Lue keskustelun säännöt.
Mieheni aikoo viettää kanssani koko kesän aikana kaksi viikonloppua
30.05.2022 |
4.-5.6. - miehen siskon ylioppilasjuhlat 300 km päässä meiltä kotoa, menen mukaan
11.-12.6. - miehen työporukan reissu, ei siis mikään työhön liittyvä pakollinen, vaan vapaa-ajan ohjelmaa
18.-19.6. - miehen kaverin polttarit
25.-26.6. - mies kavereineen mökillä
2.-3.7. - miehen vanhempien 30-vuotishääpäiväjuhla 300 km päässä meiltä kotoa, minut on kutsuttu, mutta en ole vielä päättänyt että menenkö
9.-10.7. - mies kavereineen festareilla
16.-17.7. - mies lomalla, kavereiden kanssa vaelluksella
23.-24.7. - mies lomalla, vuokrannut kavereineen mökin - pitkin hampain ilmoitti, että saan mennä mukaan jos haluan, mutta "se ei ole mikään sellainen perhereissu" - no en toki mene
30.-31.7. - mies lomalla, yhteinen viikonloppu!
6.-7.8. - miehen kaverin häät, mies bestmanina, menen mukaan
13.-14.8. - "aateltiin että tässä pidettäis Juhon varpajaiset, kun ei oikeen löytynyt sopivaa viikonloppua"
20.-21.8. - minulla ennalta sovittu meno
27.-28.8. - yhteinen viikonloppu, tosin venetsialaisiahan tähän yritetään kyllä tyrkyttää jostakin
Olen vaihtanut äskettäin työpaikkaa eikä minun ollut mahdollista ottaa kuin kaksi viikkoa lomaa. Olisin toivonut, että oltaisiin viikonloppuisin voitu tehdä jotakin yhdessä, mutta ne toiveet tuntuu nyt valuvan kyllä viemäristä. Ja noista reissuista, vaikka olen päivämäärät merkinnyt la-su, niin melkein kaikkiin lähdetään jo perjantaina kyllä suoraan töistä (tai jopa otetaan pe vapaaksi ja lähdetään aamusta) ja palataan myöhään illalla sunnuntaina. Kahdeksan vuotta ollaan jo oltu yhdessä ja tuntuu, että tämä menee vaan vuosi vuodelta hullummaksi. Varmaan kun meidän ikäiset alkavat olla jo keskiluokkaisissa vakitöissä ja rahaa on käytettävissä paljon enemmän kuin vuosia sitten, niin voi kaikenlaista suunnitellakin. On mulla omiakin kavereita ja sisarusten kanssa vietän mielelläni aikaa kanssa, mutta en mä tiedä, olisiko se liikaa vaadittu, että puolisokin voisi edes joskus priorisoida jonkun meidän yhteisen menon etusijalle. Tuntuu, että noissa kaikissa sopimisissa mennään aina se edellä, että mitä menoja muilla on ja sitten meidän yhteiset suunnitelmat saa aina joustaa.
Kommentit (517)
Vierailija kirjoitti:
Vaikka ison osan aikaa vahva introverttiys asettaa haasteita, toisinaan olen kiitollinen kyseisestä piirteestä. Mulle riittää kun näen puolisoa muutaman tunnin suurimpana osana päivistä, kaikkina ei tarvi nähdä ollenkaan. Välillä sitten tehdään yhdessä koko päivä jotakin, käydään päiväretkellä jossain, tai vaikka pihahommia. Viihdyn erittäin hyvin yksin, välillä pitää ajaa mies jonnekin kaverille, että saisi olla tarpeeksi yksinään. Ihana kesälomaviikko edessä vielä, kun mies menee vanhempiensa mökille ja minä jään kotiin.
Toisaalta me olemme olleet jo 20 vuotta yhdessä (ikää 40v). Onhan siihen aikaan mahtunut sellainenkin kesä, että minulla ei ollu lomaa lainkaan kun aloitin uudessa työpaikassa, ja miehellä oli harrastuksen tiimoilta joka ikinen viikonloppu menoa koko kesän. Tosin itsekin harrastusporukan kanssa sen jälkeen totesi, että ei enää koskaan tällaista kesää, ei joka viikonloppu varattuna. Kyllä joskus itsekin mietti että en mä tällaista elämää halunnut, mutta seuraava kesä on jo ollut taas toisenlainen.
