Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lääkäri pakottaa käyttämään lääkettä joka ei sovi minulle, mitä voin tehdä?
03.06.2022 |
Lääke aiheuttaa toisen silmän voimakasta nykimistä, masennusta ja jatkuvaa hikoilua. En voi poistua kotoa enää juuri lainkaan tuo erittäin häiritsevän näköisen nykimisen takia, koska muut ihmiset tuijottavat ja se on hirveän kiusallista. Onneksi voin tehdä etätyötä.
Ystäviäni tai perhettänikään en ole voinut tavata nyt kolmeen kuukauteen, koska en halua että he näkevät miten huonoon kuntoon olen mennyt. Puhelinsoitot toki onnistuvat, mutta eivät ne oikeita tapaamisia korvaa.
Lääkäri on kuitenkin sitä mieltä että "hyödyt ovat haittoja suuremmat" ja lääkitystä jatketaan.
Mitä ihmettä oikein voin tehdä? En kestä enää tätä eristäytymistä ja haittoja.
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vaiva sinulla on ja mikä lääke?
Mania, käytössä risperidon.
-ap
Risperidon ei todellakaan ole kaikille sopiva. Ei ole pakko syödä. Etsi uusi lääkäri.
Tsemppiä!
Sairaanhoitaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vaiva sinulla on ja mikä lääke?
Mania, käytössä risperidon.
-apNeuroleptit on vaarallisia lääkkeitä, mutta lääkärithän ei sitä tajua.
Mutta onneksi sinä tiedät paremmin, kuin lääkäri. Onneks on palsta ja palstan tietäjät. Millä meriiteillä sä tämmöstä tietoa täällä jäät?
kyllä neuroleptejä syövät ja heidän lähipiirinsä sen tietää.
Voin omaisena todellakin vahvistaa tämän todeksi.
Oma poikani oli juuri aloittanut yliopisto-opinnot kun hän sairastui psykoosiin ja joutui syömään Cisordinol-nimistä neuroleptiä. Hän muuttui hyvin väsyneeksi, jäykäksi ja täriseväksi. Pahinta oli kuitenkin se mitä lääke hänen mielelleen teki, tuntui että kaikki äly olisi kadonnut jonnekin. Hänen keskustelutaitonsa taantuivat pikkulapsen tasolle eikä hän suoriutunut koulutehtävistään, vaikka oli edellisenä keväänä kirjoittanut EEMMC-rivin.
Otimme lääkkeet pois pikkuhiljaa (kasvatimme annosväliä 6h joka päivä) ja 2kk päästä poika oli taas normaali. Lääkäri reagoi kuitenkin voimakkaasti lopetukseen ja määräsi lääkkeen injektiomuotoisena koska "potilaan sitoutuminen lääkehoitoonsa on puutteellista".
Poika ei injektioille mene vaikka omahoitaja varailee hänelle aikoja sinne. Pelottaa että yritetäänkö häntä seuraavaksi jotenkin pakottaa, vai antavatko vain olla jos jättää menemättä?Valitettavasti ainakin täällä Helsingissä toimitaan niin, että jos psykoosipotilas ei mene hänelle varatuille avohoidon käynneille eikä häntä tavoiteta, niin päivystävä lääkäri voi tulla ensihoidon kanssa kotikäynnille katsomaan että mikä tilanne on ja tehdä M1-lähetteen.
Ja hänet on pakko päästää sisään, muuten poliisi antaa virka-apua asuntoon pääsemiseksi.
Suosittelisin siis, että jos pojalla on oma kämppä niin ei majalisi siellä vaan olisi sinun luonasi (mutta pysyisi kirjoilla omassa kämpässään). Silloin mahdollinen kotikäynti kohdistuisi hänen omaan asuntoonsa ja hän olisi turvassa sinun luonasi.
Minulle määrättiin Abilify-injektio 2019 mutta otin sen vain kerran osastolla ollessani kun pakolla pistettiin. Sen jälkeen en mennyt injektioajoille, vaikka perääni soiteltiin ja laitettiin tekstiviestejä. Sain myös kirjeitä.
En ole asunut virallisessa osoitteessani sen jälkeen, vaan veljeni asuu siellä alivuokralaisena ja minä asun poikaystäväni kanssa (jonka luona en siis ole kirjoilla). Viranomaisten silmissä asun siis kahdestaan veljeni kanssa ja he ovat tehneet neljä kotikäyntiä sinne, mutta luovuttaneet kun veli on joka kerta ilmoittanut etten ole kotona.
Olen saanut olla rauhassa injektioilta, mutta aika äärimmäinen keinohan tämä on.
Onneksi kukaan meistä ei nosta tukia, niin viranomaisia ei kiinnosta selvitellä tätä järjestelyä.Tämä. Jos "hoidon" lopettaa eli sanoo selvällä suomen kielellä asiallisesti, että lopetan tämän hoidon enkä halua enää uusia aikoja niin tämähän ei viranomaisille käy. Soitellaan perään ja annetaan uusia aikoja, teeskennellen ettei mitään kieltäytymistä ole edes tapahtunut. Puhelinterrori viranomaisilta laitetaan osan taholta taas kerran sairauden piikkiin.
Moni ei aidosti ymmärrä että näitä ihmisiä jahdataan ja julkinen kuluttaa turhaan resursseja kyseiseen toimintaan.
Tämä. Youtubessa on video jossa lääkäri on kotikäynnillä, ja potilas selkeästi kertoo että on katkaissut avohoitokontaktinsa koska avohoito on vapaaehtoista. Lääkäri toteaa että "se on vapaaehtoista niin kauan kun se toimii" ja että potilaan päätös katkaista hoitosuhde oli yksipuolinen ja hoitotaho kovasti kaipaa takaisin. Ja sitten tulikin lähtö sairaalaan m1-lähetteellä.
"Tavalliset" ihmiset eivät tätä tajua, vaan luulevat että itselleen ja muille harmittomat potilaat saisivat elää rauhassa. Eivät todellakaan saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vaiva sinulla on ja mikä lääke?
Mania, käytössä risperidon.
