Lue keskustelun säännöt.
Mieheni aikoo viettää kanssani koko kesän aikana kaksi viikonloppua
30.05.2022 |
4.-5.6. - miehen siskon ylioppilasjuhlat 300 km päässä meiltä kotoa, menen mukaan
11.-12.6. - miehen työporukan reissu, ei siis mikään työhön liittyvä pakollinen, vaan vapaa-ajan ohjelmaa
18.-19.6. - miehen kaverin polttarit
25.-26.6. - mies kavereineen mökillä
2.-3.7. - miehen vanhempien 30-vuotishääpäiväjuhla 300 km päässä meiltä kotoa, minut on kutsuttu, mutta en ole vielä päättänyt että menenkö
9.-10.7. - mies kavereineen festareilla
16.-17.7. - mies lomalla, kavereiden kanssa vaelluksella
23.-24.7. - mies lomalla, vuokrannut kavereineen mökin - pitkin hampain ilmoitti, että saan mennä mukaan jos haluan, mutta "se ei ole mikään sellainen perhereissu" - no en toki mene
30.-31.7. - mies lomalla, yhteinen viikonloppu!
6.-7.8. - miehen kaverin häät, mies bestmanina, menen mukaan
13.-14.8. - "aateltiin että tässä pidettäis Juhon varpajaiset, kun ei oikeen löytynyt sopivaa viikonloppua"
20.-21.8. - minulla ennalta sovittu meno
27.-28.8. - yhteinen viikonloppu, tosin venetsialaisiahan tähän yritetään kyllä tyrkyttää jostakin
Olen vaihtanut äskettäin työpaikkaa eikä minun ollut mahdollista ottaa kuin kaksi viikkoa lomaa. Olisin toivonut, että oltaisiin viikonloppuisin voitu tehdä jotakin yhdessä, mutta ne toiveet tuntuu nyt valuvan kyllä viemäristä. Ja noista reissuista, vaikka olen päivämäärät merkinnyt la-su, niin melkein kaikkiin lähdetään jo perjantaina kyllä suoraan töistä (tai jopa otetaan pe vapaaksi ja lähdetään aamusta) ja palataan myöhään illalla sunnuntaina. Kahdeksan vuotta ollaan jo oltu yhdessä ja tuntuu, että tämä menee vaan vuosi vuodelta hullummaksi. Varmaan kun meidän ikäiset alkavat olla jo keskiluokkaisissa vakitöissä ja rahaa on käytettävissä paljon enemmän kuin vuosia sitten, niin voi kaikenlaista suunnitellakin. On mulla omiakin kavereita ja sisarusten kanssa vietän mielelläni aikaa kanssa, mutta en mä tiedä, olisiko se liikaa vaadittu, että puolisokin voisi edes joskus priorisoida jonkun meidän yhteisen menon etusijalle. Tuntuu, että noissa kaikissa sopimisissa mennään aina se edellä, että mitä menoja muilla on ja sitten meidän yhteiset suunnitelmat saa aina joustaa.
Kommentit (517)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
Koska ei ne oikein ole sitä. Tai no joo, jos se lasketaan, että ollaan samassa tilassa, niin sitten joo. Mutta minkäänlaista parisuhdeaikaa (tai mun näkökulmasta edes laatuaikaa) ei ole se, että mies nukkuu lapsuusvuosien sängyssään ja minä patjalla lattialla vieressä, todennäköisesti huoneessa myös muita miehen sisaruksia tai näiden lapsia tai puolisoita. Mies siis poikkeuksellisen isosta perheestä (ei lestadiolaisia), ja vaikka porukka on mukavaa, niin minkäänlaista lepoa tai rentoutumista nuo viikonloput eivät sisällä.
Yöpykää mieluummin hotellissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Ootko mun miehen kaveriporukassa - "kumppaneita ei ole kielletty" mutta annas jos kumppani tulee sinne mökille - tehdään kyllä selväksi että häntä ei kaivattu sinne 😂 Yksin koko viikonloppu, kun "tiivis kaveriporukka" ei edes vastaa ulkopuolisen tyttöystävän keskustelunavauksiin.
Mun mielestä tämä on aivan outo porukka. Miksi niitä vanhoja on omalla naisporukalla juuri juhannuksena muisteltava, kun selvästi elämäntilanteet on muuttunut, eikö joku muu kesävkonloppu kelpaa?
Mutta trölleröhän tämä oli, kukaan nainen ei viittaa toisen naisen puolisoon nimikkeellä nyxä - ellei tää sit ole joku lesboporukka.
Juu mulle olisi kyllä äkkiä entinen semmoinen kaveripiiri, joka ei ymmärtäisi, että en vuosi toisensa jälkeen ole erossa lapsistani juhannuksena! Omasta lapsuudesta rakkaimpia muistoja on juhannukset juuri, oli oma perhe ja serkkuja, todellakin tahdon sen omillekin lapsille antaa.
Aivan pois maailmasta ajatus, että istuisin jossain mökillä jonkun naisporukan kanssa kälättämässä ja omat lapset viettää juhannusta muiden kanssa. Ei taida montaa naista olla, joka näin elämänsä priorisoi.
En tosin tunne tämmöisiä miehiäkään.
Kälättämässä?
Ei meidän juhannuksessa ole mitään pakko-osallistumisia, aikaa sitten tehtiin selväksi, että ne tulevat paikalle, jotka tulevat. Yhdelläkään meistä ei ole mitään isoja perhejuhannuksia perinteenä, joten emme ajattele niin, että tämä on jotenkin lapsilta tai suvulta pois.
Juhannus on yksi pitkä viikonloppu keskellä kesää, monelle kesäloman alku. Monet on festareilla, monet perheen kanssa kaupungissa, monet sukumökillä jne. eli tapoja on monenlaisia, meille tämä on sopiva ja mukava. Lasten kanssa ehtii olemaan 51 viikonloppuna, ei ole käynyt mielessä, että he jotenkin erityisesti tästä kärsivät. Ei heilläkään ole sukujuhannuksia! Tai mistä minä muiden lapsista tiedän, omillani ei ainakaan.
Näin me ollaan erilaisia. Me taidettais kyllä olla miehen kanssa molemmat toistemme ex-kumppaneita, jos jompikumpi jäisi aina juhannuksena yksin lasten kanssa, ja toinen rälläisi kavereidensa kanssa jossakin . Ja olisi siinä varmaan lapsetkin aika ihmeissään. Ei meidän vanhemmatkaan kyllä olisi ottaneet lapsia hoidettavakseen juhannuksena, että päästäisiin yksin tai erikseen jonnekin festareille. Olisivat varmaan ohjanneet jonnekin parisuhdekurssille.
No kyllä mekin saataisiin aika huolestuneita kyselyitä, mikä on vialla, jos yritettäisiin tyrkyttää lapsia vanhemmille juhannusta itsekseen viettämään! Ja kyllä meidän lapset odottaa juhannusta, herkkuja, yhdessäoloa ja mahdollista kokkoa, pisempään valvomista...kaikkea sitä, mitä suomalaiseen juhannukseen kuuluu.
Olen aika monta juhannusta viettänyt mökeillä kavereiden kanssa, mutta ihan oma tunnelmansa on juhannuksessa niinkuin myös joulussa nyt, kun voi katsoa, miten kivaa se lapsista on. Ja aika usein kyllä meidän mökille on tulossa niitä kavereitakin, niin perheineen kuin sinkkuja. Näitä toisia lapsia omat lapset vasta odottavatkin. Nyt jo lasketaan öitä.
Riippuu siitäkin minkä ikäisiä lapsia. Meidän lapset jaksaa vasta nyt valvoa keskiyöhön kokon sytyttämiseen asti, kun ovat päälle 10v. Ei ne nuorempana saaneet juhannuksesta mitään mökkiviikonloppua kummempaa irti.
No teillä varmaan ei ollut sitten siellä lapsille mitään mökkiviikonloppua kummempaa tarjolla. Meillä on aina joku extrajuttu, joka merkkaa juuri juhannusta. Ja ainahan ei vietetty juhannusta edes mökillä, vaan saatettiin mennä jonnekin muualle pikkumatkalle, kun kerran vapaata vähän enemmän oli.
Eikä meillä pienten lasten kanssa ooteltu minnekään keskiyölle kokon kanssa, ihan ymmärrettiin sytyttää aiemmin. AI NIIN eihän se käy, kun aikuisten traditioiden mukaan se pitää sytyttää keskiyöllä!
Tosin kokko nyt on sen verran epävarma ohjelmanumero, voi olla olla kulohälytys, että ei sen ympärille edes aikuiset juhannustaan rakenna.
Mutta joo, sitä sitten vanhemmat ihmettelee, että kun ei niitä aikuisia lapsia näy. Toisaalta, ehkä ovatkin vain tyytyväisiä, ennen sitä avuntarvevaihetta, kun ei näy.
