Mies ei pärjää lapsen kanssa

Tulee mieleen ex. Esim. kerrankin kun lähdin juhlimaan kaverin polttareita lapsen ollessa 3v, niin mies ei ollut saanut tätä hammaspesulle eikä nukkumaan. Oli sitten klo 22 laittanut Muumit lapselle pyörimään ja mennyt itse sänkyyn!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia

-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?

- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?

- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?

Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.

Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.

Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.

Ap

Mitä tarkoittaa "jättää hoitamatta"? Kävelee pois ja jättää lapsen oman onnensa nojaan? Vai ilmoittaa sinulle, ettei onnistu ja sinä riennät hoitamaan homman hänen puolestaan?

Jättää hoitamatta. Ja jos olen vaikka ulkona menoissani itse, niin kun palaan kotiin, niin vastassa on itkuinen väsynyt lapsi, joka ei ole syönyt juurikaan iltapalaa, iltapesut on hoitamatta, iltasadut lukematta jne. Ja ahdistunut mies, joka sanoo, että lapsi ei suostu mihinkään. Ap

Iltasadut lukematta? Ihan oikeasti nyt. Ottakoon lapsi itse jonkun jugurtin jääkaapista jos on nälkä.

No ihan oikeasti. Lapsi itse haluaa, että hänelle luetaan iltasatu. Mitä pahaa siinä on?

Ap

Eikö mies suostu lukemaan sitä vai eikö lapsi suostu kuuntelemaan?

Mies lukee lapsen mielestä väärin, eikä lapsi siinä ihan väärässä ole. Mies lukee jotenkin epäkiinnostuneella äänellä monotonisesti molottaen, jättää joka sivulta osan lukematta, jotta kirja loppuisi nopeammin jne. Ja lapsi sanoo, että ei halua isän lukevan vaan äidin pitää lukea. Ap

No niin eli tässä on ongelman ydin.

Olet aina suostunut tekemään kaiken miehen puolesta, jonka takia lapselle ei tietenkään enää kelpaa mikään muu. Parenting 101. Tästä syystä mies ei osaa ja lapsi ei halua. Sanot molemmille, että ei auta itku vaan nyt isä lukee, piste. Molemmille. Et mene pelastamaan miestä, etkä paapomaan lasta. Jos ei isän lukeminen kelpaa, olkoon ilman. Lapsi sanelee teillä nyt säännöt ja se ei ole hyvä juttu. Myös se, että itsekin ajattelet, että oivoi mies lukee "väärin" koska lukee monotonisesti ei ainakaan auta! Hän lukee omalla tavallaan ja se on ihan fine, kerrot sen myös sille lapselle, äläkä voivottele että oijoi kun isi ei osaa...

Mies ei suostu. Jos asiat ei heti onnistu lapsen kanssa niin mies ei suostu yrittämään. Minun on turha siinä alkaa miestä käskemään. Ap

Ap ei ole kertonut vielä kertaakaan että millainen on se miehen ja hänen välisensä suhde. Ymmärtääkö mies hänen tunteitaan ja onko puolisoiden välinen vuorovaikutus avointa ja helppoa? Eli siis kykeneekö mies noin yleisesti läheiseen vuorovaikutukseen muiden kanssa ja onko ongelmaa vain lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia

-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?

- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?

- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?

Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.

Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.

Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.

Ap

Mitä tarkoittaa "jättää hoitamatta"? Kävelee pois ja jättää lapsen oman onnensa nojaan? Vai ilmoittaa sinulle, ettei onnistu ja sinä riennät hoitamaan homman hänen puolestaan?

Jättää hoitamatta. Ja jos olen vaikka ulkona menoissani itse, niin kun palaan kotiin, niin vastassa on itkuinen väsynyt lapsi, joka ei ole syönyt juurikaan iltapalaa, iltapesut on hoitamatta, iltasadut lukematta jne. Ja ahdistunut mies, joka sanoo, että lapsi ei suostu mihinkään. Ap

Iltasadut lukematta? Ihan oikeasti nyt. Ottakoon lapsi itse jonkun jugurtin jääkaapista jos on nälkä.

No ihan oikeasti. Lapsi itse haluaa, että hänelle luetaan iltasatu. Mitä pahaa siinä on?

Ap

Eikö mies suostu lukemaan sitä vai eikö lapsi suostu kuuntelemaan?

Mies lukee lapsen mielestä väärin, eikä lapsi siinä ihan väärässä ole. Mies lukee jotenkin epäkiinnostuneella äänellä monotonisesti molottaen, jättää joka sivulta osan lukematta, jotta kirja loppuisi nopeammin jne. Ja lapsi sanoo, että ei halua isän lukevan vaan äidin pitää lukea. Ap

No sitten isä on kokonaan lukematta iltasatua jos lapselle kerran ei kelpaa. Mikä tässä on niin vaikeaa?

