Kuuluuko vanhempien mielestänne ansaita aikuisten lastensa kunnioitus ja halu kanssakäymiseen

Ilman vanhempiasi et edes olisi täällä.

Olisi ennenkuulumatonta, että vanhemmat odottaisivat aikuiselta, omillaan asuvalta ja toimeentulevalta lapseltaan joustamista. Eihän heilläkään ole mitään lakisääteistä velvollisuutta enää pitää huolta lapsestaan.

Vierailija kirjoitti:

Ilman vanhempiasi et edes olisi täällä.

Kukaan ei ole pyytänyt syntyä tänne, eikä asiasta sinällään tarvitse olla erikseen kiitollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilman vanhempiasi et edes olisi täällä.

Kukaan ei ole pyytänyt syntyä tänne, eikä asiasta sinällään tarvitse olla erikseen kiitollinen.

Minä tunnen olevani sen verran outo ja omalaatuinen täällä, että olen varmaan syntynyt väärälle planeetallekin...

Jos lapsen kaveri/puoliso ylenkatsoo kaverin vanhemmat ei vanhempien tarvi ryömiä lapsen edessä. Kunnioitus pitää olla molemminpuolista.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kuuluu

Miksi? - Tuli "taas" mieleeni parin vuoden takainen tilanne, jossa pääministerimme näytti hyvää esimerkkiä. Kävi niin, että hänen biologinen isänsä kuoli. - Isä, joka oli poistunut tyttärensä (Marinin) elämästä yli 30 vuotta sitten.

Marin itse kertoi julkaistussa haastattelussa olleensa muistaakseni kaksivuotias, kun hänen isänsä ja äitinsä erosivat. Hänen isällään oli alkoholiongelma ja parisuhde ei toiminut. Niinpä hän muutti äitinsä kanssa kaksin pois,  - Kun marinilta kysyttiin oliko hän isänsä kanssa tekemisissä myöhemmin vanhempiensa eron jälkeen. Marin kertoi, että Hän (isänsä) ei ollut tekemisissä minun kanssani. En muista, että olisi syntymäpäiväkortteja tullut. Tai oikeastaan mitään muitakaan yhteydenottoja. Kyllä varmasti silloin, kun olin lapsi, äiti yritti, että oltaisiin pidetty vähän yhteyttä. Mutta se sitten jäi.

Olin ymmälläni kun Marinia kohtaan ositettii pilkkaa ja halveksintaa, kun hän ei mennyt isänsä hautajaisiin. Miksi hänen olisi sinne pitänyt mennä? - Isänsä oli käytännössä hänellä ilm. täysin tuntematon ja vieras ihminen. Biologinen isä jolla olisi ollut vuosia, korjaan vuosikymmeniä aikaa yrittää lähestyä ja yrittää rakentaa suhdetta ja parempia välejä tyttäreensä mutta ei yrittänyt, ei edes silloin kun tyttärensä oli aivan nuori ja lapsi Ei silloin kun hän varttui. Isän.

Marin osoitti, että hän on aikuinen ihminen jolla on omat tunteet. Että hän on nainen, joka kykenee harkintaan ja omaan päätöksen tekoon ja valintoihin. Eikä yrittänyt muuttaa ja valhdella tilannetta toiseksi vaan avoimesti myönsi, että hänellä ei ole ollut omaa biologista isää omassa elämssään. Ja että hänen biologinen isänsä on hänelle hyvin ellei täysin tuntematon henkilö.

Eikä hänellä tässä kohtaa ole tai ollut mikään velvollisuus ryhtyä tekopyhäksi ja  selitellä, miten hän ymmärtää ni-in valtavan hyvin ja erinomaisesti, että hänen isänsä ei halunnut olla hänen elämässään vanhempiensa eron jälkeen ja kuinka tästä huolimatta hän suuresti ja pyytettömästi olisi rakastanaut isäänsä. - Ei tällainen tekopyhyys ja selittely olisi ollut uskottavaa. 

Uskovainen mies

Jos vanhempani vertaisivat mua sisarukseeni ja arvostaisivat sitä enemmän. Jos pitäisin yhteyksiä vanhempiini  olisin naurettava pelle.

Vierailija kirjoitti:

Kuten yleensäkin ihmissuhteissa, sitä ei tarvitse varsinaisesti ansaita, mutta pitää olla omalla toiminnallaan menettämättä sitä. Eli lähtökohtaisesti molemmat kunnioittavat toisiaan ja haluavat olla tekemisissä, ja sitten kumpikaan ei tee mitään sellaista, mikä lopettaisi kunnioituksen ja kiintymyksen.

