Lue keskustelun säännöt.
Mieheni aikoo viettää kanssani koko kesän aikana kaksi viikonloppua
30.05.2022 |
4.-5.6. - miehen siskon ylioppilasjuhlat 300 km päässä meiltä kotoa, menen mukaan
11.-12.6. - miehen työporukan reissu, ei siis mikään työhön liittyvä pakollinen, vaan vapaa-ajan ohjelmaa
18.-19.6. - miehen kaverin polttarit
25.-26.6. - mies kavereineen mökillä
2.-3.7. - miehen vanhempien 30-vuotishääpäiväjuhla 300 km päässä meiltä kotoa, minut on kutsuttu, mutta en ole vielä päättänyt että menenkö
9.-10.7. - mies kavereineen festareilla
16.-17.7. - mies lomalla, kavereiden kanssa vaelluksella
23.-24.7. - mies lomalla, vuokrannut kavereineen mökin - pitkin hampain ilmoitti, että saan mennä mukaan jos haluan, mutta "se ei ole mikään sellainen perhereissu" - no en toki mene
30.-31.7. - mies lomalla, yhteinen viikonloppu!
6.-7.8. - miehen kaverin häät, mies bestmanina, menen mukaan
13.-14.8. - "aateltiin että tässä pidettäis Juhon varpajaiset, kun ei oikeen löytynyt sopivaa viikonloppua"
20.-21.8. - minulla ennalta sovittu meno
27.-28.8. - yhteinen viikonloppu, tosin venetsialaisiahan tähän yritetään kyllä tyrkyttää jostakin
Olen vaihtanut äskettäin työpaikkaa eikä minun ollut mahdollista ottaa kuin kaksi viikkoa lomaa. Olisin toivonut, että oltaisiin viikonloppuisin voitu tehdä jotakin yhdessä, mutta ne toiveet tuntuu nyt valuvan kyllä viemäristä. Ja noista reissuista, vaikka olen päivämäärät merkinnyt la-su, niin melkein kaikkiin lähdetään jo perjantaina kyllä suoraan töistä (tai jopa otetaan pe vapaaksi ja lähdetään aamusta) ja palataan myöhään illalla sunnuntaina. Kahdeksan vuotta ollaan jo oltu yhdessä ja tuntuu, että tämä menee vaan vuosi vuodelta hullummaksi. Varmaan kun meidän ikäiset alkavat olla jo keskiluokkaisissa vakitöissä ja rahaa on käytettävissä paljon enemmän kuin vuosia sitten, niin voi kaikenlaista suunnitellakin. On mulla omiakin kavereita ja sisarusten kanssa vietän mielelläni aikaa kanssa, mutta en mä tiedä, olisiko se liikaa vaadittu, että puolisokin voisi edes joskus priorisoida jonkun meidän yhteisen menon etusijalle. Tuntuu, että noissa kaikissa sopimisissa mennään aina se edellä, että mitä menoja muilla on ja sitten meidän yhteiset suunnitelmat saa aina joustaa.
Kommentit (517)
En ymmärrä mikä on ongelma. Myös ystäviä on nähtävä ja kesällä tuo onnistuu. Sinun kanssa mies kuitenkin arkena on. Itsepä et saanut lomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laskin, että 5 yhteistä viikonloppua teillä on. Kesällä nyt sattuu olemaan kaikki kissanristiäiset, häät ja rippijuhlat. Niihin vaan mennään kun kutsu tulee. Kaikki ei vaan halua nyhjätä kahdestaan viikonloppua sohvalla.
Mies tuntuu olevan sosiaalisempi kuin sinä olet.
Onko ap edes vastannut tähän ketjuun mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskin tuosta 5 viikonloppua, jolloin olette yhdessä. Tietysti lähdet sukutapahtumiin mukaan. Pidät vielä aina mahdollisimman hauskaa aina kun olette yhdessä ja olet miellyttävää seuraa.
