Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?

Vierailija kirjoitti:

Vainaja ei ollut kerinnyt vielä kunnolla viilenemään ruumishuoneella, kun lähisukulainen oli jo ottamassa lakimiehetkin mukaan hautajaisiin. On varmaankin kaikenlaisia vaikeuksia itse kullakin, mutta onhan se huvittavaa että perintöasioista saa riidan aikaan ennenkuin on edes mitään tietoa testamentistakaan.

No, jokainen oppii sitten omalla tavallaan. Euroakaan ei tullut kenellekään ja ihan hyvä niin, vähemmän riitaa, eikä yhteiskuntakaan päässyt perintövaroja jahtaamaan. Enpä ole koskaan ollut kyttäämässä perintöjä, eiköhän se ole pitkälti kuolevien oma päätös miten haluaa jäljellejäävää omaisuuttaan jakaa.

Yleensäkin, kannattaisi ne oman elämän suunnitelmat tehdä sen mukaan, mihin on oikeasti itsellä varaa.  Ei varmasti kannata suunnitella elämää mahdollisten lottovoittojen tai mahdollisten isojen perintöjen varaan, voi tulla isoja pettymyksiä.

Heh, vähän samanlainen kokemus. Rintaperillinen tuli perunkirjoitukseen lakimiehen kanssa. Ilmeensä oli näkemisen arvoinen kun selvisi että kuolinpesässä ei ollut mitään jaettavaa. Vainaja oli tiennyt loppunsa lähestyvän ja ratkaisi todennäköiset perintöriidat antamalla omaisuutensa pois kalkkiviivoilla. Sen verran oli sentään jättänyt tililleen rahaa että hautauskulut ja perunkirjoituksen kustannukset saatiin katettua.

No, saihan perillinen sentään laskun siltä lakimieheltä :-D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, tässä tapauksessa ei mitän jakoa tullut, kun köyhä isä oli.Mutta, isällä oli ns. lehtolapsi, joka ei kertaakaan käynyt isää katsomassa silloin kun eli, mutta arkussa tuli kuollutta isää katsomaan.

me sisarukset olimme todella pöyristyneitä. Siellä se miehensä kanssa oli nautiskelivat antimista. En vaan vieläkään ymmärrä, kuka sen sinne edes kutsui. Oksetavaa!

Mistäpä tiedätte, vaikka olisi ollut isänsä kanssa yhteyksissä teidän tietämättä. Jokin yhteys on täytynyt olla ja jonkunhan tästä täytyi hänelle ilmoittaa, eihän muuten olisi tiennyt tullakaan.

Joo, on ilmoittanut, tidän kyllö kuka mahdollisestii, mutta ei kenelläkään muulla ole oikeutta pyytää hautajaisiin, kuin meidän lasten , ei edes isän sisarusten.

Tiedän senkin, että isä on mutaman kerran soittanu ja pyytäny käymään vaan eipä näkyny. Sitten jätti koko asian, aikuinen ihminen tietää kyllä mitä tekee. Isä oli lapsirakas.

Mutta että sittten tulee kuollutta katsomaan.

Eikö tämä lehtolapsi ole myös isänne lapsi?

Pointti ei ole siinä vaan siinä ettei käynyt tapaamassa eikä viettämässä aikaa elävän ihmisen/isän kanssa vaan tuli sitten kuollutta katsomaan, ei mene minun tajuntaan tuolllainen. Mitä se sai irti kuolleesta isästään?

Jos perintöä havitteli niin sitä ei tullu.

Kyllähän tunnustetulla lehtolapsella on sama oikeus isänperintöln kuin muillakin lapsilla vai miten kieroilusta häneltä osuutensa? Halusiko isä tätä lehtolastaan tavata ennenkuin kuoleman lähestyessä.

