Lue keskustelun säännöt.
Mies ei pärjää lapsen kanssa
08.06.2022 |
Lapsi on jo viisi, eli aika kauan tässä on jo harjoiteltu. En tiedä mitä tehdä. Mies ei pärjää lapsen kanssa, siis oman lapsensa. Tai pärjää silloin, kun lapsi on erittäin hyvällä tuulella ja pirteä. Mutta jos on vähänkin väsynyt tai vastahankaan jossain asiassa (kuten lapset monesti ovat), niin mies ei selviä. Ei saa tilanteita hoidettua, ei saa houkuteltua lasta toimimaan/tekemään asioita, ja mies ahdistui ja menee paniikkiin, lopulta lapsikin vain itkee. En uskalla enää jättää lasta miehen kanssa, kun mies ei vain pärjää. Mikä ihme tähän neuvoksi. Miehen mielestä lapsi on hankala, minun mielestä ihan tavallinen lapsi, jonka saa helposti kannustettua väsyneenäkin tekemään asioita, jos yhtään viitsii yrittää.
Kommentit (258)
Lapsen terveys, liikunta, ruokavalio ja uni kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia
-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?
- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?
- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.
Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.
Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.
Ap
Mitä tarkoittaa "jättää hoitamatta"? Kävelee pois ja jättää lapsen oman onnensa nojaan? Vai ilmoittaa sinulle, ettei onnistu ja sinä riennät hoitamaan homman hänen puolestaan?
Jättää hoitamatta. Ja jos olen vaikka ulkona menoissani itse, niin kun palaan kotiin, niin vastassa on itkuinen väsynyt lapsi, joka ei ole syönyt juurikaan iltapalaa, iltapesut on hoitamatta, iltasadut lukematta jne. Ja ahdistunut mies, joka sanoo, että lapsi ei suostu mihinkään. Ap
Iltasadut lukematta? Ihan oikeasti nyt. Ottakoon lapsi itse jonkun jugurtin jääkaapista jos on nälkä.
No ihan oikeasti. Lapsi itse haluaa, että hänelle luetaan iltasatu. Mitä pahaa siinä on?
ApEikö mies suostu lukemaan sitä vai eikö lapsi suostu kuuntelemaan?
Mies lukee lapsen mielestä väärin, eikä lapsi siinä ihan väärässä ole. Mies lukee jotenkin epäkiinnostuneella äänellä monotonisesti molottaen, jättää joka sivulta osan lukematta, jotta kirja loppuisi nopeammin jne. Ja lapsi sanoo, että ei halua isän lukevan vaan äidin pitää lukea. Ap
Sitten sanot, että et ehdi nyt, heippa. Tuo ei oikeasti ole ongelma, vaan kiukuttelua. Sitä paitsi satukasetit ovat hyviä myös. Ja ei, lapsen kehitys ei vaarannu, jos hän kuuntelee satukasettia.
Kyllä minun puolesta saa satukasettia kuunnella, lapsi ei itse vain halua. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia
-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?
- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?
- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.
Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.
Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.
Ap
Mitä tarkoittaa "jättää hoitamatta"? Kävelee pois ja jättää lapsen oman onnensa nojaan? Vai ilmoittaa sinulle, ettei onnistu ja sinä riennät hoitamaan homman hänen puolestaan?
Jättää hoitamatta. Ja jos olen vaikka ulkona menoissani itse, niin kun palaan kotiin, niin vastassa on itkuinen väsynyt lapsi, joka ei ole syönyt juurikaan iltapalaa, iltapesut on hoitamatta, iltasadut lukematta jne. Ja ahdistunut mies, joka sanoo, että lapsi ei suostu mihinkään. Ap
Iltasadut lukematta? Ihan oikeasti nyt. Ottakoon lapsi itse jonkun jugurtin jääkaapista jos on nälkä.
No ihan oikeasti. Lapsi itse haluaa, että hänelle luetaan iltasatu. Mitä pahaa siinä on?
