Lääkäri pakottaa käyttämään lääkettä joka ei sovi minulle, mitä voin tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Ihan neuvona muille, että psykiatrien sijaan kannattaa hakea apua mieluummin asioihin perehtyneiltä psykologeilta. Heidän ammattikuntansa on huomattavasti asiakaslähtöisempi ja ammattitaitoisempi, ja lääkereseptien rustailun sijaan he oikeasti kuuntelevat ja yrittävät auttaa.

Psykiatrit ovat pelkkiä pillerimaakareita jotka käyttävät pakkokeinoja eivätkä osaa/halua nähdä vaivaa asiakkaiden eteen.

Se psykologi laittaa lääkärille hakeen niitä samaisia. Ongelma noissa lääkkeissä lyhentyvän eliniän lisäksi niiden aiheuttamat melkoiset vieroitusoireet kuten muissakin huumeissa, suurin osa ei taida onnistua niitä lopettamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vaiva sinulla on ja mikä lääke?

Mania, käytössä risperidon.

-ap

Neuroleptit on vaarallisia lääkkeitä, mutta lääkärithän ei sitä tajua. 

Mutta onneksi sinä tiedät paremmin, kuin lääkäri. Onneks on palsta ja palstan tietäjät. Millä meriiteillä sä tämmöstä tietoa täällä jäät?

Palstalla on aika paljon terveydenhuoltoalalla olevia. Varoitelleet alusta asti esim. koronan vaarallisuudesta, vaikka poliitikot päättävät mitä lääkärit saavat sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vaiva sinulla on ja mikä lääke?

Mania, käytössä risperidon.

-ap

Neuroleptit on vaarallisia lääkkeitä, mutta lääkärithän ei sitä tajua. 

Mutta onneksi sinä tiedät paremmin, kuin lääkäri. Onneks on palsta ja palstan tietäjät. Millä meriiteillä sä tämmöstä tietoa täällä jäät?

kyllä neuroleptejä syövät ja heidän lähipiirinsä sen tietää.

Voin omaisena todellakin vahvistaa tämän todeksi.

Oma poikani oli juuri aloittanut yliopisto-opinnot kun hän sairastui psykoosiin ja joutui syömään Cisordinol-nimistä neuroleptiä. Hän muuttui hyvin väsyneeksi, jäykäksi ja täriseväksi. Pahinta oli kuitenkin se mitä lääke hänen mielelleen teki, tuntui että kaikki äly olisi kadonnut jonnekin. Hänen keskustelutaitonsa taantuivat pikkulapsen tasolle eikä hän suoriutunut koulutehtävistään, vaikka oli edellisenä keväänä kirjoittanut EEMMC-rivin.

Otimme lääkkeet pois pikkuhiljaa (kasvatimme annosväliä 6h joka päivä) ja 2kk päästä poika oli taas normaali. Lääkäri reagoi kuitenkin voimakkaasti lopetukseen ja määräsi lääkkeen injektiomuotoisena koska "potilaan sitoutuminen lääkehoitoonsa on puutteellista".

Poika ei injektioille mene vaikka omahoitaja varailee hänelle aikoja sinne. Pelottaa että yritetäänkö häntä seuraavaksi jotenkin pakottaa, vai antavatko vain olla jos jättää menemättä?

Valitettavasti ainakin täällä Helsingissä toimitaan niin, että jos psykoosipotilas ei mene hänelle varatuille avohoidon käynneille eikä häntä tavoiteta, niin päivystävä lääkäri voi tulla ensihoidon kanssa kotikäynnille katsomaan että mikä tilanne on ja tehdä M1-lähetteen.

Ja hänet on pakko päästää sisään, muuten poliisi antaa virka-apua asuntoon pääsemiseksi.

Suosittelisin siis, että jos pojalla on oma kämppä niin ei majalisi siellä vaan olisi sinun luonasi (mutta pysyisi kirjoilla omassa kämpässään). Silloin mahdollinen kotikäynti kohdistuisi hänen omaan asuntoonsa ja hän olisi turvassa sinun luonasi.

Minulle määrättiin Abilify-injektio 2019 mutta otin sen vain kerran osastolla ollessani kun pakolla pistettiin. Sen jälkeen en mennyt injektioajoille, vaikka perääni soiteltiin ja laitettiin tekstiviestejä. Sain myös kirjeitä.

En ole asunut virallisessa osoitteessani sen jälkeen, vaan veljeni asuu siellä alivuokralaisena ja minä asun poikaystäväni kanssa (jonka luona en siis ole kirjoilla). Viranomaisten silmissä asun siis kahdestaan veljeni kanssa ja he ovat tehneet neljä kotikäyntiä sinne, mutta luovuttaneet kun veli on joka kerta ilmoittanut etten ole kotona.

Olen saanut olla rauhassa injektioilta, mutta aika äärimmäinen keinohan tämä on.

Onneksi kukaan meistä ei nosta tukia, niin viranomaisia ei kiinnosta selvitellä tätä järjestelyä.

Tästä psykiatrian pakkovallasta pitäisi kyllä puhua enemmän. Etenkin tuo ns. psykoottisuus on niin tulkintasidonnaista.

Niin pitäisi. Harva tietää, että ihan tavallinen terveyskeskuslääkärikin voi tehdä tahdosta riippumattoman M1-lähetteen jos hän epäilee että potilaalla saattaisi olla mielisairaus.

Ja vastoin yleistä harhaluuloa (no pun intended) potilaan EI tarvitse olla vaaraksi itselleen tai muille, riittää että lääkäri epäilee mahdollisen sairauden todennäköisesti pahenevan ilman pakkohoitoa eikä avohoito lääkärin tulkinnan mukaan sovellu tai riitä juuri sillä hetkellä käytettäväksi.

M1-lähete tarkoittaa sitä, että potilas viedään väkisin osastolle ilman hänen omaa suostumustaan.

Siellä toinen lääkäri arvioi pakkohoidon tarpeen, ja jos hän toteaa potilaan terveeksi niin mitään korvauksia tai hyvityksiä ei aiheettomasta vapaudenmenetyksestä myönnetä (toisin kuin esim. syyttömänä vankilaan joutuneille). Ja se aiheeton vapaudenmenetys voi kestää pitkään, jos pakkohoitoon viedään perjantai-iltana ja lääkäri tulee takaisin vasta maanantaina.

-ap

M1- lähetteellä mennään arviointiin, se ei ole sama kuin pakkohoito.

Mutta se arviointiin lähteminen on pakollista, ei saa itse valita meneekö vai ei. Ja sitä arviointia voi joutua odottamaan viikonlopun yli jos lääkäriä ei ole saatavilla, eikä odotusaikana saa poistua osastolta.

Se ei silti ole sama kuin pakkohoito. Ei silloin hoideta, vaan arvioidaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vaiva sinulla on ja mikä lääke?

Mania, käytössä risperidon.

-ap

Neuroleptit on vaarallisia lääkkeitä, mutta lääkärithän ei sitä tajua. 

Mutta onneksi sinä tiedät paremmin, kuin lääkäri. Onneks on palsta ja palstan tietäjät. Millä meriiteillä sä tämmöstä tietoa täällä jäät?

kyllä neuroleptejä syövät ja heidän lähipiirinsä sen tietää.

Voin omaisena todellakin vahvistaa tämän todeksi.

Oma poikani oli juuri aloittanut yliopisto-opinnot kun hän sairastui psykoosiin ja joutui syömään Cisordinol-nimistä neuroleptiä. Hän muuttui hyvin väsyneeksi, jäykäksi ja täriseväksi. Pahinta oli kuitenkin se mitä lääke hänen mielelleen teki, tuntui että kaikki äly olisi kadonnut jonnekin. Hänen keskustelutaitonsa taantuivat pikkulapsen tasolle eikä hän suoriutunut koulutehtävistään, vaikka oli edellisenä keväänä kirjoittanut EEMMC-rivin.

Otimme lääkkeet pois pikkuhiljaa (kasvatimme annosväliä 6h joka päivä) ja 2kk päästä poika oli taas normaali. Lääkäri reagoi kuitenkin voimakkaasti lopetukseen ja määräsi lääkkeen injektiomuotoisena koska "potilaan sitoutuminen lääkehoitoonsa on puutteellista".

Poika ei injektioille mene vaikka omahoitaja varailee hänelle aikoja sinne. Pelottaa että yritetäänkö häntä seuraavaksi jotenkin pakottaa, vai antavatko vain olla jos jättää menemättä?

Valitettavasti ainakin täällä Helsingissä toimitaan niin, että jos psykoosipotilas ei mene hänelle varatuille avohoidon käynneille eikä häntä tavoiteta, niin päivystävä lääkäri voi tulla ensihoidon kanssa kotikäynnille katsomaan että mikä tilanne on ja tehdä M1-lähetteen.

Ja hänet on pakko päästää sisään, muuten poliisi antaa virka-apua asuntoon pääsemiseksi.

