Lue keskustelun säännöt.
Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?
Itsellä se, kun lasten mummi kuoli. Mummilla 6 lastenlasta, joista 4 tyttöä. Meidän 2 lasta ja miehen siskolla 4 lasta.
Miehen sisko ei ollut vuosiin ollut äitiinsä yhteydessä. Mieheni hoiti kaikki asiat: järjesti hoitokotipaikan ja hoiti ylipäätään kaikki käytännön asiat jo silloin, kun mummo asui vielä yksin.
Mummolla oli jotakin koruja, mitkä hän halusi jättää lapsenlapsille ja varsinkin tytöille (aikuisia hekin).
No, kun mummo kuoli, tuli miehen sisko salamana paikalle toiselta paikkakunnalta ja keräsi mukaansa kaikki korut, turkin ja vähänkin arvokkaamman kaman
Niin jäi tytöt ilman perintökoruja.
Kommentit (1715)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko niin törkeää, koska kaikki tiedämme asiasta, mutta meidän perheessä isäni on yrittäjä. Yritys on ihan menestynyt ja vakavarainen. Äitimme on ollut koko ikänsä edustusrouvana ja kotiäitinä.
Koko isäni (ja myös sitä kautta äitini) omaisuus menee vanhimmalle veljelleni. Käytännössä me muut (kaksi tytärtä) jäämme ilman. Vähän asia on ehkä kaihertanut mieltäni, mutta tämä on isäni tahto.
Ei onnistu, kun olette kaikki rintaperillisiä.
Suomessa ei täysin perinnöttömäksi voi tehdä lapsiaan kuin erittäin painavasta syystä.
Toki ennakkoperintöinä tms. voi omaisuutta siirtää.
Höpöhöötä siis ylläoleva, että yksi sisarus perisi kaiken ja kaksi jäisi ilman.Mitä sä höpötät, kyllä Isä voi testamentilla jättää koko omaisuuden yhdelle lapselle jos haluaa,
Jos muut eivät vaadi lakiosaansa niin veli saa koko perinnön.
Joten älä siis levitä valheellista tietoa.Testamentilla ei voi kumota lakiosaa sanoo laki. Just tarkastin.
Ei voi kumota, ei sitä kukaan ole väittänytkään mutta sitä pitää itse vaatia jos testamentissa lukee että kaikki menee veljelle. Jos ei sitä itse vaadi niin veljelle se silloin menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain anopilta perinnöksi tavaroita, miehen siskot olivat kuitenkin käyneet asunnolla ja ottaneet tavarat itselleen mitään sanomatta.
Mies meinasi nostaa metelin mutta sanoin että antaa olla. Eivät edes ikinä pyytäneet anteeksi vaikka selvisi että nämä tavarat olisi kuuluneet minulle.Jos se on testamentattu sinulle, tee rikosilmoitus. Epämääräiset lupaukset eivät päde. Saattoi olla myös anopin vallankäyttöä omia lapsiaan kohtaan, kuten oma anoppi harrasti.
Eräs tyttäristä olisi halunnut yhden tietyn, isoisänsä tekemän huonekalun, kun sillä oli oikeasti tunnearvoa hänelle. Anoppi, tietäen tämän, lupasi sen sitten yhden poikansa vaimolle, jota ei koko tavara kiinnostanut tippaakaan ja ilmaisi selvästi, ettei huoli sitä. Tämäkään tytär ei enää periaatteesta huolinut tätä huonekalua vaan jätti sen.
Anoppi lupaili tavaroitaan milloin kenellekin ja perui riidan tullen lupauksiaan. Kyse oli pääosin ihan tavallisista tavaroista, joilla luuli olevan lapsilleen suurtakin arvoa ja riitelyn aihetta. Lopulta anopin kuoltua ei mikään tavaroista tahtonut kelvata juuri kenellekään. Pääosa tavaroista on vielä vuosien jälkeenkin lahoavassa talossa, joka on perikunnalle riesa ja josta ei pääse eroon. Jopa kuolleen sisarensa asunnon hän lupasi yhdelle lapsenlapsistaan, vaikka perintökaaren mukaisia perijöitä oli muitakin, mutta asunto menikin testamentilla ihan toisaalle.
