Lue keskustelun säännöt.
Mieheni aikoo viettää kanssani koko kesän aikana kaksi viikonloppua
30.05.2022 |
4.-5.6. - miehen siskon ylioppilasjuhlat 300 km päässä meiltä kotoa, menen mukaan
11.-12.6. - miehen työporukan reissu, ei siis mikään työhön liittyvä pakollinen, vaan vapaa-ajan ohjelmaa
18.-19.6. - miehen kaverin polttarit
25.-26.6. - mies kavereineen mökillä
2.-3.7. - miehen vanhempien 30-vuotishääpäiväjuhla 300 km päässä meiltä kotoa, minut on kutsuttu, mutta en ole vielä päättänyt että menenkö
9.-10.7. - mies kavereineen festareilla
16.-17.7. - mies lomalla, kavereiden kanssa vaelluksella
23.-24.7. - mies lomalla, vuokrannut kavereineen mökin - pitkin hampain ilmoitti, että saan mennä mukaan jos haluan, mutta "se ei ole mikään sellainen perhereissu" - no en toki mene
30.-31.7. - mies lomalla, yhteinen viikonloppu!
6.-7.8. - miehen kaverin häät, mies bestmanina, menen mukaan
13.-14.8. - "aateltiin että tässä pidettäis Juhon varpajaiset, kun ei oikeen löytynyt sopivaa viikonloppua"
20.-21.8. - minulla ennalta sovittu meno
27.-28.8. - yhteinen viikonloppu, tosin venetsialaisiahan tähän yritetään kyllä tyrkyttää jostakin
Olen vaihtanut äskettäin työpaikkaa eikä minun ollut mahdollista ottaa kuin kaksi viikkoa lomaa. Olisin toivonut, että oltaisiin viikonloppuisin voitu tehdä jotakin yhdessä, mutta ne toiveet tuntuu nyt valuvan kyllä viemäristä. Ja noista reissuista, vaikka olen päivämäärät merkinnyt la-su, niin melkein kaikkiin lähdetään jo perjantaina kyllä suoraan töistä (tai jopa otetaan pe vapaaksi ja lähdetään aamusta) ja palataan myöhään illalla sunnuntaina. Kahdeksan vuotta ollaan jo oltu yhdessä ja tuntuu, että tämä menee vaan vuosi vuodelta hullummaksi. Varmaan kun meidän ikäiset alkavat olla jo keskiluokkaisissa vakitöissä ja rahaa on käytettävissä paljon enemmän kuin vuosia sitten, niin voi kaikenlaista suunnitellakin. On mulla omiakin kavereita ja sisarusten kanssa vietän mielelläni aikaa kanssa, mutta en mä tiedä, olisiko se liikaa vaadittu, että puolisokin voisi edes joskus priorisoida jonkun meidän yhteisen menon etusijalle. Tuntuu, että noissa kaikissa sopimisissa mennään aina se edellä, että mitä menoja muilla on ja sitten meidän yhteiset suunnitelmat saa aina joustaa.
Kommentit (517)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskin tuosta 5 viikonloppua, jolloin olette yhdessä. Tietysti lähdet sukutapahtumiin mukaan. Pidät vielä aina mahdollisimman hauskaa aina kun olette yhdessä ja olet miellyttävää seuraa.
Mökeille älä tunge mukaan. Pidä vielä mahdollisimman hauskaa silloinkin kun vietät viikonloppua ilman miestä. Kun hän tulee kotiin, olet hyvällä tuulella kaikesta kivasta jota olet keksinyt.
Jos mies ei kyllästy kavereihinsa ja poikien menoihin tuon kesän aikana, joudut miettimään haluatko paremmin kotona viihtyvän miehen, varsinkin jos lapsia suunnittelet. Mutta jos alat nyt kiukuttelemaan ja näyttämään hapanta naamaa, on kaverien seura entistäkin kallisarvoisempaa.
Joku yhdessä sukutapahtumiin ei ole sama asia, kuin kahdenkeskinen aika.
