Lue keskustelun säännöt.
Mieheni aikoo viettää kanssani koko kesän aikana kaksi viikonloppua
30.05.2022 |
4.-5.6. - miehen siskon ylioppilasjuhlat 300 km päässä meiltä kotoa, menen mukaan
11.-12.6. - miehen työporukan reissu, ei siis mikään työhön liittyvä pakollinen, vaan vapaa-ajan ohjelmaa
18.-19.6. - miehen kaverin polttarit
25.-26.6. - mies kavereineen mökillä
2.-3.7. - miehen vanhempien 30-vuotishääpäiväjuhla 300 km päässä meiltä kotoa, minut on kutsuttu, mutta en ole vielä päättänyt että menenkö
9.-10.7. - mies kavereineen festareilla
16.-17.7. - mies lomalla, kavereiden kanssa vaelluksella
23.-24.7. - mies lomalla, vuokrannut kavereineen mökin - pitkin hampain ilmoitti, että saan mennä mukaan jos haluan, mutta "se ei ole mikään sellainen perhereissu" - no en toki mene
30.-31.7. - mies lomalla, yhteinen viikonloppu!
6.-7.8. - miehen kaverin häät, mies bestmanina, menen mukaan
13.-14.8. - "aateltiin että tässä pidettäis Juhon varpajaiset, kun ei oikeen löytynyt sopivaa viikonloppua"
20.-21.8. - minulla ennalta sovittu meno
27.-28.8. - yhteinen viikonloppu, tosin venetsialaisiahan tähän yritetään kyllä tyrkyttää jostakin
Olen vaihtanut äskettäin työpaikkaa eikä minun ollut mahdollista ottaa kuin kaksi viikkoa lomaa. Olisin toivonut, että oltaisiin viikonloppuisin voitu tehdä jotakin yhdessä, mutta ne toiveet tuntuu nyt valuvan kyllä viemäristä. Ja noista reissuista, vaikka olen päivämäärät merkinnyt la-su, niin melkein kaikkiin lähdetään jo perjantaina kyllä suoraan töistä (tai jopa otetaan pe vapaaksi ja lähdetään aamusta) ja palataan myöhään illalla sunnuntaina. Kahdeksan vuotta ollaan jo oltu yhdessä ja tuntuu, että tämä menee vaan vuosi vuodelta hullummaksi. Varmaan kun meidän ikäiset alkavat olla jo keskiluokkaisissa vakitöissä ja rahaa on käytettävissä paljon enemmän kuin vuosia sitten, niin voi kaikenlaista suunnitellakin. On mulla omiakin kavereita ja sisarusten kanssa vietän mielelläni aikaa kanssa, mutta en mä tiedä, olisiko se liikaa vaadittu, että puolisokin voisi edes joskus priorisoida jonkun meidän yhteisen menon etusijalle. Tuntuu, että noissa kaikissa sopimisissa mennään aina se edellä, että mitä menoja muilla on ja sitten meidän yhteiset suunnitelmat saa aina joustaa.
Kommentit (517)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Ootko mun miehen kaveriporukassa - "kumppaneita ei ole kielletty" mutta annas jos kumppani tulee sinne mökille - tehdään kyllä selväksi että häntä ei kaivattu sinne 😂 Yksin koko viikonloppu, kun "tiivis kaveriporukka" ei edes vastaa ulkopuolisen tyttöystävän keskustelunavauksiin.
Mun mielestä tämä on aivan outo porukka. Miksi niitä vanhoja on omalla naisporukalla juuri juhannuksena muisteltava, kun selvästi elämäntilanteet on muuttunut, eikö joku muu kesävkonloppu kelpaa?
Mutta trölleröhän tämä oli, kukaan nainen ei viittaa toisen naisen puolisoon nimikkeellä nyxä - ellei tää sit ole joku lesboporukka.
Juu mulle olisi kyllä äkkiä entinen semmoinen kaveripiiri, joka ei ymmärtäisi, että en vuosi toisensa jälkeen ole erossa lapsistani juhannuksena! Omasta lapsuudesta rakkaimpia muistoja on juhannukset juuri, oli oma perhe ja serkkuja, todellakin tahdon sen omillekin lapsille antaa.
Aivan pois maailmasta ajatus, että istuisin jossain mökillä jonkun naisporukan kanssa kälättämässä ja omat lapset viettää juhannusta muiden kanssa. Ei taida montaa naista olla, joka näin elämänsä priorisoi.
En tosin tunne tämmöisiä miehiäkään.
Kälättämässä?
Ei meidän juhannuksessa ole mitään pakko-osallistumisia, aikaa sitten tehtiin selväksi, että ne tulevat paikalle, jotka tulevat. Yhdelläkään meistä ei ole mitään isoja perhejuhannuksia perinteenä, joten emme ajattele niin, että tämä on jotenkin lapsilta tai suvulta pois.
Juhannus on yksi pitkä viikonloppu keskellä kesää, monelle kesäloman alku. Monet on festareilla, monet perheen kanssa kaupungissa, monet sukumökillä jne. eli tapoja on monenlaisia, meille tämä on sopiva ja mukava. Lasten kanssa ehtii olemaan 51 viikonloppuna, ei ole käynyt mielessä, että he jotenkin erityisesti tästä kärsivät. Ei heilläkään ole sukujuhannuksia! Tai mistä minä muiden lapsista tiedän, omillani ei ainakaan.
Näin me ollaan erilaisia. Me taidettais kyllä olla miehen kanssa molemmat toistemme ex-kumppaneita, jos jompikumpi jäisi aina juhannuksena yksin lasten kanssa, ja toinen rälläisi kavereidensa kanssa jossakin . Ja olisi siinä varmaan lapsetkin aika ihmeissään. Ei meidän vanhemmatkaan kyllä olisi ottaneet lapsia hoidettavakseen juhannuksena, että päästäisiin yksin tai erikseen jonnekin festareille. Olisivat varmaan ohjanneet jonnekin parisuhdekurssille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja oottehan kuitenkin arkenakin yhdessä.
Mikä peruste tämä on? Arkihan on pahin romantiikan tappaja ja sitä kestetään ja jaksetaan siksi, että elämä. ei ole pelkkää arkea. Jos haluaa antaa puolisolleen pelkän harmaan arjen, ei ansaitse puolisoaan.
Mutta elämähän on enimmäkseen arkea ja hyvin harvoin mitään juhlaa. Kannattaa kyllä ihan elää sitä arkeakin ja yrittää tehdä siitä niin mukavaa kuin mahdollista. Jos koko ajan vaan odottaa jotain juhlahetkiä, niin kyllä jää elämästä suurin osa elämättä.
Suomessa oikeasti on aika ankeat kelit. Tänäkin vuonna lumet ja loskat maassa loka-huhtikuun ajan suuressa osassa maata. Kesä on lyhyt ja ne aurinkoiset kesäkelit saattaa olla hyvin vähissä.
Kyllä mua masentaisi aivan saakelisti, jos saisin nyt tietää, että mies on aikatauluttanut tämän lyhyen ajanjakson siten, että todennäköisyys meidän nauttia yhdessä näistä harvinaisista hetkistä on hyvin pieni ja edessä taas sitten 8 kk villapaitaa ja sadetakkia.
