuin jopa lapsi itse :(
AP:n mies kieltäytyy ottamasta vastaan mitään ulkopuolista apua, lukee sadut monitonisesti osan tekstistä yli hyppien eikä osaa kertoa lainkaan miksi lapsi milloinkin itkee. Lisäksi hän kieltäytyy yrittämästä uudestaan jos asiat eivät lapsen kanssa heti suju. Kuulostaako tuo sinusta todella ihan normaalilta?
Kuulostaa. Olen itse suurperheen äiti ja satujen lukeminen oli yhtä helevettiä. Minulta löytyy kyllä ymmärrystä ihmisiä kohtaan, jotka eivät halua lukeja satuja ja hyvänen aika, kieltäytyvät jopa yrittämästä uudelleen! Mitä kurittomuutta!
Ehkäpä ei nyt puhuttu siitä onko sadun lukeminen tuhannetta kertaa jotenkin motivoivaa sille joka niitä joka ilta lukee vaan siitä että yritetään rakentaan vuorovaikutusta isän ja lapsen välillä tilanteessa jossa se ei ole koskaan oikein toiminut. Ja jos silloinkaan ei saada aikaan edes mitään kunnollista yritystä niin se on kyllä epänormaalia.
Sitä yritetään nyt rakentaa väkisin tavalla, jota isä ei ole saanut itse valita. Toiset ovat päättäneet, että isä on "vajavainen kasvattaja", jonka pitää tehdä tietyt asiat tietyllä tavalla, että pedagogisia totuuksia laukova naisjoukko on tyytyväinen.
No lapsi nyt pitää yleisesti ottaen saada ruokittua, saada illalla hampaat pestyä ja yöpuku vaihdettua ja sitten vielä rauhoittumaan sänkyyn. Ne asiat voi tehdä miljoonalla eri tavalla mutta ne pitää silti saada tehdyksi. Nyt ongelma on se että mies ei saa niitä perusasioita tehtyä millään tavalla eikä edes jaksa kunnolla yrittää. Ei siis siitä että ne pitäisi tehdä pilkulleen oikealla tavalla.
Meillä on erityislapsi, jolla on tietyt rutiinit ja tietyt omituisuudet, joilla tavoin hänen kanssaan hommat saa suht sujuvasti toimimaan. Mies ei jotenkaan ota mun ohjeita vastaan, miten pitää tehdä. Mutta kun minä tunnen ton lapsen, niin miksi tehdä asiat vaikeiksi??
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme syyllistämistä ap:ta kohtaan. Kyllä tuollaisia miehiä on. Sellaisia, jotka vain jättää hoitamatta. Joilta puuttuu joku perustavanlaatuinen taju siitä, miten avuton pieni lapsi lopultakin on. Miten paljon on aikuisella vastuuta.
Niitä miehiä on, joille ei voi lasta "heittää", koska ne EI OTA KOPPIA.
Samantapaisesta on kokemusta. Meillä tosin oli erityislapsi joten ehkä? ymmärrettävää, ettei mies vaan tajunnut, kun ei toimi kuin normilapsi, mutta ajan kanssa sekin helpotti. Löytyi yhteinen harrastus josta molemmat pitää. Ja kun lapsi kasvaa, se tarvitsee paljon vähemmän varsinaista hoitoa ja huolenpitoa. Isompi lapsi toimii paremmin puheella.
Minulla ei oikeastaan ole neuvoja, sillä me oltiin samassa tilanteessa eikä se korjaantunut, kuin vasta lapsen kasvaessa. Tai ei ihan sama tilanne. Mies ei ahdistu tai mene paniikkiin, vaan uppiniskaisesti on sitä mieltä, että hän tekee näin ja sen pitää lapselle riittää / kelvata.
Iltasatua ap käytti esimerkkinä, että lapsi ei pidä isän tavasta lukea. No, isän iltasatuhetki voi olla jotain muuta kuin elävää lukemista. Isä voi vaikka soittaa jonkun äänikirjan, ja silitellä lasta. Tai järjestää lapsen pehmolelut nukkumaan lapsen kanssa. Jotain, mikä sopii niin isälle kuin lapselle. Oma iltarutiini siihen nukkumaanmenoon. Jos se vaan onnistuu.
Sitä en nyt tiedä, miksi mies sanoo, että lapsi ei suostu. Mies voisi kokeilla ihan vaan sanoa, jos lapsi jostain kieltäytyy, että "Minä päätän tämän, nyt mennään pesulle." Tai "Aikuinen päättää tämän. Nyt mennään kuuntelemaan kirjaa". Viisivuotiaalle voisi vielä toimiakin. Jos ei lapsella ole ylipäätäänkin ongelmaa siirtymätilanteissa.
Mies ja lapsi voisi kokeilla jotain kivaa yhteistä tekemistä ihan niiden pakollisten arkijuttujen ulkopuolella. Lapsi alkaa paremmin toimimaan sellaisen kanssa, joka lapsen kanssa jotain tekee, on jonkunlainen suhde. Pyöräretki? Hakevat jäätelöt kaupasta, kioskista? Retki leikkipuistoon? Kirjastoon? Metsään? Etsimään hienoja kiviä?