Siis sinusta (tuon pilkutuksen takia) kahdenkeskinen aika nimenomaan on sama asia kuin mennä yhdessä sukutapahtumiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mielenkiintoista sinulla olisi tarjolla viikonloppuina miehellesi?
Tätä mä olen aina ihmetellyt. Jos joku haluaa yhteistä aikaa, niin hänestä sitten automaattisesti tulee showautomaatti.
Yhdessähän sitä voi suunnitella ja tehdä tämänkin, ettei se lankea vain toisen harteille. Yllätykset ja lahjat ovat erikseen.
Ihmettelen kyllä ap:n tapauksessa, että eikö hän ole jo hyvissä ajoin ehtinyt kahdestaan suunnittelemaan miehen kanssa kesän reissuja? Siis vaikka puolisen vuotta ennen, jos kerta on tiedossa, että sillä miehellä saattaa olla sitä ja tätä. Vai onko mies oikeasti niin mulkero, että peruu ap:n kanssa sovittuja reissuja kavereiden vuoksi? Jos näin tekee, niin en todellakaan katsoisi tuollaista ihmistä.
Niinpä. Kahdeksan vuotta katsoo, kun hullummaksi ja hullumaksi vaan menee kesän suunnittelut. Vaikka ap provo onkin, niin mä tiedän vastaavia tapauksia irl. Duunikaveria taas kuuntelin ja itekseni hämmästelin. Heillä on vielä lapsia tuossa yhtälössä.
varo ettet kyllästy kun joudut katselemaan puolisoasi ihan liikaa. Parisuhteelle tekee hyvä olla erossa välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä jaksais olla parisuhteessa jossa joutuu viettämään liki koko kesän yksin, olisin mielummin sinkku sitten.
Viikossa on 7 päivää ja jos on yhdessä 5 päivää, erossa 2, niin on lähes koko kesän yksin.
Sinulle viikonloppu ja työarki on sama asia? En tiedä, mutta ei meillä ainakaan arkena ole hirveästi mitään muuta meininkiä, kuin työ ja kaupassa käynti... Viikonloppuisin panostetaan yhdessäoloon ja tehdään kaikkea kivaa.
Mun kaverilla on vähän sama tilanne.
Ovat olleet kans jo yhdessä pitkään, ja koko ajan kaverini on saonut miehelle ettei haittaa, kun mies on pikkuhiljaa hommannut itselleen enemmän ja enemmän tekemistä omiksi vapaikseen/viikonlopuikseen, ja nyt viime vuosina myös lomikseen. Kaverini ei ole halunnut olla kitisijä, vaan sellainen että tottakai molemmilla pitää olla oma elämä! Nyt on sitten käynyt niin että muuta ei olekaan enää kummallakaan kuin sitä omaa elämää... Nyt kaveri ei ole enää pystynyt sanomaan että mites meidän parisuhde, kun koko ajan ollaan eri paikoissa, sillä viimeksi kun hän sitä yritti, niin miehensä totesi että on se kumma kun ei saa olla omaa elämää ollenkaan.
Niiinpä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
Koska ei ne oikein ole sitä. Tai no joo, jos se lasketaan, että ollaan samassa tilassa, niin sitten joo. Mutta minkäänlaista parisuhdeaikaa (tai mun näkökulmasta edes laatuaikaa) ei ole se, että mies nukkuu lapsuusvuosien sängyssään ja minä patjalla lattialla vieressä, todennäköisesti huoneessa myös muita miehen sisaruksia tai näiden lapsia tai puolisoita. Mies siis poikkeuksellisen isosta perheestä (ei lestadiolaisia), ja vaikka porukka on mukavaa, niin minkäänlaista lepoa tai rentoutumista nuo viikonloput eivät sisällä.
Sulle yhteinen aika on yhdessä nukkumista? ;D Varatkaa hotelli, menkää telttaan nukkumaan...