Vielä enemmän masentaisi, ihan eroon asti, ajatus, että hän ei haluakaan näistä hetkistä tuokioista kanssani nauttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Ootko mun miehen kaveriporukassa - "kumppaneita ei ole kielletty" mutta annas jos kumppani tulee sinne mökille - tehdään kyllä selväksi että häntä ei kaivattu sinne 😂 Yksin koko viikonloppu, kun "tiivis kaveriporukka" ei edes vastaa ulkopuolisen tyttöystävän keskustelunavauksiin.
Mun mielestä tämä on aivan outo porukka. Miksi niitä vanhoja on omalla naisporukalla juuri juhannuksena muisteltava, kun selvästi elämäntilanteet on muuttunut, eikö joku muu kesävkonloppu kelpaa?
Mutta trölleröhän tämä oli, kukaan nainen ei viittaa toisen naisen puolisoon nimikkeellä nyxä - ellei tää sit ole joku lesboporukka.
Juu mulle olisi kyllä äkkiä entinen semmoinen kaveripiiri, joka ei ymmärtäisi, että en vuosi toisensa jälkeen ole erossa lapsistani juhannuksena! Omasta lapsuudesta rakkaimpia muistoja on juhannukset juuri, oli oma perhe ja serkkuja, todellakin tahdon sen omillekin lapsille antaa.
Aivan pois maailmasta ajatus, että istuisin jossain mökillä jonkun naisporukan kanssa kälättämässä ja omat lapset viettää juhannusta muiden kanssa. Ei taida montaa naista olla, joka näin elämänsä priorisoi.
En tosin tunne tämmöisiä miehiäkään.
Kälättämässä?
Ei meidän juhannuksessa ole mitään pakko-osallistumisia, aikaa sitten tehtiin selväksi, että ne tulevat paikalle, jotka tulevat. Yhdelläkään meistä ei ole mitään isoja perhejuhannuksia perinteenä, joten emme ajattele niin, että tämä on jotenkin lapsilta tai suvulta pois.
Juhannus on yksi pitkä viikonloppu keskellä kesää, monelle kesäloman alku. Monet on festareilla, monet perheen kanssa kaupungissa, monet sukumökillä jne. eli tapoja on monenlaisia, meille tämä on sopiva ja mukava. Lasten kanssa ehtii olemaan 51 viikonloppuna, ei ole käynyt mielessä, että he jotenkin erityisesti tästä kärsivät. Ei heilläkään ole sukujuhannuksia! Tai mistä minä muiden lapsista tiedän, omillani ei ainakaan.
Näin me ollaan erilaisia. Me taidettais kyllä olla miehen kanssa molemmat toistemme ex-kumppaneita, jos jompikumpi jäisi aina juhannuksena yksin lasten kanssa, ja toinen rälläisi kavereidensa kanssa jossakin . Ja olisi siinä varmaan lapsetkin aika ihmeissään. Ei meidän vanhemmatkaan kyllä olisi ottaneet lapsia hoidettavakseen juhannuksena, että päästäisiin yksin tai erikseen jonnekin festareille. Olisivat varmaan ohjanneet jonnekin parisuhdekurssille.
No kyllä mekin saataisiin aika huolestuneita kyselyitä, mikä on vialla, jos yritettäisiin tyrkyttää lapsia vanhemmille juhannusta itsekseen viettämään! Ja kyllä meidän lapset odottaa juhannusta, herkkuja, yhdessäoloa ja mahdollista kokkoa, pisempään valvomista...kaikkea sitä, mitä suomalaiseen juhannukseen kuuluu.
Olen aika monta juhannusta viettänyt mökeillä kavereiden kanssa, mutta ihan oma tunnelmansa on juhannuksessa niinkuin myös joulussa nyt, kun voi katsoa, miten kivaa se lapsista on. Ja aika usein kyllä meidän mökille on tulossa niitä kavereitakin, niin perheineen kuin sinkkuja. Näitä toisia lapsia omat lapset vasta odottavatkin. Nyt jo lasketaan öitä.
Meillä on päinvastainen ongelma. Mies ei ikinä oikein lähde mihinkään. Lomat on vaan ryyppäämistä ja laiskottelua, mitä on tylsää katsoa. Ryyppäilkööt välillä jonkun kaverin luona. Mutta ei, hänestä minä olen parasta seuraa ja kavereita nähdään tosi harvakseen ja silloinkin mielellään meidän luona. Jos mennään johonkin, niin minun pitää aina järjestää homma. Mennään minun sukuni mökille, nähdään minun perhettäni, minä etsin kohteita päiväretkille, ulkomaille lähdetään vain lyöttäytymällä minun perheeni tai ystävien reissuun mukaan. Aika raskasta välillä. Ja tosiaan ei hirveästi reissata yhdessä, kun näen häntä ihan riittävästi jo muutenkin. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Ootko mun miehen kaveriporukassa - "kumppaneita ei ole kielletty" mutta annas jos kumppani tulee sinne mökille - tehdään kyllä selväksi että häntä ei kaivattu sinne 😂 Yksin koko viikonloppu, kun "tiivis kaveriporukka" ei edes vastaa ulkopuolisen tyttöystävän keskustelunavauksiin.
Mun mielestä tämä on aivan outo porukka. Miksi niitä vanhoja on omalla naisporukalla juuri juhannuksena muisteltava, kun selvästi elämäntilanteet on muuttunut, eikö joku muu kesävkonloppu kelpaa?
Mutta trölleröhän tämä oli, kukaan nainen ei viittaa toisen naisen puolisoon nimikkeellä nyxä - ellei tää sit ole joku lesboporukka.
Juu mulle olisi kyllä äkkiä entinen semmoinen kaveripiiri, joka ei ymmärtäisi, että en vuosi toisensa jälkeen ole erossa lapsistani juhannuksena! Omasta lapsuudesta rakkaimpia muistoja on juhannukset juuri, oli oma perhe ja serkkuja, todellakin tahdon sen omillekin lapsille antaa.
Aivan pois maailmasta ajatus, että istuisin jossain mökillä jonkun naisporukan kanssa kälättämässä ja omat lapset viettää juhannusta muiden kanssa. Ei taida montaa naista olla, joka näin elämänsä priorisoi.
En tosin tunne tämmöisiä miehiäkään.
Kälättämässä?
Ei meidän juhannuksessa ole mitään pakko-osallistumisia, aikaa sitten tehtiin selväksi, että ne tulevat paikalle, jotka tulevat. Yhdelläkään meistä ei ole mitään isoja perhejuhannuksia perinteenä, joten emme ajattele niin, että tämä on jotenkin lapsilta tai suvulta pois.
Juhannus on yksi pitkä viikonloppu keskellä kesää, monelle kesäloman alku. Monet on festareilla, monet perheen kanssa kaupungissa, monet sukumökillä jne. eli tapoja on monenlaisia, meille tämä on sopiva ja mukava. Lasten kanssa ehtii olemaan 51 viikonloppuna, ei ole käynyt mielessä, että he jotenkin erityisesti tästä kärsivät. Ei heilläkään ole sukujuhannuksia! Tai mistä minä muiden lapsista tiedän, omillani ei ainakaan.
Näin me ollaan erilaisia. Me taidettais kyllä olla miehen kanssa molemmat toistemme ex-kumppaneita, jos jompikumpi jäisi aina juhannuksena yksin lasten kanssa, ja toinen rälläisi kavereidensa kanssa jossakin . Ja olisi siinä varmaan lapsetkin aika ihmeissään. Ei meidän vanhemmatkaan kyllä olisi ottaneet lapsia hoidettavakseen juhannuksena, että päästäisiin yksin tai erikseen jonnekin festareille. Olisivat varmaan ohjanneet jonnekin parisuhdekurssille.
