Naisen kanssa riidanpoikanen ruuanlaitosta...

Vierailija kirjoitti:

Itse en edes lähtisi suhteeseen miehen kanssa, joka ei arvosta kotiruokaa ja terveyttä eikä viitsi kokata. Olisi vaan liian erilainen arvomaailma meillä. 

Minua tuo ei taas haittaa yhtään, kun tykkään kokkaamisesta. Itse asiassa parempi, että saan yksin touhuta keittiössä ja tehdä kaikki ruuat ihan justiinsa kuin haluan. Toinen syö mielellään ihan mitä teenkin. 

Kiinnostaa, että mitä ovat nämä Gordon Ramsey - ruoat?

Pakastrpitsan ja huippukokkien kokkailuiden välillä on pitkä matka.

Tekeekö teistä kumpikaan siis tavallista kasviksia sisältävää kotiruokaa? Kalakeittoa, uunijuureksia ja uunikalaa, lasagnea, pastaa ja tomaattikastiketta, munakasta jne

Vierailija kirjoitti:

Mikä on nistipata?

Makaroni, sipuli, jauheliha sekaisin. Lämmitä ja tarjoile ketsupin kanssa.

Riidanpoikanen? Vaatiiko siis tyttöystäväsi sinua kokkaamaan just samalla tavalla kuin hän kokkaa vai mistä te riitelette? 

Vierailija kirjoitti:

Oikea tapa ratkaista tilanne olisi, että molemmat joustavat. Tehkää vaikka vuoropäivin ne ruuat. Sinä teet sellaiset, mitä tyttöystäväsi syö ja osaat tehdä. Ehkä opettelet muutaman helpon reseptin.

Vaikka ehkä teoriassa olet ihan oikeassa siinä, että omien ruokien teko olisi ihan reilua, niin yhteistaloudessa tuollaisesta ei saa mitään muuta aikaan pitkässä juoksussa kuin kränää ja riitaa. Viimeistään sillä kertaa, kun jompi kumpi ei kerennyt tiskata.

Eihän ehdottamassasi ratkaisussa jousta kuin ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikea tapa ratkaista tilanne olisi, että molemmat joustavat. Tehkää vaikka vuoropäivin ne ruuat. Sinä teet sellaiset, mitä tyttöystäväsi syö ja osaat tehdä. Ehkä opettelet muutaman helpon reseptin.

Vaikka ehkä teoriassa olet ihan oikeassa siinä, että omien ruokien teko olisi ihan reilua, niin yhteistaloudessa tuollaisesta ei saa mitään muuta aikaan pitkässä juoksussa kuin kränää ja riitaa. Viimeistään sillä kertaa, kun jompi kumpi ei kerennyt tiskata.

Eihän ehdottamassasi ratkaisussa jousta kuin ap.

Ap:lle tekee ihan hyvää opetella tekemään terveellistä ruokaa omalla vuorollaan. Muussa tapauksessa hän saa viisikymppisenä ensimmäisen sydänkohtauksen.

Kuten tässäkin on tullut ilmi, kannatta tuo asia puhua auki ja sopia, kuka tekee mitkäkin kotityöt. Toivottavasti sinä haluat syödä tyttöystäväsi laittamia ruokia, niin voitte sopia, että hän hoitaa teillä kokkauksen. Varsinkin jos hänelle se yhteinen ruokailu on tärkeä. Kaikille se ei ole ja silloin on ihan oka syödä omia ruokia omaan tahtiin. Mielestäni jos joku asia on toiselle tärkeä ja toiselle yhdentekevä, niin on aina parempi, jos se yhdentekeväksi kokeva joustaa.

Sinä voit sitten vuorostasi tehdä sellaisia kotitöitä mistä tyttöystäväsi ei pidä, vaikka imurointia tai kaupassa käyntiä. Kotitöiden puoliksi jakaminen ei tarkoita sitä, että kaikki jaetaan jollain Excel taulukolla puoliksi, vaan että pyritään löytämään ne omat suosikit ja inhokit, mitkä osaa ja mitkä ei ja niiden perusteella jaetaan. Jos molemmat inhoaa jotain samaa, niin se kannattaa tehdä yhdessä, samoin kyllä useimmiten kaikki kotityöt, mutta ainakin tylsimmät. Näin elämä on molemmille mukavampaa, se on yhteenmuuton tarkoitus että elämänlaatu kohenee, seuran ja arjen avun vuoksi.

