Voisiko Suomessa elää ruoan suhteen täysin omavaraisesti maaseudulla?

Käytännössä ei voi. Kasvoin lapsena maalla ja meillä oli 4 ha maata. Perunat, marjat sienet, porkkanat, kaalit, sipulit ym. Kasvatettiin kotona. Pari lehmää oli, josta saatiin maitotuotteita. Isä kävi töissä ja sittenkin oli tiukkaa. Pieneenkin kasvattamiseen tarvitaan välineitä. Jos on eläimiä, ne tarvitsevat ruokaa ja suojan. Eläimille pitää olla ruokaa. Kanat ovat helpoimpia kasvattaa. Tupakin pitää lämmittää. Pyykit pitää sielläkin pestä ja ruokaa pitää laittaa. Joku kulkuväline pitää olla. Jos kalastaa, pitää olla kalastusvälineet ja vene. Vaatteet on hankittava jostakin. Tulee sitä kauppalaskua maallakin. Unohtakaa moiset haaveilut.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa, ettei suurimmalla osalla ole minkäänlaista käsitystä siitä, kuinka paljon työtä ja osaamista se lapsuuden mummolan pientilan idylli vaati. 

Ja hassua miten työstä vieraantuneita osa ihmisistä on. Pelkkä ajatuskin fyysisen työn tekemisestä ruoan eteen kauhistuttaa. Kaikki pitää saada valmiiksi tuotuna nokan eteen.

Olet itse vieraantunut siitä, miten paljon työtä vaatoi eläimien ruoan hankinta ja viljan viljely ilman koneita.

Kuokalla käännät ja möyhennät pellon, kylvät viljan, niität viikatteella, kuivaat ja puit riihessä...

Lehmän ruoka... teet lehtiketppuja, niität heinää, seivästät, kokoat latoon tai suovaan... kaikki käsipelillä.

Tarvitset luonnonheinäniittyä tuohon.

Todennäköisesti vain suomenkarjan lehmä tulee toimeen noin yksipuolisella ruoalla.

Lampaat ja vuohet ovat vaatimattomia, mutta heinää niillekin pitää olla.

Kyllä juurikasvimaa on ainoa realistinen täysin käsipelillä viljeltävä.

Hevosella nuo kynnöt ja äestämiset on ollut tapana tehdä. Heinät niitetään viikatteella ja nostetaan seipäille. Olen tätä lapsena tehnyt sukulaisten tilalla, ei se mitään ihmeellistä ole. Mukavaa hommaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten kyllä mutta traktorit, leikkuupuimurit, yms tarvitsevat öljypohjaisia polttoaineita, lisäksi tarvitaan erilaisia pakkausmuoveja (jotka on tehty öljystä) ja noita öljylähteitä ei Suomessa ole. Taidetaan tarvita myös ammoniakkia ja fosfaatteja keinolannotteisiinkin.

Kun ruokaa tuotetaan vain omalle perheelle, ei siinä mitään koneita tarvita. Et ilmeisesti ymmärtänyt, että nyt ei puhuta ammattiviljelystä vaan kotitarvetuotannosta. Ja liha on oleellinen osa hyvää ruokavaliota, viljat vähemmän tärkeitä.

Näin on... yhden perheen pellon kuokkii vaikka käsin, mutta onhan noita jyrsimiäkin. Riittää aivan hyvin. 

Pellot lannoittuu jos omistaa kanoja, tai vuohia, tai lampaita tai lehmän. Ei tarvi ostaa lannoitteita yhtään vaan pskaa on siihen yhden perheen peltoon enemmän kuin riittävästi.

Jos sulla on eläimiä talvella, niin kesästä suurin osa menee niiden eläinten talvieväiden hankkimiseen. Lehmää ja hevosta varten tarvitset heinäpellon, jonka niität ja kuivatat heinät talveksi (ja säilytät sateensuojassa) . 

Ei siihen nyt suurinta osaa kesästä mene.  Ihmisille ruoan kasvattaminen vie enemmän aikaa. Heinä kasvaa itsekseen ja sitten sopii vaan toivoa että on kuivaa sen aikaa kun niitetty heinä kuivuu. Seipäillä se kuivuu vaikka välillä sataisikin. Omavarainen tuskin paalittaa heiniä traktorilla tai laittaa muovipallon sisään vaan käyttää vanhanaikaisia menetelmiä.

