Lue keskustelun säännöt.
Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?
Itsellä se, kun lasten mummi kuoli. Mummilla 6 lastenlasta, joista 4 tyttöä. Meidän 2 lasta ja miehen siskolla 4 lasta.
Miehen sisko ei ollut vuosiin ollut äitiinsä yhteydessä. Mieheni hoiti kaikki asiat: järjesti hoitokotipaikan ja hoiti ylipäätään kaikki käytännön asiat jo silloin, kun mummo asui vielä yksin.
Mummolla oli jotakin koruja, mitkä hän halusi jättää lapsenlapsille ja varsinkin tytöille (aikuisia hekin).
No, kun mummo kuoli, tuli miehen sisko salamana paikalle toiselta paikkakunnalta ja keräsi mukaansa kaikki korut, turkin ja vähänkin arvokkaamman kaman
Niin jäi tytöt ilman perintökoruja.
Kommentit (1715)
Sukulaisen siskopuoli odotti, että isänsä muistisairaus eteni. Tämän jälkeen isä saatiin tekemään uusi testamentti, koska ei olisikaan sukulaisen isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitnehän tällainen tilanne menisi?
Keskenään naimisissa olevista vanhemmista toinen kuolee.
Perittäväksi jää kahdelle lapselle rahaa, ja asunto. Velkaa ei ole ollenkaan.
Leski haluaa (ja saa toki) jäädä asuntoon lesken oikeudella asumaan loppuiäkseen.
Jos perintö jaetaan tuolloin ensimmäisen vanhemman kuollessa, niin joutuuko lapset maksamaan perintöveron myös tuosta asunnosta jota eivät saa itselleen koska leskellä on hallintaoikeus? Vai maksetaanko perintövero vain rahasta joka jaetaan tuolloin?
Tuntuu todella typerältä että saatu perintöraha menisi perintöveroon siitä peritystä rahasta ja asunnosta jota ei kuitenkaan voi itse käyttää eikä sitä voi myydä.
Eli tavallaan ei saakaan ekan vanhemman kuollessa perintöä ollenkaan, vain perintöveron.
Entä jos pesä jätetään jakamatta tuolloin, ja jaetaan vasta kun leskikin on kuollut? Joutuuko silloin maksamaan perintöveron heti?
Meillä kävi juuri täsmälleen näin. Isältä jäi rahaa juuri sen verran, että perintöverot sain maksettua. Äiti jatkoi asumistaan asunnossa, joka siirtyi kuolinpesän omistukseen (jonka osakkaita olimme me sisarukset). Ilman muuta äiti sai asua kotonaan, siitä ei ollut mitään riitaa. Samoin kuolinpesälle siirtyi kesämökki, jota käytimme täysin entiseen tapaan. Mikään ei siis muuttunut, paitsi että jouduimme maksamaan aika paljon perintöveroa. Vasta äidin kuoleman jälkeen molempien kuolinpesät jaettiin.
Ja tästä seurasikin mielenkiintoinen prosessi, kun sisareni kyttäsi aivan kaikkea, mitä tein: mitä tavaroita heitin pois kun siivosin äidin asuntoa, kumpi saa mitäkin taidelasia ja tauluja, keksi omia sääntöjään tyyliin että jos minä myyn jonkun minulle jaetun taulun, hänen pitää saada myyntihinnasta puolet. Kaikki huipentui lopulta katkeraan tilitykseen siitä, miten minua oltiin suosittu (suosimisesta olisi ollut aikaa valittaa ja keskustella 25 vuotta) ja olin saanut etuja - jotka ovat olleet täysin lainmukaisia eikä mitenkään häneltä pois. Väitti minua ahneeksi, mitä olen ihmetellyt ja mistä olen ollut tosi pahoillani. Ihmisistä tulee esille pikkumaisia ja ikäviä piirteitä kun rahoista on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitnehän tällainen tilanne menisi?
Keskenään naimisissa olevista vanhemmista toinen kuolee.
Perittäväksi jää kahdelle lapselle rahaa, ja asunto. Velkaa ei ole ollenkaan.
Leski haluaa (ja saa toki) jäädä asuntoon lesken oikeudella asumaan loppuiäkseen.
Jos perintö jaetaan tuolloin ensimmäisen vanhemman kuollessa, niin joutuuko lapset maksamaan perintöveron myös tuosta asunnosta jota eivät saa itselleen koska leskellä on hallintaoikeus? Vai maksetaanko perintövero vain rahasta joka jaetaan tuolloin?
Tuntuu todella typerältä että saatu perintöraha menisi perintöveroon siitä peritystä rahasta ja asunnosta jota ei kuitenkaan voi itse käyttää eikä sitä voi myydä.
Eli tavallaan ei saakaan ekan vanhemman kuollessa perintöä ollenkaan, vain perintöveron.
Entä jos pesä jätetään jakamatta tuolloin, ja jaetaan vasta kun leskikin on kuollut? Joutuuko silloin maksamaan perintöveron heti?
Meillä kävi juuri täsmälleen näin. Isältä jäi rahaa juuri sen verran, että perintöverot sain maksettua. Äiti jatkoi asumistaan asunnossa, joka siirtyi kuolinpesän omistukseen (jonka osakkaita olimme me sisarukset). Ilman muuta äiti sai asua kotonaan, siitä ei ollut mitään riitaa. Samoin kuolinpesälle siirtyi kesämökki, jota käytimme täysin entiseen tapaan. Mikään ei siis muuttunut, paitsi että jouduimme maksamaan aika paljon perintöveroa. Vasta äidin kuoleman jälkeen molempien kuolinpesät jaettiin.
Ja tästä seurasikin mielenkiintoinen prosessi, kun sisareni kyttäsi aivan kaikkea, mitä tein: mitä tavaroita heitin pois kun siivosin äidin asuntoa, kumpi saa mitäkin taidelasia ja tauluja, keksi omia sääntöjään tyyliin että jos minä myyn jonkun minulle jaetun taulun, hänen pitää saada myyntihinnasta puolet. Kaikki huipentui lopulta katkeraan tilitykseen siitä, miten minua oltiin suosittu (suosimisesta olisi ollut aikaa valittaa ja keskustella 25 vuotta) ja olin saanut etuja - jotka ovat olleet täysin lainmukaisia eikä mitenkään häneltä pois. Väitti minua ahneeksi, mitä olen ihmetellyt ja mistä olen ollut tosi pahoillani. Ihmisistä tulee esille pikkumaisia ja ikäviä piirteitä kun rahoista on kyse.
