Lue keskustelun säännöt.
Mieheni aikoo viettää kanssani koko kesän aikana kaksi viikonloppua
30.05.2022 |
4.-5.6. - miehen siskon ylioppilasjuhlat 300 km päässä meiltä kotoa, menen mukaan
11.-12.6. - miehen työporukan reissu, ei siis mikään työhön liittyvä pakollinen, vaan vapaa-ajan ohjelmaa
18.-19.6. - miehen kaverin polttarit
25.-26.6. - mies kavereineen mökillä
2.-3.7. - miehen vanhempien 30-vuotishääpäiväjuhla 300 km päässä meiltä kotoa, minut on kutsuttu, mutta en ole vielä päättänyt että menenkö
9.-10.7. - mies kavereineen festareilla
16.-17.7. - mies lomalla, kavereiden kanssa vaelluksella
23.-24.7. - mies lomalla, vuokrannut kavereineen mökin - pitkin hampain ilmoitti, että saan mennä mukaan jos haluan, mutta "se ei ole mikään sellainen perhereissu" - no en toki mene
30.-31.7. - mies lomalla, yhteinen viikonloppu!
6.-7.8. - miehen kaverin häät, mies bestmanina, menen mukaan
13.-14.8. - "aateltiin että tässä pidettäis Juhon varpajaiset, kun ei oikeen löytynyt sopivaa viikonloppua"
20.-21.8. - minulla ennalta sovittu meno
27.-28.8. - yhteinen viikonloppu, tosin venetsialaisiahan tähän yritetään kyllä tyrkyttää jostakin
Olen vaihtanut äskettäin työpaikkaa eikä minun ollut mahdollista ottaa kuin kaksi viikkoa lomaa. Olisin toivonut, että oltaisiin viikonloppuisin voitu tehdä jotakin yhdessä, mutta ne toiveet tuntuu nyt valuvan kyllä viemäristä. Ja noista reissuista, vaikka olen päivämäärät merkinnyt la-su, niin melkein kaikkiin lähdetään jo perjantaina kyllä suoraan töistä (tai jopa otetaan pe vapaaksi ja lähdetään aamusta) ja palataan myöhään illalla sunnuntaina. Kahdeksan vuotta ollaan jo oltu yhdessä ja tuntuu, että tämä menee vaan vuosi vuodelta hullummaksi. Varmaan kun meidän ikäiset alkavat olla jo keskiluokkaisissa vakitöissä ja rahaa on käytettävissä paljon enemmän kuin vuosia sitten, niin voi kaikenlaista suunnitellakin. On mulla omiakin kavereita ja sisarusten kanssa vietän mielelläni aikaa kanssa, mutta en mä tiedä, olisiko se liikaa vaadittu, että puolisokin voisi edes joskus priorisoida jonkun meidän yhteisen menon etusijalle. Tuntuu, että noissa kaikissa sopimisissa mennään aina se edellä, että mitä menoja muilla on ja sitten meidän yhteiset suunnitelmat saa aina joustaa.
Kommentit (517)
Mies arvottaa kavereiden kanssa rälläyksen kaiken muun edelle. Miten toimitte syksystä kevääseen? Teettekö mitään yhdessä silloin? Suomen kesä on kyllä harmittavan lyhyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan pelkän otsikon perusteella: suhde on ohi
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette? Entä miehen kaverit? Onko heillä vaimoja, tyttöystäviä, perhettä tai lapsia? Mitä heidän tyttöystävät ja vaimot tekee silloin kun miehet rellestää?
Just tämä! Luulisi, että 8 vuodessa on porukka tullut sen verran tutuksi, että juhannustakin voi viettää muussa, kuin pelkässä "poikaporukassa"! Vai onko muka kaikki sinkkumiehiä? Tuskin, jos polttareita ja varpajaisiakin mahtuu mukaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Mikä siinä porukassa on sellaista, että siihen ei muita voi puolisoita sotkea?
