Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?
Itsellä se, kun lasten mummi kuoli. Mummilla 6 lastenlasta, joista 4 tyttöä. Meidän 2 lasta ja miehen siskolla 4 lasta.
Miehen sisko ei ollut vuosiin ollut äitiinsä yhteydessä. Mieheni hoiti kaikki asiat: järjesti hoitokotipaikan ja hoiti ylipäätään kaikki käytännön asiat jo silloin, kun mummo asui vielä yksin.
Mummolla oli jotakin koruja, mitkä hän halusi jättää lapsenlapsille ja varsinkin tytöille (aikuisia hekin).
No, kun mummo kuoli, tuli miehen sisko salamana paikalle toiselta paikkakunnalta ja keräsi mukaansa kaikki korut, turkin ja vähänkin arvokkaamman kaman
Niin jäi tytöt ilman perintökoruja.
Kommentit (1715)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exän täti meni kolmannen kerran naimisiin saman miehen kanssa, etteivät heidän lapsensa perisivät kaikkea jos äiti sattuisi kuolemaan. Ja mies on tietenkin myös näiden isä (juoppo tossukka).
Nainen on alkkis ja luonne on aina ollut hyökkäävyyteen taipuva. Oli kuitenkin joskus melkein ihminen.Nyt en aivan ymmärrä....?
Ei kukaan muukaan.
Aviopari erosi mutta avioitui uudelleen, erosi toistamiseen ja avioitui kolmannen kerran. Pariskunnan ilkeä nainen riitaantui lastensakin kanssa, ja halusi tehdä nämä mahdollisimman perinnöttömiksi. Jos hän kuolisi, leski perisi puolet -hänen logiikallaan -, eikä koko perintöä tarvitsisi jättää lapsille.
Kyllä, hulluja ovat. Juoppohulluja ja muutenkin.
Nainen pitää itseään hyväntekijänä ja ihmettelee, kun hänestä ei pidetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exän täti meni kolmannen kerran naimisiin saman miehen kanssa, etteivät heidän lapsensa perisivät kaikkea jos äiti sattuisi kuolemaan. Ja mies on tietenkin myös näiden isä (juoppo tossukka).
Nainen on alkkis ja luonne on aina ollut hyökkäävyyteen taipuva. Oli kuitenkin joskus melkein ihminen.Nyt en aivan ymmärrä....?
Ei kukaan muukaan.
Aviopari erosi mutta avioitui uudelleen, erosi toistamiseen ja avioitui kolmannen kerran. Pariskunnan ilkeä nainen riitaantui lastensakin kanssa, ja halusi tehdä nämä mahdollisimman perinnöttömiksi. Jos hän kuolisi, leski perisi puolet -hänen logiikallaan -, eikä koko perintöä tarvitsisi jättää lapsille.
Kyllä, hulluja ovat. Juoppohulluja ja muutenkin.
Nainen pitää itseään hyväntekijänä ja ihmettelee, kun hänestä ei pidetä.
Eikä hänellä ole paljonkaan omaisuutta, koska on pistänyt sitä menemään. Muiden itse ansaitsemaa kadehtii senkin edestä. Muutkin tappelevat perinnöstä jonka eräs sisarus on huijannut itselleen, vaikka onkin saanut eniten. Sellainen suku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimismiesjärjestelmä lakkautettiin Suomessa jo vuonna 2007. Silti tässäkin ketjussa väännetään siitä kuinka nimismies hoitaa perunkirjoituksen ja hakee kuolinpesän jäsenet sinne.
Jos kutsu perunkirjoitustilaisuuteen on toimitettava todisteellisesti perille, kuka sitten on se taho nykyisin, joka voi 1) viedä kutsun perille ja 2) ottaa asiasta myös kutsun saajalta allekirjoitettu kuittaus?
Postissa toimitettu kirjattu kirje todistaa kyllä että *jokin* kirje on toimitettu, mutta eihän Posti voi sitä todistaa, oliko kirjeen sisältönä kutsu perunkirjoitustilaisuuteen vai esim. nippu mainospostia?
Lue yllä. Kirjoitin jo näihin kutsuihin liittyen. Ei tarvitse olla ns. virallista kuittausta. Laki ei edellytä sitä.
asianajaja
Tämä avannee mahdollisuuden petkuttaa ainakin osaa perillisistä. Tosin laissa saattoi olla maininta siitä että kohtuutonta vaivaa ei pitäisi kutsun toimittamisestakaan aiheutua (?)
Ainakaan meillä asianajajilla ei ole mitään tarvetta "petkuttaa" ketään osakasta. Sposti riittää kutsuksi, myös puhelimitse annettu tieto ajankohdasta ja paikasta. Itse käytän spostia.
