Lue keskustelun säännöt.
Mies ei pärjää lapsen kanssa
08.06.2022 |
Lapsi on jo viisi, eli aika kauan tässä on jo harjoiteltu. En tiedä mitä tehdä. Mies ei pärjää lapsen kanssa, siis oman lapsensa. Tai pärjää silloin, kun lapsi on erittäin hyvällä tuulella ja pirteä. Mutta jos on vähänkin väsynyt tai vastahankaan jossain asiassa (kuten lapset monesti ovat), niin mies ei selviä. Ei saa tilanteita hoidettua, ei saa houkuteltua lasta toimimaan/tekemään asioita, ja mies ahdistui ja menee paniikkiin, lopulta lapsikin vain itkee. En uskalla enää jättää lasta miehen kanssa, kun mies ei vain pärjää. Mikä ihme tähän neuvoksi. Miehen mielestä lapsi on hankala, minun mielestä ihan tavallinen lapsi, jonka saa helposti kannustettua väsyneenäkin tekemään asioita, jos yhtään viitsii yrittää.
Kommentit (258)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme syyllistämistä ap:ta kohtaan. Kyllä tuollaisia miehiä on. Sellaisia, jotka vain jättää hoitamatta. Joilta puuttuu joku perustavanlaatuinen taju siitä, miten avuton pieni lapsi lopultakin on. Miten paljon on aikuisella vastuuta.
Niitä miehiä on, joille ei voi lasta "heittää", koska ne EI OTA KOPPIA.
Samantapaisesta on kokemusta. Meillä tosin oli erityislapsi joten ehkä? ymmärrettävää, ettei mies vaan tajunnut, kun ei toimi kuin normilapsi, mutta ajan kanssa sekin helpotti. Löytyi yhteinen harrastus josta molemmat pitää. Ja kun lapsi kasvaa, se tarvitsee paljon vähemmän varsinaista hoitoa ja huolenpitoa. Isompi lapsi toimii paremmin puheella.
Minulla ei oikeastaan ole neuvoja, sillä me oltiin samassa tilanteessa eikä se korjaantunut, kuin vasta lapsen kasvaessa. Tai ei ihan sama tilanne. Mies ei ahdistu tai mene paniikkiin, vaan uppiniskaisesti on sitä mieltä, että hän tekee näin ja sen pitää lapselle riittää / kelvata.
Iltasatua ap käytti esimerkkinä, että lapsi ei pidä isän tavasta lukea. No, isän iltasatuhetki voi olla jotain muuta kuin elävää lukemista. Isä voi vaikka soittaa jonkun äänikirjan, ja silitellä lasta. Tai järjestää lapsen pehmolelut nukkumaan lapsen kanssa. Jotain, mikä sopii niin isälle kuin lapselle. Oma iltarutiini siihen nukkumaanmenoon. Jos se vaan onnistuu.
Sitä en nyt tiedä, miksi mies sanoo, että lapsi ei suostu. Mies voisi kokeilla ihan vaan sanoa, jos lapsi jostain kieltäytyy, että "Minä päätän tämän, nyt mennään pesulle." Tai "Aikuinen päättää tämän. Nyt mennään kuuntelemaan kirjaa". Viisivuotiaalle voisi vielä toimiakin. Jos ei lapsella ole ylipäätäänkin ongelmaa siirtymätilanteissa.
Mies ja lapsi voisi kokeilla jotain kivaa yhteistä tekemistä ihan niiden pakollisten arkijuttujen ulkopuolella. Lapsi alkaa paremmin toimimaan sellaisen kanssa, joka lapsen kanssa jotain tekee, on jonkunlainen suhde. Pyöräretki? Hakevat jäätelöt kaupasta, kioskista? Retki leikkipuistoon? Kirjastoon? Metsään? Etsimään hienoja kiviä?
Onhan sellaisia miehiä toki. Mutta pointti on se että sellainen mies ei ole ihan normaali vaan jotain on jäänyt sellaisella miehellä kehittymättä. Ongelma ei siis ole se että hän on mies vaan että hänellä on on vakavia ongelmia vuorovaikutus- ja tunnetaidoissa. Ja yleensä ne näkyvät myös elämän muilla osa-alueilla, parisuhteessa ja työelämässäkin.