Ei mitään. Saa sen kumppanin tuoda mukanaan, mutta kukaan ei ole koskaan tuonut ja se on kieltämättä helpotus. Voidaan rauhassa muistella menneitä ilman, että jonkun nyxä saa hepulin.
Voi luoja onko noin typeriä miehiä, kuin sinä, olemassa?
Missä tuolla lukee, että on miesporukka?
Eikö naiset voi viettää juhannusta kavereiden kanssa vaikka olisikin puolisoita?Tätä minäkin ihmettelen. Jostain syystä naiset haluaa aina ensisijaisesti viettää vapaa-ajan puolison (ja perheen) kanssa, ei kaveriporukassa. Tämä liittyy jotenkin sen parisuhteen antamaan statukseen ja halutaan näyttää, että meillä menee hyvin. Some-aika oikein korostaa tätä.
Tuota, jos hyvin käy, niin tunne on molemminpuolinen, että se mieskin haluaa viettää kahdenkeskistä aikaa. Kyllä meillä ihan omasta halustaan mies haluaa lähteä kanssani kahdestaan vaikka etelänlomalle tai lappiin vaeltamaan. Ja kyllä, meillä menee hyvin.
Tämä ei ole kuitenkaan ap:n tapaus. Kirjoitit nyt auki sen, että ap haluaa parisuhdeaikaa ja mies haluaa viettää aikaa kaveriporukassa. En tiedä, miksi ap ei osaa tehdä johtopäätöksiä vaan haluaa pitää kiinni parisuhteesta. Musta ap haluaa todistella itselleenkin, että heillä menee hyvin.
En kyllä jaksais olla parisuhteessa jossa joutuu viettämään liki koko kesän yksin, olisin mielummin sinkku sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkein kuolin ahdistuksesta kun luin tuon listauksen. Kyllä sitä ihmiset elää erilaista elämää. Me käydään puolison kanssa kesäviikonloppuisin kalassa ja lähiluonnossa retkeilemässä.
On kyllä täyteen buukattu kesä. Ahistaa tosiaan ajatellakin, ettei kesässä ois yhtään sellaista viikonloppua, ettei olis mitään suunnitelmia.
Jep. Itse en pysty olla tälläisten kanssa ystävä. Tuntuu että pitää varata vuosi etukäteen tapaaminen ja silti tulee vastaus silloin on kyllä aika kiire, mutta yritän saada tunnin sumplittua .. miten tälläisillä ihmisillä riittää niin paljon ystäviä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
Koska ei ne oikein ole sitä. Tai no joo, jos se lasketaan, että ollaan samassa tilassa, niin sitten joo. Mutta minkäänlaista parisuhdeaikaa (tai mun näkökulmasta edes laatuaikaa) ei ole se, että mies nukkuu lapsuusvuosien sängyssään ja minä patjalla lattialla vieressä, todennäköisesti huoneessa myös muita miehen sisaruksia tai näiden lapsia tai puolisoita. Mies siis poikkeuksellisen isosta perheestä (ei lestadiolaisia), ja vaikka porukka on mukavaa, niin minkäänlaista lepoa tai rentoutumista nuo viikonloput eivät sisällä.
Sulle yhteinen aika on yhdessä nukkumista? ;D Varatkaa hotelli, menkää telttaan nukkumaan...
300 kilsaa ei taitu hetkessä, joten onhan teillä ne matkakin yhteistä aikaa. Oli se sitten julkisilla tai autolla. Itse nautin suuresti mieheni kanssa matkustamisesta.
Mä mietin nyt, että jos itsellä olisi vastaava tilanne, niin me lähdettäisiin jo perjantaina ajoissa jelppimään ellei to. Lauantaina olisi touhupäivä ja turinaa riittää. Sunnuntaina olisi sitten rääppiäispäivä, silloin siivoiltasiin jälkiä ja syötäisiin hyvin ja rentouduttaisiin. Vaikka se perhe yms olisikin siinä, niin saisi kuitenkin miehen kainalossakin pötkötellä.
Viihdyn anoppilassa siinä missä omassa lapsuuden kodissakin, kuten mieskin ristiinrastiin. Välillä ollaan kummankin suvut samoilla mökeillä. Joten 30 vuotis hääpäiväkin menis yhdessä jne.
