Mieheni aikoo viettää kanssani koko kesän aikana kaksi viikonloppua
4.-5.6. - miehen siskon ylioppilasjuhlat 300 km päässä meiltä kotoa, menen mukaan
11.-12.6. - miehen työporukan reissu, ei siis mikään työhön liittyvä pakollinen, vaan vapaa-ajan ohjelmaa
18.-19.6. - miehen kaverin polttarit
25.-26.6. - mies kavereineen mökillä
2.-3.7. - miehen vanhempien 30-vuotishääpäiväjuhla 300 km päässä meiltä kotoa, minut on kutsuttu, mutta en ole vielä päättänyt että menenkö
9.-10.7. - mies kavereineen festareilla
16.-17.7. - mies lomalla, kavereiden kanssa vaelluksella
23.-24.7. - mies lomalla, vuokrannut kavereineen mökin - pitkin hampain ilmoitti, että saan mennä mukaan jos haluan, mutta "se ei ole mikään sellainen perhereissu" - no en toki mene
30.-31.7. - mies lomalla, yhteinen viikonloppu!
6.-7.8. - miehen kaverin häät, mies bestmanina, menen mukaan
13.-14.8. - "aateltiin että tässä pidettäis Juhon varpajaiset, kun ei oikeen löytynyt sopivaa viikonloppua"
20.-21.8. - minulla ennalta sovittu meno
27.-28.8. - yhteinen viikonloppu, tosin venetsialaisiahan tähän yritetään kyllä tyrkyttää jostakin
Olen vaihtanut äskettäin työpaikkaa eikä minun ollut mahdollista ottaa kuin kaksi viikkoa lomaa. Olisin toivonut, että oltaisiin viikonloppuisin voitu tehdä jotakin yhdessä, mutta ne toiveet tuntuu nyt valuvan kyllä viemäristä. Ja noista reissuista, vaikka olen päivämäärät merkinnyt la-su, niin melkein kaikkiin lähdetään jo perjantaina kyllä suoraan töistä (tai jopa otetaan pe vapaaksi ja lähdetään aamusta) ja palataan myöhään illalla sunnuntaina. Kahdeksan vuotta ollaan jo oltu yhdessä ja tuntuu, että tämä menee vaan vuosi vuodelta hullummaksi. Varmaan kun meidän ikäiset alkavat olla jo keskiluokkaisissa vakitöissä ja rahaa on käytettävissä paljon enemmän kuin vuosia sitten, niin voi kaikenlaista suunnitellakin. On mulla omiakin kavereita ja sisarusten kanssa vietän mielelläni aikaa kanssa, mutta en mä tiedä, olisiko se liikaa vaadittu, että puolisokin voisi edes joskus priorisoida jonkun meidän yhteisen menon etusijalle. Tuntuu, että noissa kaikissa sopimisissa mennään aina se edellä, että mitä menoja muilla on ja sitten meidän yhteiset suunnitelmat saa aina joustaa.
Kommentit (517)
Ap, kannattaa miettiä tosi tarkkaan miltä tulevaisuutesi näyttää. Jos teille tulee lapsia, jatkaako mies omaa elämäänsä samaan malliin kuin ennenkin? Sinun roolisi tulee olemaan päävastuullinen kaikesta lastenhoitoon liittyvästä, oman päivätyösi lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin monen (miehen) ajatuksissa se puolison kanssa vietetty aika (poislukien paneminen) on lähinnä jokin rangaistus josta pitää päästä luistelemaan keinolla millä hyvänsä?
Miksi ihmeessä halutaan olla parisuhteessa ihmisen kanssa jonka kanssa yhdessäolo on niin kamalaa että on kivempi olla ja mennä kaikkialla soolona? Miksi ei olla joko sinkkuna tai sitten etsitä sellaista puolisoa jonka kanssa on kivaa yhdessä ja harrastukset/kiinnostuksenkohteetkin natsaa osin ja on yhteisiä?
Toki siinä on tietty omat haasteensa, että löytää naisen joka jaksaa/haluaa ryypätä ja rymytä joka viikonloppu ties missä, mutta toisaalta onhan noita tuksujakin olemassa.
Minun mieheni nimen omaan odottaa sitä että pääsee vapaapäivinä viettämään minun kanssani sitä aikaa.
Sinun miehesi tuskin onkaan ketjussa kertomassa kuinka sen pitää riittää, että puolisoa näkee arkisin ihan joka päivä ainakin puolen tunnin ajan.
Aidosti onnellisessa parisuhteessa se oma puoliso ei ole kuin jokin vihollinen jonka kanssa yhteistä aikaa pitää vältellä parhaansa mukaan.
