Lue keskustelun säännöt.
Mieheni aikoo viettää kanssani koko kesän aikana kaksi viikonloppua
30.05.2022 |
4.-5.6. - miehen siskon ylioppilasjuhlat 300 km päässä meiltä kotoa, menen mukaan
11.-12.6. - miehen työporukan reissu, ei siis mikään työhön liittyvä pakollinen, vaan vapaa-ajan ohjelmaa
18.-19.6. - miehen kaverin polttarit
25.-26.6. - mies kavereineen mökillä
2.-3.7. - miehen vanhempien 30-vuotishääpäiväjuhla 300 km päässä meiltä kotoa, minut on kutsuttu, mutta en ole vielä päättänyt että menenkö
9.-10.7. - mies kavereineen festareilla
16.-17.7. - mies lomalla, kavereiden kanssa vaelluksella
23.-24.7. - mies lomalla, vuokrannut kavereineen mökin - pitkin hampain ilmoitti, että saan mennä mukaan jos haluan, mutta "se ei ole mikään sellainen perhereissu" - no en toki mene
30.-31.7. - mies lomalla, yhteinen viikonloppu!
6.-7.8. - miehen kaverin häät, mies bestmanina, menen mukaan
13.-14.8. - "aateltiin että tässä pidettäis Juhon varpajaiset, kun ei oikeen löytynyt sopivaa viikonloppua"
20.-21.8. - minulla ennalta sovittu meno
27.-28.8. - yhteinen viikonloppu, tosin venetsialaisiahan tähän yritetään kyllä tyrkyttää jostakin
Olen vaihtanut äskettäin työpaikkaa eikä minun ollut mahdollista ottaa kuin kaksi viikkoa lomaa. Olisin toivonut, että oltaisiin viikonloppuisin voitu tehdä jotakin yhdessä, mutta ne toiveet tuntuu nyt valuvan kyllä viemäristä. Ja noista reissuista, vaikka olen päivämäärät merkinnyt la-su, niin melkein kaikkiin lähdetään jo perjantaina kyllä suoraan töistä (tai jopa otetaan pe vapaaksi ja lähdetään aamusta) ja palataan myöhään illalla sunnuntaina. Kahdeksan vuotta ollaan jo oltu yhdessä ja tuntuu, että tämä menee vaan vuosi vuodelta hullummaksi. Varmaan kun meidän ikäiset alkavat olla jo keskiluokkaisissa vakitöissä ja rahaa on käytettävissä paljon enemmän kuin vuosia sitten, niin voi kaikenlaista suunnitellakin. On mulla omiakin kavereita ja sisarusten kanssa vietän mielelläni aikaa kanssa, mutta en mä tiedä, olisiko se liikaa vaadittu, että puolisokin voisi edes joskus priorisoida jonkun meidän yhteisen menon etusijalle. Tuntuu, että noissa kaikissa sopimisissa mennään aina se edellä, että mitä menoja muilla on ja sitten meidän yhteiset suunnitelmat saa aina joustaa.
Kommentit (517)
Mä olen ymmärtänyt, että varpajaisia vietetään, kun lapsi on juuri syntynyt. Miten voi tietää nyt jo, että lapsi syntyy elokuisena viikonloppuna?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä miksei parin tunnin sukujuhlista huolimatta sellaista viikonloppua voisi käyttää parisuhdeaikaan. Jos juhlat on lauantaina menee vaikka perjantai-iltana sinne anoppilaan, juhlii siellä, siitä ajelee kotia päin lähimpään kaupunkiin josta ottaa hotellin, nautiskelee hotellin aamupalan ja juo vaikka iltapäiväkahvit siellä torilla. 300km ei ole mikään älyttömän pitkä matka, että se nyt ihan koko viikonlopun veisi.
Mistä vetoa, että ap:n mies nimenomaan HALUAA olla sen koko viikonlopun siellä sukulaisten kanssa.
