Kuuluuko vanhempien mielestänne ansaita aikuisten lastensa kunnioitus ja halu kanssakäymiseen

Kyllä ja päinvastoin myös

Vierailija kirjoitti:

Jos kersani koskaan wokeutuvat niin minä alan matkustella ja hassata perintöä oikein sujuvasti.

Jos minun poikani päättäisi viimeinkin herätä, voisin viimeinkin vaihtaa henkivakuutukseni edunsaajan entisestä aviomiehestäni poikaani. Niin kauan tilanne pysyy ennallaan, kun minulla on pienikin epäilys poikani kyvykkyydestä käyttää rahat viisaasti hänen täysi-ikäistyessään. Tällä hetkellä ei hyvältä näytä, eli ei ole heräämässä vielä pitkään aikaan ja edunsaajana pysyy entinen aviomieheni eli pojan isä.

Ansaitseminen on aika vahva sana. Ihan tavallinen vuorovaikutus huonoine päivineen ja persoonallisine tapoineen on ihan ok. Kunnioituksen voi kuitenkin helposti menettää käyttäytymällä epäasiallisesti aikuisia lapsiaan kohtaan, kuten haukkumalla jatkuvasti heidän valintojaan, puolisoaan, lapsenkasvatustapojaan, sähläämällä jatkuvasti päihteiden kanssa, tunkemalla jatkuvasti rajojen yli rajojen asettamisesta huolimatta, pettämällä luottamuksen (esim. levittelemällä juttuja) jne. Tapoja on monia. Ylipäätään sellainen alistava tai alentuva asenne jälkikasvua kohtaan, että he "olisivat vanhemmilleen jotain velkaa" on epäkunnioittavaa.

Jos lapsi ei pidä yhteyttä niin peiliin katsomisen paikka. Lapsi ei ole missään velvollisuudessa vanhempiaan kohtaan. Hyvässä lapsi-vanhempi suhteessa ollaan menossa yhteydessä kyllä. Huonoja vanhempia oikeasti on. Tunnen aika montakin.

Joillain vanhemmilla ei ole ihmissuhdetaitoja, eikä siksi aitoja kavereita. On vain aikuiseksi kasvaneet lapset. Heille ei myöskään osata olla vastavuoroisia ja (pääosin) mukavia kuten ei osata muillekaan. Olettavat, että lapset sietävät ilkeää seuraansa mukisematta, ettei ihan yksin jäisi. Ei varmaan käy edes mielessä, että pitäisikö itsekin antaa suhteeseen jotain eikä aina vain ottaa?

Joskus vain liika on liikaa. Jos on saanut osakseen henkistä väkivaltaa lapsesta asti, niin voi olla, ettei yhteyttä jaksa enää pitää eikä jaksa enää esittää, että kaikki on muka hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vanhainkodissa näkee näitä täysin syyttömiä, joiden lapset eivät halua olla missään väleissä. Kyllä sen sitten huomaa millaisia ihmisiä ne oikeasti ovat ja ihan oikein on, että yksin kuolevat.

Sitten on paljon vanhuksia joiden lapset asuvat satojen kilometrien päässä lapsuuden kotipaikkakunnalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kersani koskaan wokeutuvat niin minä alan matkustella ja hassata perintöä oikein sujuvasti.

Jos minun poikani päättäisi viimeinkin herätä, voisin viimeinkin vaihtaa henkivakuutukseni edunsaajan entisestä aviomiehestäni poikaani. Niin kauan tilanne pysyy ennallaan, kun minulla on pienikin epäilys poikani kyvykkyydestä käyttää rahat viisaasti hänen täysi-ikäistyessään. Tällä hetkellä ei hyvältä näytä, eli ei ole heräämässä vielä pitkään aikaan ja edunsaajana pysyy entinen aviomieheni eli pojan isä.

Miten olet itse kasvattajana opastanut lastasi rahankäyttöön?

Aikuinen lapsi saa pitää yhteyttä toivomallaan tavalla. En oikeastaan enää mieti omaa rooliani tässä, olen vain onnellinen että pärjäävät elämässään. Sekin kuuluu asiaan että ehkä haluavat tehdä asioita toisin kuin vanhempansa.

Kyllä ihan jokainen aikuinen voi ihan itse päättää kehen haluaa pitää yhteyttä ja millä perusteella. Ei Suomen laissa (toisin kuin Kiinassa) edellytetä, että vanhempien kanssa on aikuisena pakko tulla toimeen ja tehdä juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihan jokainen aikuinen voi ihan itse päättää kehen haluaa pitää yhteyttä ja millä perusteella. Ei Suomen laissa (toisin kuin Kiinassa) edellytetä, että vanhempien kanssa on aikuisena pakko tulla toimeen ja tehdä juttuja.

Näitä näsäviisaita nollavastauksia taas. Jokainen tietää mikä on Suomen laki ja mikä ei. Sitä ei kysytty.

Itse olen sitä mieltä, että yhteinen eletty elämä ja sukulaisuus (lue muut ihmiset ja vaikutus heihin) painaa hieman vaakakupissa, mutta muussa tapauksessa vanhempien tulisi kunnioittaa aikuista lastaan siinä mielessä, että panostavat ihmissuhteeseen kuten panostavat mm ystävyyssuhteisiinsa. Ettei oteta itsestäänselvyytenä eikä varsinkaan pidetä lapsena tai itsensä jatkeena.