Miksi ne tavarat sitten edes oli siellä anopin asunnossa, jos anoppi oli ne antanut tälle kirjoittajalle?
Vai oliko anoppi vain luvannut, että nuo kamat menee sitten minun kuoltuani sinulle? Sellaisiin suullisiin lupauksiin ei pidä ikinä luottaa. Kaikki pitää kirjata tarkasti ylös tai ainakin olla todistajat paikalla kuulemassa.
Tai anopin olisi pitänyt sanoa, että vie ne nyt jo mennessäsi, ne on nyt sinun. Eläessäänhän saa omaisuuttaan antaa kenelle vain.
En kyllä kirjoittanut että anoppi oli antanut ne minulle vaan jättänyt perinnöksi, ja ihan testamentin oli tehnyt koska hänellä oli paljon arvoesineitä mitkä halusi itse jakaa haluamallaan tavalla.
Anoppi kuoli 63- vuotiaana joten ei varmaan tuossa iässä varmaan arvellut kuolevansa.
Nämä minulle tulevat tavarat liittyivät yhteiseen keräilyharrastukseen, sinänsä arvottomia muille joten en halunnut tämän vuoksi lähteä riitelemään.
Terv. Viestin kirjoittaja
Vierailija kirjoitti:
Meillä on suvussa tällä hetkellä perintöriita meneillä missä minun äitini, setäni ja tätini riitelevät ukkini perinnöstä. Setäni oli jotenkin saanut ennakona ison summan ja nyt haluaisi sitten vielä saman osuuden kuin äitini ja tätini. Väittää siis että perinnöstä kuuluisi hänelle 50% ja äidille/tädille 25% per nenä.
Ikävä tilanne ja voittajana selviytynee vain juristit. Lähtökohtaisesti setäsi on saanut ennakkoperintöä, ellei sitten ole osoittaa jollain tavalla tai dokumentilla, että ukkisi olisi halunnut suosia setääsi.
Ahne veli teetätytti paperit omaksi edukseen vanhuksella. Vielä vaati että muut osallistuvat maksamaan kuluja, joita hänen perimistään kiinteistöistä hänelle aiheutui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sedän vaimo (olivat lapseton aviopari) kyni sedältä omille sukulaisilleen kaiken mahdollisen, mitä setä sai palkkaa ja myöhemmin eläkettä. Tämä vaimo oli kotirouvana.
Kun sitten setä kuoli (vaimo kuoli ensin) ,oli niin tyhjiin pumpattu, että hyvä kun pääsi omillaan hautaan.
Sedän verisukulaiset eivät tietenkään saaneet mitään. Eivät kyllä odottaneetkaan, vaikka kävivät auttamassa ja hoitamassa asioita.
Oli sellaisia tilisiirtoja vaimon sukulaisille, että ei ollut kyse pikkusummista.
Huomasin, että vastasin huonosti ap:kysymykseen, ei ollut ahneita eikä törkeitä perinnönjakoja, kun sedällä ei ollut enää mitä jakaa.
Lapseton aviopari perii toisensa ilman testamenttiakin, joten "sedän vaimo" olisi ollut aivan oikeutettu perinnön saamiseen. Tosin tässähän ei ole mistään perimisestä edes kyse, vaan siitä miten "vaimo pumppasi aviomieheltään rahoja joita jakoi sitten sukulaisilleen". Aviopari voi käyttää varojaan miten haluaa. Vaimo voi käyttää miehen palkkaa eikä se kuulu muille sukulaisille yhtään mitenkään. Jos se on avioparille ok, se on heidän asiansa.
