Lue keskustelun säännöt.
Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?
Itsellä se, kun lasten mummi kuoli. Mummilla 6 lastenlasta, joista 4 tyttöä. Meidän 2 lasta ja miehen siskolla 4 lasta.
Miehen sisko ei ollut vuosiin ollut äitiinsä yhteydessä. Mieheni hoiti kaikki asiat: järjesti hoitokotipaikan ja hoiti ylipäätään kaikki käytännön asiat jo silloin, kun mummo asui vielä yksin.
Mummolla oli jotakin koruja, mitkä hän halusi jättää lapsenlapsille ja varsinkin tytöille (aikuisia hekin).
No, kun mummo kuoli, tuli miehen sisko salamana paikalle toiselta paikkakunnalta ja keräsi mukaansa kaikki korut, turkin ja vähänkin arvokkaamman kaman
Niin jäi tytöt ilman perintökoruja.
Kommentit (1715)
Sain Ruotsista perintöä yli 500.000,-
Osa sukulaisista veti herneet nenäänsä, koska en olisi tuota rahaa ansainnut.
Meni "välit" poikki useaan sukulaiseen.
Olin liki miljonääri tekemättä mitään.
Kunnes tajusivat, että sain tuon perinnön ruotsin kruunuina.
Siit vielä pois vainajalla ulosotossa olleet velat ja verot niin
Sain käteen 12.500 euroa.
Halvalla pääsin eroon typeristä sukulaisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eläkeikäisellä pariskunnalla oli kolme aikuista lasta. Varaton ja lapseton, naimisissa oleva tytär menehtyi. Tämän tyttären aviomies vaati anopiltaan ja appiukoltaan (hyvin agressiivisesti) osuuttaan perinnöstä. Ensin kukaan ei edes ymmärtänyt, että mistä perinnöstä tässä on kyse, sillä vainajalta ei jäänyt kodin irtaimiston lisäksi mitään. Irtain siis oli vainajan ja miehensä asunnolla ja jo valmiiksi miehen hallussa. Vävy väitti, että hänelle kuuluu appivanhempien omaisuudesta se osa, jonka tytär olisi perinyt. Siis olisi perinyt, mikäli olisi elänyt vanhempiaan pidempään.
Tämä on ahnein ja törkein perinnön vaatimistarina, jonka tiedän.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tein oikean valinnan kun en tehnyt kuin yhden lapsen, kun näitä lukee.
Taustalla tosin oma lapsuus jossa isoveli on se kultalapsi, joka sai vanhempiemme siunauksella ihan pahoindielläkin minua. Veli minua 4v vanhempi, ja sai lyödä ja potkia minua, heiveröistä pikkutyttöä.
Olisi kyllä kannattanut minun katkaista välit heihin kaikkiin aikanaan, nyt se tuntuu liian myöhäiseltä tehdä.
Perinnönjaossa sitten tiedän miten käy, ja olen jo etukäteen päätänyt, että mikäli minulle ei mitään tule (niin kuin epäilen käyvän) niin veli hoitakoon hautajaiset sun muut, minä en niihin mene, enkä niitä järjestä. Sielläpä sitten hautajaisväki ihmettelee.
Hei, tiedäthän että kuka tahansa kuolinpesän osakas voi vaatia ulkopuolista pesänjakajaa. Teet näin perunkirjoituksessa (sitten aikanaan) ja näin varmistat että jako tulee olemaan tasapuolinen ja että jako myös tapahtuu.
Niitä on muutamakin, mutta sanottakoon nyt, että pääpiru on aina ollut nainen, eikä kertaakaan näissä tapauksissa se joka varsinaisesti perii, vaan perivän puoliso... No need to say more.
Lestadiolaiset sukulaiseni olivat yllättäen kupanneet selkäni takana huonokuntoiselta äidiltäni rivitalonpätkän ja kesämökin. Perunkirjoituksessa kaikki tuli esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille kolmelle perilliselle jää hyvin isotöinen tila jaettavaksi.
