Voisiko Suomessa elää ruoan suhteen täysin omavaraisesti maaseudulla?

https://www.meillakotona.fi/artikkelit/nain-ryhdyt-omavaraiseksi-22-ide…

Google on iha hyvä apuväline uusavuttomille, jotka eivät edes tiedä mitä se on.

Huolestuttavan kuuloista, kun ei tiedä omavaraisuudesta mitään!

Vierailija kirjoitti:

Sellaista mietin, että voiko Suomessa perustaa kalalampea pihalle? Ajattelen talvioloja, pärjääkö pienessä lammessa mikään ruokakala? Entä kanit, luulisi että ovat helppohoitoisia ja niistä saisi pienen perheen lihat kanojen lisäksi. Etelässä tavallisia mutta entä meidän oloissamme?

Pienet lammet jäätyvät talvella herkästi pohjaan asti, jos on pakkasta reilusti. Mutta jos on syvempi lampi niin sitten ok. Veden pitää kuienkin vaihtua lammessa, eli jonkunlainen puro tai vastaava pitäisi virrata sen läpi, muuten loppuu lammesta happi. Puron suut voi sitten suojata metalliverkoilla, ettei kalat karkaa. Jotain syötävääkin pitäisi kaloille löytyä lammesta, ellei itse niitä ruoki.

Puusauna, jossa ei ole suihkua vaan pesuvesi lämmitetään itse padassa. Itse kasvattamat vihannekset, yrtit ja juurekset jotka on kellarissa. Mahdolliseen sähköjen katkoksien varalta, takka ja kynttilöitä. Puuliesi. Kesäisin kasvattaa pellolla ja kesä/syksyllä käy metsässä. Kalassa voi käydä ympäri vuoden onki/pilkki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korvessa ruokaa riittää.

Suola on ainut asia mitä tulisi ostaa.

Kiinteistöveroakaan ei tarvitsisi maksaa, jos on oma pakkasen ja vedenkestävä pieni teltta tai muu kuljetettava asumus.

Korvessa voi kalastaa, marjastaa, metsästää, kerätä yrttejä ja sienestää.

Puhtaissa erämaavesissä voi peseytyä.

Luonto on myös täynnä puhdasta vettä, esim lähteet.

Joo, mutta lämmintä vettä pitää olla saatavilla, muuten on turhan rankkaa. Siis sauna pitäisi olla. Talvella ei herkkua elää noin. Erämaassa myös hyttyset ja nykyään hirvikärpäset riesana. Mutta kyllä sitä noinkin pärjää jotenkuten jos on pakko.

Tekee puista nuotion ja kattiloita ja muuta.. lumesta saa sulatettua vettä, kunhan ei ota keltaista tai ruskeaa lunta. Vanhoissa mökeissä voi olla vesipata missä voi lämmittää vettä. Ennen vanhaan on pesuvedet ollu saunan vesipadassa lämmitetty ja vatiin kylmää ja lämmitetty vesi niin saapi sopivaa pesuvettä. Eikä suihkua välttämättä tarvitse.

Kenen puista sä sen nuotion teet?

Kyllä osa ihmisistä on vieraanvaraisia ja auttavat mielellään. Monella on kuitenki puuliitereitä ja muita. Vaihtoehtoisesti muuttaa sellaiseen taloon missä on takat tai muut ja voi hyödyntää niitä. Ennen isompikin perhe asuneet mummon mökin kokoisessa ja hyvin pärjätty!

Ankeaa elämää se on ollut ja moni kuoli nuorena. Ihmiset olivat kitukasvuisia, riisitautisia, huonohampaisia ja varsinkin keväisin nälän ja vitamiininpuutoksien heikentämiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se aika paljon maata vaatisi. Entä millä korvaisit tarvittavat koneet? Ilman koneita olisi haastavaa kasvattaa riittävästi viljaa ja palkokasveja ja jauhaa niitä jne. Entä sähköt ja muu infra, millä rahalla maksaisit ne? Tarvitsisit myös paljon kellaritilaa, etenkin jos haluaisit minimoida sähkön käyttämisen.