Mutta jos rahoja on siirretty niin paljon, että vuosittainen summa ylittää verottajan määrittelemän rajan niin siinä on verotuksellisesti toimittu väärin ja lahjan saajien olisi tullut maksaa lahjavero. Mutta toisaalta pelkkä tilisiirto ei kerro mistä on kyse. Ei välttämättä rahan "antamisesta" vaan esim. kaupoista. On ostettu jotain ja rahoja siirretty, kauppakirjoissa nämä ovat sitten mainittu. Mutta eipä sekään sukulaisille kuulu.
Usein näihin lapsettomien avioparien rahankäyttöön ja perimisiin liittyy paljon näitä "verisukulaisia", jotka luulevat, että heillä on oikeus ohittaa avioparin perimysjärjestys tai jopa puuttua pariskunnan raha-asioihin näiden vielä eläessäänkin.
Olen tuo jota lainasit.
Kyllä, olet oikeassa, setä sai käyttää rahansa miten halusi. Hän oli niin tossun alla ettei vaimon kuoleman jälkeen koko sedän huushollissa ollut edes kunnollisia astioita tai muita päivittäistavaroita, kun kaikki raha meni vaimon sukulaisille ja itse joutuivat nuukailemaan jopa kahvin juonnissa.
Mutta totta, mitään rikosta ei tapahtunut. Kenellekä nyt ei ilmainen raha kelpaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille kolmelle perilliselle jää hyvin isotöinen tila jaettavaksi.
Emme kykene sitä ylläpitämään eikä kukaan halua ostaa.
Silloin on helppo vain kieltäytyä perinnön vastaanottamisesta.
Meneekö se osuus sitten kieltäytyjän jälkeläisen huoleksi?
Valtiolle.
Olen tuo jolle jää käsiin kuolinpesästä 1/3 osaa. Niin, pitäisikö se tosiaan lahjoittaa valtiolle.
Pesä ei ole suinkaan arvoton, sisältää mm. kaksi järvenrantamökkiä ja rantaa. On lähellä erästä laskettelupaikkaa ja palveluita. Jonkin verran metsääkin on.
Pitää toivoa melkein että kuolen itse esim. viiden minuutin päästä, ettei tarvitse stressata koko asialla itseään.
Kyllä tein oikean valinnan kun en tehnyt kuin yhden lapsen, kun näitä lukee.
Taustalla tosin oma lapsuus jossa isoveli on se kultalapsi, joka sai vanhempiemme siunauksella ihan pahoindielläkin minua. Veli minua 4v vanhempi, ja sai lyödä ja potkia minua, heiveröistä pikkutyttöä.
Olisi kyllä kannattanut minun katkaista välit heihin kaikkiin aikanaan, nyt se tuntuu liian myöhäiseltä tehdä.
Perinnönjaossa sitten tiedän miten käy, ja olen jo etukäteen päätänyt, että mikäli minulle ei mitään tule (niin kuin epäilen käyvän) niin veli hoitakoon hautajaiset sun muut, minä en niihin mene, enkä niitä järjestä. Sielläpä sitten hautajaisväki ihmettelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille kolmelle perilliselle jää hyvin isotöinen tila jaettavaksi.
Emme kykene sitä ylläpitämään eikä kukaan halua ostaa.
Silloin on helppo vain kieltäytyä perinnön vastaanottamisesta.
Meneekö se osuus sitten kieltäytyjän jälkeläisen huoleksi?
Valtiolle.
Olen tuo jolle jää käsiin kuolinpesästä 1/3 osaa. Niin, pitäisikö se tosiaan lahjoittaa valtiolle.
Pesä ei ole suinkaan arvoton, sisältää mm. kaksi järvenrantamökkiä ja rantaa. On lähellä erästä laskettelupaikkaa ja palveluita. Jonkin verran metsääkin on.
Pitää toivoa melkein että kuolen itse esim. viiden minuutin päästä, ettei tarvitse stressata koko asialla itseään.