Se, että lapsi haluaa iltasadun ennen nukkumaan menoa. Ja minä haluan voisi joskus olla omissa iltamenoissa.

Ap

Aina ei voi saada kaikkea. Ehkä miehesi keksisi jonkun oman rituaalin lapsen kanssa, jos ei tykkää satuja lukea (ja kukapa tykkäisi).

Se sopisi minulle hyvin. Mutta en voi järjestää asiaa miehen puolesta, hänen pitäisi se itse saada jotenkin hoidettua. Ap

Hän saa hoidettua sen, kunhan saa itseluottamusta ja kokemusta. Ne "rituaalit" voi sitten olla jotain kummallista, eivätkä täytä nykyajan pedagogisia vaatimuksia, mutta sehän on vain hyvä asia. Kehu isää lapselle. Puhu hänestä positiivisesti ja kerro jotain, mitä isä osaa esim. tehdä, mikä on sinun mielestäsi hienoa. Lapsi tarvitsee jotain konkreettista, että voi kunnioittaa omaa isäänsä ja jotain, josta hän voisi kiinnostua itsekin. Nyt isä on vain "pedagogisesti rajoitteinen" reppana ja hulluimmat huutaa jo lastensuojelua apuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia

-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?

- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?

- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?

Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.

Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.

Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.

Ap

Mitä tarkoittaa "jättää hoitamatta"? Kävelee pois ja jättää lapsen oman onnensa nojaan? Vai ilmoittaa sinulle, ettei onnistu ja sinä riennät hoitamaan homman hänen puolestaan?

Jättää hoitamatta. Ja jos olen vaikka ulkona menoissani itse, niin kun palaan kotiin, niin vastassa on itkuinen väsynyt lapsi, joka ei ole syönyt juurikaan iltapalaa, iltapesut on hoitamatta, iltasadut lukematta jne. Ja ahdistunut mies, joka sanoo, että lapsi ei suostu mihinkään. Ap

Iltasadut lukematta? Ihan oikeasti nyt. Ottakoon lapsi itse jonkun jugurtin jääkaapista jos on nälkä.

No ihan oikeasti. Lapsi itse haluaa, että hänelle luetaan iltasatu. Mitä pahaa siinä on?

Ap

Eikö mies suostu lukemaan sitä vai eikö lapsi suostu kuuntelemaan?

Mies lukee lapsen mielestä väärin, eikä lapsi siinä ihan väärässä ole. Mies lukee jotenkin epäkiinnostuneella äänellä monotonisesti molottaen, jättää joka sivulta osan lukematta, jotta kirja loppuisi nopeammin jne. Ja lapsi sanoo, että ei halua isän lukevan vaan äidin pitää lukea. Ap

Onko miehesi ihan normaali? Vai eikä hän ymmärrä jos sanot hänelle että lue innostuneesti ja kaikki kirjan tekstit?

Aikuiset pääsääntöisesti eivät reagoi positiivisesti, kun heitä neuvotaan lukemaan "innostuneesti". Itse en lähtisi neuvomaan.

Jos ihminen ei ota vastaan mitään kritiikkiä tai neuvoja kun ongelma on tätä luokkaa kuin vanhemman sude lapseen niin se on jo itsessään ongelma.

Otatko itse vastaan "rakentavaa" kritiikkiä miehesi taholta? Muutat toki käyttäytymistäsi välittömästi, kuten hän haluaa.

Olen elämässäni joutunut lukemattomia kertoja toteamaan toimineeni väärin ja myös muuttanut toimintaani sen takia. Ei se helppoa ole tai tunnu mukavalta mutta jos kokee että kaikki kritiikki on joku henkilökohtainen loukkaus sinua kohtaan niin ihminen ei ikinä kehity.

Siinä ottaa vain aika ison vastuun, jos aina tietää, miten jonkun toisen pitää kehittyä. Erityisen vaarallista on kritisoida omaa puolisoaan lasten kasvatuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia

-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?

- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?

- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?

Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.

Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.

Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.

Ap

Mitä tarkoittaa "jättää hoitamatta"? Kävelee pois ja jättää lapsen oman onnensa nojaan? Vai ilmoittaa sinulle, ettei onnistu ja sinä riennät hoitamaan homman hänen puolestaan?

Jättää hoitamatta. Ja jos olen vaikka ulkona menoissani itse, niin kun palaan kotiin, niin vastassa on itkuinen väsynyt lapsi, joka ei ole syönyt juurikaan iltapalaa, iltapesut on hoitamatta, iltasadut lukematta jne. Ja ahdistunut mies, joka sanoo, että lapsi ei suostu mihinkään. Ap

Iltasadut lukematta? Ihan oikeasti nyt. Ottakoon lapsi itse jonkun jugurtin jääkaapista jos on nälkä.