Nuo lakipykälät (PK 20 luku 2 §-3§) mihin viittasin, joissa siitä, että "ilman sanottavaa hankaluutta" pitää ajankohta ja paikka saada ilmoitettua, eivät oman tulkintani mukaan koske kuin poikkeustapauksia. Esim. itselläni oli tilanne, että pesän osakas oli Somaliassa eikä häneen saatu yhteyttä. Yritin, mutta kyseessä oli poikkeustilanne. Tämän vuoksi hänelle ei saatu tietoa toimitettua.
asianajaja
Mahtaisiko pesän varallisuuden suuruudella olla mitään vaikutusta siihen, mikä katsotaan "sanottavaksi hankaluudeksi", myös Somaliassa asuvan hankalasti tavoitettavan perillisen tavoittamiseksi?
Jos tilanne etenee perinnönjakoon ilman tavoittamatta jääneen perillisen tietoa asiasta, onko tällöin osatta jääneen perillisen mahdollista vaatia enää omaa osuuttaan pesästä sen jälkeen kun perunkirjan moittimisaika 6kk on jo mennyt ohi?
Nyt on jo pakko sanoa jotain. Ymmärtäkää, että perukirja on vain luettelo vainajan omaisuudesta ja veloista, sekä pesän osakkaista.
Perukirjalla ei millään muotoa päätetä, kuka mitäkin saa.
-Tuo on niin totta. Perunkirjoitus on käytännössä vainajan viimeinen "veroilmoitus". Jotenkin näitä lukiessa monen jutut kuinka rahoja on otettu ennen perunkirjoitusta on ihan hevon kukkua. Pankit jäädyttää vainajan tilit, ja vainajan tililtä maksetaan loput vainajan laskut ja hautajaiskulut ja jotta kaikki menee oikein, tulee kirkonkirjoista tai maistraatista olla olemassa sukuselvitys aina 15 ikäisestä asti, jossa ilmenee mahdolliset lehtolapset. Kun kaikki vainajan laskut on maksettu ja perunkirjoitus tehty, voi joko pesänhoitaja tai muu uskottu henkilö viedä perunkirjoituksen ja osituksen pankkiin ja sitten vasta päästään päästään perinnönjakoon.
Lisäksi, mikäli vainajalla on ollut testamentti, tulee jokaiselle perilliselle luovuttaa kahden henkilön oikeaksi todistama kopio testamentista. Testamentin voi kiistää, mutta se tarkoittaa perinnönjaon siirtymistä puoli vuotta heti eteenpäin koska kanteen nostoaika on puoli vuotta ja riidat usein venyy tosi pitkiksi. SILTI perunkirjoitus tulee tehdä ajallan, eli kolmen kk kuluessa. Joissain tapauksissa voi verottajalta hakea perunkirjoituksen jatkoajan.
Leski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimismiesjärjestelmä lakkautettiin Suomessa jo vuonna 2007. Silti tässäkin ketjussa väännetään siitä kuinka nimismies hoitaa perunkirjoituksen ja hakee kuolinpesän jäsenet sinne.
Jos kutsu perunkirjoitustilaisuuteen on toimitettava todisteellisesti perille, kuka sitten on se taho nykyisin, joka voi 1) viedä kutsun perille ja 2) ottaa asiasta myös kutsun saajalta allekirjoitettu kuittaus?
Postissa toimitettu kirjattu kirje todistaa kyllä että *jokin* kirje on toimitettu, mutta eihän Posti voi sitä todistaa, oliko kirjeen sisältönä kutsu perunkirjoitustilaisuuteen vai esim. nippu mainospostia?
Lue yllä. Kirjoitin jo näihin kutsuihin liittyen. Ei tarvitse olla ns. virallista kuittausta. Laki ei edellytä sitä.
asianajaja
Tämä avannee mahdollisuuden petkuttaa ainakin osaa perillisistä. Tosin laissa saattoi olla maininta siitä että kohtuutonta vaivaa ei pitäisi kutsun toimittamisestakaan aiheutua (?)
Ainakaan meillä asianajajilla ei ole mitään tarvetta "petkuttaa" ketään osakasta. Sposti riittää kutsuksi, myös puhelimitse annettu tieto ajankohdasta ja paikasta. Itse käytän spostia.
Nuo lakipykälät (PK 20 luku 2 §-3§) mihin viittasin, joissa siitä, että "ilman sanottavaa hankaluutta" pitää ajankohta ja paikka saada ilmoitettua, eivät oman tulkintani mukaan koske kuin poikkeustapauksia. Esim. itselläni oli tilanne, että pesän osakas oli Somaliassa eikä häneen saatu yhteyttä. Yritin, mutta kyseessä oli poikkeustilanne. Tämän vuoksi hänelle ei saatu tietoa toimitettua.
asianajaja
Mahtaisiko pesän varallisuuden suuruudella olla mitään vaikutusta siihen, mikä katsotaan "sanottavaksi hankaluudeksi", myös Somaliassa asuvan hankalasti tavoitettavan perillisen tavoittamiseksi?
Jos tilanne etenee perinnönjakoon ilman tavoittamatta jääneen perillisen tietoa asiasta, onko tällöin osatta jääneen perillisen mahdollista vaatia enää omaa osuuttaan pesästä sen jälkeen kun perunkirjan moittimisaika 6kk on jo mennyt ohi?
