Mieheni aikoo viettää kanssani koko kesän aikana kaksi viikonloppua

Vierailija kirjoitti:

En nyt jaksa lukea koko ketjua mutta ettekö ole viikolla yhdessä? Ja minun laskujen mukaan tuossa on montakin yhteistä viikonloppua. Mökillekin voit ihan hyvin lähteä mukaan. 

Toisen sukulaisten mökillä on yhtä elvettiä. En usko, että aloittajalla menee niin huonosti kuin mulla, joka ei nähnyt poikakaveriaan viime kesänä yhtenäkään viikonloppuna. Olisi kyllä ollut mahdollisuus lähteä hänen ja hänen neljän lapsen kanssa viikkokausiksi hänen sukulaistensa ja vanhempiensa mökille, mutta jostain syystä ei niin innostanut sellainen "lomailu" ja muita suunnitelmia ei onnistuttu tekemään. Eli surkeuden pohjat täällä

Aivan järkyttävää. Näyttää siltä, että miehesi ei jostain syystä reagoi oikealla tavalla gynosentrisen vallan osoittamaan käyttäytymisnormistoon. Tulisiko miehesi uudelleenkouluttaa? Järjestäänkö vaikkapa MeNaiset jonkinlaisia aviomiesten koulutusleirejä, joissa luennoidaan feminismiä ja oikeata ajattelutapaa?

AP:lle, mitä teette arkisin? Onko elämänne jotenkin viikonlopusta viikonloppuun putkessa menoa, jossa arki on kylmää kaurapuuroa ja viikonloppuna sitten jotain erilaista? Elätkö ainoastaan miehesi kautta? Onko sinulla omia ystäviä? Etkö keksi itsellesi mitään tekemistä ja odotat, että toinen sitten lahoaa seuranasi sohvalla? Kumpi tekee aloitteen yhteiselle aktiviteetille ja mitä se on normaalisti?  Onko kumppanisi kenties yrittänyt saada sinut mukaan menoihin, mutta sinä mielummin lahnaat sohvalla siideri kädessä ja katsot telkkaa? Mikä erilaiseen vapaaajanviettoon on johtanut? Tuskin on tullut yllättäen?

Miksi sinä et voisi itse tehdä jotain hauskaa? Ota kaveri mukaan tai vaikka sisar tai äiti ja lähde vaikka risteilylle? Lähde kesäkurssille oppimaan savenvalantaa. Osallistu hiljaisuuden retriittiin tai lähde vaikka joogakurssille. Miksi oletat, että voit elää vain miehesi kautta vapaa-aikaa? Tee itse, koe, elä. Joskus sekin riittää, että alat itse tekemään, niin miestä alkaakin pian kiinnostaa missä menet.

Minkä ikäinen pariskunta on kyseessä? Jos alle 30v, sitten tämä jatkuva meneminen ja tuleminen OK, jos 40+ pariskunta, niin olisin kyllä huolissani tuollaisesta kesäkalenterista. Parisuhdeaikaa ei ole viikonloppu anopin 30 v hääpäiväjuhlaan osallistuminen, eikä siskon/muunkaan sukulaisen juhlat, ne on lähinnä velvoitteita, joihin kohteliaisuudesta osallistuu (jos osallistuu). Nämä kaikki liittyvät mieheesi, missä omat menosi/vastaavat menot omien sukulaisteni kanssa?

tuossa on pari liikaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt jaksa lukea koko ketjua mutta ettekö ole viikolla yhdessä? Ja minun laskujen mukaan tuossa on montakin yhteistä viikonloppua. Mökillekin voit ihan hyvin lähteä mukaan. 