Ei mene valtiolle. Vanhempi voi päättää olla ottamatta perintöä itselleen, mutta hän ei voi evätä perintöä omilta lapsiltaan jotka ovat perintöketjussa laillisesti seuraavana. Eli lapsenlapsille menee jos ei heidän vanhempansa ota vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille kolmelle perilliselle jää hyvin isotöinen tila jaettavaksi.
Emme kykene sitä ylläpitämään eikä kukaan halua ostaa.
Silloin on helppo vain kieltäytyä perinnön vastaanottamisesta.
Meneekö se osuus sitten kieltäytyjän jälkeläisen huoleksi?
Valtiolle.
Olen tuo jolle jää käsiin kuolinpesästä 1/3 osaa. Niin, pitäisikö se tosiaan lahjoittaa valtiolle.
Pesä ei ole suinkaan arvoton, sisältää mm. kaksi järvenrantamökkiä ja rantaa. On lähellä erästä laskettelupaikkaa ja palveluita. Jonkin verran metsääkin on.
Pitää toivoa melkein että kuolen itse esim. viiden minuutin päästä, ettei tarvitse stressata koko asialla itseään.
Ei mene valtiolle. Vanhempi voi päättää olla ottamatta perintöä itselleen, mutta hän ei voi evätä perintöä omilta lapsiltaan jotka ovat perintöketjussa laillisesti seuraavana. Eli lapsenlapsille menee jos ei heidän vanhempansa ota vastaan.
No kääk. Meillä ei ole perillisiäkään.
Taitaa jäädä lapsuudenkoti meille käsiin.
Tosin tämä ongelma koskee monia muitakin serkkujani , (50-65-vuotiaita) . Kaikille jää jokin omakotitalo..jne, joita kukaan ei halua eikä kenelläkään ole varaa ylläpitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sedän vaimo (olivat lapseton aviopari) kyni sedältä omille sukulaisilleen kaiken mahdollisen, mitä setä sai palkkaa ja myöhemmin eläkettä. Tämä vaimo oli kotirouvana.
Kun sitten setä kuoli (vaimo kuoli ensin) ,oli niin tyhjiin pumpattu, että hyvä kun pääsi omillaan hautaan.
Sedän verisukulaiset eivät tietenkään saaneet mitään. Eivät kyllä odottaneetkaan, vaikka kävivät auttamassa ja hoitamassa asioita.
Oli sellaisia tilisiirtoja vaimon sukulaisille, että ei ollut kyse pikkusummista.
Huomasin, että vastasin huonosti ap:kysymykseen, ei ollut ahneita eikä törkeitä perinnönjakoja, kun sedällä ei ollut enää mitä jakaa.
Lapseton aviopari perii toisensa ilman testamenttiakin, joten "sedän vaimo" olisi ollut aivan oikeutettu perinnön saamiseen. Tosin tässähän ei ole mistään perimisestä edes kyse, vaan siitä miten "vaimo pumppasi aviomieheltään rahoja joita jakoi sitten sukulaisilleen". Aviopari voi käyttää varojaan miten haluaa. Vaimo voi käyttää miehen palkkaa eikä se kuulu muille sukulaisille yhtään mitenkään. Jos se on avioparille ok, se on heidän asiansa.
Mutta jos rahoja on siirretty niin paljon, että vuosittainen summa ylittää verottajan määrittelemän rajan niin siinä on verotuksellisesti toimittu väärin ja lahjan saajien olisi tullut maksaa lahjavero. Mutta toisaalta pelkkä tilisiirto ei kerro mistä on kyse. Ei välttämättä rahan "antamisesta" vaan esim. kaupoista. On ostettu jotain ja rahoja siirretty, kauppakirjoissa nämä ovat sitten mainittu. Mutta eipä sekään sukulaisille kuulu.
