Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa että on saanut vääränlaisen kasvatuksen lapsena....
07.06.2022 |
En varsinaisesti halua moittia vanhempiani, sillä he varmaan tekivät parhaansa mutta en silti ole voinut välttyä katkeruuden tunteilta kasvatukseeni liittyen. Tuntuu että minun kohdallani on luovutettu ja epäonnistuttu, koska vanhempieni käyttämät kasvatusmenetelmät eivät selvästikään toimineet minuun kuten sisaruksiini.
Muista sisaruksista poiketen minä olen ujo enkä ole oppinut ottamaan vastuuta mistään koska pelkään ja minulla on todella huono itsetunto ja nyt aikuisena arki on todella haastavaa ja tuntuu etten selviydy oikein mistään. Uhriudun helposti ja elämäni on täynnä ongelmia ja syitä miksi en pysty...toisin sanoen en menesty elämässäni.
Nyt tuntuu epäreilulta että minun tehtäväkseni näillä eväillä on jäänyt itseni kasvattaminen siltä osin jossa vanhempani epäonnistuivat ja se tuntuu musertavan isolta työltä ja uhrin asemasta käsin palaan jatkuvasti siihen että syytän vanhempiani "miksi he eivät voineet tehdä tätä asiaa kanssani toisin" tai "kunpa he vain olisivat" niin minulla ei olisi nyt näin vaikeaa...
Kommentit (89)
Voi herranjumala.... Kun kerran tiedostat, niin mitäs jos rupeaisit itse kasvattamaan itseäsi.
Kaikkea sitä ja kirjoitetaan....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti sisaruksesi ovat myös tyytymättömiä omalta osaltaan. Yleensä traumaperheiden kaikilla lapsilla on jotain häikkää. Kaikki ei vain näy ulospäin.
Voi olla harhakuva, että kasvatus olisi aiheuttanut luonteenpiirteesi. Itsekin syytin vanhempia ja kasvatustani tietyistä luonteenpiirteistäni, mutta nyt vanhempana toinen lapsistani osoittaa täsmälleen samoja piirteitä ja toinen ei lainkaan.
Olen tietoisesti vältellyt toistamasta samoja asioita kuin omassa lapsuudessa.
Nyt on nyt. Jokainen voi kasvattaa itsestään parempaa ihmistä niin halutessaan.
Olet samassa vaiheessa missä minä olin vuosi sitten. Suosittelen ihan rohkeasti tunnustamaan itsellesi, että olet pettynyt ja vihainen vanhemmillesi. Anna tunteiden tulla. Sen jälkeen voit alkaa työstämään anteeksiantoa ja ymmärrystä siitä, että lapsuus oli ja meni eikä sitä voi muuttaa. Olet nyt aikuinen ja lapsuus on lapsuus. Epäreiluuden ja katkeruuden tunteissa vellominen ei pidemmän päälle ole lainkaan järkevää.
Sama kuin koulukiusatut vellovat muistoissa pitkälle aikuisuuteen, muistelevat asiaa ja kehräävät kostofantasioita. Todellisuudessa asia on niin ettei niitä lapsia ole enää olemassa, on aika päästää irti ja katsella tilannetta kauempaa, aikuisen silmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti sisaruksesi ovat myös tyytymättömiä omalta osaltaan. Yleensä traumaperheiden kaikilla lapsilla on jotain häikkää. Kaikki ei vain näy ulospäin.
Ei ole mikään traumaperhe, ihan normaali perhe. Ja tokihan kaikilla on aina jotain missä kohtaa kokevat että vanhemmat eivät ole onnistuneet täysin, mutta nämä muut sisarukset pärjäävät elämässään eikä heillä ole ollenkaan kaltaisiani vaikeuksia elämässä. Ei minullakaan ole mitään sellaista ns. itse aiheutettua kuten päihteiden käyttöä tai velkoja tai mitään sellaista.
-ap
Minulla on sinulle hyvä uutinen, itseään voi kehittää lähes koko iän. Se miten sinut on kasvatettu, ei ole mitenkään lopullinen leima siihen mitä sinusta voi vielä tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti sisaruksesi ovat myös tyytymättömiä omalta osaltaan. Yleensä traumaperheiden kaikilla lapsilla on jotain häikkää. Kaikki ei vain näy ulospäin.