-apNeuroleptit on vaarallisia lääkkeitä, mutta lääkärithän ei sitä tajua.
Mutta onneksi sinä tiedät paremmin, kuin lääkäri. Onneks on palsta ja palstan tietäjät. Millä meriiteillä sä tämmöstä tietoa täällä jäät?
kyllä neuroleptejä syövät ja heidän lähipiirinsä sen tietää.
Voin omaisena todellakin vahvistaa tämän todeksi.
Oma poikani oli juuri aloittanut yliopisto-opinnot kun hän sairastui psykoosiin ja joutui syömään Cisordinol-nimistä neuroleptiä. Hän muuttui hyvin väsyneeksi, jäykäksi ja täriseväksi. Pahinta oli kuitenkin se mitä lääke hänen mielelleen teki, tuntui että kaikki äly olisi kadonnut jonnekin. Hänen keskustelutaitonsa taantuivat pikkulapsen tasolle eikä hän suoriutunut koulutehtävistään, vaikka oli edellisenä keväänä kirjoittanut EEMMC-rivin.
Otimme lääkkeet pois pikkuhiljaa (kasvatimme annosväliä 6h joka päivä) ja 2kk päästä poika oli taas normaali. Lääkäri reagoi kuitenkin voimakkaasti lopetukseen ja määräsi lääkkeen injektiomuotoisena koska "potilaan sitoutuminen lääkehoitoonsa on puutteellista".
Poika ei injektioille mene vaikka omahoitaja varailee hänelle aikoja sinne. Pelottaa että yritetäänkö häntä seuraavaksi jotenkin pakottaa, vai antavatko vain olla jos jättää menemättä?Valitettavasti ainakin täällä Helsingissä toimitaan niin, että jos psykoosipotilas ei mene hänelle varatuille avohoidon käynneille eikä häntä tavoiteta, niin päivystävä lääkäri voi tulla ensihoidon kanssa kotikäynnille katsomaan että mikä tilanne on ja tehdä M1-lähetteen.
Ja hänet on pakko päästää sisään, muuten poliisi antaa virka-apua asuntoon pääsemiseksi.
Suosittelisin siis, että jos pojalla on oma kämppä niin ei majalisi siellä vaan olisi sinun luonasi (mutta pysyisi kirjoilla omassa kämpässään). Silloin mahdollinen kotikäynti kohdistuisi hänen omaan asuntoonsa ja hän olisi turvassa sinun luonasi.
Minulle määrättiin Abilify-injektio 2019 mutta otin sen vain kerran osastolla ollessani kun pakolla pistettiin. Sen jälkeen en mennyt injektioajoille, vaikka perääni soiteltiin ja laitettiin tekstiviestejä. Sain myös kirjeitä.
En ole asunut virallisessa osoitteessani sen jälkeen, vaan veljeni asuu siellä alivuokralaisena ja minä asun poikaystäväni kanssa (jonka luona en siis ole kirjoilla). Viranomaisten silmissä asun siis kahdestaan veljeni kanssa ja he ovat tehneet neljä kotikäyntiä sinne, mutta luovuttaneet kun veli on joka kerta ilmoittanut etten ole kotona.
Olen saanut olla rauhassa injektioilta, mutta aika äärimmäinen keinohan tämä on.
Onneksi kukaan meistä ei nosta tukia, niin viranomaisia ei kiinnosta selvitellä tätä järjestelyä.Tästä psykiatrian pakkovallasta pitäisi kyllä puhua enemmän. Etenkin tuo ns. psykoottisuus on niin tulkintasidonnaista.
Niin on! Minä sain psykoosidiagnoosin, kun väkivaltainen exäni vainosi minua ja ahdistuin siitä tosi pahasti. Lääkärin mielestä oli psykoottisuutta, että olin mm. salannut osoitteeni, kuljin töihin omalla autolla julkisten sijasta ja käytin kotioven turvaketjua.
No, nyt kun asun epävirallisesti nykyisen poikaystäväni luona niin olen päässyt eroon sekä exästä että psykiatreista. Ahdistuskin on helpottanut.
Neuroleptit pitäisi lailla kieltää. Ne ovat ihmisille äärimmäisen haitallisia ja niiden pakkopiikittäminen vain estää kunnollisten psykoosilääkkeiden kehittämisen. Lääkkeiden kehittäminen on nimittäin hidasta ja kallista, eikä lääkeyhtiöillä ole mitään syytä kehittää mitään uutta ja hyvää jos kerran vanha p*skakin saadaan väkisin "kaupaksi" (eli pakkopiikitettyä).
Kuulostaa kauheilta tarinoilta!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vaiva sinulla on ja mikä lääke?
Mania, käytössä risperidon.
-apNeuroleptit on vaarallisia lääkkeitä, mutta lääkärithän ei sitä tajua.
Mutta onneksi sinä tiedät paremmin, kuin lääkäri. Onneks on palsta ja palstan tietäjät. Millä meriiteillä sä tämmöstä tietoa täällä jäät?
kyllä neuroleptejä syövät ja heidän lähipiirinsä sen tietää.
Voin omaisena todellakin vahvistaa tämän todeksi.
Oma poikani oli juuri aloittanut yliopisto-opinnot kun hän sairastui psykoosiin ja joutui syömään Cisordinol-nimistä neuroleptiä. Hän muuttui hyvin väsyneeksi, jäykäksi ja täriseväksi. Pahinta oli kuitenkin se mitä lääke hänen mielelleen teki, tuntui että kaikki äly olisi kadonnut jonnekin. Hänen keskustelutaitonsa taantuivat pikkulapsen tasolle eikä hän suoriutunut koulutehtävistään, vaikka oli edellisenä keväänä kirjoittanut EEMMC-rivin.
Otimme lääkkeet pois pikkuhiljaa (kasvatimme annosväliä 6h joka päivä) ja 2kk päästä poika oli taas normaali. Lääkäri reagoi kuitenkin voimakkaasti lopetukseen ja määräsi lääkkeen injektiomuotoisena koska "potilaan sitoutuminen lääkehoitoonsa on puutteellista".