Asuin maalla lapsena ja meillä oli vuohia, heinä niitettiin ihan vaan viikatteella ja laitettiin seipäille. Vuohet tosin syö paljon vähemmän kuin lehmä tai hevonen. Kerppujen kerääminenkään ei koko kesää vie, ne kuuluu kerätä kesäkuussa kun ravinteita on eniten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos siihen ennenvanhaan pystyttiin kun ei ollut edes koneitat tai sähköä ja lapsia oli iso liuta joka tönössä, niin miksi ei nykyään? Kaikki tieto on netissä ja aurinkopaneeleilla saa sähköäkin ekologisesti ja omavaraisesti. Suolaa joutuu tosiaan ostamaan, kuten silloin ennenvanhaankin. Vaihtotalous on myös hyvä konsti saada ruokaan vaihtelua, niin sitä ennenkin tehtiin, jos mulla on tätä, ja naapurilla tota, niin vaihdetaan osa, niin molemmilla on molempia.

Kannustan tutustumaan eläinten pitämiseen liittyviin säädöksiin. Minäkin kasvoin maaseudulla, missä lähitaloissa pärjättiin neljällä lehmällä. EU:hun liittymisen jälkeen se oli mahdotonta. Vaihtoehtona oli joko luopua karjankasvatuksesta tai hankkia niitä paljon. Olin silloin sen verran nuori, etten ymmärtänyt rakennemuutosta ja miksi niin tapahtui, mutta nykyisin en tiedä yhtäkään pientilallista. Eikä kyllä paljon näy lehmiä laitumella, kun Suomessa ajelee.

Omavaraisuus on eri asia kuin toimeentulo, josta saa palkankin. Omavaraisuuteen riittää yksi lehmä.

Lehmiä ei näy paljon laitumella mutta vastahan se tuli pakolliseksi että lehmät on päästettävä ulkoilemaan joka kesä. Älytöntä, miten niitä on saanut pitää tähän asti. Aina sisällä. Aina... 

Lehmä syö pari kottikärryllistä rehua päivässä. Vaikka olisi ihan vaan pari lehmää niin sitä heinää saa kasvattaa ja niittää ihan tosissaan! Etenkin jos sen aikoo käsipelillä tehdä. Tuhansia kiloja heinää pitää ensin viikatteella niittää, sen jälkeen kuivata ja siirtää latoon talveksi.

Maatalous käsityönä on ihan hillittömän rankkaa mättämistä aamusta iltaan! Raskasta tavaran siirtoa ja maan muokkausta.  Siihen on ihan hiton hyvä syy miksei kukaan tee sitä enää nykyisin ilman koneita.

Niin ja sitten ne lehmät juo vettä vähintään sata litraa päivässä jokainen. Arvaa kuka sen kantaa ämpärillä kaivosta? Toivottavasti ei ole enempää kuin sata metriä matkaa kaivolle...

Kyllä omavaraisuus onnistuu ainakin osittain. Meillä pientila ilman koneita. vähän enemmän joutuu näkemään vaivaa, kun teet esim perunamaan.

Perunat ja muut vihannekset säilyvät hyvin maakellarissa, joten sähkökään ei ole välttämätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos siihen ennenvanhaan pystyttiin kun ei ollut edes koneitat tai sähköä ja lapsia oli iso liuta joka tönössä, niin miksi ei nykyään? Kaikki tieto on netissä ja aurinkopaneeleilla saa sähköäkin ekologisesti ja omavaraisesti. Suolaa joutuu tosiaan ostamaan, kuten silloin ennenvanhaankin. Vaihtotalous on myös hyvä konsti saada ruokaan vaihtelua, niin sitä ennenkin tehtiin, jos mulla on tätä, ja naapurilla tota, niin vaihdetaan osa, niin molemmilla on molempia.