No ihan oikeasti. Lapsi itse haluaa, että hänelle luetaan iltasatu. Mitä pahaa siinä on?

Ap

Eikö mies suostu lukemaan sitä vai eikö lapsi suostu kuuntelemaan?

Mies lukee lapsen mielestä väärin, eikä lapsi siinä ihan väärässä ole. Mies lukee jotenkin epäkiinnostuneella äänellä monotonisesti molottaen, jättää joka sivulta osan lukematta, jotta kirja loppuisi nopeammin jne. Ja lapsi sanoo, että ei halua isän lukevan vaan äidin pitää lukea. Ap

No niin eli tässä on ongelman ydin.

Olet aina suostunut tekemään kaiken miehen puolesta, jonka takia lapselle ei tietenkään enää kelpaa mikään muu. Parenting 101. Tästä syystä mies ei osaa ja lapsi ei halua. Sanot molemmille, että ei auta itku vaan nyt isä lukee, piste. Molemmille. Et mene pelastamaan miestä, etkä paapomaan lasta. Jos ei isän lukeminen kelpaa, olkoon ilman. Lapsi sanelee teillä nyt säännöt ja se ei ole hyvä juttu. Myös se, että itsekin ajattelet, että oivoi mies lukee "väärin" koska lukee monotonisesti ei ainakaan auta! Hän lukee omalla tavallaan ja se on ihan fine, kerrot sen myös sille lapselle, äläkä voivottele että oijoi kun isi ei osaa...

Mies ei suostu. Jos asiat ei heti onnistu lapsen kanssa niin mies ei suostu yrittämään. Minun on turha siinä alkaa miestä käskemään. Ap

Toimiiko mies yhtä lyhytjänteisesti kaikessa muussakin elämässä vai onko kyse vain lapsesta? Jos kyse on vain lapsesta niin kyse on miehen valinnasta että hän ei lapsen kanssa jaksa nähdä yhtään vaivaa vaan kaiken pitäisi onnistua heti.

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen ex. Esim. kerrankin kun lähdin juhlimaan kaverin polttareita lapsen ollessa 3v, niin mies ei ollut saanut tätä hammaspesulle eikä nukkumaan. Oli sitten klo 22 laittanut Muumit lapselle pyörimään ja mennyt itse sänkyyn!

Herranjumala! Ei kai?! Ei ihme, että on ex!!!

Vierailija kirjoitti:

Ap ei ole kertonut vielä kertaakaan että millainen on se miehen ja hänen välisensä suhde. Ymmärtääkö mies hänen tunteitaan ja onko puolisoiden välinen vuorovaikutus avointa ja helppoa? Eli siis kykeneekö mies noin yleisesti läheiseen vuorovaikutukseen muiden kanssa ja onko ongelmaa vain lapsen kanssa.

Ap ei ole myöskään kertonut, kunnioittaako hän miestään ja arvostaako tätä aviomiehenä ja ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia

-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?

- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?

- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?

Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.

Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.

Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.

Ap

Mitä tarkoittaa "jättää hoitamatta"? Kävelee pois ja jättää lapsen oman onnensa nojaan? Vai ilmoittaa sinulle, ettei onnistu ja sinä riennät hoitamaan homman hänen puolestaan?

Jättää hoitamatta. Ja jos olen vaikka ulkona menoissani itse, niin kun palaan kotiin, niin vastassa on itkuinen väsynyt lapsi, joka ei ole syönyt juurikaan iltapalaa, iltapesut on hoitamatta, iltasadut lukematta jne. Ja ahdistunut mies, joka sanoo, että lapsi ei suostu mihinkään. Ap

Iltasadut lukematta? Ihan oikeasti nyt. Ottakoon lapsi itse jonkun jugurtin jääkaapista jos on nälkä.

No ihan oikeasti. Lapsi itse haluaa, että hänelle luetaan iltasatu. Mitä pahaa siinä on?

Ap

Eikö mies suostu lukemaan sitä vai eikö lapsi suostu kuuntelemaan?

Mies lukee lapsen mielestä väärin, eikä lapsi siinä ihan väärässä ole. Mies lukee jotenkin epäkiinnostuneella äänellä monotonisesti molottaen, jättää joka sivulta osan lukematta, jotta kirja loppuisi nopeammin jne. Ja lapsi sanoo, että ei halua isän lukevan vaan äidin pitää lukea. Ap

Onko miehesi ihan normaali? Vai eikä hän ymmärrä jos sanot hänelle että lue innostuneesti ja kaikki kirjan tekstit?

Aikuiset pääsääntöisesti eivät reagoi positiivisesti, kun heitä neuvotaan lukemaan "innostuneesti". Itse en lähtisi neuvomaan.

Jos ihminen ei ota vastaan mitään kritiikkiä tai neuvoja kun ongelma on tätä luokkaa kuin vanhemman sude lapseen niin se on jo itsessään ongelma.