Mistä vetoa, että ap ei suostu maksamaan hotellihuonetta, vaikka haluaa hotelliin yöksi.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on lähes sama toisin päin. Naisella nyt on vain paljon aktiivisempi ja organisoituneenpi ystävä porukka. Omilla ystävillä semmoinen "no katsellaan perjantaina jaksaako". Tämä ei kuitenkaan haitaa minua ollenkaan. Miksi minun pitäisi kieltää hänen menonsa? Luottamus ongelmaan ei ole ja nautin yksinolosta. Voin keksiä itselleni tekemistä tai olla vain kotosalla
No oisko taikasanana se, että olet ihminen joka nauttii yksinolosta ja asia ei sinua haittaa. Sittenhän tuo on teille täydellinen yhtälö. Meitä on moneen junaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuliko yllätyksenä että miehellä on elämää ja ettekös te kuitenkin kaikki viikot ole yhdessä ja loppu peleissä aika vähän on päiviä kun et pääse vahtimaan mitä hän tekee
Heh. Kysyn sinultakin, että miksi niitä polttareita ja mökkireissuja ei voi tehdä arkena? Miksi ne pitää tehdä viikonloppuisin?
Usein ihmisillä on viikonloppuina vapaata töistä jolloin pääsee koko porukka paikalle
No, miksi sen kumppanin kanssa ei haluta viettää aikaa, kun on vapaata töistä? Lähteä vaikka viikonloppulomalle kylpylään, ulkomaille tms.?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskin tuosta 5 viikonloppua, jolloin olette yhdessä. Tietysti lähdet sukutapahtumiin mukaan. Pidät vielä aina mahdollisimman hauskaa aina kun olette yhdessä ja olet miellyttävää seuraa.
Mökeille älä tunge mukaan. Pidä vielä mahdollisimman hauskaa silloinkin kun vietät viikonloppua ilman miestä. Kun hän tulee kotiin, olet hyvällä tuulella kaikesta kivasta jota olet keksinyt.
Jos mies ei kyllästy kavereihinsa ja poikien menoihin tuon kesän aikana, joudut miettimään haluatko paremmin kotona viihtyvän miehen, varsinkin jos lapsia suunnittelet. Mutta jos alat nyt kiukuttelemaan ja näyttämään hapanta naamaa, on kaverien seura entistäkin kallisarvoisempaa.
Joku yhdessä sukutapahtumiin ei ole sama asia, kuin kahdenkeskinen aika.
Juuri tästä syystä miehet ei ymmärrä vaimojen vaatimuksia. 600 km samassa autossa vaimon kanssa eli yhteensä yli 6 tuntia ja vaimo valittaa, että ei koskaan olla yhdessä ja jutella. Pitää olla hotellihuone 2 vrk ajan viikonloppuna, hurjasti menoa ja tekemistä yhdessä, ei yhtään sukulaista tai kaveria lähelläkään ja keskitytään vain toisiinsa jossain torikahvilla. Mies ei ymmärrä, että miksi varata huone hotellista, jos siellä ei edes olla ja miksi ihmeessä sukujuhlien aikana ei muka olla yhdessä, vaikka matkalla on aikaa jutella.
Ei ihme, että nykyisin erotaan tiuhaan tahtiin ja sarjasuhteillaan: jos koko elämä pitää valjastaa sen toisen tarpeita ajatellen eikä saa olla kavereita tai sukua, niin kuka sitä oikeasti jaksaa?
Vai olisiko ap:lle parempi vain seurustella, jos arki miehen kanssa ei ole mieleen.
Onpa mustavalkoista
Tottakai saa ja pitää olla omia kavereita.
Voisihan asian kääntää niinkin että miksi mies on apn kanssa kun ei halua viettää tämän kanssa aikaa?
Kannattaisiko vaan viettää illan yhden ja toisen illan toisen kanssa, niin ei tarvitsisi yrittääkään miettiä toisen tarpeita.
Tarviiko miehet kodin ylläpitäjän jonne on kiva reissuilta palata, vähän niin kuin äidin luo?
Ei se oikein toimi.