Kannustan tutustumaan eläinten pitämiseen liittyviin säädöksiin. Minäkin kasvoin maaseudulla, missä lähitaloissa pärjättiin neljällä lehmällä. EU:hun liittymisen jälkeen se oli mahdotonta. Vaihtoehtona oli joko luopua karjankasvatuksesta tai hankkia niitä paljon. Olin silloin sen verran nuori, etten ymmärtänyt rakennemuutosta ja miksi niin tapahtui, mutta nykyisin en tiedä yhtäkään pientilallista. Eikä kyllä paljon näy lehmiä laitumella, kun Suomessa ajelee.

Pohjois-pohjanmaa ja tämän yhden tien varrella jo 4 tilaa joiden lehmät laitumella.

Vierailija kirjoitti:

Käytätkö maitotuotteita? Jos, niin tarvitset lehmän. Tuottaakseen maitoa lehmän pitää vasikoida noin kerran vuodessa. Onko sinulla oma sonni siihen tarkoitukseen vai tarvitsetko keinosiementäjää? Vasikan kasvatat varmaan lihoiksi vai teurastatko jo pienenä? Mistä otat rehut niille? Kesällä voivat laiduntaa, kunhan hankit riittävästi maata, mutta entä talvella? Ja ehkä ne kesälläkin tarvitsevat myös lisäravintoa, en tunne asiaa.

Vai unohdatko maitotuotteet ja kasvatat sikoja? Nehän syövät ruoantähteitä. Mutta kuinka paljon yhdeltä ihmiseltä jää tähteitä, ei taida riittää sian ravinnoksi. Mistä otat sille muun ravinnon?

Huomaa kyllä, että et tunne asiaa. 

Kirjoitin tuossa isovanhemmistani. Lehmä pidettiin ummessa talvikauden, ettei se syö niin paljon. Sille tehtiin heinä käsin eli viikatteella niittämällä. Suomenkarjan lehmät laidunsivat metsässä, ne syövät jopa vesakoita. Vasikka myytiin pois. Maidosta tehtiin juustoa ja myytiin voita kesäasukkaille, voi kirnuttiin itse. Siitä ja käsitöistä sekä tuohitöistä saatiin vähän rahaa ostaa tarvikkeita, mutta esimerkiksi puutavaran osalta oma metsä antoi puut, kenttäsahuri saapui sahaamaan (kuten muuten meilläkin tapahtuu edelleen). Kesäpossun syömiset tulivat omilta viljelyksiltä. Kalan lisäksi syötiin paljon perunaa, sipulia, kalaa ja ruista, mummon ruisleipä on parasta mitä olen eläissäni saanut kuten hänen tekemänsä paistetut perunat, jotka paistettiin itse kirnutussa voissa. Ruokajuomana oli viinimarjamehua, sekin omista pensaista.

On jotenkin käsittämätöntä, että joku ei usko, että tuollaista elämää voi elää. Voisi elää tänäkin päivänä, mutta ei tietenkään näillä tiedoilla mitä täällä on. Eli tietoa ei ole lainkaan. Taitojahan tuo vaatii monenlaisia. Niitä on ainakin viljelijöillä, jollainen itsekin olen. Omistan tuon isovanhempien paikan, mutta asun mieheni kotitilalla.

Ottakaa ruokavaliot huomioon! Jos on allerginen kalalle, ei tule kalastuksesta hyötyä.

Meillä juodaan kahvia eli ei ikinä tulla olemaan omavaraisia. Ehkä joku juo koivunlehtiteetä ja voi siksi olla omavaraisempi kuin me.

Viinimarjanpensaita meillä on, muttei oikein mehun juojia. Eli marjoista on ylituotantoa! Omenien suhteen ei olla omavaraisia, hyvä jos jouluun asti pärjätään. Perunaa ja muita juureksia tulee joskus liikaa ja joskus liian vähän. Meillä on kohtuullinen kellari, joten juuresten suhteen voisi periaatteesa olla omavarainen ja perunan suhteen ollaan joskus oltukin.

Mitä gluteiinittomat syö? Voiko he olla omavaraisia?

Lapsuudessa oli aina kivaa eikä tarvinnut vastuuta kantaa. Ei siinä huomannut miten vanhoilta meni terveys niissä raskaissa töissä. Toisaalta ei ollut diabetesta tai muitakaan elintasosairauksia.