Suosittelisin siis, että jos pojalla on oma kämppä niin ei majalisi siellä vaan olisi sinun luonasi (mutta pysyisi kirjoilla omassa kämpässään). Silloin mahdollinen kotikäynti kohdistuisi hänen omaan asuntoonsa ja hän olisi turvassa sinun luonasi.

Minulle määrättiin Abilify-injektio 2019 mutta otin sen vain kerran osastolla ollessani kun pakolla pistettiin. Sen jälkeen en mennyt injektioajoille, vaikka perääni soiteltiin ja laitettiin tekstiviestejä. Sain myös kirjeitä.

En ole asunut virallisessa osoitteessani sen jälkeen, vaan veljeni asuu siellä alivuokralaisena ja minä asun poikaystäväni kanssa (jonka luona en siis ole kirjoilla). Viranomaisten silmissä asun siis kahdestaan veljeni kanssa ja he ovat tehneet neljä kotikäyntiä sinne, mutta luovuttaneet kun veli on joka kerta ilmoittanut etten ole kotona.

Olen saanut olla rauhassa injektioilta, mutta aika äärimmäinen keinohan tämä on.

Onneksi kukaan meistä ei nosta tukia, niin viranomaisia ei kiinnosta selvitellä tätä järjestelyä.

Tästä psykiatrian pakkovallasta pitäisi kyllä puhua enemmän. Etenkin tuo ns. psykoottisuus on niin tulkintasidonnaista.

Niin pitäisi. Harva tietää, että ihan tavallinen terveyskeskuslääkärikin voi tehdä tahdosta riippumattoman M1-lähetteen jos hän epäilee että potilaalla saattaisi olla mielisairaus.

Ja vastoin yleistä harhaluuloa (no pun intended) potilaan EI tarvitse olla vaaraksi itselleen tai muille, riittää että lääkäri epäilee mahdollisen sairauden todennäköisesti pahenevan ilman pakkohoitoa eikä avohoito lääkärin tulkinnan mukaan sovellu tai riitä juuri sillä hetkellä käytettäväksi.

M1-lähete tarkoittaa sitä, että potilas viedään väkisin osastolle ilman hänen omaa suostumustaan.

Siellä toinen lääkäri arvioi pakkohoidon tarpeen, ja jos hän toteaa potilaan terveeksi niin mitään korvauksia tai hyvityksiä ei aiheettomasta vapaudenmenetyksestä myönnetä (toisin kuin esim. syyttömänä vankilaan joutuneille). Ja se aiheeton vapaudenmenetys voi kestää pitkään, jos pakkohoitoon viedään perjantai-iltana ja lääkäri tulee takaisin vasta maanantaina.

-ap

M1- lähetteellä mennään arviointiin, se ei ole sama kuin pakkohoito.

Mutta se arviointiin lähteminen on pakollista, ei saa itse valita meneekö vai ei. Ja sitä arviointia voi joutua odottamaan viikonlopun yli jos lääkäriä ei ole saatavilla, eikä odotusaikana saa poistua osastolta.

Se ei silti ole sama kuin pakkohoito. Ei silloin hoideta, vaan arvioidaan.

Ja ollaan lukkojen takana mielisairaalassa ilman mahdollisuutta poistua. Ei siis eroa pakkohoidosta mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vaiva sinulla on ja mikä lääke?

Mania, käytössä risperidon.

-ap

Neuroleptit on vaarallisia lääkkeitä, mutta lääkärithän ei sitä tajua. 

Mutta onneksi sinä tiedät paremmin, kuin lääkäri. Onneks on palsta ja palstan tietäjät. Millä meriiteillä sä tämmöstä tietoa täällä jäät?

kyllä neuroleptejä syövät ja heidän lähipiirinsä sen tietää.

Voin omaisena todellakin vahvistaa tämän todeksi.

Oma poikani oli juuri aloittanut yliopisto-opinnot kun hän sairastui psykoosiin ja joutui syömään Cisordinol-nimistä neuroleptiä. Hän muuttui hyvin väsyneeksi, jäykäksi ja täriseväksi. Pahinta oli kuitenkin se mitä lääke hänen mielelleen teki, tuntui että kaikki äly olisi kadonnut jonnekin. Hänen keskustelutaitonsa taantuivat pikkulapsen tasolle eikä hän suoriutunut koulutehtävistään, vaikka oli edellisenä keväänä kirjoittanut EEMMC-rivin.

Otimme lääkkeet pois pikkuhiljaa (kasvatimme annosväliä 6h joka päivä) ja 2kk päästä poika oli taas normaali. Lääkäri reagoi kuitenkin voimakkaasti lopetukseen ja määräsi lääkkeen injektiomuotoisena koska "potilaan sitoutuminen lääkehoitoonsa on puutteellista".

Poika ei injektioille mene vaikka omahoitaja varailee hänelle aikoja sinne. Pelottaa että yritetäänkö häntä seuraavaksi jotenkin pakottaa, vai antavatko vain olla jos jättää menemättä?

Valitettavasti ainakin täällä Helsingissä toimitaan niin, että jos psykoosipotilas ei mene hänelle varatuille avohoidon käynneille eikä häntä tavoiteta, niin päivystävä lääkäri voi tulla ensihoidon kanssa kotikäynnille katsomaan että mikä tilanne on ja tehdä M1-lähetteen.

Ja hänet on pakko päästää sisään, muuten poliisi antaa virka-apua asuntoon pääsemiseksi.

Suosittelisin siis, että jos pojalla on oma kämppä niin ei majalisi siellä vaan olisi sinun luonasi (mutta pysyisi kirjoilla omassa kämpässään). Silloin mahdollinen kotikäynti kohdistuisi hänen omaan asuntoonsa ja hän olisi turvassa sinun luonasi.

Minulle määrättiin Abilify-injektio 2019 mutta otin sen vain kerran osastolla ollessani kun pakolla pistettiin. Sen jälkeen en mennyt injektioajoille, vaikka perääni soiteltiin ja laitettiin tekstiviestejä. Sain myös kirjeitä.

En ole asunut virallisessa osoitteessani sen jälkeen, vaan veljeni asuu siellä alivuokralaisena ja minä asun poikaystäväni kanssa (jonka luona en siis ole kirjoilla). Viranomaisten silmissä asun siis kahdestaan veljeni kanssa ja he ovat tehneet neljä kotikäyntiä sinne, mutta luovuttaneet kun veli on joka kerta ilmoittanut etten ole kotona.

Olen saanut olla rauhassa injektioilta, mutta aika äärimmäinen keinohan tämä on.

Onneksi kukaan meistä ei nosta tukia, niin viranomaisia ei kiinnosta selvitellä tätä järjestelyä.

Tästä psykiatrian pakkovallasta pitäisi kyllä puhua enemmän. Etenkin tuo ns. psykoottisuus on niin tulkintasidonnaista.

Niin pitäisi. Harva tietää, että ihan tavallinen terveyskeskuslääkärikin voi tehdä tahdosta riippumattoman M1-lähetteen jos hän epäilee että potilaalla saattaisi olla mielisairaus.

Ja vastoin yleistä harhaluuloa (no pun intended) potilaan EI tarvitse olla vaaraksi itselleen tai muille, riittää että lääkäri epäilee mahdollisen sairauden todennäköisesti pahenevan ilman pakkohoitoa eikä avohoito lääkärin tulkinnan mukaan sovellu tai riitä juuri sillä hetkellä käytettäväksi.

M1-lähete tarkoittaa sitä, että potilas viedään väkisin osastolle ilman hänen omaa suostumustaan.

Siellä toinen lääkäri arvioi pakkohoidon tarpeen, ja jos hän toteaa potilaan terveeksi niin mitään korvauksia tai hyvityksiä ei aiheettomasta vapaudenmenetyksestä myönnetä (toisin kuin esim. syyttömänä vankilaan joutuneille). Ja se aiheeton vapaudenmenetys voi kestää pitkään, jos pakkohoitoon viedään perjantai-iltana ja lääkäri tulee takaisin vasta maanantaina.

-ap

M1- lähetteellä mennään arviointiin, se ei ole sama kuin pakkohoito.

Mutta se arviointiin lähteminen on pakollista, ei saa itse valita meneekö vai ei. Ja sitä arviointia voi joutua odottamaan viikonlopun yli jos lääkäriä ei ole saatavilla, eikä odotusaikana saa poistua osastolta.

Se ei silti ole sama kuin pakkohoito. Ei silloin hoideta, vaan arvioidaan.

Ja ollaan lukkojen takana mielisairaalassa ilman mahdollisuutta poistua. Ei siis eroa pakkohoidosta mitenkään.

Kyllä se eroaa. Arvioinnissa et saa hoitoa, mutta pakkohoidossa saat.

Vierailija kirjoitti:

Neuroleptit pitäisi lailla kieltää. Ne ovat ihmisille äärimmäisen haitallisia ja niiden pakkopiikittäminen vain estää kunnollisten psykoosilääkkeiden kehittämisen. Lääkkeiden kehittäminen on nimittäin hidasta ja kallista, eikä lääkeyhtiöillä ole mitään syytä kehittää mitään uutta ja hyvää jos kerran vanha p*skakin saadaan väkisin "kaupaksi" (eli pakkopiikitettyä).

