Voisiko Suomessa elää ruoan suhteen täysin omavaraisesti maaseudulla?

Maapallo kiittää jokaista omavaraistelijaa.

Omavaraisuus on ainoa keino pelastaa maailma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten kyllä mutta traktorit, leikkuupuimurit, yms tarvitsevat öljypohjaisia polttoaineita, lisäksi tarvitaan erilaisia pakkausmuoveja (jotka on tehty öljystä) ja noita öljylähteitä ei Suomessa ole. Taidetaan tarvita myös ammoniakkia ja fosfaatteja keinolannotteisiinkin.

Kun ruokaa tuotetaan vain omalle perheelle, ei siinä mitään koneita tarvita. Et ilmeisesti ymmärtänyt, että nyt ei puhuta ammattiviljelystä vaan kotitarvetuotannosta. Ja liha on oleellinen osa hyvää ruokavaliota, viljat vähemmän tärkeitä.

Näin on... yhden perheen pellon kuokkii vaikka käsin, mutta onhan noita jyrsimiäkin. Riittää aivan hyvin. 

Pellot lannoittuu jos omistaa kanoja, tai vuohia, tai lampaita tai lehmän. Ei tarvi ostaa lannoitteita yhtään vaan pskaa on siihen yhden perheen peltoon enemmän kuin riittävästi.

Ja käsin meinasit myös eläinten rehut talveksi kerätä? Kyllähän sitä voi tietysti seipäillä kuivatella, mutta helpommallakin pääsisi. Rehun täytyisi olla myös laadukasta.

Mun vanhemmat teki näin, 80-luvulla, kirjoittelin jo aiemmin. Minä en meinannut näin tehdä. Olen kokenut sen miten paljon työtä vaatii. 

Mutta mahdollista se on. Vuohille aivan riittävän ravinteikasta. Heinän lisäksi kerput ja nokkosniput ovat niille erinomainen ravinnelisä, eivät tarvitse ostorehuja. 

Todellisessa maailmassa suomalainen lihakarja tarvitsee ulkomailta tuotua valkuaista rehuunsa.

Onpas omavaraisuus mutkikasta monilla. Työn määrä riippuu porukasta, joille aikoo ruokaa kasvattaa. Esimerkiksi oma isäni sisaruksineen on elänyt Lapissa ja ruoka koostui pitkälle kalasta, perunasta ja puolukkahillosta.

Mummu kasvatti lisäksi sipulia, porkkanoita ja nauriita. Veljet kävivät metsästämässä, siitä saatiin lihaa ja tytöt keräsivät syksyisin marjoja, jotka hillottiin kellariin. Heillä ei ollut kanoja kummempia kotieläimiä. Jauhot, suolan ja sokerin ostivat kaupasta.

Ei mikään kovin ihmeellinen ruokavalio, mutta hengissä selvisivät sotien jälkeen ja hyviä veronmaksajia tuli kaikista.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta metriä yhteensä pitäis maata kääntää lapiolla ja paljonko siemenperunaa pitäisi maahan laittaa, että saisi edes yhden hengen talouteen vuoden perunat.

Oletetaan, että sitä menisi kilo per viikko, vähintään kun riisi ja pasta on ostokamaa.

Mitä jos iskee perunarutto tai tulee koloradonkuoriainen?

Huomaa, ettet ole viljellyt perunaa. Meillä on kahden sisarukseni perheen kanssa yhteinen perunapelto, jossa kasvatamme vuoden potut kolmelle perheelle. Yhteensä 10 henkilölle.

Ensinnäkään perunapeltoa ei ole tarpeen kääntää lapiolla koskaan. Perunoille aurataan vako siihen suunnitellulla käsiauralla, jota vetää yksi ihminen ja työntää toinen. Vako vedetään auralla umpeen sen jälkeen, kun siemenperunat on tiputettu vakoon. Sen jälkeen vedetään uusi vako jne.

Syksyllä perunan naatit sekoitetaan takaisin peltoon. Keväällä peltoon nakellaan talikolla kompostia ja joskus innostumme tekemään nokkosvettä. Kompostoitua lehmänlantaa saadaan vuoden-parin välein naapurin tilalta.

Perunapeltomme koko on 15 m x 30 m. Ruttoa tai kuoriaisia ei ole näkynyt kolmeenkymmeneen vuoteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä saatte rahat lehmien ja hevosten ruokkimiseen jos ette käy töissä?

Jos et osaa lukea ketjua niin katso ihmeessä linkattu dokkari. Siellä vietettiin kaksi viikkoa kesästä heinänteossa, niitettiin heinä viikatteella ja nostettiin seipäälle kuivumaan. Vaati lähinnä lihasvoimaa.

KUnhan muistaa, että heinähelteiden aikaan omavaraisen pitää kastella viljelyksiään. Vilja pärjää vähemmällä vedellä, mutta vihanneksia ja juureksia pitää kastella eli ensin aamulla kastelemaan puutarhaa, sitten klo 9 jälkeen (kun kaste haihtunut) niittämään, pöyhimään (ei riitä niitto, märkää heinää ei voi nostella seipäälle homehtumaan) ja lopulta kuivattamaan seipäällä ja sitten kiireesti puutarhaan kastelemaan ja kitkemään.