Nyt on jo pakko sanoa jotain. Ymmärtäkää, että perukirja on vain luettelo vainajan omaisuudesta ja veloista, sekä pesän osakkaista.
Perukirjalla ei millään muotoa päätetä, kuka mitäkin saa.
-Tuo on niin totta. Perunkirjoitus on käytännössä vainajan viimeinen "veroilmoitus". Jotenkin näitä lukiessa monen jutut kuinka rahoja on otettu ennen perunkirjoitusta on ihan hevon kukkua. Pankit jäädyttää vainajan tilit, ja vainajan tililtä maksetaan loput vainajan laskut ja hautajaiskulut ja jotta kaikki menee oikein, tulee kirkonkirjoista tai maistraatista olla olemassa sukuselvitys aina 15 ikäisestä asti, jossa ilmenee mahdolliset lehtolapset. Kun kaikki vainajan laskut on maksettu ja perunkirjoitus tehty, voi joko pesänhoitaja tai muu uskottu henkilö viedä perunkirjoituksen ja osituksen pankkiin ja sitten vasta päästään päästään perinnönjakoon.
Lisäksi, mikäli vainajalla on ollut testamentti, tulee jokaiselle perilliselle luovuttaa kahden henkilön oikeaksi todistama kopio testamentista. Testamentin voi kiistää, mutta se tarkoittaa perinnönjaon siirtymistä puoli vuotta heti eteenpäin koska kanteen nostoaika on puoli vuotta ja riidat usein venyy tosi pitkiksi. SILTI perunkirjoitus tulee tehdä ajallan, eli kolmen kk kuluessa. Joissain tapauksissa voi verottajalta hakea perunkirjoituksen jatkoajan.
Ohhoh. Mä en saanut kopiota mun isän testamentista, enkä saanut mennä edes perunkirjoitustilaisuuteen.
Perinnönjaoissa on se yhteinen piirre, että jokainen perillinen jää vähemmälle kuin muut.
Vierailija kirjoitti:
Leski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimismiesjärjestelmä lakkautettiin Suomessa jo vuonna 2007. Silti tässäkin ketjussa väännetään siitä kuinka nimismies hoitaa perunkirjoituksen ja hakee kuolinpesän jäsenet sinne.
Jos kutsu perunkirjoitustilaisuuteen on toimitettava todisteellisesti perille, kuka sitten on se taho nykyisin, joka voi 1) viedä kutsun perille ja 2) ottaa asiasta myös kutsun saajalta allekirjoitettu kuittaus?
Postissa toimitettu kirjattu kirje todistaa kyllä että *jokin* kirje on toimitettu, mutta eihän Posti voi sitä todistaa, oliko kirjeen sisältönä kutsu perunkirjoitustilaisuuteen vai esim. nippu mainospostia?
Lue yllä. Kirjoitin jo näihin kutsuihin liittyen. Ei tarvitse olla ns. virallista kuittausta. Laki ei edellytä sitä.
asianajaja
Tämä avannee mahdollisuuden petkuttaa ainakin osaa perillisistä. Tosin laissa saattoi olla maininta siitä että kohtuutonta vaivaa ei pitäisi kutsun toimittamisestakaan aiheutua (?)
Ainakaan meillä asianajajilla ei ole mitään tarvetta "petkuttaa" ketään osakasta. Sposti riittää kutsuksi, myös puhelimitse annettu tieto ajankohdasta ja paikasta. Itse käytän spostia.
Nuo lakipykälät (PK 20 luku 2 §-3§) mihin viittasin, joissa siitä, että "ilman sanottavaa hankaluutta" pitää ajankohta ja paikka saada ilmoitettua, eivät oman tulkintani mukaan koske kuin poikkeustapauksia. Esim. itselläni oli tilanne, että pesän osakas oli Somaliassa eikä häneen saatu yhteyttä. Yritin, mutta kyseessä oli poikkeustilanne. Tämän vuoksi hänelle ei saatu tietoa toimitettua.
asianajaja
Mahtaisiko pesän varallisuuden suuruudella olla mitään vaikutusta siihen, mikä katsotaan "sanottavaksi hankaluudeksi", myös Somaliassa asuvan hankalasti tavoitettavan perillisen tavoittamiseksi?
Jos tilanne etenee perinnönjakoon ilman tavoittamatta jääneen perillisen tietoa asiasta, onko tällöin osatta jääneen perillisen mahdollista vaatia enää omaa osuuttaan pesästä sen jälkeen kun perunkirjan moittimisaika 6kk on jo mennyt ohi?
Nyt on jo pakko sanoa jotain. Ymmärtäkää, että perukirja on vain luettelo vainajan omaisuudesta ja veloista, sekä pesän osakkaista.
Perukirjalla ei millään muotoa päätetä, kuka mitäkin saa.
