Lue keskustelun säännöt.
Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?
Itsellä se, kun lasten mummi kuoli. Mummilla 6 lastenlasta, joista 4 tyttöä. Meidän 2 lasta ja miehen siskolla 4 lasta.
Miehen sisko ei ollut vuosiin ollut äitiinsä yhteydessä. Mieheni hoiti kaikki asiat: järjesti hoitokotipaikan ja hoiti ylipäätään kaikki käytännön asiat jo silloin, kun mummo asui vielä yksin.
Mummolla oli jotakin koruja, mitkä hän halusi jättää lapsenlapsille ja varsinkin tytöille (aikuisia hekin).
No, kun mummo kuoli, tuli miehen sisko salamana paikalle toiselta paikkakunnalta ja keräsi mukaansa kaikki korut, turkin ja vähänkin arvokkaamman kaman
Niin jäi tytöt ilman perintökoruja.
Kommentit (1715)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt parin vuoden aikana joutunut parikin lähiomaisen asuntoa tyhjentämään. Ei ole kyllä kelvannut kipot ja kupit kellekään meidän suvussa , ei edes hyväkuntoiset huonekalut, ei kirjat, ei levyt, ei maljakot. Kaatikselle mennyt suurin osa, vaatteet UFFIlle, loput kuolinpesän ammattityhjentäjälle ja tyhjennyksestä vielä maksettu erikseen. Ihmisillä on niin paljon tavaraa omasta takaakin, ettei ole kyllä tullut "perintöriitoja" irtaimistoista. Mitään face-kirppis touhua ei meistä kukaan alkanut, koska kaikki suvussa työssäkäyviä ja kiireisiä ihmisiä. Riittävästi hommaa tuossa joka tapauksessa oli. Laajasti kerrottiin sukulaisille ja muulle lähipiirille että ottakaa mikä ikinä vaan kelpaa, mutta eipä vaan kelvannut. Eikä kyseessä ollut mikään haiseva vanha irtaimisto tai saastainen asunto. Siksi on todella vaikea ymmärtää että jossain tapellaan jostain vanhoista matoista tai whatever.
Muutamaa perinnönjakoa seuranneena olen aikalailla samaa mieltä. Äidilläni on oikeastaan yksi asia jonka toivoisin saavani, se on hänen ikivanha kokkikirjansa jossa on paljon lappuja ja muistiinpanoja välissä. Kodissaan on arvokastakin tavaraa; käsin solmittuja silkkimattoja täydellisessä kunnossa, suomalaista tunnettua vanhaa lasitaidetta, arvohuonekaluja, pari vanhaa arvokasta kattovalaisinta, tauluja ja muuta taidetta jne... Tavara lopulta on vain tavaraa.
En välttämättä ymmärrä tuota etteikö muka hyvää tavaraa saa menemään kuin maksamalla jollekulle tyhjentäjälle. Laitat vaan lehteen ilmoituksen, että silloin ja siellä annetaan ilmaista hyvää tavaraa tai sanot. että huoneiston tyhjentäjä saa viedä kaiken. Jos ei ole kyse mistään sekopään hamstraajan kodista, niin melko varmasti ilmestyy kiinnostuneita ihan ilmaiseksi viemään tavaraa pois. Täytyy vaan jonkun olla paikalla valvomassa, ettei lähde keittiön hanatkin matkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen päässyt "todistamaan" useita tällaisia tapauksia "aitiopaikalta". Sanon vain sen verran, että ne p*rkeleen hopealusikat ja mökit EI OLE sen arvoisia että niiden takia kannattaa pilata välit muihin. Nauttikaa ennemmin yhdessäolosta ja jos ei välejä muihin olisikaan, on harvinaisen moukkamaista alkaa kiukutella tai kostaa muille perinnön kautta.
Me ollaan kaikki viimeisen vuoden aikana todistettu sitä, kun mikään ei riitä eräälle tyrannille ja muu maailma joutuu kärsimään. Vaikka sinänsä perintöasioissa ei ahneus ole ihan tuossa mittakaavassa, ei siitä maallisen omaisuuden haalimisesta koskaan mitään hyvää seuraa. Toki asioita voi tavoitella, mutta ei koskaan muiden kustannuksella!!!