Lapsettomien kannattaa tehdä testamentti jollekin yleishyödylliselle yhteisölle/säätiölle. Eivät jää sisarukset ihmettelemään ja järjestävät asiallisesti ruumiin polton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vainaja ei ollut kerinnyt vielä kunnolla viilenemään ruumishuoneella, kun lähisukulainen oli jo ottamassa lakimiehetkin mukaan hautajaisiin. On varmaankin kaikenlaisia vaikeuksia itse kullakin, mutta onhan se huvittavaa että perintöasioista saa riidan aikaan ennenkuin on edes mitään tietoa testamentistakaan.

No, jokainen oppii sitten omalla tavallaan. Euroakaan ei tullut kenellekään ja ihan hyvä niin, vähemmän riitaa, eikä yhteiskuntakaan päässyt perintövaroja jahtaamaan. Enpä ole koskaan ollut kyttäämässä perintöjä, eiköhän se ole pitkälti kuolevien oma päätös miten haluaa jäljellejäävää omaisuuttaan jakaa.

Yleensäkin, kannattaisi ne oman elämän suunnitelmat tehdä sen mukaan, mihin on oikeasti itsellä varaa.  Ei varmasti kannata suunnitella elämää mahdollisten lottovoittojen tai mahdollisten isojen perintöjen varaan, voi tulla isoja pettymyksiä.

Heh, vähän samanlainen kokemus. Rintaperillinen tuli perunkirjoitukseen lakimiehen kanssa. Ilmeensä oli näkemisen arvoinen kun selvisi että kuolinpesässä ei ollut mitään jaettavaa. Vainaja oli tiennyt loppunsa lähestyvän ja ratkaisi todennäköiset perintöriidat antamalla omaisuutensa pois kalkkiviivoilla. Sen verran oli sentään jättänyt tililleen rahaa että hautauskulut ja perunkirjoituksen kustannukset saatiin katettua.

No, saihan perillinen sentään laskun siltä lakimieheltä :-D

Hyvää on se, että tuleepahan perintöasioiden yhteyksissä aina paremmin selväksi, millainen toinen ihminen on.  Suomi on täynnä tapauksia että ahneimmat yrittää viedä kaiken, myös muiden perillisten osuudet. 

Lakiosaa saa rintaperillinen vaatia ja sen lain mukaan myös saa, mutta sen jälkeen mennään testamentin mukaisesti jos sellainen on olemassa.

Perinnöistä saattaa tulla myös todella iso harmi, jos omaisuus on perinnönsaajan kannalta vääränlaista, eli jos testamentin tekijä osaa hoitaa asian siten että perilliset ei joudu ongelmiin esim. perintöveron kanssa ilman mahdollisuutta muuttaa perintö rahaksi, niin se on jo sellaisenaan oikein hyvin hoidettu asia.

Muutenkin, keskimääräinen perintö ei Suomessa ole mikään lottovoitto jonka varaan voisi heittäytyä, isojen varallisuuksien omistajien kohdalla varmasti eri juttu mutta testamentin mukaan silloinkin mennään jos sellainen on (ja varsin suurella varmuudella on ainakin heillä jotka raha-asioistaan jotain ymmärtävät)

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi eräs sukulaisemme antaa kerran vuodessa ison säkillisen lasten vaatteita, kenkiä jne. Sisko ottaa aina parhaat päältä koska näkee sukulaisia enemmän ja pääsee hakemaan tavarat ensimmäisenä. Itse olen yh. Hänellä olisi varaa ostaa miehensä kanssa itsekin tavarat mutta ovat kumpikin erittäin ahneita.

       Turha täällä on valittaa kun ette viiti kertoa sukulaiselle. Vai nauttiiko joku siitä kun heitä kyykytetään ja käytetään hyväksi? Minullekin sanoi joskus hyvä ystäväni kuiskaamalla,hyväkskäytetty. Itsenäisesti ajattelevat aivonikin tuumivat että on siinä perää. Olin aina auttamassa avun pyytäjiä. Omaa aikaa oli kovin vähän. Loukkaantuivat kun en enää ollut aina valmiina.Opettelin nauttimaan omasta ajasta. Toimitusjohtajat joutuivat turvautumaan maksulliseen apuun. Neuvoin kyllä edelleen ilmaiseksi mihin kannattaa soittaa ja tunsin itseni yhtä tärkeäksi kuin ilmaista työtä tehdessäni.

