Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako traumaattista lapsuutta kaivella?
06.06.2022 |
En ole eläissäni pystynyt katsomaan lapsuuttani täysin rehellisesti koska se olisi liian tuskaista ja pelkään seurauksia. Olen kuitenkin pohtinut, josko se olisi sittenkin hyödyllistä? Minulla on luottoystävä jolle pystyn puhumaan kaikesta ja hän on luvannut olla minun tukenani jos päätän sukeltaa ja avata lapsuuden traumat.
Onko kenelläkään kokemuksia unohduksiin painetusta lapsuudesta/nuoruudesta joka on sittemmin otettu käsittelyyn? Miten tämä tapahtui ja mitä siitä seurasi? Oliko mielestäsi oikea päätös?
Kommentit (61)
No eipä kovin terveeltä kuullosta että kaverisi alkaisi sinua terapoimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Traumat jää kehoon jos niitä ei käsittele. Suosittelen terapiaa.
Vierailija kirjoitti:
No jos on oikein kunnon trauma, niin niitä on varmaan paras käsitellä terapeutin kanssa. Kaveri ei välttämättä osaa niitä hoitaa.
Itse ajattelin käsitellä ne pääosin itse, mutta kaveri toimii henkisenä tukena ja olkapäänä. Suomessa ei mihinkään terapioihin pääse ellei ole ongelmia koulu- tai työelämässä, erittäin pahoja mt-ongelmia tai todella paljon rahaa.
Vaikka hakisin ja minut todettaisiin terapiaa tarvitsevaksi, jonot ovat kuukausia pitkiä. Pitäisi ensinkin säästää paljon rahaa tai myydä omaisuutta, mitä on muutenkin vain tarpeellinen. Suomalaisilla on naiivi käsitys Suomen mielenterveydenhuollosta.
Elämä on opettanut, että tuollaiset asiat kuuluu suljettujen ovien taa, kun se tämän päivän ystävä voi olla huomisen vihollinen. Jotkut nimenomaan tarjoutuu kuuntelemaan vain siksi että voivat joskus niitä tietoja käyttää hyväkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eipä kovin terveeltä kuullosta että kaverisi alkaisi sinua terapoimaan.
Käsitin, että hän menisi terapiaan ja kaveri ei jätä häntä yksin märehtimään terapiassa puhuttuja asioita tms. Tukena terapia aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka hakisin ja minut todettaisiin terapiaa tarvitsevaksi, jonot ovat kuukausia pitkiä. Pitäisi ensinkin säästää paljon rahaa tai myydä omaisuutta, mitä on muutenkin vain tarpeellinen. Suomalaisilla on naiivi käsitys Suomen mielenterveydenhuollosta.
Minulla ei ole kyllä ollenkaan tuollainen kokemus. Kela puolsi terapiaa minulle traumaattisen lapsuuteni johdosta ja terapeuteista sain valita sopivan ja päästiin heti aloittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä on opettanut, että tuollaiset asiat kuuluu suljettujen ovien taa, kun se tämän päivän ystävä voi olla huomisen vihollinen. Jotkut nimenomaan tarjoutuu kuuntelemaan vain siksi että voivat joskus niitä tietoja käyttää hyväkseen.
Tuskin mutta vaikka niin kävisikin, minua ei kiinnosta mitä joku juorukello minusta sanoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos on oikein kunnon trauma, niin niitä on varmaan paras käsitellä terapeutin kanssa. Kaveri ei välttämättä osaa niitä hoitaa.
Itse ajattelin käsitellä ne pääosin itse, mutta kaveri toimii henkisenä tukena ja olkapäänä. Suomessa ei mihinkään terapioihin pääse ellei ole ongelmia koulu- tai työelämässä, erittäin pahoja mt-ongelmia tai todella paljon rahaa.
Jos et ole pystynyt niitä aikaisemmin edes katsomaan,niin miten ajattelit niistä yksin selvitä? Tai ystäväsi kanssa, joka saa hyvää materiaalia kirjaa varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Traumaattisten asioiden kuuleminen ja kuvitteleminenkin on traumaattista. Älä puhu kaverillesi, vaan ammattiterapeutille joka osaa suhtautua kuulemaansa eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on opettanut, että tuollaiset asiat kuuluu suljettujen ovien taa, kun se tämän päivän ystävä voi olla huomisen vihollinen. Jotkut nimenomaan tarjoutuu kuuntelemaan vain siksi että voivat joskus niitä tietoja käyttää hyväkseen.
Totta. Itsekin avautunut eräälle ihmiselle, sain kuulla että hän on aika juoru...no hän on kertonut minulle kaikenlaista myös, on siis avoin niinkin päin, mutta ei ole kivaa jos on puhunut minun asioitakin. Itse en ole hiiskunutkaan hänen. olen nainen ja hän mies ihan kavereita ollaan oltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka hakisin ja minut todettaisiin terapiaa tarvitsevaksi, jonot ovat kuukausia pitkiä. Pitäisi ensinkin säästää paljon rahaa tai myydä omaisuutta, mitä on muutenkin vain tarpeellinen. Suomalaisilla on naiivi käsitys Suomen mielenterveydenhuollosta.