Vierailija kirjoitti:

Joskus on vain todettava, että kuspää pennusta kasvoi.

Yhtä usein on vain todettava, ettei lapsi saanut kuspäätä kasvatettua vanhemmaksi.

Kyllä kuuluu

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi ei pidä yhteyttä niin peiliin katsomisen paikka. Lapsi ei ole missään velvollisuudessa vanhempiaan kohtaan. Hyvässä lapsi-vanhempi suhteessa ollaan menossa yhteydessä kyllä. Huonoja vanhempia oikeasti on. Tunnen aika montakin.

Ja tietysti keksivät syyn lapsesta. Heissä itsessään ei voi olla vikaa. Saattavat puolustella itseään ja huonoa käytöstään/väkivaltaa yhteyttä pitävillä sisaruksilla.

No entäs jos perheessä kaksi lasta, joita kohdeltu samanarvoisesti? Toinen pitää yhteyttä ja toinen ei. Eikä pidä yhteyttä muihinkaan sukulaisiin. Minusta on turha syyllistää vanhempia (tai koko sukua) katsomaan peiliin. Huonosta kohtelusta ei ole kyse. Syitä voi olla monia. 

Vierailija kirjoitti:

No entäs jos perheessä kaksi lasta, joita kohdeltu samanarvoisesti? Toinen pitää yhteyttä ja toinen ei. Eikä pidä yhteyttä muihinkaan sukulaisiin. Minusta on turha syyllistää vanhempia (tai koko sukua) katsomaan peiliin. Huonosta kohtelusta ei ole kyse. Syitä voi olla monia. 

Tällaisissa tapauksissa herää välittömästi erittäin vahva epäilys vanhemman narsismista.

t. se kultalapsen sisarus joka ei pidä yhteyttä äitiinsä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No entäs jos perheessä kaksi lasta, joita kohdeltu samanarvoisesti? Toinen pitää yhteyttä ja toinen ei. Eikä pidä yhteyttä muihinkaan sukulaisiin. Minusta on turha syyllistää vanhempia (tai koko sukua) katsomaan peiliin. Huonosta kohtelusta ei ole kyse. Syitä voi olla monia. 

Tällaisissa tapauksissa herää välittömästi erittäin vahva epäilys vanhemman narsismista.

t. se kultalapsen sisarus joka ei pidä yhteyttä äitiinsä

Miksi juuri vanhemman narsismista? Kyllä se vika voi aivan yhtä hyvin olla lapsessa. Ei kaikista lapsista kasva mukavia aikuisia, ei vaikka millainen vuoden äiti olisi kasvattamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No entäs jos perheessä kaksi lasta, joita kohdeltu samanarvoisesti? Toinen pitää yhteyttä ja toinen ei. Eikä pidä yhteyttä muihinkaan sukulaisiin. Minusta on turha syyllistää vanhempia (tai koko sukua) katsomaan peiliin. Huonosta kohtelusta ei ole kyse. Syitä voi olla monia. 

Tällaisissa tapauksissa herää välittömästi erittäin vahva epäilys vanhemman narsismista.

t. se kultalapsen sisarus joka ei pidä yhteyttä äitiinsä

Miksi juuri vanhemman narsismista? Kyllä se vika voi aivan yhtä hyvin olla lapsessa. Ei kaikista lapsista kasva mukavia aikuisia, ei vaikka millainen vuoden äiti olisi kasvattamassa.

Jos ei pidä yhteyttä vanhempaan niin kyllä se syy yleensä on siinä vanhemmassa. Erityisesti hälyttää nämä jutut, miten vanhempi on täysin viaton pulmunen ja lapsi saanut niiiiiin hyvää kohtelua ja silti on noin.

Vierailija kirjoitti:

Tämän päivän hesarissa oli kyllä outo mielipidekirjoitus. Siinä äiti haukkui omaa lastaan, joka käyttäytyi huonosti häntä kohtaan. No kukahan sen lapsen on opettanut käyttäytymään?! 🙄

Oletko sitä mieltä, että lapsi käyttäytyy aina niin kuin äiti on opettanut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No entäs jos perheessä kaksi lasta, joita kohdeltu samanarvoisesti? Toinen pitää yhteyttä ja toinen ei. Eikä pidä yhteyttä muihinkaan sukulaisiin. Minusta on turha syyllistää vanhempia (tai koko sukua) katsomaan peiliin. Huonosta kohtelusta ei ole kyse. Syitä voi olla monia. 

Tällaisissa tapauksissa herää välittömästi erittäin vahva epäilys vanhemman narsismista.

t. se kultalapsen sisarus joka ei pidä yhteyttä äitiinsä

Miksi juuri vanhemman narsismista? Kyllä se vika voi aivan yhtä hyvin olla lapsessa. Ei kaikista lapsista kasva mukavia aikuisia, ei vaikka millainen vuoden äiti olisi kasvattamassa.

Jos lapsesta on kasvanut narsisti, syy on kyllä vanhemmassa.