Harmittaa että on saanut vääränlaisen kasvatuksen lapsena....

Vierailija kirjoitti:

Huomaa että monella täällä on oma henkinen kasvu vielä melko vaiheessa, silloin ei siedä muiden keskeneräisyyttä tai ärsyttävyyksiä.

Esimerkiksi juuri tuon takia hyvä psykoterapeutti on käsitellyt oman menneisyytensä ja huolellisesti!

Ujoa lasta on todella vaikea kasvattaa. Tiedän tämän, koska olen itsekin ujo ja molemmat lapseni ovat ujoja. Toisaalta pitäisi kannustaa lasta ylittämään itseään, jotta tämä oppii esimerkiksi tervehtimään ja ottamaan ihmisiin kontaktia, mutta toisaalta ei saisi viestittää lapselle, että hän on jotenkin vääränlainen ja outo. Ja valitettavasti ujo ihminen saa itsetuntoa lannistavia viestejä myös kodin ulkopuolelta. Suuri osa ihmisistä ei oikein tiedä, miten suhtautua lapseen, joka ei esimerkiksi vastaa heti kysymykseen tai ota itse lainkaan kontaktia vieraaseen. Tällöin lapsi aika usein saa kuulla negatiivisia kommentteja itsestään ja sen ujouden vuoksi joutuu yleisön edessä huonoon valoon.

Sinun pitää nyt aikuisena itse ottaa vastuuta omasta henkisestä kasvustasi eikä enää piiloutua vanhempien vaikutuksen taakse. Omalla kohdallani siihen auttoi aika ja itseni altistaminen sopivalla tavalla epämukaviin tilanteisiin. Ujoudesta on myös hyötyä, sillä ujot ovat usein herkkiä ja taitavia ottamaan muiden ihmisten tunteet huomioon. Kirjoita vaikka ylös positiivisia asioita itsessäsi ja päivässäsi. Lopulta se positiivinen vahvistus vaikuttaa myös sisäiseen puheeseesi ja itsetuntoosi.

Teet itsestäsi uhrin ja etsit tekosyitä miksi sinun ei tarvitsisi korjata asioita.

Korjaa asiasi aikuisena itse. Kehitä itseäsi. Ota vastuu itsestäsi.

Jumankauta mitä keittiöpsykologeja vauhdissa täällä :D Kuultaa läpi se vanhentunut psykodynaamiseen teoriaan perustuva järkeily ja syyllistäminen (joiden joskus luultiin olevan se juttu.)

Vierailija kirjoitti:

Teet itsestäsi uhrin ja etsit tekosyitä miksi sinun ei tarvitsisi korjata asioita.

Korjaa asiasi aikuisena itse. Kehitä itseäsi. Ota vastuu itsestäsi.

Perus ympäripyöreitä heittoja (korjaa asiasi itse, ota vastuu itsestäsi.) Toki tarkoituksesi ei ollut auttaa vaan purkaa omaa ärtymystäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teet itsestäsi uhrin ja etsit tekosyitä miksi sinun ei tarvitsisi korjata asioita.

Korjaa asiasi aikuisena itse. Kehitä itseäsi. Ota vastuu itsestäsi.

Perus ympäripyöreitä heittoja (korjaa asiasi itse, ota vastuu itsestäsi.) Toki tarkoituksesi ei ollut auttaa vaan purkaa omaa ärtymystäsi.

Olisiko sinulla sitten jotain parempaa konkreettista ratkaisua tai neuvoa tarjottavana ap:lle tai hänen kaltaisilleen?

Vierailija kirjoitti:

Jumankauta mitä keittiöpsykologeja vauhdissa täällä :D Kuultaa läpi se vanhentunut psykodynaamiseen teoriaan perustuva järkeily ja syyllistäminen (joiden joskus luultiin olevan se juttu.)

Mikä sitten nykyään on se juttu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa että monella täällä on oma henkinen kasvu vielä melko vaiheessa, silloin ei siedä muiden keskeneräisyyttä tai ärsyttävyyksiä.

Moni ei myöskään kestä vanhempana ajatusta siitäettä ottaisi vastuuta omasta kasvatuksestaan jos se on epäonnistunut. Moni vanhempi suuttuu jos aikuinen lapsi palaa takaisin puolustamaan itseään lapsena vaikka sanomalla että se mitä teit minulle silloin oli väärin ja teoillasi oli seurauksia jotka näkyivät näin.

Tämä. Ja nimenomaan epäonnistuneesta kasvatuksesta, omista virheistä, ei oteta vastuuta. Miksiköhän. Minä puntaroin koko ajan omaa kasvatus"työtäni", mitä voisin tehdä toisin, ja miten. Ettei mennyt nyt putkeen, pitääpä koittaa tuossa tilanteessa pitää pinna paremmin... .jne. 

Se "pieleen mennyt kasvattaminen" josta ei oteta vastuuta, voihan se olla sitäkin ettei ole kasvatettu yhtään mitenkään. Lapset on vaan menneet siinä sivussa. Ruokaa, vaatteet, hus ulos maailmaan. 