Eipä noita perunoita juuri tarvitse kastella, taivaaltakin tulee kesäisin vettä. Ei pidä liioitella asiaa aivan kuin kyseessä olisi maailman vaikein ja työläin juttu.

No sepä vasta on parasta heinäpoutaa, kun perunatkin saavat tarpeeksi vettä. Onhan se sanontakin "tekee hyvää meidän perunamaalle ja naapurin kuivalle heinälle".

Puutarhassa omavaraistaloudessa kasvatellaan muutakin kuin perunaa. Kokeile ensi kesänä, miten pirteänä ovat retiisisi ja salaattisi, jos on 2 vko heinäpoutaa etkä kastele kasveja lainkaan. Ja todellakin: jos haluaa hyvän sadon puutarhasta, vettä pitää tulla säännöllisesti ja se taas ei ole hyvä juttu, jos aiot saada heinän kuivana latoon.

Omavaraistaloudessa kannattaa viljellä sitä mistä tulee iso sato ja mitä on helppo säilöä. Siksi minä tekisin kuten isovanhemmat eli viljelisin perunaa ja sipulia, raparperi, marjapensaat ja omenapuut ovat valmiina. En ole hirveästi noita kastellut kuten eivät kastelleet isovanhemmatkaan ellei ollut valtavan kuivaa. Järven rannalla vesi ei sinänsä ollut ongelma. Ja illalla kastelu kuten joku tuossa jo ohjeistikin.

Oma ajatukseni siis menee kuten isovanhemmilla eli homma onnistuu, kun pitää sen riittävän yksinkertaisena ja hyväksyy, että ruokavalio on melko yksinkertainen. Jos on lehmä, vuohi, lammas ja sika sekä ruismaa, niin retiiseja ja muita hienouksia ei jouda viljelemään, se ei ole kustannustehokasta (ajankäyttöä ajatellen). Mutta jonkun toisen omavaraisuus voi olla ihan toisenlaista. Minä ajattelen tätä näin vain siksi, kun olen nähnyt, että se toimii ilman kohtuutonta vaivaa ja suuria epäonnistumisia. Peruna, sipuli, puolukkasurvos on helppo tuottaa ja säilöä. Kurkkuakin taisi joskus olla ja tilli kasvoi itsekseen.

Joku mainitsi mausteista. Näistä isovanhemmat käyttivät suolaa, sokeria, maustepippuria. 

Kastelu illalla ja hallaharso suojaamaan akkukesän kylmiltä ja keskikesän porotukselta. Vähentää kastelun tarvetta. Mausteilla taidettiin tarkoittaa niiden kasvattamista. Jo keskiajalla kasvatettiin yrttejä varsinkin luostareissa joilla oli kontaktit suureen maailmaan.

Kumina eli maustekumina on kaksivuotinen sarjakukkaiskasvi. Se kasvaa yleisenä luonnonkasvina melkein koko Suomessa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Nykyisin sitä myös viljellään mausteeksi. Suomi on yksi maailman johtavista kuminan viejistä; alan suurin yritys on hausjärveläinen Trans Farm Oy.

Suomi on kuminan mahtimaa yli neljännes maailman kuminasta on suomalaista

Mausteena ja kosmetiikkateollisuudessa käytettävä kumina kasvaa Suomen valoisissa kesissä poikkeuksellisen aromikkaaksi. Suomi onkin noussut viime vuosina maailman suurimpien kuminan viejien joukkoon.

Suomen poikkeuksellinen valo tuottaa poikkeuksellisen makoisaa kuminaa. Se näkyy myös maailmanmarkkinoilla, sillä 28 prosenttia maailmalla liikkuvasta kuminasta tulee Suomesta. Kuminaa viljeleviä tiloja on puolisentoista tuhatta, ja peltoheehtaareja kuminalla on noin 20000.

Omavarais- ja vaihdantataloudessa elävälle pienimuotoinen yrttien viljely voi tuottaa tuloa. Ja miksei omaankin käyttöön, viherpeukalon omavaraistalous voi olla hyvinkin herkullista. Isovanhempien palaneen talon kupeessa kasvoi ennen syntymääni kessua vanhalle isäntäparille (mummo poltti piippua). Siinäpä heidän erikoiskasvinsa eli he eivät pahemmin mausteita käyttäneet. He tykkäsivät hoitaa eläimiä, lukea kirjoja, musisoida ja laulaa, mutta eivät olleet erikoisempia viherpeukaloita enkä minäkään ole.

Omavaraistalouden voi tehdä omannäköisekseen ja en nyt sanoisi, että se äärettömän työlästä on kuten täällä maalaillaan. Jos homman osaa, on järvi, kaivo, omaa metsää, vähän peltoa, niin eihän muutaman eläimen pitämiseen niin paljon aikaa mene. Toisaalta siihen saa halutessaan menemään vaikka kuinka paljon aikaa, jos monipuolistaa ruokavaliotaan tai myy tai vaihtaa tuotteita kuten käsitöitä tai yrttejä ja vihanneksia. Maitotuotteita ja kananmunia ei voi myydä hygieniasäädösten takia. Kesäasukkaat voivat tulla tuotteita itse hakemaan. 