Ap:n mies on todennäköisesti ihan normaali. Asiat nyt on vain menneet vähän väärille urille alusta saakka. Mies pelkää, että tekee väärin ja nykyäänhän tämä on ihan validi pelko naistenkin keskuudessa. Ennen vanhaan lapset oli osa perhettä ja osallistuivat kykyjensä mukaan ja saivat asioita perheen varallisuuden mukaan. Kavereiden kanssa leikittiin ja kotona tehtiin hommia (ja leikittiin, kun hommat oli tehty). Nykyään lapsi on tabula rasa, johon istutetaan valtakunnassa kulloinkin voimassa olevaa pedagogiikkaa ihan urakalla ja jos äiti- tai isäparka eivät osaa aikatauluttaa, hoidattaa tarhassa, virikkeistää ja mitä vielä, niin ei kunnian kukko laula. Rutiinit on tärkeämpiä kuin jopa lapsi itse :(
AP:n mies kieltäytyy ottamasta vastaan mitään ulkopuolista apua, lukee sadut monitonisesti osan tekstistä yli hyppien eikä osaa kertoa lainkaan miksi lapsi milloinkin itkee. Lisäksi hän kieltäytyy yrittämästä uudestaan jos asiat eivät lapsen kanssa heti suju. Kuulostaako tuo sinusta todella ihan normaalilta?
On normaalia. Itsekin olen käyttänyt monotonista lukutapaa, kun on ollut tarkoitus saada lapsi nukkumaan. Joskus väsyneenä olen vain lukenut tekstiä ilman, että olen kiinnittänyt mitään huomiota tekstin sisältöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä tietenkin olet täydellinen kaikin puolin. ;)
En varmasti ole. Enkä ole väittänyt mitään sellaista.
Ap
No tottakai olet! Muissa on se vika, sinussa ei koskaan. Vaali ihmeessä tuota täydellisyyttäsi. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme syyllistämistä ap:ta kohtaan. Kyllä tuollaisia miehiä on. Sellaisia, jotka vain jättää hoitamatta. Joilta puuttuu joku perustavanlaatuinen taju siitä, miten avuton pieni lapsi lopultakin on. Miten paljon on aikuisella vastuuta.
Niitä miehiä on, joille ei voi lasta "heittää", koska ne EI OTA KOPPIA.
Samantapaisesta on kokemusta. Meillä tosin oli erityislapsi joten ehkä? ymmärrettävää, ettei mies vaan tajunnut, kun ei toimi kuin normilapsi, mutta ajan kanssa sekin helpotti. Löytyi yhteinen harrastus josta molemmat pitää. Ja kun lapsi kasvaa, se tarvitsee paljon vähemmän varsinaista hoitoa ja huolenpitoa. Isompi lapsi toimii paremmin puheella.
Minulla ei oikeastaan ole neuvoja, sillä me oltiin samassa tilanteessa eikä se korjaantunut, kuin vasta lapsen kasvaessa. Tai ei ihan sama tilanne. Mies ei ahdistu tai mene paniikkiin, vaan uppiniskaisesti on sitä mieltä, että hän tekee näin ja sen pitää lapselle riittää / kelvata.
Iltasatua ap käytti esimerkkinä, että lapsi ei pidä isän tavasta lukea. No, isän iltasatuhetki voi olla jotain muuta kuin elävää lukemista. Isä voi vaikka soittaa jonkun äänikirjan, ja silitellä lasta. Tai järjestää lapsen pehmolelut nukkumaan lapsen kanssa. Jotain, mikä sopii niin isälle kuin lapselle. Oma iltarutiini siihen nukkumaanmenoon. Jos se vaan onnistuu.
Sitä en nyt tiedä, miksi mies sanoo, että lapsi ei suostu. Mies voisi kokeilla ihan vaan sanoa, jos lapsi jostain kieltäytyy, että "Minä päätän tämän, nyt mennään pesulle." Tai "Aikuinen päättää tämän. Nyt mennään kuuntelemaan kirjaa". Viisivuotiaalle voisi vielä toimiakin. Jos ei lapsella ole ylipäätäänkin ongelmaa siirtymätilanteissa.