Ongelma lääkkeiden kehittämisessä on se, että huolimatta median kautta tulevasta vaikutelmasta, niin sen enempää skitsofrenialla kuin maanis-depresiivisyydelläkään ei ole tunnettua etiologiaa. Mielisairaudet määritellään oireiden eli käytöksen perusteella, eikä ole mitään kliinisesti merkitsevää neurobiologista poikkeamaa, joihin nuo oireet voitaisiin kytkeä ja joka erottaisi ne muista häiriöistä.

Psykoosit eivät esimerkiksi eroa toisistaan useinkaan riittävän hyvin, että voisit oikeasti erottaa skitsofrenian affektiivisista psykooseista. Esimerkiksi DSM-V tautiluokkien reliabiliteettia käsittelevässä tutkimuksessa todetaan, että jo Emil Kraepelin (skitsofreniaa edeltäneen varhaisiän dementian keksijän) vuonna 1920 esille tuoma havainto, että skitsofreniaa ja affektiivisia psykooseja ei voi kategorisesti erottaa toisistaan saa tukea nykyisestä näkökulmasta, jonka mukaan mielenterveyden häiriöt syntyvät monimutkaisessa vuorovaikutuksessa polygeneettisten riskitekijöiden ja ympäristötekijöiden kanssa. Toisin sanoen tarkoittaa, että kaikki mitä tiedetään mielenterveyden häiriöiden kehittymisestä on se, että ne ovat monimutkaisia ja yksilöllisiä prosesseja. 

Tautiluokituksien oirepohjaiset reliabiliteetit ovat monien tutkijoiden mukaan niin huonoja, että se on jo vaarallista potilaiden näkökulmasta. Monesti tutkimuksissa hyväksytään hyvinkin alhaisia reliabiliteettilukuja, joka sallii valtavan suuren määrän virheitä. Esimerkiksi skitsofrenian kappa-arvolla 0.46 alle 30 % datasta on luotettavaa. Häiriön reliabiliteetti on lääketieteen kontekstissa heikko, ja silti siitä mediassa puhutaan aivan kuin se olisi jokin koherentti, etiologialtaan saati oireiltaan yhtenäinen häiriö. Seuraavaksi kun mediassa uutisoidaan, että jokin biologinen riskitekijä selittää skitsofreniaa, masennusta tai maanis-depresiivisyyttä, niin kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että miten tuo riskitekijä ylipäätään esiintyy eri luokissa (jos vaikka jotain geneettistä riskitekijää esiintyy kolme kertaa enemmän tietyssä luokassa ja ero on tilastollisesti merkitsevä, niin se ei tarkoita, että välttämättä edes 99 % potilaista olisi tuota riskitekijää), kuinka paljon se nostaa diagnoosin saamisen riskiä ja onko tulos toistettu riittävän monta kertaa riittävän laajoissa tutkimuksissa, eli onko tulos luotettava ja yleistettävissä.  Myös julkaisuharha vaikuttaa usein merkittävästi tuloksiin, minkä takia sitä asiallisesti arvioivat meta-analyysit ja tutkimuskatsaukset ovat hyviä. Nekään eivät kerro kaikkea, jos tutkimuksissa on systemaattista vinoumaa. Esimerkiksi lääkekokeet ovat yleensä hyvin lyhytkestoisia ja niissä ei ole lääkenaiiveja potilaita, ja tutkitusti edellinen lääkitys lopetetaan hyvin nopeasti parissa viikossa. Tällöin vieroitusoireet voivat vaikuttaa tulosten tulkintaan merkittävästikin.  Muutenkin koehenkilöt poikkeavat luonnollisesta perusjoukosta monin tavoin. 

https://ajp.psychiatryonline.org/doi/pdf/10.1176/appi.ajp.2012.12070999

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3900052/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vaiva sinulla on ja mikä lääke?

Mania, käytössä risperidon.

-ap

Neuroleptit on vaarallisia lääkkeitä, mutta lääkärithän ei sitä tajua. 

Mutta onneksi sinä tiedät paremmin, kuin lääkäri. Onneks on palsta ja palstan tietäjät. Millä meriiteillä sä tämmöstä tietoa täällä jäät?

kyllä neuroleptejä syövät ja heidän lähipiirinsä sen tietää.

Voin omaisena todellakin vahvistaa tämän todeksi.

Oma poikani oli juuri aloittanut yliopisto-opinnot kun hän sairastui psykoosiin ja joutui syömään Cisordinol-nimistä neuroleptiä. Hän muuttui hyvin väsyneeksi, jäykäksi ja täriseväksi. Pahinta oli kuitenkin se mitä lääke hänen mielelleen teki, tuntui että kaikki äly olisi kadonnut jonnekin. Hänen keskustelutaitonsa taantuivat pikkulapsen tasolle eikä hän suoriutunut koulutehtävistään, vaikka oli edellisenä keväänä kirjoittanut EEMMC-rivin.

Otimme lääkkeet pois pikkuhiljaa (kasvatimme annosväliä 6h joka päivä) ja 2kk päästä poika oli taas normaali. Lääkäri reagoi kuitenkin voimakkaasti lopetukseen ja määräsi lääkkeen injektiomuotoisena koska "potilaan sitoutuminen lääkehoitoonsa on puutteellista".

Poika ei injektioille mene vaikka omahoitaja varailee hänelle aikoja sinne. Pelottaa että yritetäänkö häntä seuraavaksi jotenkin pakottaa, vai antavatko vain olla jos jättää menemättä?

Valitettavasti ainakin täällä Helsingissä toimitaan niin, että jos psykoosipotilas ei mene hänelle varatuille avohoidon käynneille eikä häntä tavoiteta, niin päivystävä lääkäri voi tulla ensihoidon kanssa kotikäynnille katsomaan että mikä tilanne on ja tehdä M1-lähetteen.

Ja hänet on pakko päästää sisään, muuten poliisi antaa virka-apua asuntoon pääsemiseksi.

Suosittelisin siis, että jos pojalla on oma kämppä niin ei majalisi siellä vaan olisi sinun luonasi (mutta pysyisi kirjoilla omassa kämpässään). Silloin mahdollinen kotikäynti kohdistuisi hänen omaan asuntoonsa ja hän olisi turvassa sinun luonasi.

Minulle määrättiin Abilify-injektio 2019 mutta otin sen vain kerran osastolla ollessani kun pakolla pistettiin. Sen jälkeen en mennyt injektioajoille, vaikka perääni soiteltiin ja laitettiin tekstiviestejä. Sain myös kirjeitä.

En ole asunut virallisessa osoitteessani sen jälkeen, vaan veljeni asuu siellä alivuokralaisena ja minä asun poikaystäväni kanssa (jonka luona en siis ole kirjoilla). Viranomaisten silmissä asun siis kahdestaan veljeni kanssa ja he ovat tehneet neljä kotikäyntiä sinne, mutta luovuttaneet kun veli on joka kerta ilmoittanut etten ole kotona.

Olen saanut olla rauhassa injektioilta, mutta aika äärimmäinen keinohan tämä on.

Onneksi kukaan meistä ei nosta tukia, niin viranomaisia ei kiinnosta selvitellä tätä järjestelyä.

Tästä psykiatrian pakkovallasta pitäisi kyllä puhua enemmän. Etenkin tuo ns. psykoottisuus on niin tulkintasidonnaista.

Niin pitäisi. Harva tietää, että ihan tavallinen terveyskeskuslääkärikin voi tehdä tahdosta riippumattoman M1-lähetteen jos hän epäilee että potilaalla saattaisi olla mielisairaus.

Ja vastoin yleistä harhaluuloa (no pun intended) potilaan EI tarvitse olla vaaraksi itselleen tai muille, riittää että lääkäri epäilee mahdollisen sairauden todennäköisesti pahenevan ilman pakkohoitoa eikä avohoito lääkärin tulkinnan mukaan sovellu tai riitä juuri sillä hetkellä käytettäväksi.

M1-lähete tarkoittaa sitä, että potilas viedään väkisin osastolle ilman hänen omaa suostumustaan.

Siellä toinen lääkäri arvioi pakkohoidon tarpeen, ja jos hän toteaa potilaan terveeksi niin mitään korvauksia tai hyvityksiä ei aiheettomasta vapaudenmenetyksestä myönnetä (toisin kuin esim. syyttömänä vankilaan joutuneille). Ja se aiheeton vapaudenmenetys voi kestää pitkään, jos pakkohoitoon viedään perjantai-iltana ja lääkäri tulee takaisin vasta maanantaina.

-ap

M1- lähetteellä mennään arviointiin, se ei ole sama kuin pakkohoito.

Mutta se arviointiin lähteminen on pakollista, ei saa itse valita meneekö vai ei. Ja sitä arviointia voi joutua odottamaan viikonlopun yli jos lääkäriä ei ole saatavilla, eikä odotusaikana saa poistua osastolta.