Voithan aloittaa ajatusleikin ja miettiä vaikka seuraavien viikkojen aikana aina, kun jotain laitat suuhusi, että mitä sen tuottaminen omavaraisesti edellyttäisi tai millä sen omavaraistaloudessa korvaisit.

Miten sata vuotta sitten pärjättiin, vaikka ei ollut juuri mitään koneita? Perheelle riitti yksi lehmä, muutama kana ja yksi sika. Vilja korjattiin viikatteella ja sirpillä.

Sata vuotta sitten oli niittokone ja puimakonekin löytyi. Perheelle toki riitti yksi lehmä ja muutama kana, mutta jos tuolloin esim. Helsingissä oli mahdollisuus ostaa ruoka valmiina kotiin tai käyttää pesulaa. 1920-luku ei ollut mikään muinaisaika, esimerkiksi kirjoituskone oli tavallinen kapistus toimistoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten kyllä mutta traktorit, leikkuupuimurit, yms tarvitsevat öljypohjaisia polttoaineita, lisäksi tarvitaan erilaisia pakkausmuoveja (jotka on tehty öljystä) ja noita öljylähteitä ei Suomessa ole. Taidetaan tarvita myös ammoniakkia ja fosfaatteja keinolannotteisiinkin.

Ammoniakkia ja fosfaatteja? Et tiedä maanviljelystä mitään

Mutta teollisuudesta taidan tietää enemmän kuin joku muu. Ne keinolannoitteet on siis valmistettava jostain, käsitääkseni ammoniakki ja fosfaatti ovat tärkeitä raaka-aineita keinolannotteiden valmistamiseen. Vai meinasitko lannoittaa pellot huussin jätteillä?

Komposti? Kasittaaksen kun heittaa sopivasti banaaninkuoria ja kanamunia mullan sekaan saa kompostia ja se riittaa perheenkayttoon lannoitukseen.

Haastavaa muttei mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Joo, onhan ennenvanhaakin eletty eli periaatteessa kait. Mutta sitten se kävisi työstä, eikä olisi aikaa käydä töissä, mutta silti olisi kustannuksia. Kaikkea mitä haluaisit tai tarvisit et voi itse itsellesi tuottaa. Miten esimerkiksi viljat/jauhot? Samoin pukeutuminen olisi miltei mahdotonta tuottaa omavaraisesti. Lisäksi maailma on aika paljon toisenlainen, tarvitsisit kännykän, netin yms. laitteistoa jota pitää päivittää ajantasalle tietyin välein. Lisäksi entisaikaan ihmiset eli yhteisöllisesti, eli vaihdettiin keskenään palveluksia, jotta kaikki saisivat tarvittavansa.[/quote

Itsellä on ainakin vaatteita 10 vuodeksi.

Sitä paitsi esim nokkosen kuidusta saa lankaa.

Lisäksi lampaista villaa.

Esimerkiksi jos sairastaa keliakiaa niin jauhoja tai viljoja ei saa edes syödä, hyvin pärjää ilmankin.

Pettua leipään jos tarvitaan...

No ei voi. Viimeksi on eletty omavaraisesti joskus ennen teollistumista.

Laittaisin kyllä ostoslistalle maitoa, juustoa, suolaa, sokeria,  pippuria, kahvia ja vessapaperia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se aika paljon maata vaatisi. Entä millä korvaisit tarvittavat koneet? Ilman koneita olisi haastavaa kasvattaa riittävästi viljaa ja palkokasveja ja jauhaa niitä jne. Entä sähköt ja muu infra, millä rahalla maksaisit ne? Tarvitsisit myös paljon kellaritilaa, etenkin jos haluaisit minimoida sähkön käyttämisen.

Voithan aloittaa ajatusleikin ja miettiä vaikka seuraavien viikkojen aikana aina, kun jotain laitat suuhusi, että mitä sen tuottaminen omavaraisesti edellyttäisi tai millä sen omavaraistaloudessa korvaisit.