-Tuo on niin totta. Perunkirjoitus on käytännössä vainajan viimeinen "veroilmoitus". Jotenkin näitä lukiessa monen jutut kuinka rahoja on otettu ennen perunkirjoitusta on ihan hevon kukkua. Pankit jäädyttää vainajan tilit, ja vainajan tililtä maksetaan loput vainajan laskut ja hautajaiskulut ja jotta kaikki menee oikein, tulee kirkonkirjoista tai maistraatista olla olemassa sukuselvitys aina 15 ikäisestä asti, jossa ilmenee mahdolliset lehtolapset. Kun kaikki vainajan laskut on maksettu ja perunkirjoitus tehty, voi joko pesänhoitaja tai muu uskottu henkilö viedä perunkirjoituksen ja osituksen pankkiin ja sitten vasta päästään päästään perinnönjakoon.
Lisäksi, mikäli vainajalla on ollut testamentti, tulee jokaiselle perilliselle luovuttaa kahden henkilön oikeaksi todistama kopio testamentista. Testamentin voi kiistää, mutta se tarkoittaa perinnönjaon siirtymistä puoli vuotta heti eteenpäin koska kanteen nostoaika on puoli vuotta ja riidat usein venyy tosi pitkiksi. SILTI perunkirjoitus tulee tehdä ajallan, eli kolmen kk kuluessa. Joissain tapauksissa voi verottajalta hakea perunkirjoituksen jatkoajan.Ohhoh. Mä en saanut kopiota mun isän testamentista, enkä saanut mennä edes perunkirjoitustilaisuuteen.
Miten tuo on mahdollista? Tuossa on rikottu lakia.
🇺🇦🇮🇱
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimismiesjärjestelmä lakkautettiin Suomessa jo vuonna 2007. Silti tässäkin ketjussa väännetään siitä kuinka nimismies hoitaa perunkirjoituksen ja hakee kuolinpesän jäsenet sinne.
Jos kutsu perunkirjoitustilaisuuteen on toimitettava todisteellisesti perille, kuka sitten on se taho nykyisin, joka voi 1) viedä kutsun perille ja 2) ottaa asiasta myös kutsun saajalta allekirjoitettu kuittaus?
Postissa toimitettu kirjattu kirje todistaa kyllä että *jokin* kirje on toimitettu, mutta eihän Posti voi sitä todistaa, oliko kirjeen sisältönä kutsu perunkirjoitustilaisuuteen vai esim. nippu mainospostia?
Lue yllä. Kirjoitin jo näihin kutsuihin liittyen. Ei tarvitse olla ns. virallista kuittausta. Laki ei edellytä sitä.
asianajaja
Tämä avannee mahdollisuuden petkuttaa ainakin osaa perillisistä. Tosin laissa saattoi olla maininta siitä että kohtuutonta vaivaa ei pitäisi kutsun toimittamisestakaan aiheutua (?)
Ainakaan meillä asianajajilla ei ole mitään tarvetta "petkuttaa" ketään osakasta. Sposti riittää kutsuksi, myös puhelimitse annettu tieto ajankohdasta ja paikasta. Itse käytän spostia.
Nuo lakipykälät (PK 20 luku 2 §-3§) mihin viittasin, joissa siitä, että "ilman sanottavaa hankaluutta" pitää ajankohta ja paikka saada ilmoitettua, eivät oman tulkintani mukaan koske kuin poikkeustapauksia. Esim. itselläni oli tilanne, että pesän osakas oli Somaliassa eikä häneen saatu yhteyttä. Yritin, mutta kyseessä oli poikkeustilanne. Tämän vuoksi hänelle ei saatu tietoa toimitettua.
asianajaja
Mahtaisiko pesän varallisuuden suuruudella olla mitään vaikutusta siihen, mikä katsotaan "sanottavaksi hankaluudeksi", myös Somaliassa asuvan hankalasti tavoitettavan perillisen tavoittamiseksi?
Jos tilanne etenee perinnönjakoon ilman tavoittamatta jääneen perillisen tietoa asiasta, onko tällöin osatta jääneen perillisen mahdollista vaatia enää omaa osuuttaan pesästä sen jälkeen kun perunkirjan moittimisaika 6kk on jo mennyt ohi?
Nyt on jo pakko sanoa jotain. Ymmärtäkää, että perukirja on vain luettelo vainajan omaisuudesta ja veloista, sekä pesän osakkaista.
Perukirjalla ei millään muotoa päätetä, kuka mitäkin saa.
-Tuo on niin totta. Perunkirjoitus on käytännössä vainajan viimeinen "veroilmoitus". Jotenkin näitä lukiessa monen jutut kuinka rahoja on otettu ennen perunkirjoitusta on ihan hevon kukkua. Pankit jäädyttää vainajan tilit, ja vainajan tililtä maksetaan loput vainajan laskut ja hautajaiskulut ja jotta kaikki menee oikein, tulee kirkonkirjoista tai maistraatista olla olemassa sukuselvitys aina 15 ikäisestä asti, jossa ilmenee mahdolliset lehtolapset. Kun kaikki vainajan laskut on maksettu ja perunkirjoitus tehty, voi joko pesänhoitaja tai muu uskottu henkilö viedä perunkirjoituksen ja osituksen pankkiin ja sitten vasta päästään päästään perinnönjakoon.