No kyllä mekin saataisiin aika huolestuneita kyselyitä, mikä on vialla, jos yritettäisiin tyrkyttää lapsia vanhemmille juhannusta itsekseen viettämään! Ja kyllä meidän lapset odottaa juhannusta, herkkuja, yhdessäoloa ja mahdollista kokkoa, pisempään valvomista...kaikkea sitä, mitä suomalaiseen juhannukseen kuuluu.
Olen aika monta juhannusta viettänyt mökeillä kavereiden kanssa, mutta ihan oma tunnelmansa on juhannuksessa niinkuin myös joulussa nyt, kun voi katsoa, miten kivaa se lapsista on. Ja aika usein kyllä meidän mökille on tulossa niitä kavereitakin, niin perheineen kuin sinkkuja. Näitä toisia lapsia omat lapset vasta odottavatkin. Nyt jo lasketaan öitä.
Riippuu siitäkin minkä ikäisiä lapsia. Meidän lapset jaksaa vasta nyt valvoa keskiyöhön kokon sytyttämiseen asti, kun ovat päälle 10v. Ei ne nuorempana saaneet juhannuksesta mitään mökkiviikonloppua kummempaa irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies joka on tottunut laittamaan kaverit ja menot niiden kanssa kaiken edelle. Ei näe naispuolista puoliskoaan parhaana ystävänään jonka kanssa viihtyy ja tahtoo tehdä yhteisiä juttuja, vaan vain vaimona joka hoitaa arkea, lasten äitinä, seksin antajana, jonka luota haluaa pois ja pitämään hauskaa kavereiden kanssa joista tykkää oikeasti ja joiden kanssa pakenee tylsää arkea. Jotkut tällaset miehet on syvästi misogynisia (eivät usko että naisen kanssa voi olla tasa-arvoinen, kunnioittava suhde mutta nainen pitää silti saada osaksi omaa elämää) tai jopa homoseksuaaleja mutta eivät voi sitä itselleen myöntää, eli viihtyvät oikeasti vain toisten miesten kanssa, rakastavat ja kunnioittavat aidosti muita miehiä mutta nainen pitää olla elämässä hoitamassa asioita, kulissina että kyllä hän on oikea mies joka saa ja pitää naisen, on saavuttanut kaiken mitä mieheltä yleisesti odotetaan jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Ootko mun miehen kaveriporukassa - "kumppaneita ei ole kielletty" mutta annas jos kumppani tulee sinne mökille - tehdään kyllä selväksi että häntä ei kaivattu sinne 😂 Yksin koko viikonloppu, kun "tiivis kaveriporukka" ei edes vastaa ulkopuolisen tyttöystävän keskustelunavauksiin.
Mun mielestä tämä on aivan outo porukka. Miksi niitä vanhoja on omalla naisporukalla juuri juhannuksena muisteltava, kun selvästi elämäntilanteet on muuttunut, eikö joku muu kesävkonloppu kelpaa?
Mutta trölleröhän tämä oli, kukaan nainen ei viittaa toisen naisen puolisoon nimikkeellä nyxä - ellei tää sit ole joku lesboporukka.
Juu mulle olisi kyllä äkkiä entinen semmoinen kaveripiiri, joka ei ymmärtäisi, että en vuosi toisensa jälkeen ole erossa lapsistani juhannuksena! Omasta lapsuudesta rakkaimpia muistoja on juhannukset juuri, oli oma perhe ja serkkuja, todellakin tahdon sen omillekin lapsille antaa.
Aivan pois maailmasta ajatus, että istuisin jossain mökillä jonkun naisporukan kanssa kälättämässä ja omat lapset viettää juhannusta muiden kanssa. Ei taida montaa naista olla, joka näin elämänsä priorisoi.
En tosin tunne tämmöisiä miehiäkään.
Kälättämässä?
Ei meidän juhannuksessa ole mitään pakko-osallistumisia, aikaa sitten tehtiin selväksi, että ne tulevat paikalle, jotka tulevat. Yhdelläkään meistä ei ole mitään isoja perhejuhannuksia perinteenä, joten emme ajattele niin, että tämä on jotenkin lapsilta tai suvulta pois.
Juhannus on yksi pitkä viikonloppu keskellä kesää, monelle kesäloman alku. Monet on festareilla, monet perheen kanssa kaupungissa, monet sukumökillä jne. eli tapoja on monenlaisia, meille tämä on sopiva ja mukava. Lasten kanssa ehtii olemaan 51 viikonloppuna, ei ole käynyt mielessä, että he jotenkin erityisesti tästä kärsivät. Ei heilläkään ole sukujuhannuksia! Tai mistä minä muiden lapsista tiedän, omillani ei ainakaan.
Näin me ollaan erilaisia. Me taidettais kyllä olla miehen kanssa molemmat toistemme ex-kumppaneita, jos jompikumpi jäisi aina juhannuksena yksin lasten kanssa, ja toinen rälläisi kavereidensa kanssa jossakin . Ja olisi siinä varmaan lapsetkin aika ihmeissään. Ei meidän vanhemmatkaan kyllä olisi ottaneet lapsia hoidettavakseen juhannuksena, että päästäisiin yksin tai erikseen jonnekin festareille. Olisivat varmaan ohjanneet jonnekin parisuhdekurssille.
Vaikka trolliksi luulisi, niin kyllä oikeasti näitä ihmisiä on, jotka ei näe mitään syytä muuttaa elämäänsä yhtään sen vuoksi, että ovat lapsia tekaisseet. Johan siitä kertoo apn aloituskin, ei tuokaan mies takuulla elämäänsä aio uusiksi aikatauluttaa lasten vuoksi.
Jotkut oikeasti pitävät tärkeämpänä pitää kynsin hampain kiinni jostain nuoruuden tradiotiosta kuin luoda omille lapsilleen vastaavia.
Kai siinä on joku haikailu taustalla, eli voidaan vuosikymmen toisensa jälkeen ihastella, miten mä etkä sä oo muuttunut ihqu miksikään. Onneksi oma kaveripiiri taas ihastelee sitä, miten paljon on muuttunut. Lisäksi en kyllä jaksaisi mitenkään kerran vuodessa lähteä jankkaamaan jotain vanhojen muistelua. Paljon mieluummin kuulen, mitä ystäville kuuluu tänään. Ja se voidaan tehdä muulloinkin kuin justiin hih hih ihan samalla lailla kuin viistoistavuotiaina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Ootko mun miehen kaveriporukassa - "kumppaneita ei ole kielletty" mutta annas jos kumppani tulee sinne mökille - tehdään kyllä selväksi että häntä ei kaivattu sinne 😂 Yksin koko viikonloppu, kun "tiivis kaveriporukka" ei edes vastaa ulkopuolisen tyttöystävän keskustelunavauksiin.
Mun mielestä tämä on aivan outo porukka. Miksi niitä vanhoja on omalla naisporukalla juuri juhannuksena muisteltava, kun selvästi elämäntilanteet on muuttunut, eikö joku muu kesävkonloppu kelpaa?
Mutta trölleröhän tämä oli, kukaan nainen ei viittaa toisen naisen puolisoon nimikkeellä nyxä - ellei tää sit ole joku lesboporukka.