Tuo on äärettömän sitova tapa elää. Lisäksi kun muilla ympärillä on puhelimet ja netti, niin omavaraistaloudessa elävällä ei ole moisiin varaa, yrteistä ei niin isoa summaa saa, että sillä maksaa laskujaan.

Älä nyt. Tuolla aikaisemmin jokunen visioi, että voisi itse tehdä ns. pärekoreja ja myydä niitä kylillä ja vaikka naapureille.

Rahaa tulee ovista ja ikkunoista D:.

Ensin kun käyt hommaamassa päivän aterian esim. kalan ja sienten muodossa, hoidat istutukset, viljelyt ja eläimet niin sen 12-14h työpäivän päälle käyt vielä väkertämään pärekoreja...

Kyllä ihmeelliset on ihmisten kuvitelmat.

Ja mä olen kaupunkilainen, mutta tajuan realiteetit.

Toki se onnistuu jos nostelee Kelan rahoja tai on hyvät säästöt loppuelämän ajaksi.

Silloin ei haittaa jos ei kalaonni aina suosikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta metriä yhteensä pitäis maata kääntää lapiolla ja paljonko siemenperunaa pitäisi maahan laittaa, että saisi edes yhden hengen talouteen vuoden perunat.

Oletetaan, että sitä menisi kilo per viikko, vähintään kun riisi ja pasta on ostokamaa.

Mitä jos iskee perunarutto tai tulee koloradonkuoriainen?

Huomaa, ettet ole viljellyt perunaa. Meillä on kahden sisarukseni perheen kanssa yhteinen perunapelto, jossa kasvatamme vuoden potut kolmelle perheelle. Yhteensä 10 henkilölle.

Ensinnäkään perunapeltoa ei ole tarpeen kääntää lapiolla koskaan. Perunoille aurataan vako siihen suunnitellulla käsiauralla, jota vetää yksi ihminen ja työntää toinen. Vako vedetään auralla umpeen sen jälkeen, kun siemenperunat on tiputettu vakoon. Sen jälkeen vedetään uusi vako jne.

Syksyllä perunan naatit sekoitetaan takaisin peltoon. Keväällä peltoon nakellaan talikolla kompostia ja joskus innostumme tekemään nokkosvettä. Kompostoitua lehmänlantaa saadaan vuoden-parin välein naapurin tilalta.

Perunapeltomme koko on 15 m x 30 m. Ruttoa tai kuoriaisia ei ole näkynyt kolmeenkymmeneen vuoteen.

Perunan hinta on kyllä kohtuullinen ihan kaupassakin. Paljonko tulee säästöä vuodessa/perhe? Muutama kymppi? Tai sitten syötte perunaa ihan tolkuttomasti?

Vierailija kirjoitti:

Ihanan maalaisromantinen aihe mielestäni. Ymmärrän kyllä jos joku tällaista haluaa käytännössä toteuttaa. Laiskana kaupunkilaisena minuun uppoaa harrastuksena saippuan- ja kynttilänteko sekä teeaineksien kerääminen (vadelman- ja mustaherukanlehdet, nam).

Nostan olematonta hattuani heille, jotka aikovat tällaiseen siirtyä. Onnistuuhan se varmasti, jos ei varmasti helppoa olekaan. En vaan tykkää kun täällä näkyy sellainen suomalainen latistamis- ja lyttäämismentaliteetti, tuosta kuitenkaan mitä tule

Aiheen vierestä mutta kertokaa mulle, voiko omavaraisesti tuottaa sähköä pieniin tarpeisiin? Siis riittääkö jollain aurinkopaneeleilla ja vastaavilla ympäri vuoden käyttösähköä valaistukseen ja pieniin sähkölaitteisiin? (Kylmäsäilytyskalusteisiin ei riitä, sen tiedän.) Jos niin mitähän tarvittava investointi maksaa?

Aurinkopaneelit tuottaa noin puoli vuotta ihan todella hyvin. 16 paneelia, 120 neliöinen koti, sähköä jää aurinkoisena kesänä ylikin eli ylimäärä myydään sähköyhtiölle. Ilmalämpöpumppu viilentää kesällä, kylppärissä lattialämmitys, sähkökiuas, sähköauto lataantuu tallissa. Ja kaikki muu kodin sähkö mitä nyt on. Paneelit kattaa siis kaiken sähkönkulutuksen kesällä.

Alkukeväästä ja loppusyksystä tuotanto on pientä, ja keskitalvella ei tuota mitään, ei vaikka olisi lumettomana nuo paneelit - aurinko ei nouse tarpeeksi ylös jotta auttaisi. 

Paneelit on nykyään halvempia kuin silloin kun me otettiin. Muutama tuhat euroa. Kilpailuta muutama myyjä. 

