Lue keskustelun säännöt.
Mieheni aikoo viettää kanssani koko kesän aikana kaksi viikonloppua
30.05.2022 |
4.-5.6. - miehen siskon ylioppilasjuhlat 300 km päässä meiltä kotoa, menen mukaan
11.-12.6. - miehen työporukan reissu, ei siis mikään työhön liittyvä pakollinen, vaan vapaa-ajan ohjelmaa
18.-19.6. - miehen kaverin polttarit
25.-26.6. - mies kavereineen mökillä
2.-3.7. - miehen vanhempien 30-vuotishääpäiväjuhla 300 km päässä meiltä kotoa, minut on kutsuttu, mutta en ole vielä päättänyt että menenkö
9.-10.7. - mies kavereineen festareilla
16.-17.7. - mies lomalla, kavereiden kanssa vaelluksella
23.-24.7. - mies lomalla, vuokrannut kavereineen mökin - pitkin hampain ilmoitti, että saan mennä mukaan jos haluan, mutta "se ei ole mikään sellainen perhereissu" - no en toki mene
30.-31.7. - mies lomalla, yhteinen viikonloppu!
6.-7.8. - miehen kaverin häät, mies bestmanina, menen mukaan
13.-14.8. - "aateltiin että tässä pidettäis Juhon varpajaiset, kun ei oikeen löytynyt sopivaa viikonloppua"
20.-21.8. - minulla ennalta sovittu meno
27.-28.8. - yhteinen viikonloppu, tosin venetsialaisiahan tähän yritetään kyllä tyrkyttää jostakin
Olen vaihtanut äskettäin työpaikkaa eikä minun ollut mahdollista ottaa kuin kaksi viikkoa lomaa. Olisin toivonut, että oltaisiin viikonloppuisin voitu tehdä jotakin yhdessä, mutta ne toiveet tuntuu nyt valuvan kyllä viemäristä. Ja noista reissuista, vaikka olen päivämäärät merkinnyt la-su, niin melkein kaikkiin lähdetään jo perjantaina kyllä suoraan töistä (tai jopa otetaan pe vapaaksi ja lähdetään aamusta) ja palataan myöhään illalla sunnuntaina. Kahdeksan vuotta ollaan jo oltu yhdessä ja tuntuu, että tämä menee vaan vuosi vuodelta hullummaksi. Varmaan kun meidän ikäiset alkavat olla jo keskiluokkaisissa vakitöissä ja rahaa on käytettävissä paljon enemmän kuin vuosia sitten, niin voi kaikenlaista suunnitellakin. On mulla omiakin kavereita ja sisarusten kanssa vietän mielelläni aikaa kanssa, mutta en mä tiedä, olisiko se liikaa vaadittu, että puolisokin voisi edes joskus priorisoida jonkun meidän yhteisen menon etusijalle. Tuntuu, että noissa kaikissa sopimisissa mennään aina se edellä, että mitä menoja muilla on ja sitten meidän yhteiset suunnitelmat saa aina joustaa.
Kommentit (517)
Uskottomuutta on monenlaista, tämä on yksi variaatio siitä, että tullaan omaa miestä haukkumaan tänne julkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joillain ehkä on vähän vääristynyt kuva juhannuksesta, että se on jokin ylimaallisen tärkeä juhla ja kaikille lapsille tulee luoda uskomattomia juhannusmuistoja, kenties nimenomaan MÖKILLÄ. 🙂
No niinpä. Kaikilla ei ole mökkiä, pääsyä muiden mökeille tai varaa vuokrata mökkiä. Onko niiden lapset nyt jotenkin traumatisoituneita :D
Onko kukaan jo sanonut? Jätä se sika!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Ootko mun miehen kaveriporukassa - "kumppaneita ei ole kielletty" mutta annas jos kumppani tulee sinne mökille - tehdään kyllä selväksi että häntä ei kaivattu sinne 😂 Yksin koko viikonloppu, kun "tiivis kaveriporukka" ei edes vastaa ulkopuolisen tyttöystävän keskustelunavauksiin.
Mun mielestä tämä on aivan outo porukka. Miksi niitä vanhoja on omalla naisporukalla juuri juhannuksena muisteltava, kun selvästi elämäntilanteet on muuttunut, eikö joku muu kesävkonloppu kelpaa?
Mutta trölleröhän tämä oli, kukaan nainen ei viittaa toisen naisen puolisoon nimikkeellä nyxä - ellei tää sit ole joku lesboporukka.
Juu mulle olisi kyllä äkkiä entinen semmoinen kaveripiiri, joka ei ymmärtäisi, että en vuosi toisensa jälkeen ole erossa lapsistani juhannuksena! Omasta lapsuudesta rakkaimpia muistoja on juhannukset juuri, oli oma perhe ja serkkuja, todellakin tahdon sen omillekin lapsille antaa.
Aivan pois maailmasta ajatus, että istuisin jossain mökillä jonkun naisporukan kanssa kälättämässä ja omat lapset viettää juhannusta muiden kanssa. Ei taida montaa naista olla, joka näin elämänsä priorisoi.
En tosin tunne tämmöisiä miehiäkään.
Kälättämässä?
Ei meidän juhannuksessa ole mitään pakko-osallistumisia, aikaa sitten tehtiin selväksi, että ne tulevat paikalle, jotka tulevat. Yhdelläkään meistä ei ole mitään isoja perhejuhannuksia perinteenä, joten emme ajattele niin, että tämä on jotenkin lapsilta tai suvulta pois.
Juhannus on yksi pitkä viikonloppu keskellä kesää, monelle kesäloman alku. Monet on festareilla, monet perheen kanssa kaupungissa, monet sukumökillä jne. eli tapoja on monenlaisia, meille tämä on sopiva ja mukava. Lasten kanssa ehtii olemaan 51 viikonloppuna, ei ole käynyt mielessä, että he jotenkin erityisesti tästä kärsivät. Ei heilläkään ole sukujuhannuksia! Tai mistä minä muiden lapsista tiedän, omillani ei ainakaan.
Näin me ollaan erilaisia. Me taidettais kyllä olla miehen kanssa molemmat toistemme ex-kumppaneita, jos jompikumpi jäisi aina juhannuksena yksin lasten kanssa, ja toinen rälläisi kavereidensa kanssa jossakin . Ja olisi siinä varmaan lapsetkin aika ihmeissään. Ei meidän vanhemmatkaan kyllä olisi ottaneet lapsia hoidettavakseen juhannuksena, että päästäisiin yksin tai erikseen jonnekin festareille. Olisivat varmaan ohjanneet jonnekin parisuhdekurssille.
Vaikka trolliksi luulisi, niin kyllä oikeasti näitä ihmisiä on, jotka ei näe mitään syytä muuttaa elämäänsä yhtään sen vuoksi, että ovat lapsia tekaisseet. Johan siitä kertoo apn aloituskin, ei tuokaan mies takuulla elämäänsä aio uusiksi aikatauluttaa lasten vuoksi.
Jotkut oikeasti pitävät tärkeämpänä pitää kynsin hampain kiinni jostain nuoruuden tradiotiosta kuin luoda omille lapsilleen vastaavia.
Kai siinä on joku haikailu taustalla, eli voidaan vuosikymmen toisensa jälkeen ihastella, miten mä etkä sä oo muuttunut ihqu miksikään. Onneksi oma kaveripiiri taas ihastelee sitä, miten paljon on muuttunut. Lisäksi en kyllä jaksaisi mitenkään kerran vuodessa lähteä jankkaamaan jotain vanhojen muistelua. Paljon mieluummin kuulen, mitä ystäville kuuluu tänään. Ja se voidaan tehdä muulloinkin kuin justiin hih hih ihan samalla lailla kuin viistoistavuotiaina.
Siis luoko jotkut tosissaan omalle nuorisolleen jotain kaverijuhannustraditioita vai mitä tarkoitat "Jotkut oikeasti pitävät tärkeämpänä pitää kynsin hampain kiinni jostain nuoruuden tradiotiosta kuin luoda omille lapsilleen vastaavia. "? Suurella osalla suomalaisista ei ole mitään erityisiä juhannustraditioita, samanlainen viikonloppu mökillä tai kotona se on kuin muutkin, kokkoakaan ei enää saa poltella omassa saunarannassa ilman lupaa. Jollekin 4v ikäiselle juhannus ei ole sen ihmeellisempi traditio kuin kesä muutenkaan, joten hilpeää ajatella, että lapsia pitää kovasti sitouttaa johonkin sellaiseen perinteeseen, jota ei edes ole.
Niin me ollaan erilaisia, kuten on hoettu. Kyllä meillä on juhannuksessa tiettyjä juttuja, jotka toistuu ja jotain uutta keksitään aina myös. Lapset odottaa juhannusta, pääsiäistä, joulua, jne. sillä lapsistakin on kiva juhlia joskus eikä vain möllöttää arkipäivästä toiseen.