Me ollaan vietetty juhannusta sukulaisten mökillä. Eipä sitä muiden nurkissa voi alkaa määräilemään milloin kokko laitetaan tulille. Ohjelmaa ei ole tosiaan ollut. Mitä nyt grillataan ja ehkä pelataan jotain. Ihan sellaista perusmukavaa meininkiä.
Pointti lienee onkin, että kumpaa juhannusta luulet lapsiesi haluavan viettää, yhdessä perheenä siellä sukulaisten mökillä perusmukavalla meiningillä, vaiko semmoista, josta sä puutut koska olet perinteisellä tyttöjen reissulla, jonne ei muulloin voi mennä?
Eli suoraan kysyttynä: luuletko, että lapsesi arvostavat läsnäoloasi noissa juhannuksissa?
Lapseni ovat olleet juhannuksena purjehtimassa koko pienen ikänsä. Heille se on oikea juhannus eikä heillä ole koskaan käynyt mielessä, miksi äiti ei ole mukana. Olen nimittäin kysynyt tätä pari vuotta sitten silloin 10v pojaltani, joka katsoi minua ihmeissään: juhannus on isä- ja isoisäjuttu, silloin ollaan fafan veneellä saaristossa eikä siihen kuulu muita.
Menivät sitten penteleet tekemään oman juhannusperinteensä!
No mut kun yhyy ei kaikilla ole edes fafaa saati fafan venettä! Toisaalta säkään et tiedä, miten olisi käynyt, jos olisit sinne veneelle mennyt, vois olla, että lapsesta kumminkin olisi kivaa, ainakin pienempänä.
Mun lapsuudessa vanhempani viettivät aina juhlapyhiä omiensa vanhempiensa luona ja me lapset oltiin vuorovuosin sitten jomman kumman mukana. Tähän syynä varmaan oli ihan se, että isovanhemmat asuivat aika kaukana toisistaan niin tämä lie tapa yrittää tasapuolistaa juhlapyhiä lastenlasten kanssa.
Musta se oli tosi kurjaa. Kaipasin aina sitä vanhempaa, joka ei ollut mukana. Tuntui, että jotain puuttui. Vähän isompana aloin pyytää, että eikö voitaisi olla menemättä kummallekaan, mutta ei se käynyt. Myöhemmin äitini sanoi, että olivat jo tottuneet omiin menoihinsa "vapaavuorollaan". En tykännyt edes aikuisena tästä ajatuksesta, vaikka tavallaan ymmärsinkin.
Kyllä sen huomasi jo aikaisemmista viesteistäsi ettet ole ihan terve. Normaali ihminen ei ahdistu siitä aikuisena, eikä lapsena, että vanhempi tekee jotain muuta kuin on lapsen kanssa käsikädessä kaikki vapaat. Tervepäinen lapsi ei edes huomaa että jompi kumpi vanhemmista ei ole mukana kun on mukavaa ja hauskaa tekemistä.
Pahintahan tuossa on se että eväät omilta lapsiltasi heidän omat juhannusjutut omien mt-juttujesi takia. Olisi kaikille parempi jos hakisit ammattiapua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti lataa itse hirveät odotukset siihen juhannukseen, että onko nyt varmasti sauna pesty, juuri ne tämän pitäjän tilan uudet perunat hankittu, onko aviomies savustanut kalan (itse, koska juhannuskalaa ei voi hankkia kaupasta valmiiksi savustettuna), Marja-tädin kyydeistä mökille ja takaisin sovittu, tuoreita kukkia poimittu maljakkoon läheiseltä niityltä, vihta tehty (itse, koska juhannus) ja lapselle muumilimu hankittu koska sitä äiti itsekin pienenä aina juhannuksena joi. Lopulta hirveä stressi päällä ja kamelin selän katkaisee aattoiltana tuleva sade, koska lapsi ei pääse näkemään kokkoa ja pihapöydälle oli katettu tuntikausia tarkkaan harkittu juhannuskattaus ja nyt on kermaviilikastike vettynyt.
Tai sitten ei mitään edellistä, vaan rentoa ihanaa yhdessä oloa oman puolison ja omien lasten kanssa. Mutta tämähän on se mahdoton ajatus, että joku oikeasti voi haluta viettää kivaa aikaa oman perheen kanssa ja onnistuukin siinä jopa niin, että lapsille jää ihanat juhannusmuistot.
Siitä kateudesta puheenollen.
Mä palaan tässä vähän apn aloitukseen:-)
Mun ex-mies oli tuommoinen juhlapyhäpinko, kun mä just toivoin vaan semmoista ihan tavallista meininkiä, ehkä jotain pientä extraa.
Mutta sehän johtui juuri siitä, että muun ajan liesusi aivan missä sattuu ja perheelle sitten hyvitti tai oli hyvittävinään näillä täydellisillä juhlapyhillä.
Pitkään kesti ennen kuin tajusin, että koko perhe oli hänelle vain yksi iso kulissi. Mutta kyllä mä sen vuoksi juuri arvostan kamalasti ihmisiä, jotka on valmiita lastensa vuoksi tinkimään omista jutuista ja toivoo lapsille hyviä kesä- ja juhannusmuistoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Ootko mun miehen kaveriporukassa - "kumppaneita ei ole kielletty" mutta annas jos kumppani tulee sinne mökille - tehdään kyllä selväksi että häntä ei kaivattu sinne 😂 Yksin koko viikonloppu, kun "tiivis kaveriporukka" ei edes vastaa ulkopuolisen tyttöystävän keskustelunavauksiin.
Mun mielestä tämä on aivan outo porukka. Miksi niitä vanhoja on omalla naisporukalla juuri juhannuksena muisteltava, kun selvästi elämäntilanteet on muuttunut, eikö joku muu kesävkonloppu kelpaa?
Mutta trölleröhän tämä oli, kukaan nainen ei viittaa toisen naisen puolisoon nimikkeellä nyxä - ellei tää sit ole joku lesboporukka.
Juu mulle olisi kyllä äkkiä entinen semmoinen kaveripiiri, joka ei ymmärtäisi, että en vuosi toisensa jälkeen ole erossa lapsistani juhannuksena! Omasta lapsuudesta rakkaimpia muistoja on juhannukset juuri, oli oma perhe ja serkkuja, todellakin tahdon sen omillekin lapsille antaa.
Aivan pois maailmasta ajatus, että istuisin jossain mökillä jonkun naisporukan kanssa kälättämässä ja omat lapset viettää juhannusta muiden kanssa. Ei taida montaa naista olla, joka näin elämänsä priorisoi.
En tosin tunne tämmöisiä miehiäkään.
Kälättämässä?
Ei meidän juhannuksessa ole mitään pakko-osallistumisia, aikaa sitten tehtiin selväksi, että ne tulevat paikalle, jotka tulevat. Yhdelläkään meistä ei ole mitään isoja perhejuhannuksia perinteenä, joten emme ajattele niin, että tämä on jotenkin lapsilta tai suvulta pois.
Juhannus on yksi pitkä viikonloppu keskellä kesää, monelle kesäloman alku. Monet on festareilla, monet perheen kanssa kaupungissa, monet sukumökillä jne. eli tapoja on monenlaisia, meille tämä on sopiva ja mukava. Lasten kanssa ehtii olemaan 51 viikonloppuna, ei ole käynyt mielessä, että he jotenkin erityisesti tästä kärsivät. Ei heilläkään ole sukujuhannuksia! Tai mistä minä muiden lapsista tiedän, omillani ei ainakaan.
Näin me ollaan erilaisia. Me taidettais kyllä olla miehen kanssa molemmat toistemme ex-kumppaneita, jos jompikumpi jäisi aina juhannuksena yksin lasten kanssa, ja toinen rälläisi kavereidensa kanssa jossakin . Ja olisi siinä varmaan lapsetkin aika ihmeissään. Ei meidän vanhemmatkaan kyllä olisi ottaneet lapsia hoidettavakseen juhannuksena, että päästäisiin yksin tai erikseen jonnekin festareille. Olisivat varmaan ohjanneet jonnekin parisuhdekurssille.
No kyllä mekin saataisiin aika huolestuneita kyselyitä, mikä on vialla, jos yritettäisiin tyrkyttää lapsia vanhemmille juhannusta itsekseen viettämään! Ja kyllä meidän lapset odottaa juhannusta, herkkuja, yhdessäoloa ja mahdollista kokkoa, pisempään valvomista...kaikkea sitä, mitä suomalaiseen juhannukseen kuuluu.