Mies on ap:n kanssa joka viikko 5 vrk ajan, mutta se ei riitä ap:lle. Ehkä ap:lle todella tekisi hyvää pelkkä seurustelusuhde, jossa miehellä on aikaa viikolla tunti tai kaksi kerrallaan, mutta ap joutuisi itse maksamaan asumisensa ja omat kulunsa, eikä mitään 50/50 kuten nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuliko yllätyksenä että miehellä on elämää ja ettekös te kuitenkin kaikki viikot ole yhdessä ja loppu peleissä aika vähän on päiviä kun et pääse vahtimaan mitä hän tekee
Heh. Kysyn sinultakin, että miksi niitä polttareita ja mökkireissuja ei voi tehdä arkena? Miksi ne pitää tehdä viikonloppuisin?
Usein ihmisillä on viikonloppuina vapaata töistä jolloin pääsee koko porukka paikalle
No, miksi sen kumppanin kanssa ei haluta viettää aikaa, kun on vapaata töistä? Lähteä vaikka viikonloppulomalle kylpylään, ulkomaille tms.?
Kaverit maksaa itse kulunsa mutta naiselle ne pitää maksaa
Vierailija kirjoitti:
En kattelis tommosta, Moni ehdottaa, että käyttäkää juhlaviikonloppuja yhteiseen ajanviettoon. Eihän tässä se ole se pointti, vaan se, ettei mies halua viettää AP:n kanssa aikaa
Toista ei voi myöskään siihen pakottaa vai sekö sitten olisi kiva kun toinen olisi sun kanssa viikonlopun naama nurinpäin ihan vain siksi, koska se on prkele pakko? Oikein varsinaista laatuaikaa.
Ei tuollaisella suhteella ole tulevaisuutta eikä edes tässä hetkessä minkäänlaista järkeä. Ap ja mies on toisilleen täydellisen vääränlaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskin tuosta 5 viikonloppua, jolloin olette yhdessä. Tietysti lähdet sukutapahtumiin mukaan. Pidät vielä aina mahdollisimman hauskaa aina kun olette yhdessä ja olet miellyttävää seuraa.
Mökeille älä tunge mukaan. Pidä vielä mahdollisimman hauskaa silloinkin kun vietät viikonloppua ilman miestä. Kun hän tulee kotiin, olet hyvällä tuulella kaikesta kivasta jota olet keksinyt.
Jos mies ei kyllästy kavereihinsa ja poikien menoihin tuon kesän aikana, joudut miettimään haluatko paremmin kotona viihtyvän miehen, varsinkin jos lapsia suunnittelet. Mutta jos alat nyt kiukuttelemaan ja näyttämään hapanta naamaa, on kaverien seura entistäkin kallisarvoisempaa.
Joku yhdessä sukutapahtumiin ei ole sama asia, kuin kahdenkeskinen aika.
Juuri tästä syystä miehet ei ymmärrä vaimojen vaatimuksia. 600 km samassa autossa vaimon kanssa eli yhteensä yli 6 tuntia ja vaimo valittaa, että ei koskaan olla yhdessä ja jutella. Pitää olla hotellihuone 2 vrk ajan viikonloppuna, hurjasti menoa ja tekemistä yhdessä, ei yhtään sukulaista tai kaveria lähelläkään ja keskitytään vain toisiinsa jossain torikahvilla. Mies ei ymmärrä, että miksi varata huone hotellista, jos siellä ei edes olla ja miksi ihmeessä sukujuhlien aikana ei muka olla yhdessä, vaikka matkalla on aikaa jutella.
Ei ihme, että nykyisin erotaan tiuhaan tahtiin ja sarjasuhteillaan: jos koko elämä pitää valjastaa sen toisen tarpeita ajatellen eikä saa olla kavereita tai sukua, niin kuka sitä oikeasti jaksaa?
Vai olisiko ap:lle parempi vain seurustella, jos arki miehen kanssa ei ole mieleen.
Onpa mustavalkoista
Tottakai saa ja pitää olla omia kavereita.
Voisihan asian kääntää niinkin että miksi mies on apn kanssa kun ei halua viettää tämän kanssa aikaa?
Kannattaisiko vaan viettää illan yhden ja toisen illan toisen kanssa, niin ei tarvitsisi yrittääkään miettiä toisen tarpeita.