ApEikö mies suostu lukemaan sitä vai eikö lapsi suostu kuuntelemaan?
Mies lukee lapsen mielestä väärin, eikä lapsi siinä ihan väärässä ole. Mies lukee jotenkin epäkiinnostuneella äänellä monotonisesti molottaen, jättää joka sivulta osan lukematta, jotta kirja loppuisi nopeammin jne. Ja lapsi sanoo, että ei halua isän lukevan vaan äidin pitää lukea. Ap
Onko miehesi ihan normaali? Vai eikä hän ymmärrä jos sanot hänelle että lue innostuneesti ja kaikki kirjan tekstit?
Aikuiset pääsääntöisesti eivät reagoi positiivisesti, kun heitä neuvotaan lukemaan "innostuneesti". Itse en lähtisi neuvomaan.
Jos ihminen ei ota vastaan mitään kritiikkiä tai neuvoja kun ongelma on tätä luokkaa kuin vanhemman sude lapseen niin se on jo itsessään ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia
-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?
- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?
- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.
Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.
Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.
Ap
Mitä ihmettä? Mies jättää asian hoitamatta?! Jos tilanne tosiaan on sellainen, että mies vaan jättää p*skat vaippaan ja ruoan syöttämättä ja lähtee pois, niin ymmärrän ettet voi luottaa... Tuossa on kyllä oikeasti jo kohta sen parjatun lasun paikka😅
Joo no lapsi on jo viisi, eli osaa käydä vessassa itse ja syödä itse, jos joku vain laittaa pöytään sen ruoan. Mutta jos asiat menee itkuksi jo ennen ruokaa, niin ei syöminenkään kunnolla onnistu. Ap
Mikä sitä lasta sitten itkettää?
Mistä minä tiedän? En ole silloin kotona.
ApEt ole mieheltä tai lapselta kysynyt?
Mies sanoo ettei tiedä miksi lapsi itkee. Lapsi sanoo että tuli paha mieli.
ApNyt pitää ihan kysyä että onko miehesi vuorovaikutustaidot ihan normaalit noin muuten vai onko jotain autismin tms. piirteitä? Miten teidän kahden välinen vuorovaikutus ja toisen tunteiden ymmärtäminen toimii?
Ei pidä.
-eri
Voi, mikä ketju taas. Ei kai se ole toisen vanhemman vika, jos toinen ei osaa kohdata lasta riittävän hyvin. Ei kirjaudu ongelma ei Ap:tä kritisoimalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia
-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?
- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?
- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.
Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.
Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.
Ap
Mitä ihmettä? Mies jättää asian hoitamatta?! Jos tilanne tosiaan on sellainen, että mies vaan jättää p*skat vaippaan ja ruoan syöttämättä ja lähtee pois, niin ymmärrän ettet voi luottaa... Tuossa on kyllä oikeasti jo kohta sen parjatun lasun paikka😅
Joo no lapsi on jo viisi, eli osaa käydä vessassa itse ja syödä itse, jos joku vain laittaa pöytään sen ruoan. Mutta jos asiat menee itkuksi jo ennen ruokaa, niin ei syöminenkään kunnolla onnistu. Ap
Mikä sitä lasta sitten itkettää?
Mistä minä tiedän? En ole silloin kotona.
ApEt ole mieheltä tai lapselta kysynyt?
Mies sanoo ettei tiedä miksi lapsi itkee. Lapsi sanoo että tuli paha mieli.
ApJa sitten jatkokysymys lapselle että mistä tuli paha mieli,
Ei lapsi jälkikäteen sitä osaa sanoa. Tai sanoo jotain, mikä minusta ei oikein voi olla pahan mielen syy. Ap
Minusta on kummallista jos viisivuotias ei osaa koskaan kertoa pahan mielensä syytä tai sanoo syiksi jotain ihan hassua. Tai että sitä ei saisi vähän kyselemällä ja johdattelemalla koskaan selville. Ymmärtäisin tämän jonkun kaksi tai kolme vuotiaan kanssa mutta viisivuotias osaa kyllä normaalisti jo sanoittaa tunteitaan jonkin verran.