Emme kykene sitä ylläpitämään eikä kukaan halua ostaa.
Silloin on helppo vain kieltäytyä perinnön vastaanottamisesta.
Meneekö se osuus sitten kieltäytyjän jälkeläisen huoleksi?
Valtiolle.
Eikä mene valtiolla. Jos perimysjärjestyksessä seuraava luopuu perinnöstä niin hänen jälkeläisensä astuvat tilalle. Ja jos lapset ovat alaikäisiä niin heidän edunvalvojansa ei oikein voi kieltäytyä perinnöstä, koska se ei olisi valvottavien taloudellinen etu.
-> Paska epätoivottu perintö tulee väkisin joko itselle tai omille lapsille.
Ainoa tapa päästä kokonaan eroon olisi ottaa perintö vastaan ja lahjoittaa/myydä se sitten heti pois.
Kyllä voi torjua perinnön. Eihän se omille lapsille päädy, jos se ei koskaan ole ollut vanhemman omaisuutta. Esim. kovasti velkaisen kuolinpesän perinnöstä voi kieltäytyä, ei tarvitse eikä pidä ottaa toisen velkoja maksettavakseen.
Pikku vinkki kaikille: Ostakaa tai lainatkaa lukion lakitiedon kurssin oppikirja ja lukekaa siitä perinnön jakoa käsittelevä osuus. Sieltä löytyy tiiviisti selkeässä paketissa kaikki olennainen perinnön jakoon liittyvä. Moni asia tässäkin ketjussa saisi vastauksen.
Ja toinen vinkki: Tehkää testamentti. Vaikka perinnnönjako olisi täysin selkeä, silti kannattaa tehdä testamentti, etenkin jos on metsää tai paljon muuta perinnöksi menevää. Testamentilla voi esim. poistaa lasten puolisoilta avio-oikeuden perittävään omaisuuteen. Ei mene mahdollisessa avioerossa esim. puolet suvun perintömetsistä entiselle vävylle/miniälle.
Ja teettäkää se testamentti lakimiehellä että menee varmasti oikein. Se maksaa satasen tai jotain, mutta se on pikkuraha vaikka jälkeläisten väleihin tai sen metsän arvoon verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille kolmelle perilliselle jää hyvin isotöinen tila jaettavaksi.
Emme kykene sitä ylläpitämään eikä kukaan halua ostaa.
Silloin on helppo vain kieltäytyä perinnön vastaanottamisesta.
Meneekö se osuus sitten kieltäytyjän jälkeläisen huoleksi?
Valtiolle.
Eikä mene valtiolla. Jos perimysjärjestyksessä seuraava luopuu perinnöstä niin hänen jälkeläisensä astuvat tilalle. Ja jos lapset ovat alaikäisiä niin heidän edunvalvojansa ei oikein voi kieltäytyä perinnöstä, koska se ei olisi valvottavien taloudellinen etu.
-> Paska epätoivottu perintö tulee väkisin joko itselle tai omille lapsille.
Ainoa tapa päästä kokonaan eroon olisi ottaa perintö vastaan ja lahjoittaa/myydä se sitten heti pois.
Kyllä voi torjua perinnön. Eihän se omille lapsille päädy, jos se ei koskaan ole ollut vanhemman omaisuutta. Esim. kovasti velkaisen kuolinpesän perinnöstä voi kieltäytyä, ei tarvitse eikä pidä ottaa toisen velkoja maksettavakseen.
Ensisijaisen perijän kieltäytyessä perintö siirtyy seuraavalle perimysjärjestyksessä. Esimerkkitapauksessa lapsenlapsille, ei tarvitse kiertää vanhemman kautta.
Vierailija kirjoitti:
Pikku vinkki kaikille: Ostakaa tai lainatkaa lukion lakitiedon kurssin oppikirja ja lukekaa siitä perinnön jakoa käsittelevä osuus. Sieltä löytyy tiiviisti selkeässä paketissa kaikki olennainen perinnön jakoon liittyvä. Moni asia tässäkin ketjussa saisi vastauksen.