Ja kyllä mä tiesin oikeasti, että jos lapsia teen, mä en enää voi hampaat irvessä roikkua jossain "mä olen aina ollut tämän kaveriporukan kanssa vanhoja muistelemassa ja sit sinne ei nyxiä eikä lapsia"-elämässä. Tein tietoisen päätöksen tehdä lapsi, joka tarkoitti tietoista päätöstä muuttaa esim. sitä tapaa, miten vietän juhannuksen.
Entä jos se erityiskiva juhannustraditio on Linnanmäki isän kanssa?
Minä en ennen lapsia edes kuvitellut viettäväni juhannusta kaupungissa enkä tee sitä nytkään. Miehelleni kotijuhannus on ainoa oikea eikä hän suostu lähtemään mökille, koska hänellä on tämä perinne. Niinpä teimme ihan tietoisen päätöksen, jonka mukaan minä olen juhannukset töissä, mies lasten kanssa.
Meitä on muuten työpaikalla 3 naisen porukka, joka on jo 5. juhannusta yhdessä töissä ja vieläpä tietoisesti sen valinnut. Niin ne mökkiperinteet vaihtuivat lasten myötä työperinteeksi! Tosin vanhoja sitä muistellaan, vaikka töissä ollaan eli se ei muuttunut lasten myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Ootko mun miehen kaveriporukassa - "kumppaneita ei ole kielletty" mutta annas jos kumppani tulee sinne mökille - tehdään kyllä selväksi että häntä ei kaivattu sinne 😂 Yksin koko viikonloppu, kun "tiivis kaveriporukka" ei edes vastaa ulkopuolisen tyttöystävän keskustelunavauksiin.
Mun mielestä tämä on aivan outo porukka. Miksi niitä vanhoja on omalla naisporukalla juuri juhannuksena muisteltava, kun selvästi elämäntilanteet on muuttunut, eikö joku muu kesävkonloppu kelpaa?
Mutta trölleröhän tämä oli, kukaan nainen ei viittaa toisen naisen puolisoon nimikkeellä nyxä - ellei tää sit ole joku lesboporukka.
Juu mulle olisi kyllä äkkiä entinen semmoinen kaveripiiri, joka ei ymmärtäisi, että en vuosi toisensa jälkeen ole erossa lapsistani juhannuksena! Omasta lapsuudesta rakkaimpia muistoja on juhannukset juuri, oli oma perhe ja serkkuja, todellakin tahdon sen omillekin lapsille antaa.
Aivan pois maailmasta ajatus, että istuisin jossain mökillä jonkun naisporukan kanssa kälättämässä ja omat lapset viettää juhannusta muiden kanssa. Ei taida montaa naista olla, joka näin elämänsä priorisoi.
En tosin tunne tämmöisiä miehiäkään.
Kälättämässä?
Ei meidän juhannuksessa ole mitään pakko-osallistumisia, aikaa sitten tehtiin selväksi, että ne tulevat paikalle, jotka tulevat. Yhdelläkään meistä ei ole mitään isoja perhejuhannuksia perinteenä, joten emme ajattele niin, että tämä on jotenkin lapsilta tai suvulta pois.
Juhannus on yksi pitkä viikonloppu keskellä kesää, monelle kesäloman alku. Monet on festareilla, monet perheen kanssa kaupungissa, monet sukumökillä jne. eli tapoja on monenlaisia, meille tämä on sopiva ja mukava. Lasten kanssa ehtii olemaan 51 viikonloppuna, ei ole käynyt mielessä, että he jotenkin erityisesti tästä kärsivät. Ei heilläkään ole sukujuhannuksia! Tai mistä minä muiden lapsista tiedän, omillani ei ainakaan.
Näin me ollaan erilaisia. Me taidettais kyllä olla miehen kanssa molemmat toistemme ex-kumppaneita, jos jompikumpi jäisi aina juhannuksena yksin lasten kanssa, ja toinen rälläisi kavereidensa kanssa jossakin . Ja olisi siinä varmaan lapsetkin aika ihmeissään. Ei meidän vanhemmatkaan kyllä olisi ottaneet lapsia hoidettavakseen juhannuksena, että päästäisiin yksin tai erikseen jonnekin festareille. Olisivat varmaan ohjanneet jonnekin parisuhdekurssille.
No kyllä mekin saataisiin aika huolestuneita kyselyitä, mikä on vialla, jos yritettäisiin tyrkyttää lapsia vanhemmille juhannusta itsekseen viettämään! Ja kyllä meidän lapset odottaa juhannusta, herkkuja, yhdessäoloa ja mahdollista kokkoa, pisempään valvomista...kaikkea sitä, mitä suomalaiseen juhannukseen kuuluu.
Olen aika monta juhannusta viettänyt mökeillä kavereiden kanssa, mutta ihan oma tunnelmansa on juhannuksessa niinkuin myös joulussa nyt, kun voi katsoa, miten kivaa se lapsista on. Ja aika usein kyllä meidän mökille on tulossa niitä kavereitakin, niin perheineen kuin sinkkuja. Näitä toisia lapsia omat lapset vasta odottavatkin. Nyt jo lasketaan öitä.
Riippuu siitäkin minkä ikäisiä lapsia. Meidän lapset jaksaa vasta nyt valvoa keskiyöhön kokon sytyttämiseen asti, kun ovat päälle 10v. Ei ne nuorempana saaneet juhannuksesta mitään mökkiviikonloppua kummempaa irti.
No teillä varmaan ei ollut sitten siellä lapsille mitään mökkiviikonloppua kummempaa tarjolla. Meillä on aina joku extrajuttu, joka merkkaa juuri juhannusta. Ja ainahan ei vietetty juhannusta edes mökillä, vaan saatettiin mennä jonnekin muualle pikkumatkalle, kun kerran vapaata vähän enemmän oli.
Eikä meillä pienten lasten kanssa ooteltu minnekään keskiyölle kokon kanssa, ihan ymmärrettiin sytyttää aiemmin. AI NIIN eihän se käy, kun aikuisten traditioiden mukaan se pitää sytyttää keskiyöllä!
Tosin kokko nyt on sen verran epävarma ohjelmanumero, voi olla olla kulohälytys, että ei sen ympärille edes aikuiset juhannustaan rakenna.
Mutta joo, sitä sitten vanhemmat ihmettelee, että kun ei niitä aikuisia lapsia näy. Toisaalta, ehkä ovatkin vain tyytyväisiä, ennen sitä avuntarvevaihetta, kun ei näy.
Me ollaan vietetty juhannusta sukulaisten mökillä. Eipä sitä muiden nurkissa voi alkaa määräilemään milloin kokko laitetaan tulille. Ohjelmaa ei ole tosiaan ollut. Mitä nyt grillataan ja ehkä pelataan jotain. Ihan sellaista perusmukavaa meininkiä.
Pointti lienee onkin, että kumpaa juhannusta luulet lapsiesi haluavan viettää, yhdessä perheenä siellä sukulaisten mökillä perusmukavalla meiningillä, vaiko semmoista, josta sä puutut koska olet perinteisellä tyttöjen reissulla, jonne ei muulloin voi mennä?
Eli suoraan kysyttynä: luuletko, että lapsesi arvostavat läsnäoloasi noissa juhannuksissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillain ehkä on vähän vääristynyt kuva juhannuksesta, että se on jokin ylimaallisen tärkeä juhla ja kaikille lapsille tulee luoda uskomattomia juhannusmuistoja, kenties nimenomaan MÖKILLÄ. 🙂
Siltä näyttää. Itselle taas on todella ahdistava ajatus, että pitäisi samassa naisporukassa samalla tavalla joka vuosi viettää juhannusta muistelemalla menneitä. Ihan kauhua mulle.
Oliko jossain, että tuo porukka muistelee menneitä? Tosin jos ovat olleet samaa porukkaa jostain 20v iästä lähtien tai jopa aiemmin, niin onhan siinä 10-15 vuodessa muisteltavaa, mutta todennäköisesti pitävät yhteyttä muutenkin. Voihan olla, että suunnittelevat tulevaa ja muistuttavat toisilleen, että ovat kokonaisia naisia silloinkin, kun perhe ei ole paikalla tai ettei se perhe edes ole pakollinen asuste, ilmankin on ihminen.
Palstalla asetetaan ihmisiä ja etenkin kanssanaisia kovin ahtaisiin muotteihin ja kerrotaan, miten ja kenen kanssa juhannus tulee oikeaoppisesti viettää. Miksi emme salli muille heidän omia perinteitään ja tapojaan, jotka eivät mitenkään loukkaa omaa juhannustamme. Jos minä kerään tyynyn alle 7 erilaista kukkaa, niin ei sinun tarvitse tehdä samaa, jotta lapsesi kokisi oikean juhannuksen oikealla tavalla.