Voihan se olla, että itsetuntosi on heikompi kuin sisaruksillasi ja se on vaikuttanut teidän kaikkien elämään. Muista, että itsetuntoa voi kehittää yhä ja itsensä voi hyväksyä myös myöhemmällä iällä. Toivottavasti kykenet menemään elämässä eteenpäin ja näkemään hyvät puolesi, voimavarasi ja mahdollisuutesi. Menneisyys ei määrittele mitä sinusta voi tulla vielä.

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla harhakuva, että kasvatus olisi aiheuttanut luonteenpiirteesi. Itsekin syytin vanhempia ja kasvatustani tietyistä luonteenpiirteistäni, mutta nyt vanhempana toinen lapsistani osoittaa täsmälleen samoja piirteitä ja toinen ei lainkaan.

Olen tietoisesti vältellyt toistamasta samoja asioita kuin omassa lapsuudessa.

Ei tietenkään kasvatus aiheuta luonteenpiirteitä, siksi mainitsinkin että sisarukseni ovat kasvaneet samojen vanhempien kasvatuksella menestyviksi/tavallisiksi, mutta enemmänkin niin että luonteen omaiseen käytökseeni ei ole osattu suhtautua oikein tai koen ettei minua ole osattu kasvattaa siten että pärjäisin elämässäni näin aikuisena ja se kai kasvatuksen tarkoitus on että lopulta lapsi pärjää omillaan.

-ap

Sinuahan on kasvatettu nimenomaan sinun luonteenpiirteillesi sopien kun ei ole väkisin työnnetty mihinkään ujona lapsena. Miten sut olisi voitu kasvattaa pärjääväksi? Ihan itse se on tehtävä hyvän tähden.

Sä et nyt vaan itse hyväksy ujouttasi, toisin kuin sun vanhemmat.

Vanhempasi tekivät varmasti parhaansa sen hetkisten kykyjensä, tietojensa ja taitojensa mukaisesti. Heidän omakin kasvatuksensa on vaikuttanut siihen, miten ovat osanneet suhtautua lapsiinsa, ja kasvatuskulttuurikin oli erilainen kuin nykyään. Kun ilmeisesti kuitenkin vanhemmat oli ihan hyvät vanhemmat, eivät vaan osanneet tukea ap:ta oikealla tavalla? Ei heidän syyttelynsä auta eikä kannata, jokainen vanhempi tekee virheitä. Nyt tärkeintä olisi keskittyä miettimään miten voi itse edistyä elämässään näin aikuisena, siihen voit vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Voi herranjumala.... Kun kerran tiedostat, niin mitäs jos rupeaisit itse kasvattamaan itseäsi.

Kaikkea sitä ja kirjoitetaan....

Eikös aloittaja niin jo sanonutkin että kasvatus on jäänyt hänelle itselleen ?

Sinua ei välttämättä ole kasvatettu yhtään kieroon, vaan sinulla saattaa olla autismia. Siksi myös eroat sisaruksistasi niin paljon ja sinulla on huono itsetunto.

Vierailija kirjoitti:

Ujoa lasta on todella vaikea kasvattaa. Tiedän tämän, koska olen itsekin ujo ja molemmat lapseni ovat ujoja. Toisaalta pitäisi kannustaa lasta ylittämään itseään, jotta tämä oppii esimerkiksi tervehtimään ja ottamaan ihmisiin kontaktia, mutta toisaalta ei saisi viestittää lapselle, että hän on jotenkin vääränlainen ja outo. Ja valitettavasti ujo ihminen saa itsetuntoa lannistavia viestejä myös kodin ulkopuolelta. Suuri osa ihmisistä ei oikein tiedä, miten suhtautua lapseen, joka ei esimerkiksi vastaa heti kysymykseen tai ota itse lainkaan kontaktia vieraaseen. Tällöin lapsi aika usein saa kuulla negatiivisia kommentteja itsestään ja sen ujouden vuoksi joutuu yleisön edessä huonoon valoon.

Sinun pitää nyt aikuisena itse ottaa vastuuta omasta henkisestä kasvustasi eikä enää piiloutua vanhempien vaikutuksen taakse. Omalla kohdallani siihen auttoi aika ja itseni altistaminen sopivalla tavalla epämukaviin tilanteisiin. Ujoudesta on myös hyötyä, sillä ujot ovat usein herkkiä ja taitavia ottamaan muiden ihmisten tunteet huomioon. Kirjoita vaikka ylös positiivisia asioita itsessäsi ja päivässäsi. Lopulta se positiivinen vahvistus vaikuttaa myös sisäiseen puheeseesi ja itsetuntoosi.

