Mikä mussa on vikana, kun kaikki suulliset ohjeet menevät ohi?

En ole ikinä oppinut kunnolla mitään korvakuulolta. Pitää olla teksti tai kirjoittaa muistiinpanoja. i

Voisiko ohjeen äänittäminen auttaa? Jos puhelimeen, sanelimeen tai johonkin vekottimeen tallentaisi ohjeen, sitä voisi aina kerrata, jolloin se alkaisi jäädä mieleen.

Jotkut muistavat asiat paremmin visualisoituina. Minun on aina ollut pakko painaa asioita mieleeni, koska en näe, ja siitä on seurannut sellainen kummallisuus, että myös epäolennaisia asioita jää muistiini.

Minulla sama. Siksi kirjoitan kaiken ylös. Kuljen lehtiö ja kynä kädessä kuin mikäkin entisajan reportteri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on huono työmuisti. Usein se liittyy oppimisvaikeuksiin tai keskittymisvaikeuteen. Sinun kannattaa hakeutua esimerkiksi neuropsykiatrisiin tutkimuksiin. Itsetuntemuksesta on aina hyötyä ja voisit saada neuvoja.

Tästä ei ole kyse. Minulla on sama ongelma ja kuten yllä eräs kirjoittaja kertoo, myös sanalliset tehtävät koulussa olivat hirveitä, koska en ymmärtänyt niitä. Olen mitatusti huippuälykäs ja myös käyttänyt kykyjäni menestyksekkäästi myöhemmin elämässä. Olen itse tullut siihen tulokseen, että käsittelen kieltä samalla tavalla kuin matemaattisia kaavoja, joten ohjeiden tulisi olla loogisia ja edetä hyvässä järjestyksessä. Puhekielessä näin ei voi olla, joten saatu tieto ei järjesty aivoissani mitenkään järkevästi ja unohtuu saman tien. Sanallisten tehtävien suhteen ongelma on samantyylinen: suurin osa ihmisistä ei osaa kirjoittaa loogisesti etenevää tekstiä, jossa ei ole kaksoistulkintojen vaaraa.

Miten niin tästä ei ole kyse? Mistä ihmeestä sinä sen voit tietää? Ihmisellä voi olla neuropsykiatrinen dg ja esimerkiksi add, vaikka hän olisi älykäs. En ymmärrä, miten oma elämäkertasi tähän edes liittyy. Sinä et ole ap.

Tuolla aiemminhan ap sitä paitsi kertoi epäilleensä itsellään jotain nepsyongelmaa. Mutta julkisella puolella apua saavat vain pahimmat tapaukset. On mentävä yksityiselle.

Kyllähän sen diagnoosin voi hakea, mutta se ei muuta käytännön elämää millään tavalla. Selvittävä on silti, ja työnantajalla ei ole resursseja alkaa miksikään vammaishoitolaksi, joten diagnoosin esille tuominen syynä töiden takkuamiseen voi jopa aiheuttaa äkkilähdön seuraavissa yt:issä. Itsellänikin on todennäköisesti asperger, mutten ole hakenut virallista diagnoosia, koska se ei muuta mitään konkreettisesti.

Add saa lääkkeet jotka nimenomaan auttaa keskittymään. Tästä voi olls suuri apu työelämässä.

Assin suhteen tilanne on toinen. Kuntoutusta ja terapiaa on saatavilla siihenkin ja diagnoosin myötä oppii tuntemaan paremmin itseään ja miksi on sellainen kuin on. Assin kannattaa yrittää hyödyntää vahvuuksiaan ja erityiskiinnistuksen kohteita niin työelämässä kuin vapaa-ajalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoita ohjeet muistiin.

Työni on asiantuntijatyötä useiden eri ohjelmistojen kanssa. Tietoa ja ohjeita on niin valtava määrä, ettei kaikkea ehdi vaan kirjoittaa ylös. Sitä paitsi en pysty kuuntelemaan ja kirjoittamaan samaan aikaan. 

Ap

Miksi teillä ei ole kirjallisia ohjeita niiden ohjelmistojen käyttöön? Työnantajan velvollisuus on sellaiset järjestää. 

On meillä hyvät kirjalliset ohjeet, mutta niitä on satoja ellei tuhansia sivuja! Ei vaan millään ehdi lukea aina. Sitä paitsi ohjeetkaan eivät kerro kaikkea jokaiseen erityistilanteeseen tai mikä on relevanttia juuri minun tehtävissäni. Siksi olisi hyvä, että jäisi edes jotain mieleen, mitä perehdyttäjä sanoo. 

Ap 

Opettele etsimään hakusanan avulla. Toimii usein ctrl+f yhdistelmällä. Ei sellaista ihmistä olekaan, joka kaiken osaa katsomatta ikinä ohjeista. Ei tarvitse, koska on ne ohjeet, joista etsiä tietoa ja tarvittaessa voi kysyä kollegoilta. 

Kiitos vinkistä, tämän tosin jo tiesinkin ja olen käyttänyt paljon.

Ap

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä oppinut kunnolla mitään korvakuulolta. Pitää olla teksti tai kirjoittaa muistiinpanoja. i

Toisaalta olen musikaalinen, minulla on absoluuttinen sävelkorva ja opin soittamaan pelkällä korvakuulolla, nuottien lukeminen on aina ollut tuskaisan hidasta. 

En usko, että tässä on pelkästä persoonatyypistä tai liiasta vertailusta kyse, sillä haasteeni aiheuttavat vakavia ongelmia elämässäni. 

