Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Aikuinen tytär haluaa muuttaa takaisin kotiin
03.06.2022 |
Mieheni ja minä olemme viisikymppisiä. Lapset ovat muuttaneet kotoa pois, mutta nyt 25v tyttäremme on muuttamassa ulkomailta takaisin. Hän tarvitsee asuinpaikan jotta saa säästettyä rahaa omaa asuntoaan varten. Looginen päätös on siis se, että hän tulee vuodeksi, pariksi takaisin kotiin.
Mutta minä en ole tästä kovinkaan innoissani. Meillä on omat rutiini me ja mukava, rauhallinen elämä. Rakastamme lapsiamme, mutta nyt olisi aika nauttia omasta ajasta ja rauhasta. Tyttäreni on minulle äärettömän tärkeä, mutta hän ei ole helppo ihminen. Tunnen syyllisyyttä näistä tunteista, ja tunnustan, että olisin hyvilläni jos hän hankkisi asuinpaikan kaverinsa ym luota. Olemme tarjonneet raha-apua, mutta tytön mielestä on kaikin tavoin helpompaa että hän tulee kotiin. Oman äitini mielestä olen itsekäs ja "luonnoton" äiti. Hän tarjosi myös tyttärelleni asuinpaikkaa, mutta se on liian kaukana hänen tulevasta työpaikastaan.
Kommentit (549)
En suostuisi, eikä minunkaan kohdallani suostuttu. Ymmärrän vanhempiani. Kolme aikuista saman katon alla on liikaa. Tosille sopii, toisille ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotiin saa aina tulla, ihan niin pitkäksi aikaa kun on tarvis, syitä ei edes kysellä.
Tervetuloa.
Minulla on juurikin tämänkaltaiset vanhemmat ja olenkin velkojen sekä opiskelujeni vuoksi joutunut asumaan "kotona" aina välistä.
Meillä ei ole ollut mitään ongelmia asian kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä teitä vaivaa, jotka ette auttaisi omaa lasta, omistusasumisen alkuun tai muuten?? Onko tää joku suomalainen juttu, että vanhemmat on helpottuneita, kun lapsi lähtee pois ja apua on turha huudella? Itse ainakin oon auttanut ja tulen auttamaan lapsiani kaikilla tavoilla millä vaan pystyn. Jos he haluaisivat välillä tulla "huilaamaan" aikuisen elämästä ja ottamaan vauhtia seuraavaan ponnistukseen, niin tervetuloa!
Huilaamaan aikuisen elämästä? Jos lapsesi on parisuhteessa tai jo isä tai äiti, tulee hän välillä huilaamaan aikuisen roolistaan oman äitinsä helmoihin? Varmaan unelmakumppani tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotiin saa aina tulla, ihan niin pitkäksi aikaa kun on tarvis, syitä ei edes kysellä.
Tervetuloa.
Minulla on juurikin tämänkaltaiset vanhemmat ja olenkin velkojen sekä opiskelujeni vuoksi joutunut asumaan "kotona" aina välistä.
Meillä ei ole ollut mitään ongelmia asian kanssa.
Oletteko puhuneet asiasta, vai uskaltavatko vanhempasi sanoa asiasta mitään?
Jos kyseessä olisi pakkotilanne tai jos lapsi olisi luonani korkeintaan vain muutaman kuukauden niin sitten todennäköisesti kävisi. Jos taas lapsi olisi jäämässä pitemmäksi aikaa vain sen takia, että saa säästettyä käsirahan(?) asuntoon niin sitten ei kävisi. Sitä en sitten tiedä millä tavalla kertoisin lapselle, että hän ei saa asua luonani. En kuitenkaan haluaisi vaikuttaa kusipäältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotiin saa aina tulla, ihan niin pitkäksi aikaa kun on tarvis, syitä ei edes kysellä.
Tervetuloa.
Minulla on juurikin tämänkaltaiset vanhemmat ja olenkin velkojen sekä opiskelujeni vuoksi joutunut asumaan "kotona" aina välistä.
Meillä ei ole ollut mitään ongelmia asian kanssa.
Oletteko puhuneet asiasta, vai uskaltavatko vanhempasi sanoa asiasta mitään?
Ihan ollaan keskusteltu asiasta hyvässä hengessä.