Teidän tilanteestanne en tiedä, mutta en minä ainakaan pysty sanomaan vanhemmilleni että he ovat suosineet sisarustani koko elämämme ajan. Tai siis olen sanponut, mutta tämä ei pidä paikkaansa heidän mielestään. Eli minun on ihan turha asiasta puhua heidän kanssaan kun ovat nyt elossa, sillä se on jo tehty, mutta suosimista ei ole myönnetty. Kysynkin nyt että eikö nämä esimerkit ole suosimista?
-Toinen lapsista saa harrastaa mitä haluaa, ja hänelle maksetaan kymppitonneja harrastuksesta samalla kun toinen ei saa harrastaa.
-Toiselle lapselle ostetaan auto, toiselle ei
-Toisen lapsen asumista maksetaan, ihan kuukausittain, vuokraa, bensarahaa, rahaa extrajuttuihin elämässä, kuten matkoihin, ja kalleimpiin kodinlaitteisiin, ja merrkivaatteisiin. Toiselle ei
-Toisen lapsen asuntolaina taataan moneen otteeseen, toisen ei
-Toisen lapsen asuntoa remontoidaan kymmenillä tuhnasilla, toisen ei.
-Toisen asuntolainoja maksetaan (toki niin ettei jälkiä jää) ja hänelle maksetaan itseaiheutetun työttömyyden ajlta elinkustannuksia, toisen ei
-Toisen lapsen lapset hoidetaan ilmaiseksi 43päivää ja yötä viikossa ,ja niille ostetaan kaikki mitä keksivät pyytää, toisen ei.
Vanhempiemme kuollessa minusta tulee esiin varmasti todella pikkumaisia piirteitä, ja tulen väittämään sisarustani ahneeksi, mikäli hän kokee että hänellä on vanhempiemme pieneen perinnöksi jäämiseen mitään oikeutta.
Meillä kun mummo kuoli, isä ja 2 sisarusta jakoivat perinnön. Pääorkestraattorina oli vanhin sisko. Hän päätti, että kaikki jaetaan 3 osaan. Siis ihan kaikki. Onneksi kirjahylly sattui olemaan kolmesta osasta muodostunut niin ei tarvinnut sahata. Aterimet, tuolit, kynttilänjalat, kaikki. Jokaiselle yksi kpl. Jos jako ei mennyt tasan, hän päätti, kuka ottaa ylimääräiset.
Suurimmaksi osaksi melko arvotonta tavaraa oli kyseessä, mutta olihan se älytöntä, kun seassa oli kuitenkin sellaisia esineitä joiden arvo tulee siitä että ovat kokonaisia. Esim 3-osainen sarjapöytä, divaani tai ikkunaverhot. Mikä kukaan tekee jollain yhdellä verhokaistaleella tai yhdellä kapealla kirjahyllyn tsi sohvan palalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitnehän tällainen tilanne menisi?
Keskenään naimisissa olevista vanhemmista toinen kuolee.
Perittäväksi jää kahdelle lapselle rahaa, ja asunto. Velkaa ei ole ollenkaan.
Leski haluaa (ja saa toki) jäädä asuntoon lesken oikeudella asumaan loppuiäkseen.
Jos perintö jaetaan tuolloin ensimmäisen vanhemman kuollessa, niin joutuuko lapset maksamaan perintöveron myös tuosta asunnosta jota eivät saa itselleen koska leskellä on hallintaoikeus? Vai maksetaanko perintövero vain rahasta joka jaetaan tuolloin?
Tuntuu todella typerältä että saatu perintöraha menisi perintöveroon siitä peritystä rahasta ja asunnosta jota ei kuitenkaan voi itse käyttää eikä sitä voi myydä.
Eli tavallaan ei saakaan ekan vanhemman kuollessa perintöä ollenkaan, vain perintöveron.
Entä jos pesä jätetään jakamatta tuolloin, ja jaetaan vasta kun leskikin on kuollut? Joutuuko silloin maksamaan perintöveron heti?
Meillä kävi juuri täsmälleen näin. Isältä jäi rahaa juuri sen verran, että perintöverot sain maksettua. Äiti jatkoi asumistaan asunnossa, joka siirtyi kuolinpesän omistukseen (jonka osakkaita olimme me sisarukset). Ilman muuta äiti sai asua kotonaan, siitä ei ollut mitään riitaa. Samoin kuolinpesälle siirtyi kesämökki, jota käytimme täysin entiseen tapaan. Mikään ei siis muuttunut, paitsi että jouduimme maksamaan aika paljon perintöveroa. Vasta äidin kuoleman jälkeen molempien kuolinpesät jaettiin.
Ja tästä seurasikin mielenkiintoinen prosessi, kun sisareni kyttäsi aivan kaikkea, mitä tein: mitä tavaroita heitin pois kun siivosin äidin asuntoa, kumpi saa mitäkin taidelasia ja tauluja, keksi omia sääntöjään tyyliin että jos minä myyn jonkun minulle jaetun taulun, hänen pitää saada myyntihinnasta puolet. Kaikki huipentui lopulta katkeraan tilitykseen siitä, miten minua oltiin suosittu (suosimisesta olisi ollut aikaa valittaa ja keskustella 25 vuotta) ja olin saanut etuja - jotka ovat olleet täysin lainmukaisia eikä mitenkään häneltä pois. Väitti minua ahneeksi, mitä olen ihmetellyt ja mistä olen ollut tosi pahoillani. Ihmisistä tulee esille pikkumaisia ja ikäviä piirteitä kun rahoista on kyse.
Teidän tilanteestanne en tiedä, mutta en minä ainakaan pysty sanomaan vanhemmilleni että he ovat suosineet sisarustani koko elämämme ajan. Tai siis olen sanponut, mutta tämä ei pidä paikkaansa heidän mielestään. Eli minun on ihan turha asiasta puhua heidän kanssaan kun ovat nyt elossa, sillä se on jo tehty, mutta suosimista ei ole myönnetty. Kysynkin nyt että eikö nämä esimerkit ole suosimista?