Onhan sellaisia miehiä toki. Mutta pointti on se että sellainen mies ei ole ihan normaali vaan jotain on jäänyt sellaisella miehellä kehittymättä. Ongelma ei siis ole se että hän on mies vaan että hänellä on on vakavia ongelmia vuorovaikutus- ja tunnetaidoissa. Ja yleensä ne näkyvät myös elämän muilla osa-alueilla, parisuhteessa ja työelämässäkin.
Ap:n mies on todennäköisesti ihan normaali. Asiat nyt on vain menneet vähän väärille urille alusta saakka. Mies pelkää, että tekee väärin ja nykyäänhän tämä on ihan validi pelko naistenkin keskuudessa. Ennen vanhaan lapset oli osa perhettä ja osallistuivat kykyjensä mukaan ja saivat asioita perheen varallisuuden mukaan. Kavereiden kanssa leikittiin ja kotona tehtiin hommia (ja leikittiin, kun hommat oli tehty). Nykyään lapsi on tabula rasa, johon istutetaan valtakunnassa kulloinkin voimassa olevaa pedagogiikkaa ihan urakalla ja jos äiti- tai isäparka eivät osaa aikatauluttaa, hoidattaa tarhassa, virikkeistää ja mitä vielä, niin ei kunnian kukko laula. Rutiinit on tärkeämpiä kuin jopa lapsi itse :(
AP:n mies kieltäytyy ottamasta vastaan mitään ulkopuolista apua, lukee sadut monitonisesti osan tekstistä yli hyppien eikä osaa kertoa lainkaan miksi lapsi milloinkin itkee. Lisäksi hän kieltäytyy yrittämästä uudestaan jos asiat eivät lapsen kanssa heti suju. Kuulostaako tuo sinusta todella ihan normaalilta?
Kuulostaa. Olen itse suurperheen äiti ja satujen lukeminen oli yhtä helevettiä. Minulta löytyy kyllä ymmärrystä ihmisiä kohtaan, jotka eivät halua lukeja satuja ja hyvänen aika, kieltäytyvät jopa yrittämästä uudelleen! Mitä kurittomuutta!
Lapsesi tuskin jäävät jatkuvasti ruokkimatta ja iltatoimet hoitamatta tai lapset jatkuvasti itkevät kanssasi ymmärtämättä edes syytä. Joten ei nyt puhuttu ihan samasta asiasta vaikka kuinka yrität tämän vitsiksi kääntää.
Ap:n lapsi ei ole jatkuvasti ruokkimatta, tiedät sen ihan hyvin. Enkä yritä kääntää tätä vitsiksi ollenkaan, mielestäni tämä on vakava asia. Pahimmillaan ap tulee siihen tulokseen, että hänen miehensä on kykenemätön isäksi, eikä mitään ole tehtävissä. Sitten seuraa ero ja lapsi kärsii. Jos se ero nyt otetaan iltasadun tai "iltatoimien" takia, niin se on todellinen tragedia. Sen rinnalla on pientä se, että isä ei uskaltanut tai osannut toimia pedagogisesti oikein taaperon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Miksei kukaan ole vielä kirjoittanut tätä aika ilmeistä vastausta: mies ei oikein viihdy lapsensa kanssa, ja siksi ei oikein nappaa edes kunnolla yrittää.
No niinpä. Eihän tässä ole kuin kaksi vaihtoehtoa, joko mies ei jostain rajoiteestaan johtuen kykene olemaan lapsen kanssa tai sitten ei halua. Ja koska aloittaja ei selvästikään suostu uskomaan ensimmäistä vaihtoehtoa niin jäljelle jää vain jälkimmäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä väitän että miehesi on yksinkertaisesti laiska. Jos hän nostaa kädet pystyyn siinä kohtaa kun lapsi kieltäytyy ensimmäisestä kehotuksesta mennä hammaspesulle, kertoo se vain laiskuudesta. Hyvin on toki miehesi pystynyt sinua 5vuotta vedättämään. Ja kehtaa vielä etsiä lapsesta vikaa. Lapsi temppuilee isän kanssa koska iskä on aina antanut periksi koska on laiska ja vastuuton kasvattaja jota ei kiinnosta huolehtia lapsen tarpeista.
Hirveä vässykkä kyllä jos ei viisi vuotiasta osaa vaikka ohjata sinne kylppäriin hammaspesulle jos ei sanallinen kehotus riitä.
Ja nyt jos joku tulee väittämään että on liikaa vaadittu aikuiselta mieheltä joka on ollut isä jo viisi vuotta, suksikaa suolle. Lopettakaa se kynnysmattona oleminen.
Miehesi osaa varmaan ajaa autoa, osaa toimia liikenteessä, osaa toimia työpaikalla. Mikä saa sinut uskomaan että hänen sosiaaliset kyvyt ja ongelmanratkaisutaidot sekä looginen päättely jää aina kotioven ulkopuolelle? Niimpä. Alatko hahmottaa mistä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme syyllistämistä ap:ta kohtaan. Kyllä tuollaisia miehiä on. Sellaisia, jotka vain jättää hoitamatta. Joilta puuttuu joku perustavanlaatuinen taju siitä, miten avuton pieni lapsi lopultakin on. Miten paljon on aikuisella vastuuta.