Kertokaa "lapselliset" minulle, lapsettomalle, miksi ihmeessä te teette lapsia, jos ette ajattele koko elämänne ajan lapsenne parasta?
Jos minulla olisi lapsi, lapsi olisi lapseni aina, iästä riippumatta. Hän saisi tulla kotiin koska tahansa asumaan, jos tilanne sellainen on, että hän minua tarvitsisi.
Minähän olisin hänen äitinsä!
Ihminen, johon hän saisi tukeutua ikuisesti, niin kauan kuin elän.
Kun mietin asiaa tarkemmin, on sääli, että en lapsia ole hankkinut, ajatellen, että olisin varmaan huono äiti, pystyisinkö antamaan lapselleni kaiken mitä hän ansaitsisi..
Mutta näitä kommetteja lukiessa, tulen johtopäätökseen, että olisinkin ollut mitä ihanin äiti ja vanhempi.
Kaikkien ei pitäisi lisääntyä, olette helkutin itsekkäitä, eikä maailma olisi tarvinnut teidän geenejänne tänne yhtään enempää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon, että muutto tekee hyvää teille molemmille. Opitte kohtaamaan toisenne tasa-arvoisena. Pitää varoa, ettei vanha passaamis vaihe livahda päälle. Sopikaa tarkasti uudet säännöt kotona olosta. Mitkä on hänen ja mitkä teidän toiveenne, nyt uudessa tilanteessa.
Tyttärellä voi olla mielenterveys ongelmia, kun haluaa tulla kodin turvaan. Niihin on heti haettava apua.
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että muutto tekee hyvää teille molemmille. Opitte kohtaamaan toisenne tasa-arvoisena. Pitää varoa, ettei vanha passaamis vaihe livahda päälle. Sopikaa tarkasti uudet säännöt kotona olosta. Mitkä on hänen ja mitkä teidän toiveenne, nyt uudessa tilanteessa.
Tyttärellä voi olla mielenterveys ongelmia, kun haluaa tulla kodin turvaan. Niihin on heti haettava apua.
Äitini sairastui, kun olin 15. Minusta tuntuu, että minulta puuttuu tärkeä kokemus, kun jäin ilman tasa-arvoista kohtaamista äitini kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa "lapselliset" minulle, lapsettomalle, miksi ihmeessä te teette lapsia, jos ette ajattele koko elämänne ajan lapsenne parasta?
Jos minulla olisi lapsi, lapsi olisi lapseni aina, iästä riippumatta. Hän saisi tulla kotiin koska tahansa asumaan, jos tilanne sellainen on, että hän minua tarvitsisi.
Minähän olisin hänen äitinsä!
Ihminen, johon hän saisi tukeutua ikuisesti, niin kauan kuin elän.
Kun mietin asiaa tarkemmin, on sääli, että en lapsia ole hankkinut, ajatellen, että olisin varmaan huono äiti, pystyisinkö antamaan lapselleni kaiken mitä hän ansaitsisi..
Mutta näitä kommetteja lukiessa, tulen johtopäätökseen, että olisinkin ollut mitä ihanin äiti ja vanhempi.
Kaikkien ei pitäisi lisääntyä, olette helkutin itsekkäitä, eikä maailma olisi tarvinnut teidän geenejänne tänne yhtään enempää!
Viimeinen virkkeesi paljastaa, ettet ehkä ole kaikkein tasapainoisin henkilö arvostelemaan muita ja heidän elämäänsä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa "lapselliset" minulle, lapsettomalle, miksi ihmeessä te teette lapsia, jos ette ajattele koko elämänne ajan lapsenne parasta?
Jos minulla olisi lapsi, lapsi olisi lapseni aina, iästä riippumatta. Hän saisi tulla kotiin koska tahansa asumaan, jos tilanne sellainen on, että hän minua tarvitsisi.
Minähän olisin hänen äitinsä!
Ihminen, johon hän saisi tukeutua ikuisesti, niin kauan kuin elän.
Kun mietin asiaa tarkemmin, on sääli, että en lapsia ole hankkinut, ajatellen, että olisin varmaan huono äiti, pystyisinkö antamaan lapselleni kaiken mitä hän ansaitsisi..
Mutta näitä kommetteja lukiessa, tulen johtopäätökseen, että olisinkin ollut mitä ihanin äiti ja vanhempi.