-Toinen lapsista saa harrastaa mitä haluaa, ja hänelle maksetaan kymppitonneja harrastuksesta samalla kun toinen ei saa harrastaa.
-Toiselle lapselle ostetaan auto, toiselle ei
-Toisen lapsen asumista maksetaan, ihan kuukausittain, vuokraa, bensarahaa, rahaa extrajuttuihin elämässä, kuten matkoihin, ja kalleimpiin kodinlaitteisiin, ja merrkivaatteisiin. Toiselle ei
-Toisen lapsen asuntolaina taataan moneen otteeseen, toisen ei
-Toisen lapsen asuntoa remontoidaan kymmenillä tuhnasilla, toisen ei.
-Toisen asuntolainoja maksetaan (toki niin ettei jälkiä jää) ja hänelle maksetaan itseaiheutetun työttömyyden ajlta elinkustannuksia, toisen ei
-Toisen lapsen lapset hoidetaan ilmaiseksi 43päivää ja yötä viikossa ,ja niille ostetaan kaikki mitä keksivät pyytää, toisen ei.
Vanhempiemme kuollessa minusta tulee esiin varmasti todella pikkumaisia piirteitä, ja tulen väittämään sisarustani ahneeksi, mikäli hän kokee että hänellä on vanhempiemme pieneen perinnöksi jäämiseen mitään oikeutta.
Meillä täsmälleen sama! Siis ihan sanasta sanaan voisi olla minun kirjoittamani!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitnehän tällainen tilanne menisi?
Keskenään naimisissa olevista vanhemmista toinen kuolee.
Perittäväksi jää kahdelle lapselle rahaa, ja asunto. Velkaa ei ole ollenkaan.
Leski haluaa (ja saa toki) jäädä asuntoon lesken oikeudella asumaan loppuiäkseen.
Jos perintö jaetaan tuolloin ensimmäisen vanhemman kuollessa, niin joutuuko lapset maksamaan perintöveron myös tuosta asunnosta jota eivät saa itselleen koska leskellä on hallintaoikeus? Vai maksetaanko perintövero vain rahasta joka jaetaan tuolloin?
Tuntuu todella typerältä että saatu perintöraha menisi perintöveroon siitä peritystä rahasta ja asunnosta jota ei kuitenkaan voi itse käyttää eikä sitä voi myydä.
Eli tavallaan ei saakaan ekan vanhemman kuollessa perintöä ollenkaan, vain perintöveron.
Entä jos pesä jätetään jakamatta tuolloin, ja jaetaan vasta kun leskikin on kuollut? Joutuuko silloin maksamaan perintöveron heti?
Meillä kävi juuri täsmälleen näin. Isältä jäi rahaa juuri sen verran, että perintöverot sain maksettua. Äiti jatkoi asumistaan asunnossa, joka siirtyi kuolinpesän omistukseen (jonka osakkaita olimme me sisarukset). Ilman muuta äiti sai asua kotonaan, siitä ei ollut mitään riitaa. Samoin kuolinpesälle siirtyi kesämökki, jota käytimme täysin entiseen tapaan. Mikään ei siis muuttunut, paitsi että jouduimme maksamaan aika paljon perintöveroa. Vasta äidin kuoleman jälkeen molempien kuolinpesät jaettiin.
Ja tästä seurasikin mielenkiintoinen prosessi, kun sisareni kyttäsi aivan kaikkea, mitä tein: mitä tavaroita heitin pois kun siivosin äidin asuntoa, kumpi saa mitäkin taidelasia ja tauluja, keksi omia sääntöjään tyyliin että jos minä myyn jonkun minulle jaetun taulun, hänen pitää saada myyntihinnasta puolet. Kaikki huipentui lopulta katkeraan tilitykseen siitä, miten minua oltiin suosittu (suosimisesta olisi ollut aikaa valittaa ja keskustella 25 vuotta) ja olin saanut etuja - jotka ovat olleet täysin lainmukaisia eikä mitenkään häneltä pois. Väitti minua ahneeksi, mitä olen ihmetellyt ja mistä olen ollut tosi pahoillani. Ihmisistä tulee esille pikkumaisia ja ikäviä piirteitä kun rahoista on kyse.
Teidän tilanteestanne en tiedä, mutta en minä ainakaan pysty sanomaan vanhemmilleni että he ovat suosineet sisarustani koko elämämme ajan. Tai siis olen sanponut, mutta tämä ei pidä paikkaansa heidän mielestään. Eli minun on ihan turha asiasta puhua heidän kanssaan kun ovat nyt elossa, sillä se on jo tehty, mutta suosimista ei ole myönnetty. Kysynkin nyt että eikö nämä esimerkit ole suosimista?
-Toinen lapsista saa harrastaa mitä haluaa, ja hänelle maksetaan kymppitonneja harrastuksesta samalla kun toinen ei saa harrastaa.
-Toiselle lapselle ostetaan auto, toiselle ei
-Toisen lapsen asumista maksetaan, ihan kuukausittain, vuokraa, bensarahaa, rahaa extrajuttuihin elämässä, kuten matkoihin, ja kalleimpiin kodinlaitteisiin, ja merrkivaatteisiin. Toiselle ei
-Toisen lapsen asuntolaina taataan moneen otteeseen, toisen ei
-Toisen lapsen asuntoa remontoidaan kymmenillä tuhnasilla, toisen ei.
-Toisen asuntolainoja maksetaan (toki niin ettei jälkiä jää) ja hänelle maksetaan itseaiheutetun työttömyyden ajlta elinkustannuksia, toisen ei
-Toisen lapsen lapset hoidetaan ilmaiseksi 43päivää ja yötä viikossa ,ja niille ostetaan kaikki mitä keksivät pyytää, toisen ei.
Vanhempiemme kuollessa minusta tulee esiin varmasti todella pikkumaisia piirteitä, ja tulen väittämään sisarustani ahneeksi, mikäli hän kokee että hänellä on vanhempiemme pieneen perinnöksi jäämiseen mitään oikeutta.