Ap

Onko jokin lääkitys

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä oppinut kunnolla mitään korvakuulolta. Pitää olla teksti tai kirjoittaa muistiinpanoja. i

Tietenkin olen aina kirjoittanut muistiinpanoja sen mitä pystyn. Mutta kun ihmiset puhuvat niin hirmuisen nopeasti ja selaavat excelistä ja ohjelmasta toiseen, niin tipun heti alvariinsa kärryiltä eikä millään onnistu muistiinpanojen ja tarkan seuraamisen tekeminen samaan aikaan. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko jokin lääkitys

On. Kuin ni?

Vierailija kirjoitti:

Ei huolta ap. Olen ollut 15 vuotta nykyisessä työssäni enkä vieläkään muista kaikkia ohjelmistojen kommervenkkejä. Ei ihmisen tarvitse olla kone. 

Kunpa minäkin onnistuisin pitämään jonkin työpaikan yli puoli vuotta!

Ap

Tunnistan saman itsessäni.

Jännitän tuollaisissa tilanteissa,yritän varmaan niin kovasti näyttää keskittyvältä kuuntelijalta,että en pysty kunnolla sisäistämään itse asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on huono työmuisti. Usein se liittyy oppimisvaikeuksiin tai keskittymisvaikeuteen. Sinun kannattaa hakeutua esimerkiksi neuropsykiatrisiin tutkimuksiin. Itsetuntemuksesta on aina hyötyä ja voisit saada neuvoja.

Oman toiminnan ohjaus eli sen puute. 

https://askelaikuisuuteen.fi/nuorille/autismikirjo/toiminnanohjaus/

Nyt en kyllä osaa sanoa, mistä lähteä etsimään apua, ehkä terveyskeskus ensin ja sieltä sitten eteenpäin!

Miten selvisit koulussa, eikö siellä huomattu, tai päiväkodissa?

Ei huomattu ei. Olin kiltti ja rauhallinen tyttö. Muistan että päiväkodissa kyllä kiinnitettiin huomiota siihen, kun jäin välillä omiin maailmoihini "haaveilemaan". Koulussa tosiaan sain tyydyttävän käytöksestä, ja läksyt oli usein tekemättä. Olin kuitenkin perushyvä kasin tyttö koulussa, kunnes 11-v. otin vastuun omasta opiskelusta ja aloin tekemään paljon töitä koulun eteen. Kun ei ollut harrastuksia, koulukirjat oli "harrastus" iltaisin. Niin lukuaineiden keskiarvo nousi yli ysin. Liikunnassa olin aina huono, kömpelöksikin haukuttiin. Muutenkin kiusattiin ja naureskeltiin koulussa, minua pidettiin jotenkin outona. En koskaan ymmärtänyt miksi.

Ap

Kielellinen erityisvaikeus, ongelma puheen ymmärtämisen puolella? Opitko normaaliin aikaan puhumaan? Googlaa kehityksellinen kielihäiriö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoita ohjeet muistiin.

Tämä. Mutta sitten kun kirjoittaa, niin joku sitten että "ääh,mitään kirjottaa tartte, tän ja tän ja tän vaan muistat, niin siitä se vähitellen..."

Silti kirjoittaa jos se itseä helpottaa. On meilläkin monenlaista muistamistyyliä talossa. Itsekin saatan tehdä muistilappuja.

Tutulta kuulostaa ja mulla on melko varmasti ADD. Kaikki pitää kirjoittaa ylös tai ei muista mitään.

Mulla on aina ollut sama. Olen aina töissä kantanut vihkoa ja kynää mukana. Vapaa-ajalla käytän puhelimen muistiota.

Aina koulutunnilla jo opettajan ensimmäisestä lauseesta lähti omat ajatukset laukkaamaan enkä kuullut enää loppuopetuksesta  juuri mitään. Sama jatkunut koko ikäni, kun joku vaikka selittää reittiä jonnekin. Ikinä ei ole ensikuulemalta esim. jäänyt kenenkään nimi mieleen.

"Kaikilla meillä on rajoitteita" ja hyvin olen elämässä pärjännyt, kohta tässä jo eläkkeellä.

Tunnistan itsessäni tuon saman. Olen aina ollut matemaattisesti lahjakas, mutta juuri tuo suullisten ohjeiden muistaminen on itsellänikin ongelma, samoin kuin tekstin ymmärtämisen kanssa muutenkin. Yliopistossa luennoilla en saanut luentomuistiinpanoja aikaiseksi kuin juuri ja juuri puoli sivua, kun kaveri vieressä kirjoitti kynä sauhuten 5 sivua. Tentteihin oli pakko opetella muistisääntöjä kirjainlyhenteillä ym. kikoilla että pääsin muidenkin aineiden kuin matematiikan tenteistä läpi. Yllättäen olen päätynyt työelämässä "numeronpyörittelijäksi" ja hyvin olen elämässä pärjännyt, mutta edelleen tekstien sisäistäminen tuottaa tuskaa, niitäkin kun tulee aika paljon työssäni vastaan.

Tunnistan todella nuo vaikeudet kun tietä neuvottiin ! 'Kävele tuonne risteykseen, siitä oikealle, kolmannesta kadunkulmasta vasemmalle ja sitten suoraan,, jne'. Olin hukassa jo sen ensimmäisen risteyksen jälkeen ja sitten saatoin kysyä.. 'niin,, ja tästä piti lähteä suoraan eteenpäin,, ?' Myös työpaikalla halusin infon mielummin lyhyimmissä pätkissä kuin että kaikki kerrottiin keralla ja kamalaa vauhtia. Eihän siitä tullut kuin kamala sekasotku aivoihin. Jotkut työkaverit eivät tykänneet jos jouduin kysymään jotain asiaa enemmän kuin kerran mutta mielestäni se on ihan normaalia, siinä kuitenkin menee oma aikansa ennenkuin uuden työn oppii,,