Olen aika monta juhannusta viettänyt mökeillä kavereiden kanssa, mutta ihan oma tunnelmansa on juhannuksessa niinkuin myös joulussa nyt, kun voi katsoa, miten kivaa se lapsista on. Ja aika usein kyllä meidän mökille on tulossa niitä kavereitakin, niin perheineen kuin sinkkuja. Näitä toisia lapsia omat lapset vasta odottavatkin. Nyt jo lasketaan öitä.
Riippuu siitäkin minkä ikäisiä lapsia. Meidän lapset jaksaa vasta nyt valvoa keskiyöhön kokon sytyttämiseen asti, kun ovat päälle 10v. Ei ne nuorempana saaneet juhannuksesta mitään mökkiviikonloppua kummempaa irti.
No teillä varmaan ei ollut sitten siellä lapsille mitään mökkiviikonloppua kummempaa tarjolla. Meillä on aina joku extrajuttu, joka merkkaa juuri juhannusta. Ja ainahan ei vietetty juhannusta edes mökillä, vaan saatettiin mennä jonnekin muualle pikkumatkalle, kun kerran vapaata vähän enemmän oli.
Eikä meillä pienten lasten kanssa ooteltu minnekään keskiyölle kokon kanssa, ihan ymmärrettiin sytyttää aiemmin. AI NIIN eihän se käy, kun aikuisten traditioiden mukaan se pitää sytyttää keskiyöllä!
Tosin kokko nyt on sen verran epävarma ohjelmanumero, voi olla olla kulohälytys, että ei sen ympärille edes aikuiset juhannustaan rakenna.
Mutta joo, sitä sitten vanhemmat ihmettelee, että kun ei niitä aikuisia lapsia näy. Toisaalta, ehkä ovatkin vain tyytyväisiä, ennen sitä avuntarvevaihetta, kun ei näy.
Me ollaan vietetty juhannusta sukulaisten mökillä. Eipä sitä muiden nurkissa voi alkaa määräilemään milloin kokko laitetaan tulille. Ohjelmaa ei ole tosiaan ollut. Mitä nyt grillataan ja ehkä pelataan jotain. Ihan sellaista perusmukavaa meininkiä.
Pointti lienee onkin, että kumpaa juhannusta luulet lapsiesi haluavan viettää, yhdessä perheenä siellä sukulaisten mökillä perusmukavalla meiningillä, vaiko semmoista, josta sä puutut koska olet perinteisellä tyttöjen reissulla, jonne ei muulloin voi mennä?
Eli suoraan kysyttynä: luuletko, että lapsesi arvostavat läsnäoloasi noissa juhannuksissa?
Lapseni ovat olleet juhannuksena purjehtimassa koko pienen ikänsä. Heille se on oikea juhannus eikä heillä ole koskaan käynyt mielessä, miksi äiti ei ole mukana. Olen nimittäin kysynyt tätä pari vuotta sitten silloin 10v pojaltani, joka katsoi minua ihmeissään: juhannus on isä- ja isoisäjuttu, silloin ollaan fafan veneellä saaristossa eikä siihen kuulu muita.
Menivät sitten penteleet tekemään oman juhannusperinteensä!
No mut kun yhyy ei kaikilla ole edes fafaa saati fafan venettä! Toisaalta säkään et tiedä, miten olisi käynyt, jos olisit sinne veneelle mennyt, vois olla, että lapsesta kumminkin olisi kivaa, ainakin pienempänä.
Mun lapsuudessa vanhempani viettivät aina juhlapyhiä omiensa vanhempiensa luona ja me lapset oltiin vuorovuosin sitten jomman kumman mukana. Tähän syynä varmaan oli ihan se, että isovanhemmat asuivat aika kaukana toisistaan niin tämä lie tapa yrittää tasapuolistaa juhlapyhiä lastenlasten kanssa.
Musta se oli tosi kurjaa. Kaipasin aina sitä vanhempaa, joka ei ollut mukana. Tuntui, että jotain puuttui. Vähän isompana aloin pyytää, että eikö voitaisi olla menemättä kummallekaan, mutta ei se käynyt. Myöhemmin äitini sanoi, että olivat jo tottuneet omiin menoihinsa "vapaavuorollaan". En tykännyt edes aikuisena tästä ajatuksesta, vaikka tavallaan ymmärsinkin.
Kyllä sen huomasi jo aikaisemmista viesteistäsi ettet ole ihan terve. Normaali ihminen ei ahdistu siitä aikuisena, eikä lapsena, että vanhempi tekee jotain muuta kuin on lapsen kanssa käsikädessä kaikki vapaat. Tervepäinen lapsi ei edes huomaa että jompi kumpi vanhemmista ei ole mukana kun on mukavaa ja hauskaa tekemistä.
Pahintahan tuossa on se että eväät omilta lapsiltasi heidän omat juhannusjutut omien mt-juttujesi takia. Olisi kaikille parempi jos hakisit ammattiapua.
Ettei sulla nyt menisi hieman tunteisiin. Olen siis lapseton ja kirjoittanut täällä mm. että ymmärrän hyvin, että mun perheelliset kaverit ei mun kanssa vietä juhlapyhiä, mutta ovat kyllä kutsuneet mua mukaan omiin juhlapyhiinsä niin sinkkuna kuin nyt miehen kanssa.
Mutta tosiaan, varmaan se onkin niin, että on mun lapsuudesta johtuva mt-ongelma, että ymmärrän.
Oletko sä muuten tietoinen, että täällä kirjoittelee useampi kuin yksi sun lisäksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti lataa itse hirveät odotukset siihen juhannukseen, että onko nyt varmasti sauna pesty, juuri ne tämän pitäjän tilan uudet perunat hankittu, onko aviomies savustanut kalan (itse, koska juhannuskalaa ei voi hankkia kaupasta valmiiksi savustettuna), Marja-tädin kyydeistä mökille ja takaisin sovittu, tuoreita kukkia poimittu maljakkoon läheiseltä niityltä, vihta tehty (itse, koska juhannus) ja lapselle muumilimu hankittu koska sitä äiti itsekin pienenä aina juhannuksena joi. Lopulta hirveä stressi päällä ja kamelin selän katkaisee aattoiltana tuleva sade, koska lapsi ei pääse näkemään kokkoa ja pihapöydälle oli katettu tuntikausia tarkkaan harkittu juhannuskattaus ja nyt on kermaviilikastike vettynyt.
Tai sitten ei mitään edellistä, vaan rentoa ihanaa yhdessä oloa oman puolison ja omien lasten kanssa. Mutta tämähän on se mahdoton ajatus, että joku oikeasti voi haluta viettää kivaa aikaa oman perheen kanssa ja onnistuukin siinä jopa niin, että lapsille jää ihanat juhannusmuistot.
Siitä kateudesta puheenollen.
Ja sitä rentoa yhdessäoloa ei voisi olla 12 viikonloppua kesässä, sitä pitää olla nimenomaan juhannuksena, koska muuten lapsille ei jää kivoja juhannusmuistoja?
Aikuisten oikeasti: lopetatteko te koko oman elämänne vain siksi, että lapset saisi muistoja, joita voi tehdä vain yhtenä viikonloppuna vuodesta, mutta joita lapsi ei jälkikäteen erota muista mökkiviikonlopuista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sillä on toinen nainen.
Itsestäni alkoi tuntua samalta. Pyörittää kahta naista ja on "kova kundi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti lataa itse hirveät odotukset siihen juhannukseen, että onko nyt varmasti sauna pesty, juuri ne tämän pitäjän tilan uudet perunat hankittu, onko aviomies savustanut kalan (itse, koska juhannuskalaa ei voi hankkia kaupasta valmiiksi savustettuna), Marja-tädin kyydeistä mökille ja takaisin sovittu, tuoreita kukkia poimittu maljakkoon läheiseltä niityltä, vihta tehty (itse, koska juhannus) ja lapselle muumilimu hankittu koska sitä äiti itsekin pienenä aina juhannuksena joi. Lopulta hirveä stressi päällä ja kamelin selän katkaisee aattoiltana tuleva sade, koska lapsi ei pääse näkemään kokkoa ja pihapöydälle oli katettu tuntikausia tarkkaan harkittu juhannuskattaus ja nyt on kermaviilikastike vettynyt.
Tai sitten ei mitään edellistä, vaan rentoa ihanaa yhdessä oloa oman puolison ja omien lasten kanssa. Mutta tämähän on se mahdoton ajatus, että joku oikeasti voi haluta viettää kivaa aikaa oman perheen kanssa ja onnistuukin siinä jopa niin, että lapsille jää ihanat juhannusmuistot.
Siitä kateudesta puheenollen.
Ja sitä rentoa yhdessäoloa ei voisi olla 12 viikonloppua kesässä, sitä pitää olla nimenomaan juhannuksena, koska muuten lapsille ei jää kivoja juhannusmuistoja?
