Lue keskustelun säännöt.
Mieheni aikoo viettää kanssani koko kesän aikana kaksi viikonloppua
30.05.2022 |
4.-5.6. - miehen siskon ylioppilasjuhlat 300 km päässä meiltä kotoa, menen mukaan
11.-12.6. - miehen työporukan reissu, ei siis mikään työhön liittyvä pakollinen, vaan vapaa-ajan ohjelmaa
18.-19.6. - miehen kaverin polttarit
25.-26.6. - mies kavereineen mökillä
2.-3.7. - miehen vanhempien 30-vuotishääpäiväjuhla 300 km päässä meiltä kotoa, minut on kutsuttu, mutta en ole vielä päättänyt että menenkö
9.-10.7. - mies kavereineen festareilla
16.-17.7. - mies lomalla, kavereiden kanssa vaelluksella
23.-24.7. - mies lomalla, vuokrannut kavereineen mökin - pitkin hampain ilmoitti, että saan mennä mukaan jos haluan, mutta "se ei ole mikään sellainen perhereissu" - no en toki mene
30.-31.7. - mies lomalla, yhteinen viikonloppu!
6.-7.8. - miehen kaverin häät, mies bestmanina, menen mukaan
13.-14.8. - "aateltiin että tässä pidettäis Juhon varpajaiset, kun ei oikeen löytynyt sopivaa viikonloppua"
20.-21.8. - minulla ennalta sovittu meno
27.-28.8. - yhteinen viikonloppu, tosin venetsialaisiahan tähän yritetään kyllä tyrkyttää jostakin
Olen vaihtanut äskettäin työpaikkaa eikä minun ollut mahdollista ottaa kuin kaksi viikkoa lomaa. Olisin toivonut, että oltaisiin viikonloppuisin voitu tehdä jotakin yhdessä, mutta ne toiveet tuntuu nyt valuvan kyllä viemäristä. Ja noista reissuista, vaikka olen päivämäärät merkinnyt la-su, niin melkein kaikkiin lähdetään jo perjantaina kyllä suoraan töistä (tai jopa otetaan pe vapaaksi ja lähdetään aamusta) ja palataan myöhään illalla sunnuntaina. Kahdeksan vuotta ollaan jo oltu yhdessä ja tuntuu, että tämä menee vaan vuosi vuodelta hullummaksi. Varmaan kun meidän ikäiset alkavat olla jo keskiluokkaisissa vakitöissä ja rahaa on käytettävissä paljon enemmän kuin vuosia sitten, niin voi kaikenlaista suunnitellakin. On mulla omiakin kavereita ja sisarusten kanssa vietän mielelläni aikaa kanssa, mutta en mä tiedä, olisiko se liikaa vaadittu, että puolisokin voisi edes joskus priorisoida jonkun meidän yhteisen menon etusijalle. Tuntuu, että noissa kaikissa sopimisissa mennään aina se edellä, että mitä menoja muilla on ja sitten meidän yhteiset suunnitelmat saa aina joustaa.
Kommentit (517)
Vierailija kirjoitti:
Kaikki arkipäivät ja osa viikonlopuista (mukaan lukien ne mihin sinutkin on kutsuttu) ei näköjään riitä kun kauhea kitinä kahdeksasta viikonlopusta koko kesässä ilman naisen valvontaa on liikaa
Ne mihin on kutsuttu mukaan on sellaisia missä mies on perheensä kanssa, ei siis apn vaikka ap olisikin paikalla. Mitä yhteistä niissä silloin on jos hengaa jonkun miehen siskon kanssa eikä miestä juuri näy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska meillä on lapsia, tuollainen ap:n kuvailema ei kummankaan osalta onnistuisi
Valitettavasti on mahdollista tämäkin. Se ei ole oikein, mutta sitä tapahtuu. Puoliso jatkaa samaa kiireistä vapaa-aikaansa lasten syntymisen jälkeen kuten ennenkin ja toinen puoliso mahdollistaa tämän yrittämällä olla teräsmies/teräsnainen ja hoitamalla kaiken yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Itse en kyllä ymmärräisi, että perheellisenä toinen häipyisi aina juhannuksena kavereidensa kanssa ja minä jäisin pyörittämään pakkaa.
Juhannushullu alapeukuttaa kaikki kommentit, joissa sanotaan että ei ole pakko viettää kaikkea vapaa-aikaa lasten ja perheen kanssa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Ootko mun miehen kaveriporukassa - "kumppaneita ei ole kielletty" mutta annas jos kumppani tulee sinne mökille - tehdään kyllä selväksi että häntä ei kaivattu sinne 😂 Yksin koko viikonloppu, kun "tiivis kaveriporukka" ei edes vastaa ulkopuolisen tyttöystävän keskustelunavauksiin.