Ehdottomastihan se kannattaa, puoli vuotta omalla sähköllä, tottakai kannattaa. Jopa niin että ottaa tarkoituksella enemmän paneeleita kuin itse tarvitsisi, ja myy sitä ylimääräistä sähköyhtiölle. Näinkin jotkut tekee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten kyllä mutta traktorit, leikkuupuimurit, yms tarvitsevat öljypohjaisia polttoaineita, lisäksi tarvitaan erilaisia pakkausmuoveja (jotka on tehty öljystä) ja noita öljylähteitä ei Suomessa ole. Taidetaan tarvita myös ammoniakkia ja fosfaatteja keinolannotteisiinkin.

Kun ruokaa tuotetaan vain omalle perheelle, ei siinä mitään koneita tarvita. Et ilmeisesti ymmärtänyt, että nyt ei puhuta ammattiviljelystä vaan kotitarvetuotannosta. Ja liha on oleellinen osa hyvää ruokavaliota, viljat vähemmän tärkeitä.

Näin on... yhden perheen pellon kuokkii vaikka käsin, mutta onhan noita jyrsimiäkin. Riittää aivan hyvin. 

Pellot lannoittuu jos omistaa kanoja, tai vuohia, tai lampaita tai lehmän. Ei tarvi ostaa lannoitteita yhtään vaan pskaa on siihen yhden perheen peltoon enemmän kuin riittävästi.

Ja käsin meinasit myös eläinten rehut talveksi kerätä? Kyllähän sitä voi tietysti seipäillä kuivatella, mutta helpommallakin pääsisi. Rehun täytyisi olla myös laadukasta.

Mun vanhemmat teki näin, 80-luvulla, kirjoittelin jo aiemmin. Minä en meinannut näin tehdä. Olen kokenut sen miten paljon työtä vaatii. 

Mutta mahdollista se on. Vuohille aivan riittävän ravinteikasta. Heinän lisäksi kerput ja nokkosniput ovat niille erinomainen ravinnelisä, eivät tarvitse ostorehuja. 

Todellisessa maailmassa suomalainen lihakarja tarvitsee ulkomailta tuotua valkuaista rehuunsa.

Yhtä todellista maailmaa on sekin, että Suomessa pidetään helppohoitoisia vuohia ja lampaita. Ei pelkästään ylijalostettua lihakarjaa. 

Ketju käsitteli omavaraisuutta, ja siihen pyrkivä tuskin hankkii itselleen mitään lihakarjan edustajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta metriä yhteensä pitäis maata kääntää lapiolla ja paljonko siemenperunaa pitäisi maahan laittaa, että saisi edes yhden hengen talouteen vuoden perunat.

Oletetaan, että sitä menisi kilo per viikko, vähintään kun riisi ja pasta on ostokamaa.

Mitä jos iskee perunarutto tai tulee koloradonkuoriainen?

Huomaa, ettet ole viljellyt perunaa. Meillä on kahden sisarukseni perheen kanssa yhteinen perunapelto, jossa kasvatamme vuoden potut kolmelle perheelle. Yhteensä 10 henkilölle.

Ensinnäkään perunapeltoa ei ole tarpeen kääntää lapiolla koskaan. Perunoille aurataan vako siihen suunnitellulla käsiauralla, jota vetää yksi ihminen ja työntää toinen. Vako vedetään auralla umpeen sen jälkeen, kun siemenperunat on tiputettu vakoon. Sen jälkeen vedetään uusi vako jne.

Syksyllä perunan naatit sekoitetaan takaisin peltoon. Keväällä peltoon nakellaan talikolla kompostia ja joskus innostumme tekemään nokkosvettä. Kompostoitua lehmänlantaa saadaan vuoden-parin välein naapurin tilalta.

Perunapeltomme koko on 15 m x 30 m. Ruttoa tai kuoriaisia ei ole näkynyt kolmeenkymmeneen

Peruna taitaa olla teille rakas harrastus ja päivittäinen herkku?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten kyllä mutta traktorit, leikkuupuimurit, yms tarvitsevat öljypohjaisia polttoaineita, lisäksi tarvitaan erilaisia pakkausmuoveja (jotka on tehty öljystä) ja noita öljylähteitä ei Suomessa ole. Taidetaan tarvita myös ammoniakkia ja fosfaatteja keinolannotteisiinkin.

Kun ruokaa tuotetaan vain omalle perheelle, ei siinä mitään koneita tarvita. Et ilmeisesti ymmärtänyt, että nyt ei puhuta ammattiviljelystä vaan kotitarvetuotannosta. Ja liha on oleellinen osa hyvää ruokavaliota, viljat vähemmän tärkeitä.

Näin on... yhden perheen pellon kuokkii vaikka käsin, mutta onhan noita jyrsimiäkin. Riittää aivan hyvin. 

Pellot lannoittuu jos omistaa kanoja, tai vuohia, tai lampaita tai lehmän. Ei tarvi ostaa lannoitteita yhtään vaan pskaa on siihen yhden perheen peltoon enemmän kuin riittävästi.

Ja käsin meinasit myös eläinten rehut talveksi kerätä? Kyllähän sitä voi tietysti seipäillä kuivatella, mutta helpommallakin pääsisi. Rehun täytyisi olla myös laadukasta.

Mun vanhemmat teki näin, 80-luvulla, kirjoittelin jo aiemmin. Minä en meinannut näin tehdä. Olen kokenut sen miten paljon työtä vaatii. 