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leski kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimismiesjärjestelmä lakkautettiin Suomessa jo vuonna 2007. Silti tässäkin ketjussa väännetään siitä kuinka nimismies hoitaa perunkirjoituksen ja hakee kuolinpesän jäsenet sinne.

Jos kutsu perunkirjoitustilaisuuteen on toimitettava todisteellisesti perille, kuka sitten on se taho nykyisin, joka voi 1) viedä kutsun perille ja 2) ottaa asiasta myös kutsun saajalta allekirjoitettu kuittaus?

Postissa toimitettu kirjattu kirje todistaa kyllä että *jokin* kirje on toimitettu, mutta eihän Posti voi sitä todistaa, oliko kirjeen sisältönä kutsu perunkirjoitustilaisuuteen vai esim. nippu mainospostia?

Lue yllä. Kirjoitin jo näihin kutsuihin liittyen. Ei tarvitse olla ns. virallista kuittausta. Laki ei edellytä sitä.

asianajaja

Tämä avannee mahdollisuuden petkuttaa ainakin osaa perillisistä.  Tosin laissa saattoi olla maininta siitä että kohtuutonta vaivaa ei pitäisi kutsun toimittamisestakaan aiheutua (?)

Ainakaan meillä asianajajilla ei ole mitään tarvetta "petkuttaa" ketään osakasta. Sposti riittää kutsuksi, myös puhelimitse annettu tieto ajankohdasta ja paikasta. Itse käytän spostia. 

Nuo lakipykälät (PK 20 luku 2 §-3§) mihin viittasin, joissa siitä, että "ilman sanottavaa hankaluutta" pitää ajankohta ja paikka saada ilmoitettua, eivät oman tulkintani mukaan koske kuin poikkeustapauksia. Esim. itselläni oli tilanne, että pesän osakas oli Somaliassa eikä häneen saatu yhteyttä. Yritin, mutta kyseessä oli poikkeustilanne. Tämän vuoksi hänelle ei saatu tietoa toimitettua.

asianajaja

Mahtaisiko pesän varallisuuden suuruudella olla mitään vaikutusta siihen, mikä katsotaan "sanottavaksi hankaluudeksi", myös Somaliassa asuvan hankalasti tavoitettavan perillisen tavoittamiseksi?

Jos tilanne etenee perinnönjakoon ilman tavoittamatta jääneen perillisen tietoa asiasta, onko tällöin osatta jääneen perillisen mahdollista vaatia enää omaa osuuttaan pesästä sen jälkeen kun perunkirjan moittimisaika 6kk on jo mennyt ohi?

Nyt on jo pakko sanoa jotain. Ymmärtäkää, että perukirja on vain luettelo vainajan omaisuudesta ja veloista, sekä pesän osakkaista.

Perukirjalla ei millään muotoa päätetä, kuka mitäkin saa.

-Tuo on niin totta. Perunkirjoitus on käytännössä vainajan viimeinen "veroilmoitus". Jotenkin näitä lukiessa monen jutut kuinka rahoja on otettu ennen perunkirjoitusta on ihan hevon kukkua. Pankit jäädyttää vainajan tilit, ja vainajan tililtä maksetaan loput vainajan laskut ja hautajaiskulut ja jotta kaikki menee oikein, tulee kirkonkirjoista tai maistraatista olla olemassa sukuselvitys aina 15 ikäisestä asti, jossa ilmenee mahdolliset lehtolapset. Kun kaikki vainajan laskut on maksettu ja perunkirjoitus tehty, voi joko pesänhoitaja tai muu uskottu henkilö viedä perunkirjoituksen ja osituksen pankkiin ja sitten vasta päästään päästään perinnönjakoon.