Mökeille älä tunge mukaan. Pidä vielä mahdollisimman hauskaa silloinkin kun vietät viikonloppua ilman miestä. Kun hän tulee kotiin, olet hyvällä tuulella kaikesta kivasta jota olet keksinyt.
Jos mies ei kyllästy kavereihinsa ja poikien menoihin tuon kesän aikana, joudut miettimään haluatko paremmin kotona viihtyvän miehen, varsinkin jos lapsia suunnittelet. Mutta jos alat nyt kiukuttelemaan ja näyttämään hapanta naamaa, on kaverien seura entistäkin kallisarvoisempaa.
Joku yhdessä sukutapahtumiin ei ole sama asia, kuin kahdenkeskinen aika.
Juuri tästä syystä miehet ei ymmärrä vaimojen vaatimuksia. 600 km samassa autossa vaimon kanssa eli yhteensä yli 6 tuntia ja vaimo valittaa, että ei koskaan olla yhdessä ja jutella. Pitää olla hotellihuone 2 vrk ajan viikonloppuna, hurjasti menoa ja tekemistä yhdessä, ei yhtään sukulaista tai kaveria lähelläkään ja keskitytään vain toisiinsa jossain torikahvilla. Mies ei ymmärrä, että miksi varata huone hotellista, jos siellä ei edes olla ja miksi ihmeessä sukujuhlien aikana ei muka olla yhdessä, vaikka matkalla on aikaa jutella.
Ei ihme, että nykyisin erotaan tiuhaan tahtiin ja sarjasuhteillaan: jos koko elämä pitää valjastaa sen toisen tarpeita ajatellen eikä saa olla kavereita tai sukua, niin kuka sitä oikeasti jaksaa?
Vai olisiko ap:lle parempi vain seurustella, jos arki miehen kanssa ei ole mieleen.
Mitä et käsitä?
Mitkä helevetin torikahvit tai hotellihuone? Kai sitä kahdenkeskistä aikaa voi viettää vaikka ihan kotona. Mulle ja miehelle yhteiset vapaat viikonloput ei tarkoita jotain hiivatin hotelliin menoa tai kahviloissa istumista, vaan pitkiä hitaita rauhallisia aamuja, jolloin nukutaan myöhään ja siihen päälle aamupano. Ja päivät kuluvat kaikessa rauhassa kotona, eikä missään torikahvilla, itse en ainakaan edes haluaisi mennä sinne hälyyn juomaan pahanmakuista ylihinnoiteltua kahvia. Hotellihuoneissakin alkaa nopeasti ketuttamaan, kun ne on kuitenkin meidän budjetilla tavallisia hotellihuoneita, joissa ei ole mitään erityisempää. Ehkä jos olisi varaa Kämpin Mannerheim-sviittiin tai edes Scandicin saunalliseen junior-sviittiin, voisin ymmärtää pointin.
Onhan sitä kesällä kiva muuallakin käydä kun istua kotisohvalla. Siinä ehtii istua talvella ja syksyn pimeillä ihan tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Laskin, että 5 yhteistä viikonloppua teillä on. Kesällä nyt sattuu olemaan kaikki kissanristiäiset, häät ja rippijuhlat. Niihin vaan mennään kun kutsu tulee. Kaikki ei vaan halua nyhjätä kahdestaan viikonloppua sohvalla.
Mies tuntuu olevan sosiaalisempi kuin sinä olet.
Ehkä jotkut varpajaiset joutaa odottaa syksyynkin jos on jo muutenkin viiveellä järjestetty. Muutenkin turhanpäivänen tapahtuma, äitihän sen työn tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laskin, että 5 yhteistä viikonloppua teillä on. Kesällä nyt sattuu olemaan kaikki kissanristiäiset, häät ja rippijuhlat. Niihin vaan mennään kun kutsu tulee. Kaikki ei vaan halua nyhjätä kahdestaan viikonloppua sohvalla.
Mies tuntuu olevan sosiaalisempi kuin sinä olet.