Vai onko tämä kateutta: jossain on naisporukka, jonka ei tarvitse juhannukseksi suunnitella, pakata, varmistella, jonottaa ruuhkassa ruokaostosten kanssa, sietää mökillä anoppia ja koko muuta sukua, pelätä puolison sammumista rantaveteen jne., vaan nämä peijoonit juhlivat juhannustaan juuri niin kuin he itse haluavat, välittämättä pätkääkään muiden mielipiteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Ootko mun miehen kaveriporukassa - "kumppaneita ei ole kielletty" mutta annas jos kumppani tulee sinne mökille - tehdään kyllä selväksi että häntä ei kaivattu sinne 😂 Yksin koko viikonloppu, kun "tiivis kaveriporukka" ei edes vastaa ulkopuolisen tyttöystävän keskustelunavauksiin.
Mun mielestä tämä on aivan outo porukka. Miksi niitä vanhoja on omalla naisporukalla juuri juhannuksena muisteltava, kun selvästi elämäntilanteet on muuttunut, eikö joku muu kesävkonloppu kelpaa?
Mutta trölleröhän tämä oli, kukaan nainen ei viittaa toisen naisen puolisoon nimikkeellä nyxä - ellei tää sit ole joku lesboporukka.
Juu mulle olisi kyllä äkkiä entinen semmoinen kaveripiiri, joka ei ymmärtäisi, että en vuosi toisensa jälkeen ole erossa lapsistani juhannuksena! Omasta lapsuudesta rakkaimpia muistoja on juhannukset juuri, oli oma perhe ja serkkuja, todellakin tahdon sen omillekin lapsille antaa.
Aivan pois maailmasta ajatus, että istuisin jossain mökillä jonkun naisporukan kanssa kälättämässä ja omat lapset viettää juhannusta muiden kanssa. Ei taida montaa naista olla, joka näin elämänsä priorisoi.
En tosin tunne tämmöisiä miehiäkään.
Kälättämässä?
Ei meidän juhannuksessa ole mitään pakko-osallistumisia, aikaa sitten tehtiin selväksi, että ne tulevat paikalle, jotka tulevat. Yhdelläkään meistä ei ole mitään isoja perhejuhannuksia perinteenä, joten emme ajattele niin, että tämä on jotenkin lapsilta tai suvulta pois.
Juhannus on yksi pitkä viikonloppu keskellä kesää, monelle kesäloman alku. Monet on festareilla, monet perheen kanssa kaupungissa, monet sukumökillä jne. eli tapoja on monenlaisia, meille tämä on sopiva ja mukava. Lasten kanssa ehtii olemaan 51 viikonloppuna, ei ole käynyt mielessä, että he jotenkin erityisesti tästä kärsivät. Ei heilläkään ole sukujuhannuksia! Tai mistä minä muiden lapsista tiedän, omillani ei ainakaan.
Näin me ollaan erilaisia. Me taidettais kyllä olla miehen kanssa molemmat toistemme ex-kumppaneita, jos jompikumpi jäisi aina juhannuksena yksin lasten kanssa, ja toinen rälläisi kavereidensa kanssa jossakin . Ja olisi siinä varmaan lapsetkin aika ihmeissään. Ei meidän vanhemmatkaan kyllä olisi ottaneet lapsia hoidettavakseen juhannuksena, että päästäisiin yksin tai erikseen jonnekin festareille. Olisivat varmaan ohjanneet jonnekin parisuhdekurssille.
Vaikka trolliksi luulisi, niin kyllä oikeasti näitä ihmisiä on, jotka ei näe mitään syytä muuttaa elämäänsä yhtään sen vuoksi, että ovat lapsia tekaisseet. Johan siitä kertoo apn aloituskin, ei tuokaan mies takuulla elämäänsä aio uusiksi aikatauluttaa lasten vuoksi.
Jotkut oikeasti pitävät tärkeämpänä pitää kynsin hampain kiinni jostain nuoruuden tradiotiosta kuin luoda omille lapsilleen vastaavia.
Kai siinä on joku haikailu taustalla, eli voidaan vuosikymmen toisensa jälkeen ihastella, miten mä etkä sä oo muuttunut ihqu miksikään. Onneksi oma kaveripiiri taas ihastelee sitä, miten paljon on muuttunut. Lisäksi en kyllä jaksaisi mitenkään kerran vuodessa lähteä jankkaamaan jotain vanhojen muistelua. Paljon mieluummin kuulen, mitä ystäville kuuluu tänään. Ja se voidaan tehdä muulloinkin kuin justiin hih hih ihan samalla lailla kuin viistoistavuotiaina.
Siis luoko jotkut tosissaan omalle nuorisolleen jotain kaverijuhannustraditioita vai mitä tarkoitat "Jotkut oikeasti pitävät tärkeämpänä pitää kynsin hampain kiinni jostain nuoruuden tradiotiosta kuin luoda omille lapsilleen vastaavia. "? Suurella osalla suomalaisista ei ole mitään erityisiä juhannustraditioita, samanlainen viikonloppu mökillä tai kotona se on kuin muutkin, kokkoakaan ei enää saa poltella omassa saunarannassa ilman lupaa. Jollekin 4v ikäiselle juhannus ei ole sen ihmeellisempi traditio kuin kesä muutenkaan, joten hilpeää ajatella, että lapsia pitää kovasti sitouttaa johonkin sellaiseen perinteeseen, jota ei edes ole.
Niin me ollaan erilaisia, kuten on hoettu. Kyllä meillä on juhannuksessa tiettyjä juttuja, jotka toistuu ja jotain uutta keksitään aina myös. Lapset odottaa juhannusta, pääsiäistä, joulua, jne. sillä lapsistakin on kiva juhlia joskus eikä vain möllöttää arkipäivästä toiseen.
Ja kyllä mä tiesin oikeasti, että jos lapsia teen, mä en enää voi hampaat irvessä roikkua jossain "mä olen aina ollut tämän kaveriporukan kanssa vanhoja muistelemassa ja sit sinne ei nyxiä eikä lapsia"-elämässä. Tein tietoisen päätöksen tehdä lapsi, joka tarkoitti tietoista päätöstä muuttaa esim. sitä tapaa, miten vietän juhannuksen.
Entä jos se erityiskiva juhannustraditio on Linnanmäki isän kanssa?
Minä en ennen lapsia edes kuvitellut viettäväni juhannusta kaupungissa enkä tee sitä nytkään. Miehelleni kotijuhannus on ainoa oikea eikä hän suostu lähtemään mökille, koska hänellä on tämä perinne. Niinpä teimme ihan tietoisen päätöksen, jonka mukaan minä olen juhannukset töissä, mies lasten kanssa.
Meitä on muuten työpaikalla 3 naisen porukka, joka on jo 5. juhannusta yhdessä töissä ja vieläpä tietoisesti sen valinnut. Niin ne mökkiperinteet vaihtuivat lasten myötä työperinteeksi! Tosin vanhoja sitä muistellaan, vaikka töissä ollaan eli se ei muuttunut lasten myötä.
No mä ajattelen, että aikuisten pitäisi juuri olla valmiita sovittelemaan ja muuttelemaan näitä omia perinteitään siten, että perheenä kaikilla on mahdollisimman mukavaa. Eli yks juhannus vois olla sellainen että sä töissä ja mies lasten kanssa Lintsillä, toinen sellainen, että mennään mökille, jne.
Eli itselleni kyllä tärkein perinne on se, että lapset kokevat, että vanhemmat haluavat viettää juhlia heidän kanssaan perheenä ja ne juhlahetket on poikkeus arjesta. Mutta se, että koko perhe on yhdessä, on mulle tärkeintä ja joustaisin, jos toiselle ehdottomasti se olisi joku juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Ootko mun miehen kaveriporukassa - "kumppaneita ei ole kielletty" mutta annas jos kumppani tulee sinne mökille - tehdään kyllä selväksi että häntä ei kaivattu sinne 😂 Yksin koko viikonloppu, kun "tiivis kaveriporukka" ei edes vastaa ulkopuolisen tyttöystävän keskustelunavauksiin.
Mun mielestä tämä on aivan outo porukka. Miksi niitä vanhoja on omalla naisporukalla juuri juhannuksena muisteltava, kun selvästi elämäntilanteet on muuttunut, eikö joku muu kesävkonloppu kelpaa?
Mutta trölleröhän tämä oli, kukaan nainen ei viittaa toisen naisen puolisoon nimikkeellä nyxä - ellei tää sit ole joku lesboporukka.
Juu mulle olisi kyllä äkkiä entinen semmoinen kaveripiiri, joka ei ymmärtäisi, että en vuosi toisensa jälkeen ole erossa lapsistani juhannuksena! Omasta lapsuudesta rakkaimpia muistoja on juhannukset juuri, oli oma perhe ja serkkuja, todellakin tahdon sen omillekin lapsille antaa.
Aivan pois maailmasta ajatus, että istuisin jossain mökillä jonkun naisporukan kanssa kälättämässä ja omat lapset viettää juhannusta muiden kanssa. Ei taida montaa naista olla, joka näin elämänsä priorisoi.