Saatiinhan me "sanoittajakin" ketjuun, huoh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia
-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?
- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?
- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.
Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.
Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.
Ap
Mitä ihmettä? Mies jättää asian hoitamatta?! Jos tilanne tosiaan on sellainen, että mies vaan jättää p*skat vaippaan ja ruoan syöttämättä ja lähtee pois, niin ymmärrän ettet voi luottaa... Tuossa on kyllä oikeasti jo kohta sen parjatun lasun paikka😅
Joo no lapsi on jo viisi, eli osaa käydä vessassa itse ja syödä itse, jos joku vain laittaa pöytään sen ruoan. Mutta jos asiat menee itkuksi jo ennen ruokaa, niin ei syöminenkään kunnolla onnistu. Ap
Mikä sitä lasta sitten itkettää?
Mistä minä tiedän? En ole silloin kotona.
ApEt ole mieheltä tai lapselta kysynyt?
Mies sanoo ettei tiedä miksi lapsi itkee. Lapsi sanoo että tuli paha mieli.
ApJa sitten jatkokysymys lapselle että mistä tuli paha mieli,
Ei lapsi jälkikäteen sitä osaa sanoa. Tai sanoo jotain, mikä minusta ei oikein voi olla pahan mielen syy. Ap
Minusta on kummallista jos viisivuotias ei osaa koskaan kertoa pahan mielensä syytä tai sanoo syiksi jotain ihan hassua. Tai että sitä ei saisi vähän kyselemällä ja johdattelemalla koskaan selville. Ymmärtäisin tämän jonkun kaksi tai kolme vuotiaan kanssa mutta viisivuotias osaa kyllä normaalisti jo sanoittaa tunteitaan jonkin verran.
Osaa sanoa, jos paha mieli tulee kun olen paikalla tai jos se on vaikka päiväkodissa tullut, mutta minusta tuntuu, että lapsi ei oikein tiedä mistä se paha mieli isän seurassa tuli. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia
-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?
- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?
- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.
Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.
Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.
Ap
Mitä tarkoittaa "jättää hoitamatta"? Kävelee pois ja jättää lapsen oman onnensa nojaan? Vai ilmoittaa sinulle, ettei onnistu ja sinä riennät hoitamaan homman hänen puolestaan?
Jättää hoitamatta. Ja jos olen vaikka ulkona menoissani itse, niin kun palaan kotiin, niin vastassa on itkuinen väsynyt lapsi, joka ei ole syönyt juurikaan iltapalaa, iltapesut on hoitamatta, iltasadut lukematta jne. Ja ahdistunut mies, joka sanoo, että lapsi ei suostu mihinkään. Ap
Iltasadut lukematta? Ihan oikeasti nyt. Ottakoon lapsi itse jonkun jugurtin jääkaapista jos on nälkä.
No ihan oikeasti. Lapsi itse haluaa, että hänelle luetaan iltasatu. Mitä pahaa siinä on?
ApEikö mies suostu lukemaan sitä vai eikö lapsi suostu kuuntelemaan?
Mies lukee lapsen mielestä väärin, eikä lapsi siinä ihan väärässä ole. Mies lukee jotenkin epäkiinnostuneella äänellä monotonisesti molottaen, jättää joka sivulta osan lukematta, jotta kirja loppuisi nopeammin jne. Ja lapsi sanoo, että ei halua isän lukevan vaan äidin pitää lukea. Ap
Sitten sanot, että et ehdi nyt, heippa. Tuo ei oikeasti ole ongelma, vaan kiukuttelua. Sitä paitsi satukasetit ovat hyviä myös. Ja ei, lapsen kehitys ei vaarannu, jos hän kuuntelee satukasettia.