Kaikkien ei pitäisi lisääntyä, olette helkutin itsekkäitä, eikä maailma olisi tarvinnut teidän geenejänne tänne yhtään enempää!
Viimeinen virkkeesi paljastaa, ettet ehkä ole kaikkein tasapainoisin henkilö arvostelemaan muita ja heidän elämäänsä?
hän vain sanoi totuuden ääneen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keski-ikäisenä, vanhenevien vanhempien lapsena pitää sanoa, että kyllä se menee niin päin, että aikuisena roolit vaihtuvat. Omat vanhemmat ovat niitä, jotka tarvitsevat apua eikä työkykyinen aikuinen voi loputtomasti olettaa, että äiti tai isä on ikuisia hoivaajia.
Tätä se on siellä Etelä-Euroopassakin. Jos joku asuukin pitkään kotona, hän on myös vastuussa vanhempiensa vanhuuden päivistä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi Suomessa muutetaan niin aikaisin pois kotoa? Opiskelijana nyt maksaa omia vuokria ja kaikkea. Ei ihan mitään halpaa lystiä. Kotona voisi säästää rahaa niin olisi hyvä alku itsenäiselle elämälle. Mutta ei, sitä parempi ihminen olet mitä aikaisemmin lähdet pois kotoa. Olen myös pistänyt merkille, että mitä suomalaisille perhe merkitsee. Ei tunnu olevan aitoa yhteisöllisyyttä ja välittämistä :(
Osa lähtee toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Kaikki opinahjot eivät ole kotikaupungissa tai naapuri kaupungissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole velvollinen elättämään täysikästä immeistä. Ota vastaan, mutta maksakoon 1/3 osan vuokrasta, sähköstä ja vedestä ynnä osallistukoon ruokakulunkeihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi Suomessa muutetaan niin aikaisin pois kotoa? Opiskelijana nyt maksaa omia vuokria ja kaikkea. Ei ihan mitään halpaa lystiä. Kotona voisi säästää rahaa niin olisi hyvä alku itsenäiselle elämälle. Mutta ei, sitä parempi ihminen olet mitä aikaisemmin lähdet pois kotoa. Olen myös pistänyt merkille, että mitä suomalaisille perhe merkitsee. Ei tunnu olevan aitoa yhteisöllisyyttä ja välittämistä :(
Osa lähtee toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Kaikki opinahjot eivät ole kotikaupungissa tai naapuri kaupungissa.
Kenen naapurit missä kaupungissa?
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäisenä, vanhenevien vanhempien lapsena pitää sanoa, että kyllä se menee niin päin, että aikuisena roolit vaihtuvat. Omat vanhemmat ovat niitä, jotka tarvitsevat apua eikä työkykyinen aikuinen voi loputtomasti olettaa, että äiti tai isä on ikuisia hoivaajia.
Tätä se on siellä Etelä-Euroopassakin. Jos joku asuukin pitkään kotona, hän on myös vastuussa vanhempiensa vanhuuden päivistä.
Tähän palataan meilläkin.
T. Orpo ja lapseton köyhä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä 31v poika asuu luonamme (ja tekee etätöitä) vähintään viikon kuukaudessa. Tulevan miniän mielestä tämä on kamalaa, mutta hänellä nyt ei ole isommin sananvaltaa asiaan, järjestelystä on tietyt hyödyt. Pojan koko perhettä emme majoittaisi, mutta toistaiseksi tämä on ollut win-win -tilanne ainakin meille, joskaan poikaa ei käytännössä näe kuin aamupalalla. Kun säännöt on sovittu ja niitä noudatetaan, niin tämä pyörii hyvin.
Ei taida nuorten liitto olla kovin pitkäikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Mikä teitä vaivaa, jotka ette auttaisi omaa lasta, omistusasumisen alkuun tai muuten?? Onko tää joku suomalainen juttu, että vanhemmat on helpottuneita, kun lapsi lähtee pois ja apua on turha huudella? Itse ainakin oon auttanut ja tulen auttamaan lapsiani kaikilla tavoilla millä vaan pystyn. Jos he haluaisivat välillä tulla "huilaamaan" aikuisen elämästä ja ottamaan vauhtia seuraavaan ponnistukseen, niin tervetuloa!
Itsellä samat ajatukset. Lieneekö kyse pohjimmiltaan siitä,että lapset on tehty nuorena ja se "huoleton nuoruus" on jäänyt elämättä ja sitä eletään sitten lasten kustannuksella keski-iässä.