Se ei silti ole sama kuin pakkohoito. Ei silloin hoideta, vaan arvioidaan.

mutta se on vapauden riisto ja vie työpäiviä! mitä ihmettä voi pomolle selittää kesken projektin, että nyt ei pääsekään muutamaan päivään töihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vaiva sinulla on ja mikä lääke?

Mania, käytössä risperidon.

-ap

Neuroleptit on vaarallisia lääkkeitä, mutta lääkärithän ei sitä tajua. 

Mutta onneksi sinä tiedät paremmin, kuin lääkäri. Onneks on palsta ja palstan tietäjät. Millä meriiteillä sä tämmöstä tietoa täällä jäät?

kyllä neuroleptejä syövät ja heidän lähipiirinsä sen tietää.

Voin omaisena todellakin vahvistaa tämän todeksi.

Oma poikani oli juuri aloittanut yliopisto-opinnot kun hän sairastui psykoosiin ja joutui syömään Cisordinol-nimistä neuroleptiä. Hän muuttui hyvin väsyneeksi, jäykäksi ja täriseväksi. Pahinta oli kuitenkin se mitä lääke hänen mielelleen teki, tuntui että kaikki äly olisi kadonnut jonnekin. Hänen keskustelutaitonsa taantuivat pikkulapsen tasolle eikä hän suoriutunut koulutehtävistään, vaikka oli edellisenä keväänä kirjoittanut EEMMC-rivin.

Otimme lääkkeet pois pikkuhiljaa (kasvatimme annosväliä 6h joka päivä) ja 2kk päästä poika oli taas normaali. Lääkäri reagoi kuitenkin voimakkaasti lopetukseen ja määräsi lääkkeen injektiomuotoisena koska "potilaan sitoutuminen lääkehoitoonsa on puutteellista".

Poika ei injektioille mene vaikka omahoitaja varailee hänelle aikoja sinne. Pelottaa että yritetäänkö häntä seuraavaksi jotenkin pakottaa, vai antavatko vain olla jos jättää menemättä?

Valitettavasti ainakin täällä Helsingissä toimitaan niin, että jos psykoosipotilas ei mene hänelle varatuille avohoidon käynneille eikä häntä tavoiteta, niin päivystävä lääkäri voi tulla ensihoidon kanssa kotikäynnille katsomaan että mikä tilanne on ja tehdä M1-lähetteen.

Ja hänet on pakko päästää sisään, muuten poliisi antaa virka-apua asuntoon pääsemiseksi.

Suosittelisin siis, että jos pojalla on oma kämppä niin ei majalisi siellä vaan olisi sinun luonasi (mutta pysyisi kirjoilla omassa kämpässään). Silloin mahdollinen kotikäynti kohdistuisi hänen omaan asuntoonsa ja hän olisi turvassa sinun luonasi.

Minulle määrättiin Abilify-injektio 2019 mutta otin sen vain kerran osastolla ollessani kun pakolla pistettiin. Sen jälkeen en mennyt injektioajoille, vaikka perääni soiteltiin ja laitettiin tekstiviestejä. Sain myös kirjeitä.

En ole asunut virallisessa osoitteessani sen jälkeen, vaan veljeni asuu siellä alivuokralaisena ja minä asun poikaystäväni kanssa (jonka luona en siis ole kirjoilla). Viranomaisten silmissä asun siis kahdestaan veljeni kanssa ja he ovat tehneet neljä kotikäyntiä sinne, mutta luovuttaneet kun veli on joka kerta ilmoittanut etten ole kotona.

Olen saanut olla rauhassa injektioilta, mutta aika äärimmäinen keinohan tämä on.

Onneksi kukaan meistä ei nosta tukia, niin viranomaisia ei kiinnosta selvitellä tätä järjestelyä.

Tästä psykiatrian pakkovallasta pitäisi kyllä puhua enemmän. Etenkin tuo ns. psykoottisuus on niin tulkintasidonnaista.

Niin pitäisi. Harva tietää, että ihan tavallinen terveyskeskuslääkärikin voi tehdä tahdosta riippumattoman M1-lähetteen jos hän epäilee että potilaalla saattaisi olla mielisairaus.

Ja vastoin yleistä harhaluuloa (no pun intended) potilaan EI tarvitse olla vaaraksi itselleen tai muille, riittää että lääkäri epäilee mahdollisen sairauden todennäköisesti pahenevan ilman pakkohoitoa eikä avohoito lääkärin tulkinnan mukaan sovellu tai riitä juuri sillä hetkellä käytettäväksi.

M1-lähete tarkoittaa sitä, että potilas viedään väkisin osastolle ilman hänen omaa suostumustaan.

Siellä toinen lääkäri arvioi pakkohoidon tarpeen, ja jos hän toteaa potilaan terveeksi niin mitään korvauksia tai hyvityksiä ei aiheettomasta vapaudenmenetyksestä myönnetä (toisin kuin esim. syyttömänä vankilaan joutuneille). Ja se aiheeton vapaudenmenetys voi kestää pitkään, jos pakkohoitoon viedään perjantai-iltana ja lääkäri tulee takaisin vasta maanantaina.

-ap

M1- lähetteellä mennään arviointiin, se ei ole sama kuin pakkohoito.

Mutta se arviointiin lähteminen on pakollista, ei saa itse valita meneekö vai ei. Ja sitä arviointia voi joutua odottamaan viikonlopun yli jos lääkäriä ei ole saatavilla, eikä odotusaikana saa poistua osastolta.

Se ei silti ole sama kuin pakkohoito. Ei silloin hoideta, vaan arvioidaan.

Ja ollaan lukkojen takana mielisairaalassa ilman mahdollisuutta poistua. Ei siis eroa pakkohoidosta mitenkään.

Kyllä se eroaa. Arvioinnissa et saa hoitoa, mutta pakkohoidossa saat.

olisitko itse valmis siihen, että lääkärin kapean maailmankuvan vuoksi viettäisin muutaman päivän erossa perheestäsi ja et pääsisi työhön? joutuisit etsimään lapselle hoitajan yms. Kuka tahansa voi joutua tarkkailujaksolle psykiatriselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vaiva sinulla on ja mikä lääke?

Mania, käytössä risperidon.

-ap

Neuroleptit on vaarallisia lääkkeitä, mutta lääkärithän ei sitä tajua. 

Mutta onneksi sinä tiedät paremmin, kuin lääkäri. Onneks on palsta ja palstan tietäjät. Millä meriiteillä sä tämmöstä tietoa täällä jäät?

kyllä neuroleptejä syövät ja heidän lähipiirinsä sen tietää.

Voin omaisena todellakin vahvistaa tämän todeksi.

Oma poikani oli juuri aloittanut yliopisto-opinnot kun hän sairastui psykoosiin ja joutui syömään Cisordinol-nimistä neuroleptiä. Hän muuttui hyvin väsyneeksi, jäykäksi ja täriseväksi. Pahinta oli kuitenkin se mitä lääke hänen mielelleen teki, tuntui että kaikki äly olisi kadonnut jonnekin. Hänen keskustelutaitonsa taantuivat pikkulapsen tasolle eikä hän suoriutunut koulutehtävistään, vaikka oli edellisenä keväänä kirjoittanut EEMMC-rivin.

Otimme lääkkeet pois pikkuhiljaa (kasvatimme annosväliä 6h joka päivä) ja 2kk päästä poika oli taas normaali. Lääkäri reagoi kuitenkin voimakkaasti lopetukseen ja määräsi lääkkeen injektiomuotoisena koska "potilaan sitoutuminen lääkehoitoonsa on puutteellista".

Poika ei injektioille mene vaikka omahoitaja varailee hänelle aikoja sinne. Pelottaa että yritetäänkö häntä seuraavaksi jotenkin pakottaa, vai antavatko vain olla jos jättää menemättä?

Valitettavasti ainakin täällä Helsingissä toimitaan niin, että jos psykoosipotilas ei mene hänelle varatuille avohoidon käynneille eikä häntä tavoiteta, niin päivystävä lääkäri voi tulla ensihoidon kanssa kotikäynnille katsomaan että mikä tilanne on ja tehdä M1-lähetteen.

Ja hänet on pakko päästää sisään, muuten poliisi antaa virka-apua asuntoon pääsemiseksi.

Suosittelisin siis, että jos pojalla on oma kämppä niin ei majalisi siellä vaan olisi sinun luonasi (mutta pysyisi kirjoilla omassa kämpässään). Silloin mahdollinen kotikäynti kohdistuisi hänen omaan asuntoonsa ja hän olisi turvassa sinun luonasi.

Minulle määrättiin Abilify-injektio 2019 mutta otin sen vain kerran osastolla ollessani kun pakolla pistettiin. Sen jälkeen en mennyt injektioajoille, vaikka perääni soiteltiin ja laitettiin tekstiviestejä. Sain myös kirjeitä.

En ole asunut virallisessa osoitteessani sen jälkeen, vaan veljeni asuu siellä alivuokralaisena ja minä asun poikaystäväni kanssa (jonka luona en siis ole kirjoilla). Viranomaisten silmissä asun siis kahdestaan veljeni kanssa ja he ovat tehneet neljä kotikäyntiä sinne, mutta luovuttaneet kun veli on joka kerta ilmoittanut etten ole kotona.