Ja toinen vinkki: Tehkää testamentti. Vaikka perinnnönjako olisi täysin selkeä, silti kannattaa tehdä testamentti, etenkin jos on metsää tai paljon muuta perinnöksi menevää. Testamentilla voi esim. poistaa lasten puolisoilta avio-oikeuden perittävään omaisuuteen. Ei mene mahdollisessa avioerossa esim. puolet suvun perintömetsistä entiselle vävylle/miniälle.
Ja teettäkää se testamentti lakimiehellä että menee varmasti oikein. Se maksaa satasen tai jotain, mutta se on pikkuraha vaikka jälkeläisten väleihin tai sen metsän arvoon verrattuna.
Minun vinkkini: älkää omistako mitään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isältä jäi perinnöksi purkukuntoinen talo haja-asutusalueella ja pieni pläntti metsää. Sisko halusi jääräpäisesti pitää sähkösopimuksen voimassa, jotta tontilla on sitten sähköt kun hänen lapsensa rakentavat siihen talot. Kyllästyin maksamaan sähkölaskuja ja vaadin pesän jakoa. Jako tapahtui siten, että luovutin lahjakirjalla osuuteni siskolle. Sisko olisi vaatinut tämän lisäksi 1500€ rahaa. En maksanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille kolmelle perilliselle jää hyvin isotöinen tila jaettavaksi.
Emme kykene sitä ylläpitämään eikä kukaan halua ostaa.
Silloin on helppo vain kieltäytyä perinnön vastaanottamisesta.
Meneekö se osuus sitten kieltäytyjän jälkeläisen huoleksi?
Valtiolle.
Olen tuo jolle jää käsiin kuolinpesästä 1/3 osaa. Niin, pitäisikö se tosiaan lahjoittaa valtiolle.
Pesä ei ole suinkaan arvoton, sisältää mm. kaksi järvenrantamökkiä ja rantaa. On lähellä erästä laskettelupaikkaa ja palveluita. Jonkin verran metsääkin on.
Pitää toivoa melkein että kuolen itse esim. viiden minuutin päästä, ettei tarvitse stressata koko asialla itseään.
Ei mene valtiolle. Vanhempi voi päättää olla ottamatta perintöä itselleen, mutta hän ei voi evätä perintöä omilta lapsiltaan jotka ovat perintöketjussa laillisesti seuraavana. Eli lapsenlapsille menee jos ei heidän vanhempansa ota vastaan.
No kääk. Meillä ei ole perillisiäkään.
Taitaa jäädä lapsuudenkoti meille käsiin.
Tosin tämä ongelma koskee monia muitakin serkkujani , (50-65-vuotiaita) . Kaikille jää jokin omakotitalo..jne, joita kukaan ei halua eikä kenelläkään ole varaa ylläpitää.
Taisin lainata väärin, tarkoitukseni oli vastata tähän :
*Meneekö se osuus sitten kieltäytyjän jälkeläisen huoleksi?*
*Valtiolle.*
Eli jos kieltäytyjällä on lapsia, niin kieltäytyjä ei voi kieltäytyä lastensa puolesta perinnöstä, vaan vain itse omasta puolestaan. Eli kyllä se kieltäytyjän jälkeläisille huoleksi menee jos itse kieltäytyy.
Jos ei rintaperillisiä, niin meneekö perintökaaren mukaan isovanhemmille tai sedille ja tädeille, jos edellä mainitut kuolleet. Ja jos näitäkään ei ole elossa, niin sitten vasta valtiolle.
Perinnöstä voi kieltäytyä. Jos kaikki perilliset kieltäytyvät, menee valtiolle.
Perinnöstä voi luopua, ei kieltäytyä. Luopujan tilalle tule sitten perimysjärjestyksessä seuraava.
Jos kaikki ketjussa OVAT AIKUISIA ja luopuvat niin sitten menee tosiaan valtiolle lopulta.
