Te, joilla on toisella kierroksella oleva mies: ymmärrättekö, miksi hän on toisella kierroksella?

Vierailija kirjoitti:

Moni mies valitsee nuorena väärän vaimon.

Ei nyt ihan noinkaan. Moni vaan nuorempana haluaa liian paljon liian nopeasti. Sittenpä sitä 10 vuoden päästä, kun on ehditty kasvaa "oikeasti" aikuiseksi, havahdutaan siihen, että ei se toinen ole yhtään sellainen kumppani mitä itse haluaa. Kaikista surkeinta tämä on silloin, jos on ehditty hankkia lapsia yhdessä.

Ex-avovaimon sairaalloinen mustasukkaisuus.

Tapasin mieheni vuosia heidän eronsa jälkeen, mutta miehen ex on minullekin jostain kiukkuinen. En tiedä, että mistä. Minulle kiukuttelee kuin pikkulapsi, mutta minusta ei riitakumppania saa. Ehkä sekin harmittaa?

Mieheni ex petti itse heidän liitossaan, vaikka epäili aina miestä pettämisestä. Niinhän se usein onkin, että se, joka itse kykenee pettämään, epäilee siitä muitakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mitä ihmeen ymmärtämistä siinä edes on. Kaikki eivät sovi yhteen niin hyvin, ja ihmisillä voi mennä toiveet ristiin suhteen osalta. Eli itselleni täyskymppi ei olekaan sitä jollekin muulle, ja lisäksi tilanteeseen vaikuttaa itse kunkin ihmissuhdetaidot, kommunikaatiotavat, jopa suhdehistoria... En ainakaan itse mietiskele, miksi kumppanini on eronnut jostain aiemmasta - jos hän kertoo itse syitä, niin sen voi tehdä, mutta itse en käytä aikaani spekuloimalla menneitä.

Minua kiinnostaa psykologia ja persoonallisuuserot paljon ja siksi minusta on kiinnostavaa pohtia, miksi jonkun sukset menee ristiin niin parisuhteissa kuin työpaikallakin. Juuri näitä ihmissuhdetaitoja ja kommunikaatiotapoja tarkoitan.

Ap

Niin minuakin. - Siksi toisaalta on niin raivostuttavaa huomata, etten ole toistaiseksi kyennyt tai pystynyt "psykologisoimaan" itseäni niin hyvin. että olisin löytänyt uskottavan ja tyydyttävän selityksen sille miksi olen ja tai olen joutunut aina olemaan sinkku. on kovin yksinlertaistavaa sanoa, että no koska en ole vielä löytänyt sitä "oikeaa" tai esittää, että tulisi laskea rimaa, koska ei minulla nyt kuitenkaan enää -siis joskus ohi kiitävän hetken on saattanut olla- niin suuri tarve ole päästä parisuhteeseen, että olisin valmis saati halukas kenen hyvänsä kanssa. Mutta viimeinen varmasti kirvoittaa joitain huomauttamaan, että luulen ja kuvittelen itsestäni ihan liian paljon ymmärtämättä omaa "tasottomuuttani"

Kuten yllä todetaan, niin ilmaiset itseäsi sangen monimutkaisesti. Miehet ovat yleensä suoraviivaisempia. Lika barn leka bäst.

Tai sitten kiinnostut ns. vääränlaisista miehistä. Tyyliin olet itse lihava, mutta haluat lihaksikkaan miehen, tai olet itse ylianalysoiva ja teoreettinen, mutta haluat raksamiehen.

Anteeksi en edellä kertonut olevani mies. - Ihan heteromies, jos sillä on mitään merkitystä. No toki  kja tietysti se, erityinen merkitys, että Ap kirjoitti avauksessaa miehistä, jonka oma päisesti tulin  laajentaneeksi koskemaan yleisemmäksi: kumppani (naine tai mies) olsi tosiella kierroksella.. (Voi mnua pässiä)

Aha. Ehkä olet aina kontaktoinut niitä naisia, joilla hiustenpidennykset ja pullasudit silmissä, mutta heillä on toisenlaiset toiveet.

Tai nainen ei ole ymmärtänyt, että nyt hänestä oltaisiin kiinnostuneita. 