Mutta mahdollista se on. Vuohille aivan riittävän ravinteikasta. Heinän lisäksi kerput ja nokkosniput ovat niille erinomainen ravinnelisä, eivät tarvitse ostorehuja. 

Todellisessa maailmassa suomalainen lihakarja tarvitsee ulkomailta tuotua valkuaista rehuunsa.

Yhtä todellista maailmaa on sekin, että Suomessa pidetään helppohoitoisia vuohia ja lampaita. Ei pelkästään ylijalostettua lihakarjaa. 

Ketju käsitteli omavaraisuutta, ja siihen pyrkivä tuskin hankkii itselleen mitään lihakarjan edustajaa.

Omavaraisuus on myytti. Maataloutta ei nykyään harjoiteta ilman öljyä ja tuontitaaka-aineita vaikka miten muuta väitettäisiin. Eläinten ruokintaankin käytetään ostotehua, jonka ainesosia tulee ulkomailta vaikka osa olisi kotimaasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta metriä yhteensä pitäis maata kääntää lapiolla ja paljonko siemenperunaa pitäisi maahan laittaa, että saisi edes yhden hengen talouteen vuoden perunat.

Oletetaan, että sitä menisi kilo per viikko, vähintään kun riisi ja pasta on ostokamaa.

Mitä jos iskee perunarutto tai tulee koloradonkuoriainen?

Huomaa, ettet ole viljellyt perunaa. Meillä on kahden sisarukseni perheen kanssa yhteinen perunapelto, jossa kasvatamme vuoden potut kolmelle perheelle. Yhteensä 10 henkilölle.

Ensinnäkään perunapeltoa ei ole tarpeen kääntää lapiolla koskaan. Perunoille aurataan vako siihen suunnitellulla käsiauralla, jota vetää yksi ihminen ja työntää toinen. Vako vedetään auralla umpeen sen jälkeen, kun siemenperunat on tiputettu vakoon. Sen jälkeen vedetään uusi vako jne.

Syksyllä perunan naatit sekoitetaan takaisin peltoon. Keväällä peltoon nakellaan talikolla kompostia ja joskus innostumme tekemään nokkosvettä. Kompostoitua lehmänlantaa saadaan vuoden-parin välein naapurin tilalta.

Perunapeltomme koko on 15 m x 30 m. Ruttoa tai kuoriaisia ei ole näkynyt kolmeenkymmeneen vuoteen.

Perunan hinta on kyllä kohtuullinen ihan kaupassakin. Paljonko tulee säästöä vuodessa/perhe? Muutama kymppi? Tai sitten syötte perunaa ihan tolkuttomasti?

Emme viljele perunaa säästääksemme rahaa vaan koska se on mukavaa yhteistä tekemistä. Talkoot keväällä ja syksyllä kerää meidät kolme perhettä mukavasti yhteen, vaihdetaan kuulumisia ja muistellaan vanhoja. Voitaisiin tietysti dokata baarissa ja vaihtaa kuulumiset sielläkin, mutta tehdään se mielummin perunapellon laidalla.

Ei ruuan tuotanto omaravaisesti tarkoita sitä, että pitäisi alkaa elämään ilman sähköä, luopua työkaluistaan, ottaa lopputili ja antaa vaatteensa pois! Ei nämä olemassa olevat tavarat mihinkään katoa, jos päättää alkaa tuottaa itselleen ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ihanalta kuin tuo kuulostaakin niin hyvin harhainen kuva monella tuosta hommasta jota kuvaa ehkä eniten raadanta.

Se on oikeasti rankkaa työtä, ei ole varaa epäonnistua ja kaikista mukavuuksista on tingittävä. Ihan oikeasti miten monenko nykyihmisen psyyke kestäisi?

Ymmärrän täysin että otetaan kesäsika, sonni, lehmä, kanoja, on marjat, kasvikset, vihannekset ja perunat kasvamassa. Vilja on siinä rajoilla, kilohinta saa olla kaupassa aikamoinen että kannattaa edes viljellä. Eläimet tarvitsee ruokaa, ne ei elä omavaraisesti. On oltava kivennäiset ja laadukasta, ravitsevaa rehua ja valkuaista sekä väkirehua. Ilman työkoneita ei kukaan jaksa tuottaa eläimille ruokaa.

Jotenkin se elämäntapa on rahoitettava. Monella on realiteetit ihan hukassa.

Romantiikka tosiaan on vahvana näissä keskusteluissa. Minun silmääni tarttuu aina tuo "sipulit, tomaatit ja kurkut", kun omavaraisuudesta puhutaan. Ja se, että nämä maallemuuttajat ilmeisesti uskovat olevansa ikiterveitä ihmisiä. Montako tuntia joutuu kuokkimaan maata, ennen kuin on koossa sipulipino, jonka voi vaihtaa Panadol-pakettiin?