Poika ei injektioille mene vaikka omahoitaja varailee hänelle aikoja sinne. Pelottaa että yritetäänkö häntä seuraavaksi jotenkin pakottaa, vai antavatko vain olla jos jättää menemättä?Valitettavasti ainakin täällä Helsingissä toimitaan niin, että jos psykoosipotilas ei mene hänelle varatuille avohoidon käynneille eikä häntä tavoiteta, niin päivystävä lääkäri voi tulla ensihoidon kanssa kotikäynnille katsomaan että mikä tilanne on ja tehdä M1-lähetteen.
Ja hänet on pakko päästää sisään, muuten poliisi antaa virka-apua asuntoon pääsemiseksi.
Suosittelisin siis, että jos pojalla on oma kämppä niin ei majalisi siellä vaan olisi sinun luonasi (mutta pysyisi kirjoilla omassa kämpässään). Silloin mahdollinen kotikäynti kohdistuisi hänen omaan asuntoonsa ja hän olisi turvassa sinun luonasi.
Minulle määrättiin Abilify-injektio 2019 mutta otin sen vain kerran osastolla ollessani kun pakolla pistettiin. Sen jälkeen en mennyt injektioajoille, vaikka perääni soiteltiin ja laitettiin tekstiviestejä. Sain myös kirjeitä.
En ole asunut virallisessa osoitteessani sen jälkeen, vaan veljeni asuu siellä alivuokralaisena ja minä asun poikaystäväni kanssa (jonka luona en siis ole kirjoilla). Viranomaisten silmissä asun siis kahdestaan veljeni kanssa ja he ovat tehneet neljä kotikäyntiä sinne, mutta luovuttaneet kun veli on joka kerta ilmoittanut etten ole kotona.
Olen saanut olla rauhassa injektioilta, mutta aika äärimmäinen keinohan tämä on.
Onneksi kukaan meistä ei nosta tukia, niin viranomaisia ei kiinnosta selvitellä tätä järjestelyä.Tästä psykiatrian pakkovallasta pitäisi kyllä puhua enemmän. Etenkin tuo ns. psykoottisuus on niin tulkintasidonnaista.
Niin on! Minä sain psykoosidiagnoosin, kun väkivaltainen exäni vainosi minua ja ahdistuin siitä tosi pahasti. Lääkärin mielestä oli psykoottisuutta, että olin mm. salannut osoitteeni, kuljin töihin omalla autolla julkisten sijasta ja käytin kotioven turvaketjua.
No, nyt kun asun epävirallisesti nykyisen poikaystäväni luona niin olen päässyt eroon sekä exästä että psykiatreista. Ahdistuskin on helpottanut.
Tätähän se on, että potilas revitään irti kontekstista ja sitten hänellä on muka kaikenlaisia "oireita" vaikka "oireet" ovat täysin selitettävissä konkreettisilla elämäntapahtumilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vaiva sinulla on ja mikä lääke?
Mania, käytössä risperidon.
-apNeuroleptit on vaarallisia lääkkeitä, mutta lääkärithän ei sitä tajua.
Mutta onneksi sinä tiedät paremmin, kuin lääkäri. Onneks on palsta ja palstan tietäjät. Millä meriiteillä sä tämmöstä tietoa täällä jäät?
kyllä neuroleptejä syövät ja heidän lähipiirinsä sen tietää.
Voin omaisena todellakin vahvistaa tämän todeksi.
Oma poikani oli juuri aloittanut yliopisto-opinnot kun hän sairastui psykoosiin ja joutui syömään Cisordinol-nimistä neuroleptiä. Hän muuttui hyvin väsyneeksi, jäykäksi ja täriseväksi. Pahinta oli kuitenkin se mitä lääke hänen mielelleen teki, tuntui että kaikki äly olisi kadonnut jonnekin. Hänen keskustelutaitonsa taantuivat pikkulapsen tasolle eikä hän suoriutunut koulutehtävistään, vaikka oli edellisenä keväänä kirjoittanut EEMMC-rivin.
Otimme lääkkeet pois pikkuhiljaa (kasvatimme annosväliä 6h joka päivä) ja 2kk päästä poika oli taas normaali. Lääkäri reagoi kuitenkin voimakkaasti lopetukseen ja määräsi lääkkeen injektiomuotoisena koska "potilaan sitoutuminen lääkehoitoonsa on puutteellista".
Poika ei injektioille mene vaikka omahoitaja varailee hänelle aikoja sinne. Pelottaa että yritetäänkö häntä seuraavaksi jotenkin pakottaa, vai antavatko vain olla jos jättää menemättä?Valitettavasti ainakin täällä Helsingissä toimitaan niin, että jos psykoosipotilas ei mene hänelle varatuille avohoidon käynneille eikä häntä tavoiteta, niin päivystävä lääkäri voi tulla ensihoidon kanssa kotikäynnille katsomaan että mikä tilanne on ja tehdä M1-lähetteen.
Ja hänet on pakko päästää sisään, muuten poliisi antaa virka-apua asuntoon pääsemiseksi.
Suosittelisin siis, että jos pojalla on oma kämppä niin ei majalisi siellä vaan olisi sinun luonasi (mutta pysyisi kirjoilla omassa kämpässään). Silloin mahdollinen kotikäynti kohdistuisi hänen omaan asuntoonsa ja hän olisi turvassa sinun luonasi.
Minulle määrättiin Abilify-injektio 2019 mutta otin sen vain kerran osastolla ollessani kun pakolla pistettiin. Sen jälkeen en mennyt injektioajoille, vaikka perääni soiteltiin ja laitettiin tekstiviestejä. Sain myös kirjeitä.
En ole asunut virallisessa osoitteessani sen jälkeen, vaan veljeni asuu siellä alivuokralaisena ja minä asun poikaystäväni kanssa (jonka luona en siis ole kirjoilla). Viranomaisten silmissä asun siis kahdestaan veljeni kanssa ja he ovat tehneet neljä kotikäyntiä sinne, mutta luovuttaneet kun veli on joka kerta ilmoittanut etten ole kotona.
Olen saanut olla rauhassa injektioilta, mutta aika äärimmäinen keinohan tämä on.
