Lääkäri pakottaa käyttämään lääkettä joka ei sovi minulle, mitä voin tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vaiva sinulla on ja mikä lääke?

Mania, käytössä risperidon.

-ap

Neuroleptit on vaarallisia lääkkeitä, mutta lääkärithän ei sitä tajua. 

Mutta onneksi sinä tiedät paremmin, kuin lääkäri. Onneks on palsta ja palstan tietäjät. Millä meriiteillä sä tämmöstä tietoa täällä jäät?

kyllä neuroleptejä syövät ja heidän lähipiirinsä sen tietää.

Voin omaisena todellakin vahvistaa tämän todeksi.

Oma poikani oli juuri aloittanut yliopisto-opinnot kun hän sairastui psykoosiin ja joutui syömään Cisordinol-nimistä neuroleptiä. Hän muuttui hyvin väsyneeksi, jäykäksi ja täriseväksi. Pahinta oli kuitenkin se mitä lääke hänen mielelleen teki, tuntui että kaikki äly olisi kadonnut jonnekin. Hänen keskustelutaitonsa taantuivat pikkulapsen tasolle eikä hän suoriutunut koulutehtävistään, vaikka oli edellisenä keväänä kirjoittanut EEMMC-rivin.

Otimme lääkkeet pois pikkuhiljaa (kasvatimme annosväliä 6h joka päivä) ja 2kk päästä poika oli taas normaali. Lääkäri reagoi kuitenkin voimakkaasti lopetukseen ja määräsi lääkkeen injektiomuotoisena koska "potilaan sitoutuminen lääkehoitoonsa on puutteellista".

Poika ei injektioille mene vaikka omahoitaja varailee hänelle aikoja sinne. Pelottaa että yritetäänkö häntä seuraavaksi jotenkin pakottaa, vai antavatko vain olla jos jättää menemättä?

Valitettavasti ainakin täällä Helsingissä toimitaan niin, että jos psykoosipotilas ei mene hänelle varatuille avohoidon käynneille eikä häntä tavoiteta, niin päivystävä lääkäri voi tulla ensihoidon kanssa kotikäynnille katsomaan että mikä tilanne on ja tehdä M1-lähetteen.

Ja hänet on pakko päästää sisään, muuten poliisi antaa virka-apua asuntoon pääsemiseksi.

Suosittelisin siis, että jos pojalla on oma kämppä niin ei majalisi siellä vaan olisi sinun luonasi (mutta pysyisi kirjoilla omassa kämpässään). Silloin mahdollinen kotikäynti kohdistuisi hänen omaan asuntoonsa ja hän olisi turvassa sinun luonasi.

Minulle määrättiin Abilify-injektio 2019 mutta otin sen vain kerran osastolla ollessani kun pakolla pistettiin. Sen jälkeen en mennyt injektioajoille, vaikka perääni soiteltiin ja laitettiin tekstiviestejä. Sain myös kirjeitä.

En ole asunut virallisessa osoitteessani sen jälkeen, vaan veljeni asuu siellä alivuokralaisena ja minä asun poikaystäväni kanssa (jonka luona en siis ole kirjoilla). Viranomaisten silmissä asun siis kahdestaan veljeni kanssa ja he ovat tehneet neljä kotikäyntiä sinne, mutta luovuttaneet kun veli on joka kerta ilmoittanut etten ole kotona.

Olen saanut olla rauhassa injektioilta, mutta aika äärimmäinen keinohan tämä on.

Onneksi kukaan meistä ei nosta tukia, niin viranomaisia ei kiinnosta selvitellä tätä järjestelyä.

Tästä psykiatrian pakkovallasta pitäisi kyllä puhua enemmän. Etenkin tuo ns. psykoottisuus on niin tulkintasidonnaista.

Niin pitäisi. Harva tietää, että ihan tavallinen terveyskeskuslääkärikin voi tehdä tahdosta riippumattoman M1-lähetteen jos hän epäilee että potilaalla saattaisi olla mielisairaus.

Ja vastoin yleistä harhaluuloa (no pun intended) potilaan EI tarvitse olla vaaraksi itselleen tai muille, riittää että lääkäri epäilee mahdollisen sairauden todennäköisesti pahenevan ilman pakkohoitoa eikä avohoito lääkärin tulkinnan mukaan sovellu tai riitä juuri sillä hetkellä käytettäväksi.

M1-lähete tarkoittaa sitä, että potilas viedään väkisin osastolle ilman hänen omaa suostumustaan.

Siellä toinen lääkäri arvioi pakkohoidon tarpeen, ja jos hän toteaa potilaan terveeksi niin mitään korvauksia tai hyvityksiä ei aiheettomasta vapaudenmenetyksestä myönnetä (toisin kuin esim. syyttömänä vankilaan joutuneille). Ja se aiheeton vapaudenmenetys voi kestää pitkään, jos pakkohoitoon viedään perjantai-iltana ja lääkäri tulee takaisin vasta maanantaina.

-ap

M1- lähetteellä mennään arviointiin, se ei ole sama kuin pakkohoito.

Mutta se arviointiin lähteminen on pakollista, ei saa itse valita meneekö vai ei. Ja sitä arviointia voi joutua odottamaan viikonlopun yli jos lääkäriä ei ole saatavilla, eikä odotusaikana saa poistua osastolta.

Se ei silti ole sama kuin pakkohoito. Ei silloin hoideta, vaan arvioidaan.

Ja ollaan lukkojen takana mielisairaalassa ilman mahdollisuutta poistua. Ei siis eroa pakkohoidosta mitenkään.

Kyllä se eroaa. Arvioinnissa et saa hoitoa, mutta pakkohoidossa saat.

olisitko itse valmis siihen, että lääkärin kapean maailmankuvan vuoksi viettäisin muutaman päivän erossa perheestäsi ja et pääsisi työhön? joutuisit etsimään lapselle hoitajan yms. Kuka tahansa voi joutua tarkkailujaksolle psykiatriselle.

Juu, ei. Kuka tahansa ei todellakana voi joutua tarkkailujaksolle psykiatriselle. Sinne ei tahdo päästä välillä nekään, joiden sinne olisi tarvinnut päästä jo aikaa sitten.

Tottakai voi kuka tahansa joutua. Ihan siistä syystä, että 1) lääkäri tulkitsee potilaan elämää diagnoosin läpi, esim jos pelkää väkivaltaista eksäänsä, on "paranoidi" 2) mt-häiriöt eivät ole mitään selvärajaisia "sairauksia" vaan ne ovat sopimuksia. On ihan sovittu mikä kriteeri kuuluu mihinkäkin "sairauteen".

Eli tulkintaa tulkinnan perään..

Jos lääkäri tulkitsee jonkun "psykoottiseksi" ei siinä potilaan sanalla oli väliä.