Toisen sukulaisten mökillä on yhtä elvettiä. En usko, että aloittajalla menee niin huonosti kuin mulla, joka ei nähnyt poikakaveriaan viime kesänä yhtenäkään viikonloppuna. Olisi kyllä ollut mahdollisuus lähteä hänen ja hänen neljän lapsen kanssa viikkokausiksi hänen sukulaistensa ja vanhempiensa mökille, mutta jostain syystä ei niin innostanut sellainen "lomailu" ja muita suunnitelmia ei onnistuttu tekemään. Eli surkeuden pohjat täällä

Juuri näin, etenkin sukulaisten mökeillä majailu on karseaa, en tunne yhtäkään naista joka siitä nauttisi

hmmm kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli todella surullinen olo! AP:lla ei ole sukulaisia eikä ystäviä, koko kesässä yksi ainoa sellainen viikonloppu, jolloin on jotain suunniteltua tekemistä oman itsen ulkopuolella. Ei omien kavereiden tapaamista, ei polttareita, ei festareita tyttöjen kanssa, ei edes jotain tylsää sukujuhlaa. Samaan aikaan miehellä on menemistä ja tekemistä senkin edestä.

Onko tässä nyt kyse siitä, että ap on todella yksinäinen? Ja samalla kateellinen puolisolle, jota kysellään mukaan kaikkeen mukavaan samalla kun ap:n puhelimeen ei tule ainuttakaan viestiä.

Aika moni normaali ihminen ei välttämättä käy koko kesänä missään, moni ehkä kerran jossain mökillä. Kaikki ei elä varhais- eikä keski-iän kriisiä, että pitää kulkea ja ryypätä koko kesä (ja vuosi). Moni tykkää kävellä luonnossa, rempata kotona yms. On enemmänkin sekopäistä jos joka ikinen viikonloppu täyteen buukattu, se ei enää ole normaalia. Minusta tuntuu että AP:lla on aika normaali määrä tekemistä, ehkä enemmän kuin keskiverto suomalaisella.

No sittenhän kaikki on hyvin! Ei se ap;n mieskään välttämättä koko aikaa ryyppää, kunhan tekee kavereitten kanssa kivoja asioita samaan aikaan kun ap kävelee luonnossa nauttien siitä. Omituista vaatia puolisoa luopumaan kesäkivasta vedoten siihen, että en minä itsekään kavereita näe koko kesänä, kun niitä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen sellainen asetelma, että mies ikäänkuin käyttää kotia/parisuhdetta ponnahdusalustana.

Kehottaisin sinua lähtemään pois kotoa niinä kaikkina viikonloppuina, jolloin mies on omissa menoissaan, mutta myös niinä kahtena viikonloppuna, jolloin olisitte kotona molemmat.

Älä tee tätä kuitenkaan provosoiden. Joku peruste/perusta täytyy menoilla olla. Olkoon vaikka yrttikurssi.

Mies voi hyvin, kun jäät kotiin ja hän lähtee. Kyse on jutusta, joka vaan toimii näin. Olet ikäänkuin äiti, joka odottaa. Kotia on aina kiva tulla, kun äiti on kaivannut, odottanut.

Tällainen muutos tekee hyvää sinulle. Ennenkaikkia miehen toiminnan mahdollistava energia muutetaan.

Hanki oma elämä. Syksyllä oletkin sitten jo paljon viisaampi.

Muutoin olen samaa mieltä, mutta tuumailen, että kannattaneeko tätä nyt syksyyn katsella. En usko, että näytösluontoisesti oman elämän esittäminen jonkun keksityn menon kanssa toimii.

Sen sijaan, jos nyt ei jo aivan kypsä tähän ole, voi tietty tsekata, miten ne kaksi yhteistä vkonloppua sujuu = onko mies kuin kissa pistoksissa, kaikki, mitä ap esittää, on tylsää, viihtyykö yhtään. Toisaalta tämänkin ap varmaan jo tietää, eli sen, minkälaista heidän yhteinen vapaa-aikansa todellisuudessa on.