Mun mielestä tämä on aivan outo porukka. Miksi niitä vanhoja on omalla naisporukalla juuri juhannuksena muisteltava, kun selvästi elämäntilanteet on muuttunut, eikö joku muu kesävkonloppu kelpaa?
Mutta trölleröhän tämä oli, kukaan nainen ei viittaa toisen naisen puolisoon nimikkeellä nyxä - ellei tää sit ole joku lesboporukka.
Juu mulle olisi kyllä äkkiä entinen semmoinen kaveripiiri, joka ei ymmärtäisi, että en vuosi toisensa jälkeen ole erossa lapsistani juhannuksena! Omasta lapsuudesta rakkaimpia muistoja on juhannukset juuri, oli oma perhe ja serkkuja, todellakin tahdon sen omillekin lapsille antaa.
Aivan pois maailmasta ajatus, että istuisin jossain mökillä jonkun naisporukan kanssa kälättämässä ja omat lapset viettää juhannusta muiden kanssa. Ei taida montaa naista olla, joka näin elämänsä priorisoi.
En tosin tunne tämmöisiä miehiäkään.
Kälättämässä?
Ei meidän juhannuksessa ole mitään pakko-osallistumisia, aikaa sitten tehtiin selväksi, että ne tulevat paikalle, jotka tulevat. Yhdelläkään meistä ei ole mitään isoja perhejuhannuksia perinteenä, joten emme ajattele niin, että tämä on jotenkin lapsilta tai suvulta pois.
Juhannus on yksi pitkä viikonloppu keskellä kesää, monelle kesäloman alku. Monet on festareilla, monet perheen kanssa kaupungissa, monet sukumökillä jne. eli tapoja on monenlaisia, meille tämä on sopiva ja mukava. Lasten kanssa ehtii olemaan 51 viikonloppuna, ei ole käynyt mielessä, että he jotenkin erityisesti tästä kärsivät. Ei heilläkään ole sukujuhannuksia! Tai mistä minä muiden lapsista tiedän, omillani ei ainakaan.
Näin me ollaan erilaisia. Me taidettais kyllä olla miehen kanssa molemmat toistemme ex-kumppaneita, jos jompikumpi jäisi aina juhannuksena yksin lasten kanssa, ja toinen rälläisi kavereidensa kanssa jossakin . Ja olisi siinä varmaan lapsetkin aika ihmeissään. Ei meidän vanhemmatkaan kyllä olisi ottaneet lapsia hoidettavakseen juhannuksena, että päästäisiin yksin tai erikseen jonnekin festareille. Olisivat varmaan ohjanneet jonnekin parisuhdekurssille.
No kyllä mekin saataisiin aika huolestuneita kyselyitä, mikä on vialla, jos yritettäisiin tyrkyttää lapsia vanhemmille juhannusta itsekseen viettämään! Ja kyllä meidän lapset odottaa juhannusta, herkkuja, yhdessäoloa ja mahdollista kokkoa, pisempään valvomista...kaikkea sitä, mitä suomalaiseen juhannukseen kuuluu.
Olen aika monta juhannusta viettänyt mökeillä kavereiden kanssa, mutta ihan oma tunnelmansa on juhannuksessa niinkuin myös joulussa nyt, kun voi katsoa, miten kivaa se lapsista on. Ja aika usein kyllä meidän mökille on tulossa niitä kavereitakin, niin perheineen kuin sinkkuja. Näitä toisia lapsia omat lapset vasta odottavatkin. Nyt jo lasketaan öitä.
Riippuu siitäkin minkä ikäisiä lapsia. Meidän lapset jaksaa vasta nyt valvoa keskiyöhön kokon sytyttämiseen asti, kun ovat päälle 10v. Ei ne nuorempana saaneet juhannuksesta mitään mökkiviikonloppua kummempaa irti.
No teillä varmaan ei ollut sitten siellä lapsille mitään mökkiviikonloppua kummempaa tarjolla. Meillä on aina joku extrajuttu, joka merkkaa juuri juhannusta. Ja ainahan ei vietetty juhannusta edes mökillä, vaan saatettiin mennä jonnekin muualle pikkumatkalle, kun kerran vapaata vähän enemmän oli.
Eikä meillä pienten lasten kanssa ooteltu minnekään keskiyölle kokon kanssa, ihan ymmärrettiin sytyttää aiemmin. AI NIIN eihän se käy, kun aikuisten traditioiden mukaan se pitää sytyttää keskiyöllä!
Tosin kokko nyt on sen verran epävarma ohjelmanumero, voi olla olla kulohälytys, että ei sen ympärille edes aikuiset juhannustaan rakenna.
Mutta joo, sitä sitten vanhemmat ihmettelee, että kun ei niitä aikuisia lapsia näy. Toisaalta, ehkä ovatkin vain tyytyväisiä, ennen sitä avuntarvevaihetta, kun ei näy.