Me mennään rintarinnan kumpikin omia vahvuuksia käyttäen, mies esim tekee meillä ruuat ja minä imuroin, jne

Minusta tuo ei ole mikään ongelma, monillahan on erikoisruokavalio tms., eikä molempien tarvitse syödä samaa ruokaa. Meillä mies syö aika paljon eineksiä ja monilta osin epäterveellisempää ruokaa, itselleni ruuan eettisyys ja ravitsemusasiat ovat tärkeämpiä. Molemmat pidämme kyllä kokkaamisesta ja teemme yleensä viikonloppuisin yhdessä vähän parempaa ruokaa, arkisin syömme enemmän omia eväitämme. Jos mies ei lainkaan innostuisi ruuanlaitosta, sekin olisi minulle ihan ok.

Ei kannata kehittää konflikteja asioista, joilla ei ole itselle suurta merkitystä, tai joissa voi helposti itse joustaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuten tässäkin on tullut ilmi, kannatta tuo asia puhua auki ja sopia, kuka tekee mitkäkin kotityöt. Toivottavasti sinä haluat syödä tyttöystäväsi laittamia ruokia, niin voitte sopia, että hän hoitaa teillä kokkauksen. Varsinkin jos hänelle se yhteinen ruokailu on tärkeä. Kaikille se ei ole ja silloin on ihan oka syödä omia ruokia omaan tahtiin. Mielestäni jos joku asia on toiselle tärkeä ja toiselle yhdentekevä, niin on aina parempi, jos se yhdentekeväksi kokeva joustaa.

Sinä voit sitten vuorostasi tehdä sellaisia kotitöitä mistä tyttöystäväsi ei pidä, vaikka imurointia tai kaupassa käyntiä. Kotitöiden puoliksi jakaminen ei tarkoita sitä, että kaikki jaetaan jollain Excel taulukolla puoliksi, vaan että pyritään löytämään ne omat suosikit ja inhokit, mitkä osaa ja mitkä ei ja niiden perusteella jaetaan. Jos molemmat inhoaa jotain samaa, niin se kannattaa tehdä yhdessä, samoin kyllä useimmiten kaikki kotityöt, mutta ainakin tylsimmät. Näin elämä on molemmille mukavampaa, se on yhteenmuuton tarkoitus että elämänlaatu kohenee, seuran ja arjen avun vuoksi.

Tähän vielä, että voi sinulla olla satunnaisesti kokkausvuoro, mutta silloin voit laittaa omia ruokia, tilata ruokaa tai mitä keksitte. Vaikka on sovittu, että joku on toisen vastuulla, niin jos se pitää joka päivä tehdä, kuten kokkaus tai tiskit, niin on kiva jos toinen kuitenkin välillä hoitaa. Yhdessä tekemällä, eikä huutelemalla omista bunkkereista.

Vierailija kirjoitti:

Me mennään rintarinnan kumpikin omia vahvuuksia käyttäen, mies esim tekee meillä ruuat ja minä imuroin, jne

Meillä taas niin, että minä teen ruuat ja mies maksaa siivoojan joka toinen viikko. Itse teen kyllä vielä pikasiivouksen ihan omasta tahdosta joka toinen viikko, mutta se ei ole mikään rasite. Omalta osaltani olen erittäin tyytyväinen tähän ratkaisuun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en edes lähtisi suhteeseen miehen kanssa, joka ei arvosta kotiruokaa ja terveyttä eikä viitsi kokata. Olisi vaan liian erilainen arvomaailma meillä. 

Minua tuo ei taas haittaa yhtään, kun tykkään kokkaamisesta. Itse asiassa parempi, että saan yksin touhuta keittiössä ja tehdä kaikki ruuat ihan justiinsa kuin haluan. Toinen syö mielellään ihan mitä teenkin. 

Hyvä, että teillä asiat sujuu noin. Itse näkisin tuon ongelman siinäkin mielessä, että ei minulla ole aikaa kokata joka päivä vaikka tykkäänkin kokata ja haluan että mies osaa/haluaa hoitaa oman osansa myös kokkauksesta että muustakin kodinhoidosta. Kyllä minusta on kivaa tulla välillä valmiseenkin pöytään ja toisaalta tykkään myös kokkailla yhdessä miehen kanssa. 

