Ärsyttävä, vaikea mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jatkuu

Mutta se neuvoni sulle: pystyisitkö lopettamaan odotukset miestäsi kohtaan mainitsemissasi lapsi/kodinhoitoasioissa, mutta sitä vasten sopimaan miehen kanssa, että mies vastineeksi tuottaa sinulle jotakin sellaista, mitä sinä pidät arvossa? Se voisi olla mitä vaan, mistä sinä saat henkilökohtaisesti jotain merkittävää iloa tai hyötyä. Meillä se liittyy tosiaankin siihen rahaan, mies maksaa. Mutta teillä se voisi ehkä olla jotain muutakin, kuten esim se, että mies ottaa kontolleen kaikki pihaan, autoon, mökkiin, lasten koulu/harrastuskuskauksiin liittyvät asiat. Sovitte vaikka, että koska mies ei hoida lapsia, niin sinä et sitten tee tiettyjä

asioita (jotka mieheltä sujuu luontevammin).

Jos eron tielle astut, niin varaudu siihen, että vielä vuosikymmenenkin jälkeen pohdit eroasi ja mietit mitä olisit voinut tehdä toisin. Luulen itse miettiväni asiaa ihan elämäni loppuun saakka. Hetket lasten kanssa puolitetaan ja ainakin minä olen kärsinyt lapsista erossa olosta ja kesälomien ja joulujen ym. puolituksista. Eksä on tehnyt täyskäännöksen ja motivoinut itsensä kodinhoitoon ja lastenhoitoon eli nykyisin teinienhoitoon. Vanhemmat ja nuoremmat lapseni, jotka ovat siis puolisisaruksia pitävät toisiaan aivan täyssisaruksina.

Mut joo, ilmeisesti Ap sun mies kokeenämä lastenhoito/ruokailu asiat sellaisina, jotka ei vaan kuulu hänelle, ei häntä ne asiat kiinnosta eikä hän vahingossakaan ala tekemään niitä siten kuin pyydät, koska sittenhän hän joutuisi jatkossakin tekemään siten eikäpähän ne lasten ruokailut hänelle kuulu. Hieman sama asia kuin että jos joku ei halua siivota,niin jos pakotetaan siivoamaan, niin ei kannata siivota kunnolla: jos siivoaa huonosti, tuskin pyydetään seuraavalla kerralla. Miehesi siis koittaa luikerrella vastuustaan. Kuitenkin työssään varmaan muuttaa toimintaansa, jos esimies/työkaveri pyytää niin?

Tee viisaita päätöksiä ap, äläkä eroa kevyin perustein. Tee viisaita valintoja, jottet joutuisi katumaan, niin kuin minä. Eron jälkeen uuden miehen kanssa on uudet ongelmat. Moni täällä huutelee eroa, muttei sekään ole valmis vastaus kaikkeen.

Maija

Hyviä pointteja sinulla, mutta esim. minun exäni joka ei osallistunut kodin- tai lastenhoitoon oli äärimmäisen tarkka siitä että kaikki kulut menee puoliksi. Ei hänen kanssaan voinut neuvotella mitään elatussopimusta, vaan kulut meni puoliksi ja usein vielä niin että minä puenituloisena maksoin enemmän. On siis optimistista kuvitella että jos mies on itsekäs paskiainen kaikessa muussa, hän olisi antelias ja höveli rahan suhteen.

Mutta tuossahan on keskustelun paikka. Jos kotityöt kaatuu vain toiselle, eikö isompipalkkaisen tällöin pitäisi maksaa isoin osa kuluista? Moni on sitä mieltä, että isompipalkkaisen pitäisi maksaa isompi osa, vaikka kotityöt menisivät puoliksi. Se ettei maksa eikä tee kotitöitä kuin vähän = hyväksikäyttöä.