Tarviiko miehet kodin ylläpitäjän jonne on kiva reissuilta palata, vähän niin kuin äidin luo?
Ei se oikein toimi.Mies on ap:n kanssa joka viikko 5 vrk ajan, mutta se ei riitä ap:lle. Ehkä ap:lle todella tekisi hyvää pelkkä seurustelusuhde, jossa miehellä on aikaa viikolla tunti tai kaksi kerrallaan, mutta ap joutuisi itse maksamaan asumisensa ja omat kulunsa, eikä mitään 50/50 kuten nyt.
Ei minullekaan riittäisi tuollainen elämä, että ollaan se työntäyteinen arki vaan yhdessä ja vapaa-aika vietettäisiin erillään... Huhhuh... Onneksi itsellä on kumppani, joka nauttii myös reissuista ja matkusteluista minun kanssani kahden.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli joskus tuonkaltainen tilanne. Pakkasin kimpsut ja kampsut ja muutin asumaan väliaikaisesti muualle. Kohta tuli mies itkien perässä ja asiat järjestyivät. Toinen mahdollisuus olisi ollut, että tulee ero ja sekin olisi ollut ihan ok.
Monella on toisin eli muija pakkaa tavaransa ja huomaa, että menetti kivan rivarikolmion, kun ei enää ole varaa kuin yksiöön. Mies puolestaan löysi naisen, jolla on oma elämä ja joka ei ripustaudu vaatien yhteistä aikaa 24/7 koko vuoden ajan.
Kaikki voittavat, kun ap lähtee ja mies voi rauhassa etsiä naisen, jonka itsetunto kestää sen, että miehellä on omia kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskin tuosta 5 viikonloppua, jolloin olette yhdessä. Tietysti lähdet sukutapahtumiin mukaan. Pidät vielä aina mahdollisimman hauskaa aina kun olette yhdessä ja olet miellyttävää seuraa.
Mökeille älä tunge mukaan. Pidä vielä mahdollisimman hauskaa silloinkin kun vietät viikonloppua ilman miestä. Kun hän tulee kotiin, olet hyvällä tuulella kaikesta kivasta jota olet keksinyt.
Jos mies ei kyllästy kavereihinsa ja poikien menoihin tuon kesän aikana, joudut miettimään haluatko paremmin kotona viihtyvän miehen, varsinkin jos lapsia suunnittelet. Mutta jos alat nyt kiukuttelemaan ja näyttämään hapanta naamaa, on kaverien seura entistäkin kallisarvoisempaa.
Joku yhdessä sukutapahtumiin ei ole sama asia, kuin kahdenkeskinen aika.
Juuri tästä syystä miehet ei ymmärrä vaimojen vaatimuksia. 600 km samassa autossa vaimon kanssa eli yhteensä yli 6 tuntia ja vaimo valittaa, että ei koskaan olla yhdessä ja jutella. Pitää olla hotellihuone 2 vrk ajan viikonloppuna, hurjasti menoa ja tekemistä yhdessä, ei yhtään sukulaista tai kaveria lähelläkään ja keskitytään vain toisiinsa jossain torikahvilla. Mies ei ymmärrä, että miksi varata huone hotellista, jos siellä ei edes olla ja miksi ihmeessä sukujuhlien aikana ei muka olla yhdessä, vaikka matkalla on aikaa jutella.
Ei ihme, että nykyisin erotaan tiuhaan tahtiin ja sarjasuhteillaan: jos koko elämä pitää valjastaa sen toisen tarpeita ajatellen eikä saa olla kavereita tai sukua, niin kuka sitä oikeasti jaksaa?
Vai olisiko ap:lle parempi vain seurustella, jos arki miehen kanssa ei ole mieleen.
Onpa mustavalkoista
Tottakai saa ja pitää olla omia kavereita.
Voisihan asian kääntää niinkin että miksi mies on apn kanssa kun ei halua viettää tämän kanssa aikaa?
Kannattaisiko vaan viettää illan yhden ja toisen illan toisen kanssa, niin ei tarvitsisi yrittääkään miettiä toisen tarpeita.
Tarviiko miehet kodin ylläpitäjän jonne on kiva reissuilta palata, vähän niin kuin äidin luo?