Lisäksi, mikäli vainajalla on ollut testamentti, tulee jokaiselle perilliselle luovuttaa kahden henkilön oikeaksi todistama kopio testamentista. Testamentin voi kiistää, mutta se tarkoittaa perinnönjaon siirtymistä puoli vuotta heti eteenpäin koska kanteen nostoaika on puoli vuotta ja riidat usein venyy tosi pitkiksi. SILTI perunkirjoitus tulee tehdä ajallan, eli kolmen kk kuluessa. Joissain tapauksissa voi verottajalta hakea perunkirjoituksen jatkoajan.Ohhoh. Mä en saanut kopiota mun isän testamentista, enkä saanut mennä edes perunkirjoitustilaisuuteen.
Miten tuo on mahdollista? Tuossa on rikottu lakia.
No en tiennyt, sanottiin vain ettei mun "tarvi" mennä. Eli ei huolita paikalle.
Suutuin ukin perinnönjaossa niin verisesti, etten tullut hakemaan mitään tavaraa sittenkään kun pyydettiin. Siis meni tunteisiin koko juttu.
Äitini kuoli nuorena ja minä äidin ainoana elossa olevana lapsena olin perimässä äitini osuuden ukin perinnöstä. Äidin kaksi veljeä ja sisko järjestelivät perinnönjaon ilman minun kuulemista. Näin se meni: Toinen veljistä saa kesämökin, koska hän asuu siellä lähellä, toinen veli ja sisko ottavat huolehtiakseen asunnon myynnin ja saavat pitää rahat, mitä siitä tulee. Minulle oli kaavailtu ikivanha veneen lousku ja tilillä olevaa rahaa reilut 20 000. Minä sanoin, että se ei kyllä sovi. Ensinnäkin sen kesämökin arvo metsineen kaiken logiikan mukaan oli yli 30 000 euroa, jopa 40 000. Toiseksi kun katsoin vastaavien kerrostalo-osakkeiden hintoja, niitä oli myyty 50-60 000 eurolla. Eli millä logiikalla minulle kuului vain reilut 20 000 ja vanha vene. Minua yritettiin puhua ympäri, että kun ei asunto-osaketta hetkessä myydä, niin se pitää vaan perunkirjaan arvioida ja myydä sitten kun sen kaupaksi saa. Ja mökkiä taas eivät halunneet myydä, kun ukki oli niin paljon nähnyt vaivaa sen eteen. Sitten perukirjoituksessa meillä oli riita sen arvosta. Arvioija oli kallistunut siihen, että mökin arvo olisi reilusti alle 30 000. Ihan vedätystä. Sillä hinnalla ei saa mistään kunnon hirsimökkiä hiekkapohjaisen järven rannalta, sähköt, oma kaivo ja autotie perille ja iso tontti. Pesänjaossa ei ollut ilmeisesti mitään muuta intressiä kuin saada jaettua neljään osaan niin, että kaikki on olevinaan saman arvoista, ettei kukaan maksa kenellekään mitään. Edelleen olen sitä mieltä, että sen mökin oikea arvo oli paljon yli 30 000, jopa 40 000 ja minä otin takkiin vähintään kymppitonnin.
Kutsuivat myöhemmin minut katsomaan, mitä tavaraa haluan, että jaetaan yhdessä. En vastannut mitään enkä mennyt. Voi mennä muutama vuosi, etten halua edes nähdä niitä kaksinaamaisia.
Tapaus kun yksi osakas meni/oli heti talolle kun mummo kuoli. Putsasi tavaraa, vaikka mummo odotti vuoteessa vielä ruumisautoa.
Eräs sukulainen oli vasta 50-60-vuotias, elossa ja hyvissä ruumiin voimissa, kun toinen sukulainen alkoi kyselemään perintöä.
Itseäni yritettiin painostaa perinnöstä luopumiseen, vaikka mitään ei ollut perittykään, mutta sukulainen alkoi perintöä jakamaan, vaikka ei ollut vainajaa. Kyseinen henkilö elää vieläkin, vaikka hänen perintöään joku sukulainen alkoi jakamaan jo melkein 10 vuotta sitten,
Vierailija kirjoitti:
Suutuin ukin perinnönjaossa niin verisesti, etten tullut hakemaan mitään tavaraa sittenkään kun pyydettiin. Siis meni tunteisiin koko juttu.