Niitä miehiä on, joille ei voi lasta "heittää", koska ne EI OTA KOPPIA.
Samantapaisesta on kokemusta. Meillä tosin oli erityislapsi joten ehkä? ymmärrettävää, ettei mies vaan tajunnut, kun ei toimi kuin normilapsi, mutta ajan kanssa sekin helpotti. Löytyi yhteinen harrastus josta molemmat pitää. Ja kun lapsi kasvaa, se tarvitsee paljon vähemmän varsinaista hoitoa ja huolenpitoa. Isompi lapsi toimii paremmin puheella.
Minulla ei oikeastaan ole neuvoja, sillä me oltiin samassa tilanteessa eikä se korjaantunut, kuin vasta lapsen kasvaessa. Tai ei ihan sama tilanne. Mies ei ahdistu tai mene paniikkiin, vaan uppiniskaisesti on sitä mieltä, että hän tekee näin ja sen pitää lapselle riittää / kelvata.
Iltasatua ap käytti esimerkkinä, että lapsi ei pidä isän tavasta lukea. No, isän iltasatuhetki voi olla jotain muuta kuin elävää lukemista. Isä voi vaikka soittaa jonkun äänikirjan, ja silitellä lasta. Tai järjestää lapsen pehmolelut nukkumaan lapsen kanssa. Jotain, mikä sopii niin isälle kuin lapselle. Oma iltarutiini siihen nukkumaanmenoon. Jos se vaan onnistuu.
Sitä en nyt tiedä, miksi mies sanoo, että lapsi ei suostu. Mies voisi kokeilla ihan vaan sanoa, jos lapsi jostain kieltäytyy, että "Minä päätän tämän, nyt mennään pesulle." Tai "Aikuinen päättää tämän. Nyt mennään kuuntelemaan kirjaa". Viisivuotiaalle voisi vielä toimiakin. Jos ei lapsella ole ylipäätäänkin ongelmaa siirtymätilanteissa.
Mies ja lapsi voisi kokeilla jotain kivaa yhteistä tekemistä ihan niiden pakollisten arkijuttujen ulkopuolella. Lapsi alkaa paremmin toimimaan sellaisen kanssa, joka lapsen kanssa jotain tekee, on jonkunlainen suhde. Pyöräretki? Hakevat jäätelöt kaupasta, kioskista? Retki leikkipuistoon? Kirjastoon? Metsään? Etsimään hienoja kiviä?
Onhan sellaisia miehiä toki. Mutta pointti on se että sellainen mies ei ole ihan normaali vaan jotain on jäänyt sellaisella miehellä kehittymättä. Ongelma ei siis ole se että hän on mies vaan että hänellä on on vakavia ongelmia vuorovaikutus- ja tunnetaidoissa. Ja yleensä ne näkyvät myös elämän muilla osa-alueilla, parisuhteessa ja työelämässäkin.
Ap:n mies on todennäköisesti ihan normaali. Asiat nyt on vain menneet vähän väärille urille alusta saakka. Mies pelkää, että tekee väärin ja nykyäänhän tämä on ihan validi pelko naistenkin keskuudessa. Ennen vanhaan lapset oli osa perhettä ja osallistuivat kykyjensä mukaan ja saivat asioita perheen varallisuuden mukaan. Kavereiden kanssa leikittiin ja kotona tehtiin hommia (ja leikittiin, kun hommat oli tehty). Nykyään lapsi on tabula rasa, johon istutetaan valtakunnassa kulloinkin voimassa olevaa pedagogiikkaa ihan urakalla ja jos äiti- tai isäparka eivät osaa aikatauluttaa, hoidattaa tarhassa, virikkeistää ja mitä vielä, niin ei kunnian kukko laula. Rutiinit on tärkeämpiä kuin jopa lapsi itse :(
AP:n mies kieltäytyy ottamasta vastaan mitään ulkopuolista apua, lukee sadut monitonisesti osan tekstistä yli hyppien eikä osaa kertoa lainkaan miksi lapsi milloinkin itkee. Lisäksi hän kieltäytyy yrittämästä uudestaan jos asiat eivät lapsen kanssa heti suju. Kuulostaako tuo sinusta todella ihan normaalilta?
Kuulostaa. Olen itse suurperheen äiti ja satujen lukeminen oli yhtä helevettiä. Minulta löytyy kyllä ymmärrystä ihmisiä kohtaan, jotka eivät halua lukeja satuja ja hyvänen aika, kieltäytyvät jopa yrittämästä uudelleen! Mitä kurittomuutta!
Lapsesi tuskin jäävät jatkuvasti ruokkimatta ja iltatoimet hoitamatta tai lapset jatkuvasti itkevät kanssasi ymmärtämättä edes syytä. Joten ei nyt puhuttu ihan samasta asiasta vaikka kuinka yrität tämän vitsiksi kääntää.