En tosin tunne tämmöisiä miehiäkään.
Kälättämässä?
Ei meidän juhannuksessa ole mitään pakko-osallistumisia, aikaa sitten tehtiin selväksi, että ne tulevat paikalle, jotka tulevat. Yhdelläkään meistä ei ole mitään isoja perhejuhannuksia perinteenä, joten emme ajattele niin, että tämä on jotenkin lapsilta tai suvulta pois.
Juhannus on yksi pitkä viikonloppu keskellä kesää, monelle kesäloman alku. Monet on festareilla, monet perheen kanssa kaupungissa, monet sukumökillä jne. eli tapoja on monenlaisia, meille tämä on sopiva ja mukava. Lasten kanssa ehtii olemaan 51 viikonloppuna, ei ole käynyt mielessä, että he jotenkin erityisesti tästä kärsivät. Ei heilläkään ole sukujuhannuksia! Tai mistä minä muiden lapsista tiedän, omillani ei ainakaan.
Näin me ollaan erilaisia. Me taidettais kyllä olla miehen kanssa molemmat toistemme ex-kumppaneita, jos jompikumpi jäisi aina juhannuksena yksin lasten kanssa, ja toinen rälläisi kavereidensa kanssa jossakin . Ja olisi siinä varmaan lapsetkin aika ihmeissään. Ei meidän vanhemmatkaan kyllä olisi ottaneet lapsia hoidettavakseen juhannuksena, että päästäisiin yksin tai erikseen jonnekin festareille. Olisivat varmaan ohjanneet jonnekin parisuhdekurssille.
No kyllä mekin saataisiin aika huolestuneita kyselyitä, mikä on vialla, jos yritettäisiin tyrkyttää lapsia vanhemmille juhannusta itsekseen viettämään! Ja kyllä meidän lapset odottaa juhannusta, herkkuja, yhdessäoloa ja mahdollista kokkoa, pisempään valvomista...kaikkea sitä, mitä suomalaiseen juhannukseen kuuluu.
Olen aika monta juhannusta viettänyt mökeillä kavereiden kanssa, mutta ihan oma tunnelmansa on juhannuksessa niinkuin myös joulussa nyt, kun voi katsoa, miten kivaa se lapsista on. Ja aika usein kyllä meidän mökille on tulossa niitä kavereitakin, niin perheineen kuin sinkkuja. Näitä toisia lapsia omat lapset vasta odottavatkin. Nyt jo lasketaan öitä.
Riippuu siitäkin minkä ikäisiä lapsia. Meidän lapset jaksaa vasta nyt valvoa keskiyöhön kokon sytyttämiseen asti, kun ovat päälle 10v. Ei ne nuorempana saaneet juhannuksesta mitään mökkiviikonloppua kummempaa irti.
No teillä varmaan ei ollut sitten siellä lapsille mitään mökkiviikonloppua kummempaa tarjolla. Meillä on aina joku extrajuttu, joka merkkaa juuri juhannusta. Ja ainahan ei vietetty juhannusta edes mökillä, vaan saatettiin mennä jonnekin muualle pikkumatkalle, kun kerran vapaata vähän enemmän oli.
Eikä meillä pienten lasten kanssa ooteltu minnekään keskiyölle kokon kanssa, ihan ymmärrettiin sytyttää aiemmin. AI NIIN eihän se käy, kun aikuisten traditioiden mukaan se pitää sytyttää keskiyöllä!
Tosin kokko nyt on sen verran epävarma ohjelmanumero, voi olla olla kulohälytys, että ei sen ympärille edes aikuiset juhannustaan rakenna.
Mutta joo, sitä sitten vanhemmat ihmettelee, että kun ei niitä aikuisia lapsia näy. Toisaalta, ehkä ovatkin vain tyytyväisiä, ennen sitä avuntarvevaihetta, kun ei näy.
Me ollaan vietetty juhannusta sukulaisten mökillä. Eipä sitä muiden nurkissa voi alkaa määräilemään milloin kokko laitetaan tulille. Ohjelmaa ei ole tosiaan ollut. Mitä nyt grillataan ja ehkä pelataan jotain. Ihan sellaista perusmukavaa meininkiä.
Pointti lienee onkin, että kumpaa juhannusta luulet lapsiesi haluavan viettää, yhdessä perheenä siellä sukulaisten mökillä perusmukavalla meiningillä, vaiko semmoista, josta sä puutut koska olet perinteisellä tyttöjen reissulla, jonne ei muulloin voi mennä?
Eli suoraan kysyttynä: luuletko, että lapsesi arvostavat läsnäoloasi noissa juhannuksissa?
Lapseni ovat olleet juhannuksena purjehtimassa koko pienen ikänsä. Heille se on oikea juhannus eikä heillä ole koskaan käynyt mielessä, miksi äiti ei ole mukana. Olen nimittäin kysynyt tätä pari vuotta sitten silloin 10v pojaltani, joka katsoi minua ihmeissään: juhannus on isä- ja isoisäjuttu, silloin ollaan fafan veneellä saaristossa eikä siihen kuulu muita.
Menivät sitten penteleet tekemään oman juhannusperinteensä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Ootko mun miehen kaveriporukassa - "kumppaneita ei ole kielletty" mutta annas jos kumppani tulee sinne mökille - tehdään kyllä selväksi että häntä ei kaivattu sinne 😂 Yksin koko viikonloppu, kun "tiivis kaveriporukka" ei edes vastaa ulkopuolisen tyttöystävän keskustelunavauksiin.
Mun mielestä tämä on aivan outo porukka. Miksi niitä vanhoja on omalla naisporukalla juuri juhannuksena muisteltava, kun selvästi elämäntilanteet on muuttunut, eikö joku muu kesävkonloppu kelpaa?
Mutta trölleröhän tämä oli, kukaan nainen ei viittaa toisen naisen puolisoon nimikkeellä nyxä - ellei tää sit ole joku lesboporukka.
Juu mulle olisi kyllä äkkiä entinen semmoinen kaveripiiri, joka ei ymmärtäisi, että en vuosi toisensa jälkeen ole erossa lapsistani juhannuksena! Omasta lapsuudesta rakkaimpia muistoja on juhannukset juuri, oli oma perhe ja serkkuja, todellakin tahdon sen omillekin lapsille antaa.
Aivan pois maailmasta ajatus, että istuisin jossain mökillä jonkun naisporukan kanssa kälättämässä ja omat lapset viettää juhannusta muiden kanssa. Ei taida montaa naista olla, joka näin elämänsä priorisoi.
En tosin tunne tämmöisiä miehiäkään.
Kälättämässä?
Ei meidän juhannuksessa ole mitään pakko-osallistumisia, aikaa sitten tehtiin selväksi, että ne tulevat paikalle, jotka tulevat. Yhdelläkään meistä ei ole mitään isoja perhejuhannuksia perinteenä, joten emme ajattele niin, että tämä on jotenkin lapsilta tai suvulta pois.
Juhannus on yksi pitkä viikonloppu keskellä kesää, monelle kesäloman alku. Monet on festareilla, monet perheen kanssa kaupungissa, monet sukumökillä jne. eli tapoja on monenlaisia, meille tämä on sopiva ja mukava. Lasten kanssa ehtii olemaan 51 viikonloppuna, ei ole käynyt mielessä, että he jotenkin erityisesti tästä kärsivät. Ei heilläkään ole sukujuhannuksia! Tai mistä minä muiden lapsista tiedän, omillani ei ainakaan.
Näin me ollaan erilaisia. Me taidettais kyllä olla miehen kanssa molemmat toistemme ex-kumppaneita, jos jompikumpi jäisi aina juhannuksena yksin lasten kanssa, ja toinen rälläisi kavereidensa kanssa jossakin . Ja olisi siinä varmaan lapsetkin aika ihmeissään. Ei meidän vanhemmatkaan kyllä olisi ottaneet lapsia hoidettavakseen juhannuksena, että päästäisiin yksin tai erikseen jonnekin festareille. Olisivat varmaan ohjanneet jonnekin parisuhdekurssille.
Vaikka trolliksi luulisi, niin kyllä oikeasti näitä ihmisiä on, jotka ei näe mitään syytä muuttaa elämäänsä yhtään sen vuoksi, että ovat lapsia tekaisseet. Johan siitä kertoo apn aloituskin, ei tuokaan mies takuulla elämäänsä aio uusiksi aikatauluttaa lasten vuoksi.
Jotkut oikeasti pitävät tärkeämpänä pitää kynsin hampain kiinni jostain nuoruuden tradiotiosta kuin luoda omille lapsilleen vastaavia.
Kai siinä on joku haikailu taustalla, eli voidaan vuosikymmen toisensa jälkeen ihastella, miten mä etkä sä oo muuttunut ihqu miksikään. Onneksi oma kaveripiiri taas ihastelee sitä, miten paljon on muuttunut. Lisäksi en kyllä jaksaisi mitenkään kerran vuodessa lähteä jankkaamaan jotain vanhojen muistelua. Paljon mieluummin kuulen, mitä ystäville kuuluu tänään. Ja se voidaan tehdä muulloinkin kuin justiin hih hih ihan samalla lailla kuin viistoistavuotiaina.