Ei ole mikään traumaperhe, ihan normaali perhe. Ja tokihan kaikilla on aina jotain missä kohtaa kokevat että vanhemmat eivät ole onnistuneet täysin, mutta nämä muut sisarukset pärjäävät elämässään eikä heillä ole ollenkaan kaltaisiani vaikeuksia elämässä. Ei minullakaan ole mitään sellaista ns. itse aiheutettua kuten päihteiden käyttöä tai velkoja tai mitään sellaista.
-ap
Oletko miettinyt, että taipumuksesi uhriutua ja syyttää muita vaikeuksistasi estää sinua näkemästä omia mahdollisuuksiasi?
Juuri siksi ne sisarukset pärjäävät, kun eivät takerru muiden virheisiin vaan keskittyvät omaan tekemiseen.
Aloituksellasi yrität vahvistaa ennakkokäsitystäsi, että vanhemmat ovat syyllisiä sen sijaan että tekisit jotain oman onnesi eteen.
Vierailija kirjoitti:
Olet samassa vaiheessa missä minä olin vuosi sitten. Suosittelen ihan rohkeasti tunnustamaan itsellesi, että olet pettynyt ja vihainen vanhemmillesi. Anna tunteiden tulla. Sen jälkeen voit alkaa työstämään anteeksiantoa ja ymmärrystä siitä, että lapsuus oli ja meni eikä sitä voi muuttaa. Olet nyt aikuinen ja lapsuus on lapsuus. Epäreiluuden ja katkeruuden tunteissa vellominen ei pidemmän päälle ole lainkaan järkevää.
Sama kuin koulukiusatut vellovat muistoissa pitkälle aikuisuuteen, muistelevat asiaa ja kehräävät kostofantasioita. Todellisuudessa asia on niin ettei niitä lapsia ole enää olemassa, on aika päästää irti ja katsella tilannetta kauempaa, aikuisen silmin.
Miten voi katsoa "aikuisen silmin" jos ei ole oikein koskaan kasvanut aikuiseksi tai se "kasvu" on jotenkin häiriintynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyhyt terapiassa ala sylistä! . Nyky hetki on tärkein.Koko elämäsi voit märehtiä ,sylistää lapsuus,tai parisuhteesi,erosi.Avaa uusia ovia.Opettele kiitolisuus.Lapsudella ei ole nyky hetken kanssa mitään tekemistä.Lue netistä aihe vaikka Ben Furman:MENEISYYS EI SANELE TULEVAISUTTA!
Ujous on luonteenpiirre, eikä suinkaan kasvatuksen tulos.
Ja usein ujous on voimavara esim. työelämässä
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/4-syyta-miksi-ujot-menestyvatkin-en…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi olla harhakuva, että kasvatus olisi aiheuttanut luonteenpiirteesi. Itsekin syytin vanhempia ja kasvatustani tietyistä luonteenpiirteistäni, mutta nyt vanhempana toinen lapsistani osoittaa täsmälleen samoja piirteitä ja toinen ei lainkaan.
Olen tietoisesti vältellyt toistamasta samoja asioita kuin omassa lapsuudessa.
Ei tietenkään kasvatus aiheuta luonteenpiirteitä, siksi mainitsinkin että sisarukseni ovat kasvaneet samojen vanhempien kasvatuksella menestyviksi/tavallisiksi, mutta enemmänkin niin että luonteen omaiseen käytökseeni ei ole osattu suhtautua oikein tai koen ettei minua ole osattu kasvattaa siten että pärjäisin elämässäni näin aikuisena ja se kai kasvatuksen tarkoitus on että lopulta lapsi pärjää omillaan.
-ap
Niinhän se on että se joka vitsaa säästää se lastaan vihaa. Nyt joudut itse piiskaamaan itseäsi elämässä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, oletko varma että olisit erilainen jos olisit saanut erilaisen kasvatuksen? Ehkä tuo vetelä vastuunsiirtelijä-uhri onkin aito sinä, eikä vain väärän kasvatuksen tulosta.