Aikuisten oikeasti: lopetatteko te koko oman elämänne vain siksi, että lapset saisi muistoja, joita voi tehdä vain yhtenä viikonloppuna vuodesta, mutta joita lapsi ei jälkikäteen erota muista mökkiviikonlopuista?
Olen eri, mutta ei se lapsi kyllä voi saada juhannusmuistoja lokakuussa vietetystä viikonlopusta.
Ja joo, mäkin tykkään rennosta, kivasta juhannuksesta kavereiden kanssa (lapsia ei ole), koska juhannus on mulle aina ollut jotenkin kiva kesän huipennus. Kiva panostaa vähän enemmän kuin tavallisena viikonloppuna ja tuntuu ihan erilaiselta, melkoisen paljon, istua ulkona juhannusyössä, vaikka sataisikin, kuin marraskuun räntäsateessa.
Mutta selke, jotkut on joustavampia ja heille juhannus voi tulla vaikka helmikuun tiistaina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillain ehkä on vähän vääristynyt kuva juhannuksesta, että se on jokin ylimaallisen tärkeä juhla ja kaikille lapsille tulee luoda uskomattomia juhannusmuistoja, kenties nimenomaan MÖKILLÄ. 🙂
Siltä näyttää. Itselle taas on todella ahdistava ajatus, että pitäisi samassa naisporukassa samalla tavalla joka vuosi viettää juhannusta muistelemalla menneitä. Ihan kauhua mulle.
Oliko jossain, että tuo porukka muistelee menneitä? Tosin jos ovat olleet samaa porukkaa jostain 20v iästä lähtien tai jopa aiemmin, niin onhan siinä 10-15 vuodessa muisteltavaa, mutta todennäköisesti pitävät yhteyttä muutenkin. Voihan olla, että suunnittelevat tulevaa ja muistuttavat toisilleen, että ovat kokonaisia naisia silloinkin, kun perhe ei ole paikalla tai ettei se perhe edes ole pakollinen asuste, ilmankin on ihminen.
Palstalla asetetaan ihmisiä ja etenkin kanssanaisia kovin ahtaisiin muotteihin ja kerrotaan, miten ja kenen kanssa juhannus tulee oikeaoppisesti viettää. Miksi emme salli muille heidän omia perinteitään ja tapojaan, jotka eivät mitenkään loukkaa omaa juhannustamme. Jos minä kerään tyynyn alle 7 erilaista kukkaa, niin ei sinun tarvitse tehdä samaa, jotta lapsesi kokisi oikean juhannuksen oikealla tavalla.
Vai onko tämä kateutta: jossain on naisporukka, jonka ei tarvitse juhannukseksi suunnitella, pakata, varmistella, jonottaa ruuhkassa ruokaostosten kanssa, sietää mökillä anoppia ja koko muuta sukua, pelätä puolison sammumista rantaveteen jne., vaan nämä peijoonit juhlivat juhannustaan juuri niin kuin he itse haluavat, välittämättä pätkääkään muiden mielipiteistä.
Eri, mut hehehehe, ei oo avmamman normivastaus pätevä tähän, eli kateus.
Vaan kyse on siitä, että välitän pitkän pätkän lasteni mielipiteistä ja tiedän sen olevan, että juhlapäivinä he toivovat minun olevan läsnä. Paikalla. Mukana.
Kerkiän sitten muina aikoina voimaantumaan naisporukassa, joka ei halua nyxiä häiritsemään vanhojen muistelua - näin tämän lenksun aloittaja asian ilmaisi.
Miten teillä vietetään tuota jossain viestissä mainittua kaatuneiden muistopäivää? Sehän on myös juhlapäivä, jolloin on perheen yhteisiä traditioita, joissa olet paikalla ja mukana. Vai onko niin, että kaikki juhlat eivät ole yhtä tärkeitä perinteiden ylläpitämiseksi?
On niin. Lapset odottavat niitä perinteisiä suomalaisia juhlapäiviä, koska valitettavasti tosiaan joo yhteiskunta niitä hehkuttaa. Päikyn tädit ja opet kyselee juhannussuunnitelmia, onko pääsiäistä laitettu, mainostajat mainostaa, jne.
En ole tosiaankaan niin voimaantunut, että lähtisin taistelemaan tätä vastaan omalla irtirepäisyilläni naisporukassa lasteni kustannuksella, jotka innolla muun yhteiskunnan mukana odottavat näitä juhlia.
Tuskin ne päikyn tädit kyselevät, että mitä se sun äiti tekee juhannuksena ja siten aiheuta lapselle ahdistusta. Toisaalta en muista, että moista kyseltäisiin, kesälomasuunnitelmista kyllä. Opettajat ei juhannusta mieti, kesäloma on heilläkin mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti lataa itse hirveät odotukset siihen juhannukseen, että onko nyt varmasti sauna pesty, juuri ne tämän pitäjän tilan uudet perunat hankittu, onko aviomies savustanut kalan (itse, koska juhannuskalaa ei voi hankkia kaupasta valmiiksi savustettuna), Marja-tädin kyydeistä mökille ja takaisin sovittu, tuoreita kukkia poimittu maljakkoon läheiseltä niityltä, vihta tehty (itse, koska juhannus) ja lapselle muumilimu hankittu koska sitä äiti itsekin pienenä aina juhannuksena joi. Lopulta hirveä stressi päällä ja kamelin selän katkaisee aattoiltana tuleva sade, koska lapsi ei pääse näkemään kokkoa ja pihapöydälle oli katettu tuntikausia tarkkaan harkittu juhannuskattaus ja nyt on kermaviilikastike vettynyt.
Tai sitten ei mitään edellistä, vaan rentoa ihanaa yhdessä oloa oman puolison ja omien lasten kanssa. Mutta tämähän on se mahdoton ajatus, että joku oikeasti voi haluta viettää kivaa aikaa oman perheen kanssa ja onnistuukin siinä jopa niin, että lapsille jää ihanat juhannusmuistot.
Siitä kateudesta puheenollen.
Ja sitä rentoa yhdessäoloa ei voisi olla 12 viikonloppua kesässä, sitä pitää olla nimenomaan juhannuksena, koska muuten lapsille ei jää kivoja juhannusmuistoja?
Aikuisten oikeasti: lopetatteko te koko oman elämänne vain siksi, että lapset saisi muistoja, joita voi tehdä vain yhtenä viikonloppuna vuodesta, mutta joita lapsi ei jälkikäteen erota muista mökkiviikonlopuista?
En todellakaan lopeta. Mä elän sitä "omaa elämää" niinä 12 vkonloppuna kesästä. Lapset oottaa juhannusta, ovat niin isoja, että ymmärtävät, että se on Suomessa iso juhlapäivä. Siksi en näe syytä juuri sinä vkonloppuna hamuta omaan elämään. Joudan seuraavanakin. Tai sitä edellisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Ootko mun miehen kaveriporukassa - "kumppaneita ei ole kielletty" mutta annas jos kumppani tulee sinne mökille - tehdään kyllä selväksi että häntä ei kaivattu sinne 😂 Yksin koko viikonloppu, kun "tiivis kaveriporukka" ei edes vastaa ulkopuolisen tyttöystävän keskustelunavauksiin.
Mun mielestä tämä on aivan outo porukka. Miksi niitä vanhoja on omalla naisporukalla juuri juhannuksena muisteltava, kun selvästi elämäntilanteet on muuttunut, eikö joku muu kesävkonloppu kelpaa?
Mutta trölleröhän tämä oli, kukaan nainen ei viittaa toisen naisen puolisoon nimikkeellä nyxä - ellei tää sit ole joku lesboporukka.
Juu mulle olisi kyllä äkkiä entinen semmoinen kaveripiiri, joka ei ymmärtäisi, että en vuosi toisensa jälkeen ole erossa lapsistani juhannuksena! Omasta lapsuudesta rakkaimpia muistoja on juhannukset juuri, oli oma perhe ja serkkuja, todellakin tahdon sen omillekin lapsille antaa.
Aivan pois maailmasta ajatus, että istuisin jossain mökillä jonkun naisporukan kanssa kälättämässä ja omat lapset viettää juhannusta muiden kanssa. Ei taida montaa naista olla, joka näin elämänsä priorisoi.
En tosin tunne tämmöisiä miehiäkään.
Kälättämässä?
Ei meidän juhannuksessa ole mitään pakko-osallistumisia, aikaa sitten tehtiin selväksi, että ne tulevat paikalle, jotka tulevat. Yhdelläkään meistä ei ole mitään isoja perhejuhannuksia perinteenä, joten emme ajattele niin, että tämä on jotenkin lapsilta tai suvulta pois.