Tämä. Ei niitä ikääntyvien vanhempienkaan oikkuja viitsi loputtomiin vain ymmärtää ja ymmärtää. Kun ei kiinnosta koskaan käydä ja kaikki on vain yksisuuntaista niin olkoon sitten. Ollaan kaikki vain omissa oloissamme. Pitäis ilmeisesti osoittaa jotain rähmällään olemista heidän suuntaan?

Ei tarvitse-ihmiset luultavimmin edes jokseenkin täysipäisistä perheistä, tai sitten ihan niistä pahimmista. Ei nähdä harmaata aluetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kuuluu

Miksi? - Tuli "taas" mieleeni parin vuoden takainen tilanne, jossa pääministerimme näytti hyvää esimerkkiä. Kävi niin, että hänen biologinen isänsä kuoli. - Isä, joka oli poistunut tyttärensä (Marinin) elämästä yli 30 vuotta sitten.

Marin itse kertoi julkaistussa haastattelussa olleensa muistaakseni kaksivuotias, kun hänen isänsä ja äitinsä erosivat. Hänen isällään oli alkoholiongelma ja parisuhde ei toiminut. Niinpä hän muutti äitinsä kanssa kaksin pois,  - Kun marinilta kysyttiin oliko hän isänsä kanssa tekemisissä myöhemmin vanhempiensa eron jälkeen. Marin kertoi, että Hän (isänsä) ei ollut tekemisissä minun kanssani. En muista, että olisi syntymäpäiväkortteja tullut. Tai oikeastaan mitään muitakaan yhteydenottoja. Kyllä varmasti silloin, kun olin lapsi, äiti yritti, että oltaisiin pidetty vähän yhteyttä. Mutta se sitten jäi.

Olin ymmälläni kun Marinia kohtaan ositettii pilkkaa ja halveksintaa, kun hän ei mennyt isänsä hautajaisiin. Miksi hänen olisi sinne pitänyt mennä? - Isänsä oli käytännössä hänellä ilm. täysin tuntematon ja vieras ihminen. Biologinen isä jolla olisi ollut vuosia, korjaan vuosikymmeniä aikaa yrittää lähestyä ja yrittää rakentaa suhdetta ja parempia välejä tyttäreensä mutta ei yrittänyt, ei edes silloin kun tyttärensä oli aivan nuori ja lapsi Ei silloin kun hän varttui. Isän.

Marin osoitti, että hän on aikuinen ihminen jolla on omat tunteet. Että hän on nainen, joka kykenee harkintaan ja omaan päätöksen tekoon ja valintoihin. Eikä yrittänyt muuttaa ja valhdella tilannetta toiseksi vaan avoimesti myönsi, että hänellä ei ole ollut omaa biologista isää omassa elämssään. Ja että hänen biologinen isänsä on hänelle hyvin ellei täysin tuntematon henkilö.

Eikä hänellä tässä kohtaa ole tai ollut mikään velvollisuus ryhtyä tekopyhäksi ja  selitellä, miten hän ymmärtää ni-in valtavan hyvin ja erinomaisesti, että hänen isänsä ei halunnut olla hänen elämässään vanhempiensa eron jälkeen ja kuinka tästä huolimatta hän suuresti ja pyytettömästi olisi rakastanaut isäänsä. - Ei tällainen tekopyhyys ja selittely olisi ollut uskottavaa. 

Uskovainen mies

Osaatko lukea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän päivän hesarissa oli kyllä outo mielipidekirjoitus. Siinä äiti haukkui omaa lastaan, joka käyttäytyi huonosti häntä kohtaan. No kukahan sen lapsen on opettanut käyttäytymään?! 🙄

Oletko sitä mieltä, että lapsi käyttäytyy aina niin kuin äiti on opettanut?

Oletko sinä sitä mieltä silloin, kun hyvästä käytöksestä kehutaankin kasvatusta?

Vierailija kirjoitti:

Lapsella ei ole mitään velvollisuutta pitää yhteyttä vanhempiinsa.

Ja myös toisinpäin. Vanhemmilla ei ole mitään velvollisuutta, kun lapsi täyttää 18v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsella ei ole mitään velvollisuutta pitää yhteyttä vanhempiinsa.

Ja myös toisinpäin. Vanhemmilla ei ole mitään velvollisuutta, kun lapsi täyttää 18v.

Hyvä vanhempi huolehtii lapsensa kunnolla jaloilleen ja aikuisuuteen myös sen jälkeen kun tämä täyttää 18.

t. 20-vuotiaan äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsella ei ole mitään velvollisuutta pitää yhteyttä vanhempiinsa.

Ja myös toisinpäin. Vanhemmilla ei ole mitään velvollisuutta, kun lapsi täyttää 18v.

Vanhemmilla on muuten elatusvelvollisuus 20-vuotiaaseen asti jos lapsi opiskelee.