Kiitos teille molemmille. En myönnä olleeni kiinnostunut mitenkään erityisesti naisista joka olisi ulkonäöltään jotain -öö" itseni vastakohta. - Mutta koska olen pitänyt itseni ulkosiesti kondiksessa, niin siitä johtunee, ettö toivoisin kumppaninikin olevan saman tapaisen kropan rakenteen.

Tai koska olen itse vähän enempi opiskellut, niin pidän toivottavana, että kumppaniakin kiinnostaisi elämän ilmiöt ja tapahtumat; mikä toki ei välttämättä tarkoita samaa kuin korkeakoulututkinto(j)a. 

- Tuo saattaa osittain pitää paikkansa. että nainen ei ole aina ymmärtänyt, että saattaisin olla hänestä kiinnostunut myös parisuhde mielessä. Koska vaikka en ole elänyt parisuhteessa niin onnekseni ja ilokseni olen saanut niin naisista (kuin miehistä) itselleni sekä kavereita että läheisempiä ystäviä. (- Hämmästynyt olen siitä, miten osa kokee, että tällaiseen pystyvä on todennäköisesti homoseksuaali, eikä olsi lainkaan mahd. "normaalilta" heteromieheltä. - No ehkä en ole "ihan normaali" heteromies (Mutta en myöskään tiettävästi lainkaan homoseksuaali)

Kun täällä hiljattain joku mies kuvasi, että hänelle sinkku vuosien aikana muodostunut jonkinalien haarniska hänen ympärilleen, jok aon saanut hänet käyttätymään toisinaan vähänkankeasti nais(t)en rinnalla, niin siinä oli jotain tuttua. Ymmärsin hyvin, että hän oli valinnut mieluummin sohvalla nukkumisen kuin naisen vierellä nukkumisen, jota nainen oli tarjonnut vaihtoehtona.

Ja tämä kaikki tapahtui heidän kolmansien treffien yhteydessä. Saatoin vain kuvitella miltä hänestä tuntui lukea täällä hänen kertomasna perusteella saamia kommentteja, joissa häntä pidettiin mm. autistina, sosiaalisesti hyvin kömpelönä, joka tarvitsisi pikaista terapiaa..(..) 

Haarniska on hyvä ja ymmärrettävä kuvaus, ja siinä voi olla monesta syystä.

itsekin tykkään tutustua hitaasti ja rakentaa luottamusta ajan kanssa. Ei ehkä ihan nykyaikaa, tiedän, mutta olen vakuuttunut, etten ole ainoa lajiani. Kommenttini tuosta että ei ole ymmärretty liittyykin juuri siihen, että se näkyvä haarniska on helppo tulkita kiinnostuksen puutteeksi. Ristiriitaisia signaaleja mieluummin ali- kuin ylitulkitsee, ihan varovaisuudesta. Herkkä aihe kuitenkin.

Itsellä on aikanaan yksi kenties mahdollinenkin suhde mennyt ohi tällaisen tulkintavirheen vuoksi. Harmitti kauan, olisin tarttunut tilaisuuteen, jos olisin ymmärtänyt sellaisen olleen. (N)

Mutta ainakin nyt onnistuit luomaan rohkeutta meille (miehille) joilla jonkinlainen haarniska saattaa olla yllään. - Ei sitä haarniskaa aina näe tai huomaa... Eräs tuossa ed. viittaamassa keskustelusta myös jäänyt esimerkki jonka koin itselleni läheiseksi oli viittaus leffaan 40 ja neitsyt(mies). - Tiedän fiktio leffa mutta jotenkin minusta hyvin todentuntuinen.... - Sori en tiedä oletko tai oletteko nähneet lao effaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa "olla toisella kierroksella"? Aika harva varmaan jäi yhteen ensimmäisen nuoruusajan tyttö- tai poikaystävänsä kanssa, joten valtaosa on varmaan vähintään toisella kierroksella. Kuinka pitkä seurustelun pitää olla, että se lasketaan yhdeksi kierrokseksi?

Jos seurusteli yläasteella Jukan kanssa (leffojenkatselua ja vähän pusuttelua) ja lukiossa Mikon kanssa, mutta sitten lukion jälkeen suhde katkesi ja tapasi opiskelussa Teemun jonka kanssa seurusteli usean vuoden, kunnes suhde päättyi, ja sitten yritti seurustella Laurin kanssa, mutta suhde loppui alkuunsa, ja vasta sen jälkeen tapasi nykyisen kumppanin, niin onko tällainen henkilö siis viidennellä kierroksella?