Ei se oikein toimi.Mies on ap:n kanssa joka viikko 5 vrk ajan, mutta se ei riitä ap:lle. Ehkä ap:lle todella tekisi hyvää pelkkä seurustelusuhde, jossa miehellä on aikaa viikolla tunti tai kaksi kerrallaan, mutta ap joutuisi itse maksamaan asumisensa ja omat kulunsa, eikä mitään 50/50 kuten nyt.
Ei minullekaan riittäisi tuollainen elämä, että ollaan se työntäyteinen arki vaan yhdessä ja vapaa-aika vietettäisiin erillään... Huhhuh... Onneksi itsellä on kumppani, joka nauttii myös reissuista ja matkusteluista minun kanssani kahden.
Työntäyteinen arki on monelle töitä+työmatkaa 7-16:30 ja sitten ei ehdi olemaan puolison kanssa lainkaan? Eikö tuollaisessa kannattaisi olla kaksi eri asuntoa, olisi kotitöitäkin vähemmän?
Vierailija kirjoitti:
Kuka opetti nuorille aikuisille, että viikonloppu on sama asia kuin karkkipäivä eli arkena on tappavan tylsää, viikonloppuun sitten panostetaan täysillä. Näin vuodessa on vain 104 päivää elämää ja 250 päivää, jolloin ei voi olla kivaa, koska on työt ja kaupassakäynti.
Jos suhteensa haluaa säilyttää, niin kannattaa enemminkin panostaa niihin 250 päivään arkea ja tehdä niistä mahdollisimman hyviä.
Meidän viikko:
Ma Mies menee töihin klo 07.00. Minä klo 10. Pääsen töistä klo 16, mies klo 20.30 Iltapala, iltatoimet, klo 21.30 nukkumaan.
Ti Mies menee töihin klo 07 00. Minulla on vapaapäivä. Mies tulee töistä klo 15.30. Ruokailu, päivälepo miehelle, klo 18 auttamaan miehen vanhempia sovitusti. Kotiin klo 20.30. Iltapala, iltapuuhat, nukkumaan. Voisi valvoakin, mutta ollaan aika väsyneitä anoppilassa hääräämisestä, ja mies siitä että on tehnyt 2vrk aikana 21h töitä, plus pari tuntia vanhemmilleen.
Ke minä herään klo 8. Mies klo 10. Miehen työt alkavat klo 13. Minulla on toinen vapaa. Mies herää ja kysyn känykö kaupassa kun hän on töissä, mutta hän haluaa itse lähteä mukaan, koska on niin paljon ostettavaa. Syödään rauhassa brunssi ennen kuin mies lähtee töihin, katsotaan vähän jotain sarjaa. Mies lähtee töihin klo 12.30 ja tulee klo 21.30, jonka jälkeen iltapala, iltatoimet ja nukkumaan.
To Mies menee töihin klo 7, minä klo 8. Minä pääsen klo 14.30, ja mies on kotona 15. 30. Olen tehnyt ruuan valmiiksi, ja syödään. Sitten pieni lepo, jonka jälkeen kauppaan ja tankille, ja postissa käymään, klo 17.30. Kaupasta kotiin niin että kaikki ostokset on laitettu kaappeihin, klo 19.30. Pari tuntia aikaa tehdä yhdessä jotain, klo 21.30 iltatoimet ja nukkumaan.
Pe mies töihin klo 07, minä klo 8. Minä pääsen klo 14.30, siivoan talon ja pesen pyykkiä sun muuta kotihommaa. Mies tulee töistä klo 20.30. Voisi tehdä jotain, mutta mies ei jaksa, enkä minäkään.
Tään jälkeen alkaa miehellä vapaat, ja minullakin vapaa vkl. Vietämme sen kahdestaan tehden mukavia juttuja yhdessä, nukumme pitkään, rakastelemme, teemme ruokaa, käymme laavulla, talvella hiihtämässä, kesällä uimarannalla, leikkaamme nurtsia, teemme talon kunnostushommia jos niitä on jne.