Lisäksi, mikäli vainajalla on ollut testamentti, tulee jokaiselle perilliselle luovuttaa kahden henkilön oikeaksi todistama kopio testamentista. Testamentin voi kiistää, mutta se tarkoittaa perinnönjaon siirtymistä puoli vuotta heti eteenpäin koska kanteen nostoaika on puoli vuotta ja riidat usein venyy tosi pitkiksi. SILTI perunkirjoitus tulee tehdä ajallan, eli kolmen kk kuluessa. Joissain tapauksissa voi verottajalta hakea perunkirjoituksen jatkoajan.

Ohhoh. Mä en saanut kopiota mun isän testamentista, enkä saanut mennä edes perunkirjoitustilaisuuteen.

Miten tuo on mahdollista? Tuossa on rikottu lakia.

No en tiennyt, sanottiin vain ettei mun "tarvi" mennä. Eli ei huolita paikalle.

Itse se täytyy päättää meneekö vai ei. Netistä saa asioista tietoa, että osaa päättää oikein.

vaimoni hoiti vanhempiaan ja heidän asioitaan 160km päästä viisi vuotta. Vanhempien talo ja isän erikoistyökalut olivat ainoita arvokkaita asioita. Heti isän kuoleman jälkeen vaimoni veli myi kaikki arvokkaat työkalut tuntemattomille ja valehteli, ettei saanut niistä kuin muutaman satasen. Oikeasti sai niistä 4000-6000 euroa. Oli kuulemma isän kanssa sovittu nämä miesten jutut. Muutenkin vei omaan kotiinsa kaiken vähänkin arvokkaan vanhempien talosta. Vaimoni ei jaksanut tapella.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi ja appi tyhjensi omaisuutensa ja myi talon. Anoppi kuoli 3 kk päästä. Kaikki touhuttiin mieheltäni salassa. Eipä siinä mitään. Siinä kun touhutkoon.

Yksi poika hääräsi talon tyhjennyksen ja ilmoitti perunkirjoituksista 2 tuntia ennen. Kuolon kankeaksi Ei Anoppi ehtinyt kun hautajaisetkin oli etukäteen sovittu. Tunti kankeana ja kellon aika tekstarilla kilahti. Hautajaisissa oli poika pröystinä oman perheensä kanssa "ykköspöydässä". Säälittävää.

Ei ollut rahoja jäljellä juuri mitään. Kaikki talorahatkin oli hävinneet...Ei saanut edes omaa koulutodistusta muorin arkistoista.

Kaikki meni, eipä niitä vailla oltukaan. Kulta-poju sai kaiken. Toivottavasti on nyt onnellinen.

Nyt odotellaan äijän loppua, ja katotaan miten käy. Kai se kulta-poju duunaa äijän kuoppaan kun on mammonat vienyt. Anopin hautapaikankin käski käydä itse etsimässä. Eipä viitsi tuollaisten kanssa olla tekemisissä. Yök, mitä porukkaa.

Väärin. Jos on kaksi rintaperillistä, eikä ole testamenttia, menee omaisuus puoliksi heidän kesken. Eli puolet sinun miehellesi ja puolet kultapojulle. Sitä sanotaan lakiosaksi. Jos sitä ei automaattisesti anneta, sitä pitää vaatia ja lain mukaan sen myös saa. Lakia ei voi toinen pojista ohittaa.

Vierailija kirjoitti:

Tapaus kun yksi osakas meni/oli heti talolle kun mummo kuoli. Putsasi tavaraa, vaikka mummo odotti vuoteessa vielä ruumisautoa.

Eli tämä yksi osakas varasti omaisuutta. Osakkaan viemä omaisuus kuuluu kuolinpesälle, josta ei saa lain mukaan ottaa mitään ennen perunkirjoitusta ja perinnönjakoa. Hänestä voi tehdä rikosilmoituksen, jos ei järkipuheesta ymmärrä palauttaa varastamiansa tavaroita.