Kyllä minun puolesta saa satukasettia kuunnella, lapsi ei itse vain halua. Ap
Olet kertonut että sinä kyllä saat lapsen tottelemaan ja suostuteltua tekemään asioita. Nyt kuitenkaan lasta ei saada kuuntelemaan satukasettia koska hän ei halua? Jospa sinä nyt saisit sen lapsen kuuntelemaan niitä niin hän tottuisi asiaan ja sitten se onnistuisi kenties miehenkin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia
-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?
- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?
- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.
Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.
Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.
Ap
Mitä tarkoittaa "jättää hoitamatta"? Kävelee pois ja jättää lapsen oman onnensa nojaan? Vai ilmoittaa sinulle, ettei onnistu ja sinä riennät hoitamaan homman hänen puolestaan?
Jättää hoitamatta. Ja jos olen vaikka ulkona menoissani itse, niin kun palaan kotiin, niin vastassa on itkuinen väsynyt lapsi, joka ei ole syönyt juurikaan iltapalaa, iltapesut on hoitamatta, iltasadut lukematta jne. Ja ahdistunut mies, joka sanoo, että lapsi ei suostu mihinkään. Ap
Iltasadut lukematta? Ihan oikeasti nyt. Ottakoon lapsi itse jonkun jugurtin jääkaapista jos on nälkä.
No ihan oikeasti. Lapsi itse haluaa, että hänelle luetaan iltasatu. Mitä pahaa siinä on?
ApEikö mies suostu lukemaan sitä vai eikö lapsi suostu kuuntelemaan?
Mies lukee lapsen mielestä väärin, eikä lapsi siinä ihan väärässä ole. Mies lukee jotenkin epäkiinnostuneella äänellä monotonisesti molottaen, jättää joka sivulta osan lukematta, jotta kirja loppuisi nopeammin jne. Ja lapsi sanoo, että ei halua isän lukevan vaan äidin pitää lukea. Ap
No sitten isä on kokonaan lukematta iltasatua jos lapselle kerran ei kelpaa. Mikä tässä on niin vaikeaa?
Se, että lapsi haluaa iltasadun ennen nukkumaan menoa. Ja minä haluan voisi joskus olla omissa iltamenoissa.
ApAina ei voi saada kaikkea. Ehkä miehesi keksisi jonkun oman rituaalin lapsen kanssa, jos ei tykkää satuja lukea (ja kukapa tykkäisi).
Se sopisi minulle hyvin. Mutta en voi järjestää asiaa miehen puolesta, hänen pitäisi se itse saada jotenkin hoidettua. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia
-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?
- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?
- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.
Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.
Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.
Ap
Mitä ihmettä? Mies jättää asian hoitamatta?! Jos tilanne tosiaan on sellainen, että mies vaan jättää p*skat vaippaan ja ruoan syöttämättä ja lähtee pois, niin ymmärrän ettet voi luottaa... Tuossa on kyllä oikeasti jo kohta sen parjatun lasun paikka😅
Joo no lapsi on jo viisi, eli osaa käydä vessassa itse ja syödä itse, jos joku vain laittaa pöytään sen ruoan. Mutta jos asiat menee itkuksi jo ennen ruokaa, niin ei syöminenkään kunnolla onnistu. Ap
Mikä sitä lasta sitten itkettää?
Mistä minä tiedän? En ole silloin kotona.
ApEt ole mieheltä tai lapselta kysynyt?
Mies sanoo ettei tiedä miksi lapsi itkee. Lapsi sanoo että tuli paha mieli.
ApJa sitten jatkokysymys lapselle että mistä tuli paha mieli,
Ei lapsi jälkikäteen sitä osaa sanoa. Tai sanoo jotain, mikä minusta ei oikein voi olla pahan mielen syy. Ap
Minusta on kummallista jos viisivuotias ei osaa koskaan kertoa pahan mielensä syytä tai sanoo syiksi jotain ihan hassua. Tai että sitä ei saisi vähän kyselemällä ja johdattelemalla koskaan selville. Ymmärtäisin tämän jonkun kaksi tai kolme vuotiaan kanssa mutta viisivuotias osaa kyllä normaalisti jo sanoittaa tunteitaan jonkin verran.