Ap:n lapsi ei ole jatkuvasti ruokkimatta, tiedät sen ihan hyvin. Enkä yritä kääntää tätä vitsiksi ollenkaan, mielestäni tämä on vakava asia. Pahimmillaan ap tulee siihen tulokseen, että hänen miehensä on kykenemätön isäksi, eikä mitään ole tehtävissä. Sitten seuraa ero ja lapsi kärsii. Jos se ero nyt otetaan iltasadun tai "iltatoimien" takia, niin se on todellinen tragedia. Sen rinnalla on pientä se, että isä ei uskaltanut tai osannut toimia pedagogisesti oikein taaperon kanssa.
AP:n mukaan on jos hän jättää miehen ja lapsen illaksi kahdestaan. Enkä edelleenkään ymmärrä mistä repäiset tuon että isä ei osaa toimia täysin pedagogisesti oikein kun jokainen tieto jonka olemme saaneet kertoo siitä että mies ei osaa toimia lapsen kanssa oikein mitenkään. Ei edes vähän sinnepäin. Eikä edes oikein yritä vaan heittää hanskat heti tiskiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on erityislapsi, jolla on tietyt rutiinit ja tietyt omituisuudet, joilla tavoin hänen kanssaan hommat saa suht sujuvasti toimimaan. Mies ei jotenkaan ota mun ohjeita vastaan, miten pitää tehdä. Mutta kun minä tunnen ton lapsen, niin miksi tehdä asiat vaikeiksi??
Ohis
Älä tuputa niitä ohjeina siitä miten asiat pitää tehdä vaan miten asiat kannattaa tehdä jos haluaa että asiat sujuvat helposti. Jos asiat voi tehdä tavalla A jolloin niihin kuluu kaksi tuntia ja hirveä määrä huutoa tai tavalla B jolloin niihin kuluu vartti ja paljon vähemmän huutoa niin tyhmempikin mies osaa laskea kumpi tapa on parempi.
5-vuotias on jo iso ja fiksu jos sen antaa olla. Lakatkaa kohtelemasta sitä kuin pikkulasta. Teette fiksuja asioita, opetatte fiksuja asioita, annatte lapselle vastuuta käyttöksestään ja osoitatte hänelle, että luotatte hänen kykyynsä olla ihmisiksi. 5 v. ei ole mikään paimennettava taapero jonka kanssa pitää "pärjätä". Sille voi opettaa mm. kertolaskua ja vieraita kieliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä väitän että miehesi on yksinkertaisesti laiska. Jos hän nostaa kädet pystyyn siinä kohtaa kun lapsi kieltäytyy ensimmäisestä kehotuksesta mennä hammaspesulle, kertoo se vain laiskuudesta. Hyvin on toki miehesi pystynyt sinua 5vuotta vedättämään. Ja kehtaa vielä etsiä lapsesta vikaa. Lapsi temppuilee isän kanssa koska iskä on aina antanut periksi koska on laiska ja vastuuton kasvattaja jota ei kiinnosta huolehtia lapsen tarpeista.
Hirveä vässykkä kyllä jos ei viisi vuotiasta osaa vaikka ohjata sinne kylppäriin hammaspesulle jos ei sanallinen kehotus riitä.
Ja nyt jos joku tulee väittämään että on liikaa vaadittu aikuiselta mieheltä joka on ollut isä jo viisi vuotta, suksikaa suolle. Lopettakaa se kynnysmattona oleminen.
Miehesi osaa varmaan ajaa autoa, osaa toimia liikenteessä, osaa toimia työpaikalla. Mikä saa sinut uskomaan että hänen sosiaaliset kyvyt ja ongelmanratkaisutaidot sekä looginen päättely jää aina kotioven ulkopuolelle? Niimpä. Alatko hahmottaa mistä on kyse.
Juuri näin. Tunnen hyvin monenlaisia isiä joiden tavat olla lastensa kanssa ovat todella erilaisia ja jotkut jopa hyvin boheemeita. Mutta silti he klaaraavat ne arjen tilanteet aina jotenkin ja lapset pysyvät heidän kanssaan hengissä ja useimmiten aika tyytyväisinäkin. Tuo mitä AP kuvaa ei ole mitään miehen kykenemättömyyttä vaan ihan vain välinpitämättömyyttä ja laiskuutta kuten hyvin sanotkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia
-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?
- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?
- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.
Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.
Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.
Ap
Mitä tarkoittaa "jättää hoitamatta"? Kävelee pois ja jättää lapsen oman onnensa nojaan? Vai ilmoittaa sinulle, ettei onnistu ja sinä riennät hoitamaan homman hänen puolestaan?
Jättää hoitamatta. Ja jos olen vaikka ulkona menoissani itse, niin kun palaan kotiin, niin vastassa on itkuinen väsynyt lapsi, joka ei ole syönyt juurikaan iltapalaa, iltapesut on hoitamatta, iltasadut lukematta jne. Ja ahdistunut mies, joka sanoo, että lapsi ei suostu mihinkään. Ap
Iltasadut lukematta? Ihan oikeasti nyt. Ottakoon lapsi itse jonkun jugurtin jääkaapista jos on nälkä.
No ihan oikeasti. Lapsi itse haluaa, että hänelle luetaan iltasatu. Mitä pahaa siinä on?