Moni mies pyrkii vähättelemään naisen tekemää kotityötä, sillä jos koti on siivottu niin eihän täällä ole mitää siivottavaakaan ja jos koti on sotkuinen eihän täällä ole kukaan mitään siivonnut 😩

Mut joo, kyllän minunkin mieheni koittaa saada minut maksamaan, siihen vastaan aina, että kyllä heti kun hän alkaa tulemaan töistä kotiin klo 16.30 joka päivä ja hoidetaan lapset ja siivous (iso talo) puoliksi. Se keskustelu päättyy aina siihen. Mieheni ennemmin maksaa joka kk noin 1500-2000 enemmän kuluja kuin aloittaa kotityöhommat.

Vierailija kirjoitti:

Ap ei arvosta miestään, miksi miehen pitäisi arvostaa ap:ta?

Itse elin ap:n kaltaisen ihmisen kanssa avoliitossa kolme vuotta, kunnes tajusin erota.

Kolme vuotta oli yhtä vaatimista: kaikki piti tehdä hänen toiveiden ja halujen mukaan, häntä piti kiittää ja paljoa. Vain minussa oli vikaa, hän oli itse täydellisyys. Minö taas olin itsekäs, koska en tehnyt asioita kuten hän halusi. Esim. Ruokailut olivat yksi mahdottomuus. Kysyin usein, että mitä haluaa syödä, sanoi että ei väliä. Kysyin, haluaako tehdä yhdessä kauppareissun, ei väliä. Kävin kaupassa, ilmoitin mitä ostin, kuinka moneksi päiväksi ja mitä ruokia ostoksista tulee. Edelleen ihan sama. Kun ruoka oli pöydässä, se ei sitten aina kelvannutkaan. Seuraavana päivänä saattoi alkaa hullu säätäminen ja sättiminen tyhjästä jääkaapista.

Meillä ei toki ollut lapsia siinä, onneksi!

Nimenomaan asia on täysin eri, kun teillä ei ollut lapsia. Onneksi ei ollut. Sen nyt vielä ehkä joten kuten kestää, jos kahden aikuisen taloudessa on jääkaappi tyhjä seuraavana päivänä kaupasta käynnistä (vaikka sekin on idiotismia), mutta jos perheessä on vaikka pari lasta, niin no way in hell...

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän lapset osaa ilmaista, kun on nälkä. Narsistilta kuulostaa, jos joku laatii viikkolistan kellon tarkkuudella.  Arvaten lasten vaatteetkin on tarkkaan valittu edellisenä iltana. 

Kyllä minun naapurin lapset valittavat, että on nälkä, mutta isällä on tärkeämpää tekemistä kuin ruokkia alle kouluikäisiä lapsia. Onko se niin vaikea uskoa, että jotkut ihmiset ovat aivan uskomattoman itsekeskeisiä?

t:aikaisemmin vastannut naapurin lapsia ruokkiva

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jatkuu

Mutta se neuvoni sulle: pystyisitkö lopettamaan odotukset miestäsi kohtaan mainitsemissasi lapsi/kodinhoitoasioissa, mutta sitä vasten sopimaan miehen kanssa, että mies vastineeksi tuottaa sinulle jotakin sellaista, mitä sinä pidät arvossa? Se voisi olla mitä vaan, mistä sinä saat henkilökohtaisesti jotain merkittävää iloa tai hyötyä. Meillä se liittyy tosiaankin siihen rahaan, mies maksaa. Mutta teillä se voisi ehkä olla jotain muutakin, kuten esim se, että mies ottaa kontolleen kaikki pihaan, autoon, mökkiin, lasten koulu/harrastuskuskauksiin liittyvät asiat. Sovitte vaikka, että koska mies ei hoida lapsia, niin sinä et sitten tee tiettyjä

asioita (jotka mieheltä sujuu luontevammin).

Jos eron tielle astut, niin varaudu siihen, että vielä vuosikymmenenkin jälkeen pohdit eroasi ja mietit mitä olisit voinut tehdä toisin. Luulen itse miettiväni asiaa ihan elämäni loppuun saakka. Hetket lasten kanssa puolitetaan ja ainakin minä olen kärsinyt lapsista erossa olosta ja kesälomien ja joulujen ym. puolituksista. Eksä on tehnyt täyskäännöksen ja motivoinut itsensä kodinhoitoon ja lastenhoitoon eli nykyisin teinienhoitoon. Vanhemmat ja nuoremmat lapseni, jotka ovat siis puolisisaruksia pitävät toisiaan aivan täyssisaruksina.