Aika hupaisia ovat nämä, jotka ehdottelevat, että eikö se ajomatka anoppilan siskonpetiin riitä jo yhteiseksi ajaksi...en tiedä, minkälaisia parisuhteita heillä on, mutta ei meidän parisuhteessa kyllä pitkä ajomatka ole se, mikä kirvoittaa henkeviä keskusteluja elämästä ja luo ihania, yhteisiä muistoja.

Kyllä näytösluontoinen omien menojen keksiminen auttaa juuri niihin viikonloppuihin jotka mies on kotona.

Kokeitu on ja hyvällä menestyksellä.

Toki voi olla että apn mies on vain helpottunut ja menee kavereiden kanssa jonnekin hyvällä omallatunnolla.

Silloin on asia aika selvä, ero on edessä.

Mutta todennäköisesti mies on vaan lapsellinen ja pitää aloittajaa todellakin äidin korvikkeena ja hyvinkin mahdollista että tajuaa jotain.

Itse ajattelen, että jos mies ei ilman jotain näytöstemppuja ymmärrä, että parisuhteeseen kuuluu myös yhteisen vapaa-ajan viettäminen, ihan sama ja antaa olla. 

Useammin se käy niin, että molemmat alkaa vaan menemään omia menojaan ja suhteesta ei ole sitä vähää jäljellä. Muutenkin tollaisten miesten, joiden mielestä vaimo on jokin käyttöesine, herätteleminen tuntuu turhalta.

Niin samaa mieltä.

Tältä minustakin on alkanut tuntua. Että alun perinkin olen ollut vain statussymboli, keino näyttää että hei, minullapa on vaimo ja lapset. Kavereiden sijasta mies vain viettää kaiken ajan vanhempiensa maatilalla töissä. Sieltä löytyy aina jotakin projektia hoidettavaksi. Ja sitten sukulaiset ihastelevat, miten on hyvä poika kun hoitaa kaiken. Nyt on kuulemma kaksi viikkoa kesälomasta varattu ulkorakennuksen kattoremonttiin. Ja voidaanhan me tulla mukaan, mutta mies aloittaa hommat aamulla ja lopettaa illalla nukkumaanmenon aikoihin.

melkein vaikuttaa veljeltäni. Hänkin teki ahkerasti töitä vanhempiemme maatilalla siihen asti, kunnes vaimo ilmoitti, että nyt loppui, lomat ja viikonloput ollaan perheen kanssa. Se suhde päättyi sitten siihen, kun joutuivat etsimään uuden vuokra-asunnon (veli oli työllä maksanut asunnon omistaneille vanhemmilleni vuokran) ja perheen rahat oli todella tiukilla veljen mentyä opiskelemaan ja vaimon ollessa lapsen kanssa kotona.

Veljen nykyinen vaimo on toista maata, ei odota jatkuvaa paapomista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen sellainen asetelma, että mies ikäänkuin käyttää kotia/parisuhdetta ponnahdusalustana.

Kehottaisin sinua lähtemään pois kotoa niinä kaikkina viikonloppuina, jolloin mies on omissa menoissaan, mutta myös niinä kahtena viikonloppuna, jolloin olisitte kotona molemmat.

Älä tee tätä kuitenkaan provosoiden. Joku peruste/perusta täytyy menoilla olla. Olkoon vaikka yrttikurssi.

Mies voi hyvin, kun jäät kotiin ja hän lähtee. Kyse on jutusta, joka vaan toimii näin. Olet ikäänkuin äiti, joka odottaa. Kotia on aina kiva tulla, kun äiti on kaivannut, odottanut.

Tällainen muutos tekee hyvää sinulle. Ennenkaikkia miehen toiminnan mahdollistava energia muutetaan.

Hanki oma elämä. Syksyllä oletkin sitten jo paljon viisaampi.

Muutoin olen samaa mieltä, mutta tuumailen, että kannattaneeko tätä nyt syksyyn katsella. En usko, että näytösluontoisesti oman elämän esittäminen jonkun keksityn menon kanssa toimii.