Tarkoittaako yhdessäolo kahdestaan sohvalla nyhjäämistä? Kyllä meillä vaan kesällä on suunnitelmissa ihan kahdenkeskisiä reissuja pois kotoa. Enemmän tässä keississä ihmettelen sitä, ettei ap ja miehensä ole hyvissä ajoin suunnitelleet/sopineet niitä kahdenkeskisiä viikonloppureissuja, niin mies olisi voinut jättää jokusen mökkireissun ja festarin väliin. Ilmeisesti ei mitään oltu yhdessä suunniteltu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä jaksais olla parisuhteessa jossa joutuu viettämään liki koko kesän yksin, olisin mielummin sinkku sitten.
Viikossa on 7 päivää ja jos on yhdessä 5 päivää, erossa 2, niin on lähes koko kesän yksin.
Sinulle viikonloppu ja työarki on sama asia? En tiedä, mutta ei meillä ainakaan arkena ole hirveästi mitään muuta meininkiä, kuin työ ja kaupassa käynti... Viikonloppuisin panostetaan yhdessäoloon ja tehdään kaikkea kivaa.
Kysehän on miten asioihin suhtautuu. Kyllä meillä työarjessakin huomioidaan toisiamme ja ollaan yhdessä. Ei nyt joka päivä, mutta edes pari kertaa viikossa.. Enemmän niinä viikkoina, kun viikonloppuna on menoja. Yhteistä aikaa on toisinaan pakko järjestää, että muistaa olevansa parisuhteessa.
Työtä ja (yhdessä) kaupassa käyntiä. Yhdessä ruuan tekemistä tai syömässä käyntiä/haetaan/tilataan ruokaa.
Pysäytetään se arki. Otetaan aikaa duuninkin jälkeen, että me tässä ja nyt. Istutaan kynttilän valossa ja yleensä syödään. Avataan se viinipullo ja keskitytään toisiimme. - laitetaan ne luurit ja koneet pois päältä, että saadaan olla kaksin edes muutama tunti työarkenakin.
ohis
Joopa joo. Kyllä meilläkin joskus arkena käydään vaikka ravintolassa, tehdään ruokaa yhdessä ja syödään yhdessä, käydään saunassa jne. Mutta on se nyt h*lvetti vieköön ihan eri juttu herätä aamulla tekemään jotain muuta kuin valmistautumaan töihin klo 6. Kyllä viikonloppuisin on meillä sitä parasta omaa ja rentoa yhdessäoloa ilman kiirettä. Ainakin meillä työ on aika iso osa sitä arkea ja on ihan eri fiilis, kun ei tarvitse olla töissä.
Herätys klo 0530 ja 10 h työpäivä eipä siinä illalla jaksa kaiken arkitouhun ja ruuanlaiton ohessa enää mitää matkoja tehdä tai kovin kummosia. Viikonloppu on ihan eri levänneenä tai loma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten arki-iltoihin sovitetaan mökkireissut, ulkomaanreissut, kaupunkilomat, hotellilomat, retket, pyöräilymatkat, konsertit, festarit jne? Kyllä siihen loma atai vkl tarvii.
Vierailija kirjoitti:
No voihan vtu mitä touhua.
Itse printtaisin tuon listan jääkaapin oveen ja sanoisin, että katselepa listaa, pitäiskö tehdä muutoksia. Että jos ei yhtä monta viikonloppua löydy puolisolle kuin juhlille ja kavereille, niin.... (ja haluamasi uhkaus, kuten ero tai seksilakko, koska ne on ainoat, joista miehetkin hätkähtää).
Haluaisitko itse viettää aikaa jonkun kiristäjän kanssa vai menisitkö ennemmin tekemään jotain oikeasti kivaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kaikki tehdään jätkien kanssa jos kerran on lapsia ja puolisoitakin, eikö mihinkään menoon festareille tai mökille voi mennä porukalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Mikä siinä porukassa on sellaista, että siihen ei muita voi puolisoita sotkea?
Ei mitään. Saa sen kumppanin tuoda mukanaan, mutta kukaan ei ole koskaan tuonut ja se on kieltämättä helpotus. Voidaan rauhassa muistella menneitä ilman, että jonkun nyxä saa hepulin.