Mut joo, ilmeisesti Ap sun mies kokeenämä lastenhoito/ruokailu asiat sellaisina, jotka ei vaan kuulu hänelle, ei häntä ne asiat kiinnosta eikä hän vahingossakaan ala tekemään niitä siten kuin pyydät, koska sittenhän hän joutuisi jatkossakin tekemään siten eikäpähän ne lasten ruokailut hänelle kuulu. Hieman sama asia kuin että jos joku ei halua siivota,niin jos pakotetaan siivoamaan, niin ei kannata siivota kunnolla: jos siivoaa huonosti, tuskin pyydetään seuraavalla kerralla. Miehesi siis koittaa luikerrella vastuustaan. Kuitenkin työssään varmaan muuttaa toimintaansa, jos esimies/työkaveri pyytää niin?

Tee viisaita päätöksiä ap, äläkä eroa kevyin perustein. Tee viisaita valintoja, jottet joutuisi katumaan, niin kuin minä. Eron jälkeen uuden miehen kanssa on uudet ongelmat. Moni täällä huutelee eroa, muttei sekään ole valmis vastaus kaikkeen.

Maija

Hyviä pointteja sinulla, mutta esim. minun exäni joka ei osallistunut kodin- tai lastenhoitoon oli äärimmäisen tarkka siitä että kaikki kulut menee puoliksi. Ei hänen kanssaan voinut neuvotella mitään elatussopimusta, vaan kulut meni puoliksi ja usein vielä niin että minä puenituloisena maksoin enemmän. On siis optimistista kuvitella että jos mies on itsekäs paskiainen kaikessa muussa, hän olisi antelias ja höveli rahan suhteen.

Mutta tuossahan on keskustelun paikka. Jos kotityöt kaatuu vain toiselle, eikö isompipalkkaisen tällöin pitäisi maksaa isoin osa kuluista? Moni on sitä mieltä, että isompipalkkaisen pitäisi maksaa isompi osa, vaikka kotityöt menisivät puoliksi. Se ettei maksa eikä tee kotitöitä kuin vähän = hyväksikäyttöä.

Moni mies pyrkii vähättelemään naisen tekemää kotityötä, sillä jos koti on siivottu niin eihän täällä ole mitää siivottavaakaan ja jos koti on sotkuinen eihän täällä ole kukaan mitään siivonnut 😩

Mut joo, kyllän minunkin mieheni koittaa saada minut maksamaan, siihen vastaan aina, että kyllä heti kun hän alkaa tulemaan töistä kotiin klo 16.30 joka päivä ja hoidetaan lapset ja siivous (iso talo) puoliksi. Se keskustelu päättyy aina siihen. Mieheni ennemmin maksaa joka kk noin 1500-2000 enemmän kuluja kuin aloittaa kotityöhommat.

Tosi hyvä että olet osannut pitää puoliasi tuossa! Mäkin olisin varmaan tyytyväisempi jos meillä tilanne olisi tuo. Mutta mieheltä on usein vuosien varrella ollut rahat loppu, ettei oltais edes perheelle saatu ruokaa, ellen minä olisi huolehtinut ja tehnyt extratöitä. Ja tällaisessakin tilanteessa toki autan ja teen ihan mielelläni enemmän, jos toinen sairastuu tai joutuu työttömäksi itsestä riippumattomista syistä ja hän itse käy avoimen keskustelun minun kanssa aiheesta. Että nyt tilanne on tämä, minulla ei ole rahaa, olen pahoillani, teen kaikkeni sen eteen että tilanne muuttuu pian ja voin vaikka tehdä enemmän kotitöitä nyt sillä aikaa. Jos esim vaikka puoliso jäisi työttömäksi.