Onko neuvosi siis se että apn pitää ruveta introvertiksi?
Onnistuuko sellainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun siskolla on tuollainen liihottajamies ja heillä on vielä pieniä lapsiakin. Kyllä se meininki on aika sairasta näin sivusta seuraajan vierestä ja siskokin on muuttunut ihan lapaseksi. Tätä on siis ihan ympäri vuoden ja kesää kohti meno pahenee, kaverimenoja (ryyppyreissuja) joka kuukausi, lomamatkoja, harrastuksia jne., joita ei tosiaan tehdä yhdessä perheenä ja lasten kanssa. Sisko kökkii mukuloiden kanssa kotona tai hengailee äitimme kanssa. Ei todellakaan toimisi meillä tuollainen :D
Tyhmähän se on joka tuollaisen suostuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen sellainen asetelma, että mies ikäänkuin käyttää kotia/parisuhdetta ponnahdusalustana.
Kehottaisin sinua lähtemään pois kotoa niinä kaikkina viikonloppuina, jolloin mies on omissa menoissaan, mutta myös niinä kahtena viikonloppuna, jolloin olisitte kotona molemmat.
Älä tee tätä kuitenkaan provosoiden. Joku peruste/perusta täytyy menoilla olla. Olkoon vaikka yrttikurssi.
Mies voi hyvin, kun jäät kotiin ja hän lähtee. Kyse on jutusta, joka vaan toimii näin. Olet ikäänkuin äiti, joka odottaa. Kotia on aina kiva tulla, kun äiti on kaivannut, odottanut.
Tällainen muutos tekee hyvää sinulle. Ennenkaikkia miehen toiminnan mahdollistava energia muutetaan.
Hanki oma elämä. Syksyllä oletkin sitten jo paljon viisaampi.
Muutoin olen samaa mieltä, mutta tuumailen, että kannattaneeko tätä nyt syksyyn katsella. En usko, että näytösluontoisesti oman elämän esittäminen jonkun keksityn menon kanssa toimii.
Sen sijaan, jos nyt ei jo aivan kypsä tähän ole, voi tietty tsekata, miten ne kaksi yhteistä vkonloppua sujuu = onko mies kuin kissa pistoksissa, kaikki, mitä ap esittää, on tylsää, viihtyykö yhtään. Toisaalta tämänkin ap varmaan jo tietää, eli sen, minkälaista heidän yhteinen vapaa-aikansa todellisuudessa on.
Aika hupaisia ovat nämä, jotka ehdottelevat, että eikö se ajomatka anoppilan siskonpetiin riitä jo yhteiseksi ajaksi...en tiedä, minkälaisia parisuhteita heillä on, mutta ei meidän parisuhteessa kyllä pitkä ajomatka ole se, mikä kirvoittaa henkeviä keskusteluja elämästä ja luo ihania, yhteisiä muistoja.
Kyllä näytösluontoinen omien menojen keksiminen auttaa juuri niihin viikonloppuihin jotka mies on kotona.
Kokeitu on ja hyvällä menestyksellä.
Toki voi olla että apn mies on vain helpottunut ja menee kavereiden kanssa jonnekin hyvällä omallatunnolla.
Silloin on asia aika selvä, ero on edessä.
Mutta todennäköisesti mies on vaan lapsellinen ja pitää aloittajaa todellakin äidin korvikkeena ja hyvinkin mahdollista että tajuaa jotain.
Osaa taas arvostaa omaa sinkkuuttaan.
Vierestä seuranneena tuollaisia pariskuntia olen huomannut, että tuo päätyy pahimmillaan isoon kriisiin. Surettaa puolestasi, kun tiedän miltä tuo sinusta tuntuu. Onko sinulla ystäviä joiden kanssa voit viettää aikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen sellainen asetelma, että mies ikäänkuin käyttää kotia/parisuhdetta ponnahdusalustana.