ApEikö mies suostu lukemaan sitä vai eikö lapsi suostu kuuntelemaan?
Mies lukee lapsen mielestä väärin, eikä lapsi siinä ihan väärässä ole. Mies lukee jotenkin epäkiinnostuneella äänellä monotonisesti molottaen, jättää joka sivulta osan lukematta, jotta kirja loppuisi nopeammin jne. Ja lapsi sanoo, että ei halua isän lukevan vaan äidin pitää lukea. Ap
Mitä sinä teet tuossa tilanteessa? Sanot että voi raukkaa, äiti lukee kun isi ei osaa vai? Ihan aikuisten oikeasti sinun äitinä pitäisi sanoa lapselle, että minä en nyt lue, jos isin luku ei kelpaa niin voit mennä nukkumaan ilman satua.
Ei ole ihme, että lapsi ei suostu tekemään mitään mitä isä pyytää ja isä ei koe iloa lapsen kanssa olosta, jos kotiin on muodostunut toimintamalli, jossa isä ei kelpaa edes iltasatua lukemaan, kun on vaan niin huono isä.
Te tarvitsette koko perhe jotain apua, siis teidän kaikkien keskinäinen vuorovaikutus. Miehen kuuluu olla isä ja hoitaa isän vastuut, mutta sinun kuuluu olla tiimi miehesi kanssa eikä lapsesi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme syyllistämistä ap:ta kohtaan. Kyllä tuollaisia miehiä on. Sellaisia, jotka vain jättää hoitamatta. Joilta puuttuu joku perustavanlaatuinen taju siitä, miten avuton pieni lapsi lopultakin on. Miten paljon on aikuisella vastuuta.
Niitä miehiä on, joille ei voi lasta "heittää", koska ne EI OTA KOPPIA.
Samantapaisesta on kokemusta. Meillä tosin oli erityislapsi joten ehkä? ymmärrettävää, ettei mies vaan tajunnut, kun ei toimi kuin normilapsi, mutta ajan kanssa sekin helpotti. Löytyi yhteinen harrastus josta molemmat pitää. Ja kun lapsi kasvaa, se tarvitsee paljon vähemmän varsinaista hoitoa ja huolenpitoa. Isompi lapsi toimii paremmin puheella.
Minulla ei oikeastaan ole neuvoja, sillä me oltiin samassa tilanteessa eikä se korjaantunut, kuin vasta lapsen kasvaessa. Tai ei ihan sama tilanne. Mies ei ahdistu tai mene paniikkiin, vaan uppiniskaisesti on sitä mieltä, että hän tekee näin ja sen pitää lapselle riittää / kelvata.
Iltasatua ap käytti esimerkkinä, että lapsi ei pidä isän tavasta lukea. No, isän iltasatuhetki voi olla jotain muuta kuin elävää lukemista. Isä voi vaikka soittaa jonkun äänikirjan, ja silitellä lasta. Tai järjestää lapsen pehmolelut nukkumaan lapsen kanssa. Jotain, mikä sopii niin isälle kuin lapselle. Oma iltarutiini siihen nukkumaanmenoon. Jos se vaan onnistuu.
Sitä en nyt tiedä, miksi mies sanoo, että lapsi ei suostu. Mies voisi kokeilla ihan vaan sanoa, jos lapsi jostain kieltäytyy, että "Minä päätän tämän, nyt mennään pesulle." Tai "Aikuinen päättää tämän. Nyt mennään kuuntelemaan kirjaa". Viisivuotiaalle voisi vielä toimiakin. Jos ei lapsella ole ylipäätäänkin ongelmaa siirtymätilanteissa.
Mies ja lapsi voisi kokeilla jotain kivaa yhteistä tekemistä ihan niiden pakollisten arkijuttujen ulkopuolella. Lapsi alkaa paremmin toimimaan sellaisen kanssa, joka lapsen kanssa jotain tekee, on jonkunlainen suhde. Pyöräretki? Hakevat jäätelöt kaupasta, kioskista? Retki leikkipuistoon? Kirjastoon? Metsään? Etsimään hienoja kiviä?
Onhan sellaisia miehiä toki. Mutta pointti on se että sellainen mies ei ole ihan normaali vaan jotain on jäänyt sellaisella miehellä kehittymättä. Ongelma ei siis ole se että hän on mies vaan että hänellä on on vakavia ongelmia vuorovaikutus- ja tunnetaidoissa. Ja yleensä ne näkyvät myös elämän muilla osa-alueilla, parisuhteessa ja työelämässäkin.