Mutta meidän tapauksessa, mies on pitänyt itsestäänselvyytenä, että minä maksan lasten vaatteet ja ruoat, laskujaon jopa salaillut asiaa ja sitten olen vaan ihmetellyt kun taas tankki aivan tyhjänä autossa hänen jäljiltään, eikä sinne ruokakauppaan pääse kirveelläkään tai pysty ostamaan mitään vähääkään isompia hankintoja. On saattanut vaan tiuskia, että ei nyt ole rahaa. Samalla johonkin omaan juttuun on vielä saattanut kuitenkin löytyä rahaa, esim olut.

Että tällainen reilukerho meilläkin kokoontuu tosiaan. Sitten kun aiheesta valitan, niin mies vääntelee ja kääntelee jutut, loppujen lopuksi en enää edes tiedä mistä puhutaan, mutta olen vähintäänkin ollut kohtuuton jne. Huooh! T. Ap

Hmmm kirjoitti:

Ap. oletko muuten varma, ettei miehesi harrasta työpaikallaankin samaa? Ei ihminen muutu niin paljoa, vaan voi olla hyvin mahdollista, että kollegat ovat kokeneet samaa, ovat hoitamaan jonkun homman joka alunperin miehesi piti hoitaa, missä vaiheessa miehesi oli että "just olinkin sitä hoitamassa". Oma-aloitteisuus ja hoksaavaisuus siitä, mitä pitäisi hoitaa, puuttuu.

Itse asiassa olen aika varma. Hän hoitaa

tunnollisesti työjutut, ei ole edes koskaan saikulla! Voitteko kuvitella ja on vielä teknisellä alalla, mutta kotona sitten pyykinpesukin on aivan hepreaa, ei edes voi yrittää jos en tule kädestä pitäen neuvomaan miten se tehdään. T. Ap

Äiti oli yh ja vuorotöissä. Koulun alkaesta osattiin ottaa itse (3 sisarusta) ruokaa kattilasta lautaselle tai voileipää kun teki ruokaa mieli tai sitten oli ilman, kukaan ei kysellyt. Vaatteet otettiin itse päälle, äiti otti muistaakseni kerran viikossa saunapäivänä käytetyt vaatteet pyykkiin. Hyvin harvoin, ehkä kerran viikossa oli yhteinen ateria, muistan kun äiti yritti pitää siitä tavasta kiinni, eikä me ymmärretty miksi syömisestä piti tehdä niin iso asia. Asunto o!i myös sen verran pieni, ettei ruokapöydän ympärille pienessä keittiössä meinannut mahtua neljää istumaan, eikä lautasten lisäksi kattila mahtunut pöytään. Isokokoisia tuli kaikista lapsista, eikä oikein kukaan ole ominut niin sanottuja normaaleja ruokailutapoja. Ei meistä oikein siivousintoilijoita tainnut tulla.

No siis ihan keskimäärin miehet eivät ole niin hyviä ottamaan muut huomioon kuin naiset. Vaikka tuo, että ei tajua että lapsilla tulee nälkä nopeammin kuulostaa ihan tyypilliseltä. Mutta suurin osa on kuitenkin ihan kehityskelpoisia, ja oppii kyllä siihen että ruokaa pitää alkaa järjestää ajoissa, kun muutaman kerran saa yrittää pärjätä nälkäänsä kiukuttelevien lasten kanssa. Mutta jos ensin äiti ja sitten vaimo on huolehtinut ensin kaiken niin ei siinä ole ehtinyt oppia ja aikuisena sen vastuun oton opettelu on paljon vaikeampaa. Ja ehkä osa on vaan itsekkäitä, eikä edes halua ajatella muita kuin itseään.