Olen saanut olla rauhassa injektioilta, mutta aika äärimmäinen keinohan tämä on.

Onneksi kukaan meistä ei nosta tukia, niin viranomaisia ei kiinnosta selvitellä tätä järjestelyä.

Tästä psykiatrian pakkovallasta pitäisi kyllä puhua enemmän. Etenkin tuo ns. psykoottisuus on niin tulkintasidonnaista.

Niin pitäisi. Harva tietää, että ihan tavallinen terveyskeskuslääkärikin voi tehdä tahdosta riippumattoman M1-lähetteen jos hän epäilee että potilaalla saattaisi olla mielisairaus.

Ja vastoin yleistä harhaluuloa (no pun intended) potilaan EI tarvitse olla vaaraksi itselleen tai muille, riittää että lääkäri epäilee mahdollisen sairauden todennäköisesti pahenevan ilman pakkohoitoa eikä avohoito lääkärin tulkinnan mukaan sovellu tai riitä juuri sillä hetkellä käytettäväksi.

M1-lähete tarkoittaa sitä, että potilas viedään väkisin osastolle ilman hänen omaa suostumustaan.

Siellä toinen lääkäri arvioi pakkohoidon tarpeen, ja jos hän toteaa potilaan terveeksi niin mitään korvauksia tai hyvityksiä ei aiheettomasta vapaudenmenetyksestä myönnetä (toisin kuin esim. syyttömänä vankilaan joutuneille). Ja se aiheeton vapaudenmenetys voi kestää pitkään, jos pakkohoitoon viedään perjantai-iltana ja lääkäri tulee takaisin vasta maanantaina.

-ap

M1- lähetteellä mennään arviointiin, se ei ole sama kuin pakkohoito.

Mutta se arviointiin lähteminen on pakollista, ei saa itse valita meneekö vai ei. Ja sitä arviointia voi joutua odottamaan viikonlopun yli jos lääkäriä ei ole saatavilla, eikä odotusaikana saa poistua osastolta.

Se ei silti ole sama kuin pakkohoito. Ei silloin hoideta, vaan arvioidaan.

Ja ollaan lukkojen takana mielisairaalassa ilman mahdollisuutta poistua. Ei siis eroa pakkohoidosta mitenkään.

Kyllä se eroaa. Arvioinnissa et saa hoitoa, mutta pakkohoidossa saat.

olisitko itse valmis siihen, että lääkärin kapean maailmankuvan vuoksi viettäisin muutaman päivän erossa perheestäsi ja et pääsisi työhön? joutuisit etsimään lapselle hoitajan yms. Kuka tahansa voi joutua tarkkailujaksolle psykiatriselle.

Tuollaisessa tilanteessa hoitajat soittaisivat sossut hakemaan lapset pois, ja painostaisivat sinua hoitopalaveriin johon osallistuisi lastensuojelun sosiaalityöntekijä kartoittamaan tukitoimien tarvetta.

Työnantajaa varten saisit todistuksen, jossa lukisi selkeästi että kyse on tahdonvastaisesta mielenterveyshoidosta. Siinä saattaa uralla eteneminen tyssätä ja maine mennä pysyvästi, mutta se ei psykiatreja kiinnosta.

Minulla nyki silmää melkein vuoden. Yläluomi koko ajan. Olin silti töissä, opettajana. Sitten eräs lääkäri neuvoi juomaan paljon enemmän vettä ja syömääm B-vitamiineja. Se auttoi, olin niin kuivunut, että keho nyki. Kokeile auttaako sinulla.

Mulla vähän sama tilanne ketipinorin takia. Nukun 14h vuorokaudesta, mutta lääkäristä se on vaan lievä haitta ja muita lääkkeitä ei kannata kokeilla. Taustalla psykoottinen masennus, ei manioita.

Vierailija kirjoitti:

Minulla nyki silmää melkein vuoden. Yläluomi koko ajan. Olin silti töissä, opettajana. Sitten eräs lääkäri neuvoi juomaan paljon enemmän vettä ja syömääm B-vitamiineja. Se auttoi, olin niin kuivunut, että keho nyki. Kokeile auttaako sinulla.

Oliko sinulla joku lääkitys taustalla, vai pelkästä kuivumisestako se nykiminen johtui?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vaiva sinulla on ja mikä lääke?

Mania, käytössä risperidon.

-ap

Miten ei ole yhtään yllättävää, että maniapotilaan mielestä manian oireet ovat pienempi paha. Ihan vinkkinä, että kenenkään läheisesi mielestä eivät todellakaan ole. Se on läheisillesi hirveää kidustusta seurata sitä sinun maniavaihettasi. Että he todennäköisesti valitsevat sen nykyvisilmäisen hikoilijan sata kertaa mieluummin kuin maniapäisen sekoilijan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vaiva sinulla on ja mikä lääke?

Mania, käytössä risperidon.

-ap

Neuroleptit on vaarallisia lääkkeitä, mutta lääkärithän ei sitä tajua. 

Mutta onneksi sinä tiedät paremmin, kuin lääkäri. Onneks on palsta ja palstan tietäjät. Millä meriiteillä sä tämmöstä tietoa täällä jäät?

kyllä neuroleptejä syövät ja heidän lähipiirinsä sen tietää.

Voin omaisena todellakin vahvistaa tämän todeksi.

Oma poikani oli juuri aloittanut yliopisto-opinnot kun hän sairastui psykoosiin ja joutui syömään Cisordinol-nimistä neuroleptiä. Hän muuttui hyvin väsyneeksi, jäykäksi ja täriseväksi. Pahinta oli kuitenkin se mitä lääke hänen mielelleen teki, tuntui että kaikki äly olisi kadonnut jonnekin. Hänen keskustelutaitonsa taantuivat pikkulapsen tasolle eikä hän suoriutunut koulutehtävistään, vaikka oli edellisenä keväänä kirjoittanut EEMMC-rivin.

Otimme lääkkeet pois pikkuhiljaa (kasvatimme annosväliä 6h joka päivä) ja 2kk päästä poika oli taas normaali. Lääkäri reagoi kuitenkin voimakkaasti lopetukseen ja määräsi lääkkeen injektiomuotoisena koska "potilaan sitoutuminen lääkehoitoonsa on puutteellista".

Poika ei injektioille mene vaikka omahoitaja varailee hänelle aikoja sinne. Pelottaa että yritetäänkö häntä seuraavaksi jotenkin pakottaa, vai antavatko vain olla jos jättää menemättä?

Valitettavasti ainakin täällä Helsingissä toimitaan niin, että jos psykoosipotilas ei mene hänelle varatuille avohoidon käynneille eikä häntä tavoiteta, niin päivystävä lääkäri voi tulla ensihoidon kanssa kotikäynnille katsomaan että mikä tilanne on ja tehdä M1-lähetteen.

Ja hänet on pakko päästää sisään, muuten poliisi antaa virka-apua asuntoon pääsemiseksi.

Suosittelisin siis, että jos pojalla on oma kämppä niin ei majalisi siellä vaan olisi sinun luonasi (mutta pysyisi kirjoilla omassa kämpässään). Silloin mahdollinen kotikäynti kohdistuisi hänen omaan asuntoonsa ja hän olisi turvassa sinun luonasi.

Minulle määrättiin Abilify-injektio 2019 mutta otin sen vain kerran osastolla ollessani kun pakolla pistettiin. Sen jälkeen en mennyt injektioajoille, vaikka perääni soiteltiin ja laitettiin tekstiviestejä. Sain myös kirjeitä.

En ole asunut virallisessa osoitteessani sen jälkeen, vaan veljeni asuu siellä alivuokralaisena ja minä asun poikaystäväni kanssa (jonka luona en siis ole kirjoilla). Viranomaisten silmissä asun siis kahdestaan veljeni kanssa ja he ovat tehneet neljä kotikäyntiä sinne, mutta luovuttaneet kun veli on joka kerta ilmoittanut etten ole kotona.

Olen saanut olla rauhassa injektioilta, mutta aika äärimmäinen keinohan tämä on.

Onneksi kukaan meistä ei nosta tukia, niin viranomaisia ei kiinnosta selvitellä tätä järjestelyä.

Tästä psykiatrian pakkovallasta pitäisi kyllä puhua enemmän. Etenkin tuo ns. psykoottisuus on niin tulkintasidonnaista.

Niin pitäisi. Harva tietää, että ihan tavallinen terveyskeskuslääkärikin voi tehdä tahdosta riippumattoman M1-lähetteen jos hän epäilee että potilaalla saattaisi olla mielisairaus.

Ja vastoin yleistä harhaluuloa (no pun intended) potilaan EI tarvitse olla vaaraksi itselleen tai muille, riittää että lääkäri epäilee mahdollisen sairauden todennäköisesti pahenevan ilman pakkohoitoa eikä avohoito lääkärin tulkinnan mukaan sovellu tai riitä juuri sillä hetkellä käytettäväksi.