Mitä vanhempasi sanovat, kun esität heille tämän listan? Jos he väittävät, että sisarustasi ei ole suosittu, niin kai heillä pitää olla jotain esitettävänä näiden asioiden vastapainoksi.
Vierailija kirjoitti:
Pikku vinkki kaikille: Ostakaa tai lainatkaa lukion lakitiedon kurssin oppikirja ja lukekaa siitä perinnön jakoa käsittelevä osuus. Sieltä löytyy tiiviisti selkeässä paketissa kaikki olennainen perinnön jakoon liittyvä. Moni asia tässäkin ketjussa saisi vastauksen.
Ja toinen vinkki: Tehkää testamentti. Vaikka perinnnönjako olisi täysin selkeä, silti kannattaa tehdä testamentti, etenkin jos on metsää tai paljon muuta perinnöksi menevää. Testamentilla voi esim. poistaa lasten puolisoilta avio-oikeuden perittävään omaisuuteen. Ei mene mahdollisessa avioerossa esim. puolet suvun perintömetsistä entiselle vävylle/miniälle.
Ja teettäkää se testamentti lakimiehellä että menee varmasti oikein. Se maksaa satasen tai jotain, mutta se on pikkuraha vaikka jälkeläisten väleihin tai sen metsän arvoon verrattuna.
No maksaa sa lähemmäs kolme sataa, mutta se ei ole paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitnehän tällainen tilanne menisi?
Keskenään naimisissa olevista vanhemmista toinen kuolee.
Perittäväksi jää kahdelle lapselle rahaa, ja asunto. Velkaa ei ole ollenkaan.
Leski haluaa (ja saa toki) jäädä asuntoon lesken oikeudella asumaan loppuiäkseen.
Jos perintö jaetaan tuolloin ensimmäisen vanhemman kuollessa, niin joutuuko lapset maksamaan perintöveron myös tuosta asunnosta jota eivät saa itselleen koska leskellä on hallintaoikeus? Vai maksetaanko perintövero vain rahasta joka jaetaan tuolloin?
Tuntuu todella typerältä että saatu perintöraha menisi perintöveroon siitä peritystä rahasta ja asunnosta jota ei kuitenkaan voi itse käyttää eikä sitä voi myydä.
Eli tavallaan ei saakaan ekan vanhemman kuollessa perintöä ollenkaan, vain perintöveron.
Entä jos pesä jätetään jakamatta tuolloin, ja jaetaan vasta kun leskikin on kuollut? Joutuuko silloin maksamaan perintöveron heti?
Meillä kävi juuri täsmälleen näin. Isältä jäi rahaa juuri sen verran, että perintöverot sain maksettua. Äiti jatkoi asumistaan asunnossa, joka siirtyi kuolinpesän omistukseen (jonka osakkaita olimme me sisarukset). Ilman muuta äiti sai asua kotonaan, siitä ei ollut mitään riitaa. Samoin kuolinpesälle siirtyi kesämökki, jota käytimme täysin entiseen tapaan. Mikään ei siis muuttunut, paitsi että jouduimme maksamaan aika paljon perintöveroa. Vasta äidin kuoleman jälkeen molempien kuolinpesät jaettiin.
Ja tästä seurasikin mielenkiintoinen prosessi, kun sisareni kyttäsi aivan kaikkea, mitä tein: mitä tavaroita heitin pois kun siivosin äidin asuntoa, kumpi saa mitäkin taidelasia ja tauluja, keksi omia sääntöjään tyyliin että jos minä myyn jonkun minulle jaetun taulun, hänen pitää saada myyntihinnasta puolet. Kaikki huipentui lopulta katkeraan tilitykseen siitä, miten minua oltiin suosittu (suosimisesta olisi ollut aikaa valittaa ja keskustella 25 vuotta) ja olin saanut etuja - jotka ovat olleet täysin lainmukaisia eikä mitenkään häneltä pois. Väitti minua ahneeksi, mitä olen ihmetellyt ja mistä olen ollut tosi pahoillani. Ihmisistä tulee esille pikkumaisia ja ikäviä piirteitä kun rahoista on kyse.
Teidän tilanteestanne en tiedä, mutta en minä ainakaan pysty sanomaan vanhemmilleni että he ovat suosineet sisarustani koko elämämme ajan. Tai siis olen sanponut, mutta tämä ei pidä paikkaansa heidän mielestään. Eli minun on ihan turha asiasta puhua heidän kanssaan kun ovat nyt elossa, sillä se on jo tehty, mutta suosimista ei ole myönnetty. Kysynkin nyt että eikö nämä esimerkit ole suosimista?
-Toinen lapsista saa harrastaa mitä haluaa, ja hänelle maksetaan kymppitonneja harrastuksesta samalla kun toinen ei saa harrastaa.
-Toiselle lapselle ostetaan auto, toiselle ei
-Toisen lapsen asumista maksetaan, ihan kuukausittain, vuokraa, bensarahaa, rahaa extrajuttuihin elämässä, kuten matkoihin, ja kalleimpiin kodinlaitteisiin, ja merrkivaatteisiin. Toiselle ei
-Toisen lapsen asuntolaina taataan moneen otteeseen, toisen ei
-Toisen lapsen asuntoa remontoidaan kymmenillä tuhnasilla, toisen ei.
-Toisen asuntolainoja maksetaan (toki niin ettei jälkiä jää) ja hänelle maksetaan itseaiheutetun työttömyyden ajlta elinkustannuksia, toisen ei
-Toisen lapsen lapset hoidetaan ilmaiseksi 43päivää ja yötä viikossa ,ja niille ostetaan kaikki mitä keksivät pyytää, toisen ei.
Vanhempiemme kuollessa minusta tulee esiin varmasti todella pikkumaisia piirteitä, ja tulen väittämään sisarustani ahneeksi, mikäli hän kokee että hänellä on vanhempiemme pieneen perinnöksi jäämiseen mitään oikeutta.
Mitä vanhempasi sanovat, kun esität heille tämän listan? Jos he väittävät, että sisarustasi ei ole suosittu, niin kai heillä pitää olla jotain esitettävänä näiden asioiden vastapainoksi.