Onneksi kukaan meistä ei nosta tukia, niin viranomaisia ei kiinnosta selvitellä tätä järjestelyä.Tämä. Jos "hoidon" lopettaa eli sanoo selvällä suomen kielellä asiallisesti, että lopetan tämän hoidon enkä halua enää uusia aikoja niin tämähän ei viranomaisille käy. Soitellaan perään ja annetaan uusia aikoja, teeskennellen ettei mitään kieltäytymistä ole edes tapahtunut. Puhelinterrori viranomaisilta laitetaan osan taholta taas kerran sairauden piikkiin.
Moni ei aidosti ymmärrä että näitä ihmisiä jahdataan ja julkinen kuluttaa turhaan resursseja kyseiseen toimintaan.Tämä. Youtubessa on video jossa lääkäri on kotikäynnillä, ja potilas selkeästi kertoo että on katkaissut avohoitokontaktinsa koska avohoito on vapaaehtoista. Lääkäri toteaa että "se on vapaaehtoista niin kauan kun se toimii" ja että potilaan päätös katkaista hoitosuhde oli yksipuolinen ja hoitotaho kovasti kaipaa takaisin. Ja sitten tulikin lähtö sairaalaan m1-lähetteellä.
"Tavalliset" ihmiset eivät tätä tajua, vaan luulevat että itselleen ja muille harmittomat potilaat saisivat elää rauhassa. Eivät todellakaan saa.
Kun lopettaa avohoidon hoitotahon tahdonvastaisesti, yksi keino on muuttaa maakuntaa ja kieltää kannassa kaikki käynnit, lääkitykset yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vaiva sinulla on ja mikä lääke?
Mania, käytössä risperidon.
-apNeuroleptit on vaarallisia lääkkeitä, mutta lääkärithän ei sitä tajua.
Mutta onneksi sinä tiedät paremmin, kuin lääkäri. Onneks on palsta ja palstan tietäjät. Millä meriiteillä sä tämmöstä tietoa täällä jäät?
kyllä neuroleptejä syövät ja heidän lähipiirinsä sen tietää.
Voin omaisena todellakin vahvistaa tämän todeksi.
Oma poikani oli juuri aloittanut yliopisto-opinnot kun hän sairastui psykoosiin ja joutui syömään Cisordinol-nimistä neuroleptiä. Hän muuttui hyvin väsyneeksi, jäykäksi ja täriseväksi. Pahinta oli kuitenkin se mitä lääke hänen mielelleen teki, tuntui että kaikki äly olisi kadonnut jonnekin. Hänen keskustelutaitonsa taantuivat pikkulapsen tasolle eikä hän suoriutunut koulutehtävistään, vaikka oli edellisenä keväänä kirjoittanut EEMMC-rivin.
Otimme lääkkeet pois pikkuhiljaa (kasvatimme annosväliä 6h joka päivä) ja 2kk päästä poika oli taas normaali. Lääkäri reagoi kuitenkin voimakkaasti lopetukseen ja määräsi lääkkeen injektiomuotoisena koska "potilaan sitoutuminen lääkehoitoonsa on puutteellista".
Poika ei injektioille mene vaikka omahoitaja varailee hänelle aikoja sinne. Pelottaa että yritetäänkö häntä seuraavaksi jotenkin pakottaa, vai antavatko vain olla jos jättää menemättä?Valitettavasti ainakin täällä Helsingissä toimitaan niin, että jos psykoosipotilas ei mene hänelle varatuille avohoidon käynneille eikä häntä tavoiteta, niin päivystävä lääkäri voi tulla ensihoidon kanssa kotikäynnille katsomaan että mikä tilanne on ja tehdä M1-lähetteen.
Ja hänet on pakko päästää sisään, muuten poliisi antaa virka-apua asuntoon pääsemiseksi.
Suosittelisin siis, että jos pojalla on oma kämppä niin ei majalisi siellä vaan olisi sinun luonasi (mutta pysyisi kirjoilla omassa kämpässään). Silloin mahdollinen kotikäynti kohdistuisi hänen omaan asuntoonsa ja hän olisi turvassa sinun luonasi.
Minulle määrättiin Abilify-injektio 2019 mutta otin sen vain kerran osastolla ollessani kun pakolla pistettiin. Sen jälkeen en mennyt injektioajoille, vaikka perääni soiteltiin ja laitettiin tekstiviestejä. Sain myös kirjeitä.
En ole asunut virallisessa osoitteessani sen jälkeen, vaan veljeni asuu siellä alivuokralaisena ja minä asun poikaystäväni kanssa (jonka luona en siis ole kirjoilla). Viranomaisten silmissä asun siis kahdestaan veljeni kanssa ja he ovat tehneet neljä kotikäyntiä sinne, mutta luovuttaneet kun veli on joka kerta ilmoittanut etten ole kotona.
Olen saanut olla rauhassa injektioilta, mutta aika äärimmäinen keinohan tämä on.
Onneksi kukaan meistä ei nosta tukia, niin viranomaisia ei kiinnosta selvitellä tätä järjestelyä.Tämä. Jos "hoidon" lopettaa eli sanoo selvällä suomen kielellä asiallisesti, että lopetan tämän hoidon enkä halua enää uusia aikoja niin tämähän ei viranomaisille käy. Soitellaan perään ja annetaan uusia aikoja, teeskennellen ettei mitään kieltäytymistä ole edes tapahtunut. Puhelinterrori viranomaisilta laitetaan osan taholta taas kerran sairauden piikkiin.
Moni ei aidosti ymmärrä että näitä ihmisiä jahdataan ja julkinen kuluttaa turhaan resursseja kyseiseen toimintaan.Tämä. Youtubessa on video jossa lääkäri on kotikäynnillä, ja potilas selkeästi kertoo että on katkaissut avohoitokontaktinsa koska avohoito on vapaaehtoista. Lääkäri toteaa että "se on vapaaehtoista niin kauan kun se toimii" ja että potilaan päätös katkaista hoitosuhde oli yksipuolinen ja hoitotaho kovasti kaipaa takaisin. Ja sitten tulikin lähtö sairaalaan m1-lähetteellä.
