Ärsyttävä, vaikea mies
En oikein tiedä pitäiskö ottaa vaan avioero. Ollaan oltu yli 10v yhdessä ja lapsiakin on. Mies ärsyttää minua kaikin mahdollisin tavoin. En vaan jaksa enää sitä omanapa-ensin ajattelua.
Esim eilen olimme lähdössä lasten päättäjäisiin ja itse olin menossa siitä vielä suoraan sitten töihin. Sillä aikaa kun minä autan aamulla lapsia vaatteiden kanssa, silitän vaatteet, katson että opettajien lahjat mukana, kortit kirjoitettuna jne. Sanon miehelle, että minulle tulee kauhea kiire, että ehdin laittaa itseni valmiiksi töitä varten ja pyydän miestä auttamaan lasta, joka ei löydäkään sopivia vaatteita itselleen. Mitä tekee mies? Sanoo, että kyllä lapsi pärjää ja löytää vaatteensa, että älä hermoile ja kyselee minulta samalla missä hänen vaatteensa/asusteensa on! Eli hän olettaa että siinä hässäkässä alan etsiä hänelle tavaroita, kyseessä kuitenkin lapsille tärkeät päättäjäiset, ja heidän piti vielä olla koululla ennen vanhempia!
Mies ei sitten tietenkään omasta mielestään ole ollenkaan itsekäs tai itsekeskeinen. Mutta tuollaista se on jatkuvasti hänen kanssaan. Kun tulen töistä kotiin, on jo ilta, ja ensimmäiseksi toinen lapsi tulee ovelle ja sanoo, että on ihan kauhea nälkä. Ovat syöneet lounaaksi eilisen ruoan jämät puolen päivän aikaan, eikä sen jälkeen mies ole antanut lapsille mitään ruokaa. Isompi sentään itse osaa ottaa välipalaa, mutta pienempi oli ollut sitten syömättä 6 tuntia. Tästä kun miehelle sanon, niin olen vaan hänen mielestään neuroottinen ruoka-ajoista. Oli kuulemma juuri sillä sekunnilla alkamassa miettiä mitä antaisi lapsille ruoaksi. Hän yleensäkin alkaa miettiä lasten ruokailua vasta siinä vaiheessa kun hänelle ITSELLEEN tulee nälkä. Tämä sama keskustelu on käyty about miljoona kertaa, että lapsille pitäisi antaa säännöllisesti ruokaa 3-4 tunnin välein, ei ole terveellistä että verensokeri laskee niin matalalle ja sitten vedetään kauhean isoa annos kerralla. Hoikat lapset kyseessä.
Oikeasti vaadinko liikaa? Kuulsotaako tämä ihan normaalilta? Itse mietin että onko mies oikeasti vähän vajaa vai vain tosi välinpitämätön? Ehkä molempia? En oikeasti jaksa enää..
Kommentit (313)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti oli yh ja vuorotöissä. Koulun alkaesta osattiin ottaa itse (3 sisarusta) ruokaa kattilasta lautaselle tai voileipää kun teki ruokaa mieli tai sitten oli ilman, kukaan ei kysellyt. Vaatteet otettiin itse päälle, äiti otti muistaakseni kerran viikossa saunapäivänä käytetyt vaatteet pyykkiin. Hyvin harvoin, ehkä kerran viikossa oli yhteinen ateria, muistan kun äiti yritti pitää siitä tavasta kiinni, eikä me ymmärretty miksi syömisestä piti tehdä niin iso asia. Asunto o!i myös sen verran pieni, ettei ruokapöydän ympärille pienessä keittiössä meinannut mahtua neljää istumaan, eikä lautasten lisäksi kattila mahtunut pöytään. Isokokoisia tuli kaikista lapsista, eikä oikein kukaan ole ominut niin sanottuja normaaleja ruokailutapoja. Ei meistä oikein siivousintoilijoita tainnut tulla.