Vierailija kirjoitti:

Lehmä syö pari kottikärryllistä rehua päivässä. Vaikka olisi ihan vaan pari lehmää niin sitä heinää saa kasvattaa ja niittää ihan tosissaan! Etenkin jos sen aikoo käsipelillä tehdä. Tuhansia kiloja heinää pitää ensin viikatteella niittää, sen jälkeen kuivata ja siirtää latoon talveksi.

Maatalous käsityönä on ihan hillittömän rankkaa mättämistä aamusta iltaan! Raskasta tavaran siirtoa ja maan muokkausta.  Siihen on ihan hiton hyvä syy miksei kukaan tee sitä enää nykyisin ilman koneita.

Niin ja sitten ne lehmät juo vettä vähintään sata litraa päivässä jokainen. Arvaa kuka sen kantaa ämpärillä kaivosta? Toivottavasti ei ole enempää kuin sata metriä matkaa kaivolle...

Hyvässä lypsyssä olevan lehmän pitäminen hyvässä lypsyssä vaatii paljon valkuaista ja myös vettä, mutta eihän lehmän tarvitse lypsää hyvin omavaraistaloudessa. Silloin kannattaa hankkia alkuperäisrotuinen lehmä, jonka ominaisuudet tuohon sopivat. Siis suomenkarjan lehmä, mutta hätätilassa pärjää lypsyrotuisellakin. Eivät ne isovanhempien lehmät talvella mitään lihavia olleet ja tosiaan pidettiin ummessa.

Vielä helpompi on tietysti vuohi. 

Vierailija kirjoitti:

Tottakai voi. Omasta kanalasta saa munat ja välillä kanapaistia jos on kukko mukana. Maitoa saa vuohista ja yhden tai kaksi lehmääkin voi pitää, ne jaksaa kyllä lypsää käsinkin. Marjoja saa omasta puutarhasta ja metsästä ja kasviksia voi itse kasvattaa.

Talon lämmityskin onnistuu omavaraisesti jos on vähän metsää. Näin ennen elettiin, eilä siitä ole edes sataa vuotta.

Elämä oli mallillaan, ei autoa, puhelinta, televisiota, sähköä...Harva meistä haluaa oikeasti palata aikaan, jossa puolet vuodesta kasvatetaan ja kerätään ruokaa eikä ole kunnolla edes varaa vaatteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten kyllä mutta traktorit, leikkuupuimurit, yms tarvitsevat öljypohjaisia polttoaineita, lisäksi tarvitaan erilaisia pakkausmuoveja (jotka on tehty öljystä) ja noita öljylähteitä ei Suomessa ole. Taidetaan tarvita myös ammoniakkia ja fosfaatteja keinolannotteisiinkin.

Kun ruokaa tuotetaan vain omalle perheelle, ei siinä mitään koneita tarvita. Et ilmeisesti ymmärtänyt, että nyt ei puhuta ammattiviljelystä vaan kotitarvetuotannosta. Ja liha on oleellinen osa hyvää ruokavaliota, viljat vähemmän tärkeitä.

Näin on... yhden perheen pellon kuokkii vaikka käsin, mutta onhan noita jyrsimiäkin. Riittää aivan hyvin. 

Pellot lannoittuu jos omistaa kanoja, tai vuohia, tai lampaita tai lehmän. Ei tarvi ostaa lannoitteita yhtään vaan pskaa on siihen yhden perheen peltoon enemmän kuin riittävästi.

Jos sulla on eläimiä talvella, niin kesästä suurin osa menee niiden eläinten talvieväiden hankkimiseen. Lehmää ja hevosta varten tarvitset heinäpellon, jonka niität ja kuivatat heinät talveksi (ja säilytät sateensuojassa) . 

Ei tarvita heinäpeltoa, heinää niitetään ihan kaikkialta metsästä, jopa suolta kuten isovanhemmat tekivät. Peltoala oli varattu ihmisten hyötykasveille, ei heinälle. Kesannoitavalla alalla otettin jonkun verran tuorerehua kanoille.

Riippuu mitä tarvitset. Kahvinviljely voi olla vähän hankalaa ja suolan joutunet ostamaan. Sokerin jalostuskaan tuskin kannattanee pienimuotoisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai voi. Omasta kanalasta saa munat ja välillä kanapaistia jos on kukko mukana. Maitoa saa vuohista ja yhden tai kaksi lehmääkin voi pitää, ne jaksaa kyllä lypsää käsinkin. Marjoja saa omasta puutarhasta ja metsästä ja kasviksia voi itse kasvattaa.