Sama juttu festareiden kanssa. Pariskuntina niissä ollaan oltu.
Juhannus taas on ehdottomasti meidän kahden aikaa ollut jo ekasta vuodesta saakka. Silloin me ainakin ollaan kahden jossain päin maailmaa. Kaksi edellistä ihan vaan kotona. :)
Otahan AP siitä ukostas kiinni ja jutustele. Teidän suhteesta on tullut itsestäänselvyys miehelle. Sullekin, jos nyt et puutu ja hiljaa vaan nielet. Noista voi montakin viikonloppua laajentaa puolisoa varten, jos oikeasti haluaa.
Sittenhän on myös arki ja lomapäivät. Ei kai kesää vietetä vain viikonloppuisin. Kyllä sitä duunin jälkeen tulee paljonkin oltua ja lähdettyä. Vaikka olisi kuinka rankka ja hikinen päivä ollut. Mies tulee vastaan ja sitten rantsuun, puistoon, leffaan jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä mielenkiintoista sinulla olisi tarjolla viikonloppuina miehellesi?
Tätä mä olen aina ihmetellyt. Jos joku haluaa yhteistä aikaa, niin hänestä sitten automaattisesti tulee showautomaatti.
Yhdessähän sitä voi suunnitella ja tehdä tämänkin, ettei se lankea vain toisen harteille. Yllätykset ja lahjat ovat erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
Koska ei ne oikein ole sitä. Tai no joo, jos se lasketaan, että ollaan samassa tilassa, niin sitten joo. Mutta minkäänlaista parisuhdeaikaa (tai mun näkökulmasta edes laatuaikaa) ei ole se, että mies nukkuu lapsuusvuosien sängyssään ja minä patjalla lattialla vieressä, todennäköisesti huoneessa myös muita miehen sisaruksia tai näiden lapsia tai puolisoita. Mies siis poikkeuksellisen isosta perheestä (ei lestadiolaisia), ja vaikka porukka on mukavaa, niin minkäänlaista lepoa tai rentoutumista nuo viikonloput eivät sisällä.
Sulle yhteinen aika on yhdessä nukkumista? ;D Varatkaa hotelli, menkää telttaan nukkumaan...
300 kilsaa ei taitu hetkessä, joten onhan teillä ne matkakin yhteistä aikaa. Oli se sitten julkisilla tai autolla. Itse nautin suuresti mieheni kanssa matkustamisesta.
Mä mietin nyt, että jos itsellä olisi vastaava tilanne, niin me lähdettäisiin jo perjantaina ajoissa jelppimään ellei to. Lauantaina olisi touhupäivä ja turinaa riittää. Sunnuntaina olisi sitten rääppiäispäivä, silloin siivoiltasiin jälkiä ja syötäisiin hyvin ja rentouduttaisiin. Vaikka se perhe yms olisikin siinä, niin saisi kuitenkin miehen kainalossakin pötkötellä.Viihdyn anoppilassa siinä missä omassa lapsuuden kodissakin, kuten mieskin ristiinrastiin. Välillä ollaan kummankin suvut samoilla mökeillä. Joten 30 vuotis hääpäiväkin menis yhdessä jne.
Sama juttu festareiden kanssa. Pariskuntina niissä ollaan oltu.
Juhannus taas on ehdottomasti meidän kahden aikaa ollut jo ekasta vuodesta saakka. Silloin me ainakin ollaan kahden jossain päin maailmaa. Kaksi edellistä ihan vaan kotona. :)
Otahan AP siitä ukostas kiinni ja jutustele. Teidän suhteesta on tullut itsestäänselvyys miehelle. Sullekin, jos nyt et puutu ja hiljaa vaan nielet. Noista voi montakin viikonloppua laajentaa puolisoa varten, jos oikeasti haluaa.