Siis luoko jotkut tosissaan omalle nuorisolleen jotain kaverijuhannustraditioita vai mitä tarkoitat "Jotkut oikeasti pitävät tärkeämpänä pitää kynsin hampain kiinni jostain nuoruuden tradiotiosta kuin luoda omille lapsilleen vastaavia. "? Suurella osalla suomalaisista ei ole mitään erityisiä juhannustraditioita, samanlainen viikonloppu mökillä tai kotona se on kuin muutkin, kokkoakaan ei enää saa poltella omassa saunarannassa ilman lupaa. Jollekin 4v ikäiselle juhannus ei ole sen ihmeellisempi traditio kuin kesä muutenkaan, joten hilpeää ajatella, että lapsia pitää kovasti sitouttaa johonkin sellaiseen perinteeseen, jota ei edes ole.
Niin me ollaan erilaisia, kuten on hoettu. Kyllä meillä on juhannuksessa tiettyjä juttuja, jotka toistuu ja jotain uutta keksitään aina myös. Lapset odottaa juhannusta, pääsiäistä, joulua, jne. sillä lapsistakin on kiva juhlia joskus eikä vain möllöttää arkipäivästä toiseen.
Ja kyllä mä tiesin oikeasti, että jos lapsia teen, mä en enää voi hampaat irvessä roikkua jossain "mä olen aina ollut tämän kaveriporukan kanssa vanhoja muistelemassa ja sit sinne ei nyxiä eikä lapsia"-elämässä. Tein tietoisen päätöksen tehdä lapsi, joka tarkoitti tietoista päätöstä muuttaa esim. sitä tapaa, miten vietän juhannuksen.
Omalla lapsellani ainakin oli mahtavat juhannukset aina tätini kanssa asuntovaunuilemassa. Olisipa typerää estää lapselta ihanat perinteet vain siksi että on pakko olla äidin kanssa kun äiti ei kestä eroa lapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillain ehkä on vähän vääristynyt kuva juhannuksesta, että se on jokin ylimaallisen tärkeä juhla ja kaikille lapsille tulee luoda uskomattomia juhannusmuistoja, kenties nimenomaan MÖKILLÄ. 🙂
Siltä näyttää. Itselle taas on todella ahdistava ajatus, että pitäisi samassa naisporukassa samalla tavalla joka vuosi viettää juhannusta muistelemalla menneitä. Ihan kauhua mulle.
Oliko jossain, että tuo porukka muistelee menneitä? Tosin jos ovat olleet samaa porukkaa jostain 20v iästä lähtien tai jopa aiemmin, niin onhan siinä 10-15 vuodessa muisteltavaa, mutta todennäköisesti pitävät yhteyttä muutenkin. Voihan olla, että suunnittelevat tulevaa ja muistuttavat toisilleen, että ovat kokonaisia naisia silloinkin, kun perhe ei ole paikalla tai ettei se perhe edes ole pakollinen asuste, ilmankin on ihminen.
Palstalla asetetaan ihmisiä ja etenkin kanssanaisia kovin ahtaisiin muotteihin ja kerrotaan, miten ja kenen kanssa juhannus tulee oikeaoppisesti viettää. Miksi emme salli muille heidän omia perinteitään ja tapojaan, jotka eivät mitenkään loukkaa omaa juhannustamme. Jos minä kerään tyynyn alle 7 erilaista kukkaa, niin ei sinun tarvitse tehdä samaa, jotta lapsesi kokisi oikean juhannuksen oikealla tavalla.
Vai onko tämä kateutta: jossain on naisporukka, jonka ei tarvitse juhannukseksi suunnitella, pakata, varmistella, jonottaa ruuhkassa ruokaostosten kanssa, sietää mökillä anoppia ja koko muuta sukua, pelätä puolison sammumista rantaveteen jne., vaan nämä peijoonit juhlivat juhannustaan juuri niin kuin he itse haluavat, välittämättä pätkääkään muiden mielipiteistä.
Eri, mut hehehehe, ei oo avmamman normivastaus pätevä tähän, eli kateus.
Vaan kyse on siitä, että välitän pitkän pätkän lasteni mielipiteistä ja tiedän sen olevan, että juhlapäivinä he toivovat minun olevan läsnä. Paikalla. Mukana.
Kerkiän sitten muina aikoina voimaantumaan naisporukassa, joka ei halua nyxiä häiritsemään vanhojen muistelua - näin tämän lenksun aloittaja asian ilmaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Ootko mun miehen kaveriporukassa - "kumppaneita ei ole kielletty" mutta annas jos kumppani tulee sinne mökille - tehdään kyllä selväksi että häntä ei kaivattu sinne 😂 Yksin koko viikonloppu, kun "tiivis kaveriporukka" ei edes vastaa ulkopuolisen tyttöystävän keskustelunavauksiin.
Mun mielestä tämä on aivan outo porukka. Miksi niitä vanhoja on omalla naisporukalla juuri juhannuksena muisteltava, kun selvästi elämäntilanteet on muuttunut, eikö joku muu kesävkonloppu kelpaa?
Mutta trölleröhän tämä oli, kukaan nainen ei viittaa toisen naisen puolisoon nimikkeellä nyxä - ellei tää sit ole joku lesboporukka.
Juu mulle olisi kyllä äkkiä entinen semmoinen kaveripiiri, joka ei ymmärtäisi, että en vuosi toisensa jälkeen ole erossa lapsistani juhannuksena! Omasta lapsuudesta rakkaimpia muistoja on juhannukset juuri, oli oma perhe ja serkkuja, todellakin tahdon sen omillekin lapsille antaa.
Aivan pois maailmasta ajatus, että istuisin jossain mökillä jonkun naisporukan kanssa kälättämässä ja omat lapset viettää juhannusta muiden kanssa. Ei taida montaa naista olla, joka näin elämänsä priorisoi.
En tosin tunne tämmöisiä miehiäkään.
Kälättämässä?
Ei meidän juhannuksessa ole mitään pakko-osallistumisia, aikaa sitten tehtiin selväksi, että ne tulevat paikalle, jotka tulevat. Yhdelläkään meistä ei ole mitään isoja perhejuhannuksia perinteenä, joten emme ajattele niin, että tämä on jotenkin lapsilta tai suvulta pois.
Juhannus on yksi pitkä viikonloppu keskellä kesää, monelle kesäloman alku. Monet on festareilla, monet perheen kanssa kaupungissa, monet sukumökillä jne. eli tapoja on monenlaisia, meille tämä on sopiva ja mukava. Lasten kanssa ehtii olemaan 51 viikonloppuna, ei ole käynyt mielessä, että he jotenkin erityisesti tästä kärsivät. Ei heilläkään ole sukujuhannuksia! Tai mistä minä muiden lapsista tiedän, omillani ei ainakaan.
Näin me ollaan erilaisia. Me taidettais kyllä olla miehen kanssa molemmat toistemme ex-kumppaneita, jos jompikumpi jäisi aina juhannuksena yksin lasten kanssa, ja toinen rälläisi kavereidensa kanssa jossakin . Ja olisi siinä varmaan lapsetkin aika ihmeissään. Ei meidän vanhemmatkaan kyllä olisi ottaneet lapsia hoidettavakseen juhannuksena, että päästäisiin yksin tai erikseen jonnekin festareille. Olisivat varmaan ohjanneet jonnekin parisuhdekurssille.
No kyllä mekin saataisiin aika huolestuneita kyselyitä, mikä on vialla, jos yritettäisiin tyrkyttää lapsia vanhemmille juhannusta itsekseen viettämään! Ja kyllä meidän lapset odottaa juhannusta, herkkuja, yhdessäoloa ja mahdollista kokkoa, pisempään valvomista...kaikkea sitä, mitä suomalaiseen juhannukseen kuuluu.
Olen aika monta juhannusta viettänyt mökeillä kavereiden kanssa, mutta ihan oma tunnelmansa on juhannuksessa niinkuin myös joulussa nyt, kun voi katsoa, miten kivaa se lapsista on. Ja aika usein kyllä meidän mökille on tulossa niitä kavereitakin, niin perheineen kuin sinkkuja. Näitä toisia lapsia omat lapset vasta odottavatkin. Nyt jo lasketaan öitä.
Riippuu siitäkin minkä ikäisiä lapsia. Meidän lapset jaksaa vasta nyt valvoa keskiyöhön kokon sytyttämiseen asti, kun ovat päälle 10v. Ei ne nuorempana saaneet juhannuksesta mitään mökkiviikonloppua kummempaa irti.
No teillä varmaan ei ollut sitten siellä lapsille mitään mökkiviikonloppua kummempaa tarjolla. Meillä on aina joku extrajuttu, joka merkkaa juuri juhannusta. Ja ainahan ei vietetty juhannusta edes mökillä, vaan saatettiin mennä jonnekin muualle pikkumatkalle, kun kerran vapaata vähän enemmän oli.
