Lue keskustelun säännöt.
Asioita, joita ette kehtaa julkisesti myöntää, ettette osaa?
Minä aloitan; en muista väli-ilmansuuntia sumplimatta. Sumplin niin, että Karjala on kaakossa ja Lounais-Suomi on varmaan lounaassa. Sitten koillinen ja luode menee silti sekaisin. Olen muuten FM ja asiantuntijatyössä :D
Kommentit (827)
En osaa täyttää sanaristikoita. En keksi sopivia sanoja edes lasten versioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipas työläs lukettavaksi aloituksen lause. Heräsi heti tarve psaada kirjoitettua se käyttämättä ettäilyä. Voisi sanoa vaikka....Niin, miten. Onpa töisevää keksiä. Mutta ratkaisun löytyminen taatusti palkistee sillä on sanojenasettelu tuossa aloituksen kysymyksessä niin takkuinen että sylettää, vaikka toki ymmärrän kyssän
En osaa uida pää vedenpinnan alapuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaisia päässälaskuja, kuten esim. 7+8. Täytyy käyttää sormia. (Olen kuitenkin kirjottanut ällän matematiikasta.)
Matikan kirjoituksissa saa varmaan käyttää laskinta?
Nykyään siellä on myös laskimeton osuus, jossa pitää pärjätä ilman.
Mulla on keskinkertainen enkuntaito, vaikka sitä päivittäin töissä käytänkin - en vaan koskaan oppinut sitä kunnolla. Lisäksi suu ei taivu nättiin kieleen - en varmaan olisi esim. koskaan oppinut puhumaan ranskaa, saksakin oli jo riittävän vaikeaa.
En osaa käyttää tietojenkäsittelyohjelmia ja vihaan niitä. En edes ymmärrä, miten olen tälle alalle päätynyt, koska nuo ovat tärkeitä työvälineitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkän masennuksen ja traumaperäisen stressihäiriön myötä olen huomannut nyt toipumisprosessissani että olen aivan poikki. En jaksa / kykene perusjuttuihin. Toki en niihin pystynyt umpimasentuneenakaan, mutta silloin eli muutenkin sumussa. Ei osannut edes ajatella perus arkisia asioita, joita pitäisi tehdä. Nyt tuntuu että edelleen ahdistusta tulee esim laskujen maksamisesta taikka julkisiin tiloihin menemisestä. En osaa elää normaalisti vielä. Harjoittelen jatkuvasti elämistä.
Ruokaravintolassa tilaaminen, maksaminen, pöydän varaaminen ja kaikki siihen liittyvä.En ole koskaan grillannut tai pitänyt mitään juhlia, syntymäpäiviä, bileitä tms. Matkustelu myös tuntematon käsite. Juuri ja juuri osaan junalla mennä 2 kaupungin välin.
Olen myös aivan urpo ystävyyssuhteiden ylläpitämisessä koska en osaa kutsua/ viihdyttää vieraita.
N45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1) En osaa puhua enkä ymmärrä ruotsia. 2) En osaa käyttää muistitikkuja. 3) En osaa asentaa uutta tietokonetta/ puhelinta/ älytelkkaria. 3) Olen täysin tumpelo ymmärtämään esim. asuntolainan indeksejä, pörssikursseja, korkokattoja ja muita matemaattisia laskelmia mitkä varmaan pitäisi oikeasti sisäistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hävettää, kun en osaa ajaa kaupungissa, jossa on liikennevalot. Ja luulisi, että siellähän se vasta helppoa on, kun liikennevalot kertoo milloin pysähtyä/ajaa. Kaistanvaihdot ja uudenaikaiset kiertoliittymät, joissa on kaksi kaistaa vierekkäin...ei ei ei.
En ymmärrä sähkölaskusta kilowattitunteja, että pitäisikö minun jotenkin muistaa ne ulkoa ja tehdä jotain tai olla tekemättä niiden suhteen jotakin.
Katson vain äkkiä laskun alareunasta summan ja maksan heti, että pääsen eroon tuosta monimutkaisen näköisestä laskusta.
Minä myös pelkään numeroita, hiki nousee otsalle, kun joku luettelee puhelin/tilinnumeronsa kolmen numeron sarjoissa.
Jotenkin en "tajua" numeroita. Jos pitää kirjoittaa tai näppäillä vaikkapa yhdeksän, saatan painaa vaikka kolmosta.
Olen nainen, jo lähemmäs 60-vuotias mutta en "osaa" pukeutua kauniisti tai jotenkin naisellisesti.
Kuljen aina takki auki reuhottaen ja kengännauhat solmimatta, tukka on hyvin tiukalla pikku-Myy-nutturalla keskellä päälaen lakipistettä, kuin jokin kasvannainen.