Mä en antais tulla. Just kun oon ite päässy omaan rauhaani kahden aikuisen pojan kasvattamisesta ja pienempään kämppään. Nyt on vähän liian mukavuudenhaluinen tytär. Pari viikkoa ymmärtäisin, mutta siitä ei taida nyt olla kyse.
Mä ihmettelin aikoinaan, kun sisareni, joka erosi avioliitostaan petettyään miestään, muutti takaisin vanhempieni kotiin pariksi kuukaudeksi. Ihan äitini luvalla.
Mut hän heitti ulos 16-vuotiaana eikä tarvinnut kuulemma tulla takaisin. En tullut.
Alue: Aihe vapaa
jotkut ovat kirjoittaneet 25-vuotiaan olevan liian vanaha muuttamaan takaisin vanhempiensa kotiin. Olen hieman yli nelikymppinen ja suunnittelemassa muuttoa takaisin kotiin. Syynä on vanhempieni jo heikentyneet fyysiset voimat. Minä voin tehdä hyvin paljon etätöitä ja näin voin hyvinkin muuttaa takaisin kotiin. Olen siellä sitten läsnä ja teen rankimmat duunit. Isäni on sitä mieltä (tuon rankimpien duunien tekemiseni suhteen), että höpöhöpö, sitä varten on erilaisia yrittäjiä. äiti oli aluksi "ei missään nimessä, me muutamme palvelutaloon", mutta hän on aina ollut tuollainen "ei minun vuokseni mitään tarvitse tehdä" -ihminen ja oli kyllä helpottunut, kun teimme päätöksen, että muutan takaisin kotiin.
Mieheni tulee mukaan ja kyllä vain: meillä on seksielämää ja varmaan on vanhemmillanikin. Ei se ole ongelma. Olemme kaikki aikuisia ja ymmärrämme tämänkin puolen ihmisen elämässä.
Meidän on ollut helppo "puolittaa" koti, koska jo rakennusvaiheessa lastenhuoneet laitettiin talon toiseen päätyyn ja vanhempien toiseen. Näin ollen ei ole makkarit vierekkäin. Tämä järjestely helpottaa myös minun ja mieheni elämää siten, että äitini on hyvä tekemään ruokaa ja saamme aika varmasti valmiit ruoat pöytään.
menot maksetaan puoliksi. Tämä senkin vuoksi, että vanhemmillani on muitakin lapsia ja on vain helpompi sitten aikanaan jakaa perintö. Kaikilla meillä sisaruksilla kyllä on hyvät välit, mutta kun kaikki on tahollaan naimisissa ja lapsiakin tullut, niin koskaan ei voi tietää miten sitten h-hetkellä käy. Mieheni ja minun lapset ovat omissa elämissään ja yksi heistä saa sitten mieheni ja minun nykyisen asunnon joko ostaa omakseen tai alkaa vuokralle. Minä käyn siellä lähityöpäivinä.
suhde omaan äitiini ei ole ollut helppo, koska hän on vähän asperger ja tiedän tasan tarkkaan, että vaatii hermoja asua hänen kanssaan saman katon alla. Siltikin aion sen tehdä. Olenhan jo keski-ikäinen ja oppinut jo tähän mennessä erilaisia taitoja selvitä äitini persoonan oikuista ja oikutteluista ja tunkeilevuudesta. Meillä on siihen muodostunut hyvät tavat toimia. miehenikin tietää millaista on siellä elää eikä epäröinyt yhtään. Sanoi, että jos hänellä olisi ollut aikanaan mahdollisuus samaan, hän olisi sen tehnyt hetkeäkään epäröimättä (hänen vanhempansa kuolivat hänen ollessaan nuori aikuinne)
äitini ja isäni lapsuudenkodeissakin eli monta sukupolvea. äitini lapsuudenkodissa asui isovanhempien ja isoisovanhempien lisäksi vielä äidin naimattomaksi jäänyt täti (hänen sulhansena kuoli rintamalla). Maatalo se toki oli, joten ei mikään helsinkin 40 neliöinen kolmio, mutta kun maatilalla asui 12-ihmistä, niin voitte kuvitella, että ruuhkaa oli. sellaista oli elämä ennen. vanhemmistaan pidettiin huolta ja niistä appivanhemmistakin.