Äitini kuoli nuorena ja minä äidin ainoana elossa olevana lapsena olin perimässä äitini osuuden ukin perinnöstä. Äidin kaksi veljeä ja sisko järjestelivät perinnönjaon ilman minun kuulemista. Näin se meni: Toinen veljistä saa kesämökin, koska hän asuu siellä lähellä, toinen veli ja sisko ottavat huolehtiakseen asunnon myynnin ja saavat pitää rahat, mitä siitä tulee. Minulle oli kaavailtu ikivanha veneen lousku ja tilillä olevaa rahaa reilut 20 000. Minä sanoin, että se ei kyllä sovi. Ensinnäkin sen kesämökin arvo metsineen kaiken logiikan mukaan oli yli 30 000 euroa, jopa 40 000. Toiseksi kun katsoin vastaavien kerrostalo-osakkeiden hintoja, niitä oli myyty 50-60 000 eurolla. Eli millä logiikalla minulle kuului vain reilut 20 000 ja vanha vene. Minua yritettiin puhua ympäri, että kun ei asunto-osaketta hetkessä myydä, niin se pitää vaan perunkirjaan arvioida ja myydä sitten kun sen kaupaksi saa. Ja mökkiä taas eivät halunneet myydä, kun ukki oli niin paljon nähnyt vaivaa sen eteen. Sitten perukirjoituksessa meillä oli riita sen arvosta. Arvioija oli kallistunut siihen, että mökin arvo olisi reilusti alle 30 000. Ihan vedätystä. Sillä hinnalla ei saa mistään kunnon hirsimökkiä hiekkapohjaisen järven rannalta, sähköt, oma kaivo ja autotie perille ja iso tontti. Pesänjaossa ei ollut ilmeisesti mitään muuta intressiä kuin saada jaettua neljään osaan niin, että kaikki on olevinaan saman arvoista, ettei kukaan maksa kenellekään mitään. Edelleen olen sitä mieltä, että sen mökin oikea arvo oli paljon yli 30 000, jopa 40 000 ja minä otin takkiin vähintään kymppitonnin.
Kutsuivat myöhemmin minut katsomaan, mitä tavaraa haluan, että jaetaan yhdessä. En vastannut mitään enkä mennyt. Voi mennä muutama vuosi, etten halua edes nähdä niitä kaksinaamaisia.
Eli kaikki myyntiin, mökistä 30000
Kerrostalokiinteistöstä 50000
Ja puhdasta rahaa. 20000
Jaettavaa tasan 100000
Se 4 osaan niin jokaiselle 25000€
Jäit siis tappiolle 5000€
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tässä tapauksessa ei mitän jakoa tullut, kun köyhä isä oli.Mutta, isällä oli ns. lehtolapsi, joka ei kertaakaan käynyt isää katsomassa silloin kun eli, mutta arkussa tuli kuollutta isää katsomaan.
me sisarukset olimme todella pöyristyneitä. Siellä se miehensä kanssa oli nautiskelivat antimista. En vaan vieläkään ymmärrä, kuka sen sinne edes kutsui. Oksetavaa!
Mistäpä tiedätte, vaikka olisi ollut isänsä kanssa yhteyksissä teidän tietämättä. Jokin yhteys on täytynyt olla ja jonkunhan tästä täytyi hänelle ilmoittaa, eihän muuten olisi tiennyt tullakaan.
Joo, on ilmoittanut, tidän kyllö kuka mahdollisestii, mutta ei kenelläkään muulla ole oikeutta pyytää hautajaisiin, kuin meidän lasten , ei edes isän sisarusten.
Tiedän senkin, että isä on mutaman kerran soittanu ja pyytäny käymään vaan eipä näkyny. Sitten jätti koko asian, aikuinen ihminen tietää kyllä mitä tekee. Isä oli lapsirakas.
Mutta että sittten tulee kuollutta katsomaan.
Vierailija kirjoitti:
Nuorin veli sanoi viisaasti ettei halua riitoja. Pikkuperintöjutut meni sitten ihan sovussa arpaa heittäen.
Ainoa hermot säilyttävä tapa. Jotain joudutaan aina pyöristelemään ja joku ei ehkä saa mielessään hellimäänsä irtaimistokikkaretta. Mutta jako saadaan sujuvasti ja kohtuuajan sisällä pulkkaan.
Nihilistinen sentilleen jaon askartelu sopii ihmisille, jotka eivät laita omalle ajalleen ja vaivalleen mitään arvoa. Ja joilla on intoa vääntää kuluja säästämättä vuodesta toiseen muutaman tonnin tähden.
Mutta aloituksessahan toteutui perinnönjaon toive.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tässä tapauksessa ei mitän jakoa tullut, kun köyhä isä oli.Mutta, isällä oli ns. lehtolapsi, joka ei kertaakaan käynyt isää katsomassa silloin kun eli, mutta arkussa tuli kuollutta isää katsomaan.
me sisarukset olimme todella pöyristyneitä. Siellä se miehensä kanssa oli nautiskelivat antimista. En vaan vieläkään ymmärrä, kuka sen sinne edes kutsui. Oksetavaa!
Mistäpä tiedätte, vaikka olisi ollut isänsä kanssa yhteyksissä teidän tietämättä. Jokin yhteys on täytynyt olla ja jonkunhan tästä täytyi hänelle ilmoittaa, eihän muuten olisi tiennyt tullakaan.
Joo, on ilmoittanut, tidän kyllö kuka mahdollisestii, mutta ei kenelläkään muulla ole oikeutta pyytää hautajaisiin, kuin meidän lasten , ei edes isän sisarusten.