Minusta taas on naurettavaa väittää, etteikö omavaraisuus perustuen vaihdantaan voisi onnistua, kun se on kuitenkin ihmiskunnan pitkäaikainen elossapysymisstrategia. Ja nykyajan omavaraisilla on kuitenkin yhteiskunnan turvaverkko hätätilanteisiin. Eihän tarkoitus ole kuolla nälkään katovuonna eli kyllä tuo tuntemani omavarainen nainen kävi lääkärissä tarvittaessa ja sai myöhemmin eläkettäkin kuten muutkin kansalaiset. Oli ammatiltaan maatalouslomittaja ja maalta kotoisin eli varmaan lapsena elänyt pitkälti samantyylistä elämää kuin nyt vanhempana eli. Eihän 60-luvulla ollut kodin lääkekaapissa hotapulveria kenelläkään maaseudun syrjäkylillä eikä autoa mennä sitä hakemaan. Kunnanlääkäriin mentiin vasta ison ongelman kanssa. Nyt on aika hyvä terveydenhuolto kaikkien ulottuvilla. Voi soittaa vaikka ambulanssin.

Niin niin. Tarkoituksenahan on olla omavarainen siten, että järjestäytyneen yhteiskunnan palvelut ovat kivasti siinä vieressä, eli todellisuudessa ollaan täysin riippuvaisia muiden ihmisten työpanoksesta.

Ihmiset ovat jo tuhansia vuosia eläneet noin, että ollaan periaatteessa omavaraisia ruoan suhteen - mutta kukaan ei kuitenkaan elä yksin. On eletty jonkunlaisissa yhteisöissä. Aina on tarvittu myös muiden apua. Seppä, kalastaja, suutari, ...pyykkäri, ompelija/kutoja,... on paljon ammattikuntia jotka ovat eläneet omavaraisen ruoantuotannon ulkopuolella, koska esim sepän ja kankaankutojan työt ovat niin paljon aikaa vieviä. Niitä pitää tehdä päätyönä, kuka niihin ryhtyy. Kalastajan työ on myös päivän (tai päiväkausia) pois kotoa, jonkun muun on hoidettava karja sillä välin (käytännössä se vaimo ja lapset). 

Kukaan ei täysin yksin pärjää, sitähän se "omavaraisuus" ei tarkoita, ettäkö pitäisi eristäytyä yhteiskunnan ulkopuolelle. Niin ei ole ollut sen jälkeen kun laskeuduttiin puusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ihanalta kuin tuo kuulostaakin niin hyvin harhainen kuva monella tuosta hommasta jota kuvaa ehkä eniten raadanta.

Se on oikeasti rankkaa työtä, ei ole varaa epäonnistua ja kaikista mukavuuksista on tingittävä. Ihan oikeasti miten monenko nykyihmisen psyyke kestäisi?

Ymmärrän täysin että otetaan kesäsika, sonni, lehmä, kanoja, on marjat, kasvikset, vihannekset ja perunat kasvamassa. Vilja on siinä rajoilla, kilohinta saa olla kaupassa aikamoinen että kannattaa edes viljellä. Eläimet tarvitsee ruokaa, ne ei elä omavaraisesti. On oltava kivennäiset ja laadukasta, ravitsevaa rehua ja valkuaista sekä väkirehua. Ilman työkoneita ei kukaan jaksa tuottaa eläimille ruokaa.

Jotenkin se elämäntapa on rahoitettava. Monella on realiteetit ihan hukassa.

Romantiikka tosiaan on vahvana näissä keskusteluissa. Minun silmääni tarttuu aina tuo "sipulit, tomaatit ja kurkut", kun omavaraisuudesta puhutaan. Ja se, että nämä maallemuuttajat ilmeisesti uskovat olevansa ikiterveitä ihmisiä. Montako tuntia joutuu kuokkimaan maata, ennen kuin on koossa sipulipino, jonka voi vaihtaa Panadol-pakettiin?

Minusta taas on naurettavaa väittää, etteikö omavaraisuus perustuen vaihdantaan voisi onnistua, kun se on kuitenkin ihmiskunnan pitkäaikainen elossapysymisstrategia. Ja nykyajan omavaraisilla on kuitenkin yhteiskunnan turvaverkko hätätilanteisiin. Eihän tarkoitus ole kuolla nälkään katovuonna eli kyllä tuo tuntemani omavarainen nainen kävi lääkärissä tarvittaessa ja sai myöhemmin eläkettäkin kuten muutkin kansalaiset. Oli ammatiltaan maatalouslomittaja ja maalta kotoisin eli varmaan lapsena elänyt pitkälti samantyylistä elämää kuin nyt vanhempana eli. Eihän 60-luvulla ollut kodin lääkekaapissa hotapulveria kenelläkään maaseudun syrjäkylillä eikä autoa mennä sitä hakemaan. Kunnanlääkäriin mentiin vasta ison ongelman kanssa. Nyt on aika hyvä terveydenhuolto kaikkien ulottuvilla. Voi soittaa vaikka ambulanssin.

Niin niin. Tarkoituksenahan on olla omavarainen siten, että järjestäytyneen yhteiskunnan palvelut ovat kivasti siinä vieressä, eli todellisuudessa ollaan täysin riippuvaisia muiden ihmisten työpanoksesta.