Usein näihin lapsettomien avioparien rahankäyttöön ja perimisiin liittyy paljon näitä "verisukulaisia", jotka luulevat, että heillä on oikeus ohittaa avioparin perimysjärjestys tai jopa puuttua pariskunnan raha-asioihin näiden vielä eläessäänkin.
Totta. Jos setä olisi kuollut ensin, vaimo olisi perinyt. Usein sukulaiset vielä ajattelevat, että lapsettomilla on paljon rahaa.
Isä osti tilan isältään jo vuosikymmeniä ennen tämän kuolemaan. Isän siskoille oli maksettu ennakkoperintöä (ei ois lakimiehen mukaan tarvinnu mutta se reiluus..).
Taatan kuoltua kahden sisaren lapset ilmestyi perunkirjoitukseen ja vaati tilan myyntiä jne
Isän kuoltua tuli taas vääntöä jaetaanko tila. Siinä vaiheessa tila oli jo myyty ulkopuoliselle. On se hauskaa kun edes lakimies serkut ei ymmärrä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain anopilta perinnöksi tavaroita, miehen siskot olivat kuitenkin käyneet asunnolla ja ottaneet tavarat itselleen mitään sanomatta.
Mies meinasi nostaa metelin mutta sanoin että antaa olla. Eivät edes ikinä pyytäneet anteeksi vaikka selvisi että nämä tavarat olisi kuuluneet minulle.Jos se on testamentattu sinulle, tee rikosilmoitus. Epämääräiset lupaukset eivät päde. Saattoi olla myös anopin vallankäyttöä omia lapsiaan kohtaan, kuten oma anoppi harrasti.
Eräs tyttäristä olisi halunnut yhden tietyn, isoisänsä tekemän huonekalun, kun sillä oli oikeasti tunnearvoa hänelle. Anoppi, tietäen tämän, lupasi sen sitten yhden poikansa vaimolle, jota ei koko tavara kiinnostanut tippaakaan ja ilmaisi selvästi, ettei huoli sitä. Tämäkään tytär ei enää periaatteesta huolinut tätä huonekalua vaan jätti sen.
Anoppi lupaili tavaroitaan milloin kenellekin ja perui riidan tullen lupauksiaan. Kyse oli pääosin ihan tavallisista tavaroista, joilla luuli olevan lapsilleen suurtakin arvoa ja riitelyn aihetta. Lopulta anopin kuoltua ei mikään tavaroista tahtonut kelvata juuri kenellekään. Pääosa tavaroista on vielä vuosien jälkeenkin lahoavassa talossa, joka on perikunnalle riesa ja josta ei pääse eroon. Jopa kuolleen sisarensa asunnon hän lupasi yhdelle lapsenlapsistaan, vaikka perintökaaren mukaisia perijöitä oli muitakin, mutta asunto menikin testamentilla ihan toisaalle.
Miksi ne tavarat sitten edes oli siellä anopin asunnossa, jos anoppi oli ne antanut tälle kirjoittajalle?
Vai oliko anoppi vain luvannut, että nuo kamat menee sitten minun kuoltuani sinulle? Sellaisiin suullisiin lupauksiin ei pidä ikinä luottaa. Kaikki pitää kirjata tarkasti ylös tai ainakin olla todistajat paikalla kuulemassa.
Tai anopin olisi pitänyt sanoa, että vie ne nyt jo mennessäsi, ne on nyt sinun. Eläessäänhän saa omaisuuttaan antaa kenelle vain.
En kyllä kirjoittanut että anoppi oli antanut ne minulle vaan jättänyt perinnöksi, ja ihan testamentin oli tehnyt koska hänellä oli paljon arvoesineitä mitkä halusi itse jakaa haluamallaan tavalla.
Anoppi kuoli 63- vuotiaana joten ei varmaan tuossa iässä varmaan arvellut kuolevansa.