Sen sijaan, jos nyt ei jo aivan kypsä tähän ole, voi tietty tsekata, miten ne kaksi yhteistä vkonloppua sujuu = onko mies kuin kissa pistoksissa, kaikki, mitä ap esittää, on tylsää, viihtyykö yhtään. Toisaalta tämänkin ap varmaan jo tietää, eli sen, minkälaista heidän yhteinen vapaa-aikansa todellisuudessa on.

Aika hupaisia ovat nämä, jotka ehdottelevat, että eikö se ajomatka anoppilan siskonpetiin riitä jo yhteiseksi ajaksi...en tiedä, minkälaisia parisuhteita heillä on, mutta ei meidän parisuhteessa kyllä pitkä ajomatka ole se, mikä kirvoittaa henkeviä keskusteluja elämästä ja luo ihania, yhteisiä muistoja.

Kyllä näytösluontoinen omien menojen keksiminen auttaa juuri niihin viikonloppuihin jotka mies on kotona.

Kokeitu on ja hyvällä menestyksellä.

Toki voi olla että apn mies on vain helpottunut ja menee kavereiden kanssa jonnekin hyvällä omallatunnolla.

Silloin on asia aika selvä, ero on edessä.

Mutta todennäköisesti mies on vaan lapsellinen ja pitää aloittajaa todellakin äidin korvikkeena ja hyvinkin mahdollista että tajuaa jotain.

Itse ajattelen, että jos mies ei ilman jotain näytöstemppuja ymmärrä, että parisuhteeseen kuuluu myös yhteisen vapaa-ajan viettäminen, ihan sama ja antaa olla. 

Useammin se käy niin, että molemmat alkaa vaan menemään omia menojaan ja suhteesta ei ole sitä vähää jäljellä. Muutenkin tollaisten miesten, joiden mielestä vaimo on jokin käyttöesine, herätteleminen tuntuu turhalta.

Mitä sinä sitten ehdottaisit tuohon tilanteeseen?

Vaimo vaan tyytyy ja katkeroituu vai että hän suosiolla lähtee menemään?

Aina kannattaa yrittää herätellä, toki jos ei auta, niin tekee sitten ratkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt jaksa lukea koko ketjua mutta ettekö ole viikolla yhdessä? Ja minun laskujen mukaan tuossa on montakin yhteistä viikonloppua. Mökillekin voit ihan hyvin lähteä mukaan. 

Toisen sukulaisten mökillä on yhtä elvettiä. En usko, että aloittajalla menee niin huonosti kuin mulla, joka ei nähnyt poikakaveriaan viime kesänä yhtenäkään viikonloppuna. Olisi kyllä ollut mahdollisuus lähteä hänen ja hänen neljän lapsen kanssa viikkokausiksi hänen sukulaistensa ja vanhempiensa mökille, mutta jostain syystä ei niin innostanut sellainen "lomailu" ja muita suunnitelmia ei onnistuttu tekemään. Eli surkeuden pohjat täällä

Juuri näin, etenkin sukulaisten mökeillä majailu on karseaa, en tunne yhtäkään naista joka siitä nauttisi

Mies muuttuu pikkupojaksi siellä ja tekee kaiken mitä sanotaan, vetoaa siihen, että ne asuu niin pitkällä, niin kyllähän kerran vuodessa eli koko ainut kesäloma. Sopii asioita kysymättä, koska nehän on niin mukavia kun tarjoavat ruokaa, kyllä me voidaan mennä koko illaksi ja sitten jämähtää ns kohteliaisuuttaan, kun "kerran vuodessa, eikä tajua lähteä. Minä olen sydämetön ja epäsosiaalinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.

No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla.  Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.

Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.

Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.

Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.

Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.

Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.

Itse en kyllä ymmärräisi, että perheellisenä toinen häipyisi aina juhannuksena kavereidensa kanssa ja minä jäisin pyörittämään pakkaa.