Juhannus on yksi pitkä viikonloppu keskellä kesää, monelle kesäloman alku. Monet on festareilla, monet perheen kanssa kaupungissa, monet sukumökillä jne. eli tapoja on monenlaisia, meille tämä on sopiva ja mukava. Lasten kanssa ehtii olemaan 51 viikonloppuna, ei ole käynyt mielessä, että he jotenkin erityisesti tästä kärsivät. Ei heilläkään ole sukujuhannuksia! Tai mistä minä muiden lapsista tiedän, omillani ei ainakaan.
Näin me ollaan erilaisia. Me taidettais kyllä olla miehen kanssa molemmat toistemme ex-kumppaneita, jos jompikumpi jäisi aina juhannuksena yksin lasten kanssa, ja toinen rälläisi kavereidensa kanssa jossakin . Ja olisi siinä varmaan lapsetkin aika ihmeissään. Ei meidän vanhemmatkaan kyllä olisi ottaneet lapsia hoidettavakseen juhannuksena, että päästäisiin yksin tai erikseen jonnekin festareille. Olisivat varmaan ohjanneet jonnekin parisuhdekurssille.
No kyllä mekin saataisiin aika huolestuneita kyselyitä, mikä on vialla, jos yritettäisiin tyrkyttää lapsia vanhemmille juhannusta itsekseen viettämään! Ja kyllä meidän lapset odottaa juhannusta, herkkuja, yhdessäoloa ja mahdollista kokkoa, pisempään valvomista...kaikkea sitä, mitä suomalaiseen juhannukseen kuuluu.
Olen aika monta juhannusta viettänyt mökeillä kavereiden kanssa, mutta ihan oma tunnelmansa on juhannuksessa niinkuin myös joulussa nyt, kun voi katsoa, miten kivaa se lapsista on. Ja aika usein kyllä meidän mökille on tulossa niitä kavereitakin, niin perheineen kuin sinkkuja. Näitä toisia lapsia omat lapset vasta odottavatkin. Nyt jo lasketaan öitä.
Riippuu siitäkin minkä ikäisiä lapsia. Meidän lapset jaksaa vasta nyt valvoa keskiyöhön kokon sytyttämiseen asti, kun ovat päälle 10v. Ei ne nuorempana saaneet juhannuksesta mitään mökkiviikonloppua kummempaa irti.
No teillä varmaan ei ollut sitten siellä lapsille mitään mökkiviikonloppua kummempaa tarjolla. Meillä on aina joku extrajuttu, joka merkkaa juuri juhannusta. Ja ainahan ei vietetty juhannusta edes mökillä, vaan saatettiin mennä jonnekin muualle pikkumatkalle, kun kerran vapaata vähän enemmän oli.
Eikä meillä pienten lasten kanssa ooteltu minnekään keskiyölle kokon kanssa, ihan ymmärrettiin sytyttää aiemmin. AI NIIN eihän se käy, kun aikuisten traditioiden mukaan se pitää sytyttää keskiyöllä!
Tosin kokko nyt on sen verran epävarma ohjelmanumero, voi olla olla kulohälytys, että ei sen ympärille edes aikuiset juhannustaan rakenna.
Mutta joo, sitä sitten vanhemmat ihmettelee, että kun ei niitä aikuisia lapsia näy. Toisaalta, ehkä ovatkin vain tyytyväisiä, ennen sitä avuntarvevaihetta, kun ei näy.
Me ollaan vietetty juhannusta sukulaisten mökillä. Eipä sitä muiden nurkissa voi alkaa määräilemään milloin kokko laitetaan tulille. Ohjelmaa ei ole tosiaan ollut. Mitä nyt grillataan ja ehkä pelataan jotain. Ihan sellaista perusmukavaa meininkiä.
Pointti lienee onkin, että kumpaa juhannusta luulet lapsiesi haluavan viettää, yhdessä perheenä siellä sukulaisten mökillä perusmukavalla meiningillä, vaiko semmoista, josta sä puutut koska olet perinteisellä tyttöjen reissulla, jonne ei muulloin voi mennä?
Eli suoraan kysyttynä: luuletko, että lapsesi arvostavat läsnäoloasi noissa juhannuksissa?
Lapseni ovat olleet juhannuksena purjehtimassa koko pienen ikänsä. Heille se on oikea juhannus eikä heillä ole koskaan käynyt mielessä, miksi äiti ei ole mukana. Olen nimittäin kysynyt tätä pari vuotta sitten silloin 10v pojaltani, joka katsoi minua ihmeissään: juhannus on isä- ja isoisäjuttu, silloin ollaan fafan veneellä saaristossa eikä siihen kuulu muita.
Menivät sitten penteleet tekemään oman juhannusperinteensä!
No mut kun yhyy ei kaikilla ole edes fafaa saati fafan venettä! Toisaalta säkään et tiedä, miten olisi käynyt, jos olisit sinne veneelle mennyt, vois olla, että lapsesta kumminkin olisi kivaa, ainakin pienempänä.
Mun lapsuudessa vanhempani viettivät aina juhlapyhiä omiensa vanhempiensa luona ja me lapset oltiin vuorovuosin sitten jomman kumman mukana. Tähän syynä varmaan oli ihan se, että isovanhemmat asuivat aika kaukana toisistaan niin tämä lie tapa yrittää tasapuolistaa juhlapyhiä lastenlasten kanssa.
Musta se oli tosi kurjaa. Kaipasin aina sitä vanhempaa, joka ei ollut mukana. Tuntui, että jotain puuttui. Vähän isompana aloin pyytää, että eikö voitaisi olla menemättä kummallekaan, mutta ei se käynyt. Myöhemmin äitini sanoi, että olivat jo tottuneet omiin menoihinsa "vapaavuorollaan". En tykännyt edes aikuisena tästä ajatuksesta, vaikka tavallaan ymmärsinkin.
Kyllä sen huomasi jo aikaisemmista viesteistäsi ettet ole ihan terve. Normaali ihminen ei ahdistu siitä aikuisena, eikä lapsena, että vanhempi tekee jotain muuta kuin on lapsen kanssa käsikädessä kaikki vapaat. Tervepäinen lapsi ei edes huomaa että jompi kumpi vanhemmista ei ole mukana kun on mukavaa ja hauskaa tekemistä.
Pahintahan tuossa on se että eväät omilta lapsiltasi heidän omat juhannusjutut omien mt-juttujesi takia. Olisi kaikille parempi jos hakisit ammattiapua.
Ettei sulla nyt menisi hieman tunteisiin. Olen siis lapseton ja kirjoittanut täällä mm. että ymmärrän hyvin, että mun perheelliset kaverit ei mun kanssa vietä juhlapyhiä, mutta ovat kyllä kutsuneet mua mukaan omiin juhlapyhiinsä niin sinkkuna kuin nyt miehen kanssa.
Mutta tosiaan, varmaan se onkin niin, että on mun lapsuudesta johtuva mt-ongelma, että ymmärrän.
Oletko sä muuten tietoinen, että täällä kirjoittelee useampi kuin yksi sun lisäksi?
Kyllä se nyt taisi sinulla sinne tunteisiin mennä. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti lataa itse hirveät odotukset siihen juhannukseen, että onko nyt varmasti sauna pesty, juuri ne tämän pitäjän tilan uudet perunat hankittu, onko aviomies savustanut kalan (itse, koska juhannuskalaa ei voi hankkia kaupasta valmiiksi savustettuna), Marja-tädin kyydeistä mökille ja takaisin sovittu, tuoreita kukkia poimittu maljakkoon läheiseltä niityltä, vihta tehty (itse, koska juhannus) ja lapselle muumilimu hankittu koska sitä äiti itsekin pienenä aina juhannuksena joi. Lopulta hirveä stressi päällä ja kamelin selän katkaisee aattoiltana tuleva sade, koska lapsi ei pääse näkemään kokkoa ja pihapöydälle oli katettu tuntikausia tarkkaan harkittu juhannuskattaus ja nyt on kermaviilikastike vettynyt.
Tai sitten ei mitään edellistä, vaan rentoa ihanaa yhdessä oloa oman puolison ja omien lasten kanssa. Mutta tämähän on se mahdoton ajatus, että joku oikeasti voi haluta viettää kivaa aikaa oman perheen kanssa ja onnistuukin siinä jopa niin, että lapsille jää ihanat juhannusmuistot.
Siitä kateudesta puheenollen.
Ja sitä rentoa yhdessäoloa ei voisi olla 12 viikonloppua kesässä, sitä pitää olla nimenomaan juhannuksena, koska muuten lapsille ei jää kivoja juhannusmuistoja?
Aikuisten oikeasti: lopetatteko te koko oman elämänne vain siksi, että lapset saisi muistoja, joita voi tehdä vain yhtenä viikonloppuna vuodesta, mutta joita lapsi ei jälkikäteen erota muista mökkiviikonlopuista?