Valitettavan monelle se vaan tuntuu olevan niin, että on ihan normia/tavallista että sen parempi mitä vähemmän toisen kanssa joutuu aikaansa jakamaan.
Surullista, että niin moni on valmis uhraamaan elämänsä tuollaiseen. Ja mistä tuollaiseen vhaan oikein kylvetään siemenet, että se oma puoliso on välttämätön paha ja jokin elämässä oleva pakollinen kurjuuden lähde jota ei todellakaan pidä tai tarvitse arvostaa tai kunnioittaa? Yksinelokin kun on tuollaista "parisuhdetta" parempaa ihan kummallekin osapuolelle.
Ja saati sitten parisuhde sellaisen ihmisen kanssa jonka oleminen omassa elämässä on pelkkä siunaus ja jota ilman elämä olisi huomattavasti kurjempaa. Mitään sen vähempää ei pidä tavoitella eikä vähempään varsinkaan pidä tyytyä.
Älä valitse sellaista kumppania jonka kanssa voit elää vaan sellainen jota ilman et voi elää.
Jos naiset edes joskus miettisivät miten kohtelevat ja orjuuttavat miehiä. Onko se mikään ihme että vaikka rakastaa ei siltikään halua viettää kaikkea vapaa aikaa kuunnellen nalkutusta ja valitusta kun mikään ei taaskaan mene niin kuin nainen haluaa tai on päättänyt. Yleensä kun kaikki alkaa menee pilalle alkaa lauseet että minä tahdon, minä vaadin tai minun kuuluu saada
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin monen (miehen) ajatuksissa se puolison kanssa vietetty aika (poislukien paneminen) on lähinnä jokin rangaistus josta pitää päästä luistelemaan keinolla millä hyvänsä?
Miksi ihmeessä halutaan olla parisuhteessa ihmisen kanssa jonka kanssa yhdessäolo on niin kamalaa että on kivempi olla ja mennä kaikkialla soolona? Miksi ei olla joko sinkkuna tai sitten etsitä sellaista puolisoa jonka kanssa on kivaa yhdessä ja harrastukset/kiinnostuksenkohteetkin natsaa osin ja on yhteisiä?
Toki siinä on tietty omat haasteensa, että löytää naisen joka jaksaa/haluaa ryypätä ja rymytä joka viikonloppu ties missä, mutta toisaalta onhan noita tuksujakin olemassa.
Minun mieheni nimen omaan odottaa sitä että pääsee vapaapäivinä viettämään minun kanssani sitä aikaa.
Sinun miehesi tuskin onkaan ketjussa kertomassa kuinka sen pitää riittää, että puolisoa näkee arkisin ihan joka päivä ainakin puolen tunnin ajan.
Aidosti onnellisessa parisuhteessa se oma puoliso ei ole kuin jokin vihollinen jonka kanssa yhteistä aikaa pitää vältellä parhaansa mukaan.
Valitettavan monelle se vaan tuntuu olevan niin, että on ihan normia/tavallista että sen parempi mitä vähemmän toisen kanssa joutuu aikaansa jakamaan.
Surullista, että niin moni on valmis uhraamaan elämänsä tuollaiseen. Ja mistä tuollaiseen vhaan oikein kylvetään siemenet, että se oma puoliso on välttämätön paha ja jokin elämässä oleva pakollinen kurjuuden lähde jota ei todellakaan pidä tai tarvitse arvostaa tai kunnioittaa? Yksinelokin kun on tuollaista "parisuhdetta" parempaa ihan kummallekin osapuolelle.
Ja saati sitten parisuhde sellaisen ihmisen kanssa jonka oleminen omassa elämässä on pelkkä siunaus ja jota ilman elämä olisi huomattavasti kurjempaa. Mitään sen vähempää ei pidä tavoitella eikä vähempään varsinkaan pidä tyytyä.
Älä valitse sellaista kumppania jonka kanssa voit elää vaan sellainen jota ilman et voi elää.
Jos naiset edes joskus miettisivät miten kohtelevat ja orjuuttavat miehiä. Onko se mikään ihme että vaikka rakastaa ei siltikään halua viettää kaikkea vapaa aikaa kuunnellen nalkutusta ja valitusta kun mikään ei taaskaan mene niin kuin nainen haluaa tai on päättänyt. Yleensä kun kaikki alkaa menee pilalle alkaa lauseet että minä tahdon, minä vaadin tai minun kuuluu saada
😂
0/5. Ei kukaan kirjoita noin tunnistettavasti asioistaan keskustelupalstalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä miksei parin tunnin sukujuhlista huolimatta sellaista viikonloppua voisi käyttää parisuhdeaikaan. Jos juhlat on lauantaina menee vaikka perjantai-iltana sinne anoppilaan, juhlii siellä, siitä ajelee kotia päin lähimpään kaupunkiin josta ottaa hotellin, nautiskelee hotellin aamupalan ja juo vaikka iltapäiväkahvit siellä torilla. 300km ei ole mikään älyttömän pitkä matka, että se nyt ihan koko viikonlopun veisi.