Tiedän senkin, että isä on mutaman kerran soittanu ja pyytäny käymään vaan eipä näkyny. Sitten jätti koko asian, aikuinen ihminen tietää kyllä mitä tekee. Isä oli lapsirakas.
Mutta että sittten tulee kuollutta katsomaan.
Joiko oikein monta kupillista ja otti liikaa pullaa? Hävytöntä.
Vierailija kirjoitti:
Mutta aloituksessahan toteutui perinnönjaon toive.
Tarkoitin, toive perinnönjakotavasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suutuin ukin perinnönjaossa niin verisesti, etten tullut hakemaan mitään tavaraa sittenkään kun pyydettiin. Siis meni tunteisiin koko juttu.
Äitini kuoli nuorena ja minä äidin ainoana elossa olevana lapsena olin perimässä äitini osuuden ukin perinnöstä. Äidin kaksi veljeä ja sisko järjestelivät perinnönjaon ilman minun kuulemista. Näin se meni: Toinen veljistä saa kesämökin, koska hän asuu siellä lähellä, toinen veli ja sisko ottavat huolehtiakseen asunnon myynnin ja saavat pitää rahat, mitä siitä tulee. Minulle oli kaavailtu ikivanha veneen lousku ja tilillä olevaa rahaa reilut 20 000. Minä sanoin, että se ei kyllä sovi. Ensinnäkin sen kesämökin arvo metsineen kaiken logiikan mukaan oli yli 30 000 euroa, jopa 40 000. Toiseksi kun katsoin vastaavien kerrostalo-osakkeiden hintoja, niitä oli myyty 50-60 000 eurolla. Eli millä logiikalla minulle kuului vain reilut 20 000 ja vanha vene. Minua yritettiin puhua ympäri, että kun ei asunto-osaketta hetkessä myydä, niin se pitää vaan perunkirjaan arvioida ja myydä sitten kun sen kaupaksi saa. Ja mökkiä taas eivät halunneet myydä, kun ukki oli niin paljon nähnyt vaivaa sen eteen. Sitten perukirjoituksessa meillä oli riita sen arvosta. Arvioija oli kallistunut siihen, että mökin arvo olisi reilusti alle 30 000. Ihan vedätystä. Sillä hinnalla ei saa mistään kunnon hirsimökkiä hiekkapohjaisen järven rannalta, sähköt, oma kaivo ja autotie perille ja iso tontti. Pesänjaossa ei ollut ilmeisesti mitään muuta intressiä kuin saada jaettua neljään osaan niin, että kaikki on olevinaan saman arvoista, ettei kukaan maksa kenellekään mitään. Edelleen olen sitä mieltä, että sen mökin oikea arvo oli paljon yli 30 000, jopa 40 000 ja minä otin takkiin vähintään kymppitonnin.
Kutsuivat myöhemmin minut katsomaan, mitä tavaraa haluan, että jaetaan yhdessä. En vastannut mitään enkä mennyt. Voi mennä muutama vuosi, etten halua edes nähdä niitä kaksinaamaisia.
Eli kaikki myyntiin, mökistä 30000
Kerrostalokiinteistöstä 50000
Ja puhdasta rahaa. 20000
Jaettavaa tasan 100000
Se 4 osaan niin jokaiselle 25000€
Jäit siis tappiolle 5000€
Unohdit sen mainitun veneen, joten tappio lienee alle 5000€.
Enpä olisi moisesta jaksanut pulttia ottaa. Jos kovasti ilisi käynyr oikeudentuntooni niin olisin ehdottanut että menen siihen asuntomyyntikimppaan ja jompikumpi heistä tulee venepottiin tilalle.
Jos asunto on muuttotappiöhevonperseessä niin senkin myyminen ja toteutuva arvo on herran hallussa.
Tuttavanainen kävi kirkkoherranvirastossa, jossa virkailija yllättäen empatiseerasi kävijää ja otti osaa isosedän kuoleman tuottamaan suruun. No, nainen ei tiennyt tämän melko läheisen miehen kuolemasta. Kävi ilmi että edesmenneen poika oli salannut kuoleman – eikä syytä ollut vaikea arvata. Tämä mies oli legendaarisen nuuka ja halusi säästää muistotilaisuuden kuluissa ja vaivannäössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suutuin ukin perinnönjaossa niin verisesti, etten tullut hakemaan mitään tavaraa sittenkään kun pyydettiin. Siis meni tunteisiin koko juttu.