Talon lämmityskin onnistuu omavaraisesti jos on vähän metsää. Näin ennen elettiin, eilä siitä ole edes sataa vuotta.

Elämä oli mallillaan, ei autoa, puhelinta, televisiota, sähköä...Harva meistä haluaa oikeasti palata aikaan, jossa puolet vuodesta kasvatetaan ja kerätään ruokaa eikä ole kunnolla edes varaa vaatteisiin.

Se on totta, että harva haluaa palata, mutta itse kun olen tuota elämää lapsena elänyt isovanhempien kanssa kesäisin ja välillä talvellakin, niin ne ovat elämäni parhaita muistoja eikä mistään ollut puutetta. Rahaa oli vähän,  jossain vaiheessa tuli sitten isovanhemmille kansaneläke, jolloin heidän ei enää tarvinnut tehdä niin paljon työtä ja lehmät lähtivät.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu mitä tarvitset. Kahvinviljely voi olla vähän hankalaa ja suolan joutunet ostamaan. Sokerin jalostuskaan tuskin kannattanee pienimuotoisena.

Sokerihan tuli hunajasta. Mutta totta, suolaa ja sokeria ostettin kaupasta niillä rahoilla mitkä tulivat kirnutun voin myynnistä kesäasukkaille sekä käsitöistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytätkö maitotuotteita? Jos, niin tarvitset lehmän. Tuottaakseen maitoa lehmän pitää vasikoida noin kerran vuodessa. Onko sinulla oma sonni siihen tarkoitukseen vai tarvitsetko keinosiementäjää? Vasikan kasvatat varmaan lihoiksi vai teurastatko jo pienenä? Mistä otat rehut niille? Kesällä voivat laiduntaa, kunhan hankit riittävästi maata, mutta entä talvella? Ja ehkä ne kesälläkin tarvitsevat myös lisäravintoa, en tunne asiaa.

Vai unohdatko maitotuotteet ja kasvatat sikoja? Nehän syövät ruoantähteitä. Mutta kuinka paljon yhdeltä ihmiseltä jää tähteitä, ei taida riittää sian ravinnoksi. Mistä otat sille muun ravinnon?

Huomaa kyllä, että et tunne asiaa. 

Kirjoitin tuossa isovanhemmistani. Lehmä pidettiin ummessa talvikauden, ettei se syö niin paljon. Sille tehtiin heinä käsin eli viikatteella niittämällä. Suomenkarjan lehmät laidunsivat metsässä, ne syövät jopa vesakoita. Vasikka myytiin pois. Maidosta tehtiin juustoa ja myytiin voita kesäasukkaille, voi kirnuttiin itse. Siitä ja käsitöistä sekä tuohitöistä saatiin vähän rahaa ostaa tarvikkeita, mutta esimerkiksi puutavaran osalta oma metsä antoi puut, kenttäsahuri saapui sahaamaan (kuten muuten meilläkin tapahtuu edelleen). Kesäpossun syömiset tulivat omilta viljelyksiltä. Kalan lisäksi syötiin paljon perunaa, sipulia, kalaa ja ruista, mummon ruisleipä on parasta mitä olen eläissäni saanut kuten hänen tekemänsä paistetut perunat, jotka paistettiin itse kirnutussa voissa. Ruokajuomana oli viinimarjamehua, sekin omista pensaista.

On jotenkin käsittämätöntä, että joku ei usko, että tuollaista elämää voi elää. Voisi elää tänäkin päivänä, mutta ei tietenkään näillä tiedoilla mitä täällä on. Eli tietoa ei ole lainkaan. Taitojahan tuo vaatii monenlaisia. Niitä on ainakin viljelijöillä, jollainen itsekin olen. Omistan tuon isovanhempien paikan, mutta asun mieheni kotitilalla.