Olen eri, mutta ei se lapsi kyllä voi saada juhannusmuistoja lokakuussa vietetystä viikonlopusta.
Ja joo, mäkin tykkään rennosta, kivasta juhannuksesta kavereiden kanssa (lapsia ei ole), koska juhannus on mulle aina ollut jotenkin kiva kesän huipennus. Kiva panostaa vähän enemmän kuin tavallisena viikonloppuna ja tuntuu ihan erilaiselta, melkoisen paljon, istua ulkona juhannusyössä, vaikka sataisikin, kuin marraskuun räntäsateessa.
Mutta selke, jotkut on joustavampia ja heille juhannus voi tulla vaikka helmikuun tiistaina.
Kyseessähän on se että sinä et voi saada niitä sinun haluamiasi musitoja kuin sinun määräämänäsi päivänä. Lapsillehan se on se ja sama missä jussinsa viettävät, kunhan on hauskaa ja mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti lataa itse hirveät odotukset siihen juhannukseen, että onko nyt varmasti sauna pesty, juuri ne tämän pitäjän tilan uudet perunat hankittu, onko aviomies savustanut kalan (itse, koska juhannuskalaa ei voi hankkia kaupasta valmiiksi savustettuna), Marja-tädin kyydeistä mökille ja takaisin sovittu, tuoreita kukkia poimittu maljakkoon läheiseltä niityltä, vihta tehty (itse, koska juhannus) ja lapselle muumilimu hankittu koska sitä äiti itsekin pienenä aina juhannuksena joi. Lopulta hirveä stressi päällä ja kamelin selän katkaisee aattoiltana tuleva sade, koska lapsi ei pääse näkemään kokkoa ja pihapöydälle oli katettu tuntikausia tarkkaan harkittu juhannuskattaus ja nyt on kermaviilikastike vettynyt.
Tai sitten ei mitään edellistä, vaan rentoa ihanaa yhdessä oloa oman puolison ja omien lasten kanssa. Mutta tämähän on se mahdoton ajatus, että joku oikeasti voi haluta viettää kivaa aikaa oman perheen kanssa ja onnistuukin siinä jopa niin, että lapsille jää ihanat juhannusmuistot.
Siitä kateudesta puheenollen.
Ja sitä rentoa yhdessäoloa ei voisi olla 12 viikonloppua kesässä, sitä pitää olla nimenomaan juhannuksena, koska muuten lapsille ei jää kivoja juhannusmuistoja?
Aikuisten oikeasti: lopetatteko te koko oman elämänne vain siksi, että lapset saisi muistoja, joita voi tehdä vain yhtenä viikonloppuna vuodesta, mutta joita lapsi ei jälkikäteen erota muista mökkiviikonlopuista?
Olen eri, mutta ei se lapsi kyllä voi saada juhannusmuistoja lokakuussa vietetystä viikonlopusta.
Ja joo, mäkin tykkään rennosta, kivasta juhannuksesta kavereiden kanssa (lapsia ei ole), koska juhannus on mulle aina ollut jotenkin kiva kesän huipennus. Kiva panostaa vähän enemmän kuin tavallisena viikonloppuna ja tuntuu ihan erilaiselta, melkoisen paljon, istua ulkona juhannusyössä, vaikka sataisikin, kuin marraskuun räntäsateessa.
Mutta selke, jotkut on joustavampia ja heille juhannus voi tulla vaikka helmikuun tiistaina.
Kesässä on 13 viikonloppua, mutta sinä et voi olla yhtäkään niistä erossa lapsistasi (joita ei ole), koska juhannusta ei voi juhlia kuin lokakuussa tai kalenterijuhannuksena. Aika mielenkiintoinen tapa ajatella elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillain ehkä on vähän vääristynyt kuva juhannuksesta, että se on jokin ylimaallisen tärkeä juhla ja kaikille lapsille tulee luoda uskomattomia juhannusmuistoja, kenties nimenomaan MÖKILLÄ. 🙂
Siltä näyttää. Itselle taas on todella ahdistava ajatus, että pitäisi samassa naisporukassa samalla tavalla joka vuosi viettää juhannusta muistelemalla menneitä. Ihan kauhua mulle.
Oliko jossain, että tuo porukka muistelee menneitä? Tosin jos ovat olleet samaa porukkaa jostain 20v iästä lähtien tai jopa aiemmin, niin onhan siinä 10-15 vuodessa muisteltavaa, mutta todennäköisesti pitävät yhteyttä muutenkin. Voihan olla, että suunnittelevat tulevaa ja muistuttavat toisilleen, että ovat kokonaisia naisia silloinkin, kun perhe ei ole paikalla tai ettei se perhe edes ole pakollinen asuste, ilmankin on ihminen.
Palstalla asetetaan ihmisiä ja etenkin kanssanaisia kovin ahtaisiin muotteihin ja kerrotaan, miten ja kenen kanssa juhannus tulee oikeaoppisesti viettää. Miksi emme salli muille heidän omia perinteitään ja tapojaan, jotka eivät mitenkään loukkaa omaa juhannustamme. Jos minä kerään tyynyn alle 7 erilaista kukkaa, niin ei sinun tarvitse tehdä samaa, jotta lapsesi kokisi oikean juhannuksen oikealla tavalla.
Vai onko tämä kateutta: jossain on naisporukka, jonka ei tarvitse juhannukseksi suunnitella, pakata, varmistella, jonottaa ruuhkassa ruokaostosten kanssa, sietää mökillä anoppia ja koko muuta sukua, pelätä puolison sammumista rantaveteen jne., vaan nämä peijoonit juhlivat juhannustaan juuri niin kuin he itse haluavat, välittämättä pätkääkään muiden mielipiteistä.
Eri, mut hehehehe, ei oo avmamman normivastaus pätevä tähän, eli kateus.
Vaan kyse on siitä, että välitän pitkän pätkän lasteni mielipiteistä ja tiedän sen olevan, että juhlapäivinä he toivovat minun olevan läsnä. Paikalla. Mukana.
Kerkiän sitten muina aikoina voimaantumaan naisporukassa, joka ei halua nyxiä häiritsemään vanhojen muistelua - näin tämän lenksun aloittaja asian ilmaisi.
Miten teillä vietetään tuota jossain viestissä mainittua kaatuneiden muistopäivää? Sehän on myös juhlapäivä, jolloin on perheen yhteisiä traditioita, joissa olet paikalla ja mukana. Vai onko niin, että kaikki juhlat eivät ole yhtä tärkeitä perinteiden ylläpitämiseksi?
On niin. Lapset odottavat niitä perinteisiä suomalaisia juhlapäiviä, koska valitettavasti tosiaan joo yhteiskunta niitä hehkuttaa. Päikyn tädit ja opet kyselee juhannussuunnitelmia, onko pääsiäistä laitettu, mainostajat mainostaa, jne.
En ole tosiaankaan niin voimaantunut, että lähtisin taistelemaan tätä vastaan omalla irtirepäisyilläni naisporukassa lasteni kustannuksella, jotka innolla muun yhteiskunnan mukana odottavat näitä juhlia.
Tuskin ne päikyn tädit kyselevät, että mitä se sun äiti tekee juhannuksena ja siten aiheuta lapselle ahdistusta. Toisaalta en muista, että moista kyseltäisiin, kesälomasuunnitelmista kyllä. Opettajat ei juhannusta mieti, kesäloma on heilläkin mielessä.
Jotkut päiväkodin täditkin ovat töissä juhannusviikon. Meidän päiväkodissa on jopa askarreltu juhannusaiheisia askarteluja.
Varmaan on tädillä kesälomakin mielessä, mutta toisaalta kyllä ottavat kaikki irti juhlapyhistä varmaan silläkin, että ei tarvitse keksiä mitään erikoista, senkun vetää ne kliseet vaan.
Että ainaski meillä juhannus näkyy jo päikkyarjessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti lataa itse hirveät odotukset siihen juhannukseen, että onko nyt varmasti sauna pesty, juuri ne tämän pitäjän tilan uudet perunat hankittu, onko aviomies savustanut kalan (itse, koska juhannuskalaa ei voi hankkia kaupasta valmiiksi savustettuna), Marja-tädin kyydeistä mökille ja takaisin sovittu, tuoreita kukkia poimittu maljakkoon läheiseltä niityltä, vihta tehty (itse, koska juhannus) ja lapselle muumilimu hankittu koska sitä äiti itsekin pienenä aina juhannuksena joi. Lopulta hirveä stressi päällä ja kamelin selän katkaisee aattoiltana tuleva sade, koska lapsi ei pääse näkemään kokkoa ja pihapöydälle oli katettu tuntikausia tarkkaan harkittu juhannuskattaus ja nyt on kermaviilikastike vettynyt.