Miten sata vuotta sitten pärjättiin, vaikka ei ollut juuri mitään koneita? Perheelle riitti yksi lehmä, muutama kana ja yksi sika. Vilja korjattiin viikatteella ja sirpillä.

Pärjääminen on toki suhteellista puutostilojen, tautien ja ravinnon terveellisyyden osalta. Kalansaaliit ovat ymmärtääkseni vähentyneet merkittävästi ja metsissä riistaa huonommin. 

Sikälihän tuo on laskettavissa, että minkä kokoista viljapeltoa, kasvimaata ja perunapeltoa tarvitsisit. Tai minkä verran pitäisi marjoja sekä sieniä syksyllä kerätä metsästä.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tämä minun kertomani taitaa olla sellaista hiljaista tietoa, mikä on suurelta osin katoamassa. Minunkin sukupolveni (60-luvulla synt.) ovat suurin osa eläneet kaupungeissa eikä heillä ole mitään käsitystä maanviljelystä. Isovanhempani olivat syntyneet 1800-luvun puolella, kaikki heidän ikätoverinsa kuolivat jo vuosikymmeniä sitten. Eli tämä on kokijoiden näkökulmaa, ei täystekijöiden näkökulmaa, sillä minähän en ole elänyt omavaraisesti itse tehden kaiken sen minkä he tekivät. 

Toki näin, mutta pitää muistaa, ettei kukaan ole seppä syntyessään. Voin suositella kaikille aiheesta kiinnostuneille Kaarina Davisin blogia ja kirjoja. Hän on kirjoittanut, ettei ymmärtänyt maanviljelystä ym. yhtään mitään, mutta niinpä vain hän elää nykyisin varsin ekologisesti. Suomessa pelätään ihan liikaa sitä, että muut huomaa, etten osaa ja tiedä jotain. Sitä pitää sitten vain hiljaa hävetä, eikä saa opetella uutta. Tietysti olisi helpompaa, jos olisi jo suurin piirtein äidinmaidossa imenyt opit viljellä maata, mutta opetellakin voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista mietin, että voiko Suomessa perustaa kalalampea pihalle? Ajattelen talvioloja, pärjääkö pienessä lammessa mikään ruokakala? Entä kanit, luulisi että ovat helppohoitoisia ja niistä saisi pienen perheen lihat kanojen lisäksi. Etelässä tavallisia mutta entä meidän oloissamme?

Pienet lammet jäätyvät talvella herkästi pohjaan asti, jos on pakkasta reilusti. Mutta jos on syvempi lampi niin sitten ok. Veden pitää kuienkin vaihtua lammessa, eli jonkunlainen puro tai vastaava pitäisi virrata sen läpi, muuten loppuu lammesta happi. Puron suut voi sitten suojata metalliverkoilla, ettei kalat karkaa. Jotain syötävääkin pitäisi kaloille löytyä lammesta, ellei itse niitä ruoki.

Huomionarvoista on myös, että kesällä vesi taas lämpenee liikaa mikäli ei virtaa tarpeeksi ojista uutta tilalle.

Kiintoisa keskustelu, kiitos siitä. Olen itse harrastuksena viljellyt jotain, nyt tänä vuonna on suuremmat suunnitelmat eli työtä riittää. Olen nyt kääntänyt talikolla perunamaata itselleni ja voin sanoa, että se on hemmetin kovaa työtä. En ole mikään voimanainen, joskaan en ihan heikkokaan, ja yhtään isomman maa-alan kääntäminen käsipelillä on oikeasti raskasta. Kroppaansa ei auta rikkoa, koska tässä on työtä moneksi kuukaudeksi, eli hiljaa pitää kiiruhtaa. Vähän väliä tehdä jonkin aikaa jotain, sitten taas toisenlaista työtä. Mutta ihan hirveä kiire tässä tulee :( Tajusin sitten vasta, että tuo käännettävä maapläntti on aikamoista savea, joten saas nähdä mitä pottuja sieltä edes saa. Yritän siis tehdä kaiken mahdollisimman paljon omalla lihasvoimalla ja edullisesti. Noiden perunoiden lisäksi olen tehnyt ihan kasvimaata ja sisällä on taimia odottamassa vielä valtava määrä, niillekin täytyy maata kääntää...