Otatko itse vastaan "rakentavaa" kritiikkiä miehesi taholta? Muutat toki käyttäytymistäsi välittömästi, kuten hän haluaa.

Olen elämässäni joutunut lukemattomia kertoja toteamaan toimineeni väärin ja myös muuttanut toimintaani sen takia. Ei se helppoa ole tai tunnu mukavalta mutta jos kokee että kaikki kritiikki on joku henkilökohtainen loukkaus sinua kohtaan niin ihminen ei ikinä kehity.

Siinä ottaa vain aika ison vastuun, jos aina tietää, miten jonkun toisen pitää kehittyä. Erityisen vaarallista on kritisoida omaa puolisoaan lasten kasvatuksessa.

Ei se sen vaarallisempaa ole kuin muissakaan asioissa. Tärkeintä on että ei mene siihen asenteella "sinä olet typerä kun teet noin" vaan rakentavasti kertoen että "huomaatko että kun toimit noin niin siitä seuraa usein että".

Ihme syyllistämistä ap:ta kohtaan. Kyllä tuollaisia miehiä on. Sellaisia, jotka vain jättää hoitamatta. Joilta puuttuu joku perustavanlaatuinen taju siitä, miten avuton pieni lapsi lopultakin on. Miten paljon on aikuisella vastuuta. 

Niitä miehiä on, joille ei voi lasta "heittää", koska ne EI OTA KOPPIA. 

Samantapaisesta on kokemusta. Meillä tosin oli erityislapsi joten ehkä? ymmärrettävää, ettei mies vaan tajunnut, kun ei toimi kuin normilapsi, mutta ajan kanssa sekin helpotti. Löytyi yhteinen harrastus josta molemmat pitää. Ja kun lapsi kasvaa, se tarvitsee paljon vähemmän varsinaista hoitoa ja huolenpitoa. Isompi lapsi toimii paremmin puheella. 

Minulla ei oikeastaan ole neuvoja, sillä me oltiin samassa tilanteessa eikä se korjaantunut, kuin vasta lapsen kasvaessa. Tai ei ihan sama tilanne. Mies ei ahdistu tai mene paniikkiin, vaan uppiniskaisesti on sitä mieltä, että hän tekee näin ja sen pitää lapselle riittää / kelvata. 

Iltasatua ap käytti esimerkkinä, että lapsi ei pidä isän tavasta lukea. No, isän iltasatuhetki voi olla jotain muuta kuin elävää lukemista. Isä voi vaikka soittaa jonkun äänikirjan, ja silitellä lasta. Tai järjestää lapsen pehmolelut nukkumaan lapsen kanssa. Jotain, mikä sopii niin isälle kuin lapselle. Oma iltarutiini siihen nukkumaanmenoon. Jos se vaan onnistuu. 

Sitä en nyt tiedä, miksi mies sanoo, että lapsi ei suostu. Mies voisi kokeilla ihan vaan sanoa, jos lapsi jostain kieltäytyy, että "Minä päätän tämän, nyt mennään pesulle."  Tai "Aikuinen päättää tämän. Nyt mennään kuuntelemaan kirjaa". Viisivuotiaalle voisi vielä toimiakin. Jos ei lapsella ole ylipäätäänkin ongelmaa siirtymätilanteissa. 

Mies ja lapsi voisi kokeilla jotain kivaa yhteistä tekemistä ihan niiden pakollisten arkijuttujen ulkopuolella. Lapsi alkaa paremmin toimimaan sellaisen kanssa, joka lapsen kanssa jotain tekee, on jonkunlainen suhde. Pyöräretki? Hakevat jäätelöt kaupasta, kioskista? Retki leikkipuistoon? Kirjastoon? Metsään? Etsimään hienoja kiviä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia

-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?

- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?

- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?

Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.

Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.

Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.

Ap

Mitä tarkoittaa "jättää hoitamatta"? Kävelee pois ja jättää lapsen oman onnensa nojaan? Vai ilmoittaa sinulle, ettei onnistu ja sinä riennät hoitamaan homman hänen puolestaan?

Jättää hoitamatta. Ja jos olen vaikka ulkona menoissani itse, niin kun palaan kotiin, niin vastassa on itkuinen väsynyt lapsi, joka ei ole syönyt juurikaan iltapalaa, iltapesut on hoitamatta, iltasadut lukematta jne. Ja ahdistunut mies, joka sanoo, että lapsi ei suostu mihinkään. Ap

Iltasadut lukematta? Ihan oikeasti nyt. Ottakoon lapsi itse jonkun jugurtin jääkaapista jos on nälkä.

No ihan oikeasti. Lapsi itse haluaa, että hänelle luetaan iltasatu. Mitä pahaa siinä on?

Ap

Eikö mies suostu lukemaan sitä vai eikö lapsi suostu kuuntelemaan?