Ei puhettakaan että jompi kumpi viettäisi nuo vapaapäivät jossain muualla jatkuvasti, ja elettäisiin vain tätä ihanaa arkea, johon pystyykin tosi paljon vaikuttamaan, kuten viikkolistasta huomaa.
Töihin meno ja nukkuminen rytmittävät suokailujen lisäksi kyllä aika tehokkaasti arkea, eikä silloin voi venyä ja vanua pikkutunneille arjen juhlaa eläen, ja kuvitella että 2h unilla toinen jaksaa tehdä 13h työpäiviä kovin montaa.
Me panostamme vapaapäiviin, jolloin saamme ihan rauhassa tehdä ilman aikatauluja omia yhteisiä juttujamme. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuliko yllätyksenä että miehellä on elämää ja ettekös te kuitenkin kaikki viikot ole yhdessä ja loppu peleissä aika vähän on päiviä kun et pääse vahtimaan mitä hän tekee
Heh. Kysyn sinultakin, että miksi niitä polttareita ja mökkireissuja ei voi tehdä arkena? Miksi ne pitää tehdä viikonloppuisin?
Usein ihmisillä on viikonloppuina vapaata töistä jolloin pääsee koko porukka paikalle
No, miksi sen kumppanin kanssa ei haluta viettää aikaa, kun on vapaata töistä? Lähteä vaikka viikonloppulomalle kylpylään, ulkomaille tms.?
Ostakaa miehille lahjaksi ulkomaan matkoja tai viikonloppumatkoja kylpylään niin kyllä miehet mukaan lähtee. Mutta totuus on se että naiset tuommoisia haluavat ja haluavat että joku muu maksaa ne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli joskus tuonkaltainen tilanne. Pakkasin kimpsut ja kampsut ja muutin asumaan väliaikaisesti muualle. Kohta tuli mies itkien perässä ja asiat järjestyivät. Toinen mahdollisuus olisi ollut, että tulee ero ja sekin olisi ollut ihan ok.
Monella on toisin eli muija pakkaa tavaransa ja huomaa, että menetti kivan rivarikolmion, kun ei enää ole varaa kuin yksiöön. Mies puolestaan löysi naisen, jolla on oma elämä ja joka ei ripustaudu vaatien yhteistä aikaa 24/7 koko vuoden ajan.
Kaikki voittavat, kun ap lähtee ja mies voi rauhassa etsiä naisen, jonka itsetunto kestää sen, että miehellä on omia kavereita.
Huomaan, että tänne on eksynyt joku miespuolinen hullu, jonka ainoa suhteeseen tarjoama asia on (kuvitellusti) raha. Tälläiset ovat todennäköisesti niitä kaikkein piheimpiä, joiden vaimot maksavat hoitovapaat, lastenvaatteet, ruoatkin säästöistään.
Miksi olet suhteessa ihmisen kanssa, jonka kanssa et halua viettää aikaa? Olet onnekas, jos toinen ei ole vielä lähtenyt menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisille tuntuu parisuhde olevan sellainen arjenpyöritysinstrumentti, jonka kanssa riittää kun nukutaan yöt yhdessä ja moikataan töihin lähdettäessä ja sieltä tullessa. Mutta se ns. laatuaika eli vapaat/viikonloput käytetään sitten muiden ihmisten tapaamisiin tai omiin puuhiin ilman kumppania.
Silloin tuo varmasti toimii ja on ihanteellista, kun molemmat ovat samantyyppisiä ihmisiä. Mutta jos toinen kaipaa kumppanilta muutakin kuin arkirutiinia, hän ei tuossa kuviossa oikein saa haluamaansa. Mulla on sellainen mutu tästä, että miehet ei samalla tavalla hae kumppaniksi tyyppiä, jonka kanssa voi tehdä kaikenlaista (ei kaikkea, vaan kaikenlaista) yhdessä vaan lähinnä sitä arkikumppania, kun taas naisille olisi tärkeää että olisi muutakin yhteistä kuin kotityöt ja seksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskin tuosta 5 viikonloppua, jolloin olette yhdessä. Tietysti lähdet sukutapahtumiin mukaan. Pidät vielä aina mahdollisimman hauskaa aina kun olette yhdessä ja olet miellyttävää seuraa.