Eikä meillä pienten lasten kanssa ooteltu minnekään keskiyölle kokon kanssa, ihan ymmärrettiin sytyttää aiemmin. AI NIIN eihän se käy, kun aikuisten traditioiden mukaan se pitää sytyttää keskiyöllä!
Tosin kokko nyt on sen verran epävarma ohjelmanumero, voi olla olla kulohälytys, että ei sen ympärille edes aikuiset juhannustaan rakenna.
Mutta joo, sitä sitten vanhemmat ihmettelee, että kun ei niitä aikuisia lapsia näy. Toisaalta, ehkä ovatkin vain tyytyväisiä, ennen sitä avuntarvevaihetta, kun ei näy.
Me ollaan vietetty juhannusta sukulaisten mökillä. Eipä sitä muiden nurkissa voi alkaa määräilemään milloin kokko laitetaan tulille. Ohjelmaa ei ole tosiaan ollut. Mitä nyt grillataan ja ehkä pelataan jotain. Ihan sellaista perusmukavaa meininkiä.
Pointti lienee onkin, että kumpaa juhannusta luulet lapsiesi haluavan viettää, yhdessä perheenä siellä sukulaisten mökillä perusmukavalla meiningillä, vaiko semmoista, josta sä puutut koska olet perinteisellä tyttöjen reissulla, jonne ei muulloin voi mennä?
Eli suoraan kysyttynä: luuletko, että lapsesi arvostavat läsnäoloasi noissa juhannuksissa?
Minun lapseni ei koskaan ole ollut mikään tissiposki, ja äidin helmoissa pyörivä, vaan rohkea ja sosiaalinen, joka on aina mielellään ollut eri paikoissa eri ihmisten kanssa, eikä ole äidin perään itkeskellyt. Lapseni sanoo näin aikuisenakin ,että hän on arvostanut aina sitä että hän on saanut olla sellainen kuin on, eikäk häneltä ole evätty hauskoja ja ihania lapsuusmuistoja pitämällä hänet tiukasti äidin käsipuolessa kun äiti ei pärjää ilman lastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on mahtavaa. Kunnon miehet on ääliöitä ketju vaihtui siihen, että mammat riitelee keskenään siitä, miten juhannusta saa viettää. Kuvitelkaa nämä tyypit parisuhteeseen, jos näin hankalaa on jo anonyymipalstalla niin entäs sitten kotona.
Samat ajatukset tuli mieleen. Ja kilpaa huudetaan kuka on täydellisin äiti ja ja vaimo, joka ylläpitää juhannusperinnettä. Ja jos ei näitä tiettyjä perinteitä luo niin ilmeisesti on vähän huonompi äiti ja puoliso. Palstalla on kyllä tullut hyvin selväksi, että erittäin suuria tuomitsijoita on nimenomaan äidit. Vain se oma tyyli hoitaa asiat on oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Ootko mun miehen kaveriporukassa - "kumppaneita ei ole kielletty" mutta annas jos kumppani tulee sinne mökille - tehdään kyllä selväksi että häntä ei kaivattu sinne 😂 Yksin koko viikonloppu, kun "tiivis kaveriporukka" ei edes vastaa ulkopuolisen tyttöystävän keskustelunavauksiin.
Mun mielestä tämä on aivan outo porukka. Miksi niitä vanhoja on omalla naisporukalla juuri juhannuksena muisteltava, kun selvästi elämäntilanteet on muuttunut, eikö joku muu kesävkonloppu kelpaa?
Mutta trölleröhän tämä oli, kukaan nainen ei viittaa toisen naisen puolisoon nimikkeellä nyxä - ellei tää sit ole joku lesboporukka.
Juu mulle olisi kyllä äkkiä entinen semmoinen kaveripiiri, joka ei ymmärtäisi, että en vuosi toisensa jälkeen ole erossa lapsistani juhannuksena! Omasta lapsuudesta rakkaimpia muistoja on juhannukset juuri, oli oma perhe ja serkkuja, todellakin tahdon sen omillekin lapsille antaa.
Aivan pois maailmasta ajatus, että istuisin jossain mökillä jonkun naisporukan kanssa kälättämässä ja omat lapset viettää juhannusta muiden kanssa. Ei taida montaa naista olla, joka näin elämänsä priorisoi.
En tosin tunne tämmöisiä miehiäkään.
Kälättämässä?
Ei meidän juhannuksessa ole mitään pakko-osallistumisia, aikaa sitten tehtiin selväksi, että ne tulevat paikalle, jotka tulevat. Yhdelläkään meistä ei ole mitään isoja perhejuhannuksia perinteenä, joten emme ajattele niin, että tämä on jotenkin lapsilta tai suvulta pois.
Juhannus on yksi pitkä viikonloppu keskellä kesää, monelle kesäloman alku. Monet on festareilla, monet perheen kanssa kaupungissa, monet sukumökillä jne. eli tapoja on monenlaisia, meille tämä on sopiva ja mukava. Lasten kanssa ehtii olemaan 51 viikonloppuna, ei ole käynyt mielessä, että he jotenkin erityisesti tästä kärsivät. Ei heilläkään ole sukujuhannuksia! Tai mistä minä muiden lapsista tiedän, omillani ei ainakaan.
Näin me ollaan erilaisia. Me taidettais kyllä olla miehen kanssa molemmat toistemme ex-kumppaneita, jos jompikumpi jäisi aina juhannuksena yksin lasten kanssa, ja toinen rälläisi kavereidensa kanssa jossakin . Ja olisi siinä varmaan lapsetkin aika ihmeissään. Ei meidän vanhemmatkaan kyllä olisi ottaneet lapsia hoidettavakseen juhannuksena, että päästäisiin yksin tai erikseen jonnekin festareille. Olisivat varmaan ohjanneet jonnekin parisuhdekurssille.
Vaikka trolliksi luulisi, niin kyllä oikeasti näitä ihmisiä on, jotka ei näe mitään syytä muuttaa elämäänsä yhtään sen vuoksi, että ovat lapsia tekaisseet. Johan siitä kertoo apn aloituskin, ei tuokaan mies takuulla elämäänsä aio uusiksi aikatauluttaa lasten vuoksi.
Jotkut oikeasti pitävät tärkeämpänä pitää kynsin hampain kiinni jostain nuoruuden tradiotiosta kuin luoda omille lapsilleen vastaavia.
Kai siinä on joku haikailu taustalla, eli voidaan vuosikymmen toisensa jälkeen ihastella, miten mä etkä sä oo muuttunut ihqu miksikään. Onneksi oma kaveripiiri taas ihastelee sitä, miten paljon on muuttunut. Lisäksi en kyllä jaksaisi mitenkään kerran vuodessa lähteä jankkaamaan jotain vanhojen muistelua. Paljon mieluummin kuulen, mitä ystäville kuuluu tänään. Ja se voidaan tehdä muulloinkin kuin justiin hih hih ihan samalla lailla kuin viistoistavuotiaina.
Siis luoko jotkut tosissaan omalle nuorisolleen jotain kaverijuhannustraditioita vai mitä tarkoitat "Jotkut oikeasti pitävät tärkeämpänä pitää kynsin hampain kiinni jostain nuoruuden tradiotiosta kuin luoda omille lapsilleen vastaavia. "? Suurella osalla suomalaisista ei ole mitään erityisiä juhannustraditioita, samanlainen viikonloppu mökillä tai kotona se on kuin muutkin, kokkoakaan ei enää saa poltella omassa saunarannassa ilman lupaa. Jollekin 4v ikäiselle juhannus ei ole sen ihmeellisempi traditio kuin kesä muutenkaan, joten hilpeää ajatella, että lapsia pitää kovasti sitouttaa johonkin sellaiseen perinteeseen, jota ei edes ole.
Niin me ollaan erilaisia, kuten on hoettu. Kyllä meillä on juhannuksessa tiettyjä juttuja, jotka toistuu ja jotain uutta keksitään aina myös. Lapset odottaa juhannusta, pääsiäistä, joulua, jne. sillä lapsistakin on kiva juhlia joskus eikä vain möllöttää arkipäivästä toiseen.
Ja kyllä mä tiesin oikeasti, että jos lapsia teen, mä en enää voi hampaat irvessä roikkua jossain "mä olen aina ollut tämän kaveriporukan kanssa vanhoja muistelemassa ja sit sinne ei nyxiä eikä lapsia"-elämässä. Tein tietoisen päätöksen tehdä lapsi, joka tarkoitti tietoista päätöstä muuttaa esim. sitä tapaa, miten vietän juhannuksen.
Entä jos se erityiskiva juhannustraditio on Linnanmäki isän kanssa?