Eli on aika paljonkin. Olisiko ne nyxiä jos ne tietäisivät mitä sä oikeasti ajattelet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voihan vtu mitä touhua.
Itse printtaisin tuon listan jääkaapin oveen ja sanoisin, että katselepa listaa, pitäiskö tehdä muutoksia. Että jos ei yhtä monta viikonloppua löydy puolisolle kuin juhlille ja kavereille, niin.... (ja haluamasi uhkaus, kuten ero tai seksilakko, koska ne on ainoat, joista miehetkin hätkähtää).
Haluaisitko itse viettää aikaa jonkun kiristäjän kanssa vai menisitkö ennemmin tekemään jotain oikeasti kivaa?
No selviäisi ainakin että tuollaisen kanssa on turhaa olla parisuhteessa joka ei halua tehdä mitään puolison kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Miten arki-iltoihin sovitetaan mökkireissut, ulkomaanreissut, kaupunkilomat, hotellilomat, retket, pyöräilymatkat, konsertit, festarit jne? Kyllä siihen loma atai vkl tarvii.
No, ei mitenkään. Nämä, jotka vouhottaa siitä, että arkena ollaan kuitenkin yhdessä, niin on se nyt ihan eri juttu. Miksi niitä varpajaisia tai polttareita ei järjestetä keskellä viikkoa? Samalla logiikalla jotkut polttarit voi olla vaikka tiistai-iltana töiden jälkeen ja keskiviikkona normaalisti aamulla duuniin, eikö? Niinpä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kesä menee hukkaan tuolla asenteella. Voihan sitä töiden jälkeen tehdä vaikka mitä! Vai jotain pitkiä reissujako haluaisit? Kuitenkin suhtaudut nihkeästi tuohon 300 km päähän matkustamiseen.
No en mä pitkiä reissuja, mutta olisi kiva mennä vaikka johonkin toiseen kaupunkiin yöksi hotelliin ja käydä syömässä kivasti. Tai vaikka lauauntaiaamuna torille kahveille ja siitä kävelylle rantaa pitkin. Juoda viiniä omalla parvekkeella. En tiedä, jotakin.
Ymmärrän sua ap, mutta sulla on sen sorttinen mies, että hän ei jaksaisi mitään hotellireissua sun kanssa vaan aina pitää olla hemmetinmoinen porukka koossa. Itse tuskailin aikoinani saman asian kanssa, minut pienet haaveet lauantaiaamun torikahveista eivät koskaan toteutuneet. Ei se olisi jaksanut rauhoittua istumaan yhdessä paikkaa edes kahvin ajaksi puhumattakaan hyvästä ruuasta ja vinkusta kotona perjantai-iltana työviikon jälkeen.
Ei, ei, kavereiden kanssa vaan jonnekin. Se juttu sitten loppui. Keski-ikäisiä oltiin. Ei se mies muutu, se sun vaan pitää hyväksyä, olen pahoillani.Aika moni kuitenkin rauhoittuu iän myötä ja tuo nuoruuden levottomuus jää. Mutta jos aapeen mies on suurperheestä ja jatkaa rientävää elämäntapaa, se ilmeisesti sopii hänen luonteeseensa eikä hän näe siinä mitään omituista. Tai sitten hänellä on alkava alkoholiongelma.
Miehelle myös tuntuu olevan arvojärjestys selvä. Hän ja hänen menonsa tulevat ensin, ja naisen haaveet ovat naisen oma huoli. Aika vaikea tuohon väliin taitaa olla tunkea, eiköhän siinä käy niin, että kaikki naisen järjestämä on sitten tylsyyttä ja tervanjuontia.
Ap taas ei ole päässyt edes muodostamaan näkemystään siitä, mitä hän haluaa. Tai sitten hän on passiivinen jostain muusta syystä ja odottaa miehen muuttuvan ja tämän katseen kirkastuvan ja kääntyvän häneen kuin nälkäinen kissa tuijottaa haaveellisena ihmistään.