Että ei pidä paikkaansa, he ovat aina auttaneet molempia lapsiaan yhtä paljon. Tietenkään en ole listaa esittänyt, miksi sen tekisin? Mitä minä olettaisin siitä itse hyötyväni? En halua anteeksipyyntöjä, en halua rahaa, en halua apua tai mitään enää koskaan heiltä, tarkoitin vain sanoa että sisarukseni mielestä hän ei ole saanut sen enempää kuin minäkään, samoin ajattelevat vanhempani. Että varmasti olen tosi pikkumainen sisarukseni mielestä,kun rahasta on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitnehän tällainen tilanne menisi?
Keskenään naimisissa olevista vanhemmista toinen kuolee.
Perittäväksi jää kahdelle lapselle rahaa, ja asunto. Velkaa ei ole ollenkaan.
Leski haluaa (ja saa toki) jäädä asuntoon lesken oikeudella asumaan loppuiäkseen.
Jos perintö jaetaan tuolloin ensimmäisen vanhemman kuollessa, niin joutuuko lapset maksamaan perintöveron myös tuosta asunnosta jota eivät saa itselleen koska leskellä on hallintaoikeus? Vai maksetaanko perintövero vain rahasta joka jaetaan tuolloin?
Tuntuu todella typerältä että saatu perintöraha menisi perintöveroon siitä peritystä rahasta ja asunnosta jota ei kuitenkaan voi itse käyttää eikä sitä voi myydä.
Eli tavallaan ei saakaan ekan vanhemman kuollessa perintöä ollenkaan, vain perintöveron.
Entä jos pesä jätetään jakamatta tuolloin, ja jaetaan vasta kun leskikin on kuollut? Joutuuko silloin maksamaan perintöveron heti?
Meillä kävi juuri täsmälleen näin. Isältä jäi rahaa juuri sen verran, että perintöverot sain maksettua. Äiti jatkoi asumistaan asunnossa, joka siirtyi kuolinpesän omistukseen (jonka osakkaita olimme me sisarukset). Ilman muuta äiti sai asua kotonaan, siitä ei ollut mitään riitaa. Samoin kuolinpesälle siirtyi kesämökki, jota käytimme täysin entiseen tapaan. Mikään ei siis muuttunut, paitsi että jouduimme maksamaan aika paljon perintöveroa. Vasta äidin kuoleman jälkeen molempien kuolinpesät jaettiin.
Ja tästä seurasikin mielenkiintoinen prosessi, kun sisareni kyttäsi aivan kaikkea, mitä tein: mitä tavaroita heitin pois kun siivosin äidin asuntoa, kumpi saa mitäkin taidelasia ja tauluja, keksi omia sääntöjään tyyliin että jos minä myyn jonkun minulle jaetun taulun, hänen pitää saada myyntihinnasta puolet. Kaikki huipentui lopulta katkeraan tilitykseen siitä, miten minua oltiin suosittu (suosimisesta olisi ollut aikaa valittaa ja keskustella 25 vuotta) ja olin saanut etuja - jotka ovat olleet täysin lainmukaisia eikä mitenkään häneltä pois. Väitti minua ahneeksi, mitä olen ihmetellyt ja mistä olen ollut tosi pahoillani. Ihmisistä tulee esille pikkumaisia ja ikäviä piirteitä kun rahoista on kyse.
Teidän tilanteestanne en tiedä, mutta en minä ainakaan pysty sanomaan vanhemmilleni että he ovat suosineet sisarustani koko elämämme ajan. Tai siis olen sanponut, mutta tämä ei pidä paikkaansa heidän mielestään. Eli minun on ihan turha asiasta puhua heidän kanssaan kun ovat nyt elossa, sillä se on jo tehty, mutta suosimista ei ole myönnetty. Kysynkin nyt että eikö nämä esimerkit ole suosimista?
-Toinen lapsista saa harrastaa mitä haluaa, ja hänelle maksetaan kymppitonneja harrastuksesta samalla kun toinen ei saa harrastaa.
-Toiselle lapselle ostetaan auto, toiselle ei
-Toisen lapsen asumista maksetaan, ihan kuukausittain, vuokraa, bensarahaa, rahaa extrajuttuihin elämässä, kuten matkoihin, ja kalleimpiin kodinlaitteisiin, ja merrkivaatteisiin. Toiselle ei
-Toisen lapsen asuntolaina taataan moneen otteeseen, toisen ei
-Toisen lapsen asuntoa remontoidaan kymmenillä tuhnasilla, toisen ei.
-Toisen asuntolainoja maksetaan (toki niin ettei jälkiä jää) ja hänelle maksetaan itseaiheutetun työttömyyden ajlta elinkustannuksia, toisen ei
-Toisen lapsen lapset hoidetaan ilmaiseksi 43päivää ja yötä viikossa ,ja niille ostetaan kaikki mitä keksivät pyytää, toisen ei.
Vanhempiemme kuollessa minusta tulee esiin varmasti todella pikkumaisia piirteitä, ja tulen väittämään sisarustani ahneeksi, mikäli hän kokee että hänellä on vanhempiemme pieneen perinnöksi jäämiseen mitään oikeutta.
Tsempatiaa sullekin, ja aurinkoisia kevätpäiviä :)
Meillä täsmälleen sama! Siis ihan sanasta sanaan voisi olla minun kirjoittamani!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoäiti oli testamentannut lapsenlapsilleen 10000 kullekin. Lapsenlapsia 5 kpl, kaksi varakkaiden perheiden ainoaa lasta ja kolme sisarusta vähävaraisesta perheestä. Varakkaat vanhemmat riitauttivat testamentin ja väittivät, että kolmannen perheen sisarusten tulisi saada vain 10000€ jaettuna kolmeen osaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitnehän tällainen tilanne menisi?
Keskenään naimisissa olevista vanhemmista toinen kuolee.
Perittäväksi jää kahdelle lapselle rahaa, ja asunto. Velkaa ei ole ollenkaan.
Leski haluaa (ja saa toki) jäädä asuntoon lesken oikeudella asumaan loppuiäkseen.