Minä en ennen lapsia edes kuvitellut viettäväni juhannusta kaupungissa enkä tee sitä nytkään. Miehelleni kotijuhannus on ainoa oikea eikä hän suostu lähtemään mökille, koska hänellä on tämä perinne. Niinpä teimme ihan tietoisen päätöksen, jonka mukaan minä olen juhannukset töissä, mies lasten kanssa.
Meitä on muuten työpaikalla 3 naisen porukka, joka on jo 5. juhannusta yhdessä töissä ja vieläpä tietoisesti sen valinnut. Niin ne mökkiperinteet vaihtuivat lasten myötä työperinteeksi! Tosin vanhoja sitä muistellaan, vaikka töissä ollaan eli se ei muuttunut lasten myötä.
No mä ajattelen, että aikuisten pitäisi juuri olla valmiita sovittelemaan ja muuttelemaan näitä omia perinteitään siten, että perheenä kaikilla on mahdollisimman mukavaa. Eli yks juhannus vois olla sellainen että sä töissä ja mies lasten kanssa Lintsillä, toinen sellainen, että mennään mökille, jne.
Eli itselleni kyllä tärkein perinne on se, että lapset kokevat, että vanhemmat haluavat viettää juhlia heidän kanssaan perheenä ja ne juhlahetket on poikkeus arjesta. Mutta se, että koko perhe on yhdessä, on mulle tärkeintä ja joustaisin, jos toiselle ehdottomasti se olisi joku juttu.
Entä jos joku juhlii nimenomaan kaatuneiden muistopäivänä ja rakentaa traditionsa siihen ja pitää juhannusta lähinnä kesäviikonloppuna? Tarvitaanko juhlahetkeä varten nimenomaan kalenteriin merkitty tietty päivä vai riittääkö se, että päivä on sille perheelle tärkeä?
Mieti kaikkia niitä lapsia, joiden vanhemmat on juhannuksena töissä. Eikö olekin surullista, että he eivät halua olla työttömiä ja lastensa kanssa, vaan valitsevat töihinmenon ja perheensä elättämisen silläkin uhalla, että lapsi ei saa haluamaansa yhteistä juhlaa, jota ei tosin 3v iässä vielä osaisi kaivata, mutta ympäristön mielestä se on tärkeää.
Mä pääsin lapsena aina parhaan kaverin ja hänen vanhempiensa kanssa karavaanaamaan pääsiäisenä, talvilomalla, juhannuksena, kesälomalla jne. Monet hyvät muistot on jäänyt näiltä reissuilta. Win-win-win-tilannehan se oli, kaverin vanhemmat saivat lapselleen kaverin, kaveri sai kaverin itselleen, minä sain kaverin itselleni, ja minun vanhempani pääsivät myös välillä levähtämään minusta :)
Joskus oli joku syy miksi en mukaan reissuun päässyt, ja silloin kyllä itkin pettyneenä ja yritin saada vanhemmat muttamaan mielensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Ootko mun miehen kaveriporukassa - "kumppaneita ei ole kielletty" mutta annas jos kumppani tulee sinne mökille - tehdään kyllä selväksi että häntä ei kaivattu sinne 😂 Yksin koko viikonloppu, kun "tiivis kaveriporukka" ei edes vastaa ulkopuolisen tyttöystävän keskustelunavauksiin.
Mun mielestä tämä on aivan outo porukka. Miksi niitä vanhoja on omalla naisporukalla juuri juhannuksena muisteltava, kun selvästi elämäntilanteet on muuttunut, eikö joku muu kesävkonloppu kelpaa?
Mutta trölleröhän tämä oli, kukaan nainen ei viittaa toisen naisen puolisoon nimikkeellä nyxä - ellei tää sit ole joku lesboporukka.
Juu mulle olisi kyllä äkkiä entinen semmoinen kaveripiiri, joka ei ymmärtäisi, että en vuosi toisensa jälkeen ole erossa lapsistani juhannuksena! Omasta lapsuudesta rakkaimpia muistoja on juhannukset juuri, oli oma perhe ja serkkuja, todellakin tahdon sen omillekin lapsille antaa.
Aivan pois maailmasta ajatus, että istuisin jossain mökillä jonkun naisporukan kanssa kälättämässä ja omat lapset viettää juhannusta muiden kanssa. Ei taida montaa naista olla, joka näin elämänsä priorisoi.
En tosin tunne tämmöisiä miehiäkään.
Kälättämässä?
Ei meidän juhannuksessa ole mitään pakko-osallistumisia, aikaa sitten tehtiin selväksi, että ne tulevat paikalle, jotka tulevat. Yhdelläkään meistä ei ole mitään isoja perhejuhannuksia perinteenä, joten emme ajattele niin, että tämä on jotenkin lapsilta tai suvulta pois.
Juhannus on yksi pitkä viikonloppu keskellä kesää, monelle kesäloman alku. Monet on festareilla, monet perheen kanssa kaupungissa, monet sukumökillä jne. eli tapoja on monenlaisia, meille tämä on sopiva ja mukava. Lasten kanssa ehtii olemaan 51 viikonloppuna, ei ole käynyt mielessä, että he jotenkin erityisesti tästä kärsivät. Ei heilläkään ole sukujuhannuksia! Tai mistä minä muiden lapsista tiedän, omillani ei ainakaan.
Näin me ollaan erilaisia. Me taidettais kyllä olla miehen kanssa molemmat toistemme ex-kumppaneita, jos jompikumpi jäisi aina juhannuksena yksin lasten kanssa, ja toinen rälläisi kavereidensa kanssa jossakin . Ja olisi siinä varmaan lapsetkin aika ihmeissään. Ei meidän vanhemmatkaan kyllä olisi ottaneet lapsia hoidettavakseen juhannuksena, että päästäisiin yksin tai erikseen jonnekin festareille. Olisivat varmaan ohjanneet jonnekin parisuhdekurssille.
No kyllä mekin saataisiin aika huolestuneita kyselyitä, mikä on vialla, jos yritettäisiin tyrkyttää lapsia vanhemmille juhannusta itsekseen viettämään! Ja kyllä meidän lapset odottaa juhannusta, herkkuja, yhdessäoloa ja mahdollista kokkoa, pisempään valvomista...kaikkea sitä, mitä suomalaiseen juhannukseen kuuluu.
Olen aika monta juhannusta viettänyt mökeillä kavereiden kanssa, mutta ihan oma tunnelmansa on juhannuksessa niinkuin myös joulussa nyt, kun voi katsoa, miten kivaa se lapsista on. Ja aika usein kyllä meidän mökille on tulossa niitä kavereitakin, niin perheineen kuin sinkkuja. Näitä toisia lapsia omat lapset vasta odottavatkin. Nyt jo lasketaan öitä.
Riippuu siitäkin minkä ikäisiä lapsia. Meidän lapset jaksaa vasta nyt valvoa keskiyöhön kokon sytyttämiseen asti, kun ovat päälle 10v. Ei ne nuorempana saaneet juhannuksesta mitään mökkiviikonloppua kummempaa irti.
No teillä varmaan ei ollut sitten siellä lapsille mitään mökkiviikonloppua kummempaa tarjolla. Meillä on aina joku extrajuttu, joka merkkaa juuri juhannusta. Ja ainahan ei vietetty juhannusta edes mökillä, vaan saatettiin mennä jonnekin muualle pikkumatkalle, kun kerran vapaata vähän enemmän oli.
Eikä meillä pienten lasten kanssa ooteltu minnekään keskiyölle kokon kanssa, ihan ymmärrettiin sytyttää aiemmin. AI NIIN eihän se käy, kun aikuisten traditioiden mukaan se pitää sytyttää keskiyöllä!
Tosin kokko nyt on sen verran epävarma ohjelmanumero, voi olla olla kulohälytys, että ei sen ympärille edes aikuiset juhannustaan rakenna.
Mutta joo, sitä sitten vanhemmat ihmettelee, että kun ei niitä aikuisia lapsia näy. Toisaalta, ehkä ovatkin vain tyytyväisiä, ennen sitä avuntarvevaihetta, kun ei näy.
Me ollaan vietetty juhannusta sukulaisten mökillä. Eipä sitä muiden nurkissa voi alkaa määräilemään milloin kokko laitetaan tulille. Ohjelmaa ei ole tosiaan ollut. Mitä nyt grillataan ja ehkä pelataan jotain. Ihan sellaista perusmukavaa meininkiä.
Pointti lienee onkin, että kumpaa juhannusta luulet lapsiesi haluavan viettää, yhdessä perheenä siellä sukulaisten mökillä perusmukavalla meiningillä, vaiko semmoista, josta sä puutut koska olet perinteisellä tyttöjen reissulla, jonne ei muulloin voi mennä?
Eli suoraan kysyttynä: luuletko, että lapsesi arvostavat läsnäoloasi noissa juhannuksissa?