Ainoa konsti ujuttaa yhteisiä menoja tuollaiselle miehelle taitaisi olla oman ohjelmatoimiston perustaminen. Ap kehittelemässä kuumailmapallokeikkoja jne. Ei vain taida olla lainkaan hänen tyyppistään sellainen aktiivisuus myöskään. Tietysti kysymys kuuluu, mitä mies näkee aapeen staattisemmassa seurassa. Jompi kumpi tuossa suhteessa joutuu kärsimään jos ei kerran mies osoita mitään rauhoittumisen merkkejä. Taitaa olla selvää sekin, että kumpi.
Jos tilanne vaivaa aapeetä niin paljon kuin vaikuttaisi, niin siinä täytyy ilmeisesti ottaa pässiä sarvesta ja alkaa taluttaa. Siksihän pässissä on kahva. Pässiä kun ei voi viedä narussa vaan se puskee, sanonta on kadottanut alkuperäisen merkityksensä. Jos haaveissa on lapsia jne, niin jossain vaiheessa joka tapauksessa on opeteltava niitä omia tarpeita saamaan läpi.
Mistä ihmeestä olet päätellyt että AP on staattinen hahmo?
Hän haluaisi viettää enemmän aikaa miehensä kanssa, mutta ei se ainakaan välttämättä tarkoita sitä etteikö hänelle löytyisi seuraa tai menoja.
En ymmärrä sitä näkemystä että eletään jonkun kanssa vaikka ei halua viettää tämän kanssa aikaa yhdessä.
Enkä missään nimessä tarkoita että kaikki aika pitäisi viettää yhdessä.
Miksi tästä kitistään kun toinen tekee valinnat selvästi?! Mies ei halua viettää aikaa kanssanne, erotkaa jos ei kelpaa?! Ai niin ei voi kun pitää pitää kulissit ja nimettömänä itkeä ja uhriutua. Muistithan päivittää someen että ihanaa laatuaikaa munperheen ja munmurun kanssa ja oikea rakkauden kesä tulossa tässä mun rakkauden luolassa. :)
Kannattaisiko valita sellainen puoliso, joka viihtyy seurassasi ja jonka seurassa itse viihdyt? Tällöin yhteinen aika on etusijalla ja yhteistä aikaa löytyy aivan kuin itsekseen.
Mun miehellä ei ollu mulle aikaa vaan kaikkea tuttujen auttamisesta harrastuksiin tuli aina meidän yhteisen ajan tielle. Ostin maantiepyörän ja liityin pyöräilyseuraan, nyt se mies itkee siellä kotona kun olen aina pois ja löysin parempaa seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä kitistään kun toinen tekee valinnat selvästi?! Mies ei halua viettää aikaa kanssanne, erotkaa jos ei kelpaa?! Ai niin ei voi kun pitää pitää kulissit ja nimettömänä itkeä ja uhriutua. Muistithan päivittää someen että ihanaa laatuaikaa munperheen ja munmurun kanssa ja oikea rakkauden kesä tulossa tässä mun rakkauden luolassa. :)
Miksei se mies eroa kun ei puolisoa selkeästi kaipaa, miksi tämäkin on naisen tehtävä eikä miehen?
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet miehellesi säännölliseen kassientyhjennykseen käytettävä reikä. Kaiken muun sosialisoinnin hän on ulkoistanut. Jätä!
Vaikka tämä on rumasti ilmaistu, niin tottahan tuo on.
Apn mies tarvitsee seksin lisäksi kodin ja kun ei enää kehtaa/ viitsi äidin helmoissa olla, niin sitten pitää olla tyttöystävä/ vaimo. Mutta miehen tarpeita varten , ei niinkään tyyliin paras kaveri ja puoliso.
Kannattaa ihan todella miettiä, jaksaako tuota kuviota eikä ainakaan lapsia tuohon hankkia.
Joko täytit 20 ja päästit äidin ja isosiskon kädestä irti?