Vierailija kirjoitti:

Äiti oli yh ja vuorotöissä. Koulun alkaesta osattiin ottaa itse (3 sisarusta) ruokaa kattilasta lautaselle tai voileipää kun teki ruokaa mieli tai sitten oli ilman, kukaan ei kysellyt. Vaatteet otettiin itse päälle, äiti otti muistaakseni kerran viikossa saunapäivänä käytetyt vaatteet pyykkiin. Hyvin harvoin, ehkä kerran viikossa oli yhteinen ateria, muistan kun äiti yritti pitää siitä tavasta kiinni, eikä me ymmärretty miksi syömisestä piti tehdä niin iso asia. Asunto o!i myös sen verran pieni, ettei ruokapöydän ympärille pienessä keittiössä meinannut mahtua neljää istumaan, eikä lautasten lisäksi kattila mahtunut pöytään. Isokokoisia tuli kaikista lapsista, eikä oikein kukaan ole ominut niin sanottuja normaaleja ruokailutapoja. Ei meistä oikein siivousintoilijoita tainnut tulla.

Ensimmäisessä pidemmässä parisuhteessa ei tullut keskusteluita ruuista eikä siivouksesta kun rouva oli myöskin elänyt voikukkalapsuuden. Myöhemmissä yhdessäasumisissa ei oikein synkannut, kun en vaan nähnyt että olisi vaikka siivoustarvetta. Äitini tapasi sanoa, että kyllä hajussa kasvaa, kun saa vaan oltua. Nyt myöhemmin olen miettinyt, että kyllä äidil!ä oli tekemistä ja sietämistä. Sitä ollaan siskon kanssa nyt pohdittu, että kuinka hän jaksoi yksin tehdä kaiken ilman valittamista ja kyllä meillä oli siinä mielessä hyvä lapsuus, ettei mitään katkeruudenosoituksia kuultu tai nähty.

Sama

Vierailija kirjoitti:

Entä jos vaimo on tuollainen?

Ei halua tehdä kotitöitä, ei halua edes yrittää. Suuttuu jos pyydän osallistumaan.

Pötköttää sohvalla ja shoppaa nettikaupoista yhteisillä rahoilla kaikkea turhaa krääsää kodin täytteeksi.

Minä siivoan, minä hoidan pyykki/tekstiilihuollon. Minä laitan ruoat, minä hoidan tiskit. Minä hoidan kaupassa käynnin - tai jos vaimo hoitaa sen, minä kirjoitan kauppalistan valmiiksi. Tiedän aina mikä on loppumassa kaapista, hän ei tiedä eikä välitä. Minä vien ja haen lapset. Olen sairaan lapsen kanssa kotona. Hoidan pihan, talon ylläpitohuollot, puulämmityksen. 

Sen verran vaimon kunniaksi sanottakoon, että hän shoppaa lapsille sentään oikeankokoisia vaatteita ja kenkiä, lukee Wilma-viestit ja tekee sen kuuluisan tarhavaatteiden nimikoinnin. Hän tekee näitä juttuja, koska niitä pystyy tekemään vaakatasossa. 

Minä en suostu enää iltaisin hänen viereensä sohvalle pötköttämään, kun lapset on saatu uneen. Pötköttäköön keskenään. Ei kiinnosta. Mieli tekisi nukkuakin eri huoneessa, mutta siitä se sota syttyisi, ja lapsetkin huomioisivat asian.

Jos joku ei jaksa kuin pötköttää sohvalla niin olisin kyllä huolissani hänen mielenterveydestään. Mutta kyllä sekä miehissä että naisissa on noita kelvottomia laiskoja puolisoita ja vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Hössötät omia kuvioitaisi niin paljon, etteivät lapset osaa isälleen kertoa että nyt pitäisi saada ruokaa. Jos lapsi kotiin tullessasi kertoo sinulle, että on kauhee nälkä, mitä teet? Sano lapselle, että isi hoitaa.

Ei lasten varaan voi jättää noin tärkeitä asioita,kyllä ne ovat aikuisen vastuulla.

Ei rakettitiedettä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hössötät omia kuvioitaisi niin paljon, etteivät lapset osaa isälleen kertoa että nyt pitäisi saada ruokaa. Jos lapsi kotiin tullessasi kertoo sinulle, että on kauhee nälkä, mitä teet? Sano lapselle, että isi hoitaa.

Ei lasten varaan voi jättää noin tärkeitä asioita,kyllä ne ovat aikuisen vastuulla.