Nämä minulle tulevat tavarat liittyivät yhteiseen keräilyharrastukseen, sinänsä arvottomia muille joten en halunnut tämän vuoksi lähteä riitelemään.Terv. Viestin kirjoittaja
Jos ne tosiaan oli testamentattu sinulle, niin silloinhan sinun olisi kuulunut olla perunkirjoituksessa läsnä, koska olit yksi perinnön saajista. Tai ainakin olisi jonkun pitänyt sinua valtakirjalla siellä edustaa. Jos teillä oli asianajaja hoitamassa perunkirjoitusta, hänen olisi pitänyt kutsua jokainen perintöä saava paikalle. Ja sinulle olisi kuulunut toimittaa perukirja tai ainakin ote siitä. No ehkä olitkin siellä, mutta sittenhän sun olisi pitänyt sopia muitten kanssa, milloin saat ne tavarat hakea tai kuka ne sinulle toimittaa tms.
Aika erikoista, että nämä siskot ei mitään sanoneet ja jatkoivat elämäänsä kuin ei mitään. Pitivätkö yhteyttä sinuun tai mieheesi enää sen jälkeen ollenkaan? Minä en olisi kehdannut silmiin katsoa tuollaisen jälkeen. Vaikka nyt ei arvoesineistä olisikaan kyse.
Mutta voihan sitä kehitellä vaikka tarinan siitä, että ei niitä tavaroita löytynyt mistään sieltä äitinsä jäämistöstä. Minkäs sille silloin mahtaa. Tuohan on ollut ihan silkkaa kiusantekoa sitten. En yhtään ihmettele, tapahtuu tällaista. Minä kyllä saattaisin olla niin julma, että kysyisin niiden tavaroiden perään. Ihan vaan piruuttani. Mutta ymmärrän myös sen, että joskus viisaampi on se, joka ei sano mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille kolmelle perilliselle jää hyvin isotöinen tila jaettavaksi.
Emme kykene sitä ylläpitämään eikä kukaan halua ostaa.
Silloin on helppo vain kieltäytyä perinnön vastaanottamisesta.
Meneekö se osuus sitten kieltäytyjän jälkeläisen huoleksi?
Valtiolle.
Eikä mene valtiolla. Jos perimysjärjestyksessä seuraava luopuu perinnöstä niin hänen jälkeläisensä astuvat tilalle. Ja jos lapset ovat alaikäisiä niin heidän edunvalvojansa ei oikein voi kieltäytyä perinnöstä, koska se ei olisi valvottavien taloudellinen etu.
-> Paska epätoivottu perintö tulee väkisin joko itselle tai omille lapsille.
Ainoa tapa päästä kokonaan eroon olisi ottaa perintö vastaan ja lahjoittaa/myydä se sitten heti pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille kolmelle perilliselle jää hyvin isotöinen tila jaettavaksi.
Emme kykene sitä ylläpitämään eikä kukaan halua ostaa.
Silloin on helppo vain kieltäytyä perinnön vastaanottamisesta.
Meneekö se osuus sitten kieltäytyjän jälkeläisen huoleksi?
Valtiolle.
Olen tuo jolle jää käsiin kuolinpesästä 1/3 osaa. Niin, pitäisikö se tosiaan lahjoittaa valtiolle.
Pesä ei ole suinkaan arvoton, sisältää mm. kaksi järvenrantamökkiä ja rantaa. On lähellä erästä laskettelupaikkaa ja palveluita. Jonkin verran metsääkin on.
Pitää toivoa melkein että kuolen itse esim. viiden minuutin päästä, ettei tarvitse stressata koko asialla itseään.
Ei mene valtiolle. Vanhempi voi päättää olla ottamatta perintöä itselleen, mutta hän ei voi evätä perintöä omilta lapsiltaan jotka ovat perintöketjussa laillisesti seuraavana. Eli lapsenlapsille menee jos ei heidän vanhempansa ota vastaan.
No kääk. Meillä ei ole perillisiäkään.
Taitaa jäädä lapsuudenkoti meille käsiin.