Juu mulle olisi kyllä äkkiä entinen semmoinen kaveripiiri, joka ei ymmärtäisi, että en vuosi toisensa jälkeen ole erossa lapsistani juhannuksena! Omasta lapsuudesta rakkaimpia muistoja on juhannukset juuri, oli oma perhe ja serkkuja, todellakin tahdon sen omillekin lapsille antaa.
Aivan pois maailmasta ajatus, että istuisin jossain mökillä jonkun naisporukan kanssa kälättämässä ja omat lapset viettää juhannusta muiden kanssa. Ei taida montaa naista olla, joka näin elämänsä priorisoi.
En tosin tunne tämmöisiä miehiäkään.
Kälättämässä?
Ei meidän juhannuksessa ole mitään pakko-osallistumisia, aikaa sitten tehtiin selväksi, että ne tulevat paikalle, jotka tulevat. Yhdelläkään meistä ei ole mitään isoja perhejuhannuksia perinteenä, joten emme ajattele niin, että tämä on jotenkin lapsilta tai suvulta pois.
Juhannus on yksi pitkä viikonloppu keskellä kesää, monelle kesäloman alku. Monet on festareilla, monet perheen kanssa kaupungissa, monet sukumökillä jne. eli tapoja on monenlaisia, meille tämä on sopiva ja mukava. Lasten kanssa ehtii olemaan 51 viikonloppuna, ei ole käynyt mielessä, että he jotenkin erityisesti tästä kärsivät. Ei heilläkään ole sukujuhannuksia! Tai mistä minä muiden lapsista tiedän, omillani ei ainakaan.
Näin me ollaan erilaisia. Me taidettais kyllä olla miehen kanssa molemmat toistemme ex-kumppaneita, jos jompikumpi jäisi aina juhannuksena yksin lasten kanssa, ja toinen rälläisi kavereidensa kanssa jossakin . Ja olisi siinä varmaan lapsetkin aika ihmeissään. Ei meidän vanhemmatkaan kyllä olisi ottaneet lapsia hoidettavakseen juhannuksena, että päästäisiin yksin tai erikseen jonnekin festareille. Olisivat varmaan ohjanneet jonnekin parisuhdekurssille.
No kyllä mekin saataisiin aika huolestuneita kyselyitä, mikä on vialla, jos yritettäisiin tyrkyttää lapsia vanhemmille juhannusta itsekseen viettämään! Ja kyllä meidän lapset odottaa juhannusta, herkkuja, yhdessäoloa ja mahdollista kokkoa, pisempään valvomista...kaikkea sitä, mitä suomalaiseen juhannukseen kuuluu.
Olen aika monta juhannusta viettänyt mökeillä kavereiden kanssa, mutta ihan oma tunnelmansa on juhannuksessa niinkuin myös joulussa nyt, kun voi katsoa, miten kivaa se lapsista on. Ja aika usein kyllä meidän mökille on tulossa niitä kavereitakin, niin perheineen kuin sinkkuja. Näitä toisia lapsia omat lapset vasta odottavatkin. Nyt jo lasketaan öitä.
Riippuu siitäkin minkä ikäisiä lapsia. Meidän lapset jaksaa vasta nyt valvoa keskiyöhön kokon sytyttämiseen asti, kun ovat päälle 10v. Ei ne nuorempana saaneet juhannuksesta mitään mökkiviikonloppua kummempaa irti.
No teillä varmaan ei ollut sitten siellä lapsille mitään mökkiviikonloppua kummempaa tarjolla. Meillä on aina joku extrajuttu, joka merkkaa juuri juhannusta. Ja ainahan ei vietetty juhannusta edes mökillä, vaan saatettiin mennä jonnekin muualle pikkumatkalle, kun kerran vapaata vähän enemmän oli.
Eikä meillä pienten lasten kanssa ooteltu minnekään keskiyölle kokon kanssa, ihan ymmärrettiin sytyttää aiemmin. AI NIIN eihän se käy, kun aikuisten traditioiden mukaan se pitää sytyttää keskiyöllä!
Tosin kokko nyt on sen verran epävarma ohjelmanumero, voi olla olla kulohälytys, että ei sen ympärille edes aikuiset juhannustaan rakenna.
Mutta joo, sitä sitten vanhemmat ihmettelee, että kun ei niitä aikuisia lapsia näy. Toisaalta, ehkä ovatkin vain tyytyväisiä, ennen sitä avuntarvevaihetta, kun ei näy.
Vastaas nyt AP minkä ikäisiä olette.
Ja että kauan ajattelit katsella tuollaista menoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Ootko mun miehen kaveriporukassa - "kumppaneita ei ole kielletty" mutta annas jos kumppani tulee sinne mökille - tehdään kyllä selväksi että häntä ei kaivattu sinne 😂 Yksin koko viikonloppu, kun "tiivis kaveriporukka" ei edes vastaa ulkopuolisen tyttöystävän keskustelunavauksiin.
Mun mielestä tämä on aivan outo porukka. Miksi niitä vanhoja on omalla naisporukalla juuri juhannuksena muisteltava, kun selvästi elämäntilanteet on muuttunut, eikö joku muu kesävkonloppu kelpaa?
Mutta trölleröhän tämä oli, kukaan nainen ei viittaa toisen naisen puolisoon nimikkeellä nyxä - ellei tää sit ole joku lesboporukka.
Juu mulle olisi kyllä äkkiä entinen semmoinen kaveripiiri, joka ei ymmärtäisi, että en vuosi toisensa jälkeen ole erossa lapsistani juhannuksena! Omasta lapsuudesta rakkaimpia muistoja on juhannukset juuri, oli oma perhe ja serkkuja, todellakin tahdon sen omillekin lapsille antaa.
Aivan pois maailmasta ajatus, että istuisin jossain mökillä jonkun naisporukan kanssa kälättämässä ja omat lapset viettää juhannusta muiden kanssa. Ei taida montaa naista olla, joka näin elämänsä priorisoi.
En tosin tunne tämmöisiä miehiäkään.
Kälättämässä?
Ei meidän juhannuksessa ole mitään pakko-osallistumisia, aikaa sitten tehtiin selväksi, että ne tulevat paikalle, jotka tulevat. Yhdelläkään meistä ei ole mitään isoja perhejuhannuksia perinteenä, joten emme ajattele niin, että tämä on jotenkin lapsilta tai suvulta pois.
Juhannus on yksi pitkä viikonloppu keskellä kesää, monelle kesäloman alku. Monet on festareilla, monet perheen kanssa kaupungissa, monet sukumökillä jne. eli tapoja on monenlaisia, meille tämä on sopiva ja mukava. Lasten kanssa ehtii olemaan 51 viikonloppuna, ei ole käynyt mielessä, että he jotenkin erityisesti tästä kärsivät. Ei heilläkään ole sukujuhannuksia! Tai mistä minä muiden lapsista tiedän, omillani ei ainakaan.
No ööh, mistähän johtuu, että sun lapsilla ei ole perhe- tai sukujuhannuksia? Ettei siitä, että äiskä viettää juhannusta mieluummin samassa nuoruusporukassaan kuin omien lastensa kanssa?
Tätä just en ymmärrä: miksi sille nuoruuden/lapsuuden naisporukalle ei kelpaa 51 muuta viikonloppua, vaan on tavattava juuri sinä viikonloppuna, jossa monilla muilla lapsilla on perheaikaa?
Ja tietty ihan ok, jos tää teidän nyxille sopii - exät varmaan onkin vetäneet johtopäätöksensä perheeseen sitoutumisesta.