"Tavalliset" ihmiset eivät tätä tajua, vaan luulevat että itselleen ja muille harmittomat potilaat saisivat elää rauhassa. Eivät todellakaan saa.Kun lopettaa avohoidon hoitotahon tahdonvastaisesti, yksi keino on muuttaa maakuntaa ja kieltää kannassa kaikki käynnit, lääkitykset yms.
Ensi vuoden alussa tuo muuttuu varmaan paljon helpommaksi, kun tulee ne hyvinvointialueet. Pk-seudulla asuva voi kai hyppiä Helsinki-Espoo-Vantaa väliä vaikka parin kuukauden välein, eikä hoitotaho ehdi saada kiinni ennen kuin tulee taas uusi muutto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vaiva sinulla on ja mikä lääke?
Mania, käytössä risperidon.
-apRisperidon ei todellakaan ole kaikille sopiva. Ei ole pakko syödä. Etsi uusi lääkäri.
Tsemppiä!Sairaanhoitaja
Kiitos. Jos olet oikeasti sh niin olet ensimmäinen ammattilainen joka on tässä minun puolellani. Kaikki muut ovat sitä mieltä että silmän nykiminen on vain lievä haitta, vaikka se tekee kotoa poistumisen ja sosiaalisen elämän mahdottomaksi ja sen myötä aiheuttaa masennusta.
Alan etsiä uutta lääkäriä yksityiseltä heti huomenna. Osaatko neuvoa mitä nykyisen hoitotahon kanssa kannattaisi tehdä? Laitanko omahoitajalle viestin että lopetan hoitosuhteen vai onko parempi vain perua käynnit sitä myötä kun niitä varataan ja olla vastaamatta yhteydenottoihin?
-ap
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vaiva sinulla on ja mikä lääke?
Mania, käytössä risperidon.
-apNeuroleptit on vaarallisia lääkkeitä, mutta lääkärithän ei sitä tajua.
Mutta onneksi sinä tiedät paremmin, kuin lääkäri. Onneks on palsta ja palstan tietäjät. Millä meriiteillä sä tämmöstä tietoa täällä jäät?
kyllä neuroleptejä syövät ja heidän lähipiirinsä sen tietää.
Voin omaisena todellakin vahvistaa tämän todeksi.
Oma poikani oli juuri aloittanut yliopisto-opinnot kun hän sairastui psykoosiin ja joutui syömään Cisordinol-nimistä neuroleptiä. Hän muuttui hyvin väsyneeksi, jäykäksi ja täriseväksi. Pahinta oli kuitenkin se mitä lääke hänen mielelleen teki, tuntui että kaikki äly olisi kadonnut jonnekin. Hänen keskustelutaitonsa taantuivat pikkulapsen tasolle eikä hän suoriutunut koulutehtävistään, vaikka oli edellisenä keväänä kirjoittanut EEMMC-rivin.
Otimme lääkkeet pois pikkuhiljaa (kasvatimme annosväliä 6h joka päivä) ja 2kk päästä poika oli taas normaali. Lääkäri reagoi kuitenkin voimakkaasti lopetukseen ja määräsi lääkkeen injektiomuotoisena koska "potilaan sitoutuminen lääkehoitoonsa on puutteellista".
Poika ei injektioille mene vaikka omahoitaja varailee hänelle aikoja sinne. Pelottaa että yritetäänkö häntä seuraavaksi jotenkin pakottaa, vai antavatko vain olla jos jättää menemättä?Valitettavasti ainakin täällä Helsingissä toimitaan niin, että jos psykoosipotilas ei mene hänelle varatuille avohoidon käynneille eikä häntä tavoiteta, niin päivystävä lääkäri voi tulla ensihoidon kanssa kotikäynnille katsomaan että mikä tilanne on ja tehdä M1-lähetteen.
Ja hänet on pakko päästää sisään, muuten poliisi antaa virka-apua asuntoon pääsemiseksi.
Suosittelisin siis, että jos pojalla on oma kämppä niin ei majalisi siellä vaan olisi sinun luonasi (mutta pysyisi kirjoilla omassa kämpässään). Silloin mahdollinen kotikäynti kohdistuisi hänen omaan asuntoonsa ja hän olisi turvassa sinun luonasi.
Minulle määrättiin Abilify-injektio 2019 mutta otin sen vain kerran osastolla ollessani kun pakolla pistettiin. Sen jälkeen en mennyt injektioajoille, vaikka perääni soiteltiin ja laitettiin tekstiviestejä. Sain myös kirjeitä.
En ole asunut virallisessa osoitteessani sen jälkeen, vaan veljeni asuu siellä alivuokralaisena ja minä asun poikaystäväni kanssa (jonka luona en siis ole kirjoilla). Viranomaisten silmissä asun siis kahdestaan veljeni kanssa ja he ovat tehneet neljä kotikäyntiä sinne, mutta luovuttaneet kun veli on joka kerta ilmoittanut etten ole kotona.
Olen saanut olla rauhassa injektioilta, mutta aika äärimmäinen keinohan tämä on.
Onneksi kukaan meistä ei nosta tukia, niin viranomaisia ei kiinnosta selvitellä tätä järjestelyä.Tästä psykiatrian pakkovallasta pitäisi kyllä puhua enemmän. Etenkin tuo ns. psykoottisuus on niin tulkintasidonnaista.
Niin pitäisi. Harva tietää, että ihan tavallinen terveyskeskuslääkärikin voi tehdä tahdosta riippumattoman M1-lähetteen jos hän epäilee että potilaalla saattaisi olla mielisairaus.
Ja vastoin yleistä harhaluuloa (no pun intended) potilaan EI tarvitse olla vaaraksi itselleen tai muille, riittää että lääkäri epäilee mahdollisen sairauden todennäköisesti pahenevan ilman pakkohoitoa eikä avohoito lääkärin tulkinnan mukaan sovellu tai riitä juuri sillä hetkellä käytettäväksi.
M1-lähete tarkoittaa sitä, että potilas viedään väkisin osastolle ilman hänen omaa suostumustaan.