Ensimmäisessä pidemmässä parisuhteessa ei tullut keskusteluita ruuista eikä siivouksesta kun rouva oli myöskin elänyt voikukkalapsuuden. Myöhemmissä yhdessäasumisissa ei oikein synkannut, kun en vaan nähnyt että olisi vaikka siivoustarvetta. Äitini tapasi sanoa, että kyllä hajussa kasvaa, kun saa vaan oltua. Nyt myöhemmin olen miettinyt, että kyllä äidil!ä oli tekemistä ja sietämistä. Sitä ollaan siskon kanssa nyt pohdittu, että kuinka hän jaksoi yksin tehdä kaiken ilman valittamista ja kyllä meillä oli siinä mielessä hyvä lapsuus, ettei mitään katkeruudenosoituksia kuultu tai nähty.
Sama
Mun äiti sanoi että hajussa sitä kasvaa, jos vain olla jaksaa :D
Vierailija kirjoitti:
Tämä ruoantarveen yllätyksenä tuleminen on kyllä jännä ilmiö. Olen itse lapseton, mutta molemmissa parisuhteissani olen törmännyt samaan käytökseen.
Siihen kaupassa käyntiin herätään vasta siinä vaiheessa, kun on jo tovin ollut nälkä. Sitten lähdetään kauppaan ja hommataan ainekset tasan yhteen ateriaan. Seuraavan aterian ollessa ajankohtainen lähdetään taas uudestaan kauppaan.
Eksä ei oikeastaan ymmärtänyt ruokahuollosta ja kaupassa käynnistä yhtään mitään. Äiti oli aina ostanut ruoat kaappiin ja tarjoillut valmiin lautasen nenän eteen. Mies saattoi olla vaikka koko päivän syömättä jos en tehnyt aloitetta kaupassa käyntiin ja ruoan valmistamiseen.
Nykyinen mies on onneksi jo pikkuisen hankalan alun jälkeen alkanut oppia, että sieltä kaupasta voi poimia useamman lämpimän ruuan aineksia kärryyn. Samoin hän ymmärtää jo, että uuden juustopaketin voi ostaa jääkaappiin jo siinä vaiheessa, kun edellisestä on alle puolet jäljellä. Ei tarvitse odotella, että edellinen paketti on täysin tyhjä ja olla ilman juustoa ennenkuin pääsee taas kauppaan.
Ruokailujen järjestäminen ja niihin valmistautuminen riittävällä ennakoinnilla on yksi asia, joka vaikuttaa koko arjen toimivuuteen ihan valtavasti. Etenkin lapsiperheissä. Eikä kukaan jaksa nälissään olla pitkäpinnainen näissä asioissa perseilevää puolisoa kohtaan.
Mulla puoliso (nainen) kyllä myös ymmärtää ostaa ruokaa, liikaakin. Ja sitten sitä lapetaan roskiin kun ei nirsoille kelvannutkaan. Ja sitten ihmetellään kun ollaan perse auki puolessa välissä kuuta. Oletko muuten ylipainoinen jos olet jatkuvasti nälissään?
Vierailija kirjoitti:
Mieti ap sitäkin mitä tuollainen tekee lapsille. Esim tuo ilman ruokaa jättäminen. Sehän kertoo lapselle että isänsä pitää häntä täysin arvottomana. Sinun sijassasi olisin paljon enemmän huolissani tuollaisen käytöksen vaikutuksista lapsiin kuin omasta ärsytyksestäni.
Tämä! Omassa lapsuudessa äitini lähti työreissuun ja vastuu jäi isäpuolelle. Hän töistä tullessa haki itselleen valmisruokaa ja söi miettimättä pätkääkään sitä mitä minä söisin. Muistan tämän vieläkin ja sen katkeruuden, että enkö ole edes tämän arvoinen. Muutoinkin oli sellainen palvelua odottava luonne.
KYLLÄ ON PAREMPI OLLA YKSIN KUIN AINAISEN KUSIPÄÄ_VALITTAJAN KANSSA!
Ystävän mies on samanlainen.
Täysin käsi kotona, työelämässä kyllä ihan menestynyt.