Osaa sanoa, jos paha mieli tulee kun olen paikalla tai jos se on vaikka päiväkodissa tullut, mutta minusta tuntuu, että lapsi ei oikein tiedä mistä se paha mieli isän seurassa tuli. Ap
Se tulee siitä kokemuksesta, että isää ei kiinnosta olla lapsen kanssa, valitettavasti.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia
-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?
- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?
- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.
Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.
Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.
Ap
Mitä tarkoittaa "jättää hoitamatta"? Kävelee pois ja jättää lapsen oman onnensa nojaan? Vai ilmoittaa sinulle, ettei onnistu ja sinä riennät hoitamaan homman hänen puolestaan?
Jättää hoitamatta. Ja jos olen vaikka ulkona menoissani itse, niin kun palaan kotiin, niin vastassa on itkuinen väsynyt lapsi, joka ei ole syönyt juurikaan iltapalaa, iltapesut on hoitamatta, iltasadut lukematta jne. Ja ahdistunut mies, joka sanoo, että lapsi ei suostu mihinkään. Ap
Iltasadut lukematta? Ihan oikeasti nyt. Ottakoon lapsi itse jonkun jugurtin jääkaapista jos on nälkä.
No ihan oikeasti. Lapsi itse haluaa, että hänelle luetaan iltasatu. Mitä pahaa siinä on?
ApEikö mies suostu lukemaan sitä vai eikö lapsi suostu kuuntelemaan?
Mies lukee lapsen mielestä väärin, eikä lapsi siinä ihan väärässä ole. Mies lukee jotenkin epäkiinnostuneella äänellä monotonisesti molottaen, jättää joka sivulta osan lukematta, jotta kirja loppuisi nopeammin jne. Ja lapsi sanoo, että ei halua isän lukevan vaan äidin pitää lukea. Ap
No niin eli tässä on ongelman ydin.
Olet aina suostunut tekemään kaiken miehen puolesta, jonka takia lapselle ei tietenkään enää kelpaa mikään muu. Parenting 101. Tästä syystä mies ei osaa ja lapsi ei halua. Sanot molemmille, että ei auta itku vaan nyt isä lukee, piste. Molemmille. Et mene pelastamaan miestä, etkä paapomaan lasta. Jos ei isän lukeminen kelpaa, olkoon ilman. Lapsi sanelee teillä nyt säännöt ja se ei ole hyvä juttu. Myös se, että itsekin ajattelet, että oivoi mies lukee "väärin" koska lukee monotonisesti ei ainakaan auta! Hän lukee omalla tavallaan ja se on ihan fine, kerrot sen myös sille lapselle, äläkä voivottele että oijoi kun isi ei osaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia
-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?
- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?
- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.
Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.
Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.
Ap
Mitä ihmettä? Mies jättää asian hoitamatta?! Jos tilanne tosiaan on sellainen, että mies vaan jättää p*skat vaippaan ja ruoan syöttämättä ja lähtee pois, niin ymmärrän ettet voi luottaa... Tuossa on kyllä oikeasti jo kohta sen parjatun lasun paikka😅
Joo no lapsi on jo viisi, eli osaa käydä vessassa itse ja syödä itse, jos joku vain laittaa pöytään sen ruoan. Mutta jos asiat menee itkuksi jo ennen ruokaa, niin ei syöminenkään kunnolla onnistu. Ap
Mikä sitä lasta sitten itkettää?
Mistä minä tiedän? En ole silloin kotona.
ApEt ole mieheltä tai lapselta kysynyt?
Mies sanoo ettei tiedä miksi lapsi itkee. Lapsi sanoo että tuli paha mieli.
ApNyt pitää ihan kysyä että onko miehesi vuorovaikutustaidot ihan normaalit noin muuten vai onko jotain autismin tms. piirteitä? Miten teidän kahden välinen vuorovaikutus ja toisen tunteiden ymmärtäminen toimii?