Kehottaisin sinua lähtemään pois kotoa niinä kaikkina viikonloppuina, jolloin mies on omissa menoissaan, mutta myös niinä kahtena viikonloppuna, jolloin olisitte kotona molemmat.
Älä tee tätä kuitenkaan provosoiden. Joku peruste/perusta täytyy menoilla olla. Olkoon vaikka yrttikurssi.
Mies voi hyvin, kun jäät kotiin ja hän lähtee. Kyse on jutusta, joka vaan toimii näin. Olet ikäänkuin äiti, joka odottaa. Kotia on aina kiva tulla, kun äiti on kaivannut, odottanut.
Tällainen muutos tekee hyvää sinulle. Ennenkaikkia miehen toiminnan mahdollistava energia muutetaan.
Hanki oma elämä. Syksyllä oletkin sitten jo paljon viisaampi.
Muutoin olen samaa mieltä, mutta tuumailen, että kannattaneeko tätä nyt syksyyn katsella. En usko, että näytösluontoisesti oman elämän esittäminen jonkun keksityn menon kanssa toimii.
Sen sijaan, jos nyt ei jo aivan kypsä tähän ole, voi tietty tsekata, miten ne kaksi yhteistä vkonloppua sujuu = onko mies kuin kissa pistoksissa, kaikki, mitä ap esittää, on tylsää, viihtyykö yhtään. Toisaalta tämänkin ap varmaan jo tietää, eli sen, minkälaista heidän yhteinen vapaa-aikansa todellisuudessa on.
Aika hupaisia ovat nämä, jotka ehdottelevat, että eikö se ajomatka anoppilan siskonpetiin riitä jo yhteiseksi ajaksi...en tiedä, minkälaisia parisuhteita heillä on, mutta ei meidän parisuhteessa kyllä pitkä ajomatka ole se, mikä kirvoittaa henkeviä keskusteluja elämästä ja luo ihania, yhteisiä muistoja.
Kyllä näytösluontoinen omien menojen keksiminen auttaa juuri niihin viikonloppuihin jotka mies on kotona.
Kokeitu on ja hyvällä menestyksellä.
Toki voi olla että apn mies on vain helpottunut ja menee kavereiden kanssa jonnekin hyvällä omallatunnolla.
Silloin on asia aika selvä, ero on edessä.
Mutta todennäköisesti mies on vaan lapsellinen ja pitää aloittajaa todellakin äidin korvikkeena ja hyvinkin mahdollista että tajuaa jotain.
Itse ajattelen, että jos mies ei ilman jotain näytöstemppuja ymmärrä, että parisuhteeseen kuuluu myös yhteisen vapaa-ajan viettäminen, ihan sama ja antaa olla.
Useammin se käy niin, että molemmat alkaa vaan menemään omia menojaan ja suhteesta ei ole sitä vähää jäljellä. Muutenkin tollaisten miesten, joiden mielestä vaimo on jokin käyttöesine, herätteleminen tuntuu turhalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen sellainen asetelma, että mies ikäänkuin käyttää kotia/parisuhdetta ponnahdusalustana.
Kehottaisin sinua lähtemään pois kotoa niinä kaikkina viikonloppuina, jolloin mies on omissa menoissaan, mutta myös niinä kahtena viikonloppuna, jolloin olisitte kotona molemmat.
Älä tee tätä kuitenkaan provosoiden. Joku peruste/perusta täytyy menoilla olla. Olkoon vaikka yrttikurssi.
Mies voi hyvin, kun jäät kotiin ja hän lähtee. Kyse on jutusta, joka vaan toimii näin. Olet ikäänkuin äiti, joka odottaa. Kotia on aina kiva tulla, kun äiti on kaivannut, odottanut.
Tällainen muutos tekee hyvää sinulle. Ennenkaikkia miehen toiminnan mahdollistava energia muutetaan.
Hanki oma elämä. Syksyllä oletkin sitten jo paljon viisaampi.
Muutoin olen samaa mieltä, mutta tuumailen, että kannattaneeko tätä nyt syksyyn katsella. En usko, että näytösluontoisesti oman elämän esittäminen jonkun keksityn menon kanssa toimii.