Mies ja lapsi voisi kokeilla jotain kivaa yhteistä tekemistä ihan niiden pakollisten arkijuttujen ulkopuolella. Lapsi alkaa paremmin toimimaan sellaisen kanssa, joka lapsen kanssa jotain tekee, on jonkunlainen suhde. Pyöräretki? Hakevat jäätelöt kaupasta, kioskista? Retki leikkipuistoon? Kirjastoon? Metsään? Etsimään hienoja kiviä?
Onhan sellaisia miehiä toki. Mutta pointti on se että sellainen mies ei ole ihan normaali vaan jotain on jäänyt sellaisella miehellä kehittymättä. Ongelma ei siis ole se että hän on mies vaan että hänellä on on vakavia ongelmia vuorovaikutus- ja tunnetaidoissa. Ja yleensä ne näkyvät myös elämän muilla osa-alueilla, parisuhteessa ja työelämässäkin.
Ap:n mies on todennäköisesti ihan normaali. Asiat nyt on vain menneet vähän väärille urille alusta saakka. Mies pelkää, että tekee väärin ja nykyäänhän tämä on ihan validi pelko naistenkin keskuudessa. Ennen vanhaan lapset oli osa perhettä ja osallistuivat kykyjensä mukaan ja saivat asioita perheen varallisuuden mukaan. Kavereiden kanssa leikittiin ja kotona tehtiin hommia (ja leikittiin, kun hommat oli tehty). Nykyään lapsi on tabula rasa, johon istutetaan valtakunnassa kulloinkin voimassa olevaa pedagogiikkaa ihan urakalla ja jos äiti- tai isäparka eivät osaa aikatauluttaa, hoidattaa tarhassa, virikkeistää ja mitä vielä, niin ei kunnian kukko laula. Rutiinit on tärkeämpiä kuin jopa lapsi itse :(
AP:n mies kieltäytyy ottamasta vastaan mitään ulkopuolista apua, lukee sadut monitonisesti osan tekstistä yli hyppien eikä osaa kertoa lainkaan miksi lapsi milloinkin itkee. Lisäksi hän kieltäytyy yrittämästä uudestaan jos asiat eivät lapsen kanssa heti suju. Kuulostaako tuo sinusta todella ihan normaalilta?
Ei ole ihan normaalia, ei. En minäkään enää pidä miestäni ihan "normaalina" - on jollain tavalla nepsy-kirjolla, ei mikään muu selitä. Ehkä asperger. Moni asperger-oireinen on niin rajoilla, että diagnoosia ei ehkä edes saisi, pärjää yhteiskunnassa ja töissä, mutta hankaluudet on sosiaalisella puolella. Empatian, tunnetaitojen surkeus, ihan totaalinen toisen asemaan kykenemättömyys. Ei kuitenkaan ole ilkeä, ei vaan tajua, juurikin että miksi lapsi milloinkin itkee. Vaikea katsoa silmiin, ei tunnista ilmeitä tai äänensävyjä. Sanoo töksähtäen jne.
Voihan tunnetaitojen puute tarkoittaa myös että on kasvatettu kylmästi eikä siksi tunnista tunteita, osaa empatiaa jne. Mutta moni muukin pikkujuttu viittaa jotenkin perustavanlaatuiseen aivojen kytkeytymiseen eri tavoin.
nro 190
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä tietenkin olet täydellinen kaikin puolin. ;)
En varmasti ole. Enkä ole väittänyt mitään sellaista.
ApNo tottakai olet! Muissa on se vika, sinussa ei koskaan. Vaali ihmeessä tuota täydellisyyttäsi. ;)
Miksi olet ilkeä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä tietenkin olet täydellinen kaikin puolin. ;)
En varmasti ole. Enkä ole väittänyt mitään sellaista.
ApNo tottakai olet! Muissa on se vika, sinussa ei koskaan. Vaali ihmeessä tuota täydellisyyttäsi. ;)
Miksi olet ilkeä?