" mutta toisaalta ei saisi viestittää lapselle, että hän on jotenkin vääränlainen ja outo"

Mutta onko sekään hyvä, että tuo tosiasia levähtää päin naamaa sitten joskus vanhempana? Sinulle on ikäsi uskoteltu että olet muka normaali, vaikka oikeasti olet ulkopuolinen ja outo? Helpompihan sitä on itseään kehittää kun tietää tarkalleen missä mennään eikö eletä jossain mielikuvitusmaailmassa ahdistuneena.

Sekös vasta tuskaa tuottaa kun syntyy tuollaisia ristiriitoja.

Elämän vaarat pitää tiedostaa. Muuten olet vain joku avuton naiivi lapsonen jota käytetään hyväksi ujoutensa vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

...en viitsi kirjoittaa kerralla pidempään, koska kukaan ei jaksa lukea ja toisekseen en tiedä kiinnostaako aihepiiri ketään.

-ap

Kirjoitit liiankin pitkästi. Tiivistä.

Kukaan ei ole valmis ennenkuin arkussa. Siihen asti jokainen, sinäkin, voi kasvattaa itse itseään siihen suuntaan kuin tahtoo. Ujous ei ole vika eikä liity siihen, kantaako vastuuta vai ei. Vastuuttomuus on oma valinta ja tahdon asia, kuten kehittyminenkin.

Mennyttä et voi muuttaa, mutta tällä hetkellä voit vaikuttaa tulevaisuuteesi.

Nämä ovat kliseitä mutta silti totta. Älä vatvo ja jahkaile vaan pane töpinäksi ja ala tehdä itsestäsi parempaa ihmistä.

Vanhempien syyttely on tapa poistaa oma vastuu. Vanhemmat ovat amatöörejä, joille paiskataan käsiin ihmisyksilö ilman käyttöohjeita. Älä heitä liiaksi tuomitse, sillä jos omia lapsia saat, teet heidän kanssaan läjän virheitä, tämä on väistämätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Ujoa lasta on todella vaikea kasvattaa. Tiedän tämän, koska olen itsekin ujo ja molemmat lapseni ovat ujoja. Toisaalta pitäisi kannustaa lasta ylittämään itseään, jotta tämä oppii esimerkiksi tervehtimään ja ottamaan ihmisiin kontaktia, mutta toisaalta ei saisi viestittää lapselle, että hän on jotenkin vääränlainen ja outo. Ja valitettavasti ujo ihminen saa itsetuntoa lannistavia viestejä myös kodin ulkopuolelta. Suuri osa ihmisistä ei oikein tiedä, miten suhtautua lapseen, joka ei esimerkiksi vastaa heti kysymykseen tai ota itse lainkaan kontaktia vieraaseen. Tällöin lapsi aika usein saa kuulla negatiivisia kommentteja itsestään ja sen ujouden vuoksi joutuu yleisön edessä huonoon valoon.

Sinun pitää nyt aikuisena itse ottaa vastuuta omasta henkisestä kasvustasi eikä enää piiloutua vanhempien vaikutuksen taakse. Omalla kohdallani siihen auttoi aika ja itseni altistaminen sopivalla tavalla epämukaviin tilanteisiin. Ujoudesta on myös hyötyä, sillä ujot ovat usein herkkiä ja taitavia ottamaan muiden ihmisten tunteet huomioon. Kirjoita vaikka ylös positiivisia asioita itsessäsi ja päivässäsi. Lopulta se positiivinen vahvistus vaikuttaa myös sisäiseen puheeseesi ja itsetuntoosi.

Siis todellakin. Ja vaikka vanhempi itsekin olisi ujo ja kuvittelisi ymmärtävänsä lasta, hänen pitää muistaa että lapsi on yksilö eikä oman itsen jatke. Eli se, miten olisi toivonut itseään lapsena kannustettavan ja tuettavan ei välttämättä toimikaan omalle lapselle. Ei kasvattaminen ole helppoa ja väistämättä jossain kohtaa menee pieleen.

Minua hakattiin 3-5 v ikäisenä niin että pää meinasi irrota. Ja huudettiin niin perk*leesti. Syytä en muista. Paitsi sen, että kun itkin niin uhattiin hakata lisää jos parkuminen ei lopu. Itsellä oli vaikeuksia pitkään sen takia puolustaa itseäni, menin täysin lukkoon jos joku syytti aiheetta jostain.

Muista, että vanhempasikin ovat vain ihmisiä. Ehkä he ovat huonoja kasvattamaan lapsia. Sisaruksesi ovat sattumalta vain pärjänneet siitä huolimatta.

Et voi asialle enää mitään. Voit vain itse yrittää selvittää kaiken. Niin se vaan on. Maailma on julma.

Vierailija kirjoitti:

Minua hakattiin 3-5 v ikäisenä niin että pää meinasi irrota. Ja huudettiin niin perk*leesti. Syytä en muista. Paitsi sen, että kun itkin niin uhattiin hakata lisää jos parkuminen ei lopu. Itsellä oli vaikeuksia pitkään sen takia puolustaa itseäni, menin täysin lukkoon jos joku syytti aiheetta jostain.

Järkyttävää :(