300 kilsaa ei taitu hetkessä, joten onhan teillä ne matkakin yhteistä aikaa. Oli se sitten julkisilla tai autolla. Itse nautin suuresti mieheni kanssa matkustamisesta.
Mä mietin nyt, että jos itsellä olisi vastaava tilanne, niin me lähdettäisiin jo perjantaina ajoissa jelppimään ellei to. Lauantaina olisi touhupäivä ja turinaa riittää. Sunnuntaina olisi sitten rääppiäispäivä, silloin siivoiltasiin jälkiä ja syötäisiin hyvin ja rentouduttaisiin. Vaikka se perhe yms olisikin siinä, niin saisi kuitenkin miehen kainalossakin pötkötellä.Viihdyn anoppilassa siinä missä omassa lapsuuden kodissakin, kuten mieskin ristiinrastiin. Välillä ollaan kummankin suvut samoilla mökeillä. Joten 30 vuotis hääpäiväkin menis yhdessä jne.
Sama juttu festareiden kanssa. Pariskuntina niissä ollaan oltu.
Juhannus taas on ehdottomasti meidän kahden aikaa ollut jo ekasta vuodesta saakka. Silloin me ainakin ollaan kahden jossain päin maailmaa. Kaksi edellistä ihan vaan kotona. :)
Otahan AP siitä ukostas kiinni ja jutustele. Teidän suhteesta on tullut itsestäänselvyys miehelle. Sullekin, jos nyt et puutu ja hiljaa vaan nielet. Noista voi montakin viikonloppua laajentaa puolisoa varten, jos oikeasti haluaa.
Sittenhän on myös arki ja lomapäivät. Ei kai kesää vietetä vain viikonloppuisin. Kyllä sitä duunin jälkeen tulee paljonkin oltua ja lähdettyä. Vaikka olisi kuinka rankka ja hikinen päivä ollut. Mies tulee vastaan ja sitten rantsuun, puistoon, leffaan jne.
Ihmisiä ja sukuja on erilaisia. Vaikka ihan omasta ja miehen suvusta pidänkin, niin en tosiaan koe sitä rentona yhdessäolona, jos lähdetään johonkin sukujuhliin... Minulle yhteinen aika on kyllä paljon muuta, kuin yhdessä nukkumista, esimerkiksi kahdenkeskinen viikonloppureissu jossain toisessa maassa tai sitten ihan kotona rentoutumista hyvän ruuan ja juoman parissa.
Eikö tuollaisen pysty järjestämään, vaikka joka päivä jos tahtoa on? Ei siihen koko viikonloppua tarvita tai edes vuorokautta.
En tiedä, mutta meillä ainakin arkena ollaan töiden jälkeen aika poikki, että hyvä, kun jaksaa pakolliset arkiaskareet hoitaa ja käydä vaikka saunomassa... Eikä esimerkiksi tule muuten vaan avattua viinipulloa arkena...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskin tuosta 5 viikonloppua, jolloin olette yhdessä. Tietysti lähdet sukutapahtumiin mukaan. Pidät vielä aina mahdollisimman hauskaa aina kun olette yhdessä ja olet miellyttävää seuraa.
Mökeille älä tunge mukaan. Pidä vielä mahdollisimman hauskaa silloinkin kun vietät viikonloppua ilman miestä. Kun hän tulee kotiin, olet hyvällä tuulella kaikesta kivasta jota olet keksinyt.
Jos mies ei kyllästy kavereihinsa ja poikien menoihin tuon kesän aikana, joudut miettimään haluatko paremmin kotona viihtyvän miehen, varsinkin jos lapsia suunnittelet. Mutta jos alat nyt kiukuttelemaan ja näyttämään hapanta naamaa, on kaverien seura entistäkin kallisarvoisempaa.
Joku yhdessä sukutapahtumiin ei ole sama asia, kuin kahdenkeskinen aika.