Miten kehuminen on ilkeää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä tietenkin olet täydellinen kaikin puolin. ;)
En varmasti ole. Enkä ole väittänyt mitään sellaista.
ApNo tottakai olet! Muissa on se vika, sinussa ei koskaan. Vaali ihmeessä tuota täydellisyyttäsi. ;)
Miksi olet ilkeä?
Miten kehuminen on ilkeää?
Voi höhhöö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä tietenkin olet täydellinen kaikin puolin. ;)
En varmasti ole. Enkä ole väittänyt mitään sellaista.
ApNo tottakai olet! Muissa on se vika, sinussa ei koskaan. Vaali ihmeessä tuota täydellisyyttäsi. ;)
Miksi olet ilkeä?
Miten kehuminen on ilkeää?
Voi höhhöö.
Pääsi jo unohtumaan, että eihän täydellisten ihmisten tarvitse vastata kysymyksiin. Vaali sinäkin sitä täydellisyyttäsi! ;) Se on hyvin harvinainen piirre, olet yksi niistä harvoista. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä suosittelen lämpimästi perheneuvolaa. Aikoinaan mies ja teinipoikamme eivät tulleet yhtään toimeen keskenään. Isä huusi ja komensi, kiroili ja teini pisti samalla mitalla takaisin. Se olin hirveää aikaa. Perheneuvolassa kävivät useamman kerran ja auttoi.
Lapsi voi olla päivähoidossa klo 7:30-16:30 joka arkipäivä. Illalla lasta voi pitää ulkona klo 19 asti, syöttää sille iltapala ja laittaa nukkumaan. Näin meillä naapurin nuori pariskunta tekee. Sen pienen hetken kun jompikumpi vanhemmista on lapsen kanssa ulkona, lasta torutaan ja annetaan negatiivista palautetta. Koko ajan. Molemmat vanhemmat samanlaisia. Tämä teatteriesitys täydellisestä perheestä ei kauan kestä. Lapsi puhuu huutamalla ja koko tienoo raikaa. Eipä ihme kun huutaa päivät päiväkodissa. Todella säälittäviä vanhempia. En ymmärrä miksi lapsia tehdään/ saadaan, jos oma kärsivällisyys on aivan nolla? Jos mies ei pärjää oman lapsensa kanssa, niin pitäisi varmaan katsoa peiliin. Sama juttu näiden mammojen kanssa. Kaikki on niin täydellisesti päin vituraa, että naapuritkin nauraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi voi olla päivähoidossa klo 7:30-16:30 joka arkipäivä. Illalla lasta voi pitää ulkona klo 19 asti, syöttää sille iltapala ja laittaa nukkumaan. Näin meillä naapurin nuori pariskunta tekee. Sen pienen hetken kun jompikumpi vanhemmista on lapsen kanssa ulkona, lasta torutaan ja annetaan negatiivista palautetta. Koko ajan. Molemmat vanhemmat samanlaisia. Tämä teatteriesitys täydellisestä perheestä ei kauan kestä. Lapsi puhuu huutamalla ja koko tienoo raikaa. Eipä ihme kun huutaa päivät päiväkodissa. Todella säälittäviä vanhempia. En ymmärrä miksi lapsia tehdään/ saadaan, jos oma kärsivällisyys on aivan nolla? Jos mies ei pärjää oman lapsensa kanssa, niin pitäisi varmaan katsoa peiliin. Sama juttu näiden mammojen kanssa. Kaikki on niin täydellisesti päin vituraa, että naapuritkin nauraa.
Ihan kiva että olet tarkkaillut perhettämme. Ja kiitos kysymästä, meillä kyllä menee ihan hyvin. Korjaisin vaan, että lasta ei meillä "pidetä" ulkona vaan sen kanssa ulkoillaan. Eikä sille " syötetä" iltapalaa, 4v osaa onneksi jo syödä itse. Mutta huolestuttavinta on se että mistä tiedät että se huutaa päiväkodissa päivät?? Ootko töissä siellä? En olekaan huomannut että asut naapurissa!