Kyllä lapselle pitäisi opettaa mahdollisimman varhain miten tuoda toiveitaan ja tarpeitaan esiin molemmille vanhemmille, myös isälle. Vastuu tietysti on vanhemmilla, eikä lapselle sovi laittaa vastuuta vaikka juhlavaatteista. Mutta että ei isälleen osaa toimittaa, että on kauhee nälkä?

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeasti tällainen itsekkyys ja omaan napaan tuijottelu on melko yleistäkin nimenomaan miehillä. Sitten, kun miehellä on kaikki hyvin, niin kaikilla muillakin on oltava. Olen onnekas, että olen saanut epäitsekkään miehen lasteni isäksi ja hän nimenomaan osaa elää lasten ehdoilla ja osaa hoitaa lapsia. Syynä varmasti sekin, että hän on melko isosta perheestä ja hän on huolehtinut pikkusisaruksista. Sitten taas hänen pikkuveljensä on sellainen, ettei osaa huolehtia jälkikasvunsa tarpeista... Mökilläkin, kun ollaan yhdessä, niin hän on ihan onneton ottamaan huomioon lastensa nälät, väsymykset ym. ja vaimonsa on aina erikseen sanottava tai hoidettava asiat yksin. Esimerkkinä vaikka sellainen, että illalla grillataan makkaraa, niin mies nappaa vain itselleen makkaran grillistä ja olettaa, että hänen 4v. lapsensa osaa ottaa sieltä grillistä itse myös.

Varmasti tällaisia naisiakin on olemassa, mutta monesti tällainen minä minä -käytös on tyypillistä miehille.

Siis kyllä. Minun mies on nykyään ihan huolehtiva isä ja tekee kotitöitä, mutta edelleen välillä tulee näitä tilanteita että alkaa puuhata jotain omaansa ja vain olettaa että joku muu= minä huolehtii lapset sillä välin. Ja hieman rassaa myös oma-aloitteisuuden ja kommunikaation puute, ei sano mitä lähtee puuhaamaan ja kauanko siinä menee, ja sovi että minä huolehdin sillä välin. Ja toisaalta tulee kyllä osallistumaan vaikka siivoukseen jos minä sen aloitan, mutta ei ala hommiin ennen kuin minä alan. Ei vaikka olisi sovittu, jopa hänen aloitteestaan, että tänään siivotaan. En ymmärrä mikä siinä on. No, kokonaisuutena mies on kyllä hyvä ja erittäin kaukana tuommoisesta ap:n kuvailemasta laiskamadosta.

Minkä ikäiset lapset ap:lla on? Ainakin käsitin, että yksi lapsista on päässyt ysiltä, koska puhuttiin lapsen koulun päättäjäisjuhlasta.

Christiiina kirjoitti:

Minkä ikäiset lapset ap:lla on? Ainakin käsitin, että yksi lapsista on päässyt ysiltä, koska puhuttiin lapsen koulun päättäjäisjuhlasta.

Toinen on alakoulussa ja toinen päiväkodissa. Tarkoitin ihan koulun kevätjuhlaa kyllä. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti ap sitäkin mitä tuollainen tekee lapsille. Esim tuo ilman ruokaa jättäminen. Sehän kertoo lapselle että isänsä pitää häntä täysin arvottomana. Sinun sijassasi olisin paljon enemmän huolissani tuollaisen käytöksen vaikutuksista lapsiin kuin omasta ärsytyksestäni.

No näinpä. Mutta minkäs teet? Viikko-viikko-systeemillä olisivat täysin miehen armoilla.

Ja tosiaan esikoinen on tullut enemmän minuun, ja on tosi huomaavainen perusluonteeltaan, joten todellakin huomaa isänsä töppäilyt ja huomaavaisuuden puutteen. Tuolloin kun oli itselleen ottanut välipalaa kun olin pois, mies oli nuoremman kanssa muualla. Muuten olisi varmasti sisarukselleenkin välipalaa antanut samalla. T.Ap

Ymmärrän, että olet kyllästynyt mieheesi ja on vaikeaa elää jonkun kanssa, kun ei ole enää niitä tunteita, joita kaiken järjen mukaannkuuluisi olla.