Ihmiset ovat jo tuhansia vuosia eläneet noin, että ollaan periaatteessa omavaraisia ruoan suhteen - mutta kukaan ei kuitenkaan elä yksin. On eletty jonkunlaisissa yhteisöissä. Aina on tarvittu myös muiden apua. Seppä, kalastaja, suutari, ...pyykkäri, ompelija/kutoja,... on paljon ammattikuntia jotka ovat eläneet omavaraisen ruoantuotannon ulkopuolella, koska esim sepän ja kankaankutojan työt ovat niin paljon aikaa vieviä. Niitä pitää tehdä päätyönä, kuka niihin ryhtyy. Kalastajan työ on myös päivän (tai päiväkausia) pois kotoa, jonkun muun on hoidettava karja sillä välin (käytännössä se vaimo ja lapset). 

Kukaan ei täysin yksin pärjää, sitähän se "omavaraisuus" ei tarkoita, ettäkö pitäisi eristäytyä yhteiskunnan ulkopuolelle. Niin ei ole ollut sen jälkeen kun laskeuduttiin puusta. 

Tässä ketjussa on useampi käsittänyt omavaraisuuden erakoitumiseksi ilman rahaa jonnekin autiomaahan tai synkkään korpeen ilman yhtään mitään. Toinen ryhmä sitten käsittää omavaraisuuden sellaiseksi, että on isohko maatila, jonne tarvitaan kaikkia koneita viljan viljelyyn sekä navettaa ja tallia ja jopa sepäksi pitäisi ruveta saadakseen työkalut. Ei mene perille rautalankaa vääntämälläkään, vaikka moni on yrittänyt asiallisesti kertoa omavaraisesta ruoan tuotannosta, edes osittain esim. kasvimaan laittamisesta jos on jonkin verran tilaa tontilla. Elintarvikkeiden hintojen noususta kiukutellaan kyllä, mutta itse ei kuitenkaan millään viitsi tehdä mitään alentaakseen ruokalaskunsa hintaa. Näkeehän sen jo vuosia kun marjat ja sienet mätänevät metsiin jos ei ulkomaista keräilijäkööriä saavu satoa korjaamaan. Myöskään ei oteta huomioon, kuinka paljon parempaa vihannesta ja juuresta plus hedelmiä saa omasta puutarhasta vaan hinta on ainoa kriteeri, laadusta niin väliä ole. Marketista saa kaiken, keräilyä sekin tietenkin on jossain mielessä kun einestä ladotaan koppa täyteen ja mikrotetaan kotona ja kehutaan erinomaisen maukkaaksi ateriaksi. Makuaisti hävinnyt kovin monelta tämän takia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ihanalta kuin tuo kuulostaakin niin hyvin harhainen kuva monella tuosta hommasta jota kuvaa ehkä eniten raadanta.

Se on oikeasti rankkaa työtä, ei ole varaa epäonnistua ja kaikista mukavuuksista on tingittävä. Ihan oikeasti miten monenko nykyihmisen psyyke kestäisi?

Ymmärrän täysin että otetaan kesäsika, sonni, lehmä, kanoja, on marjat, kasvikset, vihannekset ja perunat kasvamassa. Vilja on siinä rajoilla, kilohinta saa olla kaupassa aikamoinen että kannattaa edes viljellä. Eläimet tarvitsee ruokaa, ne ei elä omavaraisesti. On oltava kivennäiset ja laadukasta, ravitsevaa rehua ja valkuaista sekä väkirehua. Ilman työkoneita ei kukaan jaksa tuottaa eläimille ruokaa.

Jotenkin se elämäntapa on rahoitettava. Monella on realiteetit ihan hukassa.

Romantiikka tosiaan on vahvana näissä keskusteluissa. Minun silmääni tarttuu aina tuo "sipulit, tomaatit ja kurkut", kun omavaraisuudesta puhutaan. Ja se, että nämä maallemuuttajat ilmeisesti uskovat olevansa ikiterveitä ihmisiä. Montako tuntia joutuu kuokkimaan maata, ennen kuin on koossa sipulipino, jonka voi vaihtaa Panadol-pakettiin?

Minusta taas on naurettavaa väittää, etteikö omavaraisuus perustuen vaihdantaan voisi onnistua, kun se on kuitenkin ihmiskunnan pitkäaikainen elossapysymisstrategia. Ja nykyajan omavaraisilla on kuitenkin yhteiskunnan turvaverkko hätätilanteisiin. Eihän tarkoitus ole kuolla nälkään katovuonna eli kyllä tuo tuntemani omavarainen nainen kävi lääkärissä tarvittaessa ja sai myöhemmin eläkettäkin kuten muutkin kansalaiset. Oli ammatiltaan maatalouslomittaja ja maalta kotoisin eli varmaan lapsena elänyt pitkälti samantyylistä elämää kuin nyt vanhempana eli. Eihän 60-luvulla ollut kodin lääkekaapissa hotapulveria kenelläkään maaseudun syrjäkylillä eikä autoa mennä sitä hakemaan. Kunnanlääkäriin mentiin vasta ison ongelman kanssa. Nyt on aika hyvä terveydenhuolto kaikkien ulottuvilla. Voi soittaa vaikka ambulanssin.