Ei pidä.
-eri
Jaa, eli pitää vain olettaa että mies ei pärjää lapsen kanssa koska on mies ja miehet nyt vain ovat kaikki onnettomia? Ei voi olla niin että miehellä on ihan jotain oikeaa ongelmaa vuorovaikutustaidoissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia
-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?
- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?
- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.
Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.
Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.
Ap
Mitä tarkoittaa "jättää hoitamatta"? Kävelee pois ja jättää lapsen oman onnensa nojaan? Vai ilmoittaa sinulle, ettei onnistu ja sinä riennät hoitamaan homman hänen puolestaan?
Jättää hoitamatta. Ja jos olen vaikka ulkona menoissani itse, niin kun palaan kotiin, niin vastassa on itkuinen väsynyt lapsi, joka ei ole syönyt juurikaan iltapalaa, iltapesut on hoitamatta, iltasadut lukematta jne. Ja ahdistunut mies, joka sanoo, että lapsi ei suostu mihinkään. Ap
Iltasadut lukematta? Ihan oikeasti nyt. Ottakoon lapsi itse jonkun jugurtin jääkaapista jos on nälkä.
No ihan oikeasti. Lapsi itse haluaa, että hänelle luetaan iltasatu. Mitä pahaa siinä on?
ApEikö mies suostu lukemaan sitä vai eikö lapsi suostu kuuntelemaan?
Mies lukee lapsen mielestä väärin, eikä lapsi siinä ihan väärässä ole. Mies lukee jotenkin epäkiinnostuneella äänellä monotonisesti molottaen, jättää joka sivulta osan lukematta, jotta kirja loppuisi nopeammin jne. Ja lapsi sanoo, että ei halua isän lukevan vaan äidin pitää lukea. Ap
Sitten sanot, että et ehdi nyt, heippa. Tuo ei oikeasti ole ongelma, vaan kiukuttelua. Sitä paitsi satukasetit ovat hyviä myös. Ja ei, lapsen kehitys ei vaarannu, jos hän kuuntelee satukasettia.
Kyllä minun puolesta saa satukasettia kuunnella, lapsi ei itse vain halua. Ap
Älä mene liikaa mukaan tuohon lapsen kiukutteluun. Jos isän hoitovuorolla ei lueta satua, niin sitten ei. Voihan se olla ahdistavaa itse lähteä jonnekin ja miettiä sitä surullista lasta, joka ei saa kuunnella iltasatua, mutta älä ainakaan näytä sitä ahdistusta. Tosiasiassa se ei ole iso ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia
-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?
- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?
- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.
Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.
Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.
Ap
Mitä ihmettä? Mies jättää asian hoitamatta?! Jos tilanne tosiaan on sellainen, että mies vaan jättää p*skat vaippaan ja ruoan syöttämättä ja lähtee pois, niin ymmärrän ettet voi luottaa... Tuossa on kyllä oikeasti jo kohta sen parjatun lasun paikka😅
Joo no lapsi on jo viisi, eli osaa käydä vessassa itse ja syödä itse, jos joku vain laittaa pöytään sen ruoan. Mutta jos asiat menee itkuksi jo ennen ruokaa, niin ei syöminenkään kunnolla onnistu. Ap
Mikä sitä lasta sitten itkettää?
Mistä minä tiedän? En ole silloin kotona.
ApEt ole mieheltä tai lapselta kysynyt?
Mies sanoo ettei tiedä miksi lapsi itkee. Lapsi sanoo että tuli paha mieli.
ApJa sitten jatkokysymys lapselle että mistä tuli paha mieli,
Ei lapsi jälkikäteen sitä osaa sanoa. Tai sanoo jotain, mikä minusta ei oikein voi olla pahan mielen syy. Ap
Minusta on kummallista jos viisivuotias ei osaa koskaan kertoa pahan mielensä syytä tai sanoo syiksi jotain ihan hassua. Tai että sitä ei saisi vähän kyselemällä ja johdattelemalla koskaan selville. Ymmärtäisin tämän jonkun kaksi tai kolme vuotiaan kanssa mutta viisivuotias osaa kyllä normaalisti jo sanoittaa tunteitaan jonkin verran.