Juuri tästä syystä miehet ei ymmärrä vaimojen vaatimuksia. 600 km samassa autossa vaimon kanssa eli yhteensä yli 6 tuntia ja vaimo valittaa, että ei koskaan olla yhdessä ja jutella. Pitää olla hotellihuone 2 vrk ajan viikonloppuna, hurjasti menoa ja tekemistä yhdessä, ei yhtään sukulaista tai kaveria lähelläkään ja keskitytään vain toisiinsa jossain torikahvilla. Mies ei ymmärrä, että miksi varata huone hotellista, jos siellä ei edes olla ja miksi ihmeessä sukujuhlien aikana ei muka olla yhdessä, vaikka matkalla on aikaa jutella.
Ei ihme, että nykyisin erotaan tiuhaan tahtiin ja sarjasuhteillaan: jos koko elämä pitää valjastaa sen toisen tarpeita ajatellen eikä saa olla kavereita tai sukua, niin kuka sitä oikeasti jaksaa?
Vai olisiko ap:lle parempi vain seurustella, jos arki miehen kanssa ei ole mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä jaksais olla parisuhteessa jossa joutuu viettämään liki koko kesän yksin, olisin mielummin sinkku sitten.
Viikossa on 7 päivää ja jos on yhdessä 5 päivää, erossa 2, niin on lähes koko kesän yksin.
Sinulle viikonloppu ja työarki on sama asia? En tiedä, mutta ei meillä ainakaan arkena ole hirveästi mitään muuta meininkiä, kuin työ ja kaupassa käynti... Viikonloppuisin panostetaan yhdessäoloon ja tehdään kaikkea kivaa.
Meillä panostetaan hyvään arkeen, elämä kun pääosin on sitä eikä viikonloppuja. Siksi elämä on mukavaa joka päivä, ei pelkkää viikonlopun odotusta.
No voihan vtu mitä touhua.
Itse printtaisin tuon listan jääkaapin oveen ja sanoisin, että katselepa listaa, pitäiskö tehdä muutoksia. Että jos ei yhtä monta viikonloppua löydy puolisolle kuin juhlille ja kavereille, niin.... (ja haluamasi uhkaus, kuten ero tai seksilakko, koska ne on ainoat, joista miehetkin hätkähtää).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskin tuosta 5 viikonloppua, jolloin olette yhdessä. Tietysti lähdet sukutapahtumiin mukaan. Pidät vielä aina mahdollisimman hauskaa aina kun olette yhdessä ja olet miellyttävää seuraa.
Mökeille älä tunge mukaan. Pidä vielä mahdollisimman hauskaa silloinkin kun vietät viikonloppua ilman miestä. Kun hän tulee kotiin, olet hyvällä tuulella kaikesta kivasta jota olet keksinyt.
Jos mies ei kyllästy kavereihinsa ja poikien menoihin tuon kesän aikana, joudut miettimään haluatko paremmin kotona viihtyvän miehen, varsinkin jos lapsia suunnittelet. Mutta jos alat nyt kiukuttelemaan ja näyttämään hapanta naamaa, on kaverien seura entistäkin kallisarvoisempaa.
Joku yhdessä sukutapahtumiin ei ole sama asia, kuin kahdenkeskinen aika.
Juuri tästä syystä miehet ei ymmärrä vaimojen vaatimuksia. 600 km samassa autossa vaimon kanssa eli yhteensä yli 6 tuntia ja vaimo valittaa, että ei koskaan olla yhdessä ja jutella. Pitää olla hotellihuone 2 vrk ajan viikonloppuna, hurjasti menoa ja tekemistä yhdessä, ei yhtään sukulaista tai kaveria lähelläkään ja keskitytään vain toisiinsa jossain torikahvilla. Mies ei ymmärrä, että miksi varata huone hotellista, jos siellä ei edes olla ja miksi ihmeessä sukujuhlien aikana ei muka olla yhdessä, vaikka matkalla on aikaa jutella.