Tai sitten ei mitään edellistä, vaan rentoa ihanaa yhdessä oloa oman puolison ja omien lasten kanssa. Mutta tämähän on se mahdoton ajatus, että joku oikeasti voi haluta viettää kivaa aikaa oman perheen kanssa ja onnistuukin siinä jopa niin, että lapsille jää ihanat juhannusmuistot.
Siitä kateudesta puheenollen.
Ja sitä rentoa yhdessäoloa ei voisi olla 12 viikonloppua kesässä, sitä pitää olla nimenomaan juhannuksena, koska muuten lapsille ei jää kivoja juhannusmuistoja?
Aikuisten oikeasti: lopetatteko te koko oman elämänne vain siksi, että lapset saisi muistoja, joita voi tehdä vain yhtenä viikonloppuna vuodesta, mutta joita lapsi ei jälkikäteen erota muista mökkiviikonlopuista?
Olen eri, mutta ei se lapsi kyllä voi saada juhannusmuistoja lokakuussa vietetystä viikonlopusta.
Ja joo, mäkin tykkään rennosta, kivasta juhannuksesta kavereiden kanssa (lapsia ei ole), koska juhannus on mulle aina ollut jotenkin kiva kesän huipennus. Kiva panostaa vähän enemmän kuin tavallisena viikonloppuna ja tuntuu ihan erilaiselta, melkoisen paljon, istua ulkona juhannusyössä, vaikka sataisikin, kuin marraskuun räntäsateessa.
Mutta selke, jotkut on joustavampia ja heille juhannus voi tulla vaikka helmikuun tiistaina.
Kesässä on 13 viikonloppua, mutta sinä et voi olla yhtäkään niistä erossa lapsistasi (joita ei ole), koska juhannusta ei voi juhlia kuin lokakuussa tai kalenterijuhannuksena. Aika mielenkiintoinen tapa ajatella elämää.
Ei musta. Mä ajattelen olevani erittäin tavis, kun näen, että jos juhlapyhiä juhlin, teen sen juuri juhlapyhänä, enkä muina random-viikonloppuina. Sekin on varmaan aika tavista, että omasta henkillöhistoriasta johtuen jotkut juhlapyhät on rakkaampia ja tärkeämpiä kuin toiset.
Tuota 13 viikon matematiikkaasi en ymmärtänyt lainkaan: siis jos haluaa lastensa kanssa juhlia juhannusta juuri juhannuksena, siitä voidaan johtaa, että ei voi olla yhtäkään kesäviikonloppua erossa lapsistaan?
Päinvastoinhan tässä moni on sanonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Ootko mun miehen kaveriporukassa - "kumppaneita ei ole kielletty" mutta annas jos kumppani tulee sinne mökille - tehdään kyllä selväksi että häntä ei kaivattu sinne 😂 Yksin koko viikonloppu, kun "tiivis kaveriporukka" ei edes vastaa ulkopuolisen tyttöystävän keskustelunavauksiin.
Mun mielestä tämä on aivan outo porukka. Miksi niitä vanhoja on omalla naisporukalla juuri juhannuksena muisteltava, kun selvästi elämäntilanteet on muuttunut, eikö joku muu kesävkonloppu kelpaa?
Mutta trölleröhän tämä oli, kukaan nainen ei viittaa toisen naisen puolisoon nimikkeellä nyxä - ellei tää sit ole joku lesboporukka.
Juu mulle olisi kyllä äkkiä entinen semmoinen kaveripiiri, joka ei ymmärtäisi, että en vuosi toisensa jälkeen ole erossa lapsistani juhannuksena! Omasta lapsuudesta rakkaimpia muistoja on juhannukset juuri, oli oma perhe ja serkkuja, todellakin tahdon sen omillekin lapsille antaa.
Aivan pois maailmasta ajatus, että istuisin jossain mökillä jonkun naisporukan kanssa kälättämässä ja omat lapset viettää juhannusta muiden kanssa. Ei taida montaa naista olla, joka näin elämänsä priorisoi.
En tosin tunne tämmöisiä miehiäkään.
Kälättämässä?
Ei meidän juhannuksessa ole mitään pakko-osallistumisia, aikaa sitten tehtiin selväksi, että ne tulevat paikalle, jotka tulevat. Yhdelläkään meistä ei ole mitään isoja perhejuhannuksia perinteenä, joten emme ajattele niin, että tämä on jotenkin lapsilta tai suvulta pois.
Juhannus on yksi pitkä viikonloppu keskellä kesää, monelle kesäloman alku. Monet on festareilla, monet perheen kanssa kaupungissa, monet sukumökillä jne. eli tapoja on monenlaisia, meille tämä on sopiva ja mukava. Lasten kanssa ehtii olemaan 51 viikonloppuna, ei ole käynyt mielessä, että he jotenkin erityisesti tästä kärsivät. Ei heilläkään ole sukujuhannuksia! Tai mistä minä muiden lapsista tiedän, omillani ei ainakaan.
Näin me ollaan erilaisia. Me taidettais kyllä olla miehen kanssa molemmat toistemme ex-kumppaneita, jos jompikumpi jäisi aina juhannuksena yksin lasten kanssa, ja toinen rälläisi kavereidensa kanssa jossakin . Ja olisi siinä varmaan lapsetkin aika ihmeissään. Ei meidän vanhemmatkaan kyllä olisi ottaneet lapsia hoidettavakseen juhannuksena, että päästäisiin yksin tai erikseen jonnekin festareille. Olisivat varmaan ohjanneet jonnekin parisuhdekurssille.
No kyllä mekin saataisiin aika huolestuneita kyselyitä, mikä on vialla, jos yritettäisiin tyrkyttää lapsia vanhemmille juhannusta itsekseen viettämään! Ja kyllä meidän lapset odottaa juhannusta, herkkuja, yhdessäoloa ja mahdollista kokkoa, pisempään valvomista...kaikkea sitä, mitä suomalaiseen juhannukseen kuuluu.
Olen aika monta juhannusta viettänyt mökeillä kavereiden kanssa, mutta ihan oma tunnelmansa on juhannuksessa niinkuin myös joulussa nyt, kun voi katsoa, miten kivaa se lapsista on. Ja aika usein kyllä meidän mökille on tulossa niitä kavereitakin, niin perheineen kuin sinkkuja. Näitä toisia lapsia omat lapset vasta odottavatkin. Nyt jo lasketaan öitä.
Riippuu siitäkin minkä ikäisiä lapsia. Meidän lapset jaksaa vasta nyt valvoa keskiyöhön kokon sytyttämiseen asti, kun ovat päälle 10v. Ei ne nuorempana saaneet juhannuksesta mitään mökkiviikonloppua kummempaa irti.
No teillä varmaan ei ollut sitten siellä lapsille mitään mökkiviikonloppua kummempaa tarjolla. Meillä on aina joku extrajuttu, joka merkkaa juuri juhannusta. Ja ainahan ei vietetty juhannusta edes mökillä, vaan saatettiin mennä jonnekin muualle pikkumatkalle, kun kerran vapaata vähän enemmän oli.
Eikä meillä pienten lasten kanssa ooteltu minnekään keskiyölle kokon kanssa, ihan ymmärrettiin sytyttää aiemmin. AI NIIN eihän se käy, kun aikuisten traditioiden mukaan se pitää sytyttää keskiyöllä!
Tosin kokko nyt on sen verran epävarma ohjelmanumero, voi olla olla kulohälytys, että ei sen ympärille edes aikuiset juhannustaan rakenna.
Mutta joo, sitä sitten vanhemmat ihmettelee, että kun ei niitä aikuisia lapsia näy. Toisaalta, ehkä ovatkin vain tyytyväisiä, ennen sitä avuntarvevaihetta, kun ei näy.
Me ollaan vietetty juhannusta sukulaisten mökillä. Eipä sitä muiden nurkissa voi alkaa määräilemään milloin kokko laitetaan tulille. Ohjelmaa ei ole tosiaan ollut. Mitä nyt grillataan ja ehkä pelataan jotain. Ihan sellaista perusmukavaa meininkiä.
Pointti lienee onkin, että kumpaa juhannusta luulet lapsiesi haluavan viettää, yhdessä perheenä siellä sukulaisten mökillä perusmukavalla meiningillä, vaiko semmoista, josta sä puutut koska olet perinteisellä tyttöjen reissulla, jonne ei muulloin voi mennä?
Eli suoraan kysyttynä: luuletko, että lapsesi arvostavat läsnäoloasi noissa juhannuksissa?
Lapseni ovat olleet juhannuksena purjehtimassa koko pienen ikänsä. Heille se on oikea juhannus eikä heillä ole koskaan käynyt mielessä, miksi äiti ei ole mukana. Olen nimittäin kysynyt tätä pari vuotta sitten silloin 10v pojaltani, joka katsoi minua ihmeissään: juhannus on isä- ja isoisäjuttu, silloin ollaan fafan veneellä saaristossa eikä siihen kuulu muita.