Sen sijaan, jos nyt ei jo aivan kypsä tähän ole, voi tietty tsekata, miten ne kaksi yhteistä vkonloppua sujuu = onko mies kuin kissa pistoksissa, kaikki, mitä ap esittää, on tylsää, viihtyykö yhtään. Toisaalta tämänkin ap varmaan jo tietää, eli sen, minkälaista heidän yhteinen vapaa-aikansa todellisuudessa on.
Aika hupaisia ovat nämä, jotka ehdottelevat, että eikö se ajomatka anoppilan siskonpetiin riitä jo yhteiseksi ajaksi...en tiedä, minkälaisia parisuhteita heillä on, mutta ei meidän parisuhteessa kyllä pitkä ajomatka ole se, mikä kirvoittaa henkeviä keskusteluja elämästä ja luo ihania, yhteisiä muistoja.
Kyllä näytösluontoinen omien menojen keksiminen auttaa juuri niihin viikonloppuihin jotka mies on kotona.
Kokeitu on ja hyvällä menestyksellä.
Toki voi olla että apn mies on vain helpottunut ja menee kavereiden kanssa jonnekin hyvällä omallatunnolla.
Silloin on asia aika selvä, ero on edessä.
Mutta todennäköisesti mies on vaan lapsellinen ja pitää aloittajaa todellakin äidin korvikkeena ja hyvinkin mahdollista että tajuaa jotain.Itse ajattelen, että jos mies ei ilman jotain näytöstemppuja ymmärrä, että parisuhteeseen kuuluu myös yhteisen vapaa-ajan viettäminen, ihan sama ja antaa olla.
Useammin se käy niin, että molemmat alkaa vaan menemään omia menojaan ja suhteesta ei ole sitä vähää jäljellä. Muutenkin tollaisten miesten, joiden mielestä vaimo on jokin käyttöesine, herätteleminen tuntuu turhalta.
Niin samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen sellainen asetelma, että mies ikäänkuin käyttää kotia/parisuhdetta ponnahdusalustana.
Kehottaisin sinua lähtemään pois kotoa niinä kaikkina viikonloppuina, jolloin mies on omissa menoissaan, mutta myös niinä kahtena viikonloppuna, jolloin olisitte kotona molemmat.
Älä tee tätä kuitenkaan provosoiden. Joku peruste/perusta täytyy menoilla olla. Olkoon vaikka yrttikurssi.
Mies voi hyvin, kun jäät kotiin ja hän lähtee. Kyse on jutusta, joka vaan toimii näin. Olet ikäänkuin äiti, joka odottaa. Kotia on aina kiva tulla, kun äiti on kaivannut, odottanut.
Tällainen muutos tekee hyvää sinulle. Ennenkaikkia miehen toiminnan mahdollistava energia muutetaan.
Hanki oma elämä. Syksyllä oletkin sitten jo paljon viisaampi.
Muutoin olen samaa mieltä, mutta tuumailen, että kannattaneeko tätä nyt syksyyn katsella. En usko, että näytösluontoisesti oman elämän esittäminen jonkun keksityn menon kanssa toimii.
Sen sijaan, jos nyt ei jo aivan kypsä tähän ole, voi tietty tsekata, miten ne kaksi yhteistä vkonloppua sujuu = onko mies kuin kissa pistoksissa, kaikki, mitä ap esittää, on tylsää, viihtyykö yhtään. Toisaalta tämänkin ap varmaan jo tietää, eli sen, minkälaista heidän yhteinen vapaa-aikansa todellisuudessa on.
Aika hupaisia ovat nämä, jotka ehdottelevat, että eikö se ajomatka anoppilan siskonpetiin riitä jo yhteiseksi ajaksi...en tiedä, minkälaisia parisuhteita heillä on, mutta ei meidän parisuhteessa kyllä pitkä ajomatka ole se, mikä kirvoittaa henkeviä keskusteluja elämästä ja luo ihania, yhteisiä muistoja.
Kyllä näytösluontoinen omien menojen keksiminen auttaa juuri niihin viikonloppuihin jotka mies on kotona.
Kokeitu on ja hyvällä menestyksellä.