Isäni kuoli kymmenen vuotta sitten, usean vuoden sairastelun jälkeen. Oli ollut äitipuoleni kanssa 20 vuotta. Eivät naimisissa. Entisen liiton lapset maksettiin hautajaiset ja perunkirjoituskulut saatiin kuitattua pesän vähistä varoista, äitipuoli ei maksanut mitään. Me lapset ei saatu edes muistoesinettä isästä. Isän varallisuus oli hävinnyt sairastelun aikana tai siirretty äitipuolen nimiin. Talot, maat, autot. Ei lähdetty riitelee, koska eihän ne meidän lasten rahoja ole koskaan olleetkaan, mutta sitä eukkoa en ole nähnyt hautajaisten jälkeen enkä halua nähdä enää koskaan. Ainoa mitä haluaisin kysyä siltä eukolta on, miksi otat miehen, jolla on lapsia entuudestaan, jos et halua, että ne lapset ovat edes olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, onko niin törkeää, koska kaikki tiedämme asiasta, mutta meidän perheessä isäni on yrittäjä. Yritys on ihan menestynyt ja vakavarainen. Äitimme on ollut koko ikänsä edustusrouvana ja kotiäitinä. 

Koko isäni (ja myös sitä kautta äitini) omaisuus menee vanhimmalle veljelleni. Käytännössä me muut (kaksi tytärtä) jäämme ilman. Vähän asia on ehkä kaihertanut mieltäni, mutta tämä on isäni tahto. 

Ei onnistu, kun olette kaikki rintaperillisiä.

Suomessa ei täysin perinnöttömäksi voi tehdä lapsiaan kuin erittäin painavasta syystä.

Toki ennakkoperintöinä tms. voi omaisuutta siirtää.

Höpöhöötä siis ylläoleva, että yksi sisarus perisi kaiken ja kaksi jäisi ilman.

Mitä sä höpötät, kyllä Isä voi testamentilla jättää koko omaisuuden yhdelle lapselle jos haluaa,

Jos muut eivät vaadi lakiosaansa niin veli saa koko perinnön.

Joten älä siis levitä valheellista tietoa.

Isä voi haluta jättää perinnön vain yhdelle, mutta lakiosuus kuuluu jokaiselle rintaperilliselle.

Eri asia jos perillinen lakiosuudesta sitten luopuu. Sinä jätit teksistä (ehkä tarkoituksella) pois tuon lakiosuudesta vapaaehtoisesti luopumisen.

Niin, kirjoitin että muiden pitää itse hakea lakiosuuttansa (oikeusteitse) jos perintöä haluavat.

Ei heidän tarvitse siitä erikseen luopua, jos he eivät lakiosuutta hae niin perintö jaetaan testamentin mukaan.

Minä olen ymmärtänyt, että lakiosansa vaatimisena tkia ei tarvitse mennä oikeuteen vaan riittää, että siitä on maininta perukirjassa.

Perillisillä on aina oikeus lakiosaansa, vaikka omaisuus olisi testamentattu jollekin muulle. Lakiosa on puolet siitä osuudesta, joka perintöosuus ilman testamenttia olisi. Tämä lakiosa kuuluu siis perilliselle aina kuin manulle illallinen, eikä sitä oikeusteitse tarvitse vaatia.

Vierailija kirjoitti:

vaimoni hoiti vanhempiaan ja heidän asioitaan 160km päästä viisi vuotta. Vanhempien talo ja isän erikoistyökalut olivat ainoita arvokkaita asioita. Heti isän kuoleman jälkeen vaimoni veli myi kaikki arvokkaat työkalut tuntemattomille ja valehteli, ettei saanut niistä kuin muutaman satasen. Oikeasti sai niistä 4000-6000 euroa. Oli kuulemma isän kanssa sovittu nämä miesten jutut. Muutenkin vei omaan kotiinsa kaiken vähänkin arvokkaan vanhempien talosta. Vaimoni ei jaksanut tapella.