Minulla ei ole kyllä ollenkaan tuollainen kokemus. Kela puolsi terapiaa minulle traumaattisen lapsuuteni johdosta ja terapeuteista sain valita sopivan ja päästiin heti aloittamaan.
Heti? Joudut käymään 3kk omakustanteisesti terapiassa ennen kuin saat kelalta mitään tukea. 1krt viikkoon 3kk ajan terapiaa maksaa toista tuhatta euroa. Lisäksi psykiatrin lausuntoon joudut hakemaan ensin lähetteen ja sitten odottamaan vuoroasi. Ellet maksa sitäkin parihunttista itse. Näin vuonna 2022 pk-seudulla ainakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka hakisin ja minut todettaisiin terapiaa tarvitsevaksi, jonot ovat kuukausia pitkiä. Pitäisi ensinkin säästää paljon rahaa tai myydä omaisuutta, mitä on muutenkin vain tarpeellinen. Suomalaisilla on naiivi käsitys Suomen mielenterveydenhuollosta.
Minulla ei ole kyllä ollenkaan tuollainen kokemus. Kela puolsi terapiaa minulle traumaattisen lapsuuteni johdosta ja terapeuteista sain valita sopivan ja päästiin heti aloittamaan.
Heti? Joudut käymään 3kk omakustanteisesti terapiassa ennen kuin saat kelalta mitään tukea. 1krt viikkoon 3kk ajan terapiaa maksaa toista tuhatta euroa. Lisäksi psykiatrin lausuntoon joudut hakemaan ensin lähetteen ja sitten odottamaan vuoroasi. Ellet maksa sitäkin parihunttista itse. Näin vuonna 2022 pk-seudulla ainakin.
Ei pitänyt paikkaansa minun kohdallani, kelan tukea sai heti. Ainoastaan yksi tutustumiskäynti piti maksaa itse ja psykiatrin käynnit tietysti. Kokemukseni on viime vuodelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli teidän mielestä ei pitäisi avautua ystävälle eikä mielummin ollenkaan jos ei ole varaa terapiaan eikä kela puolla päätöstä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka hakisin ja minut todettaisiin terapiaa tarvitsevaksi, jonot ovat kuukausia pitkiä. Pitäisi ensinkin säästää paljon rahaa tai myydä omaisuutta, mitä on muutenkin vain tarpeellinen. Suomalaisilla on naiivi käsitys Suomen mielenterveydenhuollosta.
Minulla ei ole kyllä ollenkaan tuollainen kokemus. Kela puolsi terapiaa minulle traumaattisen lapsuuteni johdosta ja terapeuteista sain valita sopivan ja päästiin heti aloittamaan.
Heti? Joudut käymään 3kk omakustanteisesti terapiassa ennen kuin saat kelalta mitään tukea. 1krt viikkoon 3kk ajan terapiaa maksaa toista tuhatta euroa. Lisäksi psykiatrin lausuntoon joudut hakemaan ensin lähetteen ja sitten odottamaan vuoroasi. Ellet maksa sitäkin parihunttista itse. Näin vuonna 2022 pk-seudulla ainakin.
Ei pitänyt paikkaansa minun kohdallani, kelan tukea sai heti. Ainoastaan yksi tutustumiskäynti piti maksaa itse ja psykiatrin käynnit tietysti. Kokemukseni on viime vuodelta.
Ehkä en sitten ole tarpeeksi sairas. Minulla on puoltava päätös kelan tukemaan terapiaan jota alan saada vasta syksyllä, mikäli onnistun löytämään sopivan terapeutin kenellä on kela-aikoja vapaana.
Yhtää traumaa ja trollia nykyään tämä palsta.
Kaveri ei ole terapeutti. On kohta entinen kaveri, kun kaadat kaikki traumasi hänen niskaansa.
No voi hyvää päivää. Kai ap tietää millainen ystävä hänellä on.
Ei ne terapeutitkaan ole mitään muuta kuin ihmisiä. Jotkut hyviä, jotkut ei niin hyviä, jotkut huonoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka hakisin ja minut todettaisiin terapiaa tarvitsevaksi, jonot ovat kuukausia pitkiä. Pitäisi ensinkin säästää paljon rahaa tai myydä omaisuutta, mitä on muutenkin vain tarpeellinen. Suomalaisilla on naiivi käsitys Suomen mielenterveydenhuollosta.
Minulla ei ole kyllä ollenkaan tuollainen kokemus. Kela puolsi terapiaa minulle traumaattisen lapsuuteni johdosta ja terapeuteista sain valita sopivan ja päästiin heti aloittamaan.
Mä en saanut taas mitään terapiaa vaikka olen narsisti-isän hakkaama ja kaltoinkohtelema koko lapsuuteni, nuoruuteni ja osin jopa aikuisuuden. Olen kuulemma terve ja reipas ja pärjään työssä. Ei tipu terapiaa.
No jos on oikein kunnon trauma, niin niitä on varmaan paras käsitellä terapeutin kanssa. Kaveri ei välttämättä osaa niitä hoitaa.