Toki voi olla että apn mies on vain helpottunut ja menee kavereiden kanssa jonnekin hyvällä omallatunnolla.
Silloin on asia aika selvä, ero on edessä.
Mutta todennäköisesti mies on vaan lapsellinen ja pitää aloittajaa todellakin äidin korvikkeena ja hyvinkin mahdollista että tajuaa jotain.Itse ajattelen, että jos mies ei ilman jotain näytöstemppuja ymmärrä, että parisuhteeseen kuuluu myös yhteisen vapaa-ajan viettäminen, ihan sama ja antaa olla.
Useammin se käy niin, että molemmat alkaa vaan menemään omia menojaan ja suhteesta ei ole sitä vähää jäljellä. Muutenkin tollaisten miesten, joiden mielestä vaimo on jokin käyttöesine, herätteleminen tuntuu turhalta.
Niin samaa mieltä.
Tältä minustakin on alkanut tuntua. Että alun perinkin olen ollut vain statussymboli, keino näyttää että hei, minullapa on vaimo ja lapset. Kavereiden sijasta mies vain viettää kaiken ajan vanhempiensa maatilalla töissä. Sieltä löytyy aina jotakin projektia hoidettavaksi. Ja sitten sukulaiset ihastelevat, miten on hyvä poika kun hoitaa kaiken. Nyt on kuulemma kaksi viikkoa kesälomasta varattu ulkorakennuksen kattoremonttiin. Ja voidaanhan me tulla mukaan, mutta mies aloittaa hommat aamulla ja lopettaa illalla nukkumaanmenon aikoihin.
No jopas on miehellä paljon ohjelmaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lyö allekirjoitettu erohakemus käteen ja hommaa kämppä.
Lomien jälkeen erotaan eniten kun ollaan oltu niin paljon yhdessä. Ehkä tuolla tavalla estetään ero.
Annan sulle vain yhden neuvon: lakkaa elämästä elämääsi miehesi kautta. Suunnittele omia menojasi, älä "mene mukaan" miehesi perässä vaan ole aktiivinen toimija. Tämä on sinun elämäsi, ei miehesi, jossa olet vain mukana. Vai onko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Annan sulle vain yhden neuvon: lakkaa elämästä elämääsi miehesi kautta. Suunnittele omia menojasi, älä "mene mukaan" miehesi perässä vaan ole aktiivinen toimija. Tämä on sinun elämäsi, ei miehesi, jossa olet vain mukana. Vai onko?
Kuulostaa erolta.
Samaa ihmettelen täällä kuin moni muukin: miksi ollaan parisuhteessa, jos sen toisen seurassa oleminen on pakkopullaa?
Tuosta kesän aikataulusta, siinä on kuitenkin aika monta ns. pakollista menoa eli sukulaisjuhlat nyt ainakin on sellaisia, joita ei oikein voi skipata. Ja onhan kaverimökitkin kivoja. Toki minäkin vähän ihmettelen sitä, että miksi kaikki mökkeilyt ovat sellaisia, joihin kumppani ei ole tervetullut mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen sellainen asetelma, että mies ikäänkuin käyttää kotia/parisuhdetta ponnahdusalustana.
Kehottaisin sinua lähtemään pois kotoa niinä kaikkina viikonloppuina, jolloin mies on omissa menoissaan, mutta myös niinä kahtena viikonloppuna, jolloin olisitte kotona molemmat.
Älä tee tätä kuitenkaan provosoiden. Joku peruste/perusta täytyy menoilla olla. Olkoon vaikka yrttikurssi.
Mies voi hyvin, kun jäät kotiin ja hän lähtee. Kyse on jutusta, joka vaan toimii näin. Olet ikäänkuin äiti, joka odottaa. Kotia on aina kiva tulla, kun äiti on kaivannut, odottanut.
Tällainen muutos tekee hyvää sinulle. Ennenkaikkia miehen toiminnan mahdollistava energia muutetaan.
Hanki oma elämä. Syksyllä oletkin sitten jo paljon viisaampi.