Niin niin. Tarkoituksenahan on olla omavarainen siten, että järjestäytyneen yhteiskunnan palvelut ovat kivasti siinä vieressä, eli todellisuudessa ollaan täysin riippuvaisia muiden ihmisten työpanoksesta.

Ihmiset ovat jo tuhansia vuosia eläneet noin, että ollaan periaatteessa omavaraisia ruoan suhteen - mutta kukaan ei kuitenkaan elä yksin. On eletty jonkunlaisissa yhteisöissä. Aina on tarvittu myös muiden apua. Seppä, kalastaja, suutari, ...pyykkäri, ompelija/kutoja,... on paljon ammattikuntia jotka ovat eläneet omavaraisen ruoantuotannon ulkopuolella, koska esim sepän ja kankaankutojan työt ovat niin paljon aikaa vieviä. Niitä pitää tehdä päätyönä, kuka niihin ryhtyy. Kalastajan työ on myös päivän (tai päiväkausia) pois kotoa, jonkun muun on hoidettava karja sillä välin (käytännössä se vaimo ja lapset). 

Kukaan ei täysin yksin pärjää, sitähän se "omavaraisuus" ei tarkoita, ettäkö pitäisi eristäytyä yhteiskunnan ulkopuolelle. Niin ei ole ollut sen jälkeen kun laskeuduttiin puusta. 

Tässä ketjussa on useampi käsittänyt omavaraisuuden erakoitumiseksi ilman rahaa jonnekin autiomaahan tai synkkään korpeen ilman yhtään mitään. Toinen ryhmä sitten käsittää omavaraisuuden sellaiseksi, että on isohko maatila, jonne tarvitaan kaikkia koneita viljan viljelyyn sekä navettaa ja tallia ja jopa sepäksi pitäisi ruveta saadakseen työkalut. Ei mene perille rautalankaa vääntämälläkään, vaikka moni on yrittänyt asiallisesti kertoa omavaraisesta ruoan tuotannosta, edes osittain esim. kasvimaan laittamisesta jos on jonkin verran tilaa tontilla. Elintarvikkeiden hintojen noususta kiukutellaan kyllä, mutta itse ei kuitenkaan millään viitsi tehdä mitään alentaakseen ruokalaskunsa hintaa. Näkeehän sen jo vuosia kun marjat ja sienet mätänevät metsiin jos ei ulkomaista keräilijäkööriä saavu satoa korjaamaan. Myöskään ei oteta huomioon, kuinka paljon parempaa vihannesta ja juuresta plus hedelmiä saa omasta puutarhasta vaan hinta on ainoa kriteeri, laadusta niin väliä ole. Marketista saa kaiken, keräilyä sekin tietenkin on jossain mielessä kun einestä ladotaan koppa täyteen ja mikrotetaan kotona ja kehutaan erinomaisen maukkaaksi ateriaksi. Makuaisti hävinnyt kovin monelta tämän takia. 

Hyvä kirjoitus!

Jos pakko olisi niin kyllä esim lapseton pariskunta pystyisi. Mutta tulisi varmaan jotain vitamiinin ja proteiinin puutosta.

Sieniä, perunaa, porkkanaa ,marjoja ja jotain muita vihanneksia mitä onnistuu kasvattamaan esim kurpitsat. Mutta kaikki vihannekset vaatii vähän taitoja. Peruna varmin

Omavaraisuus maalla on unelma ja ehkä se joskus toteutuu.

Ostaisin omavaraisena kaupasta ainoastaan suolaa, sokeria, Vennäjauhoja, Wc paperia, hammastahnaa ja hammasharjoja

Katsokaa tämä sarja.

Katso Yle Areenassa: https://areena.yle.fi/1-4672646

- Suola

- Sokeri, jos käytät

- Montako henkeä?

- Tarvitaanko traktori tai puimuri tai kuivuri vai vanhanajan riihi? Eli.miten muokkaat maan ja miten kylvät tai puit tai kuivaat? Mistä lannoite? Lehmä?

- Käytätkö viljatuotteita itse (puinti, kuivaus)?

- Mitä eläimiä on ja mitä ne syövät talvella?

Kanatkin tarvitsevat esim. kauraa. Lehmät, hevoset, lampaat heiniä.

--->

Jos perhe olis pieni.

Käsipelillä maa muokatuksi ja ei viljatuotteita ihmisille. Heinät lampaille talveksi viikatteella ja kuhilaille kuivumaan. Lähinnä söisi perunaa ja kalaa ja lampaan maitoa/lammasta. Jos on kanoja, niin heitä varten täytyisi viljellä kauraa tms. viljaa. Marjoja metsästä mehuksi ja hilloksi tai jos ei sokeria, niin sitten vesipuolukoita kellariin. Sieniä ja nokkosia ym. voisi kuivata.

Onnistuu, mutta olisi kovaa työtä ja yksipuolista ravintoa.

En tiedä, mutta olen ruvennut viljelemään kivoja juttuja parvekkeella. Viherkaalia, sipulia, yrttejä (ruohosipuli, persiljaa). Suosittelen, on tosi kivaa, kun saa ilmaiseksi tuoreita lisäyksiä ruokaan milloin vaan, ja lisäksi tietää, että niitä ei ole myrkytetty.