Jos perintö jaetaan tuolloin ensimmäisen vanhemman kuollessa, niin joutuuko lapset maksamaan perintöveron myös tuosta asunnosta jota eivät saa itselleen koska leskellä on hallintaoikeus? Vai maksetaanko perintövero vain rahasta joka jaetaan tuolloin?
Tuntuu todella typerältä että saatu perintöraha menisi perintöveroon siitä peritystä rahasta ja asunnosta jota ei kuitenkaan voi itse käyttää eikä sitä voi myydä.
Eli tavallaan ei saakaan ekan vanhemman kuollessa perintöä ollenkaan, vain perintöveron.
Entä jos pesä jätetään jakamatta tuolloin, ja jaetaan vasta kun leskikin on kuollut? Joutuuko silloin maksamaan perintöveron heti?
Meillä kävi juuri täsmälleen näin. Isältä jäi rahaa juuri sen verran, että perintöverot sain maksettua. Äiti jatkoi asumistaan asunnossa, joka siirtyi kuolinpesän omistukseen (jonka osakkaita olimme me sisarukset). Ilman muuta äiti sai asua kotonaan, siitä ei ollut mitään riitaa. Samoin kuolinpesälle siirtyi kesämökki, jota käytimme täysin entiseen tapaan. Mikään ei siis muuttunut, paitsi että jouduimme maksamaan aika paljon perintöveroa. Vasta äidin kuoleman jälkeen molempien kuolinpesät jaettiin.
Ja tästä seurasikin mielenkiintoinen prosessi, kun sisareni kyttäsi aivan kaikkea, mitä tein: mitä tavaroita heitin pois kun siivosin äidin asuntoa, kumpi saa mitäkin taidelasia ja tauluja, keksi omia sääntöjään tyyliin että jos minä myyn jonkun minulle jaetun taulun, hänen pitää saada myyntihinnasta puolet. Kaikki huipentui lopulta katkeraan tilitykseen siitä, miten minua oltiin suosittu (suosimisesta olisi ollut aikaa valittaa ja keskustella 25 vuotta) ja olin saanut etuja - jotka ovat olleet täysin lainmukaisia eikä mitenkään häneltä pois. Väitti minua ahneeksi, mitä olen ihmetellyt ja mistä olen ollut tosi pahoillani. Ihmisistä tulee esille pikkumaisia ja ikäviä piirteitä kun rahoista on kyse.
Teidän tilanteestanne en tiedä, mutta en minä ainakaan pysty sanomaan vanhemmilleni että he ovat suosineet sisarustani koko elämämme ajan. Tai siis olen sanponut, mutta tämä ei pidä paikkaansa heidän mielestään. Eli minun on ihan turha asiasta puhua heidän kanssaan kun ovat nyt elossa, sillä se on jo tehty, mutta suosimista ei ole myönnetty. Kysynkin nyt että eikö nämä esimerkit ole suosimista?
-Toinen lapsista saa harrastaa mitä haluaa, ja hänelle maksetaan kymppitonneja harrastuksesta samalla kun toinen ei saa harrastaa.
-Toiselle lapselle ostetaan auto, toiselle ei
-Toisen lapsen asumista maksetaan, ihan kuukausittain, vuokraa, bensarahaa, rahaa extrajuttuihin elämässä, kuten matkoihin, ja kalleimpiin kodinlaitteisiin, ja merrkivaatteisiin. Toiselle ei
-Toisen lapsen asuntolaina taataan moneen otteeseen, toisen ei
-Toisen lapsen asuntoa remontoidaan kymmenillä tuhnasilla, toisen ei.
-Toisen asuntolainoja maksetaan (toki niin ettei jälkiä jää) ja hänelle maksetaan itseaiheutetun työttömyyden ajlta elinkustannuksia, toisen ei
-Toisen lapsen lapset hoidetaan ilmaiseksi 43päivää ja yötä viikossa ,ja niille ostetaan kaikki mitä keksivät pyytää, toisen ei.
Vanhempiemme kuollessa minusta tulee esiin varmasti todella pikkumaisia piirteitä, ja tulen väittämään sisarustani ahneeksi, mikäli hän kokee että hänellä on vanhempiemme pieneen perinnöksi jäämiseen mitään oikeutta.
Mitä vanhempasi sanovat, kun esität heille tämän listan? Jos he väittävät, että sisarustasi ei ole suosittu, niin kai heillä pitää olla jotain esitettävänä näiden asioiden vastapainoksi.
Että ei pidä paikkaansa, he ovat aina auttaneet molempia lapsiaan yhtä paljon. Tietenkään en ole listaa esittänyt, miksi sen tekisin? Mitä minä olettaisin siitä itse hyötyväni? En halua anteeksipyyntöjä, en halua rahaa, en halua apua tai mitään enää koskaan heiltä, tarkoitin vain sanoa että sisarukseni mielestä hän ei ole saanut sen enempää kuin minäkään, samoin ajattelevat vanhempani. Että varmasti olen tosi pikkumainen sisarukseni mielestä,kun rahasta on kyse.
Tuo lista voisi konkretisoida vanhemmillesi sitä, miten paljon enemmän sisaruksesi on saanut. He voivat ihan vilpittömästi kuvitella, että molempia on autettu suunnilleen yhtä paljon aina tarpeen mukaan eivätkä ole huomanneet, että sisaruksellesi se tarve on tullut paljon useammin kuin sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille kolmelle perilliselle jää hyvin isotöinen tila jaettavaksi.
Emme kykene sitä ylläpitämään eikä kukaan halua ostaa.
Silloin on helppo vain kieltäytyä perinnön vastaanottamisesta.
Meneekö se osuus sitten kieltäytyjän jälkeläisen huoleksi?
Valtiolle.
Olen tuo jolle jää käsiin kuolinpesästä 1/3 osaa. Niin, pitäisikö se tosiaan lahjoittaa valtiolle.
Pesä ei ole suinkaan arvoton, sisältää mm. kaksi järvenrantamökkiä ja rantaa. On lähellä erästä laskettelupaikkaa ja palveluita. Jonkin verran metsääkin on.
Pitää toivoa melkein että kuolen itse esim. viiden minuutin päästä, ettei tarvitse stressata koko asialla itseään.