Muutoin olen samaa mieltä, mutta tuumailen, että kannattaneeko tätä nyt syksyyn katsella. En usko, että näytösluontoisesti oman elämän esittäminen jonkun keksityn menon kanssa toimii.
Sen sijaan, jos nyt ei jo aivan kypsä tähän ole, voi tietty tsekata, miten ne kaksi yhteistä vkonloppua sujuu = onko mies kuin kissa pistoksissa, kaikki, mitä ap esittää, on tylsää, viihtyykö yhtään. Toisaalta tämänkin ap varmaan jo tietää, eli sen, minkälaista heidän yhteinen vapaa-aikansa todellisuudessa on.
Aika hupaisia ovat nämä, jotka ehdottelevat, että eikö se ajomatka anoppilan siskonpetiin riitä jo yhteiseksi ajaksi...en tiedä, minkälaisia parisuhteita heillä on, mutta ei meidän parisuhteessa kyllä pitkä ajomatka ole se, mikä kirvoittaa henkeviä keskusteluja elämästä ja luo ihania, yhteisiä muistoja.
Kyllä näytösluontoinen omien menojen keksiminen auttaa juuri niihin viikonloppuihin jotka mies on kotona.
Kokeitu on ja hyvällä menestyksellä.
Toki voi olla että apn mies on vain helpottunut ja menee kavereiden kanssa jonnekin hyvällä omallatunnolla.
Silloin on asia aika selvä, ero on edessä.
Mutta todennäköisesti mies on vaan lapsellinen ja pitää aloittajaa todellakin äidin korvikkeena ja hyvinkin mahdollista että tajuaa jotain.Itse ajattelen, että jos mies ei ilman jotain näytöstemppuja ymmärrä, että parisuhteeseen kuuluu myös yhteisen vapaa-ajan viettäminen, ihan sama ja antaa olla.
Useammin se käy niin, että molemmat alkaa vaan menemään omia menojaan ja suhteesta ei ole sitä vähää jäljellä. Muutenkin tollaisten miesten, joiden mielestä vaimo on jokin käyttöesine, herätteleminen tuntuu turhalta.
Kyllä älykäs nuori mies tajuaa, tyhmempi ehkä ei eikä vanhat koirat opi uusia temppuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyö allekirjoitettu erohakemus käteen ja hommaa kämppä.
Lomien jälkeen erotaan eniten kun ollaan oltu niin paljon yhdessä. Ehkä tuolla tavalla estetään ero.
Tai sitten ei ole oikeasti oltu yhdessä vaan toinen on kunnolla pettynyt.
Kesäloma näyttää selvästi sen mikä on talvella pystytty peittämään kiireen yms taakse.
Jaa´a, meillä menee taas toisinpäin, ei tiedossa kesän aikana yhtään PÄIVÄÄ, kun ei oltaisi yhdessä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskin tuosta 5 viikonloppua, jolloin olette yhdessä. Tietysti lähdet sukutapahtumiin mukaan. Pidät vielä aina mahdollisimman hauskaa aina kun olette yhdessä ja olet miellyttävää seuraa.
Mökeille älä tunge mukaan. Pidä vielä mahdollisimman hauskaa silloinkin kun vietät viikonloppua ilman miestä. Kun hän tulee kotiin, olet hyvällä tuulella kaikesta kivasta jota olet keksinyt.
Jos mies ei kyllästy kavereihinsa ja poikien menoihin tuon kesän aikana, joudut miettimään haluatko paremmin kotona viihtyvän miehen, varsinkin jos lapsia suunnittelet. Mutta jos alat nyt kiukuttelemaan ja näyttämään hapanta naamaa, on kaverien seura entistäkin kallisarvoisempaa.
Joku yhdessä sukutapahtumiin ei ole sama asia, kuin kahdenkeskinen aika.
Juuri tästä syystä miehet ei ymmärrä vaimojen vaatimuksia. 600 km samassa autossa vaimon kanssa eli yhteensä yli 6 tuntia ja vaimo valittaa, että ei koskaan olla yhdessä ja jutella. Pitää olla hotellihuone 2 vrk ajan viikonloppuna, hurjasti menoa ja tekemistä yhdessä, ei yhtään sukulaista tai kaveria lähelläkään ja keskitytään vain toisiinsa jossain torikahvilla. Mies ei ymmärrä, että miksi varata huone hotellista, jos siellä ei edes olla ja miksi ihmeessä sukujuhlien aikana ei muka olla yhdessä, vaikka matkalla on aikaa jutella.