Me ollaan vietetty juhannusta sukulaisten mökillä. Eipä sitä muiden nurkissa voi alkaa määräilemään milloin kokko laitetaan tulille. Ohjelmaa ei ole tosiaan ollut. Mitä nyt grillataan ja ehkä pelataan jotain. Ihan sellaista perusmukavaa meininkiä.
Pointti lienee onkin, että kumpaa juhannusta luulet lapsiesi haluavan viettää, yhdessä perheenä siellä sukulaisten mökillä perusmukavalla meiningillä, vaiko semmoista, josta sä puutut koska olet perinteisellä tyttöjen reissulla, jonne ei muulloin voi mennä?
Eli suoraan kysyttynä: luuletko, että lapsesi arvostavat läsnäoloasi noissa juhannuksissa?
Lapseni ovat olleet juhannuksena purjehtimassa koko pienen ikänsä. Heille se on oikea juhannus eikä heillä ole koskaan käynyt mielessä, miksi äiti ei ole mukana. Olen nimittäin kysynyt tätä pari vuotta sitten silloin 10v pojaltani, joka katsoi minua ihmeissään: juhannus on isä- ja isoisäjuttu, silloin ollaan fafan veneellä saaristossa eikä siihen kuulu muita.
Menivät sitten penteleet tekemään oman juhannusperinteensä!
No mut kun yhyy ei kaikilla ole edes fafaa saati fafan venettä! Toisaalta säkään et tiedä, miten olisi käynyt, jos olisit sinne veneelle mennyt, vois olla, että lapsesta kumminkin olisi kivaa, ainakin pienempänä.
Mun lapsuudessa vanhempani viettivät aina juhlapyhiä omiensa vanhempiensa luona ja me lapset oltiin vuorovuosin sitten jomman kumman mukana. Tähän syynä varmaan oli ihan se, että isovanhemmat asuivat aika kaukana toisistaan niin tämä lie tapa yrittää tasapuolistaa juhlapyhiä lastenlasten kanssa.
Musta se oli tosi kurjaa. Kaipasin aina sitä vanhempaa, joka ei ollut mukana. Tuntui, että jotain puuttui. Vähän isompana aloin pyytää, että eikö voitaisi olla menemättä kummallekaan, mutta ei se käynyt. Myöhemmin äitini sanoi, että olivat jo tottuneet omiin menoihinsa "vapaavuorollaan". En tykännyt edes aikuisena tästä ajatuksesta, vaikka tavallaan ymmärsinkin.
Kyllä sen huomasi jo aikaisemmista viesteistäsi ettet ole ihan terve. Normaali ihminen ei ahdistu siitä aikuisena, eikä lapsena, että vanhempi tekee jotain muuta kuin on lapsen kanssa käsikädessä kaikki vapaat. Tervepäinen lapsi ei edes huomaa että jompi kumpi vanhemmista ei ole mukana kun on mukavaa ja hauskaa tekemistä.
Pahintahan tuossa on se että eväät omilta lapsiltasi heidän omat juhannusjutut omien mt-juttujesi takia. Olisi kaikille parempi jos hakisit ammattiapua.
Ettei sulla nyt menisi hieman tunteisiin. Olen siis lapseton ja kirjoittanut täällä mm. että ymmärrän hyvin, että mun perheelliset kaverit ei mun kanssa vietä juhlapyhiä, mutta ovat kyllä kutsuneet mua mukaan omiin juhlapyhiinsä niin sinkkuna kuin nyt miehen kanssa.
Mutta tosiaan, varmaan se onkin niin, että on mun lapsuudesta johtuva mt-ongelma, että ymmärrän.
Oletko sä muuten tietoinen, että täällä kirjoittelee useampi kuin yksi sun lisäksi?
Kyllä se nyt taisi sinulla sinne tunteisiin mennä. ;)
Vierestä, mutta kyllä se on ihan klassinen määritelmä tunteisiin menemiselle, että väittää eri mieltä olevia mt-ongelmaisiksi.
Vierestä, mutta kyllä se mt-ongelma on, jos ei anna lapsen tehdä omia juttujaan ilman äitiä siksi kun on lapsuudessa ollut äitiin ripustautuja itse, ja siitä on jäänyt trauma jos äiti ei ole ollut koko ajan paikalla. Ei tosiasiassa ole mitään tunteisiin menemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä jaksais olla parisuhteessa jossa joutuu viettämään liki koko kesän yksin, olisin mielummin sinkku sitten.
Viikossa on 7 päivää ja jos on yhdessä 5 päivää, erossa 2, niin on lähes koko kesän yksin.
Sinulle viikonloppu ja työarki on sama asia? En tiedä, mutta ei meillä ainakaan arkena ole hirveästi mitään muuta meininkiä, kuin työ ja kaupassa käynti... Viikonloppuisin panostetaan yhdessäoloon ja tehdään kaikkea kivaa.