M1-lähete tarkoittaa sitä, että potilas viedään väkisin osastolle ilman hänen omaa suostumustaan.

Siellä toinen lääkäri arvioi pakkohoidon tarpeen, ja jos hän toteaa potilaan terveeksi niin mitään korvauksia tai hyvityksiä ei aiheettomasta vapaudenmenetyksestä myönnetä (toisin kuin esim. syyttömänä vankilaan joutuneille). Ja se aiheeton vapaudenmenetys voi kestää pitkään, jos pakkohoitoon viedään perjantai-iltana ja lääkäri tulee takaisin vasta maanantaina.

-ap

M1- lähetteellä mennään arviointiin, se ei ole sama kuin pakkohoito.

Mutta se arviointiin lähteminen on pakollista, ei saa itse valita meneekö vai ei. Ja sitä arviointia voi joutua odottamaan viikonlopun yli jos lääkäriä ei ole saatavilla, eikä odotusaikana saa poistua osastolta.

Se ei silti ole sama kuin pakkohoito. Ei silloin hoideta, vaan arvioidaan.

Ja ollaan lukkojen takana mielisairaalassa ilman mahdollisuutta poistua. Ei siis eroa pakkohoidosta mitenkään.

Kyllä se eroaa. Arvioinnissa et saa hoitoa, mutta pakkohoidossa saat.

olisitko itse valmis siihen, että lääkärin kapean maailmankuvan vuoksi viettäisin muutaman päivän erossa perheestäsi ja et pääsisi työhön? joutuisit etsimään lapselle hoitajan yms. Kuka tahansa voi joutua tarkkailujaksolle psykiatriselle.

Juu, ei. Kuka tahansa ei todellakana voi joutua tarkkailujaksolle psykiatriselle. Sinne ei tahdo päästä välillä nekään, joiden sinne olisi tarvinnut päästä jo aikaa sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vaiva sinulla on ja mikä lääke?

Mania, käytössä risperidon.

-ap

Neuroleptit on vaarallisia lääkkeitä, mutta lääkärithän ei sitä tajua. 

Mutta onneksi sinä tiedät paremmin, kuin lääkäri. Onneks on palsta ja palstan tietäjät. Millä meriiteillä sä tämmöstä tietoa täällä jäät?

kyllä neuroleptejä syövät ja heidän lähipiirinsä sen tietää.

Voin omaisena todellakin vahvistaa tämän todeksi.

Oma poikani oli juuri aloittanut yliopisto-opinnot kun hän sairastui psykoosiin ja joutui syömään Cisordinol-nimistä neuroleptiä. Hän muuttui hyvin väsyneeksi, jäykäksi ja täriseväksi. Pahinta oli kuitenkin se mitä lääke hänen mielelleen teki, tuntui että kaikki äly olisi kadonnut jonnekin. Hänen keskustelutaitonsa taantuivat pikkulapsen tasolle eikä hän suoriutunut koulutehtävistään, vaikka oli edellisenä keväänä kirjoittanut EEMMC-rivin.

Otimme lääkkeet pois pikkuhiljaa (kasvatimme annosväliä 6h joka päivä) ja 2kk päästä poika oli taas normaali. Lääkäri reagoi kuitenkin voimakkaasti lopetukseen ja määräsi lääkkeen injektiomuotoisena koska "potilaan sitoutuminen lääkehoitoonsa on puutteellista".

Poika ei injektioille mene vaikka omahoitaja varailee hänelle aikoja sinne. Pelottaa että yritetäänkö häntä seuraavaksi jotenkin pakottaa, vai antavatko vain olla jos jättää menemättä?

Valitettavasti ainakin täällä Helsingissä toimitaan niin, että jos psykoosipotilas ei mene hänelle varatuille avohoidon käynneille eikä häntä tavoiteta, niin päivystävä lääkäri voi tulla ensihoidon kanssa kotikäynnille katsomaan että mikä tilanne on ja tehdä M1-lähetteen.

Ja hänet on pakko päästää sisään, muuten poliisi antaa virka-apua asuntoon pääsemiseksi.

Suosittelisin siis, että jos pojalla on oma kämppä niin ei majalisi siellä vaan olisi sinun luonasi (mutta pysyisi kirjoilla omassa kämpässään). Silloin mahdollinen kotikäynti kohdistuisi hänen omaan asuntoonsa ja hän olisi turvassa sinun luonasi.

Minulle määrättiin Abilify-injektio 2019 mutta otin sen vain kerran osastolla ollessani kun pakolla pistettiin. Sen jälkeen en mennyt injektioajoille, vaikka perääni soiteltiin ja laitettiin tekstiviestejä. Sain myös kirjeitä.

En ole asunut virallisessa osoitteessani sen jälkeen, vaan veljeni asuu siellä alivuokralaisena ja minä asun poikaystäväni kanssa (jonka luona en siis ole kirjoilla). Viranomaisten silmissä asun siis kahdestaan veljeni kanssa ja he ovat tehneet neljä kotikäyntiä sinne, mutta luovuttaneet kun veli on joka kerta ilmoittanut etten ole kotona.

Olen saanut olla rauhassa injektioilta, mutta aika äärimmäinen keinohan tämä on.

Onneksi kukaan meistä ei nosta tukia, niin viranomaisia ei kiinnosta selvitellä tätä järjestelyä.

Tästä psykiatrian pakkovallasta pitäisi kyllä puhua enemmän. Etenkin tuo ns. psykoottisuus on niin tulkintasidonnaista.

Niin pitäisi. Harva tietää, että ihan tavallinen terveyskeskuslääkärikin voi tehdä tahdosta riippumattoman M1-lähetteen jos hän epäilee että potilaalla saattaisi olla mielisairaus.

Ja vastoin yleistä harhaluuloa (no pun intended) potilaan EI tarvitse olla vaaraksi itselleen tai muille, riittää että lääkäri epäilee mahdollisen sairauden todennäköisesti pahenevan ilman pakkohoitoa eikä avohoito lääkärin tulkinnan mukaan sovellu tai riitä juuri sillä hetkellä käytettäväksi.

M1-lähete tarkoittaa sitä, että potilas viedään väkisin osastolle ilman hänen omaa suostumustaan.

Siellä toinen lääkäri arvioi pakkohoidon tarpeen, ja jos hän toteaa potilaan terveeksi niin mitään korvauksia tai hyvityksiä ei aiheettomasta vapaudenmenetyksestä myönnetä (toisin kuin esim. syyttömänä vankilaan joutuneille). Ja se aiheeton vapaudenmenetys voi kestää pitkään, jos pakkohoitoon viedään perjantai-iltana ja lääkäri tulee takaisin vasta maanantaina.

-ap

M1- lähetteellä mennään arviointiin, se ei ole sama kuin pakkohoito.

Mutta se arviointiin lähteminen on pakollista, ei saa itse valita meneekö vai ei. Ja sitä arviointia voi joutua odottamaan viikonlopun yli jos lääkäriä ei ole saatavilla, eikä odotusaikana saa poistua osastolta.

Se ei silti ole sama kuin pakkohoito. Ei silloin hoideta, vaan arvioidaan.

mutta se on vapauden riisto ja vie työpäiviä! mitä ihmettä voi pomolle selittää kesken projektin, että nyt ei pääsekään muutamaan päivään töihin?

Ei ole, ja työpaikalla menee ihan siinä missä mikä tahansa muukin terveydentilan tutkimikseksi tarivttava poissaolo. Vai luuletko, että syöpäpotilaat jättävät menemättä tutkimuksiin, kun on projekti kesken ja eivät uskalla kertoa pomolle, että pitää mennä lääkärin tutkittavaksi?

Vierailija kirjoitti:

Mulla vähän sama tilanne ketipinorin takia. Nukun 14h vuorokaudesta, mutta lääkäristä se on vaan lievä haitta ja muita lääkkeitä ei kannata kokeilla. Taustalla psykoottinen masennus, ei manioita.

Lääkkeen vaihtamiseen suostutaan helpommin jos itse ehdotat mitä muuta haluaisit kokeilla. Vaadi Ketipinorin tilalle esim. Brintellix. Se on psykiatrien keskuudessa ns. trendilääke koska se on niin uusi ja sillä on hyvä maine. Se ei väsytä, joskin pahoinvointia se kyllä aiheuttaa aluksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vaiva sinulla on ja mikä lääke?

Mania, käytössä risperidon.

-ap

Neuroleptit on vaarallisia lääkkeitä, mutta lääkärithän ei sitä tajua. 

Mutta onneksi sinä tiedät paremmin, kuin lääkäri. Onneks on palsta ja palstan tietäjät. Millä meriiteillä sä tämmöstä tietoa täällä jäät?

kyllä neuroleptejä syövät ja heidän lähipiirinsä sen tietää.

Voin omaisena todellakin vahvistaa tämän todeksi.