Teoriani on, että jostain syystä ei katso kotiasioiden koskevan häntä samalla tavalla.
Toisaalta tulee mieleen, että on joku Asperger, koska on NIIN käsi välillä.
Esim. jos kaupasta pitää tuoda riisiä, ei osaa etsiä sitä hyllyltä ja tuo vaikka ohraa "näähän on sama asia".
Kannattaa AP miettiä, haluatko jatkaa tuollaisen perässäraahattavan kanssa. Koska siinä ne vaihtoehdot on: joko jatkat samaan malliin (ja "siivoot" hänen jälkiään) tai kantapäät yhteen.
Olet ottanut mieheksesi idi ootin, villi veikkaus että hänen mielestä korona on plandemia ja rokotteet kokeellisia :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jeesus näitä valituksia.
Päivästä toiseen.Kyllä itsekin valittaisin, jos olisi tuollainen mies...
Jonka olisit ihan itse valinnut, koska mies oli pitkä ja sillä oli santanderin bemari, eikä se juonut olutta.
Naurattaa
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se ärsytys unohtuu, onhan miehelläsi leuka ja pituutta
Ei taida nuoruuden komeus ja hauskuus auttaa kun kersat on synnytetty.
Tuskin peitotkaan enää heiluu tuossa vaiheessa. Taitaa olla useammalla kuin yhdellä aikuisella olla ero pohdinnassa noissa talouksissa. Jos emännällä on jo ympärivuorokautinen pyöritys työssä ja lapsiperheen arjessa, niin saattaa hyvinkin helpottaa jos saa vaikka vuoroviikottain aikaa omaankin elämään.
Vierailija kirjoitti:
No siis ihan keskimäärin miehet eivät ole niin hyviä ottamaan muut huomioon kuin naiset. Vaikka tuo, että ei tajua että lapsilla tulee nälkä nopeammin kuulostaa ihan tyypilliseltä. Mutta suurin osa on kuitenkin ihan kehityskelpoisia, ja oppii kyllä siihen että ruokaa pitää alkaa järjestää ajoissa, kun muutaman kerran saa yrittää pärjätä nälkäänsä kiukuttelevien lasten kanssa. Mutta jos ensin äiti ja sitten vaimo on huolehtinut ensin kaiken niin ei siinä ole ehtinyt oppia ja aikuisena sen vastuun oton opettelu on paljon vaikeampaa. Ja ehkä osa on vaan itsekkäitä, eikä edes halua ajatella muita kuin itseään.
Huhhuh. Voi raukkoja. Vai oikein kehityskelpoisia... V**** aikuiset (toivottavasti) terveet ihmiset! Jostain kumman syystä naiset ei tällaista ymmärrystä ja pään silittelyä saa osakseen, vaan on automaattisesti ihan surkea pska mutsi, kuten onkin, jos ei lapsistaan huolehdi ja ihan samaa on ne sellaiset miehetkin! Sukupuoli ei oikeuta tiettyjen asioiden laiminlyöntiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti ap sitäkin mitä tuollainen tekee lapsille. Esim tuo ilman ruokaa jättäminen. Sehän kertoo lapselle että isänsä pitää häntä täysin arvottomana. Sinun sijassasi olisin paljon enemmän huolissani tuollaisen käytöksen vaikutuksista lapsiin kuin omasta ärsytyksestäni.
Tämä! Omassa lapsuudessa äitini lähti työreissuun ja vastuu jäi isäpuolelle. Hän töistä tullessa haki itselleen valmisruokaa ja söi miettimättä pätkääkään sitä mitä minä söisin. Muistan tämän vieläkin ja sen katkeruuden, että enkö ole edes tämän arvoinen. Muutoinkin oli sellainen palvelua odottava luonne.
Narsistit ovat k e h a r e i t a
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on kuvattu se yleisin avioeron syy. Kaikista ei vaan ole isäksi.
"Parempi on seistä vettä tippuvan räystään alla, kuin nalkuttavan vaimon rinnalla"
Jos nalkutus ei auta, niin parempi lopettaa se. Tavalla tai toisella.