Kavallushan tuo oli. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen näissä jutuissa sitä, että joku meni ja tyhjensi kaiken arvokkaan pesästä kun toiset olivat perunkirjoituksessa....

Eikös se tyhjentäminen ole kavallusta! Ja varsinkin jos nyt vaikka jotkut jonkin rahan arvoiset korut vie....

Ei näitä juttuja voi kuin ihmetellä, mutta tarinoitahan tuo aloittaja pyysikin kirjoittamaan...

Irtaimistollakin on perunkirjoituksessa jokin rahallinen arvo!

Kavalluksia tai varkauksiahan nuo ovat. Ei kuolinpesästä saa omin päin ottaa yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Meille kolmelle perilliselle jää hyvin isotöinen tila jaettavaksi.

 Emme kykene sitä ylläpitämään eikä kukaan halua ostaa.

Eihän siinä sitten muuta kuin myytte sen pois ja jaatte rahat. Jos siis ostaja löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tytär halusi äitinsä korut, mikä on ihan ok.

Toki hän olisi voinut jutella veljensä kanssa ennen hakemista. Mutta voihan hän itse sitten jättää korut tai osan niistä veljentyttärille. Veli voi neuvotella.

Ei pesästä viedä mitään ilman lupia.

Niin, kyllähän se näin on.

Perunkirjoituksen jälkeen on vuorossa se pesänjako.

Mutta ikävä kyllä, joissakin suvuissa se tosi riitaisiaa ja synkkää aikaa.

Ei kukaan saa mennä ottamaan etukäteen kuolinpesästä yhtään mitään.

Se on aivan yhtä törkeää, kuin että noustaisi luvattomasti rahaa kuolinpesän tililtä.

Aika usein semmoinen arvokaskin omaisuus, joka ei näy missään (kuten raha tilillä näkyy pankin dokumenteissa), jaetaan epävirallisesti perunkirjoituksen ohitse, jotta siitä ei tarvitse maksaa perintöveroa. Toimii etenkin, jos perilliset ovat väleissä ja käsitys arvosta on sama kaikilla.

Ihan turha maksaa kuolleen 3 rembrantista perintöverot, jos ne voi jakaa 3 perilliselle epävirallisesti yksi jokaiselle. :)

Meillä selvisi isoäidin kuollessa, että pankissa oli isoisän nimellä yli 40 000 euroa tilillä, josta pankki ei suostunut antamaan euroakaan vedoten sukuselvitykseen ennen isoisää kuolleen tyttärensä osalta. Sinne ei mikään viranomaispaperi kelvannut, joten nyt kun isoisän kuolemasta on 4 vuotta ja isoäidin kuolemasta melkein 2 vuotta, niin tuo tili on edelleen pankin tiukassa otteessa, vaikka sinne on toimitettu kohta 10 erilaista sukuselvitystä eri henkilöistä. Aina siellä pankissa joku hoksaa, että hei, ei kelpaa erikseen nämä kaksi eri seurakuntaa, täytyy toimittaa sellainen selvitys, jossa ovat samassa ja sitten tulee tieto, että muuten kiva, mutta tuo yksi selvitys on nyt vanhentunut, tarvitaan uusi...

Juridisesti meillä ei ole enää kuolinpesää isoisän jälkeen, mutta on tili, josta kukaan ei saa rahoja pois. Eikä edes yritetä yksin, lakimies on ollut apuna, mutta pankki pysyy kannassaan.

Pankit ovat näissä asioissa kyllä todella hitaita ja jäykkiä.

Pankki vaatii tarkat sukuselvitykset ia elossaolotodistukset ennen kuin tilille pääsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut mitään vippejä tms. Pesä oli jaettu, tietysti, ei muuten voida henkilökohtaisia veroja määrätä! Ja turha sun syytellä, kun et ole tilanteessa ollut. Totuus on, että Suomessa asuva sisar joutui pesän vastuuhenkilönä maksamaan ulkomailla asuvan veron, jota hän ei maksanut, vaan kylmästi ryösti sen osuuden maksamatta verojaan Suomeen.