Minulla on jo aikuinen lapsi, mutta kun hän asui kotona, niin olin hänen kanssaan joulut, pääsiäiset, vaput, venetsialaiset, kaikki mahdolliset juhlapäivät. Pääsiäisenä tosin hän halusi aina mummolaan yhdeksi yöksi, koska mummolassa oli hänen mielestään tietty pääsiäistunnelma. Erosin lapsen isästä kun lapsi oli pieni, ja isä halusi melko piakkoin juhannuksen itselleen, jotta voisivat tehdä omat juhannusperinteet. Suostuin tähän, vaikka vähän harmittikin. Muutaman vuoden tuo onnistui kivasti, ja minä keksin muuta tekemistä juhannukseksi. Sitten isä alkoi lipsumaan, ja ehdotteli että juhannuksen lapsi voisi olla joka toinen vuosi hänen luonaan, kunnes sekin sitten jäi kun isällä alkoi olemaan aina muita juhannussuunnitelmia. Eli oikein ei kehittynyt minulle ja lapselle mitään yhteistä juhannuksen vietto tapaa. Juhanuksessa myös oli sellainen "ongelma" että kaikki lapsen kaverit olivat aina jossain mihin ei mukaan mahtunut. Olimme siis kahdestaan muutamia vuosia, ja kävimme vain vanhempieni luona. Tämä oli lapsesta tylsää. Sitten hän löysi kaverin erään sukulaiseni lapsesta, joka kävi pari kertaa vuodessa meidän paikkakunnalla. Jouluna ja juhannuksena. Sukulaiseni pyysi lastani omalleen kaveriksi hheidän sukumökilleen, ja siitä lähtien lapsenin vietti kaikki juhannukset siellä, ihan kutsuttuna. Minuakin kutsu toki koski, mutta kuljetusongelmien, ja sen vuoksi että mökillä oli niin paljon porukkaa yötä, että olisin joutunut telttaan nukkumaan, niin katsoin parhaaksi jäädä pois.
Lapsellani oli oikein mukavaa ne kaikki vuodet juhannuksena, ja minulla myös, kun vietin sitä saman porukan kanssa mökkeillen toisaalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Ootko mun miehen kaveriporukassa - "kumppaneita ei ole kielletty" mutta annas jos kumppani tulee sinne mökille - tehdään kyllä selväksi että häntä ei kaivattu sinne 😂 Yksin koko viikonloppu, kun "tiivis kaveriporukka" ei edes vastaa ulkopuolisen tyttöystävän keskustelunavauksiin.
Mun mielestä tämä on aivan outo porukka. Miksi niitä vanhoja on omalla naisporukalla juuri juhannuksena muisteltava, kun selvästi elämäntilanteet on muuttunut, eikö joku muu kesävkonloppu kelpaa?
Mutta trölleröhän tämä oli, kukaan nainen ei viittaa toisen naisen puolisoon nimikkeellä nyxä - ellei tää sit ole joku lesboporukka.
Juu mulle olisi kyllä äkkiä entinen semmoinen kaveripiiri, joka ei ymmärtäisi, että en vuosi toisensa jälkeen ole erossa lapsistani juhannuksena! Omasta lapsuudesta rakkaimpia muistoja on juhannukset juuri, oli oma perhe ja serkkuja, todellakin tahdon sen omillekin lapsille antaa.
Aivan pois maailmasta ajatus, että istuisin jossain mökillä jonkun naisporukan kanssa kälättämässä ja omat lapset viettää juhannusta muiden kanssa. Ei taida montaa naista olla, joka näin elämänsä priorisoi.
En tosin tunne tämmöisiä miehiäkään.
Kälättämässä?
Ei meidän juhannuksessa ole mitään pakko-osallistumisia, aikaa sitten tehtiin selväksi, että ne tulevat paikalle, jotka tulevat. Yhdelläkään meistä ei ole mitään isoja perhejuhannuksia perinteenä, joten emme ajattele niin, että tämä on jotenkin lapsilta tai suvulta pois.
Juhannus on yksi pitkä viikonloppu keskellä kesää, monelle kesäloman alku. Monet on festareilla, monet perheen kanssa kaupungissa, monet sukumökillä jne. eli tapoja on monenlaisia, meille tämä on sopiva ja mukava. Lasten kanssa ehtii olemaan 51 viikonloppuna, ei ole käynyt mielessä, että he jotenkin erityisesti tästä kärsivät. Ei heilläkään ole sukujuhannuksia! Tai mistä minä muiden lapsista tiedän, omillani ei ainakaan.
Näin me ollaan erilaisia. Me taidettais kyllä olla miehen kanssa molemmat toistemme ex-kumppaneita, jos jompikumpi jäisi aina juhannuksena yksin lasten kanssa, ja toinen rälläisi kavereidensa kanssa jossakin . Ja olisi siinä varmaan lapsetkin aika ihmeissään. Ei meidän vanhemmatkaan kyllä olisi ottaneet lapsia hoidettavakseen juhannuksena, että päästäisiin yksin tai erikseen jonnekin festareille. Olisivat varmaan ohjanneet jonnekin parisuhdekurssille.
Vaikka trolliksi luulisi, niin kyllä oikeasti näitä ihmisiä on, jotka ei näe mitään syytä muuttaa elämäänsä yhtään sen vuoksi, että ovat lapsia tekaisseet. Johan siitä kertoo apn aloituskin, ei tuokaan mies takuulla elämäänsä aio uusiksi aikatauluttaa lasten vuoksi.
Jotkut oikeasti pitävät tärkeämpänä pitää kynsin hampain kiinni jostain nuoruuden tradiotiosta kuin luoda omille lapsilleen vastaavia.
Kai siinä on joku haikailu taustalla, eli voidaan vuosikymmen toisensa jälkeen ihastella, miten mä etkä sä oo muuttunut ihqu miksikään. Onneksi oma kaveripiiri taas ihastelee sitä, miten paljon on muuttunut. Lisäksi en kyllä jaksaisi mitenkään kerran vuodessa lähteä jankkaamaan jotain vanhojen muistelua. Paljon mieluummin kuulen, mitä ystäville kuuluu tänään. Ja se voidaan tehdä muulloinkin kuin justiin hih hih ihan samalla lailla kuin viistoistavuotiaina.
No kyllä sua trolliksi luulee. Tai sitten olet katkera siitä että muut viettävät edelleen kivoja juhannuksia kavereidensa kanssa, kun sinä juot tervaa lasten kanssa lasten ehdoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Ootko mun miehen kaveriporukassa - "kumppaneita ei ole kielletty" mutta annas jos kumppani tulee sinne mökille - tehdään kyllä selväksi että häntä ei kaivattu sinne 😂 Yksin koko viikonloppu, kun "tiivis kaveriporukka" ei edes vastaa ulkopuolisen tyttöystävän keskustelunavauksiin.
Mun mielestä tämä on aivan outo porukka. Miksi niitä vanhoja on omalla naisporukalla juuri juhannuksena muisteltava, kun selvästi elämäntilanteet on muuttunut, eikö joku muu kesävkonloppu kelpaa?
Mutta trölleröhän tämä oli, kukaan nainen ei viittaa toisen naisen puolisoon nimikkeellä nyxä - ellei tää sit ole joku lesboporukka.