Onneksi sinulla ei ole puolisoa, joka voi joutua juhannuksena töihin. Siellä se päivystäisi kavereiden kanssa ja sinä kirjoittaisit eropapereita.

Vierailija kirjoitti:

AP:lle, mitä teette arkisin? Onko elämänne jotenkin viikonlopusta viikonloppuun putkessa menoa, jossa arki on kylmää kaurapuuroa ja viikonloppuna sitten jotain erilaista? Elätkö ainoastaan miehesi kautta? Onko sinulla omia ystäviä? Etkö keksi itsellesi mitään tekemistä ja odotat, että toinen sitten lahoaa seuranasi sohvalla? Kumpi tekee aloitteen yhteiselle aktiviteetille ja mitä se on normaalisti?  Onko kumppanisi kenties yrittänyt saada sinut mukaan menoihin, mutta sinä mielummin lahnaat sohvalla siideri kädessä ja katsot telkkaa? Mikä erilaiseen vapaaajanviettoon on johtanut? Tuskin on tullut yllättäen?

Miksi sinä et voisi itse tehdä jotain hauskaa? Ota kaveri mukaan tai vaikka sisar tai äiti ja lähde vaikka risteilylle? Lähde kesäkurssille oppimaan savenvalantaa. Osallistu hiljaisuuden retriittiin tai lähde vaikka joogakurssille. Miksi oletat, että voit elää vain miehesi kautta vapaa-aikaa? Tee itse, koe, elä. Joskus sekin riittää, että alat itse tekemään, niin miestä alkaakin pian kiinnostaa missä menet.

Ja sekö ei ole miehen kautta elämistä, että rimpattaa mukana miehen ryyppyreissuilla? Ja juu, kaikkia meitä kiinnostaa savenvalanta ja kesäkurssit. Sekään ei ole miehen kautta elämistä, että keksii typerää ramppaamista, jotta herättäisi miehen mielenkiinnon?

Pskat, potkut persuksille ja sitten voi vapaasti vaikka lahnata sohvalla siiderin kanssa - hittoako se kenellekään kuuluu, jos niin tahtoo tehdä!

Jos puolisoa ei kiinnosta yhteinen vapaa-aika, kun molemmilla olisi tilaa ja aikaa nauttia toisen seurasta, mitä sitä arjessaankaan mukana roikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen sellainen asetelma, että mies ikäänkuin käyttää kotia/parisuhdetta ponnahdusalustana.

Kehottaisin sinua lähtemään pois kotoa niinä kaikkina viikonloppuina, jolloin mies on omissa menoissaan, mutta myös niinä kahtena viikonloppuna, jolloin olisitte kotona molemmat.

Älä tee tätä kuitenkaan provosoiden. Joku peruste/perusta täytyy menoilla olla. Olkoon vaikka yrttikurssi.

Mies voi hyvin, kun jäät kotiin ja hän lähtee. Kyse on jutusta, joka vaan toimii näin. Olet ikäänkuin äiti, joka odottaa. Kotia on aina kiva tulla, kun äiti on kaivannut, odottanut.

Tällainen muutos tekee hyvää sinulle. Ennenkaikkia miehen toiminnan mahdollistava energia muutetaan.

Hanki oma elämä. Syksyllä oletkin sitten jo paljon viisaampi.

Muutoin olen samaa mieltä, mutta tuumailen, että kannattaneeko tätä nyt syksyyn katsella. En usko, että näytösluontoisesti oman elämän esittäminen jonkun keksityn menon kanssa toimii.

Sen sijaan, jos nyt ei jo aivan kypsä tähän ole, voi tietty tsekata, miten ne kaksi yhteistä vkonloppua sujuu = onko mies kuin kissa pistoksissa, kaikki, mitä ap esittää, on tylsää, viihtyykö yhtään. Toisaalta tämänkin ap varmaan jo tietää, eli sen, minkälaista heidän yhteinen vapaa-aikansa todellisuudessa on.