Minulle tää on just sitä sitku-elämää. Sitten kun on viikonloppu tai loma, niin sitten tehdään kaikkea kivaa ja ollaan yhdessä. Aina joutuu odottamaan jotain kivaa ja hienoa. Entäs jos sitä viikonloppua tai lomaa ei tulekaan? Se vaan siirtyy ja siirtyy ja odotukset kasvaa. Yhdessäoloon panostaminen ei ole samaa kuin viikonloppureissu, intohimoinen seksi, kynttiläillallinen tai edes viinipullon avaaminen tai muu karkkipäivämäinen "laatuaika". N53
Harvemmin sen kumppanin voi ottaa töihin mukaan. Arki menee töissä.
Mä varmaan tuumisin tuollaiselle "kaverit on tärkeempiä"-kiitäjälle, että "senkun menet, mä menen sitten terassille etsimään kiinnostuneempaa seuraa. Tiedä vaikka tulisi yövieraita!"
ei ole sunkaan pakko kotona kököttää....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskin tuosta 5 viikonloppua, jolloin olette yhdessä. Tietysti lähdet sukutapahtumiin mukaan. Pidät vielä aina mahdollisimman hauskaa aina kun olette yhdessä ja olet miellyttävää seuraa.
Mökeille älä tunge mukaan. Pidä vielä mahdollisimman hauskaa silloinkin kun vietät viikonloppua ilman miestä. Kun hän tulee kotiin, olet hyvällä tuulella kaikesta kivasta jota olet keksinyt.
Jos mies ei kyllästy kavereihinsa ja poikien menoihin tuon kesän aikana, joudut miettimään haluatko paremmin kotona viihtyvän miehen, varsinkin jos lapsia suunnittelet. Mutta jos alat nyt kiukuttelemaan ja näyttämään hapanta naamaa, on kaverien seura entistäkin kallisarvoisempaa.
Joku yhdessä sukutapahtumiin ei ole sama asia, kuin kahdenkeskinen aika.
Juuri tästä syystä miehet ei ymmärrä vaimojen vaatimuksia. 600 km samassa autossa vaimon kanssa eli yhteensä yli 6 tuntia ja vaimo valittaa, että ei koskaan olla yhdessä ja jutella. Pitää olla hotellihuone 2 vrk ajan viikonloppuna, hurjasti menoa ja tekemistä yhdessä, ei yhtään sukulaista tai kaveria lähelläkään ja keskitytään vain toisiinsa jossain torikahvilla. Mies ei ymmärrä, että miksi varata huone hotellista, jos siellä ei edes olla ja miksi ihmeessä sukujuhlien aikana ei muka olla yhdessä, vaikka matkalla on aikaa jutella.
Ei ihme, että nykyisin erotaan tiuhaan tahtiin ja sarjasuhteillaan: jos koko elämä pitää valjastaa sen toisen tarpeita ajatellen eikä saa olla kavereita tai sukua, niin kuka sitä oikeasti jaksaa?
Vai olisiko ap:lle parempi vain seurustella, jos arki miehen kanssa ei ole mieleen.
Onpa mustavalkoista
Tottakai saa ja pitää olla omia kavereita.
Voisihan asian kääntää niinkin että miksi mies on apn kanssa kun ei halua viettää tämän kanssa aikaa?
Kannattaisiko vaan viettää illan yhden ja toisen illan toisen kanssa, niin ei tarvitsisi yrittääkään miettiä toisen tarpeita.
Tarviiko miehet kodin ylläpitäjän jonne on kiva reissuilta palata, vähän niin kuin äidin luo?
Ei se oikein toimi.Mies on ap:n kanssa joka viikko 5 vrk ajan, mutta se ei riitä ap:lle. Ehkä ap:lle todella tekisi hyvää pelkkä seurustelusuhde, jossa miehellä on aikaa viikolla tunti tai kaksi kerrallaan, mutta ap joutuisi itse maksamaan asumisensa ja omat kulunsa, eikä mitään 50/50 kuten nyt.
Eiköhän se mies käy ihan töissä arkisin kuitenkin, plus työmatkat ja harrastukset. Ja kaikilla ei ole samat työajat klo 8-16 ja vielä työmatkatkin.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ap kysyisi mieheltä, miksi tämä on mieluummin kavereiden kanssa kuin torikahvilassa hänen kanssaan? Ja aloittaisi ihan asiallisen erokeskustelun. Jos ei ole tyytyväinen puolisoonsa, niin asia kannattaa ottaa esille mielellään heti.
Miehellä on joka tapauksella kesälle viikonloppumenonsa, joten hänen kesäänsä erolla ei olisi isoa vaikutusta. Ap puolestaan voisi ryhtyä jo kesäkuun alussa rakentamaan omaa elämäänsä sellaiseksi kuin haluaa. Ihan ensin pitää täyttää kesän 12 yksinäistä viikonloppua jollain. Kyllä se siitä. Yhden viikonlopun voi käyttää muuttoon.
