Naisen kanssa riidanpoikanen ruuanlaitosta...
Ollaan kohtapuoliin muuttamassa yhteen. Tyttöystävällä ja minulla on hieman erilaiset ruokamieltymykset. Hän pitää kokkaamisesta, minä en. Minä teen joka päivä nistipataa, lihaa ja perunaa tai ihan vaan pakastepitsaa tai muuta valmista. Mitäs sitten, kun muutetaan yhteen? Pitääkö minunkin ruveta vääntämään jotain monimutkaisia keitoksia?
Onko reilu ratkaisu se, että tehdään sitten omat murkinat, kun ei nuo minun samat nistipadat kelpaa hänelle, enkä minä halua tehdä mitään gordon ramsayn eväitä? Minusta tuo olisi ainakin reilua.
Kommentit (105)
Nainen kokkaa itselleen ja sinä jatkat omalla linjallasi tai ette muuta yhteen.
Ei ole pakko syödä samaa ruokaa. Näin meillä menty jo seitsemän vuotta.
Ulkoista hänelle ruuanlaitto. Osallistut ruokarahalla, maksat siis puolet kauppalaskusta.
Autat pilkkomisessa ja kuorimisessa ja vaikka kastikkeen sekoittamisessa, osallistut tavalla tai toisella.
Sun on aika päästä nistipadasta, ensinnäkin se on kamalaa ja toiseksi se on heveletin epäterveellistä!
Niin ja:
Tiskaat ja huolehdit tiskikoneesta tai roskista, ilman että hänen tarvii naputtaa!
No voi hellanlettas, mitä jos vaikka opettelisit. Ei ole niin vaikeaa. On varmaan ihan kädestä pitäen opetettukin kotsan tunnilla sulle, mutta ei tainnut pieneen päähäsi mennä.
Veikkaan että neiti on joku 45-kiloinen josta ei ole kunnon töihin.
Vierailija kirjoitti:
No voi hellanlettas, mitä jos vaikka opettelisit. Ei ole niin vaikeaa. On varmaan ihan kädestä pitäen opetettukin kotsan tunnilla sulle, mutta ei tainnut pieneen päähäsi mennä.
Voi hellanlettas kun ei ole oikeasti mikään pakko tehdä niitä hienoja ruokia, jos ei halua. Voi tyttöystäväkin opetella syömään tavallista kotiruokaa.
Ei kannata muuttaa yhteen. Jos syötte yhteistä ruokaa ei tyttis halua katsella tuota pitkään. Jos syötte omia ruokianne, niin kahden vuoden kuluttua näytöt 10- 20 vuotta vanhemmalta. Sitäkään tyttis tuskin haluaa katsella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi hellanlettas, mitä jos vaikka opettelisit. Ei ole niin vaikeaa. On varmaan ihan kädestä pitäen opetettukin kotsan tunnilla sulle, mutta ei tainnut pieneen päähäsi mennä.
Voi hellanlettas kun ei ole oikeasti mikään pakko tehdä niitä hienoja ruokia, jos ei halua. Voi tyttöystäväkin opetella syömään tavallista kotiruokaa.
Todennäköisesti se tyttöystävä syö ihan tavallista ruokaa eikä epäterveellistä pitsaa tai jotain nistipataa.
Vierailija kirjoitti:
No voi hellanlettas, mitä jos vaikka opettelisit. Ei ole niin vaikeaa. On varmaan ihan kädestä pitäen opetettukin kotsan tunnilla sulle, mutta ei tainnut pieneen päähäsi mennä.
Eikö tässä ole kyse siitä ettei kiinnosta, eikä tarviikaan kiinnostaa.
Tyttöystävä vastaa perinteisesti talouden ruokahuollosto 👍
Meillä tämä(kin) asia muotoutui hyvin uomiinsa jo seurusteluaikana, kun vietimme yhdessä viikonloput ja lomat. Minä tykkään ruoanlaitosta, joten laitan ruoan molemmille (meillä on eri ruokavaliot). Mies vastaa tiskeistä (käsintiskattavat + laittaa koneeseen) ja siivoaa pöydän. Hän käy myös useammin ostoksilla, mutta se johtuu siitä, että hän tykkää kierrellä kaupoissa, minä en (ruoka maksetaan yhteiseltä tililtä joten sen suhteen on aivan sama kumpi sen ostaa).
Anna kun arvaan, ette ole seurustelleet vielä vuottakaan, saati kahta, ja moni muukin asia on vielä ratkaisematta?
minä näen. minä näen..... perheriitoja, nalkutusta, kiukuttelua
keskustelua parisuhteen odotuksista,ja miten jaatte kotihommat.
Eksän kokkaukset olivat sitä sun tätä, joten sovittiin, että minä hoidan ruokapuolen ja onneksi hänelle ruokani maistuivat. Hän kävi sitten aina ruokaostoksilla listan mukaan. Tein etätöitä, joten aikaa oli alkaa heti ruoanlaittoon töiden jälkeen, joten senkin puolesta oli parempi, että minä kokkasin.
Meillä,minä teen kaikki ruoat.Tykkään kokata ja leipoa, olen ihan hyvä siinä.Mies siivoaa ruoan jälkeen keittiön kuntoon ja laittaa astiat ym ja osallistuu muutenkin muihin kotitöihin .Näin menty 30 vuotta , ei mitään ongelmaa eikä eripuraa tästä.
Itse en edes lähtisi suhteeseen miehen kanssa, joka ei arvosta kotiruokaa ja terveyttä eikä viitsi kokata. Olisi vaan liian erilainen arvomaailma meillä.
Jos aiotte hankkia lapsia tulevaisuudessa, oletatko että nainen kokkaa kaikki ruuat lapsille vai syötetäänkö lapsille nistipataa ja pizzaa?
Oikea tapa ratkaista tilanne olisi, että molemmat joustavat. Tehkää vaikka vuoropäivin ne ruuat. Sinä teet sellaiset, mitä tyttöystäväsi syö ja osaat tehdä. Ehkä opettelet muutaman helpon reseptin.
Vaikka ehkä teoriassa olet ihan oikeassa siinä, että omien ruokien teko olisi ihan reilua, niin yhteistaloudessa tuollaisesta ei saa mitään muuta aikaan pitkässä juoksussa kuin kränää ja riitaa. Viimeistään sillä kertaa, kun jompi kumpi ei kerennyt tiskata.
No kumpikin tekee sitten omat eväät, jos et halua syödä hänen ruokiaan?
Minä kokkaan mielelläni päivittäin ja puoliso saa tietysti sitä syödä, jos kelpaa. En todellakaan odota hänen kokkaavan samalla tavalla kuin minä ja ymmärtää hyvin etten tykkää syödä hänen ruokiaan.