Eiköhän tässä nyt puhuta eronneista. Siis avioliitossa olleista, tai vastaavan vakavuusasteen avoliitosta.

En silti tajua logiikkaa. Jokuhan voi olla vaikka kymmenen vuotta suhteessa muuttamatta yhteen, mutta sitten vuoden tapaamisen jälkeen yhteen muuttaneen parin suhteen katsotaan olevan "vakavampi" vaikka se päättyisi vuoden jälkeen.

Minä ymmärrän oikein hyvin, jos sinä joudut toiselle tai kolmannelle tai ....kierrokselle.

Saivartelun maailman mestari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni mies valitsee nuorena väärän vaimon.

Ei nyt ihan noinkaan. Moni vaan nuorempana haluaa liian paljon liian nopeasti. Sittenpä sitä 10 vuoden päästä, kun on ehditty kasvaa "oikeasti" aikuiseksi, havahdutaan siihen, että ei se toinen ole yhtään sellainen kumppani mitä itse haluaa. Kaikista surkeinta tämä on silloin, jos on ehditty hankkia lapsia yhdessä.

Lisään tähän, että parisuhteessä pahimmat särmät hioutuvat. Suurin työ on ensimmäisellä puolisolla. Seuraava pääsee jo helpommalla.

Ymmärrän täydellisesti. Täysin epäsopiva pari, sen näkee edeleenkin kilometrin päähän. Exä on epäsopiva myös hänen ja mieheni yhteisille lapsille, ja siitä aiheutuu viikottain jotain ongelmaa. En jaksiais kyseistä henkilöä itse, mieheni ei häntä jaksa eikä lapsetkaan jaksa häntä. Siinä se syy on sen kummemmin erittelemättä.

Tiedän. Mieheni exällä on nyt pitkäaikainen suhde uuden miehen kanssa, ja tämä mies on sellainen joka tekee reissutöitä, ja on paljon poissa kotoa. Kotona ollessaan lapset ja äitinsä hissuttelevat että mies saa olla rauhassa. Mies syö roskaruokaa ja herkkuja sillä välin kun muu perhe syö normiruokaa. Mies käyttää yhteistä autoa omiin menoihinsa joten lapset joutuvat pummimaan kyytiä aina muualta tai mennä pyörällä/kävelten, tai jättää menemättä. Mies päättää miten asiat heillä tehdään, ja sen mukaan eletään. 

Omasta miehestäni ei ikjinä olisi ollut tuollaiseen, vaan hän vaurioitui syvästi exän kiusaamisesta jo silloin kun vielä olivat yhdessä. 

Oma mieheni on herkkä, aina muut itsensä edelle laittava, syvästi tunteva, ja äärimmäisen kiltti, eikä hän puhu toisille koskaan rumasti, tai muutenkaan kohtele huonosti. Hän tosin näyttää ulospäin aivan erilaiselta. Iso mies, ns."miehinen" ammatti, vakaa ja rauhallinen viilipyttymäinen. Mutta kun hänet tuntee niin teitää millainen hän oikeasti on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni mies valitsee nuorena väärän vaimon.

Ei nyt ihan noinkaan. Moni vaan nuorempana haluaa liian paljon liian nopeasti. Sittenpä sitä 10 vuoden päästä, kun on ehditty kasvaa "oikeasti" aikuiseksi, havahdutaan siihen, että ei se toinen ole yhtään sellainen kumppani mitä itse haluaa. Kaikista surkeinta tämä on silloin, jos on ehditty hankkia lapsia yhdessä.

Lisään tähän, että parisuhteessä pahimmat särmät hioutuvat. Suurin työ on ensimmäisellä puolisolla. Seuraava pääsee jo helpommalla.