Ei ihme, että nykyisin erotaan tiuhaan tahtiin ja sarjasuhteillaan: jos koko elämä pitää valjastaa sen toisen tarpeita ajatellen eikä saa olla kavereita tai sukua, niin kuka sitä oikeasti jaksaa?
Vai olisiko ap:lle parempi vain seurustella, jos arki miehen kanssa ei ole mieleen.
Siinä tapauksessa mieskin voisi mennä ajelemaan autolla kavereittensa kanssa 6h ja palata takas, jos kerran autossa istuminenkin lasketaan laatuajaksi.
Juuri näin. Ja jostain syystä nämä "näethän puolisoa arkenakin"-ihmiset kuitenkin ymmärtävät, että niitä työkavereita pitää nähdä erikseen viikonloppuna? Vaikka näkeehän niitäkin joka arkipäivä tuntitolkulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen sellainen asetelma, että mies ikäänkuin käyttää kotia/parisuhdetta ponnahdusalustana.
Kehottaisin sinua lähtemään pois kotoa niinä kaikkina viikonloppuina, jolloin mies on omissa menoissaan, mutta myös niinä kahtena viikonloppuna, jolloin olisitte kotona molemmat.
Älä tee tätä kuitenkaan provosoiden. Joku peruste/perusta täytyy menoilla olla. Olkoon vaikka yrttikurssi.
Mies voi hyvin, kun jäät kotiin ja hän lähtee. Kyse on jutusta, joka vaan toimii näin. Olet ikäänkuin äiti, joka odottaa. Kotia on aina kiva tulla, kun äiti on kaivannut, odottanut.
Tällainen muutos tekee hyvää sinulle. Ennenkaikkia miehen toiminnan mahdollistava energia muutetaan.
Hanki oma elämä. Syksyllä oletkin sitten jo paljon viisaampi.
Muutoin olen samaa mieltä, mutta tuumailen, että kannattaneeko tätä nyt syksyyn katsella. En usko, että näytösluontoisesti oman elämän esittäminen jonkun keksityn menon kanssa toimii.
Sen sijaan, jos nyt ei jo aivan kypsä tähän ole, voi tietty tsekata, miten ne kaksi yhteistä vkonloppua sujuu = onko mies kuin kissa pistoksissa, kaikki, mitä ap esittää, on tylsää, viihtyykö yhtään. Toisaalta tämänkin ap varmaan jo tietää, eli sen, minkälaista heidän yhteinen vapaa-aikansa todellisuudessa on.
Aika hupaisia ovat nämä, jotka ehdottelevat, että eikö se ajomatka anoppilan siskonpetiin riitä jo yhteiseksi ajaksi...en tiedä, minkälaisia parisuhteita heillä on, mutta ei meidän parisuhteessa kyllä pitkä ajomatka ole se, mikä kirvoittaa henkeviä keskusteluja elämästä ja luo ihania, yhteisiä muistoja.
Kyllä näytösluontoinen omien menojen keksiminen auttaa juuri niihin viikonloppuihin jotka mies on kotona.
Kokeitu on ja hyvällä menestyksellä.
Toki voi olla että apn mies on vain helpottunut ja menee kavereiden kanssa jonnekin hyvällä omallatunnolla.
Silloin on asia aika selvä, ero on edessä.
Mutta todennäköisesti mies on vaan lapsellinen ja pitää aloittajaa todellakin äidin korvikkeena ja hyvinkin mahdollista että tajuaa jotain.Itse ajattelen, että jos mies ei ilman jotain näytöstemppuja ymmärrä, että parisuhteeseen kuuluu myös yhteisen vapaa-ajan viettäminen, ihan sama ja antaa olla.
Useammin se käy niin, että molemmat alkaa vaan menemään omia menojaan ja suhteesta ei ole sitä vähää jäljellä. Muutenkin tollaisten miesten, joiden mielestä vaimo on jokin käyttöesine, herätteleminen tuntuu turhalta.