Huomaatko, että laitat lapsesi n.k. valitsemaan puolia, jos hänen kuullen motkotat kaikesta mikä sinua ärsyttää.

Niin ja oikeasti nuo sinun huolet olen tasan tarkkaan nuorena läpikäynyt, että en sillä. Kyllä oikeasti kannattaa ottaa ihan kahdenkesken asiat pöydälle kumpikin kuuntelee ja häiriöttä.

Pitkässä liitossa on ihan pakkokin välillä vakavoitua ja pitää jonkinasteisia 'kehityskeskusteluja', eihän tuo elämä ole kenellekään kivaa.

Ne lapsetkin siitä kohta kasvavat ulos ja tuskin muistavat mitään varsinaista nälkää nähneensä luulisin, että se ikävä kireys jää mieleen paremminkin.

Niin enkä sillä sano, että ukkosi toimisi oikein jokin roti nyt pitäisi saada teidän yhdessä tuohon hommaan.

Tuossa on kuvattu se yleisin avioeron syy. Kaikista ei vaan ole isäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi valitsit kyseisen miehen?

 

No hän oli mielestäni aikoinaan komea ja hauska. Olin siis oikeasti tosi rakastunut häneen, mutta siitä on aikaa ja olin aika nuori silloin. Hänellä oli myös mukava perhe, joka sittemmin paljastui sekin ihan vinksahtaneeksi.  T. Ap

Komea ja hauska.

Niinpä niin.

Ja nyt ihmettelet miksei komea ja hauska mies ole vastuullinen, reilu ja välittävä. Miten se on mahdollista.

Olisiko kannattanut valita mies vähän paremmilla kriteereillä?

Komeat ja hauskat on huonoja vanhempia automaattisesti?

Kunnon vääristelyä taas, perinteiseen naistyyliin.

Ovatko komeus ja hauskuus sinusta indikaattoreita luotettavuudesta ja vastuuntuntoisuudesta?

Ap kertoi valinneensa miehen koska tämä oli komea ja hauska. Vaikka jo tuolloin oli nähtävillä merkkjä siitä ettei mies olisi luotettava ja vastuuntuntoinen.

Ap ei siis välittänyt tippaakaan noista ominaisuuksista, ja myöhemmin vain oletti että mies muuttuu hänen mieleisekseen.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa on kuvattu se yleisin avioeron syy. Kaikista ei vaan ole isäksi.

Mutta eron jälkeen kuitenkin onnistuu? On se kumma?

"Opettajien lahjat valmiina, kortit kirjoitettuna, jne" Tähän nyt vähän takerruin, onko lasten elämästä tehty nyt vähän liian suorituskeskeistä kun pitää opettajillekin olla lahjat annettavana? Ei meikäläisen kersana ollessa opettajille mitään päättäjäislahjoja hankittu. Jos hankki, niin sai köniinsä opettajan lellikkinä. Toisaalta päättäjäisiinkin mentiin yksin, vanhemmilla oli omat kiireensä.

Vierailija kirjoitti:

No siis ihan keskimäärin miehet eivät ole niin hyviä ottamaan muut huomioon kuin naiset. Vaikka tuo, että ei tajua että lapsilla tulee nälkä nopeammin kuulostaa ihan tyypilliseltä. Mutta suurin osa on kuitenkin ihan kehityskelpoisia, ja oppii kyllä siihen että ruokaa pitää alkaa järjestää ajoissa, kun muutaman kerran saa yrittää pärjätä nälkäänsä kiukuttelevien lasten kanssa. Mutta jos ensin äiti ja sitten vaimo on huolehtinut ensin kaiken niin ei siinä ole ehtinyt oppia ja aikuisena sen vastuun oton opettelu on paljon vaikeampaa. Ja ehkä osa on vaan itsekkäitä, eikä edes halua ajatella muita kuin itseään.

Juu aina on vika naisessa kun mies on nahjus. Jos ei vaimo ole syyllinen niin sitten äiti.