Ostan kyllä kauniita vaatteita ja jopa pukeudun niihin esim. juhliin mutta mistä ihmeestä päälleni tulee ne reikäisimmät legginsit ja nuhjuisimmat t-paidat jos lähden muuten ihmisten ilmoille?
Eikä niitä juhliakaan nyt ihan höyryävänä kymenä tule, että ihan hyvin voisin pitää noita nättejä mekkoja vaikka kauppareissulla.
Mutta ei, kuljen kuin mikäkin tenu-leena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä voi tuntuu 'ylivoimaiselta ajatella' etenkin kun itse koet että 'en ole ikinä ollut mitään muuta' kuin 100% täydellinen.
Tämä on minulle taas 100% helppoa, kun en ole.
Fakta: en ole koskaan elämässäni tavannut yhtään 'yhdenyhtäkään (=0kpl) naispuoleista olentoa' joka ymmärtäisi edes 'n.5%' siitä asiasta minkä parissa suomessa on samat n.5% eli noin varttimiljooona ihmistä. (adhd ominaisuutena se tunnetaan).
Tämä on minulle täysin käsittämätöntä? Se ei ole "rikos" kun on (adhd ominaisuudella siunattu).
Ei ole mitään sellaista, jota en osaa, jos olen ylipäätään halunnut sen opetella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään sellaista, jota en osaa, jos olen ylipäätään halunnut sen opetella.
Osaatko lentää ilman apuvälineitä? Vai eikö vaan kiinnosta
En osaa kaikkia liikennemerkkejä. Skippasin autokoulun tunteja, mutta 15 vuotta ajanut ilman suurempia konflikteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä jo mainittu kasvosokeus? Itsellä on tämä melko vahvana ja on kyllä pottumainen juttu. Kaksi vuotta sitten muutin uudelle alueelle ja millään en erota näitä naapureita. Parhaiten erotan kaukaa kävelystä ja muista vinkeistä. Mutta naama ei sano mitään. Tähän liittyy myös huono suuntavaisto ja se, etteivät reitit jää mieleen. Pelottaa, että auto tilttaa ja olisi soitettava apua, eikä mitään käsitystä, missä kohdassa tuttua reittiä olen. Ja ihan akateeminen olen ja asiantuntijatyössä, mutta työkaverit ja asiakkaat sekoitan aika usein. Suututtaa, kun ihmiset vaihtaa kampauksia, rillejä jne.
Tämä kasvosokeus on kyllä todella pelottava vaiva! Tuntuisi hirveältä navigoida ihmisten joukossa kun tietää, ettei tunnista vaikka pahimmassa tapauksessa oma lapsi tulisi vastaan. Näinkin rajua se kuulemma voi olla. Miten sellaisessa maailmassa voi elää? Täytyykö joka kerta vaikka naapuria pyytää kertomaan, kuka on ja mitä iloa siitä on, jos naapurin näköpiiristä kadotettuaan ei edelleenkään häntä tunnista?
Kasvosokeus on ihan kauheaa! Olen suututtanut monta ihmistä (pitävät ylimielisenä, kun en tervehdi) ja joutunut moniin noloihin tilanteisiin. Tapahtuuko teille muille kasvosokeille sellaista "valetunnistamista". Siis uskot 100%, että juttelet henkilön x kanssa ja jossain vaiheessa tajuat, että se onkin henkilö y. Sitten mietit tuskanhiessä, että mitähän kaikkea olen puhunut (olet esim. luullut jotakuta kaveriksesi ja hän paljastuukin joksikin puolitutuksi).Tämä on mielestäni kaikista pahinta. Voiko kasvosokeus tulla aikuisena? Itse en muista lapsuudesta tällaisia ihmisten tunnistamisen vaikeuksia.
En lukenut kaikkia vastauksia, niin en ole varma onko jo ollut. En osaa kävellä korkokengillä. Muutaman sentin (max 3 cm?) korko vielä jotenkin menee, mutta muuten ei. Tätä on pidetty outona. Ei ole varsinaisesti mikään salaisuus, mutta en mielelläni ota asiaa puheeksi. Ja olen siis nainen.
Jos tänne kirjotetaan alotukseen vastaus niin jotkut rupevat haukkumaan. Miksi? Olisin myös kirjoittanut omani mutta ei kiitos.
Minulla ei ole YHTÄÄN käsitystä mistään lainan jutuista, esim. koroista, korkokatosta jne. Yhtä hyvin ymmärtäisin kiinaa. Minua varmaan voitaisiin petkuttaa täysillä.
Aika lähellä. Kerro 0,187 :lla 3955