Niin samaa mieltä.
Tältä minustakin on alkanut tuntua. Että alun perinkin olen ollut vain statussymboli, keino näyttää että hei, minullapa on vaimo ja lapset. Kavereiden sijasta mies vain viettää kaiken ajan vanhempiensa maatilalla töissä. Sieltä löytyy aina jotakin projektia hoidettavaksi. Ja sitten sukulaiset ihastelevat, miten on hyvä poika kun hoitaa kaiken. Nyt on kuulemma kaksi viikkoa kesälomasta varattu ulkorakennuksen kattoremonttiin. Ja voidaanhan me tulla mukaan, mutta mies aloittaa hommat aamulla ja lopettaa illalla nukkumaanmenon aikoihin.
No mut hei, kohta tänne varmaan tulee joku kertomaan, että valitat turhasta, kun hänen miehensä on sentään töissä kv-avaruusasemalla, seuraavan kerran nähdään kolmen vuoden päästä eikä haittaa yhtään, vaan päin vastoin piristää suhdetta...ja koska heitä ei haittaa, niin ei vaan voi haitata ketään muutakaan!
(Vakavasti ottaen kuulostaa tosi tympeältä tilanteelta, tsemppiä!)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin outoa tuollaiset aikuisten ihmisten joka kuukausi toistuvat ryyppykaverimenot... Onko kyse vielä samasta kaveriporukasta? Ehkä jotkut yhdet varpajaiset tai polttarit ymmärtäisin siellä täällä, mutta oikein mökin vuokrausta ja vielä niin, ettei ole mikään "perheloma". Varmasti tätä bailaamista ja jätkien reissuja jatkuu ihan ympäri vuoden...
Ap:n miehestä en tiedä, mutta minä käyn kavereitten kanssa kalassa, miestäni se ei kiinnosta. Hän kököttää lintutornissa kevään ja syksyn. Kavereiden kanssa mökillä ei ole pakko ryypätä, vaikka se monelle tuntuu olevan ainoa aktiviteetti.
Ehkä kannattaisi joskus myös kysyä mitä se mies haluaisi tehdä, jos ei kalastus ja mökkireissut kiinnosta... Vai eikö hän siis edes halua viettää kanssasi aikaa ja hänelle on ok, että olet monena kesäviikonloppuna kavereiden kanssa mökillä kalassa?
Mies haluaa seurata lintujen muuttoja, ei kalastaa. Minä taas en saa mitään riemuntunnetta jostain merimetsosta sisämaassa. Tuossa ap:n miehellä oli kaveriviikonloppuja kesässä 5 kpl eli ei minusta mitenkään avioeroon johtavasti, niitä kaverin häitä en laskenut tähän mukaan. Suunnilleen yhtä monta viikonloppua minä olen kesästä kalassa ja muutaman enemmän mies kevään ja syksyn aikana lintuja tarkkailemassa. Hyväksymme toistemme harrastuksen ja kaveriporukan, ei kaukoputki eteisessä saa minua harkitsemaan eroa.
No, teidän tilanteenne ei ole sitten yhtään samanlainen, kuin ap:lla, koska kumpikaan ei kärsi siitä, että toinen on paljon pois omilla menoillaan.
Tilanne on ihan samanlainen, me vain olemme aikuisia, joista molemmilla on omanlaisiaan menoja. Emme kuitenkaan oleta monen kirjoittajan tavoin, että kaveriviikonloput ovat ryyppäämistä varten.
No ei ole samanlainen, koska teillä järjestely sopii molemmille. Ihmisillä on erilaisia toiveita ja tarpeita, eikä sun ja sun miehen tarpeet ja toiveet ole mikään oikean, kunnollisuuden ja aikuisuuden mittari. Sun ja sun miehesi ajankäyttö ei oikeastaan liity ap:n tilanteeseen yhtään mitenkään.
Varpajaiset pitäisi lopettaa. Jättää nyt juuri synnyttänyt vaimo yksin pärjäämään, koska pitää ryypätä? En arvosta pätkääkään.