Mökeille älä tunge mukaan. Pidä vielä mahdollisimman hauskaa silloinkin kun vietät viikonloppua ilman miestä. Kun hän tulee kotiin, olet hyvällä tuulella kaikesta kivasta jota olet keksinyt.
Jos mies ei kyllästy kavereihinsa ja poikien menoihin tuon kesän aikana, joudut miettimään haluatko paremmin kotona viihtyvän miehen, varsinkin jos lapsia suunnittelet. Mutta jos alat nyt kiukuttelemaan ja näyttämään hapanta naamaa, on kaverien seura entistäkin kallisarvoisempaa.
Joku yhdessä sukutapahtumiin ei ole sama asia, kuin kahdenkeskinen aika.
Juuri tästä syystä miehet ei ymmärrä vaimojen vaatimuksia. 600 km samassa autossa vaimon kanssa eli yhteensä yli 6 tuntia ja vaimo valittaa, että ei koskaan olla yhdessä ja jutella. Pitää olla hotellihuone 2 vrk ajan viikonloppuna, hurjasti menoa ja tekemistä yhdessä, ei yhtään sukulaista tai kaveria lähelläkään ja keskitytään vain toisiinsa jossain torikahvilla. Mies ei ymmärrä, että miksi varata huone hotellista, jos siellä ei edes olla ja miksi ihmeessä sukujuhlien aikana ei muka olla yhdessä, vaikka matkalla on aikaa jutella.
Ei ihme, että nykyisin erotaan tiuhaan tahtiin ja sarjasuhteillaan: jos koko elämä pitää valjastaa sen toisen tarpeita ajatellen eikä saa olla kavereita tai sukua, niin kuka sitä oikeasti jaksaa?
Vai olisiko ap:lle parempi vain seurustella, jos arki miehen kanssa ei ole mieleen.
Onpa mustavalkoista
Tottakai saa ja pitää olla omia kavereita.
Voisihan asian kääntää niinkin että miksi mies on apn kanssa kun ei halua viettää tämän kanssa aikaa?
Kannattaisiko vaan viettää illan yhden ja toisen illan toisen kanssa, niin ei tarvitsisi yrittääkään miettiä toisen tarpeita.
Tarviiko miehet kodin ylläpitäjän jonne on kiva reissuilta palata, vähän niin kuin äidin luo?
Ei se oikein toimi.Mies on ap:n kanssa joka viikko 5 vrk ajan, mutta se ei riitä ap:lle. Ehkä ap:lle todella tekisi hyvää pelkkä seurustelusuhde, jossa miehellä on aikaa viikolla tunti tai kaksi kerrallaan, mutta ap joutuisi itse maksamaan asumisensa ja omat kulunsa, eikä mitään 50/50 kuten nyt.
Ei minullekaan riittäisi tuollainen elämä, että ollaan se työntäyteinen arki vaan yhdessä ja vapaa-aika vietettäisiin erillään... Huhhuh... Onneksi itsellä on kumppani, joka nauttii myös reissuista ja matkusteluista minun kanssani kahden.
Työntäyteinen arki on monelle töitä+työmatkaa 7-16:30 ja sitten ei ehdi olemaan puolison kanssa lainkaan? Eikö tuollaisessa kannattaisi olla kaksi eri asuntoa, olisi kotitöitäkin vähemmän?
Niin? Kiva, jos sulle riittää se muutama tunti hereillä yhteistä aikaa. Kyllä me arvostetaan myös yhteistä vapaa-aikaa, kun ei tarvitse kummankaan olla töissä.
Miksi niin monen (miehen) ajatuksissa se puolison kanssa vietetty aika (poislukien paneminen) on lähinnä jokin rangaistus josta pitää päästä luistelemaan keinolla millä hyvänsä?
Miksi ihmeessä halutaan olla parisuhteessa ihmisen kanssa jonka kanssa yhdessäolo on niin kamalaa että on kivempi olla ja mennä kaikkialla soolona? Miksi ei olla joko sinkkuna tai sitten etsitä sellaista puolisoa jonka kanssa on kivaa yhdessä ja harrastukset/kiinnostuksenkohteetkin natsaa osin ja on yhteisiä?