Oma poikani oli juuri aloittanut yliopisto-opinnot kun hän sairastui psykoosiin ja joutui syömään Cisordinol-nimistä neuroleptiä. Hän muuttui hyvin väsyneeksi, jäykäksi ja täriseväksi. Pahinta oli kuitenkin se mitä lääke hänen mielelleen teki, tuntui että kaikki äly olisi kadonnut jonnekin. Hänen keskustelutaitonsa taantuivat pikkulapsen tasolle eikä hän suoriutunut koulutehtävistään, vaikka oli edellisenä keväänä kirjoittanut EEMMC-rivin.

Otimme lääkkeet pois pikkuhiljaa (kasvatimme annosväliä 6h joka päivä) ja 2kk päästä poika oli taas normaali. Lääkäri reagoi kuitenkin voimakkaasti lopetukseen ja määräsi lääkkeen injektiomuotoisena koska "potilaan sitoutuminen lääkehoitoonsa on puutteellista".

Poika ei injektioille mene vaikka omahoitaja varailee hänelle aikoja sinne. Pelottaa että yritetäänkö häntä seuraavaksi jotenkin pakottaa, vai antavatko vain olla jos jättää menemättä?

Valitettavasti ainakin täällä Helsingissä toimitaan niin, että jos psykoosipotilas ei mene hänelle varatuille avohoidon käynneille eikä häntä tavoiteta, niin päivystävä lääkäri voi tulla ensihoidon kanssa kotikäynnille katsomaan että mikä tilanne on ja tehdä M1-lähetteen.

Ja hänet on pakko päästää sisään, muuten poliisi antaa virka-apua asuntoon pääsemiseksi.

Suosittelisin siis, että jos pojalla on oma kämppä niin ei majalisi siellä vaan olisi sinun luonasi (mutta pysyisi kirjoilla omassa kämpässään). Silloin mahdollinen kotikäynti kohdistuisi hänen omaan asuntoonsa ja hän olisi turvassa sinun luonasi.

Minulle määrättiin Abilify-injektio 2019 mutta otin sen vain kerran osastolla ollessani kun pakolla pistettiin. Sen jälkeen en mennyt injektioajoille, vaikka perääni soiteltiin ja laitettiin tekstiviestejä. Sain myös kirjeitä.

En ole asunut virallisessa osoitteessani sen jälkeen, vaan veljeni asuu siellä alivuokralaisena ja minä asun poikaystäväni kanssa (jonka luona en siis ole kirjoilla). Viranomaisten silmissä asun siis kahdestaan veljeni kanssa ja he ovat tehneet neljä kotikäyntiä sinne, mutta luovuttaneet kun veli on joka kerta ilmoittanut etten ole kotona.

Olen saanut olla rauhassa injektioilta, mutta aika äärimmäinen keinohan tämä on.

Onneksi kukaan meistä ei nosta tukia, niin viranomaisia ei kiinnosta selvitellä tätä järjestelyä.

Tästä psykiatrian pakkovallasta pitäisi kyllä puhua enemmän. Etenkin tuo ns. psykoottisuus on niin tulkintasidonnaista.

Niin pitäisi. Harva tietää, että ihan tavallinen terveyskeskuslääkärikin voi tehdä tahdosta riippumattoman M1-lähetteen jos hän epäilee että potilaalla saattaisi olla mielisairaus.

Ja vastoin yleistä harhaluuloa (no pun intended) potilaan EI tarvitse olla vaaraksi itselleen tai muille, riittää että lääkäri epäilee mahdollisen sairauden todennäköisesti pahenevan ilman pakkohoitoa eikä avohoito lääkärin tulkinnan mukaan sovellu tai riitä juuri sillä hetkellä käytettäväksi.

M1-lähete tarkoittaa sitä, että potilas viedään väkisin osastolle ilman hänen omaa suostumustaan.

Siellä toinen lääkäri arvioi pakkohoidon tarpeen, ja jos hän toteaa potilaan terveeksi niin mitään korvauksia tai hyvityksiä ei aiheettomasta vapaudenmenetyksestä myönnetä (toisin kuin esim. syyttömänä vankilaan joutuneille). Ja se aiheeton vapaudenmenetys voi kestää pitkään, jos pakkohoitoon viedään perjantai-iltana ja lääkäri tulee takaisin vasta maanantaina.

-ap

M1- lähetteellä mennään arviointiin, se ei ole sama kuin pakkohoito.

Mutta se arviointiin lähteminen on pakollista, ei saa itse valita meneekö vai ei. Ja sitä arviointia voi joutua odottamaan viikonlopun yli jos lääkäriä ei ole saatavilla, eikä odotusaikana saa poistua osastolta.

Se ei silti ole sama kuin pakkohoito. Ei silloin hoideta, vaan arvioidaan.

mutta se on vapauden riisto ja vie työpäiviä! mitä ihmettä voi pomolle selittää kesken projektin, että nyt ei pääsekään muutamaan päivään töihin?

Ei ole, ja työpaikalla menee ihan siinä missä mikä tahansa muukin terveydentilan tutkimikseksi tarivttava poissaolo. Vai luuletko, että syöpäpotilaat jättävät menemättä tutkimuksiin, kun on projekti kesken ja eivät uskalla kertoa pomolle, että pitää mennä lääkärin tutkittavaksi?

On aivan eri asia sanoa pomolle että "hei ensi viikon keskiviikkona pitäisi lähteä klo 14 syöpätutkimuksiin" kuin "anteeksi että olin etukäteen ilmoittamatta pois 1-3 päivää kesken tärkeän projektin, jouduin mielisairaalaan".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vaiva sinulla on ja mikä lääke?

Mania, käytössä risperidon.

-ap

Neuroleptit on vaarallisia lääkkeitä, mutta lääkärithän ei sitä tajua. 

Mutta onneksi sinä tiedät paremmin, kuin lääkäri. Onneks on palsta ja palstan tietäjät. Millä meriiteillä sä tämmöstä tietoa täällä jäät?

kyllä neuroleptejä syövät ja heidän lähipiirinsä sen tietää.

Voin omaisena todellakin vahvistaa tämän todeksi.

Oma poikani oli juuri aloittanut yliopisto-opinnot kun hän sairastui psykoosiin ja joutui syömään Cisordinol-nimistä neuroleptiä. Hän muuttui hyvin väsyneeksi, jäykäksi ja täriseväksi. Pahinta oli kuitenkin se mitä lääke hänen mielelleen teki, tuntui että kaikki äly olisi kadonnut jonnekin. Hänen keskustelutaitonsa taantuivat pikkulapsen tasolle eikä hän suoriutunut koulutehtävistään, vaikka oli edellisenä keväänä kirjoittanut EEMMC-rivin.

Otimme lääkkeet pois pikkuhiljaa (kasvatimme annosväliä 6h joka päivä) ja 2kk päästä poika oli taas normaali. Lääkäri reagoi kuitenkin voimakkaasti lopetukseen ja määräsi lääkkeen injektiomuotoisena koska "potilaan sitoutuminen lääkehoitoonsa on puutteellista".

Poika ei injektioille mene vaikka omahoitaja varailee hänelle aikoja sinne. Pelottaa että yritetäänkö häntä seuraavaksi jotenkin pakottaa, vai antavatko vain olla jos jättää menemättä?

Valitettavasti ainakin täällä Helsingissä toimitaan niin, että jos psykoosipotilas ei mene hänelle varatuille avohoidon käynneille eikä häntä tavoiteta, niin päivystävä lääkäri voi tulla ensihoidon kanssa kotikäynnille katsomaan että mikä tilanne on ja tehdä M1-lähetteen.

Ja hänet on pakko päästää sisään, muuten poliisi antaa virka-apua asuntoon pääsemiseksi.

Suosittelisin siis, että jos pojalla on oma kämppä niin ei majalisi siellä vaan olisi sinun luonasi (mutta pysyisi kirjoilla omassa kämpässään). Silloin mahdollinen kotikäynti kohdistuisi hänen omaan asuntoonsa ja hän olisi turvassa sinun luonasi.

Minulle määrättiin Abilify-injektio 2019 mutta otin sen vain kerran osastolla ollessani kun pakolla pistettiin. Sen jälkeen en mennyt injektioajoille, vaikka perääni soiteltiin ja laitettiin tekstiviestejä. Sain myös kirjeitä.

En ole asunut virallisessa osoitteessani sen jälkeen, vaan veljeni asuu siellä alivuokralaisena ja minä asun poikaystäväni kanssa (jonka luona en siis ole kirjoilla). Viranomaisten silmissä asun siis kahdestaan veljeni kanssa ja he ovat tehneet neljä kotikäyntiä sinne, mutta luovuttaneet kun veli on joka kerta ilmoittanut etten ole kotona.

Olen saanut olla rauhassa injektioilta, mutta aika äärimmäinen keinohan tämä on.

Onneksi kukaan meistä ei nosta tukia, niin viranomaisia ei kiinnosta selvitellä tätä järjestelyä.

Tästä psykiatrian pakkovallasta pitäisi kyllä puhua enemmän. Etenkin tuo ns. psykoottisuus on niin tulkintasidonnaista.