Lapseni ovat olleet juhannuksena purjehtimassa koko pienen ikänsä. Heille se on oikea juhannus eikä heillä ole koskaan käynyt mielessä, miksi äiti ei ole mukana. Olen nimittäin kysynyt tätä pari vuotta sitten silloin 10v pojaltani, joka katsoi minua ihmeissään: juhannus on isä- ja isoisäjuttu, silloin ollaan fafan veneellä saaristossa eikä siihen kuulu muita.
Menivät sitten penteleet tekemään oman juhannusperinteensä!
No mut kun yhyy ei kaikilla ole edes fafaa saati fafan venettä! Toisaalta säkään et tiedä, miten olisi käynyt, jos olisit sinne veneelle mennyt, vois olla, että lapsesta kumminkin olisi kivaa, ainakin pienempänä.
Mun lapsuudessa vanhempani viettivät aina juhlapyhiä omiensa vanhempiensa luona ja me lapset oltiin vuorovuosin sitten jomman kumman mukana. Tähän syynä varmaan oli ihan se, että isovanhemmat asuivat aika kaukana toisistaan niin tämä lie tapa yrittää tasapuolistaa juhlapyhiä lastenlasten kanssa.
Musta se oli tosi kurjaa. Kaipasin aina sitä vanhempaa, joka ei ollut mukana. Tuntui, että jotain puuttui. Vähän isompana aloin pyytää, että eikö voitaisi olla menemättä kummallekaan, mutta ei se käynyt. Myöhemmin äitini sanoi, että olivat jo tottuneet omiin menoihinsa "vapaavuorollaan". En tykännyt edes aikuisena tästä ajatuksesta, vaikka tavallaan ymmärsinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillain ehkä on vähän vääristynyt kuva juhannuksesta, että se on jokin ylimaallisen tärkeä juhla ja kaikille lapsille tulee luoda uskomattomia juhannusmuistoja, kenties nimenomaan MÖKILLÄ. 🙂
Siltä näyttää. Itselle taas on todella ahdistava ajatus, että pitäisi samassa naisporukassa samalla tavalla joka vuosi viettää juhannusta muistelemalla menneitä. Ihan kauhua mulle.
Oliko jossain, että tuo porukka muistelee menneitä? Tosin jos ovat olleet samaa porukkaa jostain 20v iästä lähtien tai jopa aiemmin, niin onhan siinä 10-15 vuodessa muisteltavaa, mutta todennäköisesti pitävät yhteyttä muutenkin. Voihan olla, että suunnittelevat tulevaa ja muistuttavat toisilleen, että ovat kokonaisia naisia silloinkin, kun perhe ei ole paikalla tai ettei se perhe edes ole pakollinen asuste, ilmankin on ihminen.
Palstalla asetetaan ihmisiä ja etenkin kanssanaisia kovin ahtaisiin muotteihin ja kerrotaan, miten ja kenen kanssa juhannus tulee oikeaoppisesti viettää. Miksi emme salli muille heidän omia perinteitään ja tapojaan, jotka eivät mitenkään loukkaa omaa juhannustamme. Jos minä kerään tyynyn alle 7 erilaista kukkaa, niin ei sinun tarvitse tehdä samaa, jotta lapsesi kokisi oikean juhannuksen oikealla tavalla.
Vai onko tämä kateutta: jossain on naisporukka, jonka ei tarvitse juhannukseksi suunnitella, pakata, varmistella, jonottaa ruuhkassa ruokaostosten kanssa, sietää mökillä anoppia ja koko muuta sukua, pelätä puolison sammumista rantaveteen jne., vaan nämä peijoonit juhlivat juhannustaan juuri niin kuin he itse haluavat, välittämättä pätkääkään muiden mielipiteistä.
Eri, mut hehehehe, ei oo avmamman normivastaus pätevä tähän, eli kateus.
Vaan kyse on siitä, että välitän pitkän pätkän lasteni mielipiteistä ja tiedän sen olevan, että juhlapäivinä he toivovat minun olevan läsnä. Paikalla. Mukana.
Kerkiän sitten muina aikoina voimaantumaan naisporukassa, joka ei halua nyxiä häiritsemään vanhojen muistelua - näin tämän lenksun aloittaja asian ilmaisi.
Miten teillä vietetään tuota jossain viestissä mainittua kaatuneiden muistopäivää? Sehän on myös juhlapäivä, jolloin on perheen yhteisiä traditioita, joissa olet paikalla ja mukana. Vai onko niin, että kaikki juhlat eivät ole yhtä tärkeitä perinteiden ylläpitämiseksi?
Äiti lataa itse hirveät odotukset siihen juhannukseen, että onko nyt varmasti sauna pesty, juuri ne tämän pitäjän tilan uudet perunat hankittu, onko aviomies savustanut kalan (itse, koska juhannuskalaa ei voi hankkia kaupasta valmiiksi savustettuna), Marja-tädin kyydeistä mökille ja takaisin sovittu, tuoreita kukkia poimittu maljakkoon läheiseltä niityltä, vihta tehty (itse, koska juhannus) ja lapselle muumilimu hankittu koska sitä äiti itsekin pienenä aina juhannuksena joi. Lopulta hirveä stressi päällä ja kamelin selän katkaisee aattoiltana tuleva sade, koska lapsi ei pääse näkemään kokkoa ja pihapöydälle oli katettu tuntikausia tarkkaan harkittu juhannuskattaus ja nyt on kermaviilikastike vettynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillain ehkä on vähän vääristynyt kuva juhannuksesta, että se on jokin ylimaallisen tärkeä juhla ja kaikille lapsille tulee luoda uskomattomia juhannusmuistoja, kenties nimenomaan MÖKILLÄ. 🙂
Siltä näyttää. Itselle taas on todella ahdistava ajatus, että pitäisi samassa naisporukassa samalla tavalla joka vuosi viettää juhannusta muistelemalla menneitä. Ihan kauhua mulle.
Oliko jossain, että tuo porukka muistelee menneitä? Tosin jos ovat olleet samaa porukkaa jostain 20v iästä lähtien tai jopa aiemmin, niin onhan siinä 10-15 vuodessa muisteltavaa, mutta todennäköisesti pitävät yhteyttä muutenkin. Voihan olla, että suunnittelevat tulevaa ja muistuttavat toisilleen, että ovat kokonaisia naisia silloinkin, kun perhe ei ole paikalla tai ettei se perhe edes ole pakollinen asuste, ilmankin on ihminen.
Palstalla asetetaan ihmisiä ja etenkin kanssanaisia kovin ahtaisiin muotteihin ja kerrotaan, miten ja kenen kanssa juhannus tulee oikeaoppisesti viettää. Miksi emme salli muille heidän omia perinteitään ja tapojaan, jotka eivät mitenkään loukkaa omaa juhannustamme. Jos minä kerään tyynyn alle 7 erilaista kukkaa, niin ei sinun tarvitse tehdä samaa, jotta lapsesi kokisi oikean juhannuksen oikealla tavalla.
Vai onko tämä kateutta: jossain on naisporukka, jonka ei tarvitse juhannukseksi suunnitella, pakata, varmistella, jonottaa ruuhkassa ruokaostosten kanssa, sietää mökillä anoppia ja koko muuta sukua, pelätä puolison sammumista rantaveteen jne., vaan nämä peijoonit juhlivat juhannustaan juuri niin kuin he itse haluavat, välittämättä pätkääkään muiden mielipiteistä.
Eri, mut hehehehe, ei oo avmamman normivastaus pätevä tähän, eli kateus.
Vaan kyse on siitä, että välitän pitkän pätkän lasteni mielipiteistä ja tiedän sen olevan, että juhlapäivinä he toivovat minun olevan läsnä. Paikalla. Mukana.
Kerkiän sitten muina aikoina voimaantumaan naisporukassa, joka ei halua nyxiä häiritsemään vanhojen muistelua - näin tämän lenksun aloittaja asian ilmaisi.
Miten teillä vietetään tuota jossain viestissä mainittua kaatuneiden muistopäivää? Sehän on myös juhlapäivä, jolloin on perheen yhteisiä traditioita, joissa olet paikalla ja mukana. Vai onko niin, että kaikki juhlat eivät ole yhtä tärkeitä perinteiden ylläpitämiseksi?
On niin. Lapset odottavat niitä perinteisiä suomalaisia juhlapäiviä, koska valitettavasti tosiaan joo yhteiskunta niitä hehkuttaa. Päikyn tädit ja opet kyselee juhannussuunnitelmia, onko pääsiäistä laitettu, mainostajat mainostaa, jne.
En ole tosiaankaan niin voimaantunut, että lähtisin taistelemaan tätä vastaan omalla irtirepäisyilläni naisporukassa lasteni kustannuksella, jotka innolla muun yhteiskunnan mukana odottavat näitä juhlia.
Me ollaan vietetty juhannusta sukulaisten mökillä. Eipä sitä muiden nurkissa voi alkaa määräilemään milloin kokko laitetaan tulille. Ohjelmaa ei ole tosiaan ollut. Mitä nyt grillataan ja ehkä pelataan jotain. Ihan sellaista perusmukavaa meininkiä.