Siellä toinen lääkäri arvioi pakkohoidon tarpeen, ja jos hän toteaa potilaan terveeksi niin mitään korvauksia tai hyvityksiä ei aiheettomasta vapaudenmenetyksestä myönnetä (toisin kuin esim. syyttömänä vankilaan joutuneille). Ja se aiheeton vapaudenmenetys voi kestää pitkään, jos pakkohoitoon viedään perjantai-iltana ja lääkäri tulee takaisin vasta maanantaina.
-ap
Pyydät lääkkeen vaihtoa, koska niitä kyllä riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielialaan vaikuttavia lääkkeitä ei pidä omin luvin lopettaa... minkälaiset idiootit täällä antaa neuvoja. Sanot lääkärille että haluat toisen lääkkeen,hänen tehtävänsä on löytää vaihtoehto.
Vai niin. Minä lopetin lääkkeen viime kesänä kuin seinään. Mainitsin siitä jossain vaiheessa lääkärille, että en kokenut sen auttavan mitään. Ei siitä sen enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vaiva sinulla on ja mikä lääke?
Mania, käytössä risperidon.
-apNeuroleptit on vaarallisia lääkkeitä, mutta lääkärithän ei sitä tajua.
Mutta onneksi sinä tiedät paremmin, kuin lääkäri. Onneks on palsta ja palstan tietäjät. Millä meriiteillä sä tämmöstä tietoa täällä jäät?
kyllä neuroleptejä syövät ja heidän lähipiirinsä sen tietää.
Voin omaisena todellakin vahvistaa tämän todeksi.
Oma poikani oli juuri aloittanut yliopisto-opinnot kun hän sairastui psykoosiin ja joutui syömään Cisordinol-nimistä neuroleptiä. Hän muuttui hyvin väsyneeksi, jäykäksi ja täriseväksi. Pahinta oli kuitenkin se mitä lääke hänen mielelleen teki, tuntui että kaikki äly olisi kadonnut jonnekin. Hänen keskustelutaitonsa taantuivat pikkulapsen tasolle eikä hän suoriutunut koulutehtävistään, vaikka oli edellisenä keväänä kirjoittanut EEMMC-rivin.
Otimme lääkkeet pois pikkuhiljaa (kasvatimme annosväliä 6h joka päivä) ja 2kk päästä poika oli taas normaali. Lääkäri reagoi kuitenkin voimakkaasti lopetukseen ja määräsi lääkkeen injektiomuotoisena koska "potilaan sitoutuminen lääkehoitoonsa on puutteellista".
Poika ei injektioille mene vaikka omahoitaja varailee hänelle aikoja sinne. Pelottaa että yritetäänkö häntä seuraavaksi jotenkin pakottaa, vai antavatko vain olla jos jättää menemättä?Valitettavasti ainakin täällä Helsingissä toimitaan niin, että jos psykoosipotilas ei mene hänelle varatuille avohoidon käynneille eikä häntä tavoiteta, niin päivystävä lääkäri voi tulla ensihoidon kanssa kotikäynnille katsomaan että mikä tilanne on ja tehdä M1-lähetteen.
Ja hänet on pakko päästää sisään, muuten poliisi antaa virka-apua asuntoon pääsemiseksi.
Suosittelisin siis, että jos pojalla on oma kämppä niin ei majalisi siellä vaan olisi sinun luonasi (mutta pysyisi kirjoilla omassa kämpässään). Silloin mahdollinen kotikäynti kohdistuisi hänen omaan asuntoonsa ja hän olisi turvassa sinun luonasi.
Minulle määrättiin Abilify-injektio 2019 mutta otin sen vain kerran osastolla ollessani kun pakolla pistettiin. Sen jälkeen en mennyt injektioajoille, vaikka perääni soiteltiin ja laitettiin tekstiviestejä. Sain myös kirjeitä.
En ole asunut virallisessa osoitteessani sen jälkeen, vaan veljeni asuu siellä alivuokralaisena ja minä asun poikaystäväni kanssa (jonka luona en siis ole kirjoilla). Viranomaisten silmissä asun siis kahdestaan veljeni kanssa ja he ovat tehneet neljä kotikäyntiä sinne, mutta luovuttaneet kun veli on joka kerta ilmoittanut etten ole kotona.
Olen saanut olla rauhassa injektioilta, mutta aika äärimmäinen keinohan tämä on.
Onneksi kukaan meistä ei nosta tukia, niin viranomaisia ei kiinnosta selvitellä tätä järjestelyä.Tästä psykiatrian pakkovallasta pitäisi kyllä puhua enemmän. Etenkin tuo ns. psykoottisuus on niin tulkintasidonnaista.
Niin pitäisi. Harva tietää, että ihan tavallinen terveyskeskuslääkärikin voi tehdä tahdosta riippumattoman M1-lähetteen jos hän epäilee että potilaalla saattaisi olla mielisairaus.
Ja vastoin yleistä harhaluuloa (no pun intended) potilaan EI tarvitse olla vaaraksi itselleen tai muille, riittää että lääkäri epäilee mahdollisen sairauden todennäköisesti pahenevan ilman pakkohoitoa eikä avohoito lääkärin tulkinnan mukaan sovellu tai riitä juuri sillä hetkellä käytettäväksi.
M1-lähete tarkoittaa sitä, että potilas viedään väkisin osastolle ilman hänen omaa suostumustaan.
Siellä toinen lääkäri arvioi pakkohoidon tarpeen, ja jos hän toteaa potilaan terveeksi niin mitään korvauksia tai hyvityksiä ei aiheettomasta vapaudenmenetyksestä myönnetä (toisin kuin esim. syyttömänä vankilaan joutuneille). Ja se aiheeton vapaudenmenetys voi kestää pitkään, jos pakkohoitoon viedään perjantai-iltana ja lääkäri tulee takaisin vasta maanantaina.
-ap
M1- lähetteellä mennään arviointiin, se ei ole sama kuin pakkohoito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vaiva sinulla on ja mikä lääke?
Mania, käytössä risperidon.