Ruoan suhteen omavaraisuus on kiinnostava ajatus, mutta tässä on nyt koettu, että se vie oikeasti lähes koko ajan. Ei voisi kuvitellakaan tekevänsä tässä samalla kahdeksan tunnin työpäivää matkoineen. Eli elämäntapa onnistuisi ehkä niin, että tekisi puoli vuotta muuta työtä, puoli vuotta viljelisi. Siitä sitten vain miettimään miten tämä on mahdollista. (Siis tulojahan tarvitsee joka tapauksessa, jos aikoisi vain ruoan suhteen olla (lähes) omavarainen, mistä otsikossa puhuttiin.)

Yksi juttu mistä haluaisin ihmisiä muistuttaa on villiyrtit eli horta. Vatsaansa ei ehkä vuohenjuurella täytä (vaikka kyllä sitä täällä kasvaa riesaksi asti), mutta se on tosi ravinteikasta. Jos luopuu nykyajan ajatuksesta, että joka ruoalla pitää olla nimi ja siinä täytyy olla monipuolisesti sitä, tätä ja tota, joista suurin osa ulkomailta tänne rahdattua, niin eiköhän vaikka peruna ja horta ole jo ihan kelpo ateria.

Vaikka tämä "harrastukseni" on aika rankka, on se myös palkitsevaa. Tässä sisällä koneella istuessa hermoilen ajan riittävyyttä, mutta kun upotan talikon maahan, murheet unohtuvat. En käsitä mikä siinä on vaan niin terapeuttista. Lintuja ja kimalaisiakin saa kuunnella päivät pitkät, ei kylläkään riippumatosta käsin.

Aivan ihastuttava keskustelu, ja tämä tällaisen peiton alla viihtyvän keskusta-asujan sanomana. 🤩 Kauas on ihmiset (itseni mukaanlukien) kyllä vieraantuneet luonnosta, huomaan täällä.

Entisenä heppatyttönä täytyy kyllä kommentoida, että moni polle pärjää kyllä ilman kengitystä. Kavioita täytyy toki vuolla välillä, mutta se on taito joka on opittavissa sekin. Kengittämättömänä hepalle on vaikkapa asvalttiteillä liikkuminen kavioita ja jalkoja kuluttavaa. Samoin jos hepalle ratsastetaan työpäivän verran päivässä kuten monessa ratsastuskoulussa tai heppa juoksee raviradalla, se tarvii tarkoituksenmukaisen kengityksen. Kevyemmässä käytössä useimmat hevosista (varsinkin ponit ja kestävämmät alkuperäisrodut) pärjäävät ilman kenkiäkin.

Hevosille myös syötetään väkirehua kuten kauraa ja kaupallisia rehuja vastaamaan kovassa käytössä olevaa energian- ja ravinteiden tarvetta. Heinä on pollen perusruoka ja edelleen osa kylmäverisistä harrastehevosista elää heinällä ja kivennäislisällä. Islannissa islanninhevoset elävät suurimman osan vuodesta vapaana laumassa, rotu on siihen sopeutunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tämä minun kertomani taitaa olla sellaista hiljaista tietoa, mikä on suurelta osin katoamassa. Minunkin sukupolveni (60-luvulla synt.) ovat suurin osa eläneet kaupungeissa eikä heillä ole mitään käsitystä maanviljelystä. Isovanhempani olivat syntyneet 1800-luvun puolella, kaikki heidän ikätoverinsa kuolivat jo vuosikymmeniä sitten. Eli tämä on kokijoiden näkökulmaa, ei täystekijöiden näkökulmaa, sillä minähän en ole elänyt omavaraisesti itse tehden kaiken sen minkä he tekivät. 