Mutta alaikäisen puolesta ei voi edunvalvoja luopua, jos perinnöllä on jotain arvontapaista. Eli jää sitten paska sitten lasten ja heidän edunvalvojansa riesaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille kolmelle perilliselle jää hyvin isotöinen tila jaettavaksi.
Emme kykene sitä ylläpitämään eikä kukaan halua ostaa.
Silloin on helppo vain kieltäytyä perinnön vastaanottamisesta.
Meneekö se osuus sitten kieltäytyjän jälkeläisen huoleksi?
Kieltäytyjä kieltäytyy, se ei sitten koske siinä perijänajassa ketään enää. Mieti sellainen STOP-merkki kieltätyjästä eteenpäin.
Älä nyt höpise sitkeästi virheellistä tietoa. Joku vielä uskoo.
Voi luopua seuraavan hyväksi. EI voi pysäyttää perimysketjua tai määrätä perinnöstä yhtään millään lailla. Jos määrää jotain, on ryhtynyt perintöön ja se tule sitten veroineen määräilijälle ensin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tein oikean valinnan kun en tehnyt kuin yhden lapsen, kun näitä lukee.
Taustalla tosin oma lapsuus jossa isoveli on se kultalapsi, joka sai vanhempiemme siunauksella ihan pahoindielläkin minua. Veli minua 4v vanhempi, ja sai lyödä ja potkia minua, heiveröistä pikkutyttöä.
Olisi kyllä kannattanut minun katkaista välit heihin kaikkiin aikanaan, nyt se tuntuu liian myöhäiseltä tehdä.
Perinnönjaossa sitten tiedän miten käy, ja olen jo etukäteen päätänyt, että mikäli minulle ei mitään tule (niin kuin epäilen käyvän) niin veli hoitakoon hautajaiset sun muut, minä en niihin mene, enkä niitä järjestä. Sielläpä sitten hautajaisväki ihmettelee.
Hei, tiedäthän että kuka tahansa kuolinpesän osakas voi vaatia ulkopuolista pesänjakajaa. Teet näin perunkirjoituksessa (sitten aikanaan) ja näin varmistat että jako tulee olemaan tasapuolinen ja että jako myös tapahtuu.
Juu tiedän, mutta tässä kuviossa jännitysmonmentti on se, että kerkeävätkö vanhemmat antamaan kaiken omaisuuden veljelleni jo vielä kun ovat elossa. Sille ei mikään pesänjakaja mitään voi jos tili on nollissa,
Jako ei tule todellakaan olemaan tasapuolinen, koska he syytävät veljelleni rahaa nyt eläessään jo niin paljon kuikn kerkeävät, mutta jos pankkitili on nollilla, tarkoituksena ettei minulle todellakaan jää penniäkään, niin sittenpä on. Hoitakoot sitten keskenään.
Niin, ja mistään lahjoista tai ennakkoperinnöistä on ihan turha ysellä, he ovat kyllä tehneet rahan ja omaisuuden siirron niin että siitä ei kiinni jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitnehän tällainen tilanne menisi?
Keskenään naimisissa olevista vanhemmista toinen kuolee.
Perittäväksi jää kahdelle lapselle rahaa, ja asunto. Velkaa ei ole ollenkaan.
Leski haluaa (ja saa toki) jäädä asuntoon lesken oikeudella asumaan loppuiäkseen.
Jos perintö jaetaan tuolloin ensimmäisen vanhemman kuollessa, niin joutuuko lapset maksamaan perintöveron myös tuosta asunnosta jota eivät saa itselleen koska leskellä on hallintaoikeus? Vai maksetaanko perintövero vain rahasta joka jaetaan tuolloin?
Tuntuu todella typerältä että saatu perintöraha menisi perintöveroon siitä peritystä rahasta ja asunnosta jota ei kuitenkaan voi itse käyttää eikä sitä voi myydä.
Eli tavallaan ei saakaan ekan vanhemman kuollessa perintöä ollenkaan, vain perintöveron.