Ei pidä unohtaa yhteisöllisyyttä. Tuollainen pienviljelijä ei ikinä elänyt ilman siinä lähistöllä asuvien naapureiden apua. Juuri tuollaista apua, että kylällä oli jollain kenttäsaha jolla sahattiin kaikkien puutavara. Samoin se lehmä pitää saada tiineeksi joka vuosi jotta maitoa tulee. Naapurustossa pitää olla jollain sonni sitä tarkoitusta varten. Peltotöitä on aina hoidettu talkoohommana yhdessä. Moni työ on yksin tehtynä paljon hankalampi. Muutenkin se tehostaa toimintaa kun ihmiset erikoistuu jokainen omaan juttuunsa. Yksi osaa tehdä hevosille valjaita ja toinen on taitava tekemään pärekoreja. Pitää olla osaamista niin metallitöistä kuin puusepänhommista. Tosi vaikeaa jos pitää yhden ihmisen olla jokaisen alan asiantuntija. Sellainen entisaikojen elämä oli tosi yhteisöllistä. Koska oli pakko olla. Yksinäisessä piilopirtissä kaukana muista ihmisistä elämä on paljon hankalampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu mitä tarvitset. Kahvinviljely voi olla vähän hankalaa ja suolan joutunet ostamaan. Sokerin jalostuskaan tuskin kannattanee pienimuotoisena.

Sokerihan tuli hunajasta. Mutta totta, suolaa ja sokeria ostettin kaupasta niillä rahoilla mitkä tulivat kirnutun voin myynnistä kesäasukkaille sekä käsitöistä.

Voihan sitä sokerijuurikasta kasvattaa ja siitä itse jatkojalostaa sokeria. Kannattaa vaan miettiä sitä, että jos kilon sokeripussi maksaa kaupassa alle euron. Niin onko siinä mitään järkeä!? Joutuu tekemään kymmeniä tunteja työtä sen huonon itsetehdyn sokerin tuottamiseksi. Ei siinä oikein tuntipalkalle pääse. Mielummin tekee päivän töitä kaupan kassalla ja sillä rahalla voi ostaa koko loppuelämän sokeripussit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten kyllä mutta traktorit, leikkuupuimurit, yms tarvitsevat öljypohjaisia polttoaineita, lisäksi tarvitaan erilaisia pakkausmuoveja (jotka on tehty öljystä) ja noita öljylähteitä ei Suomessa ole. Taidetaan tarvita myös ammoniakkia ja fosfaatteja keinolannotteisiinkin.

Kun ruokaa tuotetaan vain omalle perheelle, ei siinä mitään koneita tarvita. Et ilmeisesti ymmärtänyt, että nyt ei puhuta ammattiviljelystä vaan kotitarvetuotannosta. Ja liha on oleellinen osa hyvää ruokavaliota, viljat vähemmän tärkeitä.

Näin on... yhden perheen pellon kuokkii vaikka käsin, mutta onhan noita jyrsimiäkin. Riittää aivan hyvin. 

Pellot lannoittuu jos omistaa kanoja, tai vuohia, tai lampaita tai lehmän. Ei tarvi ostaa lannoitteita yhtään vaan pskaa on siihen yhden perheen peltoon enemmän kuin riittävästi.

Ja käsin meinasit myös eläinten rehut talveksi kerätä? Kyllähän sitä voi tietysti seipäillä kuivatella, mutta helpommallakin pääsisi. Rehun täytyisi olla myös laadukasta.

Omavaraisesti on historiassa aina eletty. Suolaa ja jotain kestotavaroita pitänee ostaa koska puusta ei voi tehdä kaikkea. Hevonen on hyvä investointi. Mutta nykyaikana voi käyttää koneitakin, koska sähköä saa helposti omalla pienvoimalalla ja traktoriin öljyt viljelemällä öljykasveja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytätkö maitotuotteita? Jos, niin tarvitset lehmän. Tuottaakseen maitoa lehmän pitää vasikoida noin kerran vuodessa. Onko sinulla oma sonni siihen tarkoitukseen vai tarvitsetko keinosiementäjää? Vasikan kasvatat varmaan lihoiksi vai teurastatko jo pienenä? Mistä otat rehut niille? Kesällä voivat laiduntaa, kunhan hankit riittävästi maata, mutta entä talvella? Ja ehkä ne kesälläkin tarvitsevat myös lisäravintoa, en tunne asiaa.