Tähänkö perustuu se, että joskus tuntuu sille, että asiat tavallaan kasautuvat. - Erityisesti miehillä. Jos et ole ollut parisuhteessa  sanotaanko vaikka ennen 30 ilävuotta niin sinulla on vaikeampi päästä siihen ensimmäiseenkään parisuhteeseen kun halutaan ylläpitää uskomusta, että kaikki parhaat on jo varattu kauan sitten. Ja olettaan ja uskotaan, että parisuhteessa olleen miehen on joku toinen (nainen) olisi jo opettanut sisäsiistiksi ja mahdollisesti jo sellaiseksi, joka osaisi kulkea vierellä kodin ulkopuolellakin.

Miehen ensimmäinen vaimo oli käytännössä ensimmäinen tyttöystävä ja naimisiin menivät, vaikka eivät olleet yhteensopivia. Vaimolla oli vaikeat mielenterveysongelmat ja haki vahvempaa mieshahmoa, kuin mitä varsin herkkä mies on. On nykyisin onnellinen itseään paljon vanhemman miehen kanssa kun taas mies on tyytyväinen vahvan naisen kanssa. Emme riitele edes kerran vuodessa, kun taas eksänsä kanssa meno oli jokapäiväistä riitelyä. 

Tiedän, häntä petettiin. Se suhde oli siinä. Mies otti lapset ja lähti. Sai sitten eksä naida naksutella ilman häiriöö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mitä ihmeen ymmärtämistä siinä edes on. Kaikki eivät sovi yhteen niin hyvin, ja ihmisillä voi mennä toiveet ristiin suhteen osalta. Eli itselleni täyskymppi ei olekaan sitä jollekin muulle, ja lisäksi tilanteeseen vaikuttaa itse kunkin ihmissuhdetaidot, kommunikaatiotavat, jopa suhdehistoria... En ainakaan itse mietiskele, miksi kumppanini on eronnut jostain aiemmasta - jos hän kertoo itse syitä, niin sen voi tehdä, mutta itse en käytä aikaani spekuloimalla menneitä.

Minua kiinnostaa psykologia ja persoonallisuuserot paljon ja siksi minusta on kiinnostavaa pohtia, miksi jonkun sukset menee ristiin niin parisuhteissa kuin työpaikallakin. Juuri näitä ihmissuhdetaitoja ja kommunikaatiotapoja tarkoitan.

Ap

Niin minuakin. - Siksi toisaalta on niin raivostuttavaa huomata, etten ole toistaiseksi kyennyt tai pystynyt "psykologisoimaan" itseäni niin hyvin. että olisin löytänyt uskottavan ja tyydyttävän selityksen sille miksi olen ja tai olen joutunut aina olemaan sinkku. on kovin yksinlertaistavaa sanoa, että no koska en ole vielä löytänyt sitä "oikeaa" tai esittää, että tulisi laskea rimaa, koska ei minulla nyt kuitenkaan enää -siis joskus ohi kiitävän hetken on saattanut olla- niin suuri tarve ole päästä parisuhteeseen, että olisin valmis saati halukas kenen hyvänsä kanssa. Mutta viimeinen varmasti kirvoittaa joitain huomauttamaan, että luulen ja kuvittelen itsestäni ihan liian paljon ymmärtämättä omaa "tasottomuuttani"

Kuten yllä todetaan, niin ilmaiset itseäsi sangen monimutkaisesti. Miehet ovat yleensä suoraviivaisempia. Lika barn leka bäst.

Tai sitten kiinnostut ns. vääränlaisista miehistä. Tyyliin olet itse lihava, mutta haluat lihaksikkaan miehen, tai olet itse ylianalysoiva ja teoreettinen, mutta haluat raksamiehen.

Anteeksi en edellä kertonut olevani mies. - Ihan heteromies, jos sillä on mitään merkitystä. No toki  kja tietysti se, erityinen merkitys, että Ap kirjoitti avauksessaa miehistä, jonka oma päisesti tulin  laajentaneeksi koskemaan yleisemmäksi: kumppani (naine tai mies) olsi tosiella kierroksella.. (Voi mnua pässiä)

Aha. Ehkä olet aina kontaktoinut niitä naisia, joilla hiustenpidennykset ja pullasudit silmissä, mutta heillä on toisenlaiset toiveet.

Tai nainen ei ole ymmärtänyt, että nyt hänestä oltaisiin kiinnostuneita. 