Juu mulle olisi kyllä äkkiä entinen semmoinen kaveripiiri, joka ei ymmärtäisi, että en vuosi toisensa jälkeen ole erossa lapsistani juhannuksena! Omasta lapsuudesta rakkaimpia muistoja on juhannukset juuri, oli oma perhe ja serkkuja, todellakin tahdon sen omillekin lapsille antaa.
Aivan pois maailmasta ajatus, että istuisin jossain mökillä jonkun naisporukan kanssa kälättämässä ja omat lapset viettää juhannusta muiden kanssa. Ei taida montaa naista olla, joka näin elämänsä priorisoi.
En tosin tunne tämmöisiä miehiäkään.
Kälättämässä?
Ei meidän juhannuksessa ole mitään pakko-osallistumisia, aikaa sitten tehtiin selväksi, että ne tulevat paikalle, jotka tulevat. Yhdelläkään meistä ei ole mitään isoja perhejuhannuksia perinteenä, joten emme ajattele niin, että tämä on jotenkin lapsilta tai suvulta pois.
Juhannus on yksi pitkä viikonloppu keskellä kesää, monelle kesäloman alku. Monet on festareilla, monet perheen kanssa kaupungissa, monet sukumökillä jne. eli tapoja on monenlaisia, meille tämä on sopiva ja mukava. Lasten kanssa ehtii olemaan 51 viikonloppuna, ei ole käynyt mielessä, että he jotenkin erityisesti tästä kärsivät. Ei heilläkään ole sukujuhannuksia! Tai mistä minä muiden lapsista tiedän, omillani ei ainakaan.
No ööh, mistähän johtuu, että sun lapsilla ei ole perhe- tai sukujuhannuksia? Ettei siitä, että äiskä viettää juhannusta mieluummin samassa nuoruusporukassaan kuin omien lastensa kanssa?
Tätä just en ymmärrä: miksi sille nuoruuden/lapsuuden naisporukalle ei kelpaa 51 muuta viikonloppua, vaan on tavattava juuri sinä viikonloppuna, jossa monilla muilla lapsilla on perheaikaa?
Ja tietty ihan ok, jos tää teidän nyxille sopii - exät varmaan onkin vetäneet johtopäätöksensä perheeseen sitoutumisesta.
Tämä on minusta ihana vastaus! Suomessa on tehty juhannuksesta joku ihan erityinen perhejuhlansa, jonka perinteen saa katkaista vain muutama festarijuhannus, sen jälkeen ja sitä ennen ollaan koko suvun kanssa yhdessä mökillä. Jos joku - etenkin naisporukka - kokoontuu nimenomaan juhannuksena, on se isku vallitsevaa yhteiskuntarauhaa vastaan. Tämän porukan lapset jäävät vaille perhe- ja sukujuhannusta (jollaista ei välttämättä ole edes puolella suomalaisista...) ja puolisoille juhannus ilman heitä on selkeä merkki siitä, että perheeseen ei ole sitouduttu.
Meidän porukka on kokoontunut juhannuksena kohta 20 vuoden ajan aina samalla mökillä. Tiedossa on, että sinne voi tulla eikö ole pakko tulla eikä tarvitse selitellä, tuleeko vai jääkö pois. Jokainen tietää säännöt niin ruokien kuin yöpymistarpeiden suhteen. Vaikka olemme perheiden kanssa 362-364 päivää vuodessa, niin nimenomaan juhannuksen 1-3 päivää (minkä nyt kukin meistä paikalla ennättää olemaan) katkaisee perheyhteyden.
Olisitte iloisia, että joissain perheissä isät pärjäävät lastensa kanssa juhannuksen ilman vieressänalkuttavaa puolisoa!
Tämähän on mahtavaa. Kunnon miehet on ääliöitä ketju vaihtui siihen, että mammat riitelee keskenään siitä, miten juhannusta saa viettää. Kuvitelkaa nämä tyypit parisuhteeseen, jos näin hankalaa on jo anonyymipalstalla niin entäs sitten kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Ootko mun miehen kaveriporukassa - "kumppaneita ei ole kielletty" mutta annas jos kumppani tulee sinne mökille - tehdään kyllä selväksi että häntä ei kaivattu sinne 😂 Yksin koko viikonloppu, kun "tiivis kaveriporukka" ei edes vastaa ulkopuolisen tyttöystävän keskustelunavauksiin.
Mun mielestä tämä on aivan outo porukka. Miksi niitä vanhoja on omalla naisporukalla juuri juhannuksena muisteltava, kun selvästi elämäntilanteet on muuttunut, eikö joku muu kesävkonloppu kelpaa?
Mutta trölleröhän tämä oli, kukaan nainen ei viittaa toisen naisen puolisoon nimikkeellä nyxä - ellei tää sit ole joku lesboporukka.
Juu mulle olisi kyllä äkkiä entinen semmoinen kaveripiiri, joka ei ymmärtäisi, että en vuosi toisensa jälkeen ole erossa lapsistani juhannuksena! Omasta lapsuudesta rakkaimpia muistoja on juhannukset juuri, oli oma perhe ja serkkuja, todellakin tahdon sen omillekin lapsille antaa.
Aivan pois maailmasta ajatus, että istuisin jossain mökillä jonkun naisporukan kanssa kälättämässä ja omat lapset viettää juhannusta muiden kanssa. Ei taida montaa naista olla, joka näin elämänsä priorisoi.
En tosin tunne tämmöisiä miehiäkään.
Kälättämässä?
Ei meidän juhannuksessa ole mitään pakko-osallistumisia, aikaa sitten tehtiin selväksi, että ne tulevat paikalle, jotka tulevat. Yhdelläkään meistä ei ole mitään isoja perhejuhannuksia perinteenä, joten emme ajattele niin, että tämä on jotenkin lapsilta tai suvulta pois.
Juhannus on yksi pitkä viikonloppu keskellä kesää, monelle kesäloman alku. Monet on festareilla, monet perheen kanssa kaupungissa, monet sukumökillä jne. eli tapoja on monenlaisia, meille tämä on sopiva ja mukava. Lasten kanssa ehtii olemaan 51 viikonloppuna, ei ole käynyt mielessä, että he jotenkin erityisesti tästä kärsivät. Ei heilläkään ole sukujuhannuksia! Tai mistä minä muiden lapsista tiedän, omillani ei ainakaan.
Näin me ollaan erilaisia. Me taidettais kyllä olla miehen kanssa molemmat toistemme ex-kumppaneita, jos jompikumpi jäisi aina juhannuksena yksin lasten kanssa, ja toinen rälläisi kavereidensa kanssa jossakin . Ja olisi siinä varmaan lapsetkin aika ihmeissään. Ei meidän vanhemmatkaan kyllä olisi ottaneet lapsia hoidettavakseen juhannuksena, että päästäisiin yksin tai erikseen jonnekin festareille. Olisivat varmaan ohjanneet jonnekin parisuhdekurssille.
No kyllä mekin saataisiin aika huolestuneita kyselyitä, mikä on vialla, jos yritettäisiin tyrkyttää lapsia vanhemmille juhannusta itsekseen viettämään! Ja kyllä meidän lapset odottaa juhannusta, herkkuja, yhdessäoloa ja mahdollista kokkoa, pisempään valvomista...kaikkea sitä, mitä suomalaiseen juhannukseen kuuluu.
Olen aika monta juhannusta viettänyt mökeillä kavereiden kanssa, mutta ihan oma tunnelmansa on juhannuksessa niinkuin myös joulussa nyt, kun voi katsoa, miten kivaa se lapsista on. Ja aika usein kyllä meidän mökille on tulossa niitä kavereitakin, niin perheineen kuin sinkkuja. Näitä toisia lapsia omat lapset vasta odottavatkin. Nyt jo lasketaan öitä.