Toki näin, mutta pitää muistaa, ettei kukaan ole seppä syntyessään. Voin suositella kaikille aiheesta kiinnostuneille Kaarina Davisin blogia ja kirjoja. Hän on kirjoittanut, ettei ymmärtänyt maanviljelystä ym. yhtään mitään, mutta niinpä vain hän elää nykyisin varsin ekologisesti. Suomessa pelätään ihan liikaa sitä, että muut huomaa, etten osaa ja tiedä jotain. Sitä pitää sitten vain hiljaa hävetä, eikä saa opetella uutta. Tietysti olisi helpompaa, jos olisi jo suurin piirtein äidinmaidossa imenyt opit viljellä maata, mutta opetellakin voi.

Luin tuon Davisin kirjan aikoinaan, kun se ilmestyi. Olen ollut aina kiinnostunut omavaraisuudesta ja vähän sinne päin harjoittanutkin, pitänyt kotitarvevuohia, -kanoja ja -lampaita, vaikka varsinainen ammatti on viljelijä. Olen aivan samaa mieltä, ettei kannata lannistaa ihmisiä suotta, vaikka tietysti tosiasioista on hyvä olla selvillä. Tässä keskustelussa on vähän kahta ääripäätä, kun yhdet väittävät, ettei ilman öljylähdettä ja fosforilannoitetta pärjää, kun taas toiset ajattelevat selviävänsä teltassa erämaassa.

Sikäli mielestäni kaikkien kannattaisi perehtyä aiheeseen edes jonkun verran, nuorten erityisesti, kun emme tiedä mihin maailma on menossa. Omat lapset ovat maatilalla kasvaneita ja hyvinkin näppäriä, eläinten ja koneiden kanssa pienestä pitäen touhunneita, vaikka ovatkin valkokaulushommissa, koska maataloudessa leipä on niin kapea. Silti he varmaan osaisivat jollain lailla toimeen tulla omavaraisesti, koska olen neuvonut tuon isovanhempieni pikkutilan niksit heille pienestä pitäen (vaikkei heitä aina ehkä niin paljon kiinnostanutkaan). Esimerkiksi tulisijojenkin käyttäminen on osalle nuorista täysin vierasta. Siellä on käsin kirjoitetut ohjeet poika- ja tyttöystäviä varten, etteivät savusta koko huushollia.

Hevonen muutama lehmä lampaita ja kanoja ja kalkkunoita sekä parit possut

Hevosella sarkaa vaan duunaamaa niin kyllä se siitä

Vierailija kirjoitti:

Kiintoisa keskustelu, kiitos siitä. Olen itse harrastuksena viljellyt jotain, nyt tänä vuonna on suuremmat suunnitelmat eli työtä riittää. Olen nyt kääntänyt talikolla perunamaata itselleni ja voin sanoa, että se on hemmetin kovaa työtä. En ole mikään voimanainen, joskaan en ihan heikkokaan, ja yhtään isomman maa-alan kääntäminen käsipelillä on oikeasti raskasta. Kroppaansa ei auta rikkoa, koska tässä on työtä moneksi kuukaudeksi, eli hiljaa pitää kiiruhtaa. Vähän väliä tehdä jonkin aikaa jotain, sitten taas toisenlaista työtä. Mutta ihan hirveä kiire tässä tulee :( Tajusin sitten vasta, että tuo käännettävä maapläntti on aikamoista savea, joten saas nähdä mitä pottuja sieltä edes saa. Yritän siis tehdä kaiken mahdollisimman paljon omalla lihasvoimalla ja edullisesti. Noiden perunoiden lisäksi olen tehnyt ihan kasvimaata ja sisällä on taimia odottamassa vielä valtava määrä, niillekin täytyy maata kääntää...