Apn ongelma ei ollut se ettei hänellä ole ystäviä ja omia menoja, kyllä on. Vaan se ettei mies halua tehdä hänen kanssa koko kesänä mitään. Ovat vain kämppiksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä sellaisesta suhteesta saa, jossa ei haluta viettää vapaa-aikaa toisen kanssa? Onko se sitten vain ns. järkiliitto, jossa tarkoitus on jakaa asumiskuluja? Säännöllinen seksi? Yritän miettiä miksi joku, joka laukkaa kaiken vapaa-aikansa omissa menoissaan, on "parisuhteessa".
Kämppiksen, siivoojan ja kokin?
Vierailija kirjoitti:
Äiti lataa itse hirveät odotukset siihen juhannukseen, että onko nyt varmasti sauna pesty, juuri ne tämän pitäjän tilan uudet perunat hankittu, onko aviomies savustanut kalan (itse, koska juhannuskalaa ei voi hankkia kaupasta valmiiksi savustettuna), Marja-tädin kyydeistä mökille ja takaisin sovittu, tuoreita kukkia poimittu maljakkoon läheiseltä niityltä, vihta tehty (itse, koska juhannus) ja lapselle muumilimu hankittu koska sitä äiti itsekin pienenä aina juhannuksena joi. Lopulta hirveä stressi päällä ja kamelin selän katkaisee aattoiltana tuleva sade, koska lapsi ei pääse näkemään kokkoa ja pihapöydälle oli katettu tuntikausia tarkkaan harkittu juhannuskattaus ja nyt on kermaviilikastike vettynyt.
Mua alkoi ihan naurattaa tämä, koska siis moni asia on kuin meidän juhannuksesta temmattu, paitsi että kukaan ei stressaa ja jos joku ei mene niin kuin on ajateltu, niin muutetaan rennolla otteella suunnitelmia :D Meillä juhannus on koko perheen juhla, ja sitä odottaa koko perhe vaikka ihan kotona ollaankin. Maalla asuessa ei tee niin mieli lähteä mihinkään, toki joskus vaihtelun vuoksi voisi lähteä mökkeilemään.
Mutta meilläkin siis:
- Mies savustaa kalan itse (koska näin tulee miehen mielestä parempaa)
- Kerätään luonnonkukkia niityltä
- Tehdään saunavihdat itse
- Kuokitaan oman pitäjän perunat omalta pottumaalta
- Katetaan säästä ja öttiäisistä riippuen kattaus joko pihalle tai sisälle
Ja onhan noita tietysti lisääkin juhannustraditioita.
Mutta näitä asioita tosin tehdään siksi, koska halutaan ja koska niissä on meille jotain, mitä juhannukseemme kaipaamme. Kuinka vaikea voi olla kuvitella, että osa näistä jopa nauttii :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Melkein kuolin ahdistuksesta kun luin tuon listauksen. Kyllä sitä ihmiset elää erilaista elämää. Me käydään puolison kanssa kesäviikonloppuisin kalassa ja lähiluonnossa retkeilemässä.
Juuri tämä! Mekin ollaan lomailtu kaikki lomat yhdessä, yleensä pohjoisessa tai sitten vaan nnautitaan hiljaisuudesta ja luonnosta. Toistemme seurasta.
Ja siis ollaan oltu yhdessä 25 vuotta, lapset jo aikuisia.
Mä kärsisin ihan järjettömästi jos mun lomasta tehtäisiin jo etukäteen A 4 lista missä ollaan koko ajan menossa. Jo yhdet rippijuhlat suunnilleen kesässä melkein saa ahdistumaan :) Tuntuuko teistä( jotka meette koko loman pää kolmantena jalkana ) syksyllä levänneeltä ja hyvältä ?
Harvoin ylipäätään saadaan lomailla yhdessä ja arkisinkin saattaa mennä päiviä, ettei juuri nähdä. Sellaista se on vuorotyötä tekevillä. Joulut ja juhannukset menee usein töissä. Toki siellä on muita ihmisiä, ettei tarvitse sentään yksin olla. Ihme valituksen aiheita jollain..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Itse en kyllä ymmärräisi, että perheellisenä toinen häipyisi aina juhannuksena kavereidensa kanssa ja minä jäisin pyörittämään pakkaa.
Vielä pahemmalta tuntuisi, että tämä kaveripiiri on toiselle "omaa porukkaa" verrattuna perheeseen, jota ei toivota mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Ootko mun miehen kaveriporukassa - "kumppaneita ei ole kielletty" mutta annas jos kumppani tulee sinne mökille - tehdään kyllä selväksi että häntä ei kaivattu sinne 😂 Yksin koko viikonloppu, kun "tiivis kaveriporukka" ei edes vastaa ulkopuolisen tyttöystävän keskustelunavauksiin.