Kiitos teille molemmille. En myönnä olleeni kiinnostunut mitenkään erityisesti naisista joka olisi ulkonäöltään jotain -öö" itseni vastakohta. - Mutta koska olen pitänyt itseni ulkosiesti kondiksessa, niin siitä johtunee, ettö toivoisin kumppaninikin olevan saman tapaisen kropan rakenteen.

Tai koska olen itse vähän enempi opiskellut, niin pidän toivottavana, että kumppaniakin kiinnostaisi elämän ilmiöt ja tapahtumat; mikä toki ei välttämättä tarkoita samaa kuin korkeakoulututkinto(j)a. 

- Tuo saattaa osittain pitää paikkansa. että nainen ei ole aina ymmärtänyt, että saattaisin olla hänestä kiinnostunut myös parisuhde mielessä. Koska vaikka en ole elänyt parisuhteessa niin onnekseni ja ilokseni olen saanut niin naisista (kuin miehistä) itselleni sekä kavereita että läheisempiä ystäviä. (- Hämmästynyt olen siitä, miten osa kokee, että tällaiseen pystyvä on todennäköisesti homoseksuaali, eikä olsi lainkaan mahd. "normaalilta" heteromieheltä. - No ehkä en ole "ihan normaali" heteromies (Mutta en myöskään tiettävästi lainkaan homoseksuaali)

Kun täällä hiljattain joku mies kuvasi, että hänelle sinkku vuosien aikana muodostunut jonkinalien haarniska hänen ympärilleen, jok aon saanut hänet käyttätymään toisinaan vähänkankeasti nais(t)en rinnalla, niin siinä oli jotain tuttua. Ymmärsin hyvin, että hän oli valinnut mieluummin sohvalla nukkumisen kuin naisen vierellä nukkumisen, jota nainen oli tarjonnut vaihtoehtona.

Ja tämä kaikki tapahtui heidän kolmansien treffien yhteydessä. Saatoin vain kuvitella miltä hänestä tuntui lukea täällä hänen kertomasna perusteella saamia kommentteja, joissa häntä pidettiin mm. autistina, sosiaalisesti hyvin kömpelönä, joka tarvitsisi pikaista terapiaa..(..) 

Miehillä voi olla naispuolisia platonisia ystäviä olematta mitenkään homo. Oma paras kaverini on miespuolinen, hän on myös ollut hyvin vahvasti naisten mies ja saanut helposti naisseuraa. Ehkä juuri siksi ei ole ollut tarvetta edes yrittää minua. Pääsääntöisesti hyväkroppaisen kouluttautuneen naisen saa olemalla vastaavan tasoinen mies plus olemalla mielenkiintoinen ja sosiaalisesti kyvykäs. Naiset myös haluavat muutakin kuin tapailla, jos perheen perustaminen ei ole suunnitelmissasi, ei suhteita varmaankaan löydy. 

Minulla on ollut näitä 15-25 kierroksella olevia ja ymmärsin nopeasti syyn ja myös sen että minä olen jossain siellä kierroksen puolessä välissä näiden ihmisten parisuhteissa mitä heillä on elämänsä aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni mies valitsee nuorena väärän vaimon.

Ei nyt ihan noinkaan. Moni vaan nuorempana haluaa liian paljon liian nopeasti. Sittenpä sitä 10 vuoden päästä, kun on ehditty kasvaa "oikeasti" aikuiseksi, havahdutaan siihen, että ei se toinen ole yhtään sellainen kumppani mitä itse haluaa. Kaikista surkeinta tämä on silloin, jos on ehditty hankkia lapsia yhdessä.

Ihmetyttää aina nämä "liian paljon liian nopeasti" ja muut..., toki nuorena kannattaa hetki pohtia, ennen kuin tekee isoja päätöksiä. Mutta mitä nyt ylipäätään on halua liian nopeasti? Eikö nuoren pitäisi seurustella olleknaan, pitäsikö varmuuden vuoksi erota aina parin vuoden välien kunnes on riittävän vanha jne. 

Jos yhdesäs on oltu 10 vuotta, niin jokuhan siinä jutussa kuitenkin on ollut. Jälkeenpäin on helppo todeta, että ongelmat näkyivät jo suhteen alussa - mutta jälkiviisaus on aina aika halpaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni mies valitsee nuorena väärän vaimon.