Eikö olisi hyvä diili, jos maksatte ruuat puoliksi, nainen kokkaa ja sinä siivoat keittiön ja laitat tiskit ruokailun jälkeen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en edes lähtisi suhteeseen miehen kanssa, joka ei arvosta kotiruokaa ja terveyttä eikä viitsi kokata. Olisi vaan liian erilainen arvomaailma meillä. 

Minua tuo ei taas haittaa yhtään, kun tykkään kokkaamisesta. Itse asiassa parempi, että saan yksin touhuta keittiössä ja tehdä kaikki ruuat ihan justiinsa kuin haluan. Toinen syö mielellään ihan mitä teenkin. 

Hyvä, että teillä asiat sujuu noin. Itse näkisin tuon ongelman siinäkin mielessä, että ei minulla ole aikaa kokata joka päivä vaikka tykkäänkin kokata ja haluan että mies osaa/haluaa hoitaa oman osansa myös kokkauksesta että muustakin kodinhoidosta. Kyllä minusta on kivaa tulla välillä valmiseenkin pöytään ja toisaalta tykkään myös kokkailla yhdessä miehen kanssa. 

Olen aina kokannut päivittäin ennen parisuhdettakin, joten mulle tuossa ei ole mitään muutosta elämääni. Mies vie kyllä ravintolaan syömään aina silloin tällöin. Tosin korona-aikaan en halunnut ulos syömään. 

Poikasilla on tapana kasvaa isoiksi...

Meillä on erilliset ruuat ihan avioliitossakin. Kumpikin ostaa ja kokkaa omat ruokansa. Se toimii oikein hyvin. Jokainen voi itse määritellä oman parisuhteensa käytännöt, ei ole mikään pakko omaksua muiden toimintamalleja. Sopikaa siis tyttiksen kanssa, miten juuri teillä toimitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en edes lähtisi suhteeseen miehen kanssa, joka ei arvosta kotiruokaa ja terveyttä eikä viitsi kokata. Olisi vaan liian erilainen arvomaailma meillä. 

Minua tuo ei taas haittaa yhtään, kun tykkään kokkaamisesta. Itse asiassa parempi, että saan yksin touhuta keittiössä ja tehdä kaikki ruuat ihan justiinsa kuin haluan. Toinen syö mielellään ihan mitä teenkin. 

Hyvä, että teillä asiat sujuu noin. Itse näkisin tuon ongelman siinäkin mielessä, että ei minulla ole aikaa kokata joka päivä vaikka tykkäänkin kokata ja haluan että mies osaa/haluaa hoitaa oman osansa myös kokkauksesta että muustakin kodinhoidosta. Kyllä minusta on kivaa tulla välillä valmiseenkin pöytään ja toisaalta tykkään myös kokkailla yhdessä miehen kanssa. 

Ei joka päivä tartte kokata, välillä on eilistä ruokaa, välillä syödään ulkona tai tilataan kotiin, välillä einestä tai leipää. Yhdessä tekeminen on kivaa, jos toistakin innostaa asia, mutta jos kokee sen inhottavaksi, niin silloin tuskin on. Toki on mukava jos toinenkin joskun laittaisi ruokaa, mutta sitten pitää hyväksyä, että tämä oli nyt makaronimössöä ja kirsikkatomaatteja suoraan rasiasta. Eikä sitä aikaa ole vähempää, jos toinen sitten hoitaa tiskit ja siivoukset ruuanlaiton jälkeen.

En ymmärrä AP:n kaltaisia ihmisiä, jotka mussuttaa nistipataa ja pakastepitsaa päivästä toiseen? Ja vielä ihan vapaaehtoisesti? Miksi, kun voisi tehdä kunnollista ruokaa?

Vierailija kirjoitti:

Jos aiotte hankkia lapsia tulevaisuudessa, oletatko että nainen kokkaa kaikki ruuat lapsille vai syötetäänkö lapsille nistipataa ja pizzaa?

Juuri näin, tuo pariskunta ei syötä lapsille muuta kuin nistipataa ja wellingtonin pihviä.

Meillä minä teen lähes kaikki ruoat. Mies osaa tehdä vain yhden ruoan kunnolla. Tehtiin sopimus että hän hoitaa kaupankäynnit ja minä kokkaamiset. Kerta viikkoon sitten noutoruokaa tai ulkona syömistä.

Lasta en tekisi ruoanlaittotaidottoman kanssa, mutta se onkin eri keskustelu se.