Ap:n mies on todennäköisesti ihan normaali. Asiat nyt on vain menneet vähän väärille urille alusta saakka. Mies pelkää, että tekee väärin ja nykyäänhän tämä on ihan validi pelko naistenkin keskuudessa. Ennen vanhaan lapset oli osa perhettä ja osallistuivat kykyjensä mukaan ja saivat asioita perheen varallisuuden mukaan. Kavereiden kanssa leikittiin ja kotona tehtiin hommia (ja leikittiin, kun hommat oli tehty). Nykyään lapsi on tabula rasa, johon istutetaan valtakunnassa kulloinkin voimassa olevaa pedagogiikkaa ihan urakalla ja jos äiti- tai isäparka eivät osaa aikatauluttaa, hoidattaa tarhassa, virikkeistää ja mitä vielä, niin ei kunnian kukko laula. Rutiinit on tärkeämpiä kuin jopa lapsi itse :(
AP:n mies kieltäytyy ottamasta vastaan mitään ulkopuolista apua, lukee sadut monitonisesti osan tekstistä yli hyppien eikä osaa kertoa lainkaan miksi lapsi milloinkin itkee. Lisäksi hän kieltäytyy yrittämästä uudestaan jos asiat eivät lapsen kanssa heti suju. Kuulostaako tuo sinusta todella ihan normaalilta?
Kuulostaa. Olen itse suurperheen äiti ja satujen lukeminen oli yhtä helevettiä. Minulta löytyy kyllä ymmärrystä ihmisiä kohtaan, jotka eivät halua lukeja satuja ja hyvänen aika, kieltäytyvät jopa yrittämästä uudelleen! Mitä kurittomuutta!
Ehkäpä ei nyt puhuttu siitä onko sadun lukeminen tuhannetta kertaa jotenkin motivoivaa sille joka niitä joka ilta lukee vaan siitä että yritetään rakentaan vuorovaikutusta isän ja lapsen välillä tilanteessa jossa se ei ole koskaan oikein toiminut. Ja jos silloinkaan ei saada aikaan edes mitään kunnollista yritystä niin se on kyllä epänormaalia.
Sitä yritetään nyt rakentaa väkisin tavalla, jota isä ei ole saanut itse valita. Toiset ovat päättäneet, että isä on "vajavainen kasvattaja", jonka pitää tehdä tietyt asiat tietyllä tavalla, että pedagogisia totuuksia laukova naisjoukko on tyytyväinen.
No lapsi nyt pitää yleisesti ottaen saada ruokittua, saada illalla hampaat pestyä ja yöpuku vaihdettua ja sitten vielä rauhoittumaan sänkyyn. Ne asiat voi tehdä miljoonalla eri tavalla mutta ne pitää silti saada tehdyksi. Nyt ongelma on se että mies ei saa niitä perusasioita tehtyä millään tavalla eikä edes jaksa kunnolla yrittää. Ei siis siitä että ne pitäisi tehdä pilkulleen oikealla tavalla.
Jo on avuton lapsi kun ei mitään saa itsekään tehtyä. Ehkä yhteistyö isän kanssa sujuisi, jos lasta ohjaisi toimimaan pikkuisen omatoimisemmin? Eihän lasta voi loputtomiin manipuloida tekemään pakollisia juttuja, täytyyhän tuon ikäisen vähitellen ymmärtää, että ne hammaspesut ja yöpuvun vaihtamiset ovat hänen omaksi parhaakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia
-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?
- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?
- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.
Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.
Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.
Ap
Mitä tarkoittaa "jättää hoitamatta"? Kävelee pois ja jättää lapsen oman onnensa nojaan? Vai ilmoittaa sinulle, ettei onnistu ja sinä riennät hoitamaan homman hänen puolestaan?
Jättää hoitamatta. Ja jos olen vaikka ulkona menoissani itse, niin kun palaan kotiin, niin vastassa on itkuinen väsynyt lapsi, joka ei ole syönyt juurikaan iltapalaa, iltapesut on hoitamatta, iltasadut lukematta jne. Ja ahdistunut mies, joka sanoo, että lapsi ei suostu mihinkään. Ap
Iltasadut lukematta? Ihan oikeasti nyt. Ottakoon lapsi itse jonkun jugurtin jääkaapista jos on nälkä.
No ihan oikeasti. Lapsi itse haluaa, että hänelle luetaan iltasatu. Mitä pahaa siinä on?
ApEikö mies suostu lukemaan sitä vai eikö lapsi suostu kuuntelemaan?
Mies lukee lapsen mielestä väärin, eikä lapsi siinä ihan väärässä ole. Mies lukee jotenkin epäkiinnostuneella äänellä monotonisesti molottaen, jättää joka sivulta osan lukematta, jotta kirja loppuisi nopeammin jne. Ja lapsi sanoo, että ei halua isän lukevan vaan äidin pitää lukea. Ap
Mitä sinä teet tuossa tilanteessa? Sanot että voi raukkaa, äiti lukee kun isi ei osaa vai? Ihan aikuisten oikeasti sinun äitinä pitäisi sanoa lapselle, että minä en nyt lue, jos isin luku ei kelpaa niin voit mennä nukkumaan ilman satua.
Ei ole ihme, että lapsi ei suostu tekemään mitään mitä isä pyytää ja isä ei koe iloa lapsen kanssa olosta, jos kotiin on muodostunut toimintamalli, jossa isä ei kelpaa edes iltasatua lukemaan, kun on vaan niin huono isä.
Te tarvitsette koko perhe jotain apua, siis teidän kaikkien keskinäinen vuorovaikutus. Miehen kuuluu olla isä ja hoitaa isän vastuut, mutta sinun kuuluu olla tiimi miehesi kanssa eikä lapsesi kanssa.