Entä jos pesä jätetään jakamatta tuolloin, ja jaetaan vasta kun leskikin on kuollut? Joutuuko silloin maksamaan perintöveron heti?
Vierailija kirjoitti:
Mitnehän tällainen tilanne menisi?
Keskenään naimisissa olevista vanhemmista toinen kuolee.
Perittäväksi jää kahdelle lapselle rahaa, ja asunto. Velkaa ei ole ollenkaan.
Leski haluaa (ja saa toki) jäädä asuntoon lesken oikeudella asumaan loppuiäkseen.
Jos perintö jaetaan tuolloin ensimmäisen vanhemman kuollessa, niin joutuuko lapset maksamaan perintöveron myös tuosta asunnosta jota eivät saa itselleen koska leskellä on hallintaoikeus? Vai maksetaanko perintövero vain rahasta joka jaetaan tuolloin?
Tuntuu todella typerältä että saatu perintöraha menisi perintöveroon siitä peritystä rahasta ja asunnosta jota ei kuitenkaan voi itse käyttää eikä sitä voi myydä.
Eli tavallaan ei saakaan ekan vanhemman kuollessa perintöä ollenkaan, vain perintöveron.
Entä jos pesä jätetään jakamatta tuolloin, ja jaetaan vasta kun leskikin on kuollut? Joutuuko silloin maksamaan perintöveron heti?
Perintövero tulee maksuun noin vuoden päästä kuolemasta ihan siitä riippumatta, jaetaanko perintöä vai ei. Ja kyllä, lapset joutuvat maksamaan perintöveroa myös asunnosta. Lesken asumisoikeus kuitenkin pienentää asunnosta tulevaa perintöveroa - sitä enemmän, mitä nuorempi leski on.
Vierailija kirjoitti:
Mitnehän tällainen tilanne menisi?
Keskenään naimisissa olevista vanhemmista toinen kuolee.
Perittäväksi jää kahdelle lapselle rahaa, ja asunto. Velkaa ei ole ollenkaan.
Leski haluaa (ja saa toki) jäädä asuntoon lesken oikeudella asumaan loppuiäkseen.
Jos perintö jaetaan tuolloin ensimmäisen vanhemman kuollessa, niin joutuuko lapset maksamaan perintöveron myös tuosta asunnosta jota eivät saa itselleen koska leskellä on hallintaoikeus? Vai maksetaanko perintövero vain rahasta joka jaetaan tuolloin?
Tuntuu todella typerältä että saatu perintöraha menisi perintöveroon siitä peritystä rahasta ja asunnosta jota ei kuitenkaan voi itse käyttää eikä sitä voi myydä.
Eli tavallaan ei saakaan ekan vanhemman kuollessa perintöä ollenkaan, vain perintöveron.
Entä jos pesä jätetään jakamatta tuolloin, ja jaetaan vasta kun leskikin on kuollut? Joutuuko silloin maksamaan perintöveron heti?
Kyllä, näin käy monille. Peritään se puolikas asunnosta, jossa leski kuitenkin jatkaa asumista. Siis peritään kyllä ja maksetaan siitä vero, mutta mitään ei saa. Ellei sitten peri myös silkkaa rahaa, josta siitäkin joutuu maksamaan veroa, jos se on riittävän iso summa
Esim. mieheni maksoi perintöveron osuudestaan kotitaloonsa, vaikka ei pystynyt sitä mitenkään hyödyntämään, myymään sitä tai muuttamaan siihen, kun äitinsä vielä asui siinä.
Ei se summa kuitenkaan mikään iso ollut, kun ei niin vanhalla talolla suurta arvoa ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille kolmelle perilliselle jää hyvin isotöinen tila jaettavaksi.
Emme kykene sitä ylläpitämään eikä kukaan halua ostaa.
Silloin on helppo vain kieltäytyä perinnön vastaanottamisesta.
Meneekö se osuus sitten kieltäytyjän jälkeläisen huoleksi?