-apNeuroleptit on vaarallisia lääkkeitä, mutta lääkärithän ei sitä tajua.
Mutta onneksi sinä tiedät paremmin, kuin lääkäri. Onneks on palsta ja palstan tietäjät. Millä meriiteillä sä tämmöstä tietoa täällä jäät?
kyllä neuroleptejä syövät ja heidän lähipiirinsä sen tietää.
Voin omaisena todellakin vahvistaa tämän todeksi.
Oma poikani oli juuri aloittanut yliopisto-opinnot kun hän sairastui psykoosiin ja joutui syömään Cisordinol-nimistä neuroleptiä. Hän muuttui hyvin väsyneeksi, jäykäksi ja täriseväksi. Pahinta oli kuitenkin se mitä lääke hänen mielelleen teki, tuntui että kaikki äly olisi kadonnut jonnekin. Hänen keskustelutaitonsa taantuivat pikkulapsen tasolle eikä hän suoriutunut koulutehtävistään, vaikka oli edellisenä keväänä kirjoittanut EEMMC-rivin.
Otimme lääkkeet pois pikkuhiljaa (kasvatimme annosväliä 6h joka päivä) ja 2kk päästä poika oli taas normaali. Lääkäri reagoi kuitenkin voimakkaasti lopetukseen ja määräsi lääkkeen injektiomuotoisena koska "potilaan sitoutuminen lääkehoitoonsa on puutteellista".
Poika ei injektioille mene vaikka omahoitaja varailee hänelle aikoja sinne. Pelottaa että yritetäänkö häntä seuraavaksi jotenkin pakottaa, vai antavatko vain olla jos jättää menemättä?Valitettavasti ainakin täällä Helsingissä toimitaan niin, että jos psykoosipotilas ei mene hänelle varatuille avohoidon käynneille eikä häntä tavoiteta, niin päivystävä lääkäri voi tulla ensihoidon kanssa kotikäynnille katsomaan että mikä tilanne on ja tehdä M1-lähetteen.
Ja hänet on pakko päästää sisään, muuten poliisi antaa virka-apua asuntoon pääsemiseksi.
Suosittelisin siis, että jos pojalla on oma kämppä niin ei majalisi siellä vaan olisi sinun luonasi (mutta pysyisi kirjoilla omassa kämpässään). Silloin mahdollinen kotikäynti kohdistuisi hänen omaan asuntoonsa ja hän olisi turvassa sinun luonasi.
Minulle määrättiin Abilify-injektio 2019 mutta otin sen vain kerran osastolla ollessani kun pakolla pistettiin. Sen jälkeen en mennyt injektioajoille, vaikka perääni soiteltiin ja laitettiin tekstiviestejä. Sain myös kirjeitä.
En ole asunut virallisessa osoitteessani sen jälkeen, vaan veljeni asuu siellä alivuokralaisena ja minä asun poikaystäväni kanssa (jonka luona en siis ole kirjoilla). Viranomaisten silmissä asun siis kahdestaan veljeni kanssa ja he ovat tehneet neljä kotikäyntiä sinne, mutta luovuttaneet kun veli on joka kerta ilmoittanut etten ole kotona.
Olen saanut olla rauhassa injektioilta, mutta aika äärimmäinen keinohan tämä on.
Onneksi kukaan meistä ei nosta tukia, niin viranomaisia ei kiinnosta selvitellä tätä järjestelyä.Tästä psykiatrian pakkovallasta pitäisi kyllä puhua enemmän. Etenkin tuo ns. psykoottisuus on niin tulkintasidonnaista.
Niin pitäisi. Harva tietää, että ihan tavallinen terveyskeskuslääkärikin voi tehdä tahdosta riippumattoman M1-lähetteen jos hän epäilee että potilaalla saattaisi olla mielisairaus.
Ja vastoin yleistä harhaluuloa (no pun intended) potilaan EI tarvitse olla vaaraksi itselleen tai muille, riittää että lääkäri epäilee mahdollisen sairauden todennäköisesti pahenevan ilman pakkohoitoa eikä avohoito lääkärin tulkinnan mukaan sovellu tai riitä juuri sillä hetkellä käytettäväksi.
M1-lähete tarkoittaa sitä, että potilas viedään väkisin osastolle ilman hänen omaa suostumustaan.
Siellä toinen lääkäri arvioi pakkohoidon tarpeen, ja jos hän toteaa potilaan terveeksi niin mitään korvauksia tai hyvityksiä ei aiheettomasta vapaudenmenetyksestä myönnetä (toisin kuin esim. syyttömänä vankilaan joutuneille). Ja se aiheeton vapaudenmenetys voi kestää pitkään, jos pakkohoitoon viedään perjantai-iltana ja lääkäri tulee takaisin vasta maanantaina.
-apM1- lähetteellä mennään arviointiin, se ei ole sama kuin pakkohoito.
no eihän sieltä poiskaan pääse, menee työpäiviä hukkaan, kun lääkäri on niin kapeakatseinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vaiva sinulla on ja mikä lääke?
Mania, käytössä risperidon.
-apNeuroleptit on vaarallisia lääkkeitä, mutta lääkärithän ei sitä tajua.
Mutta onneksi sinä tiedät paremmin, kuin lääkäri. Onneks on palsta ja palstan tietäjät. Millä meriiteillä sä tämmöstä tietoa täällä jäät?
kyllä neuroleptejä syövät ja heidän lähipiirinsä sen tietää.
Voin omaisena todellakin vahvistaa tämän todeksi.
Oma poikani oli juuri aloittanut yliopisto-opinnot kun hän sairastui psykoosiin ja joutui syömään Cisordinol-nimistä neuroleptiä. Hän muuttui hyvin väsyneeksi, jäykäksi ja täriseväksi. Pahinta oli kuitenkin se mitä lääke hänen mielelleen teki, tuntui että kaikki äly olisi kadonnut jonnekin. Hänen keskustelutaitonsa taantuivat pikkulapsen tasolle eikä hän suoriutunut koulutehtävistään, vaikka oli edellisenä keväänä kirjoittanut EEMMC-rivin.