Mun mielestä tämä on aivan outo porukka. Miksi niitä vanhoja on omalla naisporukalla juuri juhannuksena muisteltava, kun selvästi elämäntilanteet on muuttunut, eikö joku muu kesävkonloppu kelpaa?
Mutta trölleröhän tämä oli, kukaan nainen ei viittaa toisen naisen puolisoon nimikkeellä nyxä - ellei tää sit ole joku lesboporukka.
Juu mulle olisi kyllä äkkiä entinen semmoinen kaveripiiri, joka ei ymmärtäisi, että en vuosi toisensa jälkeen ole erossa lapsistani juhannuksena! Omasta lapsuudesta rakkaimpia muistoja on juhannukset juuri, oli oma perhe ja serkkuja, todellakin tahdon sen omillekin lapsille antaa.
Aivan pois maailmasta ajatus, että istuisin jossain mökillä jonkun naisporukan kanssa kälättämässä ja omat lapset viettää juhannusta muiden kanssa. Ei taida montaa naista olla, joka näin elämänsä priorisoi.
En tosin tunne tämmöisiä miehiäkään.
Kälättämässä?
Ei meidän juhannuksessa ole mitään pakko-osallistumisia, aikaa sitten tehtiin selväksi, että ne tulevat paikalle, jotka tulevat. Yhdelläkään meistä ei ole mitään isoja perhejuhannuksia perinteenä, joten emme ajattele niin, että tämä on jotenkin lapsilta tai suvulta pois.
Juhannus on yksi pitkä viikonloppu keskellä kesää, monelle kesäloman alku. Monet on festareilla, monet perheen kanssa kaupungissa, monet sukumökillä jne. eli tapoja on monenlaisia, meille tämä on sopiva ja mukava. Lasten kanssa ehtii olemaan 51 viikonloppuna, ei ole käynyt mielessä, että he jotenkin erityisesti tästä kärsivät. Ei heilläkään ole sukujuhannuksia! Tai mistä minä muiden lapsista tiedän, omillani ei ainakaan.
Näin me ollaan erilaisia. Me taidettais kyllä olla miehen kanssa molemmat toistemme ex-kumppaneita, jos jompikumpi jäisi aina juhannuksena yksin lasten kanssa, ja toinen rälläisi kavereidensa kanssa jossakin . Ja olisi siinä varmaan lapsetkin aika ihmeissään. Ei meidän vanhemmatkaan kyllä olisi ottaneet lapsia hoidettavakseen juhannuksena, että päästäisiin yksin tai erikseen jonnekin festareille. Olisivat varmaan ohjanneet jonnekin parisuhdekurssille.
No kyllä mekin saataisiin aika huolestuneita kyselyitä, mikä on vialla, jos yritettäisiin tyrkyttää lapsia vanhemmille juhannusta itsekseen viettämään! Ja kyllä meidän lapset odottaa juhannusta, herkkuja, yhdessäoloa ja mahdollista kokkoa, pisempään valvomista...kaikkea sitä, mitä suomalaiseen juhannukseen kuuluu.
Olen aika monta juhannusta viettänyt mökeillä kavereiden kanssa, mutta ihan oma tunnelmansa on juhannuksessa niinkuin myös joulussa nyt, kun voi katsoa, miten kivaa se lapsista on. Ja aika usein kyllä meidän mökille on tulossa niitä kavereitakin, niin perheineen kuin sinkkuja. Näitä toisia lapsia omat lapset vasta odottavatkin. Nyt jo lasketaan öitä.
Riippuu siitäkin minkä ikäisiä lapsia. Meidän lapset jaksaa vasta nyt valvoa keskiyöhön kokon sytyttämiseen asti, kun ovat päälle 10v. Ei ne nuorempana saaneet juhannuksesta mitään mökkiviikonloppua kummempaa irti.
No teillä varmaan ei ollut sitten siellä lapsille mitään mökkiviikonloppua kummempaa tarjolla. Meillä on aina joku extrajuttu, joka merkkaa juuri juhannusta. Ja ainahan ei vietetty juhannusta edes mökillä, vaan saatettiin mennä jonnekin muualle pikkumatkalle, kun kerran vapaata vähän enemmän oli.
Eikä meillä pienten lasten kanssa ooteltu minnekään keskiyölle kokon kanssa, ihan ymmärrettiin sytyttää aiemmin. AI NIIN eihän se käy, kun aikuisten traditioiden mukaan se pitää sytyttää keskiyöllä!
Tosin kokko nyt on sen verran epävarma ohjelmanumero, voi olla olla kulohälytys, että ei sen ympärille edes aikuiset juhannustaan rakenna.