Aika hupaisia ovat nämä, jotka ehdottelevat, että eikö se ajomatka anoppilan siskonpetiin riitä jo yhteiseksi ajaksi...en tiedä, minkälaisia parisuhteita heillä on, mutta ei meidän parisuhteessa kyllä pitkä ajomatka ole se, mikä kirvoittaa henkeviä keskusteluja elämästä ja luo ihania, yhteisiä muistoja.

Kyllä näytösluontoinen omien menojen keksiminen auttaa juuri niihin viikonloppuihin jotka mies on kotona.

Kokeitu on ja hyvällä menestyksellä.

Toki voi olla että apn mies on vain helpottunut ja menee kavereiden kanssa jonnekin hyvällä omallatunnolla.

Silloin on asia aika selvä, ero on edessä.

Mutta todennäköisesti mies on vaan lapsellinen ja pitää aloittajaa todellakin äidin korvikkeena ja hyvinkin mahdollista että tajuaa jotain.

Itse ajattelen, että jos mies ei ilman jotain näytöstemppuja ymmärrä, että parisuhteeseen kuuluu myös yhteisen vapaa-ajan viettäminen, ihan sama ja antaa olla. 

Useammin se käy niin, että molemmat alkaa vaan menemään omia menojaan ja suhteesta ei ole sitä vähää jäljellä. Muutenkin tollaisten miesten, joiden mielestä vaimo on jokin käyttöesine, herätteleminen tuntuu turhalta.

Mitä sinä sitten ehdottaisit tuohon tilanteeseen?

Vaimo vaan tyytyy ja katkeroituu vai että hän suosiolla lähtee menemään?

Aina kannattaa yrittää herätellä, toki jos ei auta, niin tekee sitten ratkaisuja.

Ongelma tässä ratkaisussa on se, että sitä edelleen tehdään miehen ehdoilla ja miehen ympärillä kieppuen, toiveessa, että mies nyt huomaa ja muuttuu lopputuloksen kumminkin ollessa se, että erohan tuosta tulee.

Eli hukkaat vielä aikaa noissa herättely-yrityksissä sen sijaan, että siirtyisi suoraan ratkaisuun.

Vierailija kirjoitti:

Annan sulle vain yhden neuvon: lakkaa elämästä elämääsi miehesi kautta. Suunnittele omia menojasi, älä "mene mukaan" miehesi perässä vaan ole aktiivinen toimija. Tämä on sinun elämäsi, ei miehesi, jossa olet vain mukana. Vai onko?

Mitä parisuhteesta saa , jos molemmat menevät vaan omia menojaan?

Tietenkin molempien pitää olla itsenäisiä ja rakentaa omaa elämää riippumatta toisesta , mutta en itse ainakaan välitä kämppäkaverista .

Haluan parisuhteen , jossa puhalletaan yhteen hiileen ja välitetään ja huomioidaan toista eikä vain mennä öyhötetä omia juttuja itsekeskeisesti.

Keksit viikonpäiville töiden jälkeen menot ja yöt vietät arkisin omassa rauhassa kaikenlaisilla verukkeilla.

Alkaa pilden puute puuduttamaan, viikossa, jos on normimies.

Outoja parisuhteita sellaiset, joissa olleen ja mennään kavereiden kanssa. Eikä se puoliso ole se paras kaveri, ja kun mennään yhteen, niin vähitellen luovutaan kiinteästä kaverielämästä parisuhde-elämään. Se ei tarkoita, että kaverit jätetään, vaan se tarkoittaa, että perhe ja parisuhde asetetaan ensisijaiseen asemaan. Näin on meillä ollut jo lähes 40 vuotta. Parhaimmat ystävät ja kaverit ovat yhteisiä, ja ovat pysyneet menossa mukana. Se on sanottava, että tyttöjen tai poikien iltoja ei ole harrastettu ollenkaan. Minua ei kiinnosta, puolisoa ei kiinnosta, joten olemme valinneet toistemme seuran ja satunnaiset juhlat perheiden ja ystävien kesken. Erillään osataan myös olla, joskus pitkiäkin aikoja.