Täällähän oli samasta asiasta pitkä ketju, mutta en vaan löytänyt sitä. Olen itsekin siihen kirjoittanut, miten mies ei ota mitään vastuuta mistään kotiasioista.
Joten tunnen tuskasi ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on kuvattu se yleisin avioeron syy. Kaikista ei vaan ole isäksi.
Mutta eron jälkeen kuitenkin onnistuu? On se kumma?
Ei se enemmistölle onnistu eron jälkeenkään, viimeistään kun löytyy uusi nainen lapset hylätään kokonaan. AP:na eroaisin, olisi yksi hoidettava lapsi vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis ihan keskimäärin miehet eivät ole niin hyviä ottamaan muut huomioon kuin naiset. Vaikka tuo, että ei tajua että lapsilla tulee nälkä nopeammin kuulostaa ihan tyypilliseltä. Mutta suurin osa on kuitenkin ihan kehityskelpoisia, ja oppii kyllä siihen että ruokaa pitää alkaa järjestää ajoissa, kun muutaman kerran saa yrittää pärjätä nälkäänsä kiukuttelevien lasten kanssa. Mutta jos ensin äiti ja sitten vaimo on huolehtinut ensin kaiken niin ei siinä ole ehtinyt oppia ja aikuisena sen vastuun oton opettelu on paljon vaikeampaa. Ja ehkä osa on vaan itsekkäitä, eikä edes halua ajatella muita kuin itseään.
Juu aina on vika naisessa kun mies on nahjus. Jos ei vaimo ole syyllinen niin sitten äiti.
Miehessä on vikoja, naisessa ominaisuuksia.
On se hassua kun nainen kuvittelee, että mies muuttuisi komeasta ja hauskasta rakentamasta huolehtivaksi kotitalousisäksi. Ei taida olla ihan lähiaikoina odotettavissa, että kotitalousisien geeniperimä yleistyisi - lähinnä päinvastaisia ominaisuuksia suositaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on kuvattu se yleisin avioeron syy. Kaikista ei vaan ole isäksi.
Siittäjäksi taisi kelvata, isäksi ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis ihan keskimäärin miehet eivät ole niin hyviä ottamaan muut huomioon kuin naiset. Vaikka tuo, että ei tajua että lapsilla tulee nälkä nopeammin kuulostaa ihan tyypilliseltä. Mutta suurin osa on kuitenkin ihan kehityskelpoisia, ja oppii kyllä siihen että ruokaa pitää alkaa järjestää ajoissa, kun muutaman kerran saa yrittää pärjätä nälkäänsä kiukuttelevien lasten kanssa. Mutta jos ensin äiti ja sitten vaimo on huolehtinut ensin kaiken niin ei siinä ole ehtinyt oppia ja aikuisena sen vastuun oton opettelu on paljon vaikeampaa. Ja ehkä osa on vaan itsekkäitä, eikä edes halua ajatella muita kuin itseään.
Juu aina on vika naisessa kun mies on nahjus. Jos ei vaimo ole syyllinen niin sitten äiti.
Miehessä on vikoja, naisessa ominaisuuksia.
On se hassua kun nainen kuvittelee, että mies muuttuisi komeasta ja hauskasta rakentamasta huolehtivaksi kotitalousisäksi. Ei taida olla ihan lähiaikoina odotettavissa, että kotitalousisien geeniperimä yleistyisi - lähinnä päinvastaisia ominaisuuksia suositaan.
Höpö höpö. Suurempi ihme on, että ruma ja ilkeä mies muuttuisi hyväksi isäski. Kun se ruma ulkoa on usein myös ruma sisältä, katkera ja kaunainen. Komean ja kivan miehen lapset edes perivät häneltä edes nämä ominaisuudet.
Surkein olisi yhdistelmä ruma, kaunainen ja vielä itsekäskin. Kuten sinä.