Suurella osalla suomalaisista ei ole sitä mökkiä ja jos onkin, niin nukkumapaikkojen jako sateisella säällä ei ole se mukavin asia. Omista lapsuusjuhannuksista muistan sen, miten osa joutui nukkumaan telttaan, osa nukkui autoissa ja valitettavasti myös alkoholi kuului aikuisten juhlimiseen. Ei paljoa, mutta sen verran, että en muistele niitä juhannuksia hyvällä. Siksi nykyiset kaupunkijuhannukset töissä tuntuvat paljon mukavammilta ja ennenkaikkea turvallisemmilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Ootko mun miehen kaveriporukassa - "kumppaneita ei ole kielletty" mutta annas jos kumppani tulee sinne mökille - tehdään kyllä selväksi että häntä ei kaivattu sinne 😂 Yksin koko viikonloppu, kun "tiivis kaveriporukka" ei edes vastaa ulkopuolisen tyttöystävän keskustelunavauksiin.
Mun mielestä tämä on aivan outo porukka. Miksi niitä vanhoja on omalla naisporukalla juuri juhannuksena muisteltava, kun selvästi elämäntilanteet on muuttunut, eikö joku muu kesävkonloppu kelpaa?
Mutta trölleröhän tämä oli, kukaan nainen ei viittaa toisen naisen puolisoon nimikkeellä nyxä - ellei tää sit ole joku lesboporukka.
Juu mulle olisi kyllä äkkiä entinen semmoinen kaveripiiri, joka ei ymmärtäisi, että en vuosi toisensa jälkeen ole erossa lapsistani juhannuksena! Omasta lapsuudesta rakkaimpia muistoja on juhannukset juuri, oli oma perhe ja serkkuja, todellakin tahdon sen omillekin lapsille antaa.
Aivan pois maailmasta ajatus, että istuisin jossain mökillä jonkun naisporukan kanssa kälättämässä ja omat lapset viettää juhannusta muiden kanssa. Ei taida montaa naista olla, joka näin elämänsä priorisoi.
En tosin tunne tämmöisiä miehiäkään.
Kälättämässä?
Ei meidän juhannuksessa ole mitään pakko-osallistumisia, aikaa sitten tehtiin selväksi, että ne tulevat paikalle, jotka tulevat. Yhdelläkään meistä ei ole mitään isoja perhejuhannuksia perinteenä, joten emme ajattele niin, että tämä on jotenkin lapsilta tai suvulta pois.
Juhannus on yksi pitkä viikonloppu keskellä kesää, monelle kesäloman alku. Monet on festareilla, monet perheen kanssa kaupungissa, monet sukumökillä jne. eli tapoja on monenlaisia, meille tämä on sopiva ja mukava. Lasten kanssa ehtii olemaan 51 viikonloppuna, ei ole käynyt mielessä, että he jotenkin erityisesti tästä kärsivät. Ei heilläkään ole sukujuhannuksia! Tai mistä minä muiden lapsista tiedän, omillani ei ainakaan.
Näin me ollaan erilaisia. Me taidettais kyllä olla miehen kanssa molemmat toistemme ex-kumppaneita, jos jompikumpi jäisi aina juhannuksena yksin lasten kanssa, ja toinen rälläisi kavereidensa kanssa jossakin . Ja olisi siinä varmaan lapsetkin aika ihmeissään. Ei meidän vanhemmatkaan kyllä olisi ottaneet lapsia hoidettavakseen juhannuksena, että päästäisiin yksin tai erikseen jonnekin festareille. Olisivat varmaan ohjanneet jonnekin parisuhdekurssille.
Vaikka trolliksi luulisi, niin kyllä oikeasti näitä ihmisiä on, jotka ei näe mitään syytä muuttaa elämäänsä yhtään sen vuoksi, että ovat lapsia tekaisseet. Johan siitä kertoo apn aloituskin, ei tuokaan mies takuulla elämäänsä aio uusiksi aikatauluttaa lasten vuoksi.
Jotkut oikeasti pitävät tärkeämpänä pitää kynsin hampain kiinni jostain nuoruuden tradiotiosta kuin luoda omille lapsilleen vastaavia.
Kai siinä on joku haikailu taustalla, eli voidaan vuosikymmen toisensa jälkeen ihastella, miten mä etkä sä oo muuttunut ihqu miksikään. Onneksi oma kaveripiiri taas ihastelee sitä, miten paljon on muuttunut. Lisäksi en kyllä jaksaisi mitenkään kerran vuodessa lähteä jankkaamaan jotain vanhojen muistelua. Paljon mieluummin kuulen, mitä ystäville kuuluu tänään. Ja se voidaan tehdä muulloinkin kuin justiin hih hih ihan samalla lailla kuin viistoistavuotiaina.
Siis luoko jotkut tosissaan omalle nuorisolleen jotain kaverijuhannustraditioita vai mitä tarkoitat "Jotkut oikeasti pitävät tärkeämpänä pitää kynsin hampain kiinni jostain nuoruuden tradiotiosta kuin luoda omille lapsilleen vastaavia. "? Suurella osalla suomalaisista ei ole mitään erityisiä juhannustraditioita, samanlainen viikonloppu mökillä tai kotona se on kuin muutkin, kokkoakaan ei enää saa poltella omassa saunarannassa ilman lupaa. Jollekin 4v ikäiselle juhannus ei ole sen ihmeellisempi traditio kuin kesä muutenkaan, joten hilpeää ajatella, että lapsia pitää kovasti sitouttaa johonkin sellaiseen perinteeseen, jota ei edes ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Ootko mun miehen kaveriporukassa - "kumppaneita ei ole kielletty" mutta annas jos kumppani tulee sinne mökille - tehdään kyllä selväksi että häntä ei kaivattu sinne 😂 Yksin koko viikonloppu, kun "tiivis kaveriporukka" ei edes vastaa ulkopuolisen tyttöystävän keskustelunavauksiin.
Mun mielestä tämä on aivan outo porukka. Miksi niitä vanhoja on omalla naisporukalla juuri juhannuksena muisteltava, kun selvästi elämäntilanteet on muuttunut, eikö joku muu kesävkonloppu kelpaa?
Mutta trölleröhän tämä oli, kukaan nainen ei viittaa toisen naisen puolisoon nimikkeellä nyxä - ellei tää sit ole joku lesboporukka.
Juu mulle olisi kyllä äkkiä entinen semmoinen kaveripiiri, joka ei ymmärtäisi, että en vuosi toisensa jälkeen ole erossa lapsistani juhannuksena! Omasta lapsuudesta rakkaimpia muistoja on juhannukset juuri, oli oma perhe ja serkkuja, todellakin tahdon sen omillekin lapsille antaa.
Aivan pois maailmasta ajatus, että istuisin jossain mökillä jonkun naisporukan kanssa kälättämässä ja omat lapset viettää juhannusta muiden kanssa. Ei taida montaa naista olla, joka näin elämänsä priorisoi.
En tosin tunne tämmöisiä miehiäkään.
Kälättämässä?
Ei meidän juhannuksessa ole mitään pakko-osallistumisia, aikaa sitten tehtiin selväksi, että ne tulevat paikalle, jotka tulevat. Yhdelläkään meistä ei ole mitään isoja perhejuhannuksia perinteenä, joten emme ajattele niin, että tämä on jotenkin lapsilta tai suvulta pois.