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelen täällä kuin moni muukin: miksi ollaan parisuhteessa, jos sen toisen seurassa oleminen on pakkopullaa?

Tuosta kesän aikataulusta, siinä on kuitenkin aika monta ns. pakollista menoa eli sukulaisjuhlat nyt ainakin on sellaisia, joita ei oikein voi skipata. Ja onhan kaverimökitkin kivoja. Toki minäkin vähän ihmettelen sitä, että miksi kaikki mökkeilyt ovat sellaisia, joihin kumppani ei ole tervetullut mukaan.

Minä taas mietin, miksi olla parisuhteessa, jos siitä on tehty vankila. En ole ikinä kuvitellut, että olen se ihminen, joka vastaa mieheni aivan kaikenlaisiin tarpeisiin kaikissa tilanteissa. En voi olla miespuolinen kaveri, en ole kätevä puuseppä, en ollut mukana mieheni lapsuus- ja nuoruusvuosissa voidakseni muistella niitä enkä osaa jutella asiantuntevasti jalkapallosta, vaikka miten yritän. Siksi en ole koskaan kuvitellut, että miehelle riittää pelkkä parisuhde ilman ulkopuolista maailmaa, vanhempiaan ja kavereitaan.

Kun on kaksi vuotta kärvistelty koronan takia, on menoja paljon enemmän kuin ennen. Minusta olisi kummallista, että nyt rajaisin miehen mahdollisuuksia nähdä kavereitaan, kun kaksi vuotta rajausta on tehnyt epidemia. Ja sama päinvastoin, jos mies kieltäisi minulta mökkireissut vedoten siihen, että emme koskaan ole yhdessä, niin luettelisin kahden vuoden ajalta kaikki ne tapahtumat, jotka peruttiin ja joiden vuoksi me olimme todella kahden.

Jokainen omalla tavallaan, mutta ei vihkiminen ainakaan minulle tarkoita sitä, että nyt saan päättää, miten toinen elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et varmasti ole ainoa lajiasi. Tällaistako ihmiset haluavat?

Mies siis aikoo ryypätä käytännössä koko kesän

Miehelläkö ei ole oikeutta tehdä aikuisena näitä luttelon asioita? Suomi on vapaa maa ja täällä on yksilönvapaus.

Ilman muuta on oikeus ja AP saa kyllästyä tuohon , hänellä on siihen oikeus.

Ja oikeus lähteä jos alkaa liikaa kyrsimään.

Vierailija kirjoitti:

Aivan järkyttävää. Näyttää siltä, että miehesi ei jostain syystä reagoi oikealla tavalla gynosentrisen vallan osoittamaan käyttäytymisnormistoon. Tulisiko miehesi uudelleenkouluttaa? Järjestäänkö vaikkapa MeNaiset jonkinlaisia aviomiesten koulutusleirejä, joissa luennoidaan feminismiä ja oikeata ajattelutapaa?

Mitä ihmettä tämä tarkoittaa?

Kuka pakottaa yhtäkään miestä elämään yhdenkään naisen kanssa?

Se vain menee niin että kaikkea ei tässä maailmassa saa.

Parisuhde on monen asian kompromissi sekä miehelle että naiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:lle, mitä teette arkisin? Onko elämänne jotenkin viikonlopusta viikonloppuun putkessa menoa, jossa arki on kylmää kaurapuuroa ja viikonloppuna sitten jotain erilaista? Elätkö ainoastaan miehesi kautta? Onko sinulla omia ystäviä? Etkö keksi itsellesi mitään tekemistä ja odotat, että toinen sitten lahoaa seuranasi sohvalla? Kumpi tekee aloitteen yhteiselle aktiviteetille ja mitä se on normaalisti?  Onko kumppanisi kenties yrittänyt saada sinut mukaan menoihin, mutta sinä mielummin lahnaat sohvalla siideri kädessä ja katsot telkkaa? Mikä erilaiseen vapaaajanviettoon on johtanut? Tuskin on tullut yllättäen?