Osaa sanoa, jos paha mieli tulee kun olen paikalla tai jos se on vaikka päiväkodissa tullut, mutta minusta tuntuu, että lapsi ei oikein tiedä mistä se paha mieli isän seurassa tuli. Ap
Ei kai sille sitten oikein mitään voi tehdä, jos ei osaa kunnolla syytä sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia
-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?
- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?
- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.
Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.
Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.
Ap
Mitä tarkoittaa "jättää hoitamatta"? Kävelee pois ja jättää lapsen oman onnensa nojaan? Vai ilmoittaa sinulle, ettei onnistu ja sinä riennät hoitamaan homman hänen puolestaan?
Jättää hoitamatta. Ja jos olen vaikka ulkona menoissani itse, niin kun palaan kotiin, niin vastassa on itkuinen väsynyt lapsi, joka ei ole syönyt juurikaan iltapalaa, iltapesut on hoitamatta, iltasadut lukematta jne. Ja ahdistunut mies, joka sanoo, että lapsi ei suostu mihinkään. Ap
Iltasadut lukematta? Ihan oikeasti nyt. Ottakoon lapsi itse jonkun jugurtin jääkaapista jos on nälkä.
No ihan oikeasti. Lapsi itse haluaa, että hänelle luetaan iltasatu. Mitä pahaa siinä on?
ApEikö mies suostu lukemaan sitä vai eikö lapsi suostu kuuntelemaan?
Mies lukee lapsen mielestä väärin, eikä lapsi siinä ihan väärässä ole. Mies lukee jotenkin epäkiinnostuneella äänellä monotonisesti molottaen, jättää joka sivulta osan lukematta, jotta kirja loppuisi nopeammin jne. Ja lapsi sanoo, että ei halua isän lukevan vaan äidin pitää lukea. Ap
Onko miehesi ihan normaali? Vai eikä hän ymmärrä jos sanot hänelle että lue innostuneesti ja kaikki kirjan tekstit?
Aikuiset pääsääntöisesti eivät reagoi positiivisesti, kun heitä neuvotaan lukemaan "innostuneesti". Itse en lähtisi neuvomaan.
Jos ihminen ei ota vastaan mitään kritiikkiä tai neuvoja kun ongelma on tätä luokkaa kuin vanhemman sude lapseen niin se on jo itsessään ongelma.
Otatko itse vastaan "rakentavaa" kritiikkiä miehesi taholta? Muutat toki käyttäytymistäsi välittömästi, kuten hän haluaa.
AP:n mielestä ongelma on se että mies ei ota vastaan mitään neuvoja eikä hyväksy sitä että tekisi jotain väärin. Sitten Ap saa täällä kymmeniä neuvoja mitä voisi tai kannattaisi tehdä ja ne ovat AP:n mielestä kaikki huonoja ja vääriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia
-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?
- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?
- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.
Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.
Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.
Ap
Mitä tarkoittaa "jättää hoitamatta"? Kävelee pois ja jättää lapsen oman onnensa nojaan? Vai ilmoittaa sinulle, ettei onnistu ja sinä riennät hoitamaan homman hänen puolestaan?
Jättää hoitamatta. Ja jos olen vaikka ulkona menoissani itse, niin kun palaan kotiin, niin vastassa on itkuinen väsynyt lapsi, joka ei ole syönyt juurikaan iltapalaa, iltapesut on hoitamatta, iltasadut lukematta jne. Ja ahdistunut mies, joka sanoo, että lapsi ei suostu mihinkään. Ap
Iltasadut lukematta? Ihan oikeasti nyt. Ottakoon lapsi itse jonkun jugurtin jääkaapista jos on nälkä.
