Tekopyhät sukulaiset ja ystävät jotka ottaa yhteyttä vain jos täyttää pyöreitä tai jos tarviavat jossain apua.

Itse ajattelen ja noudatan omaa ajatus naisena.Sukua ei voi vaihtaa,mutta sen kanssa ei ole pakko olla tekemisissä. 3-4 vuotta siten diskasi kaikki ihmiset elämästäni pois ,joiden kontakti oli vain siloin kun tarvitsvat ilmasta apua.Opetelin sanoman napakasti ei! Kittikin saa rauhan kun oppi sanoo ei.Voit uskoa voin hyvin nykyisin ilman sukuani ja hyväksi käytäviä ihmisiä,

Mitä ajatella sellaisesta sukulaisesta joka esim. ottaa yhteyttä kun täytän 40-vuotta, ja sanoo puhelimessa asioita "ikävää kun ei koskaan nähdä" ja blaa blaa blaa.  Välimatkaa ei kuitenkaan ole kovin kauan, miksei voisi tulla käymään jos kerta niin ikävää? Ja muutenkaan ei juuri viestittele. Odottaa vaan että minä menisin ja ehdottikin että voisin tulla käymään. 

Onko heillä muuta läheistä tai sukulaista avuksi pyytämissään asioissa. Onko heillä varaa maksaa esim. vuokra-aviomiespalvelusta vai ei. Mitkä ovat omat voimavarasi ja kiinnostus. Onko usea sukulainen liikaa autettavaksi, yhdessäkin on melko paljon, ellei ole voimakas ja ehtivä. 

Vierailija kirjoitti:

Onko heillä muuta läheistä tai sukulaista avuksi pyytämissään asioissa. Onko heillä varaa maksaa esim. vuokra-aviomiespalvelusta vai ei. Mitkä ovat omat voimavarasi ja kiinnostus. Onko usea sukulainen liikaa autettavaksi, yhdessäkin on melko paljon, ellei ole voimakas ja ehtivä. 

Menikö nyt pointti ohi? Jos ei pidä yhteytettä muuten ollenkaan, ainoastaan silloin kuin jotain tarvitsee niin ei kauheasti kiinnosta auttaa. Ihan sama onko aikaa ja voimavaroja. Oikeasti oäheisille jotka muutenkin pitävät yhteyttä järjestyy kyllä aikaa, ja heidän eteen viitsii tarvittaessa nähdä vaivaakin.

Juuri mietin samaa. Aina kun joku tuttava ottaa yhteyttä on hyödyn ja ilon suunta minulta heille päin. Eli ei tarjota minua ilahduttavaa tai hyödyttävää vaan pyydetään jotain palvelusta heille.