Äitini kuoli nuorena ja minä äidin ainoana elossa olevana lapsena olin perimässä äitini osuuden ukin perinnöstä. Äidin kaksi veljeä ja sisko järjestelivät perinnönjaon ilman minun kuulemista. Näin se meni: Toinen veljistä saa kesämökin, koska hän asuu siellä lähellä, toinen veli ja sisko ottavat huolehtiakseen asunnon myynnin ja saavat pitää rahat, mitä siitä tulee. Minulle oli kaavailtu ikivanha veneen lousku ja tilillä olevaa rahaa reilut 20 000. Minä sanoin, että se ei kyllä sovi. Ensinnäkin sen kesämökin arvo metsineen kaiken logiikan mukaan oli yli 30 000 euroa, jopa 40 000. Toiseksi kun katsoin vastaavien kerrostalo-osakkeiden hintoja, niitä oli myyty 50-60 000 eurolla. Eli millä logiikalla minulle kuului vain reilut 20 000 ja vanha vene. Minua yritettiin puhua ympäri, että kun ei asunto-osaketta hetkessä myydä, niin se pitää vaan perunkirjaan arvioida ja myydä sitten kun sen kaupaksi saa. Ja mökkiä taas eivät halunneet myydä, kun ukki oli niin paljon nähnyt vaivaa sen eteen. Sitten perukirjoituksessa meillä oli riita sen arvosta. Arvioija oli kallistunut siihen, että mökin arvo olisi reilusti alle 30 000. Ihan vedätystä. Sillä hinnalla ei saa mistään kunnon hirsimökkiä hiekkapohjaisen järven rannalta, sähköt, oma kaivo ja autotie perille ja iso tontti. Pesänjaossa ei ollut ilmeisesti mitään muuta intressiä kuin saada jaettua neljään osaan niin, että kaikki on olevinaan saman arvoista, ettei kukaan maksa kenellekään mitään. Edelleen olen sitä mieltä, että sen mökin oikea arvo oli paljon yli 30 000, jopa 40 000 ja minä otin takkiin vähintään kymppitonnin.
Kutsuivat myöhemmin minut katsomaan, mitä tavaraa haluan, että jaetaan yhdessä. En vastannut mitään enkä mennyt. Voi mennä muutama vuosi, etten halua edes nähdä niitä kaksinaamaisia.
Eli kaikki myyntiin, mökistä 30000
Kerrostalokiinteistöstä 50000
Ja puhdasta rahaa. 20000
Jaettavaa tasan 100000
Se 4 osaan niin jokaiselle 25000€
Jäit siis tappiolle 5000€Unohdit sen mainitun veneen, joten tappio lienee alle 5000€.
Enpä olisi moisesta jaksanut pulttia ottaa. Jos kovasti ilisi käynyr oikeudentuntooni niin olisin ehdottanut että menen siihen asuntomyyntikimppaan ja jompikumpi heistä tulee venepottiin tilalle.
Jos asunto on muuttotappiöhevonperseessä niin senkin myyminen ja toteutuva arvo on herran hallussa.
Just näin. Tällläisiä tapauksia vielä riitautetaan ja taistellaan oikeudessa verissä päin.
Kolme sisarusta, yksi asuu äitinsä kanssa samalla paikkakunnalla, muut kaksi eri puolilla suomea, lähinkin 60 kilometrin päässä. Äidin kunto heikkenee ja lähin sisaruksista perheineen ottaa tehtäväkseen hoitaa vanhainkotiin muuttaneen äidin asioita. Äiti on siinä kunnossa, ettei tunnista lapsenlapsiaan, jotka käyvät vanhainkodissa häntä katsomassa. Aika kuluu, yhdelle sisaruksista tulee vanhainkodista soitto, että mikäs nyt on kun ei äidin hoitoa ole maksettu, ei lääkkeitä ei mitään, moniin kuukausiin?
Sisar 2 alkaa tutkia asiaa, käy ilmi, että se äidin hoidon tehtäväkseen ottanut on hoitanut äidin tilin tyhjäksi omiin ostoksiinsa, jättänyt äidin maksut maksamatta, vetänyt vielä päälle kulutusluotot ja pikavipit ulosottoon asti. Tulee poliisitutkinta ja aikanaan syyte, siinä välissä äiti kuolee melko yllättäen. Kuolinpesälle tehdään perunkirjat, pesä myy äidin asunnon ja saa vähän rahaa. Siinä yhteydessä selviää, että kun sisar 1 pölli äidin rahat, asiaa selvittänyt sisar 2 otti äidiltä 40 000€ lahjana, jonka äidin holhoojaksi nimetty asianajaja allekirjoitutti dementikolla, joka kuoli ilmeisesti suruun huomatessaan millaisia kuspäätyttäriä oli kasvattanut.
Perinnön jako eteni, samoin muut tapahtumat, eli sisaren 1 perheen talo meni ositukseen ja myyntiin, jotta hän saa maksettua rahat kuolinpesälle, jonka osakas hän itse oli. Kun pesä jaettiin, niin sisar 1 ei saanut käytännössä juuri mitään, 2 ja 3 saivat osuuden, jota söi sisar 2 saama lahjoitus dementikolta. Kun piti olla tasajako, niin sisar 1 sai muutaman tonnin, 2 sai n. 80 000, (lahja ja 40 000) ja kolmas 40 000. Ei siis ole yhtään liioiteltua sanoa, että suku on pahin. Perinnönjaon jälkeen kaikki suhteet poikki, ei mitään väliä, kuolkoot syöpään, ahneet paskiaiset..