Ei mene valtiolle. Vanhempi voi päättää olla ottamatta perintöä itselleen, mutta hän ei voi evätä perintöä omilta lapsiltaan jotka ovat perintöketjussa laillisesti seuraavana. Eli lapsenlapsille menee jos ei heidän vanhempansa ota vastaan.
No kääk. Meillä ei ole perillisiäkään.
Taitaa jäädä lapsuudenkoti meille käsiin.
Tosin tämä ongelma koskee monia muitakin serkkujani , (50-65-vuotiaita) . Kaikille jää jokin omakotitalo..jne, joita kukaan ei halua eikä kenelläkään ole varaa ylläpitää.
Taisin lainata väärin, tarkoitukseni oli vastata tähän :
*Meneekö se osuus sitten kieltäytyjän jälkeläisen huoleksi?*
*Valtiolle.*
Eli jos kieltäytyjällä on lapsia, niin kieltäytyjä ei voi kieltäytyä lastensa puolesta perinnöstä, vaan vain itse omasta puolestaan. Eli kyllä se kieltäytyjän jälkeläisille huoleksi menee jos itse kieltäytyy.
Jos ei rintaperillisiä, niin meneekö perintökaaren mukaan isovanhemmille tai sedille ja tädeille, jos edellä mainitut kuolleet. Ja jos näitäkään ei ole elossa, niin sitten vasta valtiolle.
Perintö menee aina rintaperillisille. Ja näitä ovat siis kaikki ns. ylenevässä ja alenevassa polvessa. Eli ensin tulee lapset ja heidän jälkeensä lapsenlapset jne.
Jos omia jälkeläisiä ei ole, silloin perivät vanhemmat, jos ovat elossa. Jos eivät ole elossa, niin sitten vielä isovanhemmat ovat perimysjärjestyksessä. Jos ovat elossa.
Jos tässä suorassa linjassa ei ole ketään perijää, niin silloin perivät sisarukset tai heidän lapsensa. Jos ei ole sisaruksia eikä heidän jälkeläisiään, silloin ovat perimisvuorossa sedät, enot ja tädit. Ja siihen se sitten tyssää. Serkut eivät peri.
Mikä sekin on kaksipiippuinen juttu, sillä jos vaikka elossa on yksi täti, joka sitten perii tämän jo kuolleen sisaruksensa kuolleen lapsen, ja tätikin sitten myöhemmin kuolee, niin tädin lapsihan, eli se serkku, sitten kuitenkin sen omaisuuden perii, jos se sattuu olemaan vaikka sellaista laatua, että säilyy ja säilytetään myymättä minnekään ja pysyy arvossaan. Ajatellaan nyt vaikka joku iso maatila tai kartano. Kyllä se sille serkulle sitten jossain vaiheessa kutenkin päätyy, eli serkku perii sen sitten äidiltään.
Mutta johonkin kohtaanhan tällainen perimysjärjestelmä on pysäytettävä, muuten menisi ihan mahdottomaksi selvitellä näitä perintöjä, jos sattuu olemaan iso suku ja vaikka eri puolilla maailmaa.
Sitten jos ei ole elossa ketään, joka olisi oikeutettu perimään, perintö menee valtiolle, joka menettelee sen kanssa sitten miten menettelee. Jos kyseessä on kiinteistö, niin valtio voi luovuttaa sen kunnalle.
Normaalisti perinnönjättäjällä, jolla on lapsia eli rintaperillisiä, ei ole testamenttia. Tässä tapauksessa perinnönjättäjä, jolla on lapsia, on tehnyt testamentin yhdelle lapsistaan. Lasten, joita testamentti ei koske, tulee ilmaista tahtonsa saada lakiosuutensa, joka on puolet siitä mitä ilman testamenttia olisi ollut. Oikeuteen ei tarvitse asiaa viedä, lakiosuusvaade tulee olla kirjattuna perukirjaan, jotta perintöosuus siirtyy rintaperilliselle .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perintö menee ilman testamenttia kolmeen yhtä suureen osaan.
Vierailija kirjoitti:
Isoäiti oli testamentannut lapsenlapsilleen 10000 kullekin. Lapsenlapsia 5 kpl, kaksi varakkaiden perheiden ainoaa lasta ja kolme sisarusta vähävaraisesta perheestä. Varakkaat vanhemmat riitauttivat testamentin ja väittivät, että kolmannen perheen sisarusten tulisi saada vain 10000€ jaettuna kolmeen osaan.
Ei kai siihen ole mitään sanomista, jos isoäidillä oli lapsilleen jaettavaksi sama summa. Vai miten siinä kävi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitnehän tällainen tilanne menisi?
Keskenään naimisissa olevista vanhemmista toinen kuolee.
Perittäväksi jää kahdelle lapselle rahaa, ja asunto. Velkaa ei ole ollenkaan.
Leski haluaa (ja saa toki) jäädä asuntoon lesken oikeudella asumaan loppuiäkseen.
Jos perintö jaetaan tuolloin ensimmäisen vanhemman kuollessa, niin joutuuko lapset maksamaan perintöveron myös tuosta asunnosta jota eivät saa itselleen koska leskellä on hallintaoikeus? Vai maksetaanko perintövero vain rahasta joka jaetaan tuolloin?
Tuntuu todella typerältä että saatu perintöraha menisi perintöveroon siitä peritystä rahasta ja asunnosta jota ei kuitenkaan voi itse käyttää eikä sitä voi myydä.
Eli tavallaan ei saakaan ekan vanhemman kuollessa perintöä ollenkaan, vain perintöveron.
Entä jos pesä jätetään jakamatta tuolloin, ja jaetaan vasta kun leskikin on kuollut? Joutuuko silloin maksamaan perintöveron heti?
Meillä kävi juuri täsmälleen näin. Isältä jäi rahaa juuri sen verran, että perintöverot sain maksettua. Äiti jatkoi asumistaan asunnossa, joka siirtyi kuolinpesän omistukseen (jonka osakkaita olimme me sisarukset). Ilman muuta äiti sai asua kotonaan, siitä ei ollut mitään riitaa. Samoin kuolinpesälle siirtyi kesämökki, jota käytimme täysin entiseen tapaan. Mikään ei siis muuttunut, paitsi että jouduimme maksamaan aika paljon perintöveroa. Vasta äidin kuoleman jälkeen molempien kuolinpesät jaettiin.