Sittenhän on myös arki ja lomapäivät. Ei kai kesää vietetä vain viikonloppuisin. Kyllä sitä duunin jälkeen tulee paljonkin oltua ja lähdettyä. Vaikka olisi kuinka rankka ja hikinen päivä ollut. Mies tulee vastaan ja sitten rantsuun, puistoon, leffaan jne.
Ihmisiä ja sukuja on erilaisia. Vaikka ihan omasta ja miehen suvusta pidänkin, niin en tosiaan koe sitä rentona yhdessäolona, jos lähdetään johonkin sukujuhliin... Minulle yhteinen aika on kyllä paljon muuta, kuin yhdessä nukkumista, esimerkiksi kahdenkeskinen viikonloppureissu jossain toisessa maassa tai sitten ihan kotona rentoutumista hyvän ruuan ja juoman parissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Mikä siinä porukassa on sellaista, että siihen ei muita voi puolisoita sotkea?
Ei mitään. Saa sen kumppanin tuoda mukanaan, mutta kukaan ei ole koskaan tuonut ja se on kieltämättä helpotus. Voidaan rauhassa muistella menneitä ilman, että jonkun nyxä saa hepulin.
Voi luoja onko noin typeriä miehiä, kuin sinä, olemassa?
Missä tuolla lukee, että on miesporukka?
Eikö naiset voi viettää juhannusta kavereiden kanssa vaikka olisikin puolisoita?Tätä minäkin ihmettelen. Jostain syystä naiset haluaa aina ensisijaisesti viettää vapaa-ajan puolison (ja perheen) kanssa, ei kaveriporukassa. Tämä liittyy jotenkin sen parisuhteen antamaan statukseen ja halutaan näyttää, että meillä menee hyvin. Some-aika oikein korostaa tätä.
Voiskohan kuitenkin olla niin, että naisella on tapana valita puolisokseen mies, jonka seurassa hän on oikeasti viihtyy.
Sitten taas miehet... no, jostain se kertoo, jos puoliso ei ole miehelle haluttua juhlimis/viikonlopunviettoseuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin outoa tuollaiset aikuisten ihmisten joka kuukausi toistuvat ryyppykaverimenot... Onko kyse vielä samasta kaveriporukasta? Ehkä jotkut yhdet varpajaiset tai polttarit ymmärtäisin siellä täällä, mutta oikein mökin vuokrausta ja vielä niin, ettei ole mikään "perheloma". Varmasti tätä bailaamista ja jätkien reissuja jatkuu ihan ympäri vuoden...
Ap:n miehestä en tiedä, mutta minä käyn kavereitten kanssa kalassa, miestäni se ei kiinnosta. Hän kököttää lintutornissa kevään ja syksyn. Kavereiden kanssa mökillä ei ole pakko ryypätä, vaikka se monelle tuntuu olevan ainoa aktiviteetti.
Ehkä kannattaisi joskus myös kysyä mitä se mies haluaisi tehdä, jos ei kalastus ja mökkireissut kiinnosta... Vai eikö hän siis edes halua viettää kanssasi aikaa ja hänelle on ok, että olet monena kesäviikonloppuna kavereiden kanssa mökillä kalassa?
Mies haluaa seurata lintujen muuttoja, ei kalastaa. Minä taas en saa mitään riemuntunnetta jostain merimetsosta sisämaassa. Tuossa ap:n miehellä oli kaveriviikonloppuja kesässä 5 kpl eli ei minusta mitenkään avioeroon johtavasti, niitä kaverin häitä en laskenut tähän mukaan. Suunnilleen yhtä monta viikonloppua minä olen kesästä kalassa ja muutaman enemmän mies kevään ja syksyn aikana lintuja tarkkailemassa. Hyväksymme toistemme harrastuksen ja kaveriporukan, ei kaukoputki eteisessä saa minua harkitsemaan eroa.
No, teidän tilanteenne ei ole sitten yhtään samanlainen, kuin ap:lla, koska kumpikaan ei kärsi siitä, että toinen on paljon pois omilla menoillaan.
Tilanne on ihan samanlainen, me vain olemme aikuisia, joista molemmilla on omanlaisiaan menoja. Emme kuitenkaan oleta monen kirjoittajan tavoin, että kaveriviikonloput ovat ryyppäämistä varten.