Mies lukee lapsen mielestä väärin, eikä lapsi siinä ihan väärässä ole. Mies lukee jotenkin epäkiinnostuneella äänellä monotonisesti molottaen, jättää joka sivulta osan lukematta, jotta kirja loppuisi nopeammin jne. Ja lapsi sanoo, että ei halua isän lukevan vaan äidin pitää lukea. Ap

Onko miehesi ihan normaali? Vai eikä hän ymmärrä jos sanot hänelle että lue innostuneesti ja kaikki kirjan tekstit?

Aikuiset pääsääntöisesti eivät reagoi positiivisesti, kun heitä neuvotaan lukemaan "innostuneesti". Itse en lähtisi neuvomaan.

Jos ihminen ei ota vastaan mitään kritiikkiä tai neuvoja kun ongelma on tätä luokkaa kuin vanhemman sude lapseen niin se on jo itsessään ongelma.

Otatko itse vastaan "rakentavaa" kritiikkiä miehesi taholta? Muutat toki käyttäytymistäsi välittömästi, kuten hän haluaa.

Olen elämässäni joutunut lukemattomia kertoja toteamaan toimineeni väärin ja myös muuttanut toimintaani sen takia. Ei se helppoa ole tai tunnu mukavalta mutta jos kokee että kaikki kritiikki on joku henkilökohtainen loukkaus sinua kohtaan niin ihminen ei ikinä kehity.

Siinä ottaa vain aika ison vastuun, jos aina tietää, miten jonkun toisen pitää kehittyä. Erityisen vaarallista on kritisoida omaa puolisoaan lasten kasvatuksessa.

Ei se sen vaarallisempaa ole kuin muissakaan asioissa. Tärkeintä on että ei mene siihen asenteella "sinä olet typerä kun teet noin" vaan rakentavasti kertoen että "huomaatko että kun toimit noin niin siitä seuraa usein että".

Naiset vilpittömästi ilmeisesti uskovat, että tuollaisella tarhantäti-asenteella voi kritisoida puolisoaan lastenkasvatusasioissa ja puolison pitää vain ottaa "rakentava" kritiikki hymyssä suin vastaan ja korjata käytöstään oikeanlaiseksi (=sellaiseksi kuin äiti haluaa).

Kunhan esittää niin pääsee vähemmällä

Vierailija kirjoitti:

Ihme syyllistämistä ap:ta kohtaan. Kyllä tuollaisia miehiä on. Sellaisia, jotka vain jättää hoitamatta. Joilta puuttuu joku perustavanlaatuinen taju siitä, miten avuton pieni lapsi lopultakin on. Miten paljon on aikuisella vastuuta. 

Niitä miehiä on, joille ei voi lasta "heittää", koska ne EI OTA KOPPIA. 

Samantapaisesta on kokemusta. Meillä tosin oli erityislapsi joten ehkä? ymmärrettävää, ettei mies vaan tajunnut, kun ei toimi kuin normilapsi, mutta ajan kanssa sekin helpotti. Löytyi yhteinen harrastus josta molemmat pitää. Ja kun lapsi kasvaa, se tarvitsee paljon vähemmän varsinaista hoitoa ja huolenpitoa. Isompi lapsi toimii paremmin puheella. 

Minulla ei oikeastaan ole neuvoja, sillä me oltiin samassa tilanteessa eikä se korjaantunut, kuin vasta lapsen kasvaessa. Tai ei ihan sama tilanne. Mies ei ahdistu tai mene paniikkiin, vaan uppiniskaisesti on sitä mieltä, että hän tekee näin ja sen pitää lapselle riittää / kelvata. 

Iltasatua ap käytti esimerkkinä, että lapsi ei pidä isän tavasta lukea. No, isän iltasatuhetki voi olla jotain muuta kuin elävää lukemista. Isä voi vaikka soittaa jonkun äänikirjan, ja silitellä lasta. Tai järjestää lapsen pehmolelut nukkumaan lapsen kanssa. Jotain, mikä sopii niin isälle kuin lapselle. Oma iltarutiini siihen nukkumaanmenoon. Jos se vaan onnistuu. 

Sitä en nyt tiedä, miksi mies sanoo, että lapsi ei suostu. Mies voisi kokeilla ihan vaan sanoa, jos lapsi jostain kieltäytyy, että "Minä päätän tämän, nyt mennään pesulle."  Tai "Aikuinen päättää tämän. Nyt mennään kuuntelemaan kirjaa". Viisivuotiaalle voisi vielä toimiakin. Jos ei lapsella ole ylipäätäänkin ongelmaa siirtymätilanteissa. 