Ei nyt ihan noinkaan. Moni vaan nuorempana haluaa liian paljon liian nopeasti. Sittenpä sitä 10 vuoden päästä, kun on ehditty kasvaa "oikeasti" aikuiseksi, havahdutaan siihen, että ei se toinen ole yhtään sellainen kumppani mitä itse haluaa. Kaikista surkeinta tämä on silloin, jos on ehditty hankkia lapsia yhdessä.

Ihmetyttää aina nämä "liian paljon liian nopeasti" ja muut..., toki nuorena kannattaa hetki pohtia, ennen kuin tekee isoja päätöksiä. Mutta mitä nyt ylipäätään on halua liian nopeasti? Eikö nuoren pitäisi seurustella olleknaan, pitäsikö varmuuden vuoksi erota aina parin vuoden välien kunnes on riittävän vanha jne. 

Jos yhdesäs on oltu 10 vuotta, niin jokuhan siinä jutussa kuitenkin on ollut. Jälkeenpäin on helppo todeta, että ongelmat näkyivät jo suhteen alussa - mutta jälkiviisaus on aina aika halpaa. 

Tässä nyt mennään kovasti ääripäästä ääripäähän, kun ajatellaan, että "pelkkä" seurustelukin olisi liian paljon liian nopeasti. Ainaki nämä minun tuntemani toisella kierroksella olevat ovat parikymppisinä ihan ostaneet taloja ja hankkineet lapsia, ja sitten joskus 30-35 -vuotiaina havahtuneet siihen, että se puoliso onkin itselle ihan väärä. Joko hän on alunperinkin ollut väärä, mutta on itsepintaisesti pidetty kiinni jostakin haavekuvasta, tai sitten itse tai se toinen on muuttunut iän karttuessa.

Ymmärrän hyvinkin oman mieheni kohdalla.

Toisella kierroksella tässä ollaan muuten molemmat, näin pienenä sivuhuomautuksena.

Miksi mieheni on eronnut aikaisemmasta liitostaan josta hänellä on poika joka asuu luonamme koska miehellä on yksinhuoltajuus, en ala tässä spekuloida. Se on heidän kahdenvälinen asia eikä tarvita muita osapuolia kauhistelemaan ja moralisoimaan. Enkä availe omaanikaan sen puoleen.

Aina ei vain onnistu, ihminen on erehtyväinen ja varsinkin nuorena ajattelematon ja tekee liian nopeita päätöksiä. Kuka sitten voi rintaansa paukuttaen vannoa olevansa se erinomainen ja erehtymätön? Ilmoittautukaa toki.

Olemme molemmat erehdykistämme oppineet ja nyt katsotaan eteenpäin, ei taakse.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut näitä 15-25 kierroksella olevia ja ymmärsin nopeasti syyn ja myös sen että minä olen jossain siellä kierroksen puolessä välissä näiden ihmisten parisuhteissa mitä heillä on elämänsä aikana.

Ei kai heillä kaikilla sama syy ole ollut.

Tiedän yhden, joka aina pikarakastuu jonkun kanssa ja sitten tekevät lapsen yhdessä. Alkaa säätö, ettei saa tavata aiemmin syntyneitä exien kanssa tehtyjä lapsia. Sitten riidellään ja erotaan.

Sitten elämä on ihanaa kun on uusi rakkaus, siemenet sisällä ja yhteistä tulevaisuutta suunnitellaan. Nyxän kanssa nauretaan exille ja niille lapsille ei kiihkeimmässä vaiheessa löydy aikaa. Sitten suhde jatkuu kuten aiemmatkin ja loppuvat kovan rähinän myötä.

Tämä sitten kertautuu jokaisen kanssa kun ei harrasta kuulemma irtosuhteita ja niitä hämmentyneitä lapsia on kerta toisensa jälkeen enemmän. Onneksi on persaukinen niin ei tarvi perikunnan ikinä perinnöstä riidellä.

Mieheni on toisella kierroksella samasta syystä kuin minä: ensimmäiset aviopuolisomme olivat nuorena tehty väärä valinta. Olemme kumpikin vasta nyt ymmärtäneet, millainen hyvä suhde oikeasti voi olla. Olemme olleet yhdessä 10 vuotta ja edelleen kuin vastarakastuneita.