Miksi sinä et voisi itse tehdä jotain hauskaa? Ota kaveri mukaan tai vaikka sisar tai äiti ja lähde vaikka risteilylle? Lähde kesäkurssille oppimaan savenvalantaa. Osallistu hiljaisuuden retriittiin tai lähde vaikka joogakurssille. Miksi oletat, että voit elää vain miehesi kautta vapaa-aikaa? Tee itse, koe, elä. Joskus sekin riittää, että alat itse tekemään, niin miestä alkaakin pian kiinnostaa missä menet.

Ja sekö ei ole miehen kautta elämistä, että rimpattaa mukana miehen ryyppyreissuilla? Ja juu, kaikkia meitä kiinnostaa savenvalanta ja kesäkurssit. Sekään ei ole miehen kautta elämistä, että keksii typerää ramppaamista, jotta herättäisi miehen mielenkiinnon?

Pskat, potkut persuksille ja sitten voi vapaasti vaikka lahnata sohvalla siiderin kanssa - hittoako se kenellekään kuuluu, jos niin tahtoo tehdä!

Jos puolisoa ei kiinnosta yhteinen vapaa-aika, kun molemmilla olisi tilaa ja aikaa nauttia toisen seurasta, mitä sitä arjessaankaan mukana roikuttaa.

Tyypillinen riidanhaluinen nainen taas vastaa. Eiköhän jokainen keksi itselleen sen mieluisamman harrastuksen, savenvalanta tai kesäkurssi nyt lähinnä esimerkkeinä, tosin ei sinunkaltaisillesi, jotka haluavat vain haastaa riitaa. Voithan sinä varmaan mennä vaikka banjoa soittamaan jos se on mieluisampaa.  Kuka puhui miehen mukana ryyppyreissuille lähtemisestä? Jos ei ole suhteen alusta lähtien ollut mitään yhteistä, yhteisiä kavereita, yhteistä elämää, yhteistä tekemistä, yhteisiä harrastuksia niin mitä yhteistä on sitten ollut? Pelkät panohetket ja ehkä näistä panoista syntyneet lapset, jotka eivät kiinnosta kumpaakaan? Olettaako joku, että jos ei ole mitään yhteisen kiinnostuksen aihetta, niin sitten se jostain parin vuoden päästä pulpahtaa, että molemmille iskee himo vaikka kuviokelluntaan? Kyllä ne yhteiset aiheet liittyvät yhteisiin kiinnostuksiin ja yhteiseen elämään noin yleensä. Eikä aina tarvitse olla kylki kyljessä, vaan oikeasti antaa tilaa elää. Siitä se luottamus rakentuu, kun kumpikin voi elää rajoittamatta toisen elämää, mutta yhteisiä arvoja kunnioittaen. Meillä on miehen kanssa 20 vuotta yhteistä elämää takana, kummallakin omat harrastukset, silti kumpikin lähtee toisen mukana vaikka 1000 km:n päähän reissuun, jos vaikka jostain erikoisliikkeestä tai tapahtumasta saa juuri jotain mikä toiselle on tärkeää. Elämme toistemme tukena, innostuneena aina uusista asioita. Reissut ovat sitä erityistä aikaa, vuokrataan mökki tai asutaan hotellissa, toinen haluaa mennä vaikka johonkin erikoisliikkeeseen, toinen voi käydä sillä välin vaikka kukkakaupassa. Ei se yhteiselämä tarkoita sitä, että pitää kylki kyljessä ihastella tasan samaa asiaa tai kokea sama asia yhtäaikaa jos se ei kumpaakin kiinnosta. Sopikaa yhdessä laatuajasta joka on yhteistä, loppu sitten jotain muuta.