Mies ja lapsi voisi kokeilla jotain kivaa yhteistä tekemistä ihan niiden pakollisten arkijuttujen ulkopuolella. Lapsi alkaa paremmin toimimaan sellaisen kanssa, joka lapsen kanssa jotain tekee, on jonkunlainen suhde. Pyöräretki? Hakevat jäätelöt kaupasta, kioskista? Retki leikkipuistoon? Kirjastoon? Metsään? Etsimään hienoja kiviä? 

Onhan sellaisia miehiä toki. Mutta pointti on se että sellainen mies ei ole ihan normaali vaan jotain on jäänyt sellaisella miehellä kehittymättä. Ongelma ei siis ole se että hän on mies vaan että hänellä on on vakavia ongelmia vuorovaikutus- ja tunnetaidoissa. Ja yleensä ne näkyvät myös elämän muilla osa-alueilla, parisuhteessa ja työelämässäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia

-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?

- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?

- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?

Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.

Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.

Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.

Ap

Mitä tarkoittaa "jättää hoitamatta"? Kävelee pois ja jättää lapsen oman onnensa nojaan? Vai ilmoittaa sinulle, ettei onnistu ja sinä riennät hoitamaan homman hänen puolestaan?

Jättää hoitamatta. Ja jos olen vaikka ulkona menoissani itse, niin kun palaan kotiin, niin vastassa on itkuinen väsynyt lapsi, joka ei ole syönyt juurikaan iltapalaa, iltapesut on hoitamatta, iltasadut lukematta jne. Ja ahdistunut mies, joka sanoo, että lapsi ei suostu mihinkään. Ap

Iltasadut lukematta? Ihan oikeasti nyt. Ottakoon lapsi itse jonkun jugurtin jääkaapista jos on nälkä.

No ihan oikeasti. Lapsi itse haluaa, että hänelle luetaan iltasatu. Mitä pahaa siinä on?

Ap

Eikö mies suostu lukemaan sitä vai eikö lapsi suostu kuuntelemaan?

Mies lukee lapsen mielestä väärin, eikä lapsi siinä ihan väärässä ole. Mies lukee jotenkin epäkiinnostuneella äänellä monotonisesti molottaen, jättää joka sivulta osan lukematta, jotta kirja loppuisi nopeammin jne. Ja lapsi sanoo, että ei halua isän lukevan vaan äidin pitää lukea. Ap

Onko miehesi ihan normaali? Vai eikä hän ymmärrä jos sanot hänelle että lue innostuneesti ja kaikki kirjan tekstit?

Aikuiset pääsääntöisesti eivät reagoi positiivisesti, kun heitä neuvotaan lukemaan "innostuneesti". Itse en lähtisi neuvomaan.

Jos ihminen ei ota vastaan mitään kritiikkiä tai neuvoja kun ongelma on tätä luokkaa kuin vanhemman sude lapseen niin se on jo itsessään ongelma.

Otatko itse vastaan "rakentavaa" kritiikkiä miehesi taholta? Muutat toki käyttäytymistäsi välittömästi, kuten hän haluaa.

Olen elämässäni joutunut lukemattomia kertoja toteamaan toimineeni väärin ja myös muuttanut toimintaani sen takia. Ei se helppoa ole tai tunnu mukavalta mutta jos kokee että kaikki kritiikki on joku henkilökohtainen loukkaus sinua kohtaan niin ihminen ei ikinä kehity.

Siinä ottaa vain aika ison vastuun, jos aina tietää, miten jonkun toisen pitää kehittyä. Erityisen vaarallista on kritisoida omaa puolisoaan lasten kasvatuksessa.

Ei se sen vaarallisempaa ole kuin muissakaan asioissa. Tärkeintä on että ei mene siihen asenteella "sinä olet typerä kun teet noin" vaan rakentavasti kertoen että "huomaatko että kun toimit noin niin siitä seuraa usein että".

Naiset vilpittömästi ilmeisesti uskovat, että tuollaisella tarhantäti-asenteella voi kritisoida puolisoaan lastenkasvatusasioissa ja puolison pitää vain ottaa "rakentava" kritiikki hymyssä suin vastaan ja korjata käytöstään oikeanlaiseksi (=sellaiseksi kuin äiti haluaa).

Minusta sinulla on nyt se ongelma kritiikin ottamisessa vastaan. 

Tietenkään ei pidä ottaa vastaan "hymyssä suin" mutta ajatuksena on saada se toinen ihan oikeasti ajattelemaan miltä joku asia toisesta tuntuu ja saada se "lamppu syttymään" että tosiaan tekemällä toisin se lopputulos voi myös olla parempi.

Enkä muuten puhunut siitä että tehdään kuten äiti haluaa. Itsekin olen äitinä saanut "valaistumisen" useaan kertaan kun mieheni on avannut silmäni siinä miten itse tein jotkut asiat niin että niistä seurasi aina ongelmia lasten kanssa tai pahaa mieltä. Eikä se ollut ihan helppo sulattaa mutta olen kiitollinen että hän osasi ne minulle oikealla tavalla selittää.