Ujoudesta ei kenenkään pitäisi tietoisesti hakeutua eroon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet samassa vaiheessa missä minä olin vuosi sitten. Suosittelen ihan rohkeasti tunnustamaan itsellesi, että olet pettynyt ja vihainen vanhemmillesi. Anna tunteiden tulla. Sen jälkeen voit alkaa työstämään anteeksiantoa ja ymmärrystä siitä, että lapsuus oli ja meni eikä sitä voi muuttaa. Olet nyt aikuinen ja lapsuus on lapsuus. Epäreiluuden ja katkeruuden tunteissa vellominen ei pidemmän päälle ole lainkaan järkevää.
Sama kuin koulukiusatut vellovat muistoissa pitkälle aikuisuuteen, muistelevat asiaa ja kehräävät kostofantasioita. Todellisuudessa asia on niin ettei niitä lapsia ole enää olemassa, on aika päästää irti ja katsella tilannetta kauempaa, aikuisen silmin.
Miten voi katsoa "aikuisen silmin" jos ei ole oikein koskaan kasvanut aikuiseksi tai se "kasvu" on jotenkin häiriintynyt?
Itse olen oppinut aikuisempaa suhtautumistapaa terapian kautta. Varmaankin itseänsä voi kehittää myös itseopiskelun muodossa, mutta kuvittelisin sen olevan hankalampaa
Kiinnostaa. Millainen tilanne sinulla on nyt?
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko varma että olisit erilainen jos olisit saanut erilaisen kasvatuksen? Ehkä tuo vetelä vastuunsiirtelijä-uhri onkin aito sinä, eikä vain väärän kasvatuksen tulosta.
En usko että olisin varsinaisesti erinlainen, mutta se miten käsittelisin asioita ja pystyisin toimimaan eri tilanteissa voisi olla erinlaista ja ratakaisevassa asemassa siinä että elämäni olisi monilta osin toisin jos vanhempani olisivat osanneet kasvattaa ja tukea minua oikeaan suuntaan. Niin uskon.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla harhakuva, että kasvatus olisi aiheuttanut luonteenpiirteesi. Itsekin syytin vanhempia ja kasvatustani tietyistä luonteenpiirteistäni, mutta nyt vanhempana toinen lapsistani osoittaa täsmälleen samoja piirteitä ja toinen ei lainkaan.
Olen tietoisesti vältellyt toistamasta samoja asioita kuin omassa lapsuudessa.
Ei tietenkään kasvatus aiheuta luonteenpiirteitä, siksi mainitsinkin että sisarukseni ovat kasvaneet samojen vanhempien kasvatuksella menestyviksi/tavallisiksi, mutta enemmänkin niin että luonteen omaiseen käytökseeni ei ole osattu suhtautua oikein tai koen ettei minua ole osattu kasvattaa siten että pärjäisin elämässäni näin aikuisena ja se kai kasvatuksen tarkoitus on että lopulta lapsi pärjää omillaan.
-ap
Valitettavasti vanhemmat eivät useimmiten ole kasvatuksen asiantuntijoita tai luonnonlahjakkuuksia. Useimmat vanhemmat tekevät monia asioita oikein, mutta lähes jokainen mokaa jotain. Sinä olet huomannut ettet ole saanut tukea joissain luonteeseesi liittyvissä piirteissä, sisaresi kokevat varmasti muunlaisia katkeria ajatuksia vanhempiinne liittyen (vaikkeivät niitä jakaisikaan kanssasi). En ole tavannut montaa henkilöä elämäni aikana joka ei olisi lainkaan katkera omille vanhemmilleen - lähes kaikilla on jotain hampaankolossa.
Yrittäisin suhtautua asiaan positiivisesti. Olet kykeneväinen sen verran itsereflektioon, että olet jo huomannut itsessäsi tietynlaisia luonteenpiirteitä jotka vaikeuttavat elämääsi. Jo se on itsessään vahvuutta. Seuraava askel olisi miettiä minkälaisin askelin pystyisit itse ylittämään näitä haasteita, niillä eväillä mitä sinulla on tällä hetkellä. Et voi vaikuttaa jälkikäteen lapsuuteesi, etkä nykyäänkään voi muuttaa vanhempiasi mitenkään. Tästä syystä olisi oleellista miettiä minkälaisia hattutemppuja voisit keksiä jotta itse pääsisit edes hitusen eteenpäin ongelmassasi!
...en viitsi kirjoittaa kerralla pidempään, koska kukaan ei jaksa lukea ja toisekseen en tiedä kiinnostaako aihepiiri ketään.
-ap