Niin pitäisi. Harva tietää, että ihan tavallinen terveyskeskuslääkärikin voi tehdä tahdosta riippumattoman M1-lähetteen jos hän epäilee että potilaalla saattaisi olla mielisairaus.

Ja vastoin yleistä harhaluuloa (no pun intended) potilaan EI tarvitse olla vaaraksi itselleen tai muille, riittää että lääkäri epäilee mahdollisen sairauden todennäköisesti pahenevan ilman pakkohoitoa eikä avohoito lääkärin tulkinnan mukaan sovellu tai riitä juuri sillä hetkellä käytettäväksi.

M1-lähete tarkoittaa sitä, että potilas viedään väkisin osastolle ilman hänen omaa suostumustaan.

Siellä toinen lääkäri arvioi pakkohoidon tarpeen, ja jos hän toteaa potilaan terveeksi niin mitään korvauksia tai hyvityksiä ei aiheettomasta vapaudenmenetyksestä myönnetä (toisin kuin esim. syyttömänä vankilaan joutuneille). Ja se aiheeton vapaudenmenetys voi kestää pitkään, jos pakkohoitoon viedään perjantai-iltana ja lääkäri tulee takaisin vasta maanantaina.

-ap

M1- lähetteellä mennään arviointiin, se ei ole sama kuin pakkohoito.

Mutta se arviointiin lähteminen on pakollista, ei saa itse valita meneekö vai ei. Ja sitä arviointia voi joutua odottamaan viikonlopun yli jos lääkäriä ei ole saatavilla, eikä odotusaikana saa poistua osastolta.

Se ei silti ole sama kuin pakkohoito. Ei silloin hoideta, vaan arvioidaan.

Ja ollaan lukkojen takana mielisairaalassa ilman mahdollisuutta poistua. Ei siis eroa pakkohoidosta mitenkään.

Kyllä se eroaa. Arvioinnissa et saa hoitoa, mutta pakkohoidossa saat.

olisitko itse valmis siihen, että lääkärin kapean maailmankuvan vuoksi viettäisin muutaman päivän erossa perheestäsi ja et pääsisi työhön? joutuisit etsimään lapselle hoitajan yms. Kuka tahansa voi joutua tarkkailujaksolle psykiatriselle.

Juu, ei. Kuka tahansa ei todellakana voi joutua tarkkailujaksolle psykiatriselle. Sinne ei tahdo päästä välillä nekään, joiden sinne olisi tarvinnut päästä jo aikaa sitten.

Jaa että sellaiset harhat sulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vaiva sinulla on ja mikä lääke?

Mania, käytössä risperidon.

-ap

Neuroleptit on vaarallisia lääkkeitä, mutta lääkärithän ei sitä tajua. 

Mutta onneksi sinä tiedät paremmin, kuin lääkäri. Onneks on palsta ja palstan tietäjät. Millä meriiteillä sä tämmöstä tietoa täällä jäät?

kyllä neuroleptejä syövät ja heidän lähipiirinsä sen tietää.

Voin omaisena todellakin vahvistaa tämän todeksi.

Oma poikani oli juuri aloittanut yliopisto-opinnot kun hän sairastui psykoosiin ja joutui syömään Cisordinol-nimistä neuroleptiä. Hän muuttui hyvin väsyneeksi, jäykäksi ja täriseväksi. Pahinta oli kuitenkin se mitä lääke hänen mielelleen teki, tuntui että kaikki äly olisi kadonnut jonnekin. Hänen keskustelutaitonsa taantuivat pikkulapsen tasolle eikä hän suoriutunut koulutehtävistään, vaikka oli edellisenä keväänä kirjoittanut EEMMC-rivin.

Otimme lääkkeet pois pikkuhiljaa (kasvatimme annosväliä 6h joka päivä) ja 2kk päästä poika oli taas normaali. Lääkäri reagoi kuitenkin voimakkaasti lopetukseen ja määräsi lääkkeen injektiomuotoisena koska "potilaan sitoutuminen lääkehoitoonsa on puutteellista".

Poika ei injektioille mene vaikka omahoitaja varailee hänelle aikoja sinne. Pelottaa että yritetäänkö häntä seuraavaksi jotenkin pakottaa, vai antavatko vain olla jos jättää menemättä?

Valitettavasti ainakin täällä Helsingissä toimitaan niin, että jos psykoosipotilas ei mene hänelle varatuille avohoidon käynneille eikä häntä tavoiteta, niin päivystävä lääkäri voi tulla ensihoidon kanssa kotikäynnille katsomaan että mikä tilanne on ja tehdä M1-lähetteen.

Ja hänet on pakko päästää sisään, muuten poliisi antaa virka-apua asuntoon pääsemiseksi.

Suosittelisin siis, että jos pojalla on oma kämppä niin ei majalisi siellä vaan olisi sinun luonasi (mutta pysyisi kirjoilla omassa kämpässään). Silloin mahdollinen kotikäynti kohdistuisi hänen omaan asuntoonsa ja hän olisi turvassa sinun luonasi.

Minulle määrättiin Abilify-injektio 2019 mutta otin sen vain kerran osastolla ollessani kun pakolla pistettiin. Sen jälkeen en mennyt injektioajoille, vaikka perääni soiteltiin ja laitettiin tekstiviestejä. Sain myös kirjeitä.

En ole asunut virallisessa osoitteessani sen jälkeen, vaan veljeni asuu siellä alivuokralaisena ja minä asun poikaystäväni kanssa (jonka luona en siis ole kirjoilla). Viranomaisten silmissä asun siis kahdestaan veljeni kanssa ja he ovat tehneet neljä kotikäyntiä sinne, mutta luovuttaneet kun veli on joka kerta ilmoittanut etten ole kotona.

Olen saanut olla rauhassa injektioilta, mutta aika äärimmäinen keinohan tämä on.

Onneksi kukaan meistä ei nosta tukia, niin viranomaisia ei kiinnosta selvitellä tätä järjestelyä.

Tästä psykiatrian pakkovallasta pitäisi kyllä puhua enemmän. Etenkin tuo ns. psykoottisuus on niin tulkintasidonnaista.

Niin pitäisi. Harva tietää, että ihan tavallinen terveyskeskuslääkärikin voi tehdä tahdosta riippumattoman M1-lähetteen jos hän epäilee että potilaalla saattaisi olla mielisairaus.

Ja vastoin yleistä harhaluuloa (no pun intended) potilaan EI tarvitse olla vaaraksi itselleen tai muille, riittää että lääkäri epäilee mahdollisen sairauden todennäköisesti pahenevan ilman pakkohoitoa eikä avohoito lääkärin tulkinnan mukaan sovellu tai riitä juuri sillä hetkellä käytettäväksi.

M1-lähete tarkoittaa sitä, että potilas viedään väkisin osastolle ilman hänen omaa suostumustaan.

Siellä toinen lääkäri arvioi pakkohoidon tarpeen, ja jos hän toteaa potilaan terveeksi niin mitään korvauksia tai hyvityksiä ei aiheettomasta vapaudenmenetyksestä myönnetä (toisin kuin esim. syyttömänä vankilaan joutuneille). Ja se aiheeton vapaudenmenetys voi kestää pitkään, jos pakkohoitoon viedään perjantai-iltana ja lääkäri tulee takaisin vasta maanantaina.

-ap

M1- lähetteellä mennään arviointiin, se ei ole sama kuin pakkohoito.

Mutta se arviointiin lähteminen on pakollista, ei saa itse valita meneekö vai ei. Ja sitä arviointia voi joutua odottamaan viikonlopun yli jos lääkäriä ei ole saatavilla, eikä odotusaikana saa poistua osastolta.

Se ei silti ole sama kuin pakkohoito. Ei silloin hoideta, vaan arvioidaan.

Ja ollaan lukkojen takana mielisairaalassa ilman mahdollisuutta poistua. Ei siis eroa pakkohoidosta mitenkään.

Kyllä se eroaa. Arvioinnissa et saa hoitoa, mutta pakkohoidossa saat.

olisitko itse valmis siihen, että lääkärin kapean maailmankuvan vuoksi viettäisin muutaman päivän erossa perheestäsi ja et pääsisi työhön? joutuisit etsimään lapselle hoitajan yms. Kuka tahansa voi joutua tarkkailujaksolle psykiatriselle.

Juu, ei. Kuka tahansa ei todellakana voi joutua tarkkailujaksolle psykiatriselle. Sinne ei tahdo päästä välillä nekään, joiden sinne olisi tarvinnut päästä jo aikaa sitten.

Ei tarkkailuun mutta arviointiin kyllä. M1-lähetteeseen nimittäin riittää että lääkäri epäilee potilaalla olevan mielisairaus, joka lääkärin oman tulkinnan perusteella pahenisi ilman hoitoa eikä avohoito sovellu/riitä.

Mitään oikeudenkäyntiä tms. ei tarvita, vaan pelkkä lääkärin oma epäily riittää 72h kestävän pakkohoidon aloittamiseksi.

Aika yksityiselle psykiatrille varattu kolmen viikon päähän :)

-ap