Varmaan aika vaikea olla tiimi miehen kanssa tilanteessa, jossa mies selkeästi ei edes halua yrittää lukea kunnolla sitä satua. Ei se mies vahingossa jätä lukematta joka sivulta osaa tekstistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme syyllistämistä ap:ta kohtaan. Kyllä tuollaisia miehiä on. Sellaisia, jotka vain jättää hoitamatta. Joilta puuttuu joku perustavanlaatuinen taju siitä, miten avuton pieni lapsi lopultakin on. Miten paljon on aikuisella vastuuta.
Niitä miehiä on, joille ei voi lasta "heittää", koska ne EI OTA KOPPIA.
Samantapaisesta on kokemusta. Meillä tosin oli erityislapsi joten ehkä? ymmärrettävää, ettei mies vaan tajunnut, kun ei toimi kuin normilapsi, mutta ajan kanssa sekin helpotti. Löytyi yhteinen harrastus josta molemmat pitää. Ja kun lapsi kasvaa, se tarvitsee paljon vähemmän varsinaista hoitoa ja huolenpitoa. Isompi lapsi toimii paremmin puheella.
Minulla ei oikeastaan ole neuvoja, sillä me oltiin samassa tilanteessa eikä se korjaantunut, kuin vasta lapsen kasvaessa. Tai ei ihan sama tilanne. Mies ei ahdistu tai mene paniikkiin, vaan uppiniskaisesti on sitä mieltä, että hän tekee näin ja sen pitää lapselle riittää / kelvata.
Iltasatua ap käytti esimerkkinä, että lapsi ei pidä isän tavasta lukea. No, isän iltasatuhetki voi olla jotain muuta kuin elävää lukemista. Isä voi vaikka soittaa jonkun äänikirjan, ja silitellä lasta. Tai järjestää lapsen pehmolelut nukkumaan lapsen kanssa. Jotain, mikä sopii niin isälle kuin lapselle. Oma iltarutiini siihen nukkumaanmenoon. Jos se vaan onnistuu.
Sitä en nyt tiedä, miksi mies sanoo, että lapsi ei suostu. Mies voisi kokeilla ihan vaan sanoa, jos lapsi jostain kieltäytyy, että "Minä päätän tämän, nyt mennään pesulle." Tai "Aikuinen päättää tämän. Nyt mennään kuuntelemaan kirjaa". Viisivuotiaalle voisi vielä toimiakin. Jos ei lapsella ole ylipäätäänkin ongelmaa siirtymätilanteissa.
Mies ja lapsi voisi kokeilla jotain kivaa yhteistä tekemistä ihan niiden pakollisten arkijuttujen ulkopuolella. Lapsi alkaa paremmin toimimaan sellaisen kanssa, joka lapsen kanssa jotain tekee, on jonkunlainen suhde. Pyöräretki? Hakevat jäätelöt kaupasta, kioskista? Retki leikkipuistoon? Kirjastoon? Metsään? Etsimään hienoja kiviä?
Onhan sellaisia miehiä toki. Mutta pointti on se että sellainen mies ei ole ihan normaali vaan jotain on jäänyt sellaisella miehellä kehittymättä. Ongelma ei siis ole se että hän on mies vaan että hänellä on on vakavia ongelmia vuorovaikutus- ja tunnetaidoissa. Ja yleensä ne näkyvät myös elämän muilla osa-alueilla, parisuhteessa ja työelämässäkin.
Ap:n mies on todennäköisesti ihan normaali. Asiat nyt on vain menneet vähän väärille urille alusta saakka. Mies pelkää, että tekee väärin ja nykyäänhän tämä on ihan validi pelko naistenkin keskuudessa. Ennen vanhaan lapset oli osa perhettä ja osallistuivat kykyjensä mukaan ja saivat asioita perheen varallisuuden mukaan. Kavereiden kanssa leikittiin ja kotona tehtiin hommia (ja leikittiin, kun hommat oli tehty). Nykyään lapsi on tabula rasa, johon istutetaan valtakunnassa kulloinkin voimassa olevaa pedagogiikkaa ihan urakalla ja jos äiti- tai isäparka eivät osaa aikatauluttaa, hoidattaa tarhassa, virikkeistää ja mitä vielä, niin ei kunnian kukko laula. Rutiinit on tärkeämpiä kuin jopa lapsi itse :(
AP:n mies kieltäytyy ottamasta vastaan mitään ulkopuolista apua, lukee sadut monitonisesti osan tekstistä yli hyppien eikä osaa kertoa lainkaan miksi lapsi milloinkin itkee. Lisäksi hän kieltäytyy yrittämästä uudestaan jos asiat eivät lapsen kanssa heti suju. Kuulostaako tuo sinusta todella ihan normaalilta?
Kuulostaa. Olen itse suurperheen äiti ja satujen lukeminen oli yhtä helevettiä. Minulta löytyy kyllä ymmärrystä ihmisiä kohtaan, jotka eivät halua lukeja satuja ja hyvänen aika, kieltäytyvät jopa yrittämästä uudelleen! Mitä kurittomuutta!