Ruoan suhteen omavaraisuus on kiinnostava ajatus, mutta tässä on nyt koettu, että se vie oikeasti lähes koko ajan. Ei voisi kuvitellakaan tekevänsä tässä samalla kahdeksan tunnin työpäivää matkoineen. Eli elämäntapa onnistuisi ehkä niin, että tekisi puoli vuotta muuta työtä, puoli vuotta viljelisi. Siitä sitten vain miettimään miten tämä on mahdollista. (Siis tulojahan tarvitsee joka tapauksessa, jos aikoisi vain ruoan suhteen olla (lähes) omavarainen, mistä otsikossa puhuttiin.)

Yksi juttu mistä haluaisin ihmisiä muistuttaa on villiyrtit eli horta. Vatsaansa ei ehkä vuohenjuurella täytä (vaikka kyllä sitä täällä kasvaa riesaksi asti), mutta se on tosi ravinteikasta. Jos luopuu nykyajan ajatuksesta, että joka ruoalla pitää olla nimi ja siinä täytyy olla monipuolisesti sitä, tätä ja tota, joista suurin osa ulkomailta tänne rahdattua, niin eiköhän vaikka peruna ja horta ole jo ihan kelpo ateria.

Vaikka tämä "harrastukseni" on aika rankka, on se myös palkitsevaa. Tässä sisällä koneella istuessa hermoilen ajan riittävyyttä, mutta kun upotan talikon maahan, murheet unohtuvat. En käsitä mikä siinä on vaan niin terapeuttista. Lintuja ja kimalaisiakin saa kuunnella päivät pitkät, ei kylläkään riippumatosta käsin.

Talikolla savimaan kääntäminen, onko onnistunut? Itse kääntäisin lapiolla ja sitten kuokalla. Perunamaa on minusta kätevin tehdä kolmiomallisella kuokalla, lapiolla ja kaksipiikkisellä kuokalla. Viimeksimainittuja en tiedä saako mistään, mutta isoisäni mallin mukaisesti on todella kätevä ja kevyt työkalu. Käsipelillä tehtiin perunat koko vuodeksi, mistä riitti vielä kaupungissa asuvalle isällenikin. 

Siis ensin pistolapio, sitten kolmiokuokka ja viimeiseksi kaksipiikkinen kuokka. Rikkaruohot saa sitten seulottua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se aika paljon maata vaatisi. Entä millä korvaisit tarvittavat koneet? Ilman koneita olisi haastavaa kasvattaa riittävästi viljaa ja palkokasveja ja jauhaa niitä jne. Entä sähköt ja muu infra, millä rahalla maksaisit ne? Tarvitsisit myös paljon kellaritilaa, etenkin jos haluaisit minimoida sähkön käyttämisen.

Voithan aloittaa ajatusleikin ja miettiä vaikka seuraavien viikkojen aikana aina, kun jotain laitat suuhusi, että mitä sen tuottaminen omavaraisesti edellyttäisi tai millä sen omavaraistaloudessa korvaisit.

Miten sata vuotta sitten pärjättiin, vaikka ei ollut juuri mitään koneita? Perheelle riitti yksi lehmä, muutama kana ja yksi sika. Vilja korjattiin viikatteella ja sirpillä.

Pärjääminen on toki suhteellista puutostilojen, tautien ja ravinnon terveellisyyden osalta. Kalansaaliit ovat ymmärtääkseni vähentyneet merkittävästi ja metsissä riistaa huonommin. 

Sikälihän tuo on laskettavissa, että minkä kokoista viljapeltoa, kasvimaata ja perunapeltoa tarvitsisit. Tai minkä verran pitäisi marjoja sekä sieniä syksyllä kerätä metsästä.

Kalansaaliit tuskin hetkeen loppuvat, koska monia vesistöjä vaivaa rehevöityminen ja niitä pyritään puhdistuskalastamaan. Omavaraistaloudessa sitten pitää osata syödä myös roskakalaa kuten lahnoja ja särkiä. Näitä syötiin isovanhempienkin kotona, mutta minä en niitä kyllä syönyt, kalastin vain.

Mistä saatte rahat lehmien ja hevosten ruokkimiseen jos ette käy töissä?