Älä yleistä taidat juuri olla kyseisen kusipään kaltainen mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis ihan keskimäärin miehet eivät ole niin hyviä ottamaan muut huomioon kuin naiset. Vaikka tuo, että ei tajua että lapsilla tulee nälkä nopeammin kuulostaa ihan tyypilliseltä. Mutta suurin osa on kuitenkin ihan kehityskelpoisia, ja oppii kyllä siihen että ruokaa pitää alkaa järjestää ajoissa, kun muutaman kerran saa yrittää pärjätä nälkäänsä kiukuttelevien lasten kanssa. Mutta jos ensin äiti ja sitten vaimo on huolehtinut ensin kaiken niin ei siinä ole ehtinyt oppia ja aikuisena sen vastuun oton opettelu on paljon vaikeampaa. Ja ehkä osa on vaan itsekkäitä, eikä edes halua ajatella muita kuin itseään.
Juu aina on vika naisessa kun mies on nahjus. Jos ei vaimo ole syyllinen niin sitten äiti.
Miehessä on vikoja, naisessa ominaisuuksia.
On se hassua kun nainen kuvittelee, että mies muuttuisi komeasta ja hauskasta rakentamasta huolehtivaksi kotitalousisäksi. Ei taida olla ihan lähiaikoina odotettavissa, että kotitalousisien geeniperimä yleistyisi - lähinnä päinvastaisia ominaisuuksia suositaan.
Höpö höpö. Suurempi ihme on, että ruma ja ilkeä mies muuttuisi hyväksi isäski. Kun se ruma ulkoa on usein myös ruma sisältä, katkera ja kaunainen. Komean ja kivan miehen lapset edes perivät häneltä edes nämä ominaisuudet.
Surkein olisi yhdistelmä ruma, kaunainen ja vielä itsekäskin. Kuten sinä.
Olet oikeassa, noilla kriteereillä mies valitaan - komea ja kiva. Ja sitten valitetaan, kun odotettaisiin jotain muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis ihan keskimäärin miehet eivät ole niin hyviä ottamaan muut huomioon kuin naiset. Vaikka tuo, että ei tajua että lapsilla tulee nälkä nopeammin kuulostaa ihan tyypilliseltä. Mutta suurin osa on kuitenkin ihan kehityskelpoisia, ja oppii kyllä siihen että ruokaa pitää alkaa järjestää ajoissa, kun muutaman kerran saa yrittää pärjätä nälkäänsä kiukuttelevien lasten kanssa. Mutta jos ensin äiti ja sitten vaimo on huolehtinut ensin kaiken niin ei siinä ole ehtinyt oppia ja aikuisena sen vastuun oton opettelu on paljon vaikeampaa. Ja ehkä osa on vaan itsekkäitä, eikä edes halua ajatella muita kuin itseään.
Juu aina on vika naisessa kun mies on nahjus. Jos ei vaimo ole syyllinen niin sitten äiti.
Miehessä on vikoja, naisessa ominaisuuksia.
On se hassua kun nainen kuvittelee, että mies muuttuisi komeasta ja hauskasta rakentamasta huolehtivaksi kotitalousisäksi. Ei taida olla ihan lähiaikoina odotettavissa, että kotitalousisien geeniperimä yleistyisi - lähinnä päinvastaisia ominaisuuksia suositaan.
Höpö höpö. Suurempi ihme on, että ruma ja ilkeä mies muuttuisi hyväksi isäski. Kun se ruma ulkoa on usein myös ruma sisältä, katkera ja kaunainen. Komean ja kivan miehen lapset edes perivät häneltä edes nämä ominaisuudet.
Surkein olisi yhdistelmä ruma, kaunainen ja vielä itsekäskin. Kuten sinä.
Mitäs kun äiti on tuollainen, kuten monet näkyvät nykyään katukuvassa olevan ja täältäkin varmasti löytyy: ruma, läski ja kaunainen? Periytyvätkö nämä ominaisuudet myös äidiltä? Minusta näyttäisi siltä.
Miehessä on vikoja, naisessa ominaisuuksia.