Onko mies itse sanonut että ei pärjää lapsen kanssa vai onko tämä vain sinun näkemyksesi asiasta? Omia tunteita ja toiminta tapoja pystyy itse muuttamaan/kehittämään halutessa. Onko mies oikeasti "paniikissa" lapsen kanssa vai onko helpompi esittää "paniikkia", kun tietää että näin sinä tulet ja "pelastat" hänet ottamasta lapsesta vastuuta.
Kehota miestäsi itse tutkiskeluun ja kehoita ottamaan lapsestaan vastuuta. Paniikki ei nyt auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika
Täähän se asiaa auttaakin. Lähdetään pakoon ongelmia, eikä jäädä ratkaisemaan asiaa yhtään.
MIten ap voi ratkaista miehen ongelman ja miksi hänen pitäisi?
Mies pettää AP:ta aivan varmasti. Jätä se sika!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme syyllistämistä ap:ta kohtaan. Kyllä tuollaisia miehiä on. Sellaisia, jotka vain jättää hoitamatta. Joilta puuttuu joku perustavanlaatuinen taju siitä, miten avuton pieni lapsi lopultakin on. Miten paljon on aikuisella vastuuta.
Niitä miehiä on, joille ei voi lasta "heittää", koska ne EI OTA KOPPIA.
Samantapaisesta on kokemusta. Meillä tosin oli erityislapsi joten ehkä? ymmärrettävää, ettei mies vaan tajunnut, kun ei toimi kuin normilapsi, mutta ajan kanssa sekin helpotti. Löytyi yhteinen harrastus josta molemmat pitää. Ja kun lapsi kasvaa, se tarvitsee paljon vähemmän varsinaista hoitoa ja huolenpitoa. Isompi lapsi toimii paremmin puheella.
Minulla ei oikeastaan ole neuvoja, sillä me oltiin samassa tilanteessa eikä se korjaantunut, kuin vasta lapsen kasvaessa. Tai ei ihan sama tilanne. Mies ei ahdistu tai mene paniikkiin, vaan uppiniskaisesti on sitä mieltä, että hän tekee näin ja sen pitää lapselle riittää / kelvata.
Iltasatua ap käytti esimerkkinä, että lapsi ei pidä isän tavasta lukea. No, isän iltasatuhetki voi olla jotain muuta kuin elävää lukemista. Isä voi vaikka soittaa jonkun äänikirjan, ja silitellä lasta. Tai järjestää lapsen pehmolelut nukkumaan lapsen kanssa. Jotain, mikä sopii niin isälle kuin lapselle. Oma iltarutiini siihen nukkumaanmenoon. Jos se vaan onnistuu.
Sitä en nyt tiedä, miksi mies sanoo, että lapsi ei suostu. Mies voisi kokeilla ihan vaan sanoa, jos lapsi jostain kieltäytyy, että "Minä päätän tämän, nyt mennään pesulle." Tai "Aikuinen päättää tämän. Nyt mennään kuuntelemaan kirjaa". Viisivuotiaalle voisi vielä toimiakin. Jos ei lapsella ole ylipäätäänkin ongelmaa siirtymätilanteissa.
Mies ja lapsi voisi kokeilla jotain kivaa yhteistä tekemistä ihan niiden pakollisten arkijuttujen ulkopuolella. Lapsi alkaa paremmin toimimaan sellaisen kanssa, joka lapsen kanssa jotain tekee, on jonkunlainen suhde. Pyöräretki? Hakevat jäätelöt kaupasta, kioskista? Retki leikkipuistoon? Kirjastoon? Metsään? Etsimään hienoja kiviä?
Onhan sellaisia miehiä toki. Mutta pointti on se että sellainen mies ei ole ihan normaali vaan jotain on jäänyt sellaisella miehellä kehittymättä. Ongelma ei siis ole se että hän on mies vaan että hänellä on on vakavia ongelmia vuorovaikutus- ja tunnetaidoissa. Ja yleensä ne näkyvät myös elämän muilla osa-alueilla, parisuhteessa ja työelämässäkin.