Valtiolle.
Eikä mene valtiolla. Jos perimysjärjestyksessä seuraava luopuu perinnöstä niin hänen jälkeläisensä astuvat tilalle. Ja jos lapset ovat alaikäisiä niin heidän edunvalvojansa ei oikein voi kieltäytyä perinnöstä, koska se ei olisi valvottavien taloudellinen etu.
-> Paska epätoivottu perintö tulee väkisin joko itselle tai omille lapsille.
Ainoa tapa päästä kokonaan eroon olisi ottaa perintö vastaan ja lahjoittaa/myydä se sitten heti pois.
Kyllä voi torjua perinnön. Eihän se omille lapsille päädy, jos se ei koskaan ole ollut vanhemman omaisuutta. Esim. kovasti velkaisen kuolinpesän perinnöstä voi kieltäytyä, ei tarvitse eikä pidä ottaa toisen velkoja maksettavakseen.
Ei kukaan koskaan peri velkaa. Velka ei periydy.
Se menee niin, että lasketaan varat miinus velat. Se mitä velkojen jälkeen jää, menee perilliselle. Eli perinnöstä pitää maksaa velallisille heidän osuutensa ensin.
Jos velat ylittää varat, se jää velkojien tappioksi ja perillinen ei saa mitään.
Velallinen voi toki ottaa sen tonnin arvoisen röttelön, mutta ei ole velvollinen sitä ottamaan.
Sitä en tiedä, kenelle se sitten oikeastaan kuuluu.
Isovanhemmalle oli käynyt niin, että sisarus oli pyytänyt allekirjoittamaan paperin ja piilottanut siitä varsinaisen sopimustekstin. Tämä paperi oli sitten olla ottamatta perintöä vastaan, jolloin kyseinen sisarus sai kaiken. Tahto olisi kai ollut jakaa se neljän lapsen kesken tasaisesti. Omaisuus oli pieni, mutta törkeä teko siitä huolimatta.
No, toivottavasti nykypäivänä kaikki jo tietävät että ei pidä allekirjoittaa mitään sokkona, vaan täytyy tietää mihin nimensä pistää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille kolmelle perilliselle jää hyvin isotöinen tila jaettavaksi.
Emme kykene sitä ylläpitämään eikä kukaan halua ostaa.
Silloin on helppo vain kieltäytyä perinnön vastaanottamisesta.
Meneekö se osuus sitten kieltäytyjän jälkeläisen huoleksi?
Valtiolle.
Eikä mene valtiolla. Jos perimysjärjestyksessä seuraava luopuu perinnöstä niin hänen jälkeläisensä astuvat tilalle. Ja jos lapset ovat alaikäisiä niin heidän edunvalvojansa ei oikein voi kieltäytyä perinnöstä, koska se ei olisi valvottavien taloudellinen etu.
-> Paska epätoivottu perintö tulee väkisin joko itselle tai omille lapsille.
Ainoa tapa päästä kokonaan eroon olisi ottaa perintö vastaan ja lahjoittaa/myydä se sitten heti pois.
Kyllä voi torjua perinnön. Eihän se omille lapsille päädy, jos se ei koskaan ole ollut vanhemman omaisuutta. Esim. kovasti velkaisen kuolinpesän perinnöstä voi kieltäytyä, ei tarvitse eikä pidä ottaa toisen velkoja maksettavakseen.
Typerä oletus. Eihän se siinä vaiheessa ole vielä sen perijänkään omaisuutta, kun se on vielä kuolinpesä eikä perillinen ole ottanut sitä vastaan
Jos siitä kieltäytyy, laki määrää perinnön sille, joka on perimysjärjestyksessä seuraava
.
Kun perinnönjako on tehty, siskolta tulee vaatimuslista, mitä muuta pitäisi saada, jotta ollaan sujut. Vaikka kustannus ei olisi mahdoton niin periaatteena on täysin väärin alkaa jaon jälkeen vaatimaan asioita. Ei sitten olla sujut.