Lapsesi tuskin jäävät jatkuvasti ruokkimatta ja iltatoimet hoitamatta tai lapset jatkuvasti itkevät kanssasi ymmärtämättä edes syytä. Joten ei nyt puhuttu ihan samasta asiasta vaikka kuinka yrität tämän vitsiksi kääntää.
Ap:n lapsi ei ole jatkuvasti ruokkimatta, tiedät sen ihan hyvin. Enkä yritä kääntää tätä vitsiksi ollenkaan, mielestäni tämä on vakava asia. Pahimmillaan ap tulee siihen tulokseen, että hänen miehensä on kykenemätön isäksi, eikä mitään ole tehtävissä. Sitten seuraa ero ja lapsi kärsii. Jos se ero nyt otetaan iltasadun tai "iltatoimien" takia, niin se on todellinen tragedia. Sen rinnalla on pientä se, että isä ei uskaltanut tai osannut toimia pedagogisesti oikein taaperon kanssa.
AP:n mukaan on jos hän jättää miehen ja lapsen illaksi kahdestaan. Enkä edelleenkään ymmärrä mistä repäiset tuon että isä ei osaa toimia täysin pedagogisesti oikein kun jokainen tieto jonka olemme saaneet kertoo siitä että mies ei osaa toimia lapsen kanssa oikein mitenkään. Ei edes vähän sinnepäin. Eikä edes oikein yritä vaan heittää hanskat heti tiskiin.
En vain pysty näkemään, miten olisi lapsen edun mukaista menettää isänsä sen takia, ettei hän osaa hoitaa "iltatoimia". Useimpien kirjoittajien mielestä on ilmeisesti lapsellekin parempi, että hän menettää isänsä, kuin että jäisi iltasatu kuulematta tai pitäisi itse ottaa iltapalaa kaapista. Juuri kukaan ei halua nähdä, että äitikin voi olla osa ongelmaa tai jopa aiheuttanut sen. Enkä nyt sano, etteikö isässäkin olisi vikaa. Lapsi ei aikuisena kuitenkaan muista taaperoaikaansa vaan ihan muita asioita. Ap:n pitäisi nopeasti saada muutettua suhdettaan mieheensä niin, että hän tästä käsillä olevasta ongelmasta huolimatta voisi kunnioittaa tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna isän olla lapsen kanssa kahdestaan. Sinä voit mennä sillä aikaa vaikka kahville tai kirjastoon. Lakkaa kyttäämästä toisia, äläkä kontrolloi kaikkea. Joka tapauksessa jätä nämä lastensuojelujutut huomiotta!
Minähän annankin. Ja antaisin paljon paljon useammin kuin mitä mies suostuu. Enkä todellakaan halua kontrolloida vaan haluaisin että mies pärjäisi niin että en joudu miettimään koko asiaa koskaan. Ap
Sinun pitää nyt vain esittää luottavaista ja iloista. Miehesi on tottunut reagoimaan sinun huoleesi ja vaistoaa, ettet luota häneen, joten hän ei itsekään luota itseensä (lapsikin varmaan vaistoaa huolesi). Kun tulet takaisin reissuiltasi, niin esitä taas iloista, vaikka olisi sotkua ja mukula kiukuttelisi yms. Pikkuhiljaa miehesi alkaa luottamaan omaan kasvatustyyliinsä ja löytää yhteisen sävelen lapsen kanssa.
Tämä! Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Lapsi itkee hetken ja miestä ahdistaa? Jos et heti ole pelastamassa he pääsevät kyllä yhdessä sen yli. Tai suostuttele mies aloittamaan lapsen kanssa yhteinen harrastus. Mielellään sellainen, jossa mies on hyvä ja viihtyy sen parissa. Nyt olet aika syyttelevä vaan, että onpa surkea mies kun oikein ahdistuu...
Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Mies menee paniikkiin, kun ei pysty käsittelemään lapsen vaikeita tunteita, lapsi huutaa naama punaisena ja saa kokemuksen siitä, että hänen tunteensa ovat jotain häpeällistä ja kamalaa, mitä aikuinenkin pelkää. Lapsi voi oppia vetäytymään, mutta ei takuulla hallitsemaan tunteitaan tai ilmaisemaan niitä rakentavasti. Aikuisena voi sitten vetäytyä kaikista ristiriitatilanteista ja pelätä omaa lastaan.
Tunnekyvyttömiä konfliktinvälttelijöitä on Suomi täynnä, ja itse saman ongelman kanssa kamppailleena voin sanoa, että ratkaisu ei ole antaa kyvyttömän aikuisen harjoitella lapsen kanssa. Perheneuvola kuulostaa hyvältä paikalta aloittaa ongelmanratkaisu, ehkä myös isän terapia. On vaikea opettaa lapselle taitoja, joita ei itselläänkään ole.
Kuulostaa. Olen itse suurperheen äiti ja satujen lukeminen oli yhtä helevettiä. Minulta löytyy kyllä ymmärrystä ihmisiä kohtaan, jotka eivät halua lukeja satuja ja hyvänen aika, kieltäytyvät jopa yrittämästä uudelleen! Mitä kurittomuutta!