Otimme lääkkeet pois pikkuhiljaa (kasvatimme annosväliä 6h joka päivä) ja 2kk päästä poika oli taas normaali. Lääkäri reagoi kuitenkin voimakkaasti lopetukseen ja määräsi lääkkeen injektiomuotoisena koska "potilaan sitoutuminen lääkehoitoonsa on puutteellista".
Poika ei injektioille mene vaikka omahoitaja varailee hänelle aikoja sinne. Pelottaa että yritetäänkö häntä seuraavaksi jotenkin pakottaa, vai antavatko vain olla jos jättää menemättä?Valitettavasti ainakin täällä Helsingissä toimitaan niin, että jos psykoosipotilas ei mene hänelle varatuille avohoidon käynneille eikä häntä tavoiteta, niin päivystävä lääkäri voi tulla ensihoidon kanssa kotikäynnille katsomaan että mikä tilanne on ja tehdä M1-lähetteen.
Ja hänet on pakko päästää sisään, muuten poliisi antaa virka-apua asuntoon pääsemiseksi.
Suosittelisin siis, että jos pojalla on oma kämppä niin ei majalisi siellä vaan olisi sinun luonasi (mutta pysyisi kirjoilla omassa kämpässään). Silloin mahdollinen kotikäynti kohdistuisi hänen omaan asuntoonsa ja hän olisi turvassa sinun luonasi.
Minulle määrättiin Abilify-injektio 2019 mutta otin sen vain kerran osastolla ollessani kun pakolla pistettiin. Sen jälkeen en mennyt injektioajoille, vaikka perääni soiteltiin ja laitettiin tekstiviestejä. Sain myös kirjeitä.
En ole asunut virallisessa osoitteessani sen jälkeen, vaan veljeni asuu siellä alivuokralaisena ja minä asun poikaystäväni kanssa (jonka luona en siis ole kirjoilla). Viranomaisten silmissä asun siis kahdestaan veljeni kanssa ja he ovat tehneet neljä kotikäyntiä sinne, mutta luovuttaneet kun veli on joka kerta ilmoittanut etten ole kotona.
Olen saanut olla rauhassa injektioilta, mutta aika äärimmäinen keinohan tämä on.
Onneksi kukaan meistä ei nosta tukia, niin viranomaisia ei kiinnosta selvitellä tätä järjestelyä.Tästä psykiatrian pakkovallasta pitäisi kyllä puhua enemmän. Etenkin tuo ns. psykoottisuus on niin tulkintasidonnaista.
Niin pitäisi. Harva tietää, että ihan tavallinen terveyskeskuslääkärikin voi tehdä tahdosta riippumattoman M1-lähetteen jos hän epäilee että potilaalla saattaisi olla mielisairaus.
Ja vastoin yleistä harhaluuloa (no pun intended) potilaan EI tarvitse olla vaaraksi itselleen tai muille, riittää että lääkäri epäilee mahdollisen sairauden todennäköisesti pahenevan ilman pakkohoitoa eikä avohoito lääkärin tulkinnan mukaan sovellu tai riitä juuri sillä hetkellä käytettäväksi.
M1-lähete tarkoittaa sitä, että potilas viedään väkisin osastolle ilman hänen omaa suostumustaan.
Siellä toinen lääkäri arvioi pakkohoidon tarpeen, ja jos hän toteaa potilaan terveeksi niin mitään korvauksia tai hyvityksiä ei aiheettomasta vapaudenmenetyksestä myönnetä (toisin kuin esim. syyttömänä vankilaan joutuneille). Ja se aiheeton vapaudenmenetys voi kestää pitkään, jos pakkohoitoon viedään perjantai-iltana ja lääkäri tulee takaisin vasta maanantaina.
-apM1- lähetteellä mennään arviointiin, se ei ole sama kuin pakkohoito.
Mutta se arviointiin lähteminen on pakollista, ei saa itse valita meneekö vai ei. Ja sitä arviointia voi joutua odottamaan viikonlopun yli jos lääkäriä ei ole saatavilla, eikä odotusaikana saa poistua osastolta.
Täältä kannattaa toki kysyä 🤣,täällä kaikki "ammattilaiset" antaa "hyviä" neuvoja.
Kunnon uhriutumiset taas tulilla. Miten se silmän nykiminen muka estää kotoa poistumisen ja ihmisten näkemisen? Sen kun lähdet vaan kotoa ja menet vaikka kahville kaverin kanssa, kukaan ei estä. Naurettavaa ulista hoidosta jota selkeästi tarvitset.
Ihan neuvona muille, että psykiatrien sijaan kannattaa hakea apua mieluummin asioihin perehtyneiltä psykologeilta. Heidän ammattikuntansa on huomattavasti asiakaslähtöisempi ja ammattitaitoisempi, ja lääkereseptien rustailun sijaan he oikeasti kuuntelevat ja yrittävät auttaa.
Psykiatrit ovat pelkkiä pillerimaakareita jotka käyttävät pakkokeinoja eivätkä osaa/halua nähdä vaivaa asiakkaiden eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vaiva sinulla on ja mikä lääke?
Mania, käytössä risperidon.
-apNeuroleptit on vaarallisia lääkkeitä, mutta lääkärithän ei sitä tajua.
Kyllä ne sen tajuaa, ohjeet on että "yhteiskunnan" hyväksi. Vrt. toisen maailmansodan aika.
Ulkomaille muuttoa kannattaa harkita mikäli uhrattavaksi päätetty, tiedot ei toistaiseksi yleensä minnekään siirry.
Alue: Aihe vapaa
Tämä. Jos "hoidon" lopettaa eli sanoo selvällä suomen kielellä asiallisesti, että lopetan tämän hoidon enkä halua enää uusia aikoja niin tämähän ei viranomaisille käy. Soitellaan perään ja annetaan uusia aikoja, teeskennellen ettei mitään kieltäytymistä ole edes tapahtunut. Puhelinterrori viranomaisilta laitetaan osan taholta taas kerran sairauden piikkiin.
Moni ei aidosti ymmärrä että näitä ihmisiä jahdataan ja julkinen kuluttaa turhaan resursseja kyseiseen toimintaan.