Mutta joo, sitä sitten vanhemmat ihmettelee, että kun ei niitä aikuisia lapsia näy. Toisaalta, ehkä ovatkin vain tyytyväisiä, ennen sitä avuntarvevaihetta, kun ei näy.
Me ollaan vietetty juhannusta sukulaisten mökillä. Eipä sitä muiden nurkissa voi alkaa määräilemään milloin kokko laitetaan tulille. Ohjelmaa ei ole tosiaan ollut. Mitä nyt grillataan ja ehkä pelataan jotain. Ihan sellaista perusmukavaa meininkiä.
Pointti lienee onkin, että kumpaa juhannusta luulet lapsiesi haluavan viettää, yhdessä perheenä siellä sukulaisten mökillä perusmukavalla meiningillä, vaiko semmoista, josta sä puutut koska olet perinteisellä tyttöjen reissulla, jonne ei muulloin voi mennä?
Eli suoraan kysyttynä: luuletko, että lapsesi arvostavat läsnäoloasi noissa juhannuksissa?
Lapseni ovat olleet juhannuksena purjehtimassa koko pienen ikänsä. Heille se on oikea juhannus eikä heillä ole koskaan käynyt mielessä, miksi äiti ei ole mukana. Olen nimittäin kysynyt tätä pari vuotta sitten silloin 10v pojaltani, joka katsoi minua ihmeissään: juhannus on isä- ja isoisäjuttu, silloin ollaan fafan veneellä saaristossa eikä siihen kuulu muita.
Menivät sitten penteleet tekemään oman juhannusperinteensä!
No mut kun yhyy ei kaikilla ole edes fafaa saati fafan venettä! Toisaalta säkään et tiedä, miten olisi käynyt, jos olisit sinne veneelle mennyt, vois olla, että lapsesta kumminkin olisi kivaa, ainakin pienempänä.
Mun lapsuudessa vanhempani viettivät aina juhlapyhiä omiensa vanhempiensa luona ja me lapset oltiin vuorovuosin sitten jomman kumman mukana. Tähän syynä varmaan oli ihan se, että isovanhemmat asuivat aika kaukana toisistaan niin tämä lie tapa yrittää tasapuolistaa juhlapyhiä lastenlasten kanssa.
Musta se oli tosi kurjaa. Kaipasin aina sitä vanhempaa, joka ei ollut mukana. Tuntui, että jotain puuttui. Vähän isompana aloin pyytää, että eikö voitaisi olla menemättä kummallekaan, mutta ei se käynyt. Myöhemmin äitini sanoi, että olivat jo tottuneet omiin menoihinsa "vapaavuorollaan". En tykännyt edes aikuisena tästä ajatuksesta, vaikka tavallaan ymmärsinkin.
Kyllä sen huomasi jo aikaisemmista viesteistäsi ettet ole ihan terve. Normaali ihminen ei ahdistu siitä aikuisena, eikä lapsena, että vanhempi tekee jotain muuta kuin on lapsen kanssa käsikädessä kaikki vapaat. Tervepäinen lapsi ei edes huomaa että jompi kumpi vanhemmista ei ole mukana kun on mukavaa ja hauskaa tekemistä.
Pahintahan tuossa on se että eväät omilta lapsiltasi heidän omat juhannusjutut omien mt-juttujesi takia. Olisi kaikille parempi jos hakisit ammattiapua.
Ettei sulla nyt menisi hieman tunteisiin. Olen siis lapseton ja kirjoittanut täällä mm. että ymmärrän hyvin, että mun perheelliset kaverit ei mun kanssa vietä juhlapyhiä, mutta ovat kyllä kutsuneet mua mukaan omiin juhlapyhiinsä niin sinkkuna kuin nyt miehen kanssa.
Mutta tosiaan, varmaan se onkin niin, että on mun lapsuudesta johtuva mt-ongelma, että ymmärrän.
Oletko sä muuten tietoinen, että täällä kirjoittelee useampi kuin yksi sun lisäksi?
Kyllä se nyt taisi sinulla sinne tunteisiin mennä. ;)
Vierestä, mutta kyllä se on ihan klassinen määritelmä tunteisiin menemiselle, että väittää eri mieltä olevia mt-ongelmaisiksi.
Vierestä, mutta kyllä se mt-ongelma on, jos ei anna lapsen tehdä omia juttujaan ilman äitiä siksi kun on lapsuudessa ollut äitiin ripustautuja itse, ja siitä on jäänyt trauma jos äiti ei ole ollut koko ajan paikalla. Ei tosiasiassa ole mitään tunteisiin menemistä.