Ja tästä seurasikin mielenkiintoinen prosessi, kun sisareni kyttäsi aivan kaikkea, mitä tein: mitä tavaroita heitin pois kun siivosin äidin asuntoa, kumpi saa mitäkin taidelasia ja tauluja, keksi omia sääntöjään tyyliin että jos minä myyn jonkun minulle jaetun taulun, hänen pitää saada myyntihinnasta puolet. Kaikki huipentui lopulta katkeraan tilitykseen siitä, miten minua oltiin suosittu (suosimisesta olisi ollut aikaa valittaa ja keskustella 25 vuotta) ja olin saanut etuja - jotka ovat olleet täysin lainmukaisia eikä mitenkään häneltä pois. Väitti minua ahneeksi, mitä olen ihmetellyt ja mistä olen ollut tosi pahoillani. Ihmisistä tulee esille pikkumaisia ja ikäviä piirteitä kun rahoista on kyse.
Teidän tilanteestanne en tiedä, mutta en minä ainakaan pysty sanomaan vanhemmilleni että he ovat suosineet sisarustani koko elämämme ajan. Tai siis olen sanponut, mutta tämä ei pidä paikkaansa heidän mielestään. Eli minun on ihan turha asiasta puhua heidän kanssaan kun ovat nyt elossa, sillä se on jo tehty, mutta suosimista ei ole myönnetty. Kysynkin nyt että eikö nämä esimerkit ole suosimista?
-Toinen lapsista saa harrastaa mitä haluaa, ja hänelle maksetaan kymppitonneja harrastuksesta samalla kun toinen ei saa harrastaa.
-Toiselle lapselle ostetaan auto, toiselle ei
-Toisen lapsen asumista maksetaan, ihan kuukausittain, vuokraa, bensarahaa, rahaa extrajuttuihin elämässä, kuten matkoihin, ja kalleimpiin kodinlaitteisiin, ja merrkivaatteisiin. Toiselle ei
-Toisen lapsen asuntolaina taataan moneen otteeseen, toisen ei
-Toisen lapsen asuntoa remontoidaan kymmenillä tuhnasilla, toisen ei.
-Toisen asuntolainoja maksetaan (toki niin ettei jälkiä jää) ja hänelle maksetaan itseaiheutetun työttömyyden ajlta elinkustannuksia, toisen ei
-Toisen lapsen lapset hoidetaan ilmaiseksi 43päivää ja yötä viikossa ,ja niille ostetaan kaikki mitä keksivät pyytää, toisen ei.
Vanhempiemme kuollessa minusta tulee esiin varmasti todella pikkumaisia piirteitä, ja tulen väittämään sisarustani ahneeksi, mikäli hän kokee että hänellä on vanhempiemme pieneen perinnöksi jäämiseen mitään oikeutta.
Meillä täsmälleen sama! Siis ihan sanasta sanaan voisi olla minun kirjoittamani!
En voi ymmärtää näitä vanhempia. Äitini on ollut samanlainen, mutta kun sanoin että katkaisen välit jos tämä ei lopu, niin asiaan tuli vähän parannusta. Tosin eihän sitä voi tietää mitä kaikkea selän takana tapahtuu.
Ja älyttömintä on että äiti aina valittaa katkerana, että oma äitinsä suosi perheen poikaa, eli enoani - ja kuitenkin tekee sitä samaa itse, eli pitää poikaa parempana lapsena.
Minä tiedän toisen samanlaisen tarinan. Isoisäni ystävän tytär oli kahdesti naimisissa saman miehen kanssa. Lopullisesta erosta oli jo vuosia kun tämä sulhasmies ilmestyi entisten appivanhempiensa pihamaalle ja ilmoitti, että haluaisi perintöosuutensa heti järjestettäväksi hänelle. Onnetonta vain, tällä tyttären entisellä puolisolla ei ole mitään oikeutta elossa olevien ex -appivanhempiensa perintöön vaan se menee aikanaan heidän kahdelle lapselleen, tyttärelle ja pojalle. Sulhasmies poistui ns. takavasemmalle kokeiltuaan kepillä jäätä josko vanhukset olisivat heti maksaneet tämän hamesankarin "perintöosuuden" pankkiin. Eivät tietenkään maksaneet koska hänelle ei heiltä mitään perintöä ole tulossakaan. Ei ole röyhkeydellä rajaa. Tällaisia perintöhaukkoja saattaa liikkua vanhusten lähettyvillä, mikä on surullista.
Tuttavan mies kuoli. Miehen sisko otti osaa kuolemantapauksen johdosta tunkemalla sisälle joukkoineen ja HAMMASHARJAT KELPASI?!?!
Tuolla siskolla oli sama nimi kuin mulla joten minusta tuli hyvin epäilyttävä henkilö.
En kyllä ole kiinnostunut käytetyistä hammasharjoista.
Erään työkaverini lapsettomalla tädillä oli seitsemän sisarusten lasta. Eräs sisaruksen lapsi hoiti tätinsä asioita tämän viimeiset vuodet ja valvoi yhteydenpitoa tädin omiin sisaruksiin ja muihin sisarusten lapsiin. Tädillä ilmeni muistisairaus.. Tämä asioiden hoitaja sai perinnöksi tädin asunnon kaikkine irtaimistoineen ja muun omaisuuden. Muut sisarusten lapset saivat 10 000€ kukin. Kaikki näytti menneen oikein.
Tosin kahdella meni välit poikki tämän perinnön saajan kanssa. Muutama kuukausi myöhemmin löytyi papereita, joiden mukaan täti olisi halunnut muuttaa testamenttia, mutta tämä, joka sai perinnön ei vienyt tätiään tuomarin luo muuttamaan testamenttia.
Ei ole tietoa, miten testamenttia olisi muutettu, mutta ilmeisesti enemmän muiden sisarusten lasten hyväksi, koska muutosta ei koskaan tehty. Aika hyvän korvauksen tämä pääasiallinen perinnön saaja sai muutaman vuoden käynneistä ja asioiden hoitamisesta, useamman tuhat euroa/käynti.
Huh, tämä oli kyllä törkeä!