Äitini eno meni naimisiin 1934 erään mukavan naisen kanssa. He olivat lapsettomia ja äidistäni tuli heidän kumilapsensa. Eno kuoli sodassa mutta leski eli 1980-luulle saakka. Hän oli äitinsä ainoa lapsi.
Naisen kuoltua pidettiin perukirjoitus jossa selvisi mm naisen isä. Kyseessä oli ns avioton lapsi mutta isä oli tunnustanut hänet.
Perinnönjakotilaisuuden ollessa meneillään ovikello soi. Kolme naista, vainajan sisarpuolet ilältään n 85 vuotta saapuivat paikalle juristin kanssa. Heille kuului lain mukaan puolet sisarpuolen omaisuudesta vaikka kukaan ei ollut koskaan heitä nähnyt eikä vainaja ollut ollut tietoinen heidän olemassaolostaan
Vierailija kirjoitti:
Äitini eno meni naimisiin 1934 erään mukavan naisen kanssa. He olivat lapsettomia ja äidistäni tuli heidän kumilapsensa. Eno kuoli sodassa mutta leski eli 1980-luulle saakka. Hän oli äitinsä ainoa lapsi.
Naisen kuoltua pidettiin perukirjoitus jossa selvisi mm naisen isä. Kyseessä oli ns avioton lapsi mutta isä oli tunnustanut hänet.
Perinnönjakotilaisuuden ollessa meneillään ovikello soi. Kolme naista, vainajan sisarpuolet ilältään n 85 vuotta saapuivat paikalle juristin kanssa. Heille kuului lain mukaan puolet sisarpuolen omaisuudesta vaikka kukaan ei ollut koskaan heitä nähnyt eikä vainaja ollut ollut tietoinen heidän olemassaolostaan
Noin se kuitenkin lain mukaan menee. Isooenosi leski olisi voinut tehdä testamentin, jos hän olisi halunnut, että sisarpuolet eivät peri häntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini eno meni naimisiin 1934 erään mukavan naisen kanssa. He olivat lapsettomia ja äidistäni tuli heidän kumilapsensa. Eno kuoli sodassa mutta leski eli 1980-luulle saakka. Hän oli äitinsä ainoa lapsi.
Naisen kuoltua pidettiin perukirjoitus jossa selvisi mm naisen isä. Kyseessä oli ns avioton lapsi mutta isä oli tunnustanut hänet.
Perinnönjakotilaisuuden ollessa meneillään ovikello soi. Kolme naista, vainajan sisarpuolet ilältään n 85 vuotta saapuivat paikalle juristin kanssa. Heille kuului lain mukaan puolet sisarpuolen omaisuudesta vaikka kukaan ei ollut koskaan heitä nähnyt eikä vainaja ollut ollut tietoinen heidän olemassaolostaan
Noin se kuitenkin lain mukaan menee. Isooenosi leski olisi voinut tehdä testamentin, jos hän olisi halunnut, että sisarpuolet eivät peri häntä.
Testamentti olisi auttanut, mutta mistäpä siihen olisi osannut laittaa lausetta, etteivät mahdolliset sisaret ja sisarpuolet peri? Eihän tämä enon leski ollut edes tietoinen sisarpuolistaan. Kenelle enon vaimon omaisuus sitten olisi pitänyt mennä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini eno meni naimisiin 1934 erään mukavan naisen kanssa. He olivat lapsettomia ja äidistäni tuli heidän kumilapsensa. Eno kuoli sodassa mutta leski eli 1980-luulle saakka. Hän oli äitinsä ainoa lapsi.
Naisen kuoltua pidettiin perukirjoitus jossa selvisi mm naisen isä. Kyseessä oli ns avioton lapsi mutta isä oli tunnustanut hänet.