Mt-ongelma on keksiä toisille mt-ongelmia. Tämähän intoili lapsettomalle hoitoon menemistä, eli haluaisi, että hoidetaan mielikuvituslasten vuoksi mielikuvitusmt-ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Mies joka on tottunut laittamaan kaverit ja menot niiden kanssa kaiken edelle. Ei näe naispuolista puoliskoaan parhaana ystävänään jonka kanssa viihtyy ja tahtoo tehdä yhteisiä juttuja, vaan vain vaimona joka hoitaa arkea, lasten äitinä, seksin antajana, jonka luota haluaa pois ja pitämään hauskaa kavereiden kanssa joista tykkää oikeasti ja joiden kanssa pakenee tylsää arkea. Jotkut tällaset miehet on syvästi misogynisia (eivät usko että naisen kanssa voi olla tasa-arvoinen, kunnioittava suhde mutta nainen pitää silti saada osaksi omaa elämää) tai jopa homoseksuaaleja mutta eivät voi sitä itselleen myöntää, eli viihtyvät oikeasti vain toisten miesten kanssa, rakastavat ja kunnioittavat aidosti muita miehiä mutta nainen pitää olla elämässä hoitamassa asioita, kulissina että kyllä hän on oikea mies joka saa ja pitää naisen, on saavuttanut kaiken mitä mieheltä yleisesti odotetaan jne.
Ja surullisinta on, että näiset mahdollistavat tämän jäämällä näihin suhteisiin.
Ja oot ihan varma että ne on vaan kavereita joittenka luokse puoliso menee? Näyttäs siltä ettei sun seura pahemmin kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Harvoin ylipäätään saadaan lomailla yhdessä ja arkisinkin saattaa mennä päiviä, ettei juuri nähdä. Sellaista se on vuorotyötä tekevillä. Joulut ja juhannukset menee usein töissä. Toki siellä on muita ihmisiä, ettei tarvitse sentään yksin olla. Ihme valituksen aiheita jollain..
Minä teen myös 3-vuorotyötä ja nimenomaan ne yhteiset vapaapäivät ja lomat on sen verran harvinaista herkkua, että ne nimenomaan vietetään tiiviisti yhdessä.
Minun siskolla on tuollainen liihottajamies ja heillä on vielä pieniä lapsiakin. Kyllä se meininki on aika sairasta näin sivusta seuraajan vierestä ja siskokin on muuttunut ihan lapaseksi. Tätä on siis ihan ympäri vuoden ja kesää kohti meno pahenee, kaverimenoja (ryyppyreissuja) joka kuukausi, lomamatkoja, harrastuksia jne., joita ei tosiaan tehdä yhdessä perheenä ja lasten kanssa. Sisko kökkii mukuloiden kanssa kotona tai hengailee äitimme kanssa. Ei todellakaan toimisi meillä tuollainen :D
Jos ylipäätään menoja tuntuu olevan liikaa, niin ehkä jotain pitäisi miettiä. Meillä oli yhtenä vuonna käytännössä toukokuusta syyskuuhun jotain joka ikinen viikonloppu, ja meidän odotettiin menevän paikalle. Meillä oli tuolloin jo lapsiakin, joten oma säätönsä siinä. Nämä tilaisuudet olivat sinänsä mukavia juhlia ja juttuja, mutta kylläpä sitä vain väsähti kun yhtään viikonloppua ei ehtinyt viettää kotona rauhassa. Viimeisimmistä jutuista jäätiin pois, koska ei enää jaksettu, ja saatiin toki moitteita sukulaisilta. Olisi pitänyt vetää raja jo aiemmin.
Nykyään meillä on niin, että käydään ensin läpi mitä pakollisia asioita kenelläkin tässä perheessä on, ja aletaan sitten miettimään yhteisiä ja yksittäisiä menoja.
Koska meillä on lapsia, tuollainen ap:n kuvailema ei kummankaan osalta onnistuisi, mut ei ehkä muutenkaan olla sen tyyppisiä että haluttaisiin älyttömästi ns. omaa aikaa kavereiden kanssa. Tuntuu, että arki on niin kiireistä että mieluusti viettää vähän vapaansa rakkaimpiensa kanssa.
Mutta niin tai näin, en tiedä onko ap sun ongelmaan yhtä ratkaisua. Kyllähän tuo menojen määrä miehelläsi yksinään tuntuu olevan aika suuri, mutta onhan tuossa teillä yhteisiäkin juttuja. Jos sulla on taustalla se ajatus että haluaisit olla miehen kanssa kahden eikä jossain sukujuhlissa, niin ymmärrän paremmin tuon aloituksen aiheen.
Ehkä teidän kannattaa järjestellä yhteistä aikaa myös viikoille. Jos se ei ole mahdollista ja toinen priorisoi lähes kaiken liikenevän aikansa muualle eikä näkisi siinä ongelmaa, niin olisi kyllä mietinnän paikka. Kehottaisin juttelemaan asiasta miehen kanssa, hän ei ole ajatustenlukija. Voiko jonkun menon poistaa listasta?