Tosin tämä ongelma koskee monia muitakin serkkujani , (50-65-vuotiaita) . Kaikille jää jokin omakotitalo..jne, joita kukaan ei halua eikä kenelläkään ole varaa ylläpitää.
Taisin lainata väärin, tarkoitukseni oli vastata tähän :
*Meneekö se osuus sitten kieltäytyjän jälkeläisen huoleksi?*
*Valtiolle.*
Eli jos kieltäytyjällä on lapsia, niin kieltäytyjä ei voi kieltäytyä lastensa puolesta perinnöstä, vaan vain itse omasta puolestaan. Eli kyllä se kieltäytyjän jälkeläisille huoleksi menee jos itse kieltäytyy.
Tätini on luvannut korunsa minulle. En tarvitse, mutta en henno sitä sanoa, jos tämä on hänen tahtonsa. Sanoin kuitenkin, että laita sitten sinne korurasiaan lappu. Saatan kyllä lahjoittaa ne joillekin vähävaraisemmista serkuistani joka tapauksessa, jos minulle päätyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille kolmelle perilliselle jää hyvin isotöinen tila jaettavaksi.
Emme kykene sitä ylläpitämään eikä kukaan halua ostaa.
Silloin on helppo vain kieltäytyä perinnön vastaanottamisesta.
Meneekö se osuus sitten kieltäytyjän jälkeläisen huoleksi?
Valtiolle.
Olen tuo jolle jää käsiin kuolinpesästä 1/3 osaa. Niin, pitäisikö se tosiaan lahjoittaa valtiolle.
Pesä ei ole suinkaan arvoton, sisältää mm. kaksi järvenrantamökkiä ja rantaa. On lähellä erästä laskettelupaikkaa ja palveluita. Jonkin verran metsääkin on.
Pitää toivoa melkein että kuolen itse esim. viiden minuutin päästä, ettei tarvitse stressata koko asialla itseään.
Paljonko on yksi kolmasosa osaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille kolmelle perilliselle jää hyvin isotöinen tila jaettavaksi.
Emme kykene sitä ylläpitämään eikä kukaan halua ostaa.
Silloin on helppo vain kieltäytyä perinnön vastaanottamisesta.
Meneekö se osuus sitten kieltäytyjän jälkeläisen huoleksi?
Valtiolle.
Olen tuo jolle jää käsiin kuolinpesästä 1/3 osaa. Niin, pitäisikö se tosiaan lahjoittaa valtiolle.
Pesä ei ole suinkaan arvoton, sisältää mm. kaksi järvenrantamökkiä ja rantaa. On lähellä erästä laskettelupaikkaa ja palveluita. Jonkin verran metsääkin on.
Pitää toivoa melkein että kuolen itse esim. viiden minuutin päästä, ettei tarvitse stressata koko asialla itseään.
Ei mene valtiolle. Vanhempi voi päättää olla ottamatta perintöä itselleen, mutta hän ei voi evätä perintöä omilta lapsiltaan jotka ovat perintöketjussa laillisesti seuraavana. Eli lapsenlapsille menee jos ei heidän vanhempansa ota vastaan.
No kääk. Meillä ei ole perillisiäkään.
Taitaa jäädä lapsuudenkoti meille käsiin.
Tosin tämä ongelma koskee monia muitakin serkkujani , (50-65-vuotiaita) . Kaikille jää jokin omakotitalo..jne, joita kukaan ei halua eikä kenelläkään ole varaa ylläpitää.
Taisin lainata väärin, tarkoitukseni oli vastata tähän :
*Meneekö se osuus sitten kieltäytyjän jälkeläisen huoleksi?*
*Valtiolle.*
Eli jos kieltäytyjällä on lapsia, niin kieltäytyjä ei voi kieltäytyä lastensa puolesta perinnöstä, vaan vain itse omasta puolestaan. Eli kyllä se kieltäytyjän jälkeläisille huoleksi menee jos itse kieltäytyy.