Ei ihme, että nykyisin erotaan tiuhaan tahtiin ja sarjasuhteillaan: jos koko elämä pitää valjastaa sen toisen tarpeita ajatellen eikä saa olla kavereita tai sukua, niin kuka sitä oikeasti jaksaa?
Vai olisiko ap:lle parempi vain seurustella, jos arki miehen kanssa ei ole mieleen.
Mies ei ymmärrä? Niiden kavereiden kanssa kuitenkin tehdään sitä ja tätä ja vuokrataan mökkejä, mutta oman kumppanin kanssa ei... Luulisi, että se oma kumppani olisi sellaista seuraa, että sen kanssa tekisi paljon muutakin, kuin istuisi samassa autossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskin tuosta 5 viikonloppua, jolloin olette yhdessä. Tietysti lähdet sukutapahtumiin mukaan. Pidät vielä aina mahdollisimman hauskaa aina kun olette yhdessä ja olet miellyttävää seuraa.
Mökeille älä tunge mukaan. Pidä vielä mahdollisimman hauskaa silloinkin kun vietät viikonloppua ilman miestä. Kun hän tulee kotiin, olet hyvällä tuulella kaikesta kivasta jota olet keksinyt.
Jos mies ei kyllästy kavereihinsa ja poikien menoihin tuon kesän aikana, joudut miettimään haluatko paremmin kotona viihtyvän miehen, varsinkin jos lapsia suunnittelet. Mutta jos alat nyt kiukuttelemaan ja näyttämään hapanta naamaa, on kaverien seura entistäkin kallisarvoisempaa.
Joku yhdessä sukutapahtumiin ei ole sama asia, kuin kahdenkeskinen aika.
Juuri tästä syystä miehet ei ymmärrä vaimojen vaatimuksia. 600 km samassa autossa vaimon kanssa eli yhteensä yli 6 tuntia ja vaimo valittaa, että ei koskaan olla yhdessä ja jutella. Pitää olla hotellihuone 2 vrk ajan viikonloppuna, hurjasti menoa ja tekemistä yhdessä, ei yhtään sukulaista tai kaveria lähelläkään ja keskitytään vain toisiinsa jossain torikahvilla. Mies ei ymmärrä, että miksi varata huone hotellista, jos siellä ei edes olla ja miksi ihmeessä sukujuhlien aikana ei muka olla yhdessä, vaikka matkalla on aikaa jutella.
Ei ihme, että nykyisin erotaan tiuhaan tahtiin ja sarjasuhteillaan: jos koko elämä pitää valjastaa sen toisen tarpeita ajatellen eikä saa olla kavereita tai sukua, niin kuka sitä oikeasti jaksaa?
Vai olisiko ap:lle parempi vain seurustella, jos arki miehen kanssa ei ole mieleen.
Siinä tapauksessa mieskin voisi mennä ajelemaan autolla kavereittensa kanssa 6h ja palata takas, jos kerran autossa istuminenkin lasketaan laatuajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä jaksais olla parisuhteessa jossa joutuu viettämään liki koko kesän yksin, olisin mielummin sinkku sitten.
Viikossa on 7 päivää ja jos on yhdessä 5 päivää, erossa 2, niin on lähes koko kesän yksin.
Sinulle viikonloppu ja työarki on sama asia? En tiedä, mutta ei meillä ainakaan arkena ole hirveästi mitään muuta meininkiä, kuin työ ja kaupassa käynti... Viikonloppuisin panostetaan yhdessäoloon ja tehdään kaikkea kivaa.
Meillä panostetaan hyvään arkeen, elämä kun pääosin on sitä eikä viikonloppuja. Siksi elämä on mukavaa joka päivä, ei pelkkää viikonlopun odotusta.
Hohhoh.
Kuka opetti nuorille aikuisille, että viikonloppu on sama asia kuin karkkipäivä eli arkena on tappavan tylsää, viikonloppuun sitten panostetaan täysillä. Näin vuodessa on vain 104 päivää elämää ja 250 päivää, jolloin ei voi olla kivaa, koska on työt ja kaupassakäynti.