Juhannus on yksi pitkä viikonloppu keskellä kesää, monelle kesäloman alku. Monet on festareilla, monet perheen kanssa kaupungissa, monet sukumökillä jne. eli tapoja on monenlaisia, meille tämä on sopiva ja mukava. Lasten kanssa ehtii olemaan 51 viikonloppuna, ei ole käynyt mielessä, että he jotenkin erityisesti tästä kärsivät. Ei heilläkään ole sukujuhannuksia! Tai mistä minä muiden lapsista tiedän, omillani ei ainakaan.
Näin me ollaan erilaisia. Me taidettais kyllä olla miehen kanssa molemmat toistemme ex-kumppaneita, jos jompikumpi jäisi aina juhannuksena yksin lasten kanssa, ja toinen rälläisi kavereidensa kanssa jossakin . Ja olisi siinä varmaan lapsetkin aika ihmeissään. Ei meidän vanhemmatkaan kyllä olisi ottaneet lapsia hoidettavakseen juhannuksena, että päästäisiin yksin tai erikseen jonnekin festareille. Olisivat varmaan ohjanneet jonnekin parisuhdekurssille.
Vaikka trolliksi luulisi, niin kyllä oikeasti näitä ihmisiä on, jotka ei näe mitään syytä muuttaa elämäänsä yhtään sen vuoksi, että ovat lapsia tekaisseet. Johan siitä kertoo apn aloituskin, ei tuokaan mies takuulla elämäänsä aio uusiksi aikatauluttaa lasten vuoksi.
Jotkut oikeasti pitävät tärkeämpänä pitää kynsin hampain kiinni jostain nuoruuden tradiotiosta kuin luoda omille lapsilleen vastaavia.
Kai siinä on joku haikailu taustalla, eli voidaan vuosikymmen toisensa jälkeen ihastella, miten mä etkä sä oo muuttunut ihqu miksikään. Onneksi oma kaveripiiri taas ihastelee sitä, miten paljon on muuttunut. Lisäksi en kyllä jaksaisi mitenkään kerran vuodessa lähteä jankkaamaan jotain vanhojen muistelua. Paljon mieluummin kuulen, mitä ystäville kuuluu tänään. Ja se voidaan tehdä muulloinkin kuin justiin hih hih ihan samalla lailla kuin viistoistavuotiaina.
Siis luoko jotkut tosissaan omalle nuorisolleen jotain kaverijuhannustraditioita vai mitä tarkoitat "Jotkut oikeasti pitävät tärkeämpänä pitää kynsin hampain kiinni jostain nuoruuden tradiotiosta kuin luoda omille lapsilleen vastaavia. "? Suurella osalla suomalaisista ei ole mitään erityisiä juhannustraditioita, samanlainen viikonloppu mökillä tai kotona se on kuin muutkin, kokkoakaan ei enää saa poltella omassa saunarannassa ilman lupaa. Jollekin 4v ikäiselle juhannus ei ole sen ihmeellisempi traditio kuin kesä muutenkaan, joten hilpeää ajatella, että lapsia pitää kovasti sitouttaa johonkin sellaiseen perinteeseen, jota ei edes ole.
Niin me ollaan erilaisia, kuten on hoettu. Kyllä meillä on juhannuksessa tiettyjä juttuja, jotka toistuu ja jotain uutta keksitään aina myös. Lapset odottaa juhannusta, pääsiäistä, joulua, jne. sillä lapsistakin on kiva juhlia joskus eikä vain möllöttää arkipäivästä toiseen.
Ja kyllä mä tiesin oikeasti, että jos lapsia teen, mä en enää voi hampaat irvessä roikkua jossain "mä olen aina ollut tämän kaveriporukan kanssa vanhoja muistelemassa ja sit sinne ei nyxiä eikä lapsia"-elämässä. Tein tietoisen päätöksen tehdä lapsi, joka tarkoitti tietoista päätöstä muuttaa esim. sitä tapaa, miten vietän juhannuksen.
Joillain ehkä on vähän vääristynyt kuva juhannuksesta, että se on jokin ylimaallisen tärkeä juhla ja kaikille lapsille tulee luoda uskomattomia juhannusmuistoja, kenties nimenomaan MÖKILLÄ. 🙂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin monen (miehen) ajatuksissa se puolison kanssa vietetty aika (poislukien paneminen) on lähinnä jokin rangaistus josta pitää päästä luistelemaan keinolla millä hyvänsä?
Miksi ihmeessä halutaan olla parisuhteessa ihmisen kanssa jonka kanssa yhdessäolo on niin kamalaa että on kivempi olla ja mennä kaikkialla soolona? Miksi ei olla joko sinkkuna tai sitten etsitä sellaista puolisoa jonka kanssa on kivaa yhdessä ja harrastukset/kiinnostuksenkohteetkin natsaa osin ja on yhteisiä?
Toki siinä on tietty omat haasteensa, että löytää naisen joka jaksaa/haluaa ryypätä ja rymytä joka viikonloppu ties missä, mutta toisaalta onhan noita tuksujakin olemassa.
Koska jokainen leski tietää, miten autio elämä on, jos ystävyyssuhteet on avioliiton takia katkottu kokonaan. Miehet hoksaavat tämän eli heillä on muutakin elämää kuin puoliso, mutta naisilla on kavala tapa olettaa, että yhdessä ikuisesti tarkoittaa samanaikaista kuolemaa.
Mutta sen sijaan se vuodesta toiseen teinirymyävä mies ei ymmärrä, että ne omat kaverit perustaa perheet ja sitten ei olekaan enää seuraa niille rymyämisreissuille. Ja toisaalta useimmilla se raja tulee jossain vaiheessa vastaan, kun enää ei vaan jaksa lietsuta vaan on paljon kivempi jäädä kotiin.
Eikä itsellä olekaan sitten sitä puolisoakaan, koska häneen ei kiinnostanut uhrata hyvää rymyämisaikaa eikä yhdessä vietetty aika napannut yhtään.
Tai sitten ne perheytyneet miehet hoksaavat, että ei se olekaan rymyämistä, kun lasketaan koskia tai pelataan frisbeetä tai suunnistetaan koko viikko.
Vierailija kirjoitti:
Joillain ehkä on vähän vääristynyt kuva juhannuksesta, että se on jokin ylimaallisen tärkeä juhla ja kaikille lapsille tulee luoda uskomattomia juhannusmuistoja, kenties nimenomaan MÖKILLÄ. 🙂
Siltä näyttää. Itselle taas on todella ahdistava ajatus, että pitäisi samassa naisporukassa samalla tavalla joka vuosi viettää juhannusta muistelemalla menneitä. Ihan kauhua mulle.
No ööh, mistähän johtuu, että sun lapsilla ei ole perhe- tai sukujuhannuksia? Ettei siitä, että äiskä viettää juhannusta mieluummin samassa nuoruusporukassaan kuin omien lastensa kanssa?
Tätä just en ymmärrä: miksi sille nuoruuden/lapsuuden naisporukalle ei kelpaa 51 muuta viikonloppua, vaan on tavattava juuri sinä viikonloppuna, jossa monilla muilla lapsilla on perheaikaa?
Ja tietty ihan ok, jos tää teidän nyxille sopii - exät varmaan onkin vetäneet johtopäätöksensä perheeseen sitoutumisesta.