Väärin! PerinnönJAKOA ei tarvitse tehdä, mutta kun perunkirjoitus toimitetaan verottajalle, verottaja lähettää kaikille perintöverolaskut. Eli nimenomaan *henkilökohtaiset* perintöverot, jotka perustuvat omaisuuden kokonaissummaan. Eivät ne perintöverot yhteisvastuullisia ole, siksi minä eikä moni muukaan ymmärrä miksi kotimaassa asuva sisar joutui ne maksamaan.

Kuulostaa kyllä kohtuuttomalta, että ellei ole edes saanut perintöä (eli perintöä ei ole jaettu tai voitu jakaa, olipa syy mikä tahansa), niin kuolinpesän osakkaat joutuvat jo maksamaan perintöveroa? Mistä se perintöveron maksamiseen tarvittava raha siinä kohtaa otetaan??

Näin se vaan menee. Elämässä varmaa on vain verot ja kuolema. Ja kuolemastakin seuraa usein vielä veroja.

Ei siinä auta kuin joko saada perinnönjako tehtyä nopeasti, tai jos perittyä omaisuutta ei saa realisoitua (esim. asunto jossa leski asuu leskenoikeudella), niin ottaa lainaa verojen maksuun. Perinnöstä kieltätyminen on yksi vaihtoehto, mutta jos on omia lapsia, perintö tulee sitten heidän käsiinsä ja verot maksettavikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut mitään vippejä tms. Pesä oli jaettu, tietysti, ei muuten voida henkilökohtaisia veroja määrätä! Ja turha sun syytellä, kun et ole tilanteessa ollut. Totuus on, että Suomessa asuva sisar joutui pesän vastuuhenkilönä maksamaan ulkomailla asuvan veron, jota hän ei maksanut, vaan kylmästi ryösti sen osuuden maksamatta verojaan Suomeen.

Väärin! PerinnönJAKOA ei tarvitse tehdä, mutta kun perunkirjoitus toimitetaan verottajalle, verottaja lähettää kaikille perintöverolaskut. Eli nimenomaan *henkilökohtaiset* perintöverot, jotka perustuvat omaisuuden kokonaissummaan. Eivät ne perintöverot yhteisvastuullisia ole, siksi minä eikä moni muukaan ymmärrä miksi kotimaassa asuva sisar joutui ne maksamaan.

Kuulostaa kyllä kohtuuttomalta, että ellei ole edes saanut perintöä (eli perintöä ei ole jaettu tai voitu jakaa, olipa syy mikä tahansa), niin kuolinpesän osakkaat joutuvat jo maksamaan perintöveroa? Mistä se perintöveron maksamiseen tarvittava raha siinä kohtaa otetaan??

Näin se vaan menee. Elämässä varmaa on vain verot ja kuolema. Ja kuolemastakin seuraa usein vielä veroja.

Ei siinä auta kuin joko saada perinnönjako tehtyä nopeasti, tai jos perittyä omaisuutta ei saa realisoitua (esim. asunto jossa leski asuu leskenoikeudella), niin ottaa lainaa verojen maksuun. Perinnöstä kieltätyminen on yksi vaihtoehto, mutta jos on omia lapsia, perintö tulee sitten heidän käsiinsä ja verot maksettavikseen.

Tilanne, jossa joutuu perilliseksi, mutta perintöä ei saa jaettua tai sitä ei saa rahaksi, on tietenkin monille ongelma kun perintöveron joutuu kuitenkin maksamaan siitä perinnöstään.

Tämä ei kuitenkaan ole suinkaan ainoa iso ongelma Suomessa, vaan isoksi tämä ongelma menee silloin, jos tuota perintöä aletaan lisäksi tuhoamaan yhteiskunnan toimesta jo ennenkuin sitä on voinut edes realisoidakaan mitenkään.  