Mistä vetoa, että ap:n mies nimenomaan HALUAA olla sen koko viikonlopun siellä sukulaisten kanssa.
Jep. Veikkaan ettei onnistuisi lyhyt visiitti ja siitä loppuviikonlopun muuttaminen minilomaksi, vaan mies varmaan haluaa sukuloida koko rahan edestä ja muunlaiset ehdotukset tulkitaan hänen sukunsa lyttäämiseksi.
Tämä! Juuri näin meillä. Lisätään vielä se itsekkyyskortti.
Miksi hänellä on tarve tavata kavereitaan jatkuvasti mökillä? Erityisesti jos kyseessä on aina sama kaveriporukka?
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Ja ongelma on? Eikös teillä ole koko syksy ja talvi aikaa viettää yhteisiä viikonloppuja?
Faith kirjoitti:
Miksi hänellä on tarve tavata kavereitaan jatkuvasti mökillä? Erityisesti jos kyseessä on aina sama kaveriporukka?
Telakoitumista saunassa?
Olisi kätevää jos olisi kaksi miestä, jos niistä jompikumpi olisi paikalla, sit ehtisi vähän ikävöidä ja ne vaihtuisi sitten viikolla. Vähän niinkuin vuoroviikko-lapset? Olisiko siinä ap ideaa?
Hanki itsellesi kesämies sijaistamaan nykyistä. Mahdollisuus myös vakituisen miehen virkaan.
Itse järjestäisin itsellenikin suunnitelmia kesäksi, siellä on esim. kesätapahtumia kaikkialla. Ei kai se pakko ole koko kesää yhdessä viettää.
AP: miksi haluat viettää miehen jämäviikonloput hänen kanssaan? Keksi niihin muuta tekemistä ja etsi parempi mies, joka laittaa sinut etusijalle.
Aika perussettiä, kun ollaan nuoria. Kaverit merkkaa paljon. Näin kuuskymppisinä viikonloput näyttävät jo erilaisilta, vaikka kummallakin on omat harrastuksensa ja mielenkiinnon kohteensa. On kiva huomata, et 30 avioliittovuoden jälkeenkin haluamme viettää viikonloppuja yhdessä. Jopa musiikkifestareille menemme yhdessä, vaikkei genre toista osapuolta niin kauheesti miellyttäisikään.
Nuorina mentiin eri porukoissa. Nykyään yhdessä.
Jo on tarkkaa aikataulutusta. Tulisin hulluksi tuollaisesta.
Vierailija kirjoitti:
Itse järjestäisin itsellenikin suunnitelmia kesäksi, siellä on esim. kesätapahtumia kaikkialla. Ei kai se pakko ole koko kesää yhdessä viettää.
Pointti oli siinä, että ap haluaisi viettää enemmän aikaa miehensä kanssa, eikä vaan mennä omissa menoissaan samalla kun mies viipottaa omissaan. He haluavat eri asioita suhteeltaan.
Kaikki arkipäivät ja osa viikonlopuista (mukaan lukien ne mihin sinutkin on kutsuttu) ei näköjään riitä kun kauhea kitinä kahdeksasta viikonlopusta koko kesässä ilman naisen valvontaa on liikaa
Vierailija kirjoitti:
Kaikki arkipäivät ja osa viikonlopuista (mukaan lukien ne mihin sinutkin on kutsuttu) ei näköjään riitä kun kauhea kitinä kahdeksasta viikonlopusta koko kesässä ilman naisen valvontaa on liikaa
Kuulostat 15-vuotiaalta.
Onko tuossa on kaikki viikonloput vuoden aikana mitä mies saa viettää ilman sinun valvoltaa?
Vierailija kirjoitti:
Onko tuossa on kaikki viikonloput vuoden aikana mitä mies saa viettää ilman sinun valvoltaa?
Jos tarvitset aikusena ihmisenä valvontaa, paikkasi ei ole yhteiskunnassa vaan rauhallisemmissa oloissa, esim. pehmeiden seinien sisällä.
Jep. Veikkaan ettei onnistuisi lyhyt visiitti ja siitä loppuviikonlopun muuttaminen minilomaksi, vaan mies varmaan haluaa sukuloida koko rahan edestä ja muunlaiset ehdotukset tulkitaan hänen sukunsa lyttäämiseksi.