Jos ei rintaperillisiä, niin meneekö perintökaaren mukaan isovanhemmille tai sedille ja tädeille, jos edellä mainitut kuolleet. Ja jos näitäkään ei ole elossa, niin sitten vasta valtiolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille kolmelle perilliselle jää hyvin isotöinen tila jaettavaksi.
Emme kykene sitä ylläpitämään eikä kukaan halua ostaa.
Silloin on helppo vain kieltäytyä perinnön vastaanottamisesta.
Meneekö se osuus sitten kieltäytyjän jälkeläisen huoleksi?
Valtiolle.
Olen tuo jolle jää käsiin kuolinpesästä 1/3 osaa. Niin, pitäisikö se tosiaan lahjoittaa valtiolle.
Pesä ei ole suinkaan arvoton, sisältää mm. kaksi järvenrantamökkiä ja rantaa. On lähellä erästä laskettelupaikkaa ja palveluita. Jonkin verran metsääkin on.
Pitää toivoa melkein että kuolen itse esim. viiden minuutin päästä, ettei tarvitse stressata koko asialla itseään.
Ei mene valtiolle. Vanhempi voi päättää olla ottamatta perintöä itselleen, mutta hän ei voi evätä perintöä omilta lapsiltaan jotka ovat perintöketjussa laillisesti seuraavana. Eli lapsenlapsille menee jos ei heidän vanhempansa ota vastaan.
No kääk. Meillä ei ole perillisiäkään.
Taitaa jäädä lapsuudenkoti meille käsiin.
Tosin tämä ongelma koskee monia muitakin serkkujani , (50-65-vuotiaita) . Kaikille jää jokin omakotitalo..jne, joita kukaan ei halua eikä kenelläkään ole varaa ylläpitää.
Taisin lainata väärin, tarkoitukseni oli vastata tähän :
*Meneekö se osuus sitten kieltäytyjän jälkeläisen huoleksi?*
*Valtiolle.*
Eli jos kieltäytyjällä on lapsia, niin kieltäytyjä ei voi kieltäytyä lastensa puolesta perinnöstä, vaan vain itse omasta puolestaan. Eli kyllä se kieltäytyjän jälkeläisille huoleksi menee jos itse kieltäytyy.
Jos ei rintaperillisiä, niin meneekö perintökaaren mukaan isovanhemmille tai sedille ja tädeille, jos edellä mainitut kuolleet. Ja jos näitäkään ei ole elossa, niin sitten vasta valtiolle.
Perinnöstä voi kieltäytyä. Jos kaikki perilliset kieltäytyvät, menee valtiolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille kolmelle perilliselle jää hyvin isotöinen tila jaettavaksi.
Emme kykene sitä ylläpitämään eikä kukaan halua ostaa.
Silloin on helppo vain kieltäytyä perinnön vastaanottamisesta.
Meneekö se osuus sitten kieltäytyjän jälkeläisen huoleksi?
Valtiolle.
Olen tuo jolle jää käsiin kuolinpesästä 1/3 osaa. Niin, pitäisikö se tosiaan lahjoittaa valtiolle.
Pesä ei ole suinkaan arvoton, sisältää mm. kaksi järvenrantamökkiä ja rantaa. On lähellä erästä laskettelupaikkaa ja palveluita. Jonkin verran metsääkin on.
Pitää toivoa melkein että kuolen itse esim. viiden minuutin päästä, ettei tarvitse stressata koko asialla itseään.
Paljonko on yksi kolmasosa osaa?
Voi anteeksi, luulin, että se kirjoitetaan noin. Toivottavasti tämä ketju ei nyt mennyt pilalle.
Pitäisiköhän tästä nyt ihan tehdä uusi ketju. Neuvokaa miten tuo kirjoitetaan oikein, sanoilla tai numeroilla.
Valtiolle.