Toki siinä on tietty omat haasteensa, että löytää naisen joka jaksaa/haluaa ryypätä ja rymytä joka viikonloppu ties missä, mutta toisaalta onhan noita tuksujakin olemassa.
Entä jos ap kysyisi mieheltä, miksi tämä on mieluummin kavereiden kanssa kuin torikahvilassa hänen kanssaan? Ja aloittaisi ihan asiallisen erokeskustelun. Jos ei ole tyytyväinen puolisoonsa, niin asia kannattaa ottaa esille mielellään heti.
Miehellä on joka tapauksella kesälle viikonloppumenonsa, joten hänen kesäänsä erolla ei olisi isoa vaikutusta. Ap puolestaan voisi ryhtyä jo kesäkuun alussa rakentamaan omaa elämäänsä sellaiseksi kuin haluaa. Ihan ensin pitää täyttää kesän 12 yksinäistä viikonloppua jollain. Kyllä se siitä. Yhden viikonlopun voi käyttää muuttoon.
Vierailija kirjoitti:
Toisille tuntuu parisuhde olevan sellainen arjenpyöritysinstrumentti, jonka kanssa riittää kun nukutaan yöt yhdessä ja moikataan töihin lähdettäessä ja sieltä tullessa. Mutta se ns. laatuaika eli vapaat/viikonloput käytetään sitten muiden ihmisten tapaamisiin tai omiin puuhiin ilman kumppania.
Silloin tuo varmasti toimii ja on ihanteellista, kun molemmat ovat samantyyppisiä ihmisiä. Mutta jos toinen kaipaa kumppanilta muutakin kuin arkirutiinia, hän ei tuossa kuviossa oikein saa haluamaansa. Mulla on sellainen mutu tästä, että miehet ei samalla tavalla hae kumppaniksi tyyppiä, jonka kanssa voi tehdä kaikenlaista (ei kaikkea, vaan kaikenlaista) yhdessä vaan lähinnä sitä arkikumppania, kun taas naisille olisi tärkeää että olisi muutakin yhteistä kuin kotityöt ja seksi.
Minulle esim. parisuhde on vain ja ainoastaan romantiikkaa ja yhteistä vapaa-aikaa varten. Miehellä, jolta saan vain kusisen arjen, en tee yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin monen (miehen) ajatuksissa se puolison kanssa vietetty aika (poislukien paneminen) on lähinnä jokin rangaistus josta pitää päästä luistelemaan keinolla millä hyvänsä?
Miksi ihmeessä halutaan olla parisuhteessa ihmisen kanssa jonka kanssa yhdessäolo on niin kamalaa että on kivempi olla ja mennä kaikkialla soolona? Miksi ei olla joko sinkkuna tai sitten etsitä sellaista puolisoa jonka kanssa on kivaa yhdessä ja harrastukset/kiinnostuksenkohteetkin natsaa osin ja on yhteisiä?
Toki siinä on tietty omat haasteensa, että löytää naisen joka jaksaa/haluaa ryypätä ja rymytä joka viikonloppu ties missä, mutta toisaalta onhan noita tuksujakin olemassa.
Koska jokainen leski tietää, miten autio elämä on, jos ystävyyssuhteet on avioliiton takia katkottu kokonaan. Miehet hoksaavat tämän eli heillä on muutakin elämää kuin puoliso, mutta naisilla on kavala tapa olettaa, että yhdessä ikuisesti tarkoittaa samanaikaista kuolemaa.
Onpa mustavalkoista
Tottakai saa ja pitää olla omia kavereita.
Voisihan asian kääntää niinkin että miksi mies on apn kanssa kun ei halua viettää tämän kanssa aikaa?
Kannattaisiko vaan viettää illan yhden ja toisen illan toisen kanssa, niin ei tarvitsisi yrittääkään miettiä toisen tarpeita.
Tarviiko miehet kodin ylläpitäjän jonne on kiva reissuilta palata, vähän niin kuin äidin luo?
Ei se oikein toimi.