Menivät sitten penteleet tekemään oman juhannusperinteensä!
No mut kun yhyy ei kaikilla ole edes fafaa saati fafan venettä! Toisaalta säkään et tiedä, miten olisi käynyt, jos olisit sinne veneelle mennyt, vois olla, että lapsesta kumminkin olisi kivaa, ainakin pienempänä.
Mun lapsuudessa vanhempani viettivät aina juhlapyhiä omiensa vanhempiensa luona ja me lapset oltiin vuorovuosin sitten jomman kumman mukana. Tähän syynä varmaan oli ihan se, että isovanhemmat asuivat aika kaukana toisistaan niin tämä lie tapa yrittää tasapuolistaa juhlapyhiä lastenlasten kanssa.
Musta se oli tosi kurjaa. Kaipasin aina sitä vanhempaa, joka ei ollut mukana. Tuntui, että jotain puuttui. Vähän isompana aloin pyytää, että eikö voitaisi olla menemättä kummallekaan, mutta ei se käynyt. Myöhemmin äitini sanoi, että olivat jo tottuneet omiin menoihinsa "vapaavuorollaan". En tykännyt edes aikuisena tästä ajatuksesta, vaikka tavallaan ymmärsinkin.
Kyllä sen huomasi jo aikaisemmista viesteistäsi ettet ole ihan terve. Normaali ihminen ei ahdistu siitä aikuisena, eikä lapsena, että vanhempi tekee jotain muuta kuin on lapsen kanssa käsikädessä kaikki vapaat. Tervepäinen lapsi ei edes huomaa että jompi kumpi vanhemmista ei ole mukana kun on mukavaa ja hauskaa tekemistä.
Pahintahan tuossa on se että eväät omilta lapsiltasi heidän omat juhannusjutut omien mt-juttujesi takia. Olisi kaikille parempi jos hakisit ammattiapua.
Ettei sulla nyt menisi hieman tunteisiin. Olen siis lapseton ja kirjoittanut täällä mm. että ymmärrän hyvin, että mun perheelliset kaverit ei mun kanssa vietä juhlapyhiä, mutta ovat kyllä kutsuneet mua mukaan omiin juhlapyhiinsä niin sinkkuna kuin nyt miehen kanssa.
Mutta tosiaan, varmaan se onkin niin, että on mun lapsuudesta johtuva mt-ongelma, että ymmärrän.
Oletko sä muuten tietoinen, että täällä kirjoittelee useampi kuin yksi sun lisäksi?
Kyllä se nyt taisi sinulla sinne tunteisiin mennä. ;)
Vierestä, mutta kyllä se on ihan klassinen määritelmä tunteisiin menemiselle, että väittää eri mieltä olevia mt-ongelmaisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillain ehkä on vähän vääristynyt kuva juhannuksesta, että se on jokin ylimaallisen tärkeä juhla ja kaikille lapsille tulee luoda uskomattomia juhannusmuistoja, kenties nimenomaan MÖKILLÄ. 🙂
Siltä näyttää. Itselle taas on todella ahdistava ajatus, että pitäisi samassa naisporukassa samalla tavalla joka vuosi viettää juhannusta muistelemalla menneitä. Ihan kauhua mulle.
Oliko jossain, että tuo porukka muistelee menneitä? Tosin jos ovat olleet samaa porukkaa jostain 20v iästä lähtien tai jopa aiemmin, niin onhan siinä 10-15 vuodessa muisteltavaa, mutta todennäköisesti pitävät yhteyttä muutenkin. Voihan olla, että suunnittelevat tulevaa ja muistuttavat toisilleen, että ovat kokonaisia naisia silloinkin, kun perhe ei ole paikalla tai ettei se perhe edes ole pakollinen asuste, ilmankin on ihminen.
Palstalla asetetaan ihmisiä ja etenkin kanssanaisia kovin ahtaisiin muotteihin ja kerrotaan, miten ja kenen kanssa juhannus tulee oikeaoppisesti viettää. Miksi emme salli muille heidän omia perinteitään ja tapojaan, jotka eivät mitenkään loukkaa omaa juhannustamme. Jos minä kerään tyynyn alle 7 erilaista kukkaa, niin ei sinun tarvitse tehdä samaa, jotta lapsesi kokisi oikean juhannuksen oikealla tavalla.
Vai onko tämä kateutta: jossain on naisporukka, jonka ei tarvitse juhannukseksi suunnitella, pakata, varmistella, jonottaa ruuhkassa ruokaostosten kanssa, sietää mökillä anoppia ja koko muuta sukua, pelätä puolison sammumista rantaveteen jne., vaan nämä peijoonit juhlivat juhannustaan juuri niin kuin he itse haluavat, välittämättä pätkääkään muiden mielipiteistä.
Eri, mut hehehehe, ei oo avmamman normivastaus pätevä tähän, eli kateus.
Vaan kyse on siitä, että välitän pitkän pätkän lasteni mielipiteistä ja tiedän sen olevan, että juhlapäivinä he toivovat minun olevan läsnä. Paikalla. Mukana.
Kerkiän sitten muina aikoina voimaantumaan naisporukassa, joka ei halua nyxiä häiritsemään vanhojen muistelua - näin tämän lenksun aloittaja asian ilmaisi.
Miten teillä vietetään tuota jossain viestissä mainittua kaatuneiden muistopäivää? Sehän on myös juhlapäivä, jolloin on perheen yhteisiä traditioita, joissa olet paikalla ja mukana. Vai onko niin, että kaikki juhlat eivät ole yhtä tärkeitä perinteiden ylläpitämiseksi?
On niin. Lapset odottavat niitä perinteisiä suomalaisia juhlapäiviä, koska valitettavasti tosiaan joo yhteiskunta niitä hehkuttaa. Päikyn tädit ja opet kyselee juhannussuunnitelmia, onko pääsiäistä laitettu, mainostajat mainostaa, jne.
En ole tosiaankaan niin voimaantunut, että lähtisin taistelemaan tätä vastaan omalla irtirepäisyilläni naisporukassa lasteni kustannuksella, jotka innolla muun yhteiskunnan mukana odottavat näitä juhlia.
Tuskin ne päikyn tädit kyselevät, että mitä se sun äiti tekee juhannuksena ja siten aiheuta lapselle ahdistusta. Toisaalta en muista, että moista kyseltäisiin, kesälomasuunnitelmista kyllä. Opettajat ei juhannusta mieti, kesäloma on heilläkin mielessä.
Jotkut päiväkodin täditkin ovat töissä juhannusviikon. Meidän päiväkodissa on jopa askarreltu juhannusaiheisia askarteluja.
Varmaan on tädillä kesälomakin mielessä, mutta toisaalta kyllä ottavat kaikki irti juhlapyhistä varmaan silläkin, että ei tarvitse keksiä mitään erikoista, senkun vetää ne kliseet vaan.
Että ainaski meillä juhannus näkyy jo päikkyarjessa...
Mikä onkaan perinteinen juhannusaskartelu? Kokoontaitettava kokko?
Toivottavasti ap ei ollut niinkuin oma vaimoni joka koko korona ajan nurisi siitä että ei tehdä mitään eikä käydä missään, mutta sitten kuitenkin halusi vain olla kotona että ei tulis sitä koronaa.
Tänä kesänä on vaan paljon kissanristiäisiä ja muuta kun niitä on pari vuotta lykätty koronan takia.
Me ainakin ehdimme viettää niin paljon aikaa vaimon kanssa kotona ja etätöissä että tänä kesänä tuuletetaan ja tehdää omia juttujamme.
Mä olisin että YES, olis sitä niin ylistettyä ja vaadittua MINÄ- aikaa.
Öööh mä en edes muista yhtään lapsuuden juhannusta, eli ei se nyt niin ihmeellinen ja maaginen tapahtuma ole, jossa on aina pakko olla kummatkin vanhemmat paikalla. Meidät lähetettiin usein puoleksi kesäksi mummolaan maalle eikä nähty vanhempia moneen viikkoon. Niistä mummola-ajoista jäi ihania muistoja. Omat lapset voimme ihan hyvin jättää myös mummolaan, jos haluamme viettää bilejuhannusta. Useimmiten ollaan kuitenkin lasten kanssa juhannuksena.
Tai sitten ei mitään edellistä, vaan rentoa ihanaa yhdessä oloa oman puolison ja omien lasten kanssa. Mutta tämähän on se mahdoton ajatus, että joku oikeasti voi haluta viettää kivaa aikaa oman perheen kanssa ja onnistuukin siinä jopa niin, että lapsille jää ihanat juhannusmuistot.
Siitä kateudesta puheenollen.