Vai unohdatko maitotuotteet ja kasvatat sikoja? Nehän syövät ruoantähteitä. Mutta kuinka paljon yhdeltä ihmiseltä jää tähteitä, ei taida riittää sian ravinnoksi. Mistä otat sille muun ravinnon?

Huomaa kyllä, että et tunne asiaa. 

Kirjoitin tuossa isovanhemmistani. Lehmä pidettiin ummessa talvikauden, ettei se syö niin paljon. Sille tehtiin heinä käsin eli viikatteella niittämällä. Suomenkarjan lehmät laidunsivat metsässä, ne syövät jopa vesakoita. Vasikka myytiin pois. Maidosta tehtiin juustoa ja myytiin voita kesäasukkaille, voi kirnuttiin itse. Siitä ja käsitöistä sekä tuohitöistä saatiin vähän rahaa ostaa tarvikkeita, mutta esimerkiksi puutavaran osalta oma metsä antoi puut, kenttäsahuri saapui sahaamaan (kuten muuten meilläkin tapahtuu edelleen). Kesäpossun syömiset tulivat omilta viljelyksiltä. Kalan lisäksi syötiin paljon perunaa, sipulia, kalaa ja ruista, mummon ruisleipä on parasta mitä olen eläissäni saanut kuten hänen tekemänsä paistetut perunat, jotka paistettiin itse kirnutussa voissa. Ruokajuomana oli viinimarjamehua, sekin omista pensaista.

On jotenkin käsittämätöntä, että joku ei usko, että tuollaista elämää voi elää. Voisi elää tänäkin päivänä, mutta ei tietenkään näillä tiedoilla mitä täällä on. Eli tietoa ei ole lainkaan. Taitojahan tuo vaatii monenlaisia. Niitä on ainakin viljelijöillä, jollainen itsekin olen. Omistan tuon isovanhempien paikan, mutta asun mieheni kotitilalla.

Ei pidä unohtaa yhteisöllisyyttä. Tuollainen pienviljelijä ei ikinä elänyt ilman siinä lähistöllä asuvien naapureiden apua. Juuri tuollaista apua, että kylällä oli jollain kenttäsaha jolla sahattiin kaikkien puutavara. Samoin se lehmä pitää saada tiineeksi joka vuosi jotta maitoa tulee. Naapurustossa pitää olla jollain sonni sitä tarkoitusta varten. Peltotöitä on aina hoidettu talkoohommana yhdessä. Moni työ on yksin tehtynä paljon hankalampi. Muutenkin se tehostaa toimintaa kun ihmiset erikoistuu jokainen omaan juttuunsa. Yksi osaa tehdä hevosille valjaita ja toinen on taitava tekemään pärekoreja. Pitää olla osaamista niin metallitöistä kuin puusepänhommista. Tosi vaikeaa jos pitää yhden ihmisen olla jokaisen alan asiantuntija. Sellainen entisaikojen elämä oli tosi yhteisöllistä. Koska oli pakko olla. Yksinäisessä piilopirtissä kaukana muista ihmisistä elämä on paljon hankalampaa.

Tämä on totta. Kuten jo kerroin, niin talon perustukset (kellari) kaivettiin käsin talkoilla. Välillä oli isoisällä hevonen, jota lainasivat muutkin, välillä isoisä lainasi itse kyntö- ja äestyshevosta. Sahuri on aika tavanomainen vielä nykyäänkin eli maamiesseuran yhteinen kenttäsaha, jota saa  käyttää ilmaiseksi, muutama mies saa siitä pientä palkkaa. Tämänkin talon missä nyt asun puutavara on sellaiselta sahalta peräisin, talon rakennusvuosi 1993.

Moni ajattelee, ettei mitään pysty tekemään Suomessa, koska keskinäisriippuvuus globaalisti on niin paljon kasvanut. Mutta biopolttoaineet, tuulivoima yms. ovat muuttaneet tilannetta, joten uudessa omavaraisuudessa ei välttämättä tarvitse tehdä kaikkea käsin. Kuten sanoit, niin omavaraisuus vaatii paitsi omia myös naapureiden taitoja ja muita resursseja eli vaihtotaloutta.