Kannattaa seurailla mitä Petteri Orpon hallitus tekee, on iso riski sille, että he muuttavat lakeja siten, että vähävaraiset perinnön saajat eivät edes pääse koskaan perintöihinsä käsiksi, jos esim. sosiaaliturvaan tehdään sellaisia lakipykäliä että tuo perintö esim. peritään sosiaaliturvan maksamiseen JÄLKIKÄTEEN, siten, että perinnön saajalla ei tosiasiallisesti ole minkäänlaista mahdollisuutta hyödyntää tulossa olevaa perintöään millään tavoin.

Kyse olisi eräänlaisesta rakenteellisesta kansalaisten omaisuuden kavaltamisesta, estetään siis kaikin keinoin se että saisi rahaa käyttöön jolla esim. työllistää itsensä tmv. tai käyttää sitä muutoin omaan elättämiseensä eri tavoin kuin sosiaaliturvan säännöt edellyttää.

Perinnön jättäjien olisi mielestäni hyvä olla mahdollisimman tasapuolisia lasten kesken. Minulla on lähipiirissä kaksikin eri perhettä, joissa molemmissa yhdelle kolmesta lapsesta on annettu ennakkoperinnöksi asunto. Muille lapsille tällaista vaihtoehtoa ei ole ollut tarjolla. En ymmärrä ajatusmaailmaa tässä taustalla, miksi yhden lapsen elämää on tahdottu näin paljon helpottaa muiden saamatta mitään? Ymmärrän, että lopullisessa perinnönjaossa tämä tasaantuu, mutta jos yksi lapsi on saanut ilmaisen kodin 20-vuotiaasta, on tämä mielestäni kohtuutonta yhden suosimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi ja appi tyhjensi omaisuutensa ja myi talon. Anoppi kuoli 3 kk päästä. Kaikki touhuttiin mieheltäni salassa. Eipä siinä mitään. Siinä kun touhutkoon.

Yksi poika hääräsi talon tyhjennyksen ja ilmoitti perunkirjoituksista 2 tuntia ennen. Kuolon kankeaksi Ei Anoppi ehtinyt kun hautajaisetkin oli etukäteen sovittu. Tunti kankeana ja kellon aika tekstarilla kilahti. Hautajaisissa oli poika pröystinä oman perheensä kanssa "ykköspöydässä". Säälittävää.

Ei ollut rahoja jäljellä juuri mitään. Kaikki talorahatkin oli hävinneet...Ei saanut edes omaa koulutodistusta muorin arkistoista.

Kaikki meni, eipä niitä vailla oltukaan. Kulta-poju sai kaiken. Toivottavasti on nyt onnellinen.

Nyt odotellaan äijän loppua, ja katotaan miten käy. Kai se kulta-poju duunaa äijän kuoppaan kun on mammonat vienyt. Anopin hautapaikankin käski käydä itse etsimässä. Eipä viitsi tuollaisten kanssa olla tekemisissä. Yök, mitä porukkaa.

Väärin. Jos on kaksi rintaperillistä, eikä ole testamenttia, menee omaisuus puoliksi heidän kesken. Eli puolet sinun miehellesi ja puolet kultapojulle. Sitä sanotaan lakiosaksi. Jos sitä ei automaattisesti anneta, sitä pitää vaatia ja lain mukaan sen myös saa. Lakia ei voi toinen pojista ohittaa.

Olisin tässä tilanteessa kyllä tehnyt poliisille selvityspyynnön, että mihin on rahat ja tavarat hävinneet? Ihan jo apenkin omaisuutta suojellakseni. Kultapoju tyhjentää tilit ja annette sen tapahtua? 

Minut on määrätty äidilleni edunvalvojaksi ja hoidan kyllä kaiken lain ja järjestyksen mukaan. Ja jos joku mun mutsiani yrittää kusettaa, niin varokoon vaan.