Jätä se lapsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme syyllistämistä ap:ta kohtaan. Kyllä tuollaisia miehiä on. Sellaisia, jotka vain jättää hoitamatta. Joilta puuttuu joku perustavanlaatuinen taju siitä, miten avuton pieni lapsi lopultakin on. Miten paljon on aikuisella vastuuta. 

Niitä miehiä on, joille ei voi lasta "heittää", koska ne EI OTA KOPPIA. 

Samantapaisesta on kokemusta. Meillä tosin oli erityislapsi joten ehkä? ymmärrettävää, ettei mies vaan tajunnut, kun ei toimi kuin normilapsi, mutta ajan kanssa sekin helpotti. Löytyi yhteinen harrastus josta molemmat pitää. Ja kun lapsi kasvaa, se tarvitsee paljon vähemmän varsinaista hoitoa ja huolenpitoa. Isompi lapsi toimii paremmin puheella. 

Minulla ei oikeastaan ole neuvoja, sillä me oltiin samassa tilanteessa eikä se korjaantunut, kuin vasta lapsen kasvaessa. Tai ei ihan sama tilanne. Mies ei ahdistu tai mene paniikkiin, vaan uppiniskaisesti on sitä mieltä, että hän tekee näin ja sen pitää lapselle riittää / kelvata. 

Iltasatua ap käytti esimerkkinä, että lapsi ei pidä isän tavasta lukea. No, isän iltasatuhetki voi olla jotain muuta kuin elävää lukemista. Isä voi vaikka soittaa jonkun äänikirjan, ja silitellä lasta. Tai järjestää lapsen pehmolelut nukkumaan lapsen kanssa. Jotain, mikä sopii niin isälle kuin lapselle. Oma iltarutiini siihen nukkumaanmenoon. Jos se vaan onnistuu. 

Sitä en nyt tiedä, miksi mies sanoo, että lapsi ei suostu. Mies voisi kokeilla ihan vaan sanoa, jos lapsi jostain kieltäytyy, että "Minä päätän tämän, nyt mennään pesulle."  Tai "Aikuinen päättää tämän. Nyt mennään kuuntelemaan kirjaa". Viisivuotiaalle voisi vielä toimiakin. Jos ei lapsella ole ylipäätäänkin ongelmaa siirtymätilanteissa. 

Mies ja lapsi voisi kokeilla jotain kivaa yhteistä tekemistä ihan niiden pakollisten arkijuttujen ulkopuolella. Lapsi alkaa paremmin toimimaan sellaisen kanssa, joka lapsen kanssa jotain tekee, on jonkunlainen suhde. Pyöräretki? Hakevat jäätelöt kaupasta, kioskista? Retki leikkipuistoon? Kirjastoon? Metsään? Etsimään hienoja kiviä? 

Onhan sellaisia miehiä toki. Mutta pointti on se että sellainen mies ei ole ihan normaali vaan jotain on jäänyt sellaisella miehellä kehittymättä. Ongelma ei siis ole se että hän on mies vaan että hänellä on on vakavia ongelmia vuorovaikutus- ja tunnetaidoissa. Ja yleensä ne näkyvät myös elämän muilla osa-alueilla, parisuhteessa ja työelämässäkin.

Ap:n mies on todennäköisesti ihan normaali. Asiat nyt on vain menneet vähän väärille urille alusta saakka. Mies pelkää, että tekee väärin ja nykyäänhän tämä on ihan validi pelko naistenkin keskuudessa. Ennen vanhaan lapset oli osa perhettä ja osallistuivat kykyjensä mukaan ja saivat asioita perheen varallisuuden mukaan. Kavereiden kanssa leikittiin ja kotona tehtiin hommia (ja leikittiin, kun hommat oli tehty). Nykyään lapsi on tabula rasa, johon istutetaan valtakunnassa kulloinkin voimassa olevaa pedagogiikkaa ihan urakalla ja jos äiti- tai isäparka eivät osaa aikatauluttaa, hoidattaa tarhassa, virikkeistää ja mitä vielä, niin ei kunnian kukko laula. Rutiinit on tärkeämpiä kuin jopa lapsi itse :(

Mistä kertoo se että AP ei suostu kommentoimaan miehen luonnetta ja vuorovaikutustaitoja minkään muun asian suhteen kuin vain lapsen?

Vierailija kirjoitti:

Mistä kertoo se että AP ei suostu kommentoimaan miehen luonnetta ja vuorovaikutustaitoja minkään muun asian suhteen kuin vain lapsen?

Siitä, että en mielelläni kirjoita tänne niin henkilökohtaisia asioita. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme syyllistämistä ap:ta kohtaan. Kyllä tuollaisia miehiä on. Sellaisia, jotka vain jättää hoitamatta. Joilta puuttuu joku perustavanlaatuinen taju siitä, miten avuton pieni lapsi lopultakin on. Miten paljon on aikuisella vastuuta. 