Jos suhteensa haluaa säilyttää, niin kannattaa enemminkin panostaa niihin 250 päivään arkea ja tehdä niistä mahdollisimman hyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies ei ole ikinä viettänyt kesällä viikonloppua mun kans. Näin ollut jo 10v.
Jos olette molemmat tyytyväisiä tilanteeseen, niin hyvä niin. Ap ei ole.
Mun mies onkin maanviljelijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä jaksais olla parisuhteessa jossa joutuu viettämään liki koko kesän yksin, olisin mielummin sinkku sitten.
Viikossa on 7 päivää ja jos on yhdessä 5 päivää, erossa 2, niin on lähes koko kesän yksin.
Sinulle viikonloppu ja työarki on sama asia? En tiedä, mutta ei meillä ainakaan arkena ole hirveästi mitään muuta meininkiä, kuin työ ja kaupassa käynti... Viikonloppuisin panostetaan yhdessäoloon ja tehdään kaikkea kivaa.
Kysehän on miten asioihin suhtautuu. Kyllä meillä työarjessakin huomioidaan toisiamme ja ollaan yhdessä. Ei nyt joka päivä, mutta edes pari kertaa viikossa.. Enemmän niinä viikkoina, kun viikonloppuna on menoja. Yhteistä aikaa on toisinaan pakko järjestää, että muistaa olevansa parisuhteessa.
Työtä ja (yhdessä) kaupassa käyntiä. Yhdessä ruuan tekemistä tai syömässä käyntiä/haetaan/tilataan ruokaa.
Pysäytetään se arki. Otetaan aikaa duuninkin jälkeen, että me tässä ja nyt. Istutaan kynttilän valossa ja yleensä syödään. Avataan se viinipullo ja keskitytään toisiimme. - laitetaan ne luurit ja koneet pois päältä, että saadaan olla kaksin edes muutama tunti työarkenakin.
ohis
Olet mennyt naimisiin lapsi-aikuisen kanssa, pistä itsekin tuulemaan ja lintu lentämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskin tuosta 5 viikonloppua, jolloin olette yhdessä. Tietysti lähdet sukutapahtumiin mukaan. Pidät vielä aina mahdollisimman hauskaa aina kun olette yhdessä ja olet miellyttävää seuraa.
Mökeille älä tunge mukaan. Pidä vielä mahdollisimman hauskaa silloinkin kun vietät viikonloppua ilman miestä. Kun hän tulee kotiin, olet hyvällä tuulella kaikesta kivasta jota olet keksinyt.
Jos mies ei kyllästy kavereihinsa ja poikien menoihin tuon kesän aikana, joudut miettimään haluatko paremmin kotona viihtyvän miehen, varsinkin jos lapsia suunnittelet. Mutta jos alat nyt kiukuttelemaan ja näyttämään hapanta naamaa, on kaverien seura entistäkin kallisarvoisempaa.
Joku yhdessä sukutapahtumiin ei ole sama asia, kuin kahdenkeskinen aika.
Juuri tästä syystä miehet ei ymmärrä vaimojen vaatimuksia. 600 km samassa autossa vaimon kanssa eli yhteensä yli 6 tuntia ja vaimo valittaa, että ei koskaan olla yhdessä ja jutella. Pitää olla hotellihuone 2 vrk ajan viikonloppuna, hurjasti menoa ja tekemistä yhdessä, ei yhtään sukulaista tai kaveria lähelläkään ja keskitytään vain toisiinsa jossain torikahvilla. Mies ei ymmärrä, että miksi varata huone hotellista, jos siellä ei edes olla ja miksi ihmeessä sukujuhlien aikana ei muka olla yhdessä, vaikka matkalla on aikaa jutella.
Ei ihme, että nykyisin erotaan tiuhaan tahtiin ja sarjasuhteillaan: jos koko elämä pitää valjastaa sen toisen tarpeita ajatellen eikä saa olla kavereita tai sukua, niin kuka sitä oikeasti jaksaa?