Ap:n mies on todennäköisesti ihan normaali. Asiat nyt on vain menneet vähän väärille urille alusta saakka. Mies pelkää, että tekee väärin ja nykyäänhän tämä on ihan validi pelko naistenkin keskuudessa. Ennen vanhaan lapset oli osa perhettä ja osallistuivat kykyjensä mukaan ja saivat asioita perheen varallisuuden mukaan. Kavereiden kanssa leikittiin ja kotona tehtiin hommia (ja leikittiin, kun hommat oli tehty). Nykyään lapsi on tabula rasa, johon istutetaan valtakunnassa kulloinkin voimassa olevaa pedagogiikkaa ihan urakalla ja jos äiti- tai isäparka eivät osaa aikatauluttaa, hoidattaa tarhassa, virikkeistää ja mitä vielä, niin ei kunnian kukko laula. Rutiinit on tärkeämpiä kuin jopa lapsi itse :(
AP:n mies kieltäytyy ottamasta vastaan mitään ulkopuolista apua, lukee sadut monitonisesti osan tekstistä yli hyppien eikä osaa kertoa lainkaan miksi lapsi milloinkin itkee. Lisäksi hän kieltäytyy yrittämästä uudestaan jos asiat eivät lapsen kanssa heti suju. Kuulostaako tuo sinusta todella ihan normaalilta?
On normaalia. Itsekin olen käyttänyt monotonista lukutapaa, kun on ollut tarkoitus saada lapsi nukkumaan. Joskus väsyneenä olen vain lukenut tekstiä ilman, että olen kiinnittänyt mitään huomiota tekstin sisältöön.
Jep, itsekin hypin välillä sivujen yli ja lyhentelen lauseita sieltä täältä, etenkin kun huomaan että lapsi on jo nukahtamaisillaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi voi olla päivähoidossa klo 7:30-16:30 joka arkipäivä. Illalla lasta voi pitää ulkona klo 19 asti, syöttää sille iltapala ja laittaa nukkumaan. Näin meillä naapurin nuori pariskunta tekee. Sen pienen hetken kun jompikumpi vanhemmista on lapsen kanssa ulkona, lasta torutaan ja annetaan negatiivista palautetta. Koko ajan. Molemmat vanhemmat samanlaisia. Tämä teatteriesitys täydellisestä perheestä ei kauan kestä. Lapsi puhuu huutamalla ja koko tienoo raikaa. Eipä ihme kun huutaa päivät päiväkodissa. Todella säälittäviä vanhempia. En ymmärrä miksi lapsia tehdään/ saadaan, jos oma kärsivällisyys on aivan nolla? Jos mies ei pärjää oman lapsensa kanssa, niin pitäisi varmaan katsoa peiliin. Sama juttu näiden mammojen kanssa. Kaikki on niin täydellisesti päin vituraa, että naapuritkin nauraa.
Niin no, jonkun pitää sitä perhettä elättää ja töissä käydä. Se valitettavasti tarkoittaa, että lapsi menee päiväkotiin. Toki voit itse Neiti täydellisenä mennä vaikka hoitamaan tuota lasta ilmaiseksi, kun se kerran on niin helppoa ja muut ei vaan osaa.
Miehelläsi on jokin kehityshäiriö, kun ei pärjää tai edes yritä pärjätä lapsen kanssa. Mitä itse saat tuosta suhteesta?? Nyt sinulla on 2 lasta...
Vierailija kirjoitti:
Miehelläsi on jokin kehityshäiriö, kun ei pärjää tai edes yritä pärjätä lapsen kanssa. Mitä itse saat tuosta suhteesta?? Nyt sinulla on 2 lasta...
Olivatko vanhempasi sisäsiittoisia kun saivat aikaiseksi tuollaisen lapsen?
Mun mies ei koskaan oppinut olemaan lasten kanssa kunnolla. Pysyivät kyllä hengissä, mutta siinä se. Mies ei koskaan jäänyt lasten kanssa, jos olivat sairaana. Pelkäsi kuollakseen, jos tekee jotain väärin. Eikä koskaan lähtenyt lasten kanssa keskenään johonkin, että olisin saanut olla yksin kotona, liian hankalaa.
Lapset on jo aikuisia, mutta olen vähän katkera edelleen.