Niitä miehiä on, joille ei voi lasta "heittää", koska ne EI OTA KOPPIA. 

Samantapaisesta on kokemusta. Meillä tosin oli erityislapsi joten ehkä? ymmärrettävää, ettei mies vaan tajunnut, kun ei toimi kuin normilapsi, mutta ajan kanssa sekin helpotti. Löytyi yhteinen harrastus josta molemmat pitää. Ja kun lapsi kasvaa, se tarvitsee paljon vähemmän varsinaista hoitoa ja huolenpitoa. Isompi lapsi toimii paremmin puheella. 

Minulla ei oikeastaan ole neuvoja, sillä me oltiin samassa tilanteessa eikä se korjaantunut, kuin vasta lapsen kasvaessa. Tai ei ihan sama tilanne. Mies ei ahdistu tai mene paniikkiin, vaan uppiniskaisesti on sitä mieltä, että hän tekee näin ja sen pitää lapselle riittää / kelvata. 

Iltasatua ap käytti esimerkkinä, että lapsi ei pidä isän tavasta lukea. No, isän iltasatuhetki voi olla jotain muuta kuin elävää lukemista. Isä voi vaikka soittaa jonkun äänikirjan, ja silitellä lasta. Tai järjestää lapsen pehmolelut nukkumaan lapsen kanssa. Jotain, mikä sopii niin isälle kuin lapselle. Oma iltarutiini siihen nukkumaanmenoon. Jos se vaan onnistuu. 

Sitä en nyt tiedä, miksi mies sanoo, että lapsi ei suostu. Mies voisi kokeilla ihan vaan sanoa, jos lapsi jostain kieltäytyy, että "Minä päätän tämän, nyt mennään pesulle."  Tai "Aikuinen päättää tämän. Nyt mennään kuuntelemaan kirjaa". Viisivuotiaalle voisi vielä toimiakin. Jos ei lapsella ole ylipäätäänkin ongelmaa siirtymätilanteissa. 

Mies ja lapsi voisi kokeilla jotain kivaa yhteistä tekemistä ihan niiden pakollisten arkijuttujen ulkopuolella. Lapsi alkaa paremmin toimimaan sellaisen kanssa, joka lapsen kanssa jotain tekee, on jonkunlainen suhde. Pyöräretki? Hakevat jäätelöt kaupasta, kioskista? Retki leikkipuistoon? Kirjastoon? Metsään? Etsimään hienoja kiviä? 

Onhan sellaisia miehiä toki. Mutta pointti on se että sellainen mies ei ole ihan normaali vaan jotain on jäänyt sellaisella miehellä kehittymättä. Ongelma ei siis ole se että hän on mies vaan että hänellä on on vakavia ongelmia vuorovaikutus- ja tunnetaidoissa. Ja yleensä ne näkyvät myös elämän muilla osa-alueilla, parisuhteessa ja työelämässäkin.

Ap:n mies on todennäköisesti ihan normaali. Asiat nyt on vain menneet vähän väärille urille alusta saakka. Mies pelkää, että tekee väärin ja nykyäänhän tämä on ihan validi pelko naistenkin keskuudessa. Ennen vanhaan lapset oli osa perhettä ja osallistuivat kykyjensä mukaan ja saivat asioita perheen varallisuuden mukaan. Kavereiden kanssa leikittiin ja kotona tehtiin hommia (ja leikittiin, kun hommat oli tehty). Nykyään lapsi on tabula rasa, johon istutetaan valtakunnassa kulloinkin voimassa olevaa pedagogiikkaa ihan urakalla ja jos äiti- tai isäparka eivät osaa aikatauluttaa, hoidattaa tarhassa, virikkeistää ja mitä vielä, niin ei kunnian kukko laula. Rutiinit on tärkeämpiä kuin jopa lapsi itse :(

AP:n mies kieltäytyy ottamasta vastaan mitään ulkopuolista apua, lukee sadut monitonisesti osan tekstistä yli hyppien eikä osaa kertoa lainkaan miksi lapsi milloinkin itkee. Lisäksi hän kieltäytyy yrittämästä uudestaan jos asiat eivät lapsen kanssa heti suju. Kuulostaako tuo sinusta todella ihan normaalilta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä kertoo se että AP ei suostu kommentoimaan miehen luonnetta ja vuorovaikutustaitoja minkään muun asian suhteen kuin vain lapsen?

Siitä, että en mielelläni kirjoita tänne niin henkilökohtaisia asioita. Ap

Vaikka ne olisivat asian kannalta hyvin oleellisia? Miten me voimme mitenkään arvioida onko miehellä laajempiakin ongelmia jos et lankaan kerro miten mies on muiden läheisten kanssa?