Perinnönjakotilaisuuden ollessa meneillään ovikello soi. Kolme naista, vainajan sisarpuolet ilältään n 85 vuotta saapuivat paikalle juristin kanssa. Heille kuului lain mukaan puolet sisarpuolen omaisuudesta vaikka kukaan ei ollut koskaan heitä nähnyt eikä vainaja ollut ollut tietoinen heidän olemassaolostaan
Noin se kuitenkin lain mukaan menee. Isooenosi leski olisi voinut tehdä testamentin, jos hän olisi halunnut, että sisarpuolet eivät peri häntä.
Testamentti olisi auttanut, mutta mistäpä siihen olisi osannut laittaa lausetta, etteivät mahdolliset sisaret ja sisarpuolet peri? Eihän tämä enon leski ollut edes tietoinen sisarpuolistaan. Kenelle enon vaimon omaisuus sitten olisi pitänyt mennä?
No eihän siihen testamenttiin olisi tarvinnut yksilöidä kenelle ei vaan ne henkilöt kenen halutaan perivän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini eno meni naimisiin 1934 erään mukavan naisen kanssa. He olivat lapsettomia ja äidistäni tuli heidän kumilapsensa. Eno kuoli sodassa mutta leski eli 1980-luulle saakka. Hän oli äitinsä ainoa lapsi.
Naisen kuoltua pidettiin perukirjoitus jossa selvisi mm naisen isä. Kyseessä oli ns avioton lapsi mutta isä oli tunnustanut hänet.
Perinnönjakotilaisuuden ollessa meneillään ovikello soi. Kolme naista, vainajan sisarpuolet ilältään n 85 vuotta saapuivat paikalle juristin kanssa. Heille kuului lain mukaan puolet sisarpuolen omaisuudesta vaikka kukaan ei ollut koskaan heitä nähnyt eikä vainaja ollut ollut tietoinen heidän olemassaolostaan
Noin se kuitenkin lain mukaan menee. Isooenosi leski olisi voinut tehdä testamentin, jos hän olisi halunnut, että sisarpuolet eivät peri häntä.
No ei kai se vainajan isän henkilöllisyys vasta siinä perunkirjoitustilaisuudessa selvinnyt? Kyllähän sen on täytynyt tulla selvitetyksi jo ennen perunkirjoitusta, lakimies joka asiaa hoiti, on saanut asian selville, koska hänenhän on täytynyt ottaa selvää kaikista mahdollisista ihmisistä, jotka ovat ko. perintöön osallisia. Se on hänen tehtävänsä.
Ei ne sisarpuoletkaan olisi sinne perunkirjoitustilaisuuteen muuten osanneet tulla, ellei se lakimies olisi ottanut heihin jo aiemmin yhteyttä ja kertonut, että on tällainen tilanne ja perunkirjoitus silloin ja silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini eno meni naimisiin 1934 erään mukavan naisen kanssa. He olivat lapsettomia ja äidistäni tuli heidän kumilapsensa. Eno kuoli sodassa mutta leski eli 1980-luulle saakka. Hän oli äitinsä ainoa lapsi.
Naisen kuoltua pidettiin perukirjoitus jossa selvisi mm naisen isä. Kyseessä oli ns avioton lapsi mutta isä oli tunnustanut hänet.
Perinnönjakotilaisuuden ollessa meneillään ovikello soi. Kolme naista, vainajan sisarpuolet ilältään n 85 vuotta saapuivat paikalle juristin kanssa. Heille kuului lain mukaan puolet sisarpuolen omaisuudesta vaikka kukaan ei ollut koskaan heitä nähnyt eikä vainaja ollut ollut tietoinen heidän olemassaolostaan
No kuka sitten noin yleensä olisi tämän lesken perinyt, jos kerran hänellä ei ollut lapsia?
Eikä ollut siis testamenttia tehty kenenkään hyväksi? Silloinhan se perintö olisi mennyt valtiolle. Vai ketkä siellä perunkirjoituksessa olivat sitten mukana näkemässä, kun sinne ilmestyi ne sisarpuolet?
Ilman testamenttia niillehän olisi kuulunut kaikki.
Oliko jollekin sitten tehty testamentti kuitenkin? Ei äitisi ainakaan ilman sitä mitään olisi perinyt, hänhän oli vain kummilapsi.