No ihan oikeasti. Lapsi itse haluaa, että hänelle luetaan iltasatu. Mitä pahaa siinä on?
ApEikö mies suostu lukemaan sitä vai eikö lapsi suostu kuuntelemaan?
Mies lukee lapsen mielestä väärin, eikä lapsi siinä ihan väärässä ole. Mies lukee jotenkin epäkiinnostuneella äänellä monotonisesti molottaen, jättää joka sivulta osan lukematta, jotta kirja loppuisi nopeammin jne. Ja lapsi sanoo, että ei halua isän lukevan vaan äidin pitää lukea. Ap
Sitten sanot, että et ehdi nyt, heippa. Tuo ei oikeasti ole ongelma, vaan kiukuttelua. Sitä paitsi satukasetit ovat hyviä myös. Ja ei, lapsen kehitys ei vaarannu, jos hän kuuntelee satukasettia.
Kyllä minun puolesta saa satukasettia kuunnella, lapsi ei itse vain halua. Ap
Se on lapsen ongelma, ei miehen tai sinun. Syy näyttää olevan se että lapsi pompottelee sinua mielin määrin ja kun miestä ei voi pompotella samaan tapaan, sinä suutut miehellesi, vaikka hän on ihan oikeassa että lapsi on hankala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia
-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?
- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?
- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.
Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.
Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.
Ap
Mitä tarkoittaa "jättää hoitamatta"? Kävelee pois ja jättää lapsen oman onnensa nojaan? Vai ilmoittaa sinulle, ettei onnistu ja sinä riennät hoitamaan homman hänen puolestaan?
Jättää hoitamatta. Ja jos olen vaikka ulkona menoissani itse, niin kun palaan kotiin, niin vastassa on itkuinen väsynyt lapsi, joka ei ole syönyt juurikaan iltapalaa, iltapesut on hoitamatta, iltasadut lukematta jne. Ja ahdistunut mies, joka sanoo, että lapsi ei suostu mihinkään. Ap
Iltasadut lukematta? Ihan oikeasti nyt. Ottakoon lapsi itse jonkun jugurtin jääkaapista jos on nälkä.
No ihan oikeasti. Lapsi itse haluaa, että hänelle luetaan iltasatu. Mitä pahaa siinä on?
ApEikö mies suostu lukemaan sitä vai eikö lapsi suostu kuuntelemaan?
Mies lukee lapsen mielestä väärin, eikä lapsi siinä ihan väärässä ole. Mies lukee jotenkin epäkiinnostuneella äänellä monotonisesti molottaen, jättää joka sivulta osan lukematta, jotta kirja loppuisi nopeammin jne. Ja lapsi sanoo, että ei halua isän lukevan vaan äidin pitää lukea. Ap
Onko miehesi ihan normaali? Vai eikä hän ymmärrä jos sanot hänelle että lue innostuneesti ja kaikki kirjan tekstit?
Aikuiset pääsääntöisesti eivät reagoi positiivisesti, kun heitä neuvotaan lukemaan "innostuneesti". Itse en lähtisi neuvomaan.
Jos ihminen ei ota vastaan mitään kritiikkiä tai neuvoja kun ongelma on tätä luokkaa kuin vanhemman sude lapseen niin se on jo itsessään ongelma.
Otatko itse vastaan "rakentavaa" kritiikkiä miehesi taholta? Muutat toki käyttäytymistäsi välittömästi, kuten hän haluaa.
Olen elämässäni joutunut lukemattomia kertoja toteamaan toimineeni väärin ja myös muuttanut toimintaani sen takia. Ei se helppoa ole tai tunnu mukavalta mutta jos kokee että kaikki kritiikki on joku henkilökohtainen loukkaus sinua kohtaan niin ihminen ei ikinä kehity.
Aina ei voi saada kaikkea. Ehkä miehesi keksisi jonkun oman rituaalin lapsen kanssa, jos ei tykkää satuja lukea (ja kukapa tykkäisi).