Vai olisiko ap:lle parempi vain seurustella, jos arki miehen kanssa ei ole mieleen.
Mitä et käsitä?
Mitkä helevetin torikahvit tai hotellihuone? Kai sitä kahdenkeskistä aikaa voi viettää vaikka ihan kotona. Mulle ja miehelle yhteiset vapaat viikonloput ei tarkoita jotain hiivatin hotelliin menoa tai kahviloissa istumista, vaan pitkiä hitaita rauhallisia aamuja, jolloin nukutaan myöhään ja siihen päälle aamupano. Ja päivät kuluvat kaikessa rauhassa kotona, eikä missään torikahvilla, itse en ainakaan edes haluaisi mennä sinne hälyyn juomaan pahanmakuista ylihinnoiteltua kahvia. Hotellihuoneissakin alkaa nopeasti ketuttamaan, kun ne on kuitenkin meidän budjetilla tavallisia hotellihuoneita, joissa ei ole mitään erityisempää. Ehkä jos olisi varaa Kämpin Mannerheim-sviittiin tai edes Scandicin saunalliseen junior-sviittiin, voisin ymmärtää pointin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä jaksais olla parisuhteessa jossa joutuu viettämään liki koko kesän yksin, olisin mielummin sinkku sitten.
Viikossa on 7 päivää ja jos on yhdessä 5 päivää, erossa 2, niin on lähes koko kesän yksin.
Sinulle viikonloppu ja työarki on sama asia? En tiedä, mutta ei meillä ainakaan arkena ole hirveästi mitään muuta meininkiä, kuin työ ja kaupassa käynti... Viikonloppuisin panostetaan yhdessäoloon ja tehdään kaikkea kivaa.
Kysehän on miten asioihin suhtautuu. Kyllä meillä työarjessakin huomioidaan toisiamme ja ollaan yhdessä. Ei nyt joka päivä, mutta edes pari kertaa viikossa.. Enemmän niinä viikkoina, kun viikonloppuna on menoja. Yhteistä aikaa on toisinaan pakko järjestää, että muistaa olevansa parisuhteessa.
Työtä ja (yhdessä) kaupassa käyntiä. Yhdessä ruuan tekemistä tai syömässä käyntiä/haetaan/tilataan ruokaa.
Pysäytetään se arki. Otetaan aikaa duuninkin jälkeen, että me tässä ja nyt. Istutaan kynttilän valossa ja yleensä syödään. Avataan se viinipullo ja keskitytään toisiimme. - laitetaan ne luurit ja koneet pois päältä, että saadaan olla kaksin edes muutama tunti työarkenakin.
ohis
Joopa joo. Kyllä meilläkin joskus arkena käydään vaikka ravintolassa, tehdään ruokaa yhdessä ja syödään yhdessä, käydään saunassa jne. Mutta on se nyt h*lvetti vieköön ihan eri juttu herätä aamulla tekemään jotain muuta kuin valmistautumaan töihin klo 6. Kyllä viikonloppuisin on meillä sitä parasta omaa ja rentoa yhdessäoloa ilman kiirettä. Ainakin meillä työ on aika iso osa sitä arkea ja on ihan eri fiilis, kun ei tarvitse olla töissä.
Vierailija kirjoitti:
Kuka opetti nuorille aikuisille, että viikonloppu on sama asia kuin karkkipäivä eli arkena on tappavan tylsää, viikonloppuun sitten panostetaan täysillä. Näin vuodessa on vain 104 päivää elämää ja 250 päivää, jolloin ei voi olla kivaa, koska on työt ja kaupassakäynti.
Jos suhteensa haluaa säilyttää, niin kannattaa enemminkin panostaa niihin 250 päivään arkea ja tehdä niistä mahdollisimman hyviä.
Se on just näin.
Eikö tuollaisen pysty järjestämään, vaikka joka päivä jos tahtoa on? Ei siihen koko viikonloppua tarvita tai edes vuorokautta.