Tosi iso osa olettaa aina vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mielenkiintoista sinulla olisi tarjolla viikonloppuina miehellesi?
Tätä mä olen aina ihmetellyt. Jos joku haluaa yhteistä aikaa, niin hänestä sitten automaattisesti tulee showautomaatti.
Yhdessähän sitä voi suunnitella ja tehdä tämänkin, ettei se lankea vain toisen harteille. Yllätykset ja lahjat ovat erikseen.
Ihmettelen kyllä ap:n tapauksessa, että eikö hän ole jo hyvissä ajoin ehtinyt kahdestaan suunnittelemaan miehen kanssa kesän reissuja? Siis vaikka puolisen vuotta ennen, jos kerta on tiedossa, että sillä miehellä saattaa olla sitä ja tätä. Vai onko mies oikeasti niin mulkero, että peruu ap:n kanssa sovittuja reissuja kavereiden vuoksi? Jos näin tekee, niin en todellakaan katsoisi tuollaista ihmistä.
Mun mies ei ole ikinä viettänyt kesällä viikonloppua mun kans. Näin ollut jo 10v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukutapahtumat ja varpajaiset on minusta ymmärrettäviä, että niihin yleensä osallistutaan. Tosin ei varpajaisiinkaan ole välttämättä pakko käyttää ihan koko viikonloppua. Aika paljon ohjelmaa, mutta joinain vuosina kesät on sellaisia. Ehkä yrittäisin saada yhteistä aikaa noihin sukulaisreissuviikonloppuihin, siis niin että osa viikonlopusta ollaan sukuloimassa ja osa vaikkapa hotellissa ja kaupunkiminilomalla kahdestaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies ei ole ikinä viettänyt kesällä viikonloppua mun kans. Näin ollut jo 10v.
Jos olette molemmat tyytyväisiä tilanteeseen, niin hyvä niin. Ap ei ole.
Kyllä kannatti olla lapseton sinkku, jälleen kerran.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä jaksais olla parisuhteessa jossa joutuu viettämään liki koko kesän yksin, olisin mielummin sinkku sitten.
Viikossa on 7 päivää ja jos on yhdessä 5 päivää, erossa 2, niin on lähes koko kesän yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Mikä siinä porukassa on sellaista, että siihen ei muita voi puolisoita sotkea?
Ei mitään. Saa sen kumppanin tuoda mukanaan, mutta kukaan ei ole koskaan tuonut ja se on kieltämättä helpotus. Voidaan rauhassa muistella menneitä ilman, että jonkun nyxä saa hepulin.
Voi luoja onko noin typeriä miehiä, kuin sinä, olemassa?
Missä tuolla lukee, että on miesporukka?
Eikö naiset voi viettää juhannusta kavereiden kanssa vaikka olisikin puolisoita?Tätä minäkin ihmettelen. Jostain syystä naiset haluaa aina ensisijaisesti viettää vapaa-ajan puolison (ja perheen) kanssa, ei kaveriporukassa. Tämä liittyy jotenkin sen parisuhteen antamaan statukseen ja halutaan näyttää, että meillä menee hyvin. Some-aika oikein korostaa tätä.
Voiskohan kuitenkin olla niin, että naisella on tapana valita puolisokseen mies, jonka seurassa hän on oikeasti viihtyy.
Sitten taas miehet... no, jostain se kertoo, jos puoliso ei ole miehelle haluttua juhlimis/viikonlopunviettoseuraa.
Viihtyisitkö itse jonkun valittavan ulin seurassa?
Kontrollifriikki ja mieslapsi... Onni tulee kukoistamaan!
Ero vireille ja lopetat itsesi aliarvostamisen. Siinä kaikki. Jos olet lähtöisin perheestä jossa oli henkistä/fyysistä väkivaltaa, päihteitä tms ja olet oppinut jo lapsena miellyttämään muita jäädäksesi henkiin niin mene myös terapiaan. Tsemppiä!