Asianajajatoimisto, joka hoiti asiaa vei lähes puolet perinnöstä. Oli kaiketi hyvienasianajotapojen vastaista jne. Itse olin niin heikoilla, että en edes jaksanut tehdä ilmoitusta liittoon. Röyhkeitä törkimyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neo on niin kauheita, etten edes jaksa ajatella koko juttuja.
Sanonpa sen vaan, että tavara ei tuo pysyvää onnea. Ainakaan, jos ne on vääryydellä muilta kavallettu.
Kyllähän se elämää helpottaisi, jos joskus olisi saanut jotain. Mutta jos ei saa, ei siihen kuole.
On perinnönjättäjän asia jakaa perintö niin, että kukaan ei ole rohmuamassa. Jos testamentissa määrää, että kukaan ei mene asuntoon yksin ja että perilliset vuorotellen valitsevat yhden esineen niin eipä siinä kauhean pahoja riitoja pääse syntymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini eno meni naimisiin 1934 erään mukavan naisen kanssa. He olivat lapsettomia ja äidistäni tuli heidän kumilapsensa. Eno kuoli sodassa mutta leski eli 1980-luulle saakka. Hän oli äitinsä ainoa lapsi.
Naisen kuoltua pidettiin perukirjoitus jossa selvisi mm naisen isä. Kyseessä oli ns avioton lapsi mutta isä oli tunnustanut hänet.
Perinnönjakotilaisuuden ollessa meneillään ovikello soi. Kolme naista, vainajan sisarpuolet ilältään n 85 vuotta saapuivat paikalle juristin kanssa. Heille kuului lain mukaan puolet sisarpuolen omaisuudesta vaikka kukaan ei ollut koskaan heitä nähnyt eikä vainaja ollut ollut tietoinen heidän olemassaolostaan
No kuka sitten noin yleensä olisi tämän lesken perinyt, jos kerran hänellä ei ollut lapsia?
Eikä ollut siis testamenttia tehty kenenkään hyväksi? Silloinhan se perintö olisi mennyt valtiolle. Vai ketkä siellä perunkirjoituksessa olivat sitten mukana näkemässä, kun sinne ilmestyi ne sisarpuolet?
Ilman testamenttia niillehän olisi kuulunut kaikki.
Oliko jollekin sitten tehty testamentti kuitenkin? Ei äitisi ainakaan ilman sitä mitään olisi perinyt, hänhän oli vain kummilapsi.
Ja jos testamentti oli tehty, eivät sisarpuolet olisi perineet mitään. Vähän outo juttu.
Tämä nyt niin kauhea, mutta. Pappa 95 v kuoli. perillisiä tytär ja kuolleen tyttären lapset. Yllättäen pappa oli lahjoittanut asuntonsa, "myynyt" mökkinsä, ja tehnyt lahjakirjoja elossa olevallle tyttärelleen ja hänen lähipiirilleen. Kuolleen tyttären lapset pitivät toimintaa lakiosaa loukkaavina suosiolahjoina. No, tilillä olevat rahat he saivat, noin 30 % lakiosasta (15 % perintöosasta). Ovelammin hoidettu. kuin testamentti. Kysymykseksi jäi, miksi pappa teki järjestelyt vasta 93 v, ja sivuutti aikaisemmin rakkaat lapsenlapsensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asianajajatoimisto, joka hoiti asiaa vei lähes puolet perinnöstä. Oli kaiketi hyvienasianajotapojen vastaista jne. Itse olin niin heikoilla, että en edes jaksanut tehdä ilmoitusta liittoon. Röyhkeitä törkimyksiä.
Kuolema tuntuu olevan hyvä bisnes Suomessa.
Masentavaa luettavaa.
Nyt aina kun näen ihmísillä vanhempaa tavaraa kotona, mietin mistähän nekin on tulleet.
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt niin kauhea, mutta. Pappa 95 v kuoli. perillisiä tytär ja kuolleen tyttären lapset. Yllättäen pappa oli lahjoittanut asuntonsa, "myynyt" mökkinsä, ja tehnyt lahjakirjoja elossa olevallle tyttärelleen ja hänen lähipiirilleen. Kuolleen tyttären lapset pitivät toimintaa lakiosaa loukkaavina suosiolahjoina. No, tilillä olevat rahat he saivat, noin 30 % lakiosasta (15 % perintöosasta). Ovelammin hoidettu. kuin testamentti. Kysymykseksi jäi, miksi pappa teki järjestelyt vasta 93 v, ja sivuutti aikaisemmin rakkaat lapsenlapsensa.
Miten voi saada alle lakiosan?
Minä en voisi olla iloinen toisille kuuluvasta tavarasta. Varsinkin jos niissä on vielä jonkin muun suvun nimikirjaimet. Ja miten selittäisin omille lapsilleni sen mistä olen ne saanut.
Mutta meitä on ahneita ja häikäilemättömiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt niin kauhea, mutta. Pappa 95 v kuoli. perillisiä tytär ja kuolleen tyttären lapset. Yllättäen pappa oli lahjoittanut asuntonsa, "myynyt" mökkinsä, ja tehnyt lahjakirjoja elossa olevallle tyttärelleen ja hänen lähipiirilleen. Kuolleen tyttären lapset pitivät toimintaa lakiosaa loukkaavina suosiolahjoina. No, tilillä olevat rahat he saivat, noin 30 % lakiosasta (15 % perintöosasta). Ovelammin hoidettu. kuin testamentti. Kysymykseksi jäi, miksi pappa teki järjestelyt vasta 93 v, ja sivuutti aikaisemmin rakkaat lapsenlapsensa.
Miten voi saada alle lakiosan?
Koska omaisuus oli lahjoitettu, myyty, koplattu ja hävitetty ennen kuolemaa. Tilillä ei ollut rahaa lakiosan vertaa. Mökit oli myyty eteenpäin yms. Vaihtoehto olisi ollut vaatia varojen palautusta pesään. Lapsenlapset olivat pettyneitä tätinsä toimintaan (tädin mies oli junaillut). järkyttyneitä. Ja voimatttomia. Paperit oli tehty ammattitaidolla. Toinen lapsenlapsista uskoi, että pappa toimi omasta tahdostaan ja suri mitä pahaa on tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt niin kauhea, mutta. Pappa 95 v kuoli. perillisiä tytär ja kuolleen tyttären lapset. Yllättäen pappa oli lahjoittanut asuntonsa, "myynyt" mökkinsä, ja tehnyt lahjakirjoja elossa olevallle tyttärelleen ja hänen lähipiirilleen. Kuolleen tyttären lapset pitivät toimintaa lakiosaa loukkaavina suosiolahjoina. No, tilillä olevat rahat he saivat, noin 30 % lakiosasta (15 % perintöosasta). Ovelammin hoidettu. kuin testamentti. Kysymykseksi jäi, miksi pappa teki järjestelyt vasta 93 v, ja sivuutti aikaisemmin rakkaat lapsenlapsensa.
Miten voi saada alle lakiosan?
Jokainen eläessään saa tehdä mitä haluaa. Lakiosa on just se osa siitä mitä jää kuileman jälkeen. Tsiisus!
Koska omaisuus oli lahjoitettu, myyty, koplattu ja hävitetty ennen kuolemaa. Tilillä ei ollut rahaa lakiosan vertaa. Mökit oli myyty eteenpäin yms. Vaihtoehto olisi ollut vaatia varojen palautusta pesään. Lapsenlapset olivat pettyneitä tätinsä toimintaan (tädin mies oli junaillut). järkyttyneitä. Ja voimatttomia. Paperit oli tehty ammattitaidolla. Toinen lapsenlapsista uskoi, että pappa toimi omasta tahdostaan ja suri mitä pahaa on tehnyt.
Miten niin ei voi poiketa? Lakiosaa pitää erikseen vaatia. Joku voi myös jättää vaatimatta